Eroprosessi, lasten asumiskuviot ym

Aika moni erotessa miettii muitakin ihmisiä, järkkää asioita ei suinkaan eroa suinpäin. Lisäksi monet, erityisesti naiset harkitsee eroa useita vuosia kunnes eroaa ja siis oikeesti, ihme kyllä silti se ero tulee miehelle mukamas yllätyksenä, oon nyt useampia tälläsiäkin seurannut. Onkohan miehillä, joku erityinen kyky sulkea kaikki epämiellyttävät asiat esim.puhuessa kanssaan itsensä ulkopuolelle, kieltää ikävien asiliden olemassaolo. Kieltämättä hyväkin piirre, paitsi että silloin tilanteet rysähtää helvetin lujaa.

miehetsuojeleeitteääntyh kirjoitti:

Aika moni erotessa miettii muitakin ihmisiä, järkkää asioita ei suinkaan eroa suinpäin. Lisäksi monet, erityisesti naiset harkitsee eroa useita vuosia kunnes eroaa ja siis oikeesti, ihme kyllä silti se ero tulee miehelle mukamas yllätyksenä, oon nyt useampia tälläsiäkin seurannut. Onkohan miehillä, joku erityinen kyky sulkea kaikki epämiellyttävät asiat esim.puhuessa kanssaan itsensä ulkopuolelle, kieltää ikävien asiliden olemassaolo. Kieltämättä hyväkin piirre, paitsi että silloin tilanteet rysähtää helvetin lujaa.

Lue lisää

Tuota en tiedä mutta jos suunnittelee eroa on sen itse jo hyväksynyt. Hyväksyminen voi johtaa siihen ettei edes yritä olla liitossa ja käyttäytyy itse siten ettei muuta vaihtoehtoa todellisuudessa edes ole.
Tunteiden muuttuminen voi tulla monelle yllätyksenä vaikka se on vain normaalia parisuhteen dynamiikan muutosta joka tulee iän myötä. Voi odottaa toiselta niitä tunteita vaikka molemmat ovat muuttuneet. Helpointa on asettaa tilanteen muuttuminen vain miehen syyksi:)

Apn tekstin perusteella hän on päättänyt erota, ainoastaan mies käyttäytyy typerästi jos ei ymmärrä, että ero tulee. Muutoin viestiisi liittyen sanoisin, että miksi kannat huolta siitä mitä toinen on hyväksynyt tai ei eron suhteen. Aivan varmasti esimerkiksi terapia-apu menee hukkaan ihmisellä, joka vain miettii toisen liikkuja ja yrittää kaikkensa saadakseen toisen jäämään liittoon, ymmärtätkö mitä tarkoitan. Aidossa terapiatilanteessa sinun tulee hyväksyä, että se voi saada liiton jatkumaan tai eron aikaiseksi. Yleensä terapia-apua haetaan, kun liitossa on ongelmia tai jompikumpi tai kumpikin miettii eroa. Tottakai toimiakseen terapia on rankkaa kummallekin, jos eroa pelkäävä osapuoli ei ole valmis tai halukas kohtaamaan kipeitäkin asioita niin terapia ei ainakaan auta ja liitto elää sinnitellen tai päättyy eroon,

"Yleensä ihmiset eroavat heti kun siihen ilmenee painava syy."

No höpöhöpö. Yleensä ihmiset miettivät eroaan todella pitkään. Eroavat sitten, kun on sopiva aika erota.

ap:

tee kuten asdasdttr neuvoi, kohdat 1-4

Ap.n mies taitaa kyllä olla suosiollinen, että lapset muuttavat äitinsä kanssa, koska se sopii vaikka heti. Kertoisitko miten isä pärjäisi lastensa kanssa ja työtä tehden? Äitihän on vastannut lapsista lasten isän ulkomaankomennuksen aikana.

Ulkomailla on erityisen hankalaa yhdistää työ- ja perhe-elämää. Yleisesti sitä ei edes odoteta. Mies tekee töitä, nainen on kotona, näin vanhanaikaisesti se menee. Siksi monet suomalaiset äidit jäävät lasten kotimaahan miehen ollessa ulkomaankomennuksella.

äidit jäävät lasten KANSSA kotimaahan...

niinpäniin kirjoitti:

äidit jäävät lasten KANSSA kotimaahan...

Juurikin näin, näin äiti voi jatkaa omaa työtään ja lapset käyvät tuttua päiväkotia, jos äiti lähtee mukaan on hänen saatava "virkavapaata" töistä ja hänen on saatava vanha työpaikka takaisin , kun miehen komennus loppuu.

niinpäniin kirjoitti:

Ap.n mies taitaa kyllä olla suosiollinen, että lapset muuttavat äitinsä kanssa, koska se sopii vaikka heti. Kertoisitko miten isä pärjäisi lastensa kanssa ja työtä tehden? Äitihän on vastannut lapsista lasten isän ulkomaankomennuksen aikana.

Ulkomailla on erityisen hankalaa yhdistää työ- ja perhe-elämää. Yleisesti sitä ei edes odoteta. Mies tekee töitä, nainen on kotona, näin vanhanaikaisesti se menee. Siksi monet suomalaiset äidit jäävät lasten kotimaahan miehen ollessa ulkomaankomennuksella.

Lue lisää

Aika epäloogista huttua teillä:
Ymmärsin aloituksen niin, että koko perhe - siis myös mies- palaa Suomeen kesällä.
Lasten Suomen koti on ollut, apn mukaan, sillä paikkakunnalla missä lasten isän työpaikka on. Loogista olisi, että lapset jäisivät vanhaan kotiinsa isänsä kanssa ja vain äiti muuttaa oman äitinsä luokse toiselle paikkakunnalle erotessaan.
Vai ettekö laske lasten isää perheeseen kuuluvaksi henkilöksi?

Tuosta suosiollisuudesta; ap kertonut miehelle erohaluistaan Suomeen palattua, johon mies on todennut , että ap voi lähteä Suomeen vaikka samantien, Ei aloituksessa sanottu mitään siitä että isän mielestä lapsetkin voivat lähteä äitinsä mukaan.

Apn lapset ovat kouluikäisiä, he ovat päivät siis -koulussa- eivät päiväkodissa.
Outoa logiikkaa taas; miten sillä apn äidin asuinpaikkakunnalla oleva "päiväkoti/koulu" on lapsille tuttu, kun ne lapset eivät ole kyseisellä paikkakunnalla asuneet ennen?
Onko ne olleet hoidossa jossain päiväkodissa tai koulussa lomillaan vai mistä kersat sen vieraalla paikkakunnalla olevan "hoitolaitoksen" ovat oppineet tuntemaan, keksikääpä tähän hyvä vastaus, niin tämä(kin) satu näyttää paremmalta.

Ap sanoo etsivänsä töitä kotimaahan palattuaan, joten eihän ap:kään ole lasten takia tai kanssa enää kotona päivisin! Aika naurettavaa on vedota siihen, että äiti hoitaa lapset ja mies käy töissä.

höpöhöpönaurettavaa kirjoitti:

Aika epäloogista huttua teillä:
Ymmärsin aloituksen niin, että koko perhe - siis myös mies- palaa Suomeen kesällä.
Lasten Suomen koti on ollut, apn mukaan, sillä paikkakunnalla missä lasten isän työpaikka on. Loogista olisi, että lapset jäisivät vanhaan kotiinsa isänsä kanssa ja vain äiti muuttaa oman äitinsä luokse toiselle paikkakunnalle erotessaan.
Vai ettekö laske lasten isää perheeseen kuuluvaksi henkilöksi?

Tuosta suosiollisuudesta; ap kertonut miehelle erohaluistaan Suomeen palattua, johon mies on todennut , että ap voi lähteä Suomeen vaikka samantien, Ei aloituksessa sanottu mitään siitä että isän mielestä lapsetkin voivat lähteä äitinsä mukaan.

Apn lapset ovat kouluikäisiä, he ovat päivät siis -koulussa- eivät päiväkodissa.
Outoa logiikkaa taas; miten sillä apn äidin asuinpaikkakunnalla oleva "päiväkoti/koulu" on lapsille tuttu, kun ne lapset eivät ole kyseisellä paikkakunnalla asuneet ennen?
Onko ne olleet hoidossa jossain päiväkodissa tai koulussa lomillaan vai mistä kersat sen vieraalla paikkakunnalla olevan "hoitolaitoksen" ovat oppineet tuntemaan, keksikääpä tähän hyvä vastaus, niin tämä(kin) satu näyttää paremmalta.

Ap sanoo etsivänsä töitä kotimaahan palattuaan, joten eihän ap:kään ole lasten takia tai kanssa enää kotona päivisin! Aika naurettavaa on vedota siihen, että äiti hoitaa lapset ja mies käy töissä.

Lue lisää

Lapset muuttavat eron jälkeen sen vanhemman kanssa, joka osallistunut enemmän lasten hoitoon ja kykenee hoitamaan heitä. Tässä(kin) tapauksessa äitinsä kanssa.

Epäloogista on nimenomaan se, että lapset jäisivät isälleen vain sen vuoksi, että koko perhe on tällä hetkellä, siis ennen eroa kirjoilla siellä. Lapset eivät "kuulu" asuntoon vakiona.

niinpäniin kirjoitti:

äidit jäävät lasten KANSSA kotimaahan...

Se on juuri näin. Kovin hankalaa lähteä ulkomaille lasten kanssa, kun toinen vanhempi, yleensä äiti, joutuu luopumaan työstään ja lapset turvallisesta ympäristöstä. Ap.n tapauksessa vanhempien ero on lasten elämään varmasti pienempi muutos kuin aikoinaan muutto ulkomaille.

höpöhöpönaurettavaa kirjoitti:

Aika epäloogista huttua teillä:
Ymmärsin aloituksen niin, että koko perhe - siis myös mies- palaa Suomeen kesällä.
Lasten Suomen koti on ollut, apn mukaan, sillä paikkakunnalla missä lasten isän työpaikka on. Loogista olisi, että lapset jäisivät vanhaan kotiinsa isänsä kanssa ja vain äiti muuttaa oman äitinsä luokse toiselle paikkakunnalle erotessaan.
Vai ettekö laske lasten isää perheeseen kuuluvaksi henkilöksi?

Tuosta suosiollisuudesta; ap kertonut miehelle erohaluistaan Suomeen palattua, johon mies on todennut , että ap voi lähteä Suomeen vaikka samantien, Ei aloituksessa sanottu mitään siitä että isän mielestä lapsetkin voivat lähteä äitinsä mukaan.

Apn lapset ovat kouluikäisiä, he ovat päivät siis -koulussa- eivät päiväkodissa.
Outoa logiikkaa taas; miten sillä apn äidin asuinpaikkakunnalla oleva "päiväkoti/koulu" on lapsille tuttu, kun ne lapset eivät ole kyseisellä paikkakunnalla asuneet ennen?
Onko ne olleet hoidossa jossain päiväkodissa tai koulussa lomillaan vai mistä kersat sen vieraalla paikkakunnalla olevan "hoitolaitoksen" ovat oppineet tuntemaan, keksikääpä tähän hyvä vastaus, niin tämä(kin) satu näyttää paremmalta.

Ap sanoo etsivänsä töitä kotimaahan palattuaan, joten eihän ap:kään ole lasten takia tai kanssa enää kotona päivisin! Aika naurettavaa on vedota siihen, että äiti hoitaa lapset ja mies käy töissä.

Lue lisää

" Ei aloituksessa sanottu mitään siitä että isän mielestä lapsetkin voivat lähteä äitinsä mukaan."

Kukakohan lapset sitten hoitaisi ulkomailla, jos äiti muuttaisi Suomeen ja jättäisi lapset sinne? Olisiko hyvä vähän käyttää järkeä? Ellei ole kyse Ruotsista, lapset ovat kouluikäisinäkin täysin äitinsä paapottavia ulkomailla, jopa lukioikäisinä. Isän työ ei jousta. Tarvitaan äidin hellää huomaa, usein myös työpanosta lasten koulussa.

eimene kirjoitti:

" Ei aloituksessa sanottu mitään siitä että isän mielestä lapsetkin voivat lähteä äitinsä mukaan."

Kukakohan lapset sitten hoitaisi ulkomailla, jos äiti muuttaisi Suomeen ja jättäisi lapset sinne? Olisiko hyvä vähän käyttää järkeä? Ellei ole kyse Ruotsista, lapset ovat kouluikäisinäkin täysin äitinsä paapottavia ulkomailla, jopa lukioikäisinä. Isän työ ei jousta. Tarvitaan äidin hellää huomaa, usein myös työpanosta lasten koulussa.

Lue lisää

Mies voi ulkomailla aina palkata lastenhoitajan. Hyvällä tuurilla sellainen voi hoitaa myös miestä.

eimene kirjoitti:

" Ei aloituksessa sanottu mitään siitä että isän mielestä lapsetkin voivat lähteä äitinsä mukaan."

Kukakohan lapset sitten hoitaisi ulkomailla, jos äiti muuttaisi Suomeen ja jättäisi lapset sinne? Olisiko hyvä vähän käyttää järkeä? Ellei ole kyse Ruotsista, lapset ovat kouluikäisinäkin täysin äitinsä paapottavia ulkomailla, jopa lukioikäisinä. Isän työ ei jousta. Tarvitaan äidin hellää huomaa, usein myös työpanosta lasten koulussa.

Lue lisää

Mikä järki tuossa sinun jutussasi sitten oli?
AP:hän nimenomaan sanoi, että hän haluaa muuttaa erotilanteessa oman äitinsä luokse asumaan ja mennä töihin, eli hän itse ulkoistaa lapset ensin lasten isästä ja sitten jättää ne mummon ja sukulaisten hoidettavaksi.

Aloittajahan se haluaa ulkoistaa lastensa hoidon omalle äidilleen ja "lähellä olevalle tukiverkostolleen" heinäkuun jälkeen. MOT.

Miten niin isän työ ei jousta? Mistä sen tiedät, onko aloitus sinun tekemäsi?
Monissa maissa vietetään siestaa jolloin vanhemmat ja koululaiset käyvät kotona lounaalla, on erilaisia koulun jälkeisiä kerhopaikkoja, voi palkata kotiapulaisen, aupairin tms. joka tekee lasten hoidon lisäksi myös ruuat ja pitää kodin kunnossa. Monissa maissa on näitä päteviä keski-ikäisiä naisia jotka hoitavat mennen tullen lapset paremmin kuin suomalaiset nuoret naiset jotka eivät katsettaan kännykästään nosta koko päivän aikana.

perustelusiontuvatyhä kirjoitti:

Mikä järki tuossa sinun jutussasi sitten oli?
AP:hän nimenomaan sanoi, että hän haluaa muuttaa erotilanteessa oman äitinsä luokse asumaan ja mennä töihin, eli hän itse ulkoistaa lapset ensin lasten isästä ja sitten jättää ne mummon ja sukulaisten hoidettavaksi.

Aloittajahan se haluaa ulkoistaa lastensa hoidon omalle äidilleen ja "lähellä olevalle tukiverkostolleen" heinäkuun jälkeen. MOT.

Miten niin isän työ ei jousta? Mistä sen tiedät, onko aloitus sinun tekemäsi?
Monissa maissa vietetään siestaa jolloin vanhemmat ja koululaiset käyvät kotona lounaalla, on erilaisia koulun jälkeisiä kerhopaikkoja, voi palkata kotiapulaisen, aupairin tms. joka tekee lasten hoidon lisäksi myös ruuat ja pitää kodin kunnossa. Monissa maissa on näitä päteviä keski-ikäisiä naisia jotka hoitavat mennen tullen lapset paremmin kuin suomalaiset nuoret naiset jotka eivät katsettaan kännykästään nosta koko päivän aikana.

Lue lisää

Samalla lailla tässä tapauksessa ulkoistetaan molemmat vanhemmat tuntemattomalle aupairille, mummo on sentään omaa sukua ja tuttu.

Suosiellävetelätuolla kirjoitti:

Samalla lailla tässä tapauksessa ulkoistetaan molemmat vanhemmat tuntemattomalle aupairille, mummo on sentään omaa sukua ja tuttu.

Niin ja joka ainoan on töitä tehtävä,jos meinaa asua jossain ja syödä.

Eijatkuvastitöissä kirjoitti:

Niin ja joka ainoan on töitä tehtävä,jos meinaa asua jossain ja syödä.

Huomaatko miten kaivat itseäsi aina vain syvemmälle suohon. Aloittajahan on erittäin hyvä esimerkki työssä käymättömästä ihmisestä. Hänhän elää ulkomailla miehensä tuloilla. On ruokaa pöydässä ja asuu jossain. Vai olenko väärässä?

Tämä teidän harrastama kaksinaismoralismi on naurettavaa ja typerää.
Mies ei saisi tehdä töitä koska kouluikäiset lapset jäävät pelkästään äidin harteille. Mies ei voi toimia lasten pääasiallisena huoltajana koska hän käy töissä.
Mutta lasten äidille työnteko on suorastaan etuoikeus ja itseisarvo. Mitä välii vaikka mummo tai joku sukulainen hoitaa lapset, mitä välii vaikka lapset joutuvat muuttamaan sen takia entiseltä kotipaikkakunnaltaan, pääasia on että lasten äiti on tyytyväinen.

perustelusiontuvatyhä kirjoitti:

Mikä järki tuossa sinun jutussasi sitten oli?
AP:hän nimenomaan sanoi, että hän haluaa muuttaa erotilanteessa oman äitinsä luokse asumaan ja mennä töihin, eli hän itse ulkoistaa lapset ensin lasten isästä ja sitten jättää ne mummon ja sukulaisten hoidettavaksi.

Aloittajahan se haluaa ulkoistaa lastensa hoidon omalle äidilleen ja "lähellä olevalle tukiverkostolleen" heinäkuun jälkeen. MOT.

Miten niin isän työ ei jousta? Mistä sen tiedät, onko aloitus sinun tekemäsi?
Monissa maissa vietetään siestaa jolloin vanhemmat ja koululaiset käyvät kotona lounaalla, on erilaisia koulun jälkeisiä kerhopaikkoja, voi palkata kotiapulaisen, aupairin tms. joka tekee lasten hoidon lisäksi myös ruuat ja pitää kodin kunnossa. Monissa maissa on näitä päteviä keski-ikäisiä naisia jotka hoitavat mennen tullen lapset paremmin kuin suomalaiset nuoret naiset jotka eivät katsettaan kännykästään nosta koko päivän aikana.

Lue lisää

Ollaanpa tarkkana tulkinnoissa:

Ap kirjoitti
" muuttaa lasten kanssa kaupunkiin A äitini luo (ystävät ja sukulaiset myös täällä, eli hyvät tukiverkot) ensi alkuun, kunnes löydän töitä ja voin muuttaa lasten kanssa omilleni."

Eli hän on aikeissa muuttaa äidilleen lasten kanssa siksi aikaa kunnes löytää töitä ja voi muuttaa lasten kanssa omilleen. Arvattavasti kaupunkiin A, jossa on myös ap:n ystävät ja sukulaiset.

Eikä muuten ole huono suunnitelma yhtään, etenkin kun ap on etupäässä kantanut vastuuta lapsista ulkomailla.

Kannattaa myös pitää mielessä, että kun perhe (tässä tapauksessa ap:n perhe) muuttaa lasten isän työn perään ulkomaille, niin se tapahtuu täysin miehen ja hänen työnantajansa ehdoilla. Siinä ei yhtään ajatella lasten (tai puolison) parasta. Yleensä on pakko lähteä, jos haluaa edetä urallaan.

En pidä miehiä lähtökohtaisesti "huonompina" vanhempina. Tosiasia vain on, että miehen ammatin/uran ja vanhan kaavan mukaan mennään vielä suurimmassa osassa perheitä. Mies käy töissä, hoitaa uraansa, vaimo lapsia ja kotia. Toki tiedän peräti yhden miehen, jonka vaimon työn perässä muutetaan mantereelta toiselle. Mies on koti-isä, joka on ennenkuulumatonta ja omituista kaikkialla maailmassa. Aasiassa, Amerikassa jne. Esim. tämän "vallankumouksellisen " parin erosta ei ole mitään tietoa, ehkei sellaista ikinä tulekaan. Jos tulisi, olen varma, että lapset jäisivät isälleen heidän keskinäisellä päätökselläkin. Siitäkin huolimatta, ettei vaimon työ ulkomailla vaadi iltaisin edustamista ja hän ehtii viettämään aikaa paljonkin perheensä kanssa.

hhmmmb kirjoitti:

Ollaanpa tarkkana tulkinnoissa:

Ap kirjoitti
" muuttaa lasten kanssa kaupunkiin A äitini luo (ystävät ja sukulaiset myös täällä, eli hyvät tukiverkot) ensi alkuun, kunnes löydän töitä ja voin muuttaa lasten kanssa omilleni."

Eli hän on aikeissa muuttaa äidilleen lasten kanssa siksi aikaa kunnes löytää töitä ja voi muuttaa lasten kanssa omilleen. Arvattavasti kaupunkiin A, jossa on myös ap:n ystävät ja sukulaiset.

Eikä muuten ole huono suunnitelma yhtään, etenkin kun ap on etupäässä kantanut vastuuta lapsista ulkomailla.

Kannattaa myös pitää mielessä, että kun perhe (tässä tapauksessa ap:n perhe) muuttaa lasten isän työn perään ulkomaille, niin se tapahtuu täysin miehen ja hänen työnantajansa ehdoilla. Siinä ei yhtään ajatella lasten (tai puolison) parasta. Yleensä on pakko lähteä, jos haluaa edetä urallaan.

En pidä miehiä lähtökohtaisesti "huonompina" vanhempina. Tosiasia vain on, että miehen ammatin/uran ja vanhan kaavan mukaan mennään vielä suurimmassa osassa perheitä. Mies käy töissä, hoitaa uraansa, vaimo lapsia ja kotia. Toki tiedän peräti yhden miehen, jonka vaimon työn perässä muutetaan mantereelta toiselle. Mies on koti-isä, joka on ennenkuulumatonta ja omituista kaikkialla maailmassa. Aasiassa, Amerikassa jne. Esim. tämän "vallankumouksellisen " parin erosta ei ole mitään tietoa, ehkei sellaista ikinä tulekaan. Jos tulisi, olen varma, että lapset jäisivät isälleen heidän keskinäisellä päätökselläkin. Siitäkin huolimatta, ettei vaimon työ ulkomailla vaadi iltaisin edustamista ja hän ehtii viettämään aikaa paljonkin perheensä kanssa.

Lue lisää

....Kannattaa myös pitää mielessä, että kun perhe (tässä tapauksessa ap:n perhe) muuttaa lasten isän työn perään ulkomaille, niin se tapahtuu täysin miehen ja hänen työnantajansa ehdoilla. Siinä ei yhtään ajatella lasten (tai puolison) parasta. Yleensä on pakko lähteä, jos haluaa edetä urallaan.....

Kommentti yllämainittuun lauseesi. Ilmeisesti olet aloittaja kun tiedät tuon noin varmasti.

Mutta esim. meidän kohdallamme väitteesi ei pidä paikkaansa.
Olimme reilut kuusi vuotta tuhansien kilometrien päässä Suomesta koko perheen voimin.
Mieheni ei ollut urahakuinen, hän teki sellaista työtä mikä oli hänelle ominta ja missä hän oli hyvä. Mieheni rakasti työtään, ei hän kiivennyt minkäänlaisilla uratikkailla, päinvastoin pyrki entistä enemmän ruohonjuuritasolle päin tekemään tuotantoon liittyvistä haasteista totta kyseisissä työkohteissaan.

Mieheni lähti 100% omasta halustaan, ei työnantaja häntä millään tavalla painostanut.
Ja me muut, minä ja lapset, menimme innolla ja täysin vapaaehtoisesti hänen mukaansa.
Ei meillä ollut minkäänlaista pakkoa lähteä, ei edes miehelläni. Mieheni ei olisi yksin lähtenyt. Mutta kun meille kerran aukesi sellainen mahdollisuus että voimme olla koko perhe ulkomailla ensin 2 vuotta me tartuimme tilaisuuteen ilman muuta. Ei pienintäkään epäröintiä ollut asiassa. Ja kun tuli kysely haluammeko vaihtaa maata ja olla toiset 2 vuotta siellä, hihkuimme innosta. Vielä kun kolmas kerta oli mahdollinen niin mikä ettei, kaikki olimme valmiita siihen.
Minun työni ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Tein omaa työtäni ja opiskelin kieliä noina vuosina, ei käynyt aika yhtään pitkäksi.

Kotiin palasimme vasta sitten kun mieheni sairastui vakavasti.
Olemme lasten kanssa olleet kiitollisia noista vuosista, ne olivat elämämme parhainta aikaa.
Lapsille aukesi aivan uusi maailma ja mielettömät mahdollisuudet kansainvälisyyteen. Kolmesta lapsesta kaksi asuu nykyään pysyvästi ulkomailla ja nuorinkin suuntaa kohti Eurooppaa työharjoitteluun. He ovat hyötyneet kaikkein eniten näistä ulkomaanvuosista.

oletyhähatelikossa kirjoitti:

Huomaatko miten kaivat itseäsi aina vain syvemmälle suohon. Aloittajahan on erittäin hyvä esimerkki työssä käymättömästä ihmisestä. Hänhän elää ulkomailla miehensä tuloilla. On ruokaa pöydässä ja asuu jossain. Vai olenko väärässä?

Tämä teidän harrastama kaksinaismoralismi on naurettavaa ja typerää.
Mies ei saisi tehdä töitä koska kouluikäiset lapset jäävät pelkästään äidin harteille. Mies ei voi toimia lasten pääasiallisena huoltajana koska hän käy töissä.
Mutta lasten äidille työnteko on suorastaan etuoikeus ja itseisarvo. Mitä välii vaikka mummo tai joku sukulainen hoitaa lapset, mitä välii vaikka lapset joutuvat muuttamaan sen takia entiseltä kotipaikkakunnaltaan, pääasia on että lasten äiti on tyytyväinen.

Lue lisää

Tarkoitin kylläkin, että tuo naikkonen joutuu meneemään nyt töihin, kun ero tulee, muuten hän joutuu elämään yhteiskunnan tukiaisilla, koska nyt ei ole elättäjää perheessä, näitä tukiaisilla eläviä on jo nyt liikaa.

Eijatkuvastitöissä kirjoitti:

Tarkoitin kylläkin, että tuo naikkonen joutuu meneemään nyt töihin, kun ero tulee, muuten hän joutuu elämään yhteiskunnan tukiaisilla, koska nyt ei ole elättäjää perheessä, näitä tukiaisilla eläviä on jo nyt liikaa.

Lue lisää

Ai miten niin joutuu? Itse ainakin lähtisin riemumielin töihin etenkin puolison ulkomaiden komennuksen jälkeen.

Harva täällä näyttää ymmärtävän ns. kotiäidin (voi olla koti-isäkin, mutta aniharvoin) todellisuutta. Se on yksinäistä puurtamista arkisissa askareissa. Ilman toisen panosta kotona, ei toinen pysty työskentelemään. Kotona oleva on sidottu lapsiin 24/7 - paljon tarkempaan kuin Suomessa - ei ole tukiverkostoja.

olielämänparasaika kirjoitti:

....Kannattaa myös pitää mielessä, että kun perhe (tässä tapauksessa ap:n perhe) muuttaa lasten isän työn perään ulkomaille, niin se tapahtuu täysin miehen ja hänen työnantajansa ehdoilla. Siinä ei yhtään ajatella lasten (tai puolison) parasta. Yleensä on pakko lähteä, jos haluaa edetä urallaan.....

Kommentti yllämainittuun lauseesi. Ilmeisesti olet aloittaja kun tiedät tuon noin varmasti.

Mutta esim. meidän kohdallamme väitteesi ei pidä paikkaansa.
Olimme reilut kuusi vuotta tuhansien kilometrien päässä Suomesta koko perheen voimin.
Mieheni ei ollut urahakuinen, hän teki sellaista työtä mikä oli hänelle ominta ja missä hän oli hyvä. Mieheni rakasti työtään, ei hän kiivennyt minkäänlaisilla uratikkailla, päinvastoin pyrki entistä enemmän ruohonjuuritasolle päin tekemään tuotantoon liittyvistä haasteista totta kyseisissä työkohteissaan.

Mieheni lähti 100% omasta halustaan, ei työnantaja häntä millään tavalla painostanut.
Ja me muut, minä ja lapset, menimme innolla ja täysin vapaaehtoisesti hänen mukaansa.
Ei meillä ollut minkäänlaista pakkoa lähteä, ei edes miehelläni. Mieheni ei olisi yksin lähtenyt. Mutta kun meille kerran aukesi sellainen mahdollisuus että voimme olla koko perhe ulkomailla ensin 2 vuotta me tartuimme tilaisuuteen ilman muuta. Ei pienintäkään epäröintiä ollut asiassa. Ja kun tuli kysely haluammeko vaihtaa maata ja olla toiset 2 vuotta siellä, hihkuimme innosta. Vielä kun kolmas kerta oli mahdollinen niin mikä ettei, kaikki olimme valmiita siihen.
Minun työni ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Tein omaa työtäni ja opiskelin kieliä noina vuosina, ei käynyt aika yhtään pitkäksi.

Kotiin palasimme vasta sitten kun mieheni sairastui vakavasti.
Olemme lasten kanssa olleet kiitollisia noista vuosista, ne olivat elämämme parhainta aikaa.
Lapsille aukesi aivan uusi maailma ja mielettömät mahdollisuudet kansainvälisyyteen. Kolmesta lapsesta kaksi asuu nykyään pysyvästi ulkomailla ja nuorinkin suuntaa kohti Eurooppaa työharjoitteluun. He ovat hyötyneet kaikkein eniten näistä ulkomaanvuosista.

Lue lisää

"Mieheni rakasti työtään". Eiköhän se ole vastine "uralle"?

Minäkin kuten moni muu nainen ja äiti rakastan työtäni, ja sitä ei voi tehdä kuin Suomesta käsin. Tiedän kyllä lukuisia äitejä, jotka ovat luopuneet ammatistaan, ja muuttanut miehensä ja lastensa kanssa ulkomaille. Useasti ei ole toiminut. Etenkin jos mies matkustaa paljon sieltä ulkomailtakin käsin. Ulkomaita on myös erilaisia. Ei ole yhdentekevää, onko se esim. jokin arabimaa, Malesia, Kiina vai Ranska tai Australia.

Teidän tapaus on erikoisemmasta päästä. Kaikki tietämäni perheiden isät (pääsääntöisesti) on komennuksellaan käytännössä aina töissä tai edustamassa, paitsi loma-aikana kesällä käydään Suomessa ja viivytään neljä viikkoa.

Eräässäkin Aasian maassa/suurkaupungissa on mahdotonta pärjätä ilman vähintään osa-aikaista kotiapulaista. Liikenneruuhkat ovat vailla vertaa ja ruoka-ainekset on haettava tietyistä eri paikoista - tyyliin porkkanat luotettavasta porkkanakojusta, riisi luotettavasta riisihallista... Vaikka eipä silti; eräässä Afrikan maassa lähdettiin torille 10 km päähän piikkilanka-aidatulta asemiesten vartioimalta asuinalueelta. Ostettiin ruoka-aineksia mm. elämä kana. Näin se säilyi helteessä tuoreena kotiin asti, jossa se tapettiin ja nyljettiin.

enni_66 kirjoitti:

"Mieheni rakasti työtään". Eiköhän se ole vastine "uralle"?

Minäkin kuten moni muu nainen ja äiti rakastan työtäni, ja sitä ei voi tehdä kuin Suomesta käsin. Tiedän kyllä lukuisia äitejä, jotka ovat luopuneet ammatistaan, ja muuttanut miehensä ja lastensa kanssa ulkomaille. Useasti ei ole toiminut. Etenkin jos mies matkustaa paljon sieltä ulkomailtakin käsin. Ulkomaita on myös erilaisia. Ei ole yhdentekevää, onko se esim. jokin arabimaa, Malesia, Kiina vai Ranska tai Australia.

Teidän tapaus on erikoisemmasta päästä. Kaikki tietämäni perheiden isät (pääsääntöisesti) on komennuksellaan käytännössä aina töissä tai edustamassa, paitsi loma-aikana kesällä käydään Suomessa ja viivytään neljä viikkoa.

Eräässäkin Aasian maassa/suurkaupungissa on mahdotonta pärjätä ilman vähintään osa-aikaista kotiapulaista. Liikenneruuhkat ovat vailla vertaa ja ruoka-ainekset on haettava tietyistä eri paikoista - tyyliin porkkanat luotettavasta porkkanakojusta, riisi luotettavasta riisihallista... Vaikka eipä silti; eräässä Afrikan maassa lähdettiin torille 10 km päähän piikkilanka-aidatulta asemiesten vartioimalta asuinalueelta. Ostettiin ruoka-aineksia mm. elämä kana. Näin se säilyi helteessä tuoreena kotiin asti, jossa se tapettiin ja nyljettiin.

Lue lisää

enni 66:lle.
Puhut -komennuksella- olevista miehistä.
Minun miestäni ei komennettu lähtemään ulkomaille töihin. Mieheni työnantaja pyysi joka kerran miestäni kyseisiin työtehtäviin ja kohteisiin. Miestäni ei painostettu eikä käsketty lähtemään, häntä pyydettiin.
Mieheni ei ollut sotilas, ei rauhanturvaaja eik kehitysapuhommissa. Mieheni ei olisi ikinä vienyt minua ja lapsiaan kohteeseen jossa meidän olisi pitänyt asua piikkilanka-aitojen sisällä. Eikä meillä ollut minkäänlaista tarvetta raahata lapsiamme sellaisiin maihin joissa oli kriisi päällä, emmekä missään tapauksessa olisi vieneet lapsiamme asumaan sotatoimialueillekaan.
Olihan jokaisessa kohdemaassa omat haasteensa, mutta ei meillä koskaan ollut ruuasta pulaa, emme tarvinneet turvamiehiä emmekä muutakaan henkilökuntaa. Toki meillä on ollut henkilökuntaa, mutta ei sen takia ettemmekö itse olisi selvinneet. Ruokakaupat on löytyneet muutaman sadan metrin sisältä joka kohdemaassa.

On sääli jos sinun miehesi on pakotettu ulkomaankomennukselle ja hän on suostunut kyseiseen työtehtävään vain sen vuoksi, että hän on voinut edetä työpaikkansa hierakiassa ylemmille jakkaroille. Vielä ikävämpää, jos kaikilla tuntemillasi ulkomaille komennetuilla miehillä kohteessa ollessaan on ollut päällimmäisenä mielessä työ ja työhön liittyvät velvoitteet, vaikka se oma perhekin on ollut siellä mukana. Miehelläni ei ollut työhön, eikä vapaa-aikaan, littyviä edustusvelvoitteita iltaisin, ei edes työaikana.

Sen verran noista lomista, ilmeisesti olemme siinäkin suhteessa sitten olleet poikkeuksellisia. Me vietimme joka vuosi 2-3 kk Suomessa. Lapset opiskelivat itsenäisesti ja tenttivät etänä, minun työni ei ole sidottu paikkaan, mieheni teki jonkun verran yhteenvetoja etänä mökiltä työpaikalleen ja kävi siellä muutaman kerran paikan päällä. Suomessa oloajat menivät sukuloidessa, lasten isovanhempien kanssa oleilussa, kalastaessa ja ystävien kanssa aikaa viettäen.

olielämänparasaika kirjoitti:

enni 66:lle.
Puhut -komennuksella- olevista miehistä.
Minun miestäni ei komennettu lähtemään ulkomaille töihin. Mieheni työnantaja pyysi joka kerran miestäni kyseisiin työtehtäviin ja kohteisiin. Miestäni ei painostettu eikä käsketty lähtemään, häntä pyydettiin.
Mieheni ei ollut sotilas, ei rauhanturvaaja eik kehitysapuhommissa. Mieheni ei olisi ikinä vienyt minua ja lapsiaan kohteeseen jossa meidän olisi pitänyt asua piikkilanka-aitojen sisällä. Eikä meillä ollut minkäänlaista tarvetta raahata lapsiamme sellaisiin maihin joissa oli kriisi päällä, emmekä missään tapauksessa olisi vieneet lapsiamme asumaan sotatoimialueillekaan.
Olihan jokaisessa kohdemaassa omat haasteensa, mutta ei meillä koskaan ollut ruuasta pulaa, emme tarvinneet turvamiehiä emmekä muutakaan henkilökuntaa. Toki meillä on ollut henkilökuntaa, mutta ei sen takia ettemmekö itse olisi selvinneet. Ruokakaupat on löytyneet muutaman sadan metrin sisältä joka kohdemaassa.

On sääli jos sinun miehesi on pakotettu ulkomaankomennukselle ja hän on suostunut kyseiseen työtehtävään vain sen vuoksi, että hän on voinut edetä työpaikkansa hierakiassa ylemmille jakkaroille. Vielä ikävämpää, jos kaikilla tuntemillasi ulkomaille komennetuilla miehillä kohteessa ollessaan on ollut päällimmäisenä mielessä työ ja työhön liittyvät velvoitteet, vaikka se oma perhekin on ollut siellä mukana. Miehelläni ei ollut työhön, eikä vapaa-aikaan, littyviä edustusvelvoitteita iltaisin, ei edes työaikana.

Sen verran noista lomista, ilmeisesti olemme siinäkin suhteessa sitten olleet poikkeuksellisia. Me vietimme joka vuosi 2-3 kk Suomessa. Lapset opiskelivat itsenäisesti ja tenttivät etänä, minun työni ei ole sidottu paikkaan, mieheni teki jonkun verran yhteenvetoja etänä mökiltä työpaikalleen ja kävi siellä muutaman kerran paikan päällä. Suomessa oloajat menivät sukuloidessa, lasten isovanhempien kanssa oleilussa, kalastaessa ja ystävien kanssa aikaa viettäen.

Lue lisää

Itseasiassa puhuin hyvin vähän komennuksella olevista miehistä. On hienoa, että sinun miehelläsi oli ulkomailla "leppoisa" työ, ja aikaa riitti perheellekin. Kuten jo sanoinkin, viihdyit itse ulkomailla, koska voit tehdä sieltä omaa työtäsi. Kaikilla ei näin ole. Vaikka ulkomaille muutto olisi koko perheen juttu, kaikki olisivat muuton puolesta, niin realiteetit täytyy silti ottaa huomioon. Käytännössä ulkomailla mennään kuitenkin miehen (yleensä) ja työnantajan ehdoilla. Mitkä ne ehdot ovat ja kuinka paljon mennään, riippuu miehestä ja työnantajasta. Aivan sama tilanne siis, jos oltaisiin Suomessa. Jos miehellä on aina ollut työmatkoja Suomestakin käsin, ne eivät aivan varmasti lopu ulkomaillakaan. Jos nainen on hoitanut pääosin perhettään Suomessa yksin, hänen täytyy tehdä samoin ulkomailla - paitsi että ulkomailla on paljon enemmän yksin. Ei ole ystäviä, sukulaisia auttamassa, ei työkavereita tukemassa. Uusia ystäviä on vaikea saada, etenkin jos lapset ovat vielä pieniä eivätkä ole edes koulussa.

Kaikki tietämäni miehet ulkomaiden pesteissä perheineen ovat olleet jonkin alan johtajia (Aasia kaupan, strategiajohtajia, projektijohtajia...) tai sitten myyntimiehiä tai insinöörejä (piikkilanka-aidan takana oleva perhe kuului insinööreille). Kuten jo sanoin, mennään myös "maassa maan tavan" ehdoilla. Aivan turha toivo, että kaikkialla esim. Afrikassa tai Etelä-Amerikassa olisi turvallista naisen (ja lasten) kävellä lähikauppaan tai ylipäänsä liikkua missään yksin, ilman turvamiestä. Vähintään pitää olla kotiapulainen ja mieluummin vielä naapurin rouva mukana, mutta tällä yhdistelmälläkään ei pärjää kaikkialla. Jopa Amerikassa kehotetaan turvallisuussyistä viemään lapset autolla kouluun, vaikka matkaa on sinne alle kilometri. Kävellen kun tulee paremmin ryöstetyksi. Lapsia myös katoaa paljon.

Eräs ystäväni muutti miehensä ja lastensa kanssa Dubaihin (taas kerran miehen bisneksen vuoksi). He asuivat suunnilleen palatsissa (joka sekin oli tarkkaan aidattu ja valvotulla alueella). Neliöitä "talossa" oli lähemmäs 700 ja heidän paikalliset tuttavansa ihmettelivät miten niin pienessä talossa voi asua... Oli autonkuljettajaa, turvamiestä, puutarhureita, lastenhoitaja, kokki. Ihan kiva, mutta ystäväni kaipasi vain sitä, että voisi liikkua vapaasti. Mikään mammona ei korvaa vapautta.

Teillä on ollut myös TODELLA erikoisen pitkät lomat. Pari kolme kertaa pidemmät kuin normaalisti.