Millainen koira??

Hei!

Minusta sopisit kyllä oikein hyvin koiran omistajaksi. Luopuminen on aina raskasta, mutta koirasta on kuitenkin iloa moneksi vuodeksi.
Mitä rotuja tuli nyt ensimmäiseksi mieleen, niin esimerkiksi collie ja suomenlapinkoira. Collie on melko pehmeäluonteinen ja niitä löytyy lyhyt ja pitkäturkkisena. Collie on paimentava rotu ja sillä ei ole taipumusta karkailuun. Tykkäävät liikunnasta ja olla mukana perheensä touhuiluissa. Collieta harkitessa pitää vaan tutustua hyvin kasvattajiin, sillä joillakin esiintyy taipumusta stressiin ja arkuuteen, mikä saattaa johtaa esimerkiksi vatsan toiminnan häiriöihin. Suurin osa kilttejä perhekoiria ja yleisesti omaavat hyvän maineen luonteensa puolesta.

Suomenlapinkoira on paimennus- ja vahtimisvietin omaava seurallinen ja hauska otus. Ovat kooltaan vähän pienempiä, mutta niillä on jykevä kroppa ja tuuhea turkki. Tykkäävät olla kaikessa mukana ja ovat älykkäitä ja aktiivisia. Perusluonteeltaan ystävällisiä.
Myös vehnäterrieriä voisi suositella. Ne ovat aktiivisia koiria ja tarvitsevat paljon tekemistä koska ovat älykkäitä, mutta ovat uskollisia ja kiintyvät syvästi omistajaansa.

Yleisesti voisin suositella tutkimaan paimentavia, palvelus-ja seurakoiria. Myös useimmat noutajat saa pidettyä irti. Periaatteessahan melkein kaikki rodut pysyvät irti, jos ne vaan kouluttaa mutta ei tosiaan ehkä metsästyskoiraa kannata ottaa. :) Onnea koirulin etsintään!

Pienissä koirissa löytyy myös monenlaista. Ja sylikoiraksi ne tulee lähinnä ihmisen "opetuksella" monetkin...
Joten itse kyllä suosittaisin miettimään niistä(kin). Ne on myös fyysisesti helpompi hallita, mitä asiaa kannattaa kuitenkin miettiä, kun ikää tulee. Vaikkakin se hallinta lähteekin aina henkiseltä puolen ensisijaisesti.
Itse en taasen ensisijaisesti suosittaisi palveluskoiria. Koska monet rodut tarvii sitten kunnolla myös aktiviteettiä. Ellei sitten ole halukas todella panostamaan myös siihen puoleen. Sen lisäksi kannattaa miettiä, haluaako koiran, jolla on vahti/puolustusviettiä ehkä reippaastikkin, koska niitä myös löytyy pk-roduilta. Tosin hyvinkin riippuen rodusta. Tosin löytyy muistakin ryhmistä, joten kannattaa miettiä. Monilta pk-roduilta löytyy myös reippaasti saalisviettiä, ja joillain myös riistaviettiä. Tosin tätä löytyy myös muiltakin, koostakin riippumatta eli kannattaa selvittää. Mitä enemmän on näitä ominaisuuksia pidetty rodussa yllä tai on pysyneet, niin sen tärkeämpi miettiä se puoli.

"Periaatteessahan melkein kaikki rodut pysyvät irti, jos ne vaan kouluttaa " Ihan vaan kokemuksesta sanoisin, että ei ihan noin helppoa ole... Roduissa on suuret erot ja siihen päälle yksilöerot. Mutta lähtökohtaisesti jo rodullisesti. Ja tietyt rodut on vaativampia jo kouluttaa kuin toiset ylipäätään. Sen lisäksi, jos siihen lisää ja joskus yksistäänkin, jos omaa reilusti saalis/riistaviettiä, niin se kouluttaminen pysymään vapaana hanskassa ei todellakaan ole helppoa. Ja ei kaikilta onnistu... Oli sitten metsästyskoira (joita hyvin pätevät kyllä myös saa koulutettua) tai ei.

Suosittaisin, jos lähellä on kirjastoa, niin tsekkaamaan, löytyykö sieltä Tapio Eerolan kirjoittama rotuopas. Ei mikään ihan uusi, mutta mielestäni parhaimpia tuossa kategoriassa.

Collie on kyllä ihan kiva vaihtoehto. Kunhan löytäisi luotettavan kasvattajan... Vatsavaivaa on vaikka muille jakaa ja mitähän tekee luonteille vielä enemmän, kun lt pakkokin poistuu mv-arvon saamiseksi...

"Onko siis parempi olla ottamatta??" Tuo on niin vaikea kysymys, että sen tietää vain itse kukin. Se luopuminen on niille, jotka koiriinsa kiintyvät, yhtä hel****ä, eikä siihen edes totu. Mutta kun ei ilmankaan osaa olla, niin kestettävä se vaan on.

Jos sekarotuista ajattelee, niin niillä on oletusarvo luonteille hankalampi ennustaa kuin rotukoirille. Myöskin sitten kannattaa miettiä tarkoin, minkälaista toimintaa tukee eli mistä ottaa. Noista kun on vielä vaikeampi saada tolkkua, kun ei pahemmin faktaa ole missään nähtävillä niiden tekijöistä...

Kiitän vastauksista! Mietin ja pohdin asiaa tarkkaan.

Jos haluat koiran jota on helppo kuljettaa mukana,niin villakoira on sopeutuvainen ja iloinen.Mutta,se pitää trimmata. Kokoja löytyy monia.
Suomenlapinkoira on hyvä vaihtoehto myös,niitä on jotka ei karkaile,mutta myös yksilöitä jotka karkaa.Et vanhempien taipumukset vaikuttaa siihenkin.Siitä kannattaa jutella kasvattajan kanssa,ja opettaa pentu pienestä asti tulemaan luo,ja palkata kehuin ja namein.
Kultainennoutaja,narttu helpompi.Urokset rähjää muille uroksille,joka hankaloittaa ulkoilutusta.
Sekarotuisesta pitää tietää et mitä rotuja on,ettei saa metsästyskoiraa vahingossa,joka helposti on tuntejakin reissussa,eikä irti mukana pysy.Vaan lähtee omille teilleen.

Ilman olo ...minä olen ollut välillä ilman koiraa,mutta sitten taas ottanut.On niistä niin paljon iloa ja seuraa.Ja luopumisen hetkihän aina tulee,siksi koirat on pidettävä niin hyvin kun voi.Jotta eläin saa hyvän ja turvallisen elämän,enempää ei kukaan voi sille tarjota.

tuohon koiran kuolemaan voin vain sanoa, että siihen ei ikinä totu, eikä aika paranna sen jälkeensä jätämään haavaan. Uusi pentu hepottaa jonkinverran , mutta ei korvaa edesmettytä koiraa,

Pelkästään siitä syystä jätän koiran ottamatta. Koira on loppujen lopuksi aika lyhyt ikäinen, ja nykyisin tuntuu, että kaikenlaiset sairaudet ovat vain lisääntyneet. Edellisen koiran pois menosta on jo vuosi, mutta vieläkin itkettää. Vuosi sitten oli ihan kamlaa, en halua enää sitä tunnetta.