Suomessa lahjattomat etenee

Taitaa olla niin, että muissa maissa rikkaiden penskojen osuus pelaajista on vielä suurempi. Siksi Suomi pärjää. Ei se ole mikään saavutus.

Suurin osa potentiaalisista harrastajista on siirtynyt jo muihin lajeihin. Jääkiekon taso mataloituu vuosi vuodelta.

Jääkiekolle on käynyt ns. applet.

Kaikki MM kultamitalistit ovat erittäin lahjakkaita ja motivoituneita. Osa on saanut urallaan enempi apua ja toinen vähempi - karsinta huipulle on tosi kova ja sinne ei pääse isän tai muun suhteen avulla yksin.
Onko meillä Suomessa menestyksestä huolimatta parantamisen varaa?
Kyllä!
1. Onnella on jääkiekossa tutkitusti iso merkitys ja olisimme hyvin voineet jäädä mitalipelien ulkopuolelle (vrt esim koripallo, jossa onnen merkitys pienempi kuin kiekossa). Juhlitaan nyt toki!
2. Reilun kilpailun ja avoimen ilmapiirin puuttumisen kritiikki junnukiekossa on syytä ottaa vakavasti, sillä osa lahjakkuuksista lopettaa pelaamisen kyllästyttyään suhmurointiin; osa ei tule koskaan edes lajin pariin; osa ei kehity niin hyväksi kuin potentiaali sallisi, koska harjoitus- ja pelimahdollisuuksia ei tarjota riittävästi.
3. Harrastuksen kalleus on myös valtava haaste. C SM tasolta alkaen jpukkueen matka- ja valmennuskulut kasvavat todella isoiksi...
4. Jos emme tunnusta tosiasioita ja jatkuvasti pyri parantamaan toimintaamme, emme tulevaisuudessa pärjää näin hyvin edes onnettaren avustamana.

Onnen merkityksestä on paljon tieteellistä tutkimusta, ja tulokset vastaavat aika hyvin ainakin minun mielikuvaani eri lajeista.
Esim

In his book, The Success Equation, Michael Mauboussin places sports on the skill-luck continuum by using a statistical technique earlier demonstrated by sports data analysts.

Mauboussin found that season standings for the NBA reflect skill levels more so than the seasons of other major team sports, with NHL hockey falling closest to the luck side of the continuum. Baseball falls almost smack dab in the middle, with football (less skill) and soccer (more skill) clustered nearby in the results.

Eli tuurista riippuvuusjärjestys seuraava (ensin mainittu eniten tuurista riippuva ja viimeksi mainittu vähiten):

Lätkä, jenkkifutis, baseball, fudis, koris

Lahjattomat ei etene, mutta eteneekö lahjakkaat samoilla resursseilla. Itse olen sitä mieltä, että Suomessa ammattilaiskiekkoon tulee suhteellisesti enemmän toisen ja kolmannen polven kiekkoilijoita, kuin genetiikka antaisi myöten. "Hauskana" yksityiskohtana on myös Suomen taitoluistelukärki viime vuosilta, Korpi, Lepistö ja Peltonen lajissa joka on voimakkaasti resurssipainoitteinen ja karsinta tehdään jo 6 vuotiaina. Suomihan on maa, jossa suhteilla on merkitystä ja miksi jääkiekko tekisi poikkeuksen, varsinkin kun tietää millaisia rahoja huipputasolla liikkuu.

Juurikin näin
Mutta Suomen jääkiekon ja muunkin kilpailukyvyn edistämiseksi, kannattaa eri tahoilla kuitenkin taistella reilun kilpailun puolesta nepotismia, korruptiota yms vastaan. Ne eivät katoa, mutta niiden haittoja voi lieventää.
Vaikeudet ja haasteet kasvattavat ja kehittävät, mutta eteenpäin vievät myös onnistumiset ja kannustukset - suurella osalla huipuista jälkimmäisten merkitys menestykselle ollee kuitenkin ollut suurin.
Eli seurat ja liitto, valmennuspäälliköt ja ennen kaikkea valkut: puhukaa reilun kilpailun puolesta ja toteuttakaa sitä arkipäivässä!

Todelliset pelaajat u20 ssa oli Pohjois Amerikassa marinoituna kavereita, joten kyllä Suomi kiekolla on peiliin katsomisen paikka. Kupari oikeastaan ainoa Suomi pelaaja.

Joukkuepelaaminen on kaiken perusta kyllä!
Taitavia yksilöitä on myös oltava - yksilöitä, jotka pistävät itsensä likoon tiimin puolesta.
Yhtälö ei ole ollenkaan mahdoton.
Ja tottakia yksilöt ansaitsevat palkintonsa ja palkkansa ja glooriansa.
Ehkä tämä vaatisi yhteiskuntamme arvomaailman korjaamistaihan aluksi? Ny on pitkään menty hieman väärään suuntaan unohtamalla tiimi.
Dont’t let down the team! on jenkkienkin perinteisä iskulauseita (heillä on kyllä vähintään yhtä paha ongelma kuin meillä )

No ei se Kakko vielä ihan änäri mies ole. Kielitaitoisia pelaajia tarvii olla, pulju on hyvä esimerkki kuinka vaarallista on lähettää maakunta kiekko kavereita änäriin. Pohjois Amerikassa marinoidut turvallisin valinta.

Ei lahjattomat etene, lahjakkaat halutaan ja heidän fyysisesti paremmat ominaisuudet tarvitse junnuvuosina edes samoja harjoitusmääriäkään.

Minkähänlainen näätälauma maajoukkuevalinnat tekee? Kun noitakin valintoja kattoo niin ei oo paljon kentällä käyty.

Samaa mieltä, isät hoitavat suhteilla pojan eteenpäin, jos suhteet eivät kunnossa ja erittäin potentiaalinen pelaaja, ei jatkoon. Suomessa näin. Erittäin korruptoitunut laji kaikinpuolin.

Miksei tämä asia muutu? Kaikki tietävät tilanteen.
Ilmeisesti omaneduntavoitteilijoiden verkosto on niin vahva, ettei sitäkukaan pysty murskaamaan. Yrittäjiä lienee ollut, mutta heidät varmaan savustettu ulos.
No, eihän kilpailumielessä tulos jääkiekossa ole huono ollut... ehkä se olisi snadistiparempi ilman korruptiota. Jos et ole sisäpiiriläinen, niin voitjoko vaihtaa lajia tai mukautua... mieltänsä ei kannata jatkuvasti pahoittaa.

Isäpiirien vaikutusvslta loppuu about c-sm-tasolle. Siinä kohtaa valkuilla on paineet ja oma kunnianhimo pelissä niin paljon, ettei ole varaa suosia ketään muuten kuin taitojen perusteella.

Kyllä. Useassa tai varmaan jokaisessa maju-ikäluokassa näkyy tällaista. On väliä mistä joukkueesta olet, kuka sun puolesta puhuu, ketkä tekevät valinnat jne.
Terävin kärki lienee selvä, mutta kyllä muutamat nimet pysyvät sitkeästi tapahtumasta toiseen. Ja ne peliesitykset eivät puhu sen pysymisen puolesta, eivät alkuunkaan. Ja sitten ne random-pelaajat...miten hemmetissä majuihin pääsee jos jonkinlaista yrittäjää. Tiettyjen valintojen kohdalla on on varmasti joku puolesta puhunut. Riittää kun on ns. oikeasta joukkueesta ja joku ruskeakieli osannut puhua puolesta. Hyvä veli järjestelmä toimii ja on vahvasti valloillaan. Liiton miehet pitävät yhtä. Ja sitten ne tulokset voi olla vaikka ja mitä. Vastaavat joukkueen valinnoista, mutta eivät tuloksista. Kirjoitellaan, että positiivista tapahtunut...murskatappioidenkin jälkeen. Esim. U17 Pitäisikö ehkä herätä???? Ja joku vielä edes kehtaa puhua oikeudenmukaisista valinnoista eikä ole mitään järjestelmiä ja puheita takana. Mutta nämä nk.jääkiekkoasiantuntijat tietää kyllä ihan kaiken. Siis kaiken. Eikä kritiikkiä tarvitse kuunnella, on tehty vuosien sopparit ikäluokkien majuihin. Niin sieltä syvältä.

Kova on purnaus, mutta yhtään konkreettista esimerkkiä ei ole antaa siitä kenen ei pitäisi olla mukana esim. u16 tai U17 joukkueissa. Hoh- hoijaa...

Kyllä purnaus on perusteltua ja aiheellista. Onhan siellä kavereita joita ei pitäisi olla mukana tai tavallaan kyllä, mutta samantasoisia löytyy 30 kaveria. En millään viitsisi nimellä laittaa jos pojat näitä lukee.... Tai kuulee... Auttaa pirusti jos esimerkiksi veli pelaa liigassa....seuralla merkitystä ja todellakin ketä puhuu sun puolesta. Eikä se tarkoita et on ruskeakieli, mut puhuu vaan oikeille henkilöille.... Kyllä jääkiekko ei ole tasapuolinen ja oikeuden mukaista toimintaa se on Fakta! Vaikka maailman mukavin peli onkin kyseessä....
Oma tekeminen pelaajalla tärkein! Mutta apuja tarvitsee ympäriltä ja ketä niitä eniten saa se pitemmälle menee... Varsinkin juniori polun alkupäässä.

"mutta samantasoisia löytyy 30 kaveria."

Joku on vaan valittava joukkueeseen ja silloin ne 29 muuta purnaa.

Joo ei nimiä tällaisille palstoille ole mitään järkeä laittaa. Se ei ole kenenkään nuoren pelaajan vika. Vastuussa ovat aikuiset, jotka valinnoista päättävät ja puheilla vaikuttavat tai antavat puheiden vaikuttaa valintoihin. Mutta näin on ollut aina ja tulee aina olemaan ja ihan lajista riippumatta.

Paino sanalla oikeat henkilöt ketkä joitakin pelaajia eteenpäin puhumalla vievät. On myös niitä ns.toisinajattelijoita. Mutta hehän eivät kuulu valitsijarinkeihin, sillä ne tyypit on tunnistettu ja ”ulkoistettu” tavalla tai toisella. Kun on uskaltanut sanoa jotakin eriävää mielipidettä asioihin. Näissä hommissa eteenpäin menee tietyn ajatusmaailman ja tietyn taustan omaavat. Nuorten kohdalla tämä on vain kovin surullista tai niiden jotka ansaitsisivat näyttöpaikkoja. Toisaalta keskittyy vaan arjen tekemiseen ja kovaan työntekoon niin kyllä ne näyttöpaikat sieltä sitten tulee enemmin tai myöhemmin jos on tullakseeen. Kannattaa nimittäin tutkailla kuinka monta ”oikeaa” pelaajaa esim.näistä aiemmista maajoukkueringeistä on tullut....Iso osa katoaa jonnekin eli kertoo aika paljon lajista ja myös näistä valinnoista. Moni asia vaikuttaa ja paljon ehtii tapahtua.

Tietyissä seuroissa valitaan jo kiekkokouluiässä ne jotka pääsevät maajoukkeisiin vuodesta toiseen, huolimatta siitä miten kehitys menee, nämä ovat ns. sisäpiiriläisiä joiden vanhemmilla suhteet liittoa myöten kunnossa. Nämä kaverit voivat tehdä suuriakin virheitä pelistä toiseen mutta jääaikaan tai pelipaikkaan tai vuoden tai kaksi vanhemmissa pelaamiseen sillä ei ole näillä kavereilla vaikutusta. Tavallinen harrastava vanhempi jolla ei ole näitä suhteita, poika joutuu taistelemaan jääajasta ja joutuu valmentajien simputuksen kohteeksi. Aivan tavallista nykyjääkiekossa. Vanhempien suhteet ratkaisevat nuoren tulevaisuuden.

Turha sitä on kiistää etteikö isä-poika syndroomaa ole. Härskisti maksatetaan muilla vanhemmilla pelaaminen. Kyllä sen pohjois-suomessa näkee että vain kärkeä 5-6 pelaajaa hyyssätään ja pönkätään kokoajan. Perseennuolijat ympärillä kehuvat toinen toistensa poikia. Moni vanhempi on valmis maksamaan suuremman kk-maksun jos kohtelu olisi tasapuolisempaa. On ykköylivoimaa on kakkosalivoimaa=samat pojat kentällä toisten poikien peliajan kustannuksella jopa 4 minuuuntin vaihtoja.

Ongelma on sama kaikissa lätkämaissa kokemukseni mukaan.
Pelaajan, jolla ei ole suhteita, täytyy olla niin tolkuttoman hyvä, ettei häntä yksinkertaisesti voi jättää huomioimatta.
Pikkusen paremmat ja samantasoiset kuin valkun yms poika ovat suuria kärsijöitä

Lapset kannattaa viedä yksilölajeihin tai .... sitten tehdä tietoinen valinta, ettei joukkuelajeissa olla välttämättä objektiivisia ja että suhteet ratkaisevat suurelta osin pelaajapolun, mutta silti ollaan mukana.

Lajista voi sekä pelaaja että vanhempi nauttia, jos ei tavoittele tähtiä. Mutta moni tavoittelee ja on sääli, ettei jääkiekkokaan pysty tasa-arvoisten mahdollisuukisien antamiseen monesti. Ongelmista huolimatta suosittelen lätkää, jos se tuntuu lapsesta hauskalta. Jos hän on supertähtiainesta, niin mahdollisuudet kehittyä kyllä tulevat. Jos hän on ”vain” lähellä tätä supertähteyttä, niin riski jäädä paitsioon on aika suuri....jos ei ole suhteita. vanhempien pitää silti yrittää luoda ilmapiiri, jossa lajin positiiviset asiat vievät leijonan osan arkipäivän ajatuksista. Jos yhdessä mietitään vaan kaikkia epäreiluuksia päivittäin, kannattaa lopettaa... olkaa positiivisia, vaihtakaa seuraa tarpeen mukaan (on toki mahdollista, että toisessa seurassaon juuri silloin toisenlainen valkku), etsikää hyvätpuolet,

Näinhän se menee. Kun tutustuu paremmin esimerkiksi Sm-joukkueiden kokoonpanoihin, otetaan esimerkiksi nyt eräs Pohjoisen B- joukkue niin vain muutama pelaaja on ns. "ulkopuolelta" kaikki muut ovat valkkujen ja toimihenkilöiden lapsia, entisten kärppäpelaajien lapsia tai muuten toiminnassa mukana olevien lapsia tai sukulaisia. Tuossa uudessa joukkueessa on monta monituista poikaa jotka ovat tasoltaan huonompia kuin pelaajien joilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä joukkueeseen. Mutta ei sen väliä kunhan tietyt pelaajat etenee. Vuosi vuodelta tasoltaan oikeutetut pelaajat jotka eivät mahtuneet joukkueeseen antavat etumatkaa koska eivät pääse pelaamaan ja treenaamaan tasollaan, eikä edes pääse näyttämään mihin pystyvät ja suurin osahan lopettaa kun kyllästyy tähän pas***n, mutta näinhän pahimmat kilpailijat ovat onnistuttu poistamaan edestä. Vihdoin!
Mutta ei sen väliä pääasia että tietyt pelaajat viedään väkisin eteenpäin. Onnea heille! Tähän on turha puuttua niin kauan kuin oma lapsesi lajia harrastaa tai samat äijät pörrää seuroissa.

Kyllä täällä etelässäkin suhteet ratkaisee, myös Pohjola leirille isät soittelee ja hoitaa poikansa sinne jos lähellä liittoa vaikka poika ei taitojensa & asenteensa puolesta sinne kuuluisi. Suomessa joka ikäluokasta otetaan vain erittäin pieni määrä pelaajia jotka edustavat maataan maajoukkueessa turnauksesta ja vuodesta toiseen. Olet tässä pienessä sisäpiirissä huolimatta kuinka hyvin tai huonosti pelaat. Ulkopuolelta aivan huippukaverin on siihen täysin mahdoton päästä. Tietyistä kavereista tehdään väkisin hyviä peluuttamalla kahta ikäluokkaa tai jopa kolmea samanaikaisesti vaikka lähtökohdat ja kehitys jääkiekkoilijaksi ei suosisikaan. Sitten näissä mm-kisoissa nähdään kun nämä herrat eivät mahda mitään isommille ja fyysisimmille kanukeille vaikka olisi teknisesti aivan huippupelaaja.

Tässä todellisuus:
Suomalainen jääkiekkosankaruus
Nuoren jääkiekkosankari Viljon perheeseen kuuluu äiti, isä ja hän, Viljo 18-vuotias jääkiekkosankari. Perhe on pieni, kuten on tavanomaista nykyisessä Suomessa. Korkeat tavoitteet ovat vieneet äidin ja isän ajan. Tavoitteet eivät ole kaikilta osin toteutuneet. Yksi tavoite on kuitenkin lähellä toteutumistaan. Pojasta on tulossa yksi parhaista jääkiekkoilijoista. Näin perhe uskoo. Itse asiassa tavoitteessa onnistuminen alkoi silloin, kun aikaa jäi yhden lapsen hankkimiseen. Kaikki hyvin?
Perhe on menossa jääkiekkoharjoituksiin. Viljo kulkee maila kädessä laukoen jääklimppejä jäähallin ja muiden rakennusten seiniin. Osumatarkkuus on huippua. Melkein kaikki osumat onnistuvat ja eivät aiheuta suurta tuhoa kohteessaan. Mutta ei haittaa, vaikka vahinkoja sattuisi. Jäähallin vaurioiden korjaus ainakin on yksinkertaista. Kunnan huolto hoitaa asian. Isän paras kaveri on kunnan johtavia virkamiehiä. Varoja riittää aina jääkiekkoon ja hallien kunnossa- ja ylläpitoon. Ja muu tuki omalle jääkiekkoseuralle on parasta yritystukea, onhan isän kaverit aina olleet mukana jääkiekkobisneksessä. Harva bisnes saa nimellistä korvausta vastaan tuotantotilat yhteiskunnalta ja tuotantokoneet eli yli-innokkaiden isien kasvattamat kiekkoilijat tuotantokoneiksi. Tuotantokoneiden haave on joskus päästä miljoonatuloihin. Pääseehän yksi kiekkoilija kymmenestä tuhannesta melkein näihin tuloihin. Loput sitten hurmion innostamina tyytyvät pienipalkkaisiin ilta- ja viikonlopputöihin. Ei haittaa, haave elää, vaikka nuoren koulutuskin siinä samassa jää.
Mutta takaisin matkalle jäähalliin. Viljon perässä kulkee perheen äiti, uhrautuva Vilma. Vilma kulkee kauempana Viljon perässä, koska Vilma ei jaksa. Vilman tehtävä on kantaa Viljon painavaa varustekassia eikä Vilmaa voi siitä moittia, että jää jälkeen Viljosta. Vilma on jäänyt työstäkin pois, koska Viljo tarvitsee kaiken mahdollisen tuen. Tämän on mahdollistanut myös se, että perheen isä, Volmari, on päässyt osakkaaksi jääkiekkoseuraan, itse asiassa yritykseen. Yrityksestä ei voi vaan puhua, koska urheiluseuratoiminta on paljon hyväksyttävämpää yhteiskunnan tukien käyttöä. Suomalainen hyväksyy aina urheilun tuen. Yritystukien hyväksyminen on sen sijaan kyseenalaista. Mitähän EU:kin sanoisi? Jääkiekkoseuran taloudellinen tilanne on turvattu kunnan tukien kautta ja nimellisestä asemastaan huolimatta Volmari saa melkoiset lisätulot seuran sivutoimisena markkinointikonsulttina. Markkinointi tarkoittaa tietenkin positiivisten lausuntojen antamista ”talvisodan hengessä” jääkiekkonuorten uhosta. Media uskoo mitä Volmari sanoo, ovathan mediassakin omat miehet eturivissä. Ja kyllä kansa uskoo mitä media sanoo. Eihän ketään edes kiinnosta työttömyys- ja muut ikävät uutiset.
Mutta missä isä nyt on? Isä on kiirehtinyt jäähallille etukäteen tapaamaan edellisen illan pelin erotuomaria, joka tuomitsi täysin väärin. Viljon joukkue olisi voittanut, mutta Viljon maali hylättiin ja tästä masentuneena koko Viljon jengi joutui alakynteen ja hävisi. Saas nähdä miten erotuomarin käy? Aikaisemmin otsikoitiin lehdessä, että ”isä pahoinpiteli erotuomarin”, vaikka Volmari vain neuvoi erotuomaria aikaisemman kömpelösti tuomitun ottelun vuoksi. Säälittävä yksilö tuo erotuomari, aina valittamassa, vaikka neuvotaan. Oikeinhan se oli, se Volmarin asiallinen ote eli neuvonta. Niin, asiaa kyllä selvitellään nyt oikeudessa, mutta eihän erotuomaria voi oikein neuvoa, jos muita on paikalla. Siksi neuvonta silloinkin tapahtui kahden kesken.
Nyt, kun Viljo on elämänsä portilla, Viljo ei aio enää tuhlata aikaansa koulutukseen. Kyllä hän pärjää jääkiekolla, ainakin omasta mielestään. Vanhemmat kaverit, joilla oli isiensä yltiöpäisiä haaveita ovat nyt työttömiä, koska koulutus jäi hankkimatta. Mitä noista, luusereita.
Jääkiekko, tuo kansainvälinen marginaalilaji, tuottaa iloa noin viidessä maassa, joiden jokavuotiset ”maailmanmestaruuskisat” ovat paras perusta joidenkin bisnesmiesten menestykselle. Lonkeronsa ovat syvällä kunnallispolitiikassa ja yhteiskunnan kassassa.
Eläköön Suomi!

Tasojoukkueiden suurin ongelma on usein se, että kun ne kerran lyödään lukkoon, niin muutosten teot ovat vaikeita.

Systeemiin pitää luodaa automatiikka, jossa esim 5 aaa pelaajaa vaihtuu kerran kuussa eli 5 aa pelaajaa tulee aaa peleihin yhden kuukauden ajaksi. (Jos on eri treeniryhmät, niin pelaajat vaihtavat myös treeniryhmää. Osa aaa:han menneistä voi kuun vaihtuessa toki jäädäkin sinne, jos valmentaja näin tilanteen arvioi).

Jos näin seuran säännöt sanovat, niin yksittäisen valkun ei tarvitse perustella toimiaan; vanhempien taustakeplottelujen hyöty laskee ja parhaimmillaan tarve jopa poistuu. Näin varmistetaan edes jonkinlainen mahdollisuuksien tasa-arvo ja useamman motivoituneen pelaajan kehitys.

Suomi kiekon tulos nähtiin eilen Valko Venäjä pelissä. Sinne on vuosien saatossa lobattu pelikaverien poikia pelaamaan maajoukkuepelejä ja promottu ne sitten ali-ikäisinä liigaan. Punttisalilla on käyty julmetusti, mutta kun paras talentti on ignoorattu, niin tappioita tulee liikkuville, älykkäille pelaajille.

Tässä on osa totuutta; pitäisi olla enempi reilua kilpailua.

Myös pelaajatyypeissä pitäisi olla enempi sähäkkiä, ketteriä ja älykkäitä pelaajia, jotka osaa syöttää / iskeä maalit. Nyt on liikaa pelaajia, jotka kiihtyy hitaasti vaikkakin varmasti luistelevat sen 500 metrin liiton testin todella kovaa.

Ekat 5-10 metriä lätkässä kuitenkin ratkaisevat useimmat tilanteet.

Otsikkoa ajatellen, lahjattomuutta/lahjakkuutta on tietysti monenlaista. Nicokin pääsi isänsä avustamana F1 maailmanmestariksi, vaikka synnynnäisiä "nopeuslahjoja" ei tuntunut olevankaan, mutta lahjakkuus harjoitteluun kantoi hedelmää ajan saatossa. Esimerkkinä, että kävi jokusen karting-kilpailun ajamassa juniorina Suomessa, mutta ei pärjännyt mitenkään. Suhteilla saa varmasti enemmän ja helpommin mahdollisuuksia, mutta ei sillä tiettyä pistettä pidemmälle mennä ilman minkäänlaista lahjakkuutta.
Ikuiselta tuntuva isä-poika -kuvio kiekossa... Seuraillut nyt 12 v poikien toimintaa Hämeessä 6-7 vuotta, muutama vuosi menty siis jo tasoryhmissäkin. On tullut seurattua AA- ja AAA-sarjan pelejä aika paljon ja ainoat tapaukset AA-pelejä seuratessa kun on tullut sellainen olo, että joku kaveri on väärässä sarjassa niin on niitä tapauksia kun kyseessä pienemmän kylän seura jossa ei AAA-tason porukkaa ole. Näiden vuosien aikana tuolla AAA-tasolla etenkin on tietyt pelaajat ottanut silmään hyvällä tekemisellä ja pakko sanoa, että heistä kieltämättä suuri osa (lonkalta heitettynä 50-60%) on valmentajien poikia.
Melkein tekisi mieli väittää, että niin (fiksujen) valmentajaisien kuin vanhojen (ja fiksujen) korkealla tasolla pelanneiden poikien etuna on se, että palautetta ja vinkkejä saa henkilökohtaisesti enemmän ja tätä kautta mahdollisuudet kehittyä fiksuksi pelaajaksi on otollisemmat.
No miksi kaikki eivät saa niitä samoja henkilökohtaisia vinkkejä valmentajalta? Hallille mennään ehkä tuntia aiemmin lämmöille, sitten reenit/pelikuviot, sitten reenit, sitten jäähdyttelyt kaikille. Yhdet reenit vie siis hallilla n.3h aikaa ja siihen päälle matkat ja suunnittelut. Se missä välissä vielä isävanhemmat jaksaa vielä jotain ajatella on esim ajomatka kotiin jossa hyvä käydä juttuja läpi, kotona sitten kotihommia.

Yksi kysymys ainakin herää, että onko jo tämän ikäisinä valmentajien/liigajyrien pojat saaneet ansaitsematonta etumatkaa esim liiallisella peliajalla/kovemman tason peleillä? Tässä on tätä mallia menty vielä aika lyhyt aika.
Hämeen alueella tuntuisi vielä kaikki olevan suhteellisen ok, tulen sitten antamaan parin vuoden päästä tänne eri näkemystä kun koen oman pojan kokeneen vääryyttä pelaajavalinnoissa.

PS. En ole valmentaja tai muukaan toimihenkilö seuratoiminnassa 🥴

Juuri tulee TV:stä U16 mm-kisat ottelu, jossa on yhdeksän toisen sukupolven kiekoilijaa. Liitto selkeästi ja tämä Marttila laittavat omat pojat muiden edelle. Aika hirveää nepotismia. Ei tällaista saisi olla Suomessa. Pitäisi olla joku roti tuossakin.

Tosiaan,U16 kisathan sieltä tosiaan taitaa tullakkin?Ja pojan entiset pelikaverit siellä pelailee.

Nyt kyllä näyttäs siltä että joukkue täynnä lahjakkaita entisten pelaajien jälkeläisiä.

Toiset asiat tulee verenperintönä.

Onko se oikesti niin että pelkästään entisten pelaajien jälkeläisistä tulee pelaajia niinku verenperintönä?????

Noh,perintöhän on annettu ja saatu???Kässääks?Niinhän se menee muussakin elämässä.

Ja pojasta polvi paranee, sanotaan.

Siellä pelaa ykköskentässä luistelutaidoton isän poika, isältä pojalle...

Tuttu juttu show muuallaki

luulisi tyhmemmänkin tajuavan että homma täysin korruptoitunut ja vääryyttä kärsii ne oikeasti lahjakkaat ja motivoituneet pelaajat joilta nämä "suojatyöpaikkalaiset" vievät pelipaikat ja peliajan

Toisin sanoen: pelataan nimilapuilla eikä taidoilla?

Se on tuo kabinetti hommia,jos et niissä ole aktiivinen,ja kieli pitkällä nuolulla,niin siinä se ura on.
Tuolla pitäisi tyrkyllä olla ja tarjoilulla hoidella kaikkki hommelit kuntoon,että lapsella pelipaikka irtoaa.Very sad.Mitä useampi toisen polven kiekkoilija sitä surkeampi menestys.
Mitä monin kertaisempi leipäpappi goutsina sitä nopeampi kotiin paluu.
Pohjola leirillä jo pikku poika goutsi harhailija pelaaja tarkkailijat luulevat pelaajat valitsevansa?

Läheltä nähtynä "normi" pelaajan pitää olla valovuosia parempi kuin toisen polven pelaajan tullakseen valituksi.

Olisikohan tämä päävalmentaja jo kyllästynyt pitkään uraan kiekko liitossa ja ei viitsi ikäluokan pelaajia seurata. Kun U20 een tuli Jalonen, niin se rakensi itsenäisesti isokokoisen luistelevan joukkueen ja loppu on historiaa. Nyt taitaa olla muutama junioripäällikkö, aluevalmentaja idästä, sekä tausta isät, jotka päättää joukkueen ja päävalmentaja kerää haukut, kun ei uskalla näitä lobbareita vastustaa. Isältä pojalle...

Suhdetoiminta kiekkoako?

Kyllä ne henkisesti vahvat tulee esiin ja menee pitkälle, vaikka joku pölvästi ei haluaisikaan tunnustaa sitä junnuaikana. Tärkeintä on kodin tuki. Kyllähän se etu on jos kotona asuu isä tai äiti joka oikeasti ymmärtää lajista. Jokainen pelaaja tarvitsee auttajia matkan varrella. Varmin tapa tuhota ura on yli-innokkaat vanhemmat.

Nepotismi ja kaverikiekko tuhoaa Suomen menestyksen jollei muutosta saada aikaan.
Kaikki noin U18 jannut on ihan hyviä pelaajia, mutta ei joukkueessa ole kuin 1-2 virtuoosia. Olisiko niitä enemmän, jos lajin kulttuuri olisi erilainen eli jos kilpailu pelipaikoista olisi reilua ja extra harjoittelumahdollisuudet jaettu potentiaalin ja motivaation mukaan sukunimen sijaan?

https://yle.fi/urheilu/3-10754185, kommentteja ?

Maajoukkueet lyödään lukkoon pohjolaleirillä tai sen jälkeisenä vuotena. Tämän jälkeen tämä porukkaa treenaan keskenään muutamaa satunnaista pelaajavaihtoa lukuunottamatta. Aivan sama miten pelaaja kehittyy/kasvaa, jos et ole tuossa vaiheessa mukana ringissä niin et ole jatkossakaan. Tämän mallin tuloksia aletaan nyt näkemään, onko tuudittauduttu menestyksen hyvään ja siihen, kun muutama lahjakkuus on mestaruuksia aikaisempina vuosina henk koht taidollaan ratkaissut. Pitäisikö tätä maajoukkueiden kehityspolkua tarkastella jonkun toimesta?

Saunakaveri kiekkojoukkue esiintyy edukseen

Pitäisikö seuraaviin kisoihin ottaa vielä enempi toisen polven kiekkoilijoita?

”Nykyään jääkiekon aloittaminen ja harrastaminen on tehty äärimmäisen helpoksi sieltä kiekkokoulusta saakka jo, arvioi Marttila, U18”

Tämä pitää psikkansa - aloittaminen on helppoa ja halpaa, kun alooitat 4-6 vuotiaana kiekkokoulussa. sitten 7-8 vuotiaana alkavat monesti ne ekat pelit... ja siinä vaiheessa JO ”rotuerottelu” alkaa: yleensä joku isä päättää et kenestä tulee pelaaja ja kenestä ei. Hän sitten tekee tasoryhmät treeneihin ja peleihin, vaikkei saisi. Tietyt pojat saavat enempi mahdollisuuksia ja huomiota... ennen kaikkea jääaika on ratkaiseva: on vaikea ottaa kiinni muita, jotak ovat edellä ja saavat enemmän jäätä.


Nää veijarit jotka jakaa 7-8 vuotiaat tasoihin lätkässä, ei kuitenkaan hyväksy useinkaan tasoryhmiä esim koulussa: se janipetteri, joka pelaa vaan lätkää ja pleikkaa, pitää silti pitää samassa matikan ryhmässä villekallen kanssa yläasteen ysille, vaik villekalle ois matikkanero.

Ei oo hyvä Suomen tulevaisuus, jos lätkässä tasoryhmät tehdään liian aikaisin ja koulussa taas niitä ei tehdä lainkaan.

No kunhan janipetteristä ei tuu ministeriä - näitäkin urheilu-uran loppumisen jälkeen itseään etsiviä yrittäjiä on yhä enempi
Ehkäpä ois maan kannalta hyödyllisempää tehdä tasoryhmiä koulussa kuin jossain kumilätkäjahdissa.

Tasoryhmäthän on hyvä juttu, kun ne tehdään ammattilaisten, kuten opettajien, toimesta.
Nythän on niin et esim lätkässä tasoryhmiä tekee liian usein ammattitaidottamat isävalkut, joiden päätöksiin vaikuttaa esim vanhempien status ja oman pojan kaverisuhteet. Samat äijät ei kuitenkaan hyväksy tasoryhmiä ja kilpailua koulussa. Kunnon kommareita

Neuvosto-Venäjä: kansalaisilla paljon sääntöjä, rajoituksia ja kritiikin esittämiselle kielto / ankarat seuraukset kriitikoille; johto elää mukavasti, tekee mitä haluaa ja ajaa toistensa etuja.

Suomi-kiekko: tavallisella perheellä oikeus kuskata, kuljettaa ja kannustaa (= maksaa) muttei oikeutta kysyä harjoittelusta, peliryhmistä tms - kyselijät ja kriitikot ovat hankalia ja heitä rangaistaan/savustetaan ulos; toimihenkilöt kavereineen noudattaa omia sääntöjään eli tekee mitä lystää ja ajaa toistensa etuja.

Tulos on molemmissa romahdus.

Aikahyvä vertaus, surullisen totta.
Ärsyttävää on se, et toi ”politbyroo porukka” sanoo kannattavansa kovaa kilpailua (”markkinataloutta”), mutta sen henkeä suorastaan raiskaten kuitenkin suosii ”politbyroo lapsiaan” jo hyvin pienestä pitäen.

Mä muistan yhdenkin pojan, joka kiekkokoulusta lähtien pelasi aina vanhemmassa ikäluokassa ja aina parhaiden poikien kanssa ykkösketjussa B-junnuihin asti. Se oli ihan hyvä poika kyllä, ja kehittyi koko ajan. Mut samanlaisia kavereita oli seurassa kymmenkunta muuta (sadasta). Kellekään muulle ei seura tarjonnut vastaavia treeni, peli ja muita kehittymismahdollisuuksia. Kaverilla oli myös erityisoikeuksia - esim kirjoittamaton sääntö, et häntä ei treeneissä tietyssä iässä saanut taklata ( oli pienempi kuin vanhemmat kaverit, mutta muita samanikäisiä ,jotka joskus pääs tän vanhemman tiimin treeneihin, taklattiin surutta, jopa yliaggressiviseti ”luulot pois ”mentaliteetilla). No, kaveri vaihto sit seuraa ja vanha jengi jäi nuolemaan näppejään; ko. ikäluokasta oli lisäksi kymmenisen parasta kaveria vaihtanut ajan myötä seuraa kyllästyttyään yhden kaverin suosimiseen.

Mahdollisuuksien tasa-arvo pitäisi muistaa lätkässäkin eli jos pelaaaja on motivoitunut ja lahjakas, niin hänen pitäisi saada mahdollisuus kehittää itseään, vaikkei vanhemmilla olisi seurassa vaikutusvaltaa. On kenties seuroja, joissa asiat on kunnossa, mutta liikaa on ongelmatapauksia... kannattaisi liiton asiaa selvittää, ohjeistaa, seurata.

U18 kisoissa ”Sisäpiiritiedot kertovat, että yksi jos toinenkin tähtipelaaja oli sanellut, kenen kanssa pelaisi samassa ketjussa ja kenen kanssa ei.”

On hyvin mennyt perille noille ”politbyroo lapsille” tuntemus omasta erityisasemasta ”jääkiekkoperheessä”, kun maajoukkuessakin voivat vakmentajaa pomottaa ja pomputtaa.

Missä ja miten nää nuoret on kasvatettu? Wadiyan tasavallassa??

Tämän suosimisen ja sisäsiittoisuuden vuoksi Suomen pelaajatuotanto on todellisuudessa ERITTÄIN tehotonta verrattuna esim. Ruotsiin jossa harrastajia on jopa vähemmän mutta aktiivisia NHL pelaajia PUOLET enemmän kuin Suomella. Pidemmällä aikavälillä jopa Tsekillä on ollut enemmän NHL pelaajia kuin Suomella. Suomessa poiketen noista em. maista lyödään Pohjola valinnoissa lukkoon (sisäpiirin) kokoonpano joka harjoittelee erittäin pienillä vaihteluilla vuosia. Ja tulos on nyt nähtävillä. 02 ikäluokassa tullaan näkemään sama tilanne kuin tänä vuonna. Miksi Suomessa tämä korruptio ja tehottumuus sallitaan?

Säälittävää suhmurointia ja jääkiekko ajetaan tällä tavalla marginaalilajiksi myös suomessa. Muutaman vuoden kuluttua jääkiekkoliitto itkee strategiaansa lajin merkityksen lisäämistä suomessa kun muut lajit ajaneet ohi. Ei ihme tulevaisuus tällä pelillä.

Jääkiekon ystävänä pelkään palstan kirjoittajien valitettavasti olevan suurelta osin oikeassa.
Pieni kansakuntamme pärjää vain rehdillä sisäisellä kilpailulla jääkiekossa, ja tämä kilpailu on nyt ilmeisesti hävinnyt/häviämässä - jääkiekkoa kovasti rakastavat entiset pelaajat ovat unohtaneet lajin kunnioituksen, jos ajavat ilmeisesti hyvinkin röyhkeästi oman lapsensa tai kaverinsa lapsen etua.

Sääli, koska kiekossa meillä olisi mahdollisuus olla yksi lajin huippumaista ja välillä napata jopa arvokisamitali. Se vaatisi terveen kilpailun palauttamista, rahallista tukea harrastukseen, ja joukkuepeliasennetta narsistisen oman edun ajattelun sijaan.

Mistä löytyisi jääkiekkoliittoon se karismaattinen johtaja, joka voisi suunnan muuttaa?

No ei ainakaan entisistä tai nykyisistä junnumaajoukkuevalkuista. Siitä sitten listaa tekemään, helpotin duuniasi hieman.

Lätkässä on se hyvä puoli, että Ruotsia edustaa ruotsalaiset ja Suomea suomalaiset. Afrikkalaiset keskittyvät juoksemiseen ja futikseen. Ranskassa näissä lajeissa ja koriksessa valkoiset ranskalaiset on siirretty katsomoon ja tummat kamppailevat Ranskan puolesta.

On tässä toinenkin reitti junnumaajoukkueeseen. Palkataan Agentti 15 vuotiaalle pienen seuran pelaajalle, joka sitten pääsee Pohjola putkeen ja lobataan suurempaan seuraan. Siellä luvataan änäri putki ja päällikkö saa fudut niin samaa jatketaan liiton puolella ja hoidetaan kaveri maaliin vaikka seinä on jo tullut vastaan. Samalla kampitetaan pelimiehiä pois putkesta. Agentiton ja isäpoikataustaton, kuis pärjää?

Mikä on näiden agenttien hyöty 15-17 vuotiaalle?
Vaikuttaako niiden puheet oikeesti jonkun pelaamiseen joukkueessa ja / tai pelaajavalintoihin seuroissa tai majussa?
Agentti tuntuu olevan monilla pelaajilla, joista osa ei oo mitenkää erityisiä.

Onko kokemuksia?

Kyllä agentti (esim. entinen NHL pelaaja) voi saada kaverin ikäluokkansa maajoukkueeseen vaikka ei taitojensa puolesta sinne kuuluisi, on näitä tapauksia vaikka kuinka paljon, tänäkin vuonna esim. U17:sta ja muissakin ikäuokissa.

Jos tuo pitää paikkaansa pitää kyllä ihmetellä maajoukkuavalmentajien ja muiden valitsijoiden selkärankaa. Mutta tietysti palvelus nyt tuonne tuo palveluksen ehkä minulle tuelvaisuudessa - viis siitä kuka lupaavista kehittyy kun joku jonka mukanaolosta minäkin ehkä tulevaisuudessa hyödyn. Onkos tämm sitä hyvä veli juttua en tiedä, mutta ihmetellä pitää maajoukkuetoiminnoissa mukana olevien moraalittomuutta ja selkärankaa. Kuinka ihmeessä mahtavat nukkua yönsä.

Ehkä vielä suurempi ongelma on liiton aluevalmentajien politikointi isien kanssa. Eikös niitä työpaikkoja voisi kierrättää. Nehän on siellä ikuisesti lobbaamassa suosikkilistalle sopivia.

Politikointi ja taustasuhmurointi, ilmeisesti jotkut saa tyydytystä sellaisesta. Olenkin tässä vuosien varrella liian sinisilmäisenä seurannu ja ihmetellyt useammassa ikäluokassa näitä valinta-asioita ja sitä miksi ihmeessä tuosta joukkueesta mukana tuo eikä tai muutenki miksi jostakin joukkueesta ei poikia mukana vaikka ihan hyvin pelaavat. No joskus näistäkin hommista tulee totuus esille ja vastuulliset saa kenkää mutta siihen asti sähläävät ja tuhovat jääkiekon potentiaalin suomesta.

kommarit valittaa , pistä nimiä kehiin kun olet niin seurannut valintota,että voidaan torpata SINUN valintasi.

Ei toi jääkiekkoliiton ja jääkiekkoseurojen toiminta kyllä mitään markkinataloutta ole. Siksi en ymmärrä, miksi näiden ongelmien esiintuojia jotkut haukkuvat kommareiksi. Minusta noi omaneduntavoittelijat apureineen ovat pikemminkin niitä pahamaineisia ”kommareita” - ei suinkaan ne, jotka penäävät reilua kilpailua.

Suomen pelaajatuotanto panostuksiin ja resursseihin nähden (esim. Jääkiekkoliitto organisaatio, pelaajalisenssien ja jääkiekkokaukaloiden määrät) ERITTÄIN tehotonta esim. verrattuna Ruotsiin (tai moneen muuhun maahan). Tämä näkyy NHL pelaajien määrässä (kun panostamme AINOASTAAN näihin sisäpiirin poikiin), joita siis aktiivisena (ja historiallisesti) puolet vähemmän. Tehottomuus näkyy myös lajin harrastamisen hinnassa jossa siinä ollaan puolet korkeammalla kuin naapurimaa Ruotsissa (jolla on varaa panostaa maailman huippuammattitasolla esim. myös jalkapalloon, jääpalloon ja käsipalloon).

Ruotsin U20 ja U18 sarjajärjestelmä mahdollistaa laajemman tason. Syksyisin on laaja karsinta SM tasolla, josta parhaat jengit jatkaa pelaamaan mestaruudesta keväisin. Suomessa käytännössä samat jengit vuodesta toiseen a ja b:ssä ja mahdollistaa maakuntapolitikoinnin eli tapetaan pirusti lahjakkuuksia. Suomessa A sta ei voi tippua, niin valitaan sitten kaverien pojat joukkueeseen. Ruotsissa runsaasti pikkuseuroja, joista voi käydä keräämässä vauhtia, jos politiikka ei satu kohdalle.