Vaikka katson sua välillä pitkään

Koska luulen että se mies lukee näitä.

juujuujum kirjoitti:

Koska luulen että se mies lukee näitä.

No eikö se sitten kannata sanoa suoraan?
Itse en ainakaan elättele mitään suhde toiveita, teki ajat sitten nainen selväksi miten huonona miehenä pitää ja välillä tuntee ja sitten taas ei tunne mua, koita nyt päättää?

Itse olen kyllä käyttäytynyt häntä kohtaan asiallisesti ja hyvin siihen nähen että rakastuin, en olis halunnut rakastua ihmiseen joka ei tunne mitään mua kohtaan.

Nyt alkanu tuntumaan että käsittää lähes kaiken musta väärin, en ole edes niistä tyhmistä heitoista vittuuntunut mitä monesti nakkeli vaikka en ole liian kiltti jne.

Pitäähän mun osata käyttäytyä ei se tee musta liian kilttiä, jos tuntis mut arkielämässä niin huomais kyllä että en ole paha ihminen ja että hyvä mies olen ja kelle tahansa naiselle, enkä tarkota että pitäs hänelle kelvata suhteeseen.

Itse tänne omat purut olleet asiallisia ja kauniita sanoja korkeintaan, en ole negatiivista hänestä kirjottanu enkä omasta mielestä niin että muut tunnistais tai hänkään, no ehkä hän jos täällä käy mitä kutienkin epäilen ettei koska on sanonut ettei käy tälläsissä.

On ollut pakko purkaa noin vahvat tunteet jotka on aitoja vielä kaiken lisäksi tänne kun en ole halunnut häiritä häntä enkä vaikeuttaa asioita,kuitenkaan en ole elätellyt toiveita.

Ja jos nyt totta puhutaan niin kyllä hänkin ois saanu hyvän miehen musta ja mun kans pystyy myös eroamaan kuin aikuiset ilman kaunaa.
Enkä tarkoita että hänen pitäs edelleenkään mahista antaa.

On alkanu vaan tuntumaan että jotenkin ärsyttää että olen sielläkin oma itteni, tottakait muistan ammattimaisuuden ja ikäni tehnyt töitä niin osaan kyllä töissä toimia oikein, se jos olen ollut huomaavainen ja puhelias johtuu vain siitä että hänestä vaan alusta asti tunne ollut että häneen voi luottaa, hänelle avautunu asioista joista en juuri kellekkään ole avautunut, enkä ole ennen tätä tunnetta koskaan tälläsille sivuille kirjotellu, sai myös runosuoneni sykkimään ja se on ollut toinen keino purkaa tunteita kun ei ole pakotettuna hävinneet.

Elämänkumppanin kyllä aion löytää ja saavitankin asiat jos haluan ja koska olen periksiantamaton enkä luovuta niin siksi olen ennenkin asiat saavuttanut, eihän mikään kuulu helppoa olla.

En voi mitään että rakastuin, ihmettelen itsekkin tunteiden vahvuutta, pakkomielteinen en ole enkä ole koskaan ollutkaan.

Nyt otan sen linjan että en enää hymyile, en puhu omasta elämästä mitään, hoidan hommani hyvin ja puhun sillon jos hän puhuu, kuuntelen hänen asioitaan mielenkiinnolla kuten ennenkin mutta edelleenkään en elättele mitään, vaikea kun joutuu jatkossa oleen vähemmän oma ittensä kun mulle roolin vetäminen ei ole luontaista.

Ja et varmaan ole se ihminen mutta kunhan puran tätäkin tunnetta tähän niin ei tarvi häntä häiritä.

Vihainen katkera ja mustasukkanen en ole.

Jos löytäny miehen tai löytää olen onnellinen hänen puolestaan ja sen sanonkin hänelle kasvotusten jos näin.

Voin olla väärässäkin asioista ja varmaan osasta olen mutta kyllä mulla on ollut taito jo lapsesta asti lukea ihmisiä hyvin, enkä lukemalla lue, on myös osin herkän ja tunteellisen puolen ansiosta taito tulkita herkemmin toisten tunteita sekä vaistoan tietyt asiat helpommin, nekin voi joskus olla väärässä.

Tuntuu vaan että hänellä on tapana käsittää helposti väärin, en sitten tiedä, onkohan hän sitten liian stereotyyppinen ja ehkä mustavalkosesti ajatteleva joissakin asioissa mikä kyllä ihmetyttää koska muuten on niin älykäs ja aikuinen nainen.

Minussa on vikoja, hänellekkin sanonut ja hyväksyn hänetkin omana ittenään eikä ole tarvetta arvostella hänen luonteenpiirteitään hänelle.

Ja ei mulla ole tarve olla tyly ja ilkeä ihmisille, kuitenkaan en ole liian kiltti vaikka kiltti olenkin, osaan pitää puoleni, varsinkin jos pitä puolustaa rakkaita ihmisiä niin sitten tulee helvetin kova puoli esiin tai jos pitää selvitä rankoista asioista.
Olen älykäs, itsevarma, helvetin vahva ja kärsivällinen mies ja paljon muutakin, vikoja myös löytyy mutta olen oma itseni mahdollisimman aidosti sekä rehellinen tunteilleni, tähän ikään tunnen jo itseni erittäin hyvin, itsetuntemus on parantunut tämän naisen myötä että hyvää hän opn saanut aikaseksi että tämä ei ole vittuilua hänestä, ihmetellyt olen vaan tätä tunnetta ja sitä että miten voi hänessä vedota niin moni asia muhun ja alusta asti mutta samalla saa välillä ärsyyntymään mutta häneen en mitään pahaa pura enkä häntä halua satuttaa.

Toivosin vaan että joskus kertois jos olen jotain pahaa tehnyt tai sen että miksi joissakin asioissa on saanut niin väärän kuvan musta.

kukalieneekäänn kirjoitti:

No eikö se sitten kannata sanoa suoraan?
Itse en ainakaan elättele mitään suhde toiveita, teki ajat sitten nainen selväksi miten huonona miehenä pitää ja välillä tuntee ja sitten taas ei tunne mua, koita nyt päättää?

Itse olen kyllä käyttäytynyt häntä kohtaan asiallisesti ja hyvin siihen nähen että rakastuin, en olis halunnut rakastua ihmiseen joka ei tunne mitään mua kohtaan.

Nyt alkanu tuntumaan että käsittää lähes kaiken musta väärin, en ole edes niistä tyhmistä heitoista vittuuntunut mitä monesti nakkeli vaikka en ole liian kiltti jne.

Pitäähän mun osata käyttäytyä ei se tee musta liian kilttiä, jos tuntis mut arkielämässä niin huomais kyllä että en ole paha ihminen ja että hyvä mies olen ja kelle tahansa naiselle, enkä tarkota että pitäs hänelle kelvata suhteeseen.

Itse tänne omat purut olleet asiallisia ja kauniita sanoja korkeintaan, en ole negatiivista hänestä kirjottanu enkä omasta mielestä niin että muut tunnistais tai hänkään, no ehkä hän jos täällä käy mitä kutienkin epäilen ettei koska on sanonut ettei käy tälläsissä.

On ollut pakko purkaa noin vahvat tunteet jotka on aitoja vielä kaiken lisäksi tänne kun en ole halunnut häiritä häntä enkä vaikeuttaa asioita,kuitenkaan en ole elätellyt toiveita.

Ja jos nyt totta puhutaan niin kyllä hänkin ois saanu hyvän miehen musta ja mun kans pystyy myös eroamaan kuin aikuiset ilman kaunaa.
Enkä tarkoita että hänen pitäs edelleenkään mahista antaa.

On alkanu vaan tuntumaan että jotenkin ärsyttää että olen sielläkin oma itteni, tottakait muistan ammattimaisuuden ja ikäni tehnyt töitä niin osaan kyllä töissä toimia oikein, se jos olen ollut huomaavainen ja puhelias johtuu vain siitä että hänestä vaan alusta asti tunne ollut että häneen voi luottaa, hänelle avautunu asioista joista en juuri kellekkään ole avautunut, enkä ole ennen tätä tunnetta koskaan tälläsille sivuille kirjotellu, sai myös runosuoneni sykkimään ja se on ollut toinen keino purkaa tunteita kun ei ole pakotettuna hävinneet.

Elämänkumppanin kyllä aion löytää ja saavitankin asiat jos haluan ja koska olen periksiantamaton enkä luovuta niin siksi olen ennenkin asiat saavuttanut, eihän mikään kuulu helppoa olla.

En voi mitään että rakastuin, ihmettelen itsekkin tunteiden vahvuutta, pakkomielteinen en ole enkä ole koskaan ollutkaan.

Nyt otan sen linjan että en enää hymyile, en puhu omasta elämästä mitään, hoidan hommani hyvin ja puhun sillon jos hän puhuu, kuuntelen hänen asioitaan mielenkiinnolla kuten ennenkin mutta edelleenkään en elättele mitään, vaikea kun joutuu jatkossa oleen vähemmän oma ittensä kun mulle roolin vetäminen ei ole luontaista.

Ja et varmaan ole se ihminen mutta kunhan puran tätäkin tunnetta tähän niin ei tarvi häntä häiritä.

Vihainen katkera ja mustasukkanen en ole.

Jos löytäny miehen tai löytää olen onnellinen hänen puolestaan ja sen sanonkin hänelle kasvotusten jos näin.

Voin olla väärässäkin asioista ja varmaan osasta olen mutta kyllä mulla on ollut taito jo lapsesta asti lukea ihmisiä hyvin, enkä lukemalla lue, on myös osin herkän ja tunteellisen puolen ansiosta taito tulkita herkemmin toisten tunteita sekä vaistoan tietyt asiat helpommin, nekin voi joskus olla väärässä.

Tuntuu vaan että hänellä on tapana käsittää helposti väärin, en sitten tiedä, onkohan hän sitten liian stereotyyppinen ja ehkä mustavalkosesti ajatteleva joissakin asioissa mikä kyllä ihmetyttää koska muuten on niin älykäs ja aikuinen nainen.

Minussa on vikoja, hänellekkin sanonut ja hyväksyn hänetkin omana ittenään eikä ole tarvetta arvostella hänen luonteenpiirteitään hänelle.

Ja ei mulla ole tarve olla tyly ja ilkeä ihmisille, kuitenkaan en ole liian kiltti vaikka kiltti olenkin, osaan pitää puoleni, varsinkin jos pitä puolustaa rakkaita ihmisiä niin sitten tulee helvetin kova puoli esiin tai jos pitää selvitä rankoista asioista.
Olen älykäs, itsevarma, helvetin vahva ja kärsivällinen mies ja paljon muutakin, vikoja myös löytyy mutta olen oma itseni mahdollisimman aidosti sekä rehellinen tunteilleni, tähän ikään tunnen jo itseni erittäin hyvin, itsetuntemus on parantunut tämän naisen myötä että hyvää hän opn saanut aikaseksi että tämä ei ole vittuilua hänestä, ihmetellyt olen vaan tätä tunnetta ja sitä että miten voi hänessä vedota niin moni asia muhun ja alusta asti mutta samalla saa välillä ärsyyntymään mutta häneen en mitään pahaa pura enkä häntä halua satuttaa.

Toivosin vaan että joskus kertois jos olen jotain pahaa tehnyt tai sen että miksi joissakin asioissa on saanut niin väärän kuvan musta.

Lue lisää

Lisään vielä että olen myös itse käsittänyt väärin asioita hänestä paljonkin ja ehkä ottanut itteeni joistakin asioista mutta opettanu ottamaan vähemmän itteeni, vaikea selittää asiaa sen tarkemmin.

Mutta joitakin kommenttejaan olisi voinut harkita varsinkin sen jälkeen kun anto pakit sillon ja kertoi ettei ole lämpimiä tunteita jne.

Muutama vihjailulta tuntunut asia kans ihmetyttää ja ykskin asia mistä hänelle myöhemmin puhuin niin hiljeni eikä sanonut mitään siihen asiaan niin se vaan vahvisti sitä luuloa että hän sillon vihjas tosiaan tarkotuksella mulle sillon yhtä asiaa, mikä loukkas mua paljon, ois pitäny sillon jo sanoa mutta siihen aikaan se suorapuheisuus musta oli pois kun oli niin paljon muita asioita hoidettavana, onneksi olen saanut suorapuheisuuteni takas, tottakait pitää käyttää maalaisjärkeä ettei joka paikassa lauo kaikkea.

Se vihjailu ei liittynyt mitenkään tunteisiin vaan lähinnä siihen että tuli olo että en ole tarpeeksi tehnyt tietyn/tiettyjen asioiden eteen ja tavannut sellasen joka paremmin tekee, se asia on vielä sellanen että häne ois ite pitänyt sanoa jos ois halunnu jotain siinä asiassa enemmän, en minäkään ajatuksia osaa lukea.

Enkä voi vaatiakaan että hän olisi kuin muut mutta jotkut asiat vaan mun korvaan kuulostanu ristiriitaselta ja jos jotain sanottavaa hänellä ihan mistä vaan niin sen voi suoraan mulle sanoa, tietää sen koska olen maininnut, voi myös luottaa muhun vaikka en usko että luottaa.