Pienet viestini kirjaimiin käärin,
kun aatoksissain taas häärin
porokeittoa suunnitellen
vierasjoukkoain mukaellen.
Nuo kiireiset kun ei päivistä jousta
niin annanpa nuorena mieleni nousta
porokeitolle lauantaikutsuni suoda
sen hyräillen pöytään laulaen tuoda.
Oli aatto niin lämmin ja tyttöset omat
kävi pöytään ja keikkuivi kiharat somat,
kun kippoja tarjottiin ja hyytelölohta
ei kiireellä syötykään ihan kohta.
Niin onnentäytteisin mielin mä näin
miten onni voi loistaa uloskin päin.
Lattioilla onnessaan Berni'koirat kelli
kyllä mummeli niitäkin kaikkia helli.
Nyt kodin rauhassa on Tapaninpäivä
ei varjosta mieltä viel' uutisten häivä.
Vaan jouluyön tummaa taivasta vasten
loistaa liekit ja suloinen laulu lasten.
kun aatoksissain taas häärin
porokeittoa suunnitellen
vierasjoukkoain mukaellen.
Nuo kiireiset kun ei päivistä jousta
niin annanpa nuorena mieleni nousta
porokeitolle lauantaikutsuni suoda
sen hyräillen pöytään laulaen tuoda.
Oli aatto niin lämmin ja tyttöset omat
kävi pöytään ja keikkuivi kiharat somat,
kun kippoja tarjottiin ja hyytelölohta
ei kiireellä syötykään ihan kohta.
Niin onnentäytteisin mielin mä näin
miten onni voi loistaa uloskin päin.
Lattioilla onnessaan Berni'koirat kelli
kyllä mummeli niitäkin kaikkia helli.
Nyt kodin rauhassa on Tapaninpäivä
ei varjosta mieltä viel' uutisten häivä.
Vaan jouluyön tummaa taivasta vasten
loistaa liekit ja suloinen laulu lasten.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jo Tapaninpäivä tässä,
joulu on pois lähtemässä.
Juhlittu on omin väin,
loisti valot kynttiläin.
Tämä vuosi nopeasti
eletty on loppuun asti.
Meitähän ei ikä paina,
juhliakin jaksamme aina.
Hyvää loppuvuotta.
En korjaisi Joulua vielä pois
kun aikaa nyt ois mulla.
Voisi hiljaa kokea tuntojaan
ei tarvitse mennä ja tulla.
Eipä kuulumisia Palstavaarin
ole nähty koosteissa runon.
Ei kertonut edes pienin kaarin
siksi terveisiä näin punon.
Eikö olekaan joukkoon ystävien
ilo sanaa paria laittaa ?
Ja menneitä vuosia muistaen
voisi kukkivan oksan taittaa 🍃
On muillakin kauniita sanoja,
joita joskus kirjoittelen.
Muodossa pienten runouten
teillekin kertoelen.
Vauhti on vaan vähän hidasta,
runonkin pienen tiellä.
Yritä,ystävä tuo nielaista,
oomme vanhain elämääin iällä.
On surkea tää läppäri pahainen. Kaikki sanat pyrkii korjaten. Loppuvat kuin sanat elämästä, totuuden rippeetkinpäivistä
Ei pienet virheet kai haittaa
täällä meitä ollenkaan
Aina lukeminen maittaa
kun kaikki on kohdallaan
On kaikilla meillä se oma
tapa kertoilla tarinaa
Ja se vasta asia on soma
emme suosita marinaa
Pienet kahvit nyt yöllä keitän
käyn kinkkua vuolemaan
sillä leipäpalasein peitän
näpit puhtaaksi nuolaistaan.
Nyt toivotan hyvää yötä
käyn sänkyyni nukkumaan
En kaipaile vartijan työtä
vapaa-aamua nauttia saan.
On hyväksi oppia nielemään
se kehoituksena on viisas.
Kuka enemmän kuka vähemmän
joku tokaisis kyllä jo piisas.
Voi ystävät rakkaat niin tuttuja
teitä ajatuksella seuraan.
ilomielellä luenhan juttuja
ja haukkaan taas pyllyä peuraan.
Oi suokoon Herramme armoinen
että hellästi huomen koittais.
Olis vanhuuskin hyvä jokaisen
niin kiitollisuuskin voittais.
Kuus-seitsemänkymmentä- kahdeksaan
on soljuvaa kertomusvirtaa.
Moni kimatelteista välkettä lomitse kivien
imuun vetää solisten hakeutuu.
Kunnes mutaankin möyrien kaivautuu
tahraten tummaksi veden kalvon.
Vaan syöksähtää uudessa aallossa kirkasta vettä
ja virta jo välkkyy ja pyörteissä soi.
Niin elävää alati liikkuvaa , milloin hiljaa
milloin raivoisana kallion seinään tyrskien.
Viimein vetäytyäkseen laajan lahdelman rauhaan.
Unen rytmit ne joskus sekoavat
kun jo päivällä ottavat unta.
Luomet itsestään kiinni painuvat
kun hiljalleen satelee lunta.
Vaan mikäs kun uni niin makeaa on
siihen viedään kuin aikamies likkaa.
Vaan kantsiikkos ollakaan onneton
jos löydä ei nukkujan kikkaa?
Siis nousta ja ryhtyä harrastamaan
mistä nauttisi kukin laillaan.
On hyväksi oppia sopeutumaan
kunnes kellii taas unten maillaan.
Minä uniain tunnin vain vetelin
kun nukahdin tv-tuoliin.
Sodan hirveään heräsin meteliin
hetkeks aatoksein kaivautui huoliin.
Kuin hölmönä kelloain tuijotin
luulin patterin olevan loppu.
Vaan melkskeet sodan kun hiljensin
saapui rauha, ei mikään hoppu.
Nyt muistoja kelasin mielessäin
kun levitin leivällein voita.
Lohisiivuun leipäni kääräisin
löytyi kylmästä siivuja noita.
Ah, mikäs on valvojan onnessaan
kun syödä saa pitkin yötä 😋
Ja paidassa väljässä oleillessaan
eihän sängyssä kaivata vyötä!
Hyvää yötä !
Kevätkuukausi eessä jö häämöittää
ja valo on jälleen täällä.
Villasukat ne vielä saa lämmittää
mutta mieli on virkeellä päällä.
Valon voima saa kotia somistamaan
pölyn kaiken se ulos kantaa.
Saa kukkaset ikkunan kukoistamaan
ja tähyilemään rantaa.
Aamun airut kun kun unesta heräämään sai
tuli kahvitilkkanen mieleen.
Vehnäsämpylä, juusto ja rukola kai
sopi maultaan vallan kieleen.
Ehkä hetken mä vielä pienoisen
menen viettämään vuoteessain vielä.
Unen venhoon lempeään vienoiseen
sitä ettehän kukaan kiellä.
Tuoksuuko kevät?
Tintit hyräilevät.
Näinkö piti visertää?
Sointuuko nyt sävel tää?
Joka kevät sama juttu,
vaikka laulu onkin tuttu.
Karhealla äänellä
säveltä pitää käännellä.
Pian itsekin hämmästyy,
soi riemukkaasti titityy.
Haikailua tänne tuloon,
luin ja mieli tuloon suli.
Löytyi kiva runoketju,
siihen minä myöskin jotain keksin.
Keväästä nyt haasta voi,
lintusten laulu jossain soi.
Aurinko taivaalla helottaa,
mieltä pilviin nostattaa.
Ikä painaa, eikö mitä,
muista edes tuota minä.
Peiliin en mä usein vilkaise,
siitä tuskin koskaan ilahdun.
Kahdeksan yksi ikää jo on,
tuota en muista, en huomaa.
Tytön hupakkona itseäni pidän
mieleni ikuinen nuori ja se on hyvä.
Ei tämä soljunut loppusoinnuin,
yritys kuitenkin vakaa,
mieleni tekee teille jakaa.
Kiitos jos loppuun jaksoit tulla,
siitä hyvä minulla olo olla.
Aikaisin heräsin, kelloa penäsin
kaipasin hetkeksi valoa.
Aamuhan on, kun kerran heräsin
mielessäin ilon paloa.
Tänäänhän tyttäret nuorin ja vanhin
luokseni saan taas kerran.
Yhdessä syömme, kahvitkin juomme
iltapäivähetken verran.
Keväinen liina on pöydälle laitettu
lautasliinatkin eilen jo taitettu,
kukkaketona astiat somat,
joskus on tyttöjen omat.
Meloonisalaatin aion mä tehdä
riimihärästä suolaista taustaa.
Salaatinversot ja parsan nuput
hollandes'illä maukkaaksi kastaa.
Pääruokana muheva Moskovan pata
ja ilmavan kuohkea muussi.
Punasipulipikkelssi pöytään kata
kahvi jäätelöineen on tapa uusi.
Nyt maltan jo kahvit itsellein keittää
kun mammalla hanskas on työt.
Yhden sämpylän voinkin jo suuhuni heittää
sitten kellin viel aamuyöt.
Hirmu sotku on kirjoituspöydällä tällä
veroilmoitus pitäisi laatia.
Pitäis kerätä ynnätä vähennykset ekselillä
ja tarkasti miinuksiin kirjata.
Onneks puuta ei myyty ole ollenkaan
ei tarvitse alveja maksella nyt.
Joka vuosi tää on yhtä inhottavaa
mut' aina oon hommasta selvinnyt.
Runolaiturin luota jo suli jäät
ja tiiran kirkuna kaikuu
luo vanhan laiturin tyttösten näät
kaksin kulkevan naurukin raikuu.
Mieli vanhankin ihan kirkastuu
muistaa omat nuoruudenpäivät.
Kun auringon loisteessa unhoittuu
kaikki sydämen haikeat häivät.
Jos kevään keijuset kukinnassaan
sois mullekin iloa rintaan.
Niin kiittäisin haltijaa hyyyden
enkä surisi mihinkään hintaan.
Minne murtauduitte, johonkin liikkeeseen vai yksityisasuntoon? Onko poikaystäväsi vangittu nyt, vai mikä on? Ei täällä ymmärretä Whatsapeista mitään,,,,
Kesän kukkeutta tulvillaan
on luonto ylt ympäriinsä.
Puut tuuheat, rehevät pensaatkin
kukkahameissaan tyttöset siinä.
Minä puiston penkillä tutkailen
on hiljainen heinäkuu.
Monet pyörillä liikkuvat hiljakseen
tuolla istuupi joku muu.
En halua maalle mennäkään
minä rannoilla parhaiten viihdyn.
Torikahvilan luona taas näinkään
tuon naapurin johon yhdyn.
Sitä turinaa, iloa raikuvaa
minkä valloilleen likka päästää.
Saan nauraa ja kuunnella tarinaa
ei tarvitse puhua säästä.
Joka hetken mä tahtoisin tallentaa
ja talvella joskus muistaa.
Kun pakkanen paukkuu ja kylmä käy
se minutkin vällyihin suistaa.