Ahdistus 12vuotiaalla

Moikka
Olen itse nuorena sairastanut mm vaikean masennuksen jonka lisäksi minulla lukuisia muita vielä hankalampia ja vaikeampia diagnooseja...tosin nyt jo kymmenisen vuotta ollut niistä täysin vapaa mikä on kääntänyt sen kaiken kurjuuden,yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden nurinpäin siinä mielessä että kaikki se helvetti on muuttunut voimavaraksi ja jokaisesta ahdistuksesta ja helkkarinmoisesta pelosta olen nykyään kiitollinen
Kun äitini kuolinilmoitus 15v ja jäin käytännössä orvoksi ja edelleen äidin kuoleman jälkeen suvun puolelta ei ole yhteyden ottoa eikä silloin ollut...
Silti minulla on jo pitkään ollut hyvä olla ja rikas elämä!
En tiedä osaanko neuvoa...mutta kerron minkälaisista asioista on ollut apua minulle😊
Olin pisimmässä hoidossa aikoinaan 13kk ilman lomia tai paikkaa mihin mennä lomille ahdistus ja pelot olivat läsnä vuorokauden ympäri!!kun on 13kk laitoksessa eikä kukaan soita tai tule käymään tietää olevansa yksin maailmassa!kävin läpi helvetin syöverit seuranani henkeä uhkaavat ääni sekä näköharhat
Helvetin siitä teki sen ettei ollut eikä uskaltanut kenellekään rehellisesti puhua mitä mielessä oli sekä se ettei rikastanut ollut toivoa päästä pois!ei toivoa ikinä saada yhtään kaveria...ystävää...tyttöystävää..vaimoa..perhetttä..ei edes toivoa päästä sairaalasta pois...silloisella lääkityksellä(16erilaista lääkettä päivässä jonka lisäksi tarvittavat lääkkeet eli rauhoittavat ja unilääkkeet päälle)niin elinikä ennusteeni oli max 25v pelkästään sen vuoksi ettei kenenkään elimistö kestä sellaisia lääkemääriä kovin kauan!tein noin sata reissua sairaalaan vastaaviinntoki lyhyempiin hoitoihin.nyt jo kymmenen vuotta mennyt ilman että sairauksien hoitoon ei ole mennyt pysyvää lääkitystä(vain ennalta ehkkäisevästi hyvin vähän)minulle ratkaisevin apu on tullut vertaistuesta sekä siitä että en ole leimalla säästellyt olotilojani(päihteet kokonaan pois)lisäksi tärkeä kysymys oli huutaa pihalle sisältäni luonnolle/maailmalle että miten se on Kelpaanko?!jos on jotain voimaa joka voit auttaa niin auttaisitko?mulle on ihan sama mikä olet mut vittu mä en jaksa enää!!!no
Silloin olin sitä pätkää pari viikkoo menny ilman unta sairaalassa hirveissä peloissa ja harhoissa ja kun olin heittänyt tyhjyyteen huutoni niin jotain merkillistä tapahtui...keräilin itteni lattialta patjalle ja nukuin kuin pikkulapsi aaamuun asti!en ollut vapaa enkä terve kun heräsin mutta sain kokemuksen että minullakin on ihmis arvo maailmassa ja että mikään ei tekoni tai tekemättä jättäminen ajattelu tai sjattelematta jättäminen ei tee minusta luonnon kannalta huonompaa kuin muut eikä myöskään parempaa ja että luonnon edessä olen yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa joka tällä pallolla on koskaan elänyt elää tai tulee elämään riippumatta ansioista tai niiden puuttumisesta.tärkeää myös oli todeta että en ole vastuussa miten muut minua kohtelevat tai ovat kohtelematta olen vastuussa vain siitä miten pyrin kohtelemaan muita!ymmärtäen että olen ihminen ja teen ja tulen tekemään itsekkäitä pelkoon perustuvia ratkaisuja ja tekoja muita kohtaan ja samoin muut minua kohtaan!ratkaisuista yksi oli ja on kääntää huomio siihen että mitä voin tehdä!voin olla ystävä kenelle vaan...voin kohdella ketä vaan hyvin eli voin rakastaa vaikka kukaan ei rakastaisi minua😊niin kauan kun halusin että minua rakastetaan,lohdutetaan,ymmärretään,huomioidaan ynms.niin elämäni onni ja mielenrauha oli kiinni siitä mitä ja miten muut toimivat,olosuhteista ynms!joten valta oli muilla sekä itse olin täysin kyvytön ja voimaton vaikuttamaan onnellisuuteen tai mielenrauhaani
Tärkeää oli myös todeta että minä en ole vastuussa siitä että maailmassa on sairauksia tai siitä miten joku kohtelee tai on kohdellut minua sairautensa,pelkonsa omien lähtökohtiensa vuoksi...tärkein työkaluni siis on asenne muutos itsessäni niin että harjoittelen ja harjoitan jatkuvasti mieleni suuntaamista pois siitä että miltä minusta tuntuu,onko minulla sitä tai tätä saanko sitä tai tätä tykätäänkö minusta,rakastaako joku minua,ja käännyn omasta minästä siihen että hei mä voin rakastaa ihan ketä vaan voin olla ystävällinen kaikille voin osallistua toisten auttamiseen,yhteiskuntaa auttaa voin nostaa sen telkkarin tai naapurin puolesta roskan ja tehdä sen niin etten saata tekojani päivänvaloon voin tehdä yhteiseen menestykseen liittyviä vastaavia tekoja missä tahansa ja kun teen niitä nimettömänä ilman maineen hakua tai arvostuksen tai edes kiitoksen toivossa niin sillä keinollla rakennan pikkuhiljaa oman arvontunnetta,itsekunnioitukseni kasvaa rupean kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni juuri sellaisena ihmisenä joka olen sillai oma arvoni itseluottamukseni sekä itsetuntoni eheytyy ja elämäni ei ole niin kiinni siitä mitä luulen että muut minusta ajattelee!tulen pikkuhiljaa vapaaksi elämään oman näköistä elämää😊täällä on yli 7miljardia oikeata tapaa elää minun on parasta elää ja etsiä omaani😊siinä muutamia asioita jotka ovat olleet ja ovat mulle toimineet!
T markus heimola 0442398373

ja siis lisäks asun helsngissä.

Oon siis ahdistunut siitä etä mul ei oo kavereita et kaikki vaan vihaa mua
Oon kertonu täst mun kaikille kavereille
Anteeks?

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Minä kannustan sinua kertomaan ajatuksistasi ja tuntemuksistasi vanhemmillesi. Voit ottaa tilanteesi puheeksi myös esim. koulussa tai jonkun muun turvallisen aikuisen kanssa. Lisäksi on olemassa auttavia palvleuita, joihin voit olla yhteydessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti. Niistä voit saada lisään neuvoja:

- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/. Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna 24/7.

- Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

Voimia tilanteeseesi ja avun hakemiseen!

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata