Heti aamusta aloin viettää kahvin päivää, vaikka kuulin siitä vasta toista kupillista nauttiessani. Onkohan joukossamme yhtään, joka ei kahvia käyttäisi? Nuoruudessa maalla aamukahvin valmistus oli suuritöinen. Puiden sytyttäminen lieteen ja raikkaan veden nouto kaivolta. Sitten valvoa keitosta, ettei yli kuohu. Kissa halusi kermaisen kupillisen ensimmäiseksi. Lopulta pääsin maistamaan itsekin - nautinto!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Taitaa olla minun päiväni tänään.
Juokaa Kahvia!!
Mussuttakaa piparii!!
H.
Kahviresepti lähes täydellinen. Piparista nuolaiset kaarde - mummaa. Älä erehdy tarjoamaan beselillä voideltuja leipiä - monityydyttämättömät rasvat johtavat kenties mihin.
Minä juon aamuisin kaksi mukillista MoccaMasterilla lirutettua kahvia. Laitan tilkan rasvatonta maitoa. Pari-kolme viipaletta ohuenohutta täysjyväruisleipää päällä sydänystävällistä levitettä, ei muuta.
Sitten juon ison lasillisen vettä.
En yleensä juo päivän aikana enempää kahvia, poikkeus vahvistaa säännön ;)
https://www.youtube.com/watch?time_continue=12&v=bPSsx0EvWl0
Kahvia jauhamassa. Alkuperäinen versio.
Viime keväänä minulla oli ilo katsella keittiössäni täällä pohjolan raukoilla rajoilla aitoa kolumbialaista baristaa jauhamassa aitoa kolumbialaista kahvia kahvimyllyllä. Parempaa kahvia en ole elämässäni saanut.
Omistan perinteisen kahvimyllyn. Sillä jauhettu kahvi vaatii raikkaan veden ja pannussa (suodattamatta) valmistuksen - eikä poroja saa päästää karkuun.
Joskus olen jättänyt kahvin ja muut kofeiinijuomat tyystin, vaan eipä enää vuosiin ole ollut senkaltaisia puhdistuskuureja, tarpeen olisi, mutta nyt pakon edessä olen koettanut edes rajoittaa, pyrkimys on kolmeen mukilliseen.
ISOMMAT KUPIT VAIKKA HARVEMMIN! Pitkät työvuorot aikanaan piristyivät kahvin voimalla - Eläkeukkona vähempi kahvi riittää ja enemmän unta.
Tässä ei auta nyt lisätä annoskokoa, se on reilu mitallinen per muki ja sillä hyvä. Eilen oli lihaskipuja, influenssarokotuksen pistokohta oireili, olen huomannut jo aiemmin, t että ao. lihakset muistaa, jos tulee jotain muuta heikennystä. Ärtyisyyttä ja vetämättömyyttä ilmassa. Kohta on iltapäiväkahvin aika, yes, on tämän päivän toinen annos.
Juon monta kupillista aamusta iltapäivään. Iltakahvit olen jättänyt.
Mutta kahvimuisto on minullakin.
Mummo aamulla ensimmäisenä tuvassa sytytti hellaan tulet ja se ritisi ja rätisi, kunnes puut humahtivat palamaan. Sitten hän jauhoi kahvimyllyllä pavut poroiksi. Siitäpä ihana aromi. Vesi oli joesta, mikä silloin vielä oli puhdasta tai kaivosta.
Se tunnelma oli parasta. Tokko itse vielä join kahvia, vaikka aika nuorena tarjottiin pikkukuppiin ja puolet maitoa, eräänlaista lattea.
Alkaa piparit tulla korvista, kuten kakkukin. Suklaata en ole liikaa napsinut, en.
Vielä on viimeisen kauhean Agathan verran.
Ostin Fasun suklaita joululahjoiksi. Itsellenikin jäi. Kahvin höystöksi menee aina pieni pala. Kahvissa tuoksu ja tunnelma on puoli nautintoa.
Joulun alla pistin kalliin kahvinkeittimen jäähylle kun ostin lahjakseni keittimen jossa on kahvimylly. Voin hyödyntää sekä papuja että suodatinkahvia.
Aamupannullisen teen yleensä pavuilla, päiväpannullisen suodatinjauhatuksella ja illaksi teen sellaisen 6 kupillista jompaa kumpaa.
Luonnollisesti kermaa tai punatölkkistä maitoa. Leipien päälle voita maistuu kahvikin paremmalta.
Brännärillä aloitamme ja jauhamme sähkökäyttöisellä. Perkolaattorilla kiehautamme normikahvin. Cappucinon eri keittimellä. Pinnalle teen lehvän, no, joskus sydämen.
Brännäreillä käryttivät pula-aikana voikukanjuurista "korviketta". Teollinen vastaava oli "sikuri".
Kahvin juonti on tapa, riippuvuus suhde samalla tavalla kuin tupakka, kun kahvi on loppunut se tulee mieleen kuin tupakka.
Niin.
Moni yhdistää molemmat hyveet, kahvin ja tupakin. Tilkka kahvia mukaan tupakille mennessä, a vot.
Syöminenkin on tapa, joka lisää riippuvuutta. Tupakasta en tiedä, kun en harrasta. Viinan ja huumeiden riippuvuuden olen huomannut ympärillä voimakkaana..
Kuvailemallasi tavalla se lapsuudenkodissani myös tehtiin. Ne äidin leipomat pullat ja hiivaleivät olivat sitten hyviä, mitä kahvin kanssa syötiin. Juhlapyhinä sitten muutakin leipomusta oli.
Nykyään juon aamulla mukillisen ja iltapäivällä toisen tavallisesti. Poikkeuksiakin on.
Meilläkin oli tuo kahvimylly, vaan varkaan matkaan se tarttui.
Muistui mieleeni, kun olin nuorena kesätöissä kaupassa, siihen aikaan asiakkaalle jauhettiin kahvi sähkömyllyllä.
Tuntu, että kahvinjuonti on enää pelkkä tapa. Aamlla pari kupillsta laihaa kahvia mustana ja illalla 5-6.den maissa voi mennä enemmänkin.
En siitä mitään nautintoa saa, mutta vahvasta kahvista tulee paha maku.
Monesti mikrossa lämmitänillallista kahvia.
On se kahvi kuitenkin paremman makuista jopa ilma sokeria kun joulu-glögi, se on pahinta, mitä joulusta tiedän.
Aikoinaan raskaissa metsätöissä kylmä kahvi antoi kestävyyttä. Juon yleensä aamuisin edellisiltaisen kylmän kahvin. Näin vanhemmalla iällä ei kahvin tarvitse olla kuummaa - eikä tytön nuori.
Saatan juoda viimeisen aamukahvin haaleana banaanin mussutuksen ohella.
Kylmä kahvi kaunistaa, haalea ehkei niin jyrkästi.
En juo nykyään kahvia kuin yhden mukillisen aamulla...ellei ole jotain poikkeavaa norm. arjesta...Perinteiset kahvikupit on kohta historiaa...nuoret eivät tajua niiden päälle hölkäsen pöläystä...muki sen pitää olla...
Luomu glögi oli muuten ihan hyvän makuista ....mutta kyllä hehkuviini lämmittää ulkoilun jälkeen kivasti...laittaa punan poskille...
Kahvikupin/mukin pitää olla arapiaa, arapialaisen maahanmuuttajan tuoma, jossa sikaripiipputupakka leimat kupin pohjassa. Muotoilija joku Ali Ahmet Poslin Savimäki, polttotuunattu kuppi.
Teetähän he juovat enemmän kuin kahveeta...minulla kahvimuki iiiiiii ja kahvimuki koo...lemppareita...
Tätini oli "Arabialainen" Helsingin Arabian rannan tehtaassa valmistamassa ruoka-astioita.
Tutu teki vaimonsa kanssa sopimuksen juovansa vain yhden lasillisen prändyä päivässä - osti litra prändymukin.
En juo kahvia lainkaan.
Kahvin päivä on joka ikunen päivä. Viisi minuuttia heräämpuolisestä, niin kahvi on edessä mukissa. Ja sitten vielä neljä kertaa päivän mittaan.
Nuoruuden kahveiden suuritöisyydestä nyt ei niin muisteluksia. Ihan se pannussa kaasuliedellä vesi kiehui ja kahvinporot sekaan ja sen verran tarkkaavaisutta, ettei yli asti kiehu.
Mutta ihan lapsuuden kahvinkeitosta. Parivuotias olin, jonkinlainen sähköllä toimiva kahvivärkki silloin oli ja kun pistorasioita siihen aikaan oli aika harvassa, sen kahvivärkin johto sitä käytettäessä meni oviaukon edestä. Minä onneton olin kulkenut siihen johtoon, jolloin se kahvivärkki oli kaatunut suoraan päälleni ja sain kuumat vedet selkääni. Puolet selästä on vieläkin arpinen. Onneksi ei ole tuosta tapahtumasta jäänyt mitään muistikuvaa, eikä arvetkaan mitenkään vaivaa, mitä niitä nyt joskus on joutunut selittelemään esim. firman saunailloissa.
Anopilla oli sellainen teräspannu, minkä alaosassa oli jonkinmoinen levy ja siitä johto pistokkeeseen.
Mahdatko sellaista muistella.
Vähän niinkuin kohtalotovereita sitten....minun kaksivuotta nuorempi sisko oli lattialla kun kapsahdin mummon kaulaan ja kahvivesi kaatui ja poltti siskon olkapäälle ikuisen arven... onneksi ei sen kauheampaa...Taisi olla samantyyppinen johtoperäinen vedenkuumennin ...ei voi muistaa.
Itse asiassa ei ole aavistustakaan, millainen kahvivärkki se oli silloin 50-luvulla. Tänä päivänä minulla on (virattomana) teräspannu, minkä alaosassa jonkinmoinen levy ja siitä johto eli perkolaattori. Olisko noita sitten ollut siellä 50-luvulla.
Parhaalta kahvi maistuu ulkona luonnossa, termoksestakin hyvältä, mutta nokipannusta vallan erinomaiselta, ja kuppina kuksa tietenkin.
Millaisia kahveja juotte?
Minä valmistan aina välillä espressoa ja capuccinoakin. Nyt olen miettinyt, että pitäisikö tyytyä juomaan cappucinoa vain ”ulkona”, kun en käytä maitoa mihinkään muuhun.
Mitä kahvilaatua käytätte?
Onko Presidentti ja Juhlamokka hyvää?
Mistä saa parhaat kahvit?
Pressaa suodatan.
Espressoa joskus.
Kappukinoa kahvilassa.
Juhlamokkaa mustana ja välillä kylmänä ilman sokereita.
Aamulla kahvia ja kaurapuuro siemenillä.
Jos olen yksin niin hyvälaatuista murukahvia, kaveri ei tykkää joten keitän kunnon kahvit kun hän on täällä.
Minäkään en aikaisemmin tykännyt murukahvista, nyt olen tottunut, niissä on suuria eroja maussa.