Psykologin v-lausunto

Ei ole kyllä harmainta aavistustakaan.

"Ei kovin pätevää tekstiä...." Miten sä voit sitä tekstin pätevyyttä arvostella ainoastaan tekstin lukemalla, näkemättä edes henkilöä, josta päätelmä on tehty?

Olet oikeassa, "pätevyys" oli minulta huono sanavalinta. Omasta näkökulmastaan, omassa viitekehyksessään tuo aloittajan saama lausunto voi olla hyvinkin pätevä. Tarkoitin, että se lausunnon kirjoittajan viitekehys vaikuttaa itsessään aika epäpätevältä kuvaamaan aloittajan ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien kognitiivista toimintakykyä ja siinä ilmeneviä ongelmia. Lisäksi siinä todennäköisesti sekoitetaan syyt ja seuraukset.

Eli: aloittajalla on todettu "psykoosisairaus". Siinä jo kerrotaan, missä viitekehyksessä ollaan. Lääketieteellisessä.

Mielen ongelmissa lääketieteellinen lähestymistapa johtaa nähdäkseni väistämättä virheisiin. Moniin. Aloittajan saamassa lausunnossa on kyse kognitiivisesta toiminnasta. Psykoosi on valtava henkinen kriisi, joka ilmenee (tietenkin) myös aivotoiminnassa. Kriisiä on monen kohdalla edeltänyt pitkäkestoinen voimakas stressitila, ehkä koko elämän kestävä, eri vaiheissa eriasteinen ja erityyppinen. Johtuen erilaisista vastoinkäymisistä ja traumakokemuksista, ja siitä, että niistä selviämiseksi ei ole ollut tarjolla riittävää tukea.Tällaiset kokemukset ja niiden seurausten kanssa eläminen johtavat tutkimusten mukaan pitkällä aikavälillä muutoksiin aivotoiminnassa. Muutoksiin, jotka saattavat näkyä muun ohella juuri vaikeuksina kognitiivisissa toiminnoissa. "Psyykkisiä sairauksia" kuten "skitsofreniaa" ja "psykoosia" tutkivat lääkärit tulkitsevat nämä aivomuutokset ja niistä johtuvat kognitiiviset ongelmat yleensä seuraukseksi näistä "psykoosisairauksista". Uudempi tutkimus on osoittanut syy-seuraussuhteen toimivan toisinpäin.

Monet tutkimukset osoittavat, ja kaikki lääkärit tietävät (vaikkeivät välttämättä myönnä) että pitkäaikainen psyykenlääkkeiden, etenkin neuroleptien käyttö johtaa aivomuutoksiin (esim. aivokammioiden koon laajeneminen ja hippokampuksen koon pieneneminen), jotka vaikuttavat kognitiivisia toimintoja heikentävästi.

Yksi ikävä asia lääketieteellisessä lähestymistavassa on että kaikki esitetään aina niin synkästi, "potilaan" viallisuutena, puutteina, "kyvyttömyytenä" siihen ja siihen... . Tuollaiset lausunnot masentavat ja toimivat hiukan jopa itseään toteuttavina ennusteina. Se ettei niitä osata kirjoittaa toisin on minusta silkkaa piittaamattomuutta ja ammattitaidon puutetta. Psykologin tai psykiatrin lausuntojen pitäisi olla voimaannuttavia. Silloinkin, kun niiden tarkoitus on kuvata ongelmia, joihin etsitään oikeaa apukeinoa.

Aivot ovat muokkautuvia koko elämän ajan, onneksi. Asioista ei tiedetä vielä läheskään tarpeeksi, mutta mielestäni aloittajan ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien ei kannata vajota minkäänlaiseen pessimismiin vaikka tilanne olisi kuinka vaikea nyt. :) Lääkkeiden käyttö olisi se mistä itse yrittäisin alkaa muuttaa tilannetta, jos mahdollista.

Tällä palstalla sitä onkin päteviä tietäjiä, jotka osaavat kertoa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan kohdallasi.

" Masennus, krooninen stressi, ahdistus ja pitkäaikainen syrjäytyminen voi näkyä noissa testeissä ja ne eivät kerro kaikkea ihmisen kognitiivisesta kapasiteetista. Sinä tarvitsisit hyvää psykososiaalista tukea ja apua ahdistuksen käsittelemiseen, jolloin voisit käyttää ja kehittää myös kognitiivisia taitojasi. Jos päässä kuuluu jatkuvasti ahdistavia ääniä tai ajatuksia, niin kyllähän se vuosien mittaan vaikuttaa ajattelukykyyn ja toimintakykyyn monellakin osa-alueella. Usein nuo "realiteetintajun" puutteet kertovat jostain vaikeasti käsiteltävästä ongelmasta tai traumasta, jonka käsitteleminen voisi auttaa. "

fdfgdsf: lla on tässä hyvä alustava psykologinen analyysi. Mutta sen sijaan että psykologi vaivautuisi tällaiseen ja siitä jatkamaan tavalla johon hänen humanistis-käyttäytymistieteellinen koulutuksensa pätevöittää hän juoksee lääkärin pillin mukaan tehden tilattuja, medikaalisen mallin mukaisia "tutkimuksia". Kirjoittaa lausuntoja, jotka stigmatisoivat "potilasta" sosiaalisesti ja heikentävät hänen minäkäsitystään, eivätkä todennäköisesti johda hänen elämässään mihinkään hyvään. Surullista.

muutonväärässä kirjoitti:

Tällä palstalla sitä onkin päteviä tietäjiä, jotka osaavat kertoa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan kohdallasi.

No jos olet lukenut käypä hoito -suosituksia, niin sinäkin tekisit tuon ennusteen. Jos olet ollut noiden puoskarien hoidettavana, tekisit entistä todennäköisemmin tuon ennusteen. Minä vain satun tietämään, miten kyseinen systeemi pyörii. Se luo päässäni todennäköisyyksiä, jotka toteutuvat tai eivät toteudu. Toivottavasti psykologi ei suoraan lukenut noita tuloksia ääneen, koska laki antaa mahdollisuuden olla kertomatta tosiasioita silloin, kun ne voivat vaikuttaa vahingollisesti ihmisen mielenterveyteen. Mutta tuota valehtelu-pykälää taidetaan hyödyntää useammin valehtelemalla lääkkeiden hyödyistä ja haitoista ajatuksena, että aivovaurioita aiheuttavat lääkkeet itse asiassa suojaavat näiltä aivovaurioilta jne. Narrative on kyllä oikeassa siinä, että tuollaisia lausuntoja ei pitäisi antaa potilaille. Ne vahingoittavat ihmisen minäkuvaa jopa kohtalokkaalla tavalla. Kaikilla on oikeus pitää itsestään, löytää omat vahvuutensa ja tulla kuulluksi sellaisena kuin on. On tutkittu, että skitsofreniassa tai pitkäkestoisessa psykoosissa laskenut kognitiivinen suorituskyky voi nousta etenkin, kun ihminen saa apua todellisiin ongelmiinsa. On ilmeistä, että kognitiivisen suorituskyvyn laskussa skitsofreniadiagnoosin saaneilla ihmisillä kyse on kroonistuneesta psyykkisestä stressistä, ei mistään mystisestä sairaudesta. Tiedän sen oman kokemukseni pohjalta, koska useimmiten jostain pitkäkestoisesta traumasta syntyvä psykoosi tietenkin heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja vuosia jatkuessaan muuttaa ja poistaa neuronien välisiä yhteyksiä, joita ei käytetä. Jos ihminen ei vuosikausiin käytä esim. fysiikan lakien muistamiseen liittyviä neuroniverkkoja, ei hän niitä tuosta vain muista vuosien jälkeen. Sitä tarkoittaa totaalinen sosiaalinen syrjäytyminen -unohtamista, ja toisaalta väärien asioiden muistamista. Siis sellaisten asioiden muistamista, joita ei testata noissa psykologien käyttämissä älykkyystesteissä. Sitä vahvistetaan käypä hoidolla, joka tähtää mahdollisimman maksimaaliseen syrjäytymiseen ja aivojen käytön vähentämiseen. Ennustukseni aloittajan kohtalosta ei näin ollen ole mielestäni mitenkään perusteeton.

Kuka tuollaista ap-luuseria töihin palkkaa.
Toiset saavat tehdä hänenkin työt.

"Psykologien lausunnot ja psykiatriset 'diagnoosit' ovat verrattavissa astrologisiin tulkintoihin"

Tämä on sanottu ennenkin. Psykiatri Paula Caplan, joka osallistui yleisesti käytössä olevan DSM-diagnoosiluokituksen laatimiseen (Euroopassa käytetään ICD:tä, joka ei paljon eroa DSM:stä) on sanonut, että psykiatriset diagnoosit ovat kuin tähtikuvioita: Ennakko-odotusten mukaan voi kuka tahansa hahmottaa niissä minkä tahansa kaavan. Toisenlaisesta kulttuurista tuleva , toisella tavalla asioita tarkasteleva näkee samassa valtavassa tähtien määrässä aivan erilaisia systeemejä.

Caplan erosi DSM:n laatimiskomiteasta huomattuaan, että diagnooseja ei kehitettykään tutkimustiedon perusteella vaan mutu-tuntumalla, äänestämällä ja keskustelemalla.

Dr. Paula Caplan on How Psychiatrists Decide Who's Normal
https://www.youtube.com/watch?v=rwVPeWZKuFo

narrative- kirjoitti:

"Psykologien lausunnot ja psykiatriset 'diagnoosit' ovat verrattavissa astrologisiin tulkintoihin"

Tämä on sanottu ennenkin. Psykiatri Paula Caplan, joka osallistui yleisesti käytössä olevan DSM-diagnoosiluokituksen laatimiseen (Euroopassa käytetään ICD:tä, joka ei paljon eroa DSM:stä) on sanonut, että psykiatriset diagnoosit ovat kuin tähtikuvioita: Ennakko-odotusten mukaan voi kuka tahansa hahmottaa niissä minkä tahansa kaavan. Toisenlaisesta kulttuurista tuleva , toisella tavalla asioita tarkasteleva näkee samassa valtavassa tähtien määrässä aivan erilaisia systeemejä.

Caplan erosi DSM:n laatimiskomiteasta huomattuaan, että diagnooseja ei kehitettykään tutkimustiedon perusteella vaan mutu-tuntumalla, äänestämällä ja keskustelemalla.

Dr. Paula Caplan on How Psychiatrists Decide Who's Normal
https://www.youtube.com/watch?v=rwVPeWZKuFo

Lue lisää

Kyllähän nuo vaihtelee. Kun käy eri nuppinikkareilla niin eri tulkintoja tulee.

"Minulla psykologin tutkimukset edessä terapian saamiseksi. Kognitiivisia testauksia, persoonan testausta ja sen semmoista... "

Tästä olisi paljon enemmänkin kirjoitettavaa mutta muissa ketjuissa olen jotain enemmänkin laittanut... Ei ole todellakaan hyvä että joudut noihin testeihin. Jos voit mitenkään järjestää niin kannattaisi hankkia terapialausunto yksityiseltä ja anoa sitä kautta Kelasta kuntoutuspsykoterapiaa. Yksityinen maksaa, mutta käyntejä ei tarvita kuin 2-3. Käyntien väli voi olla pitkäkin, joten voit ajoittaa ne siten ettei talous kaadu.

Jos löydät sellaisen yksityisen psykiatrin jolla on oma vastaanotto, ei tarvitse maksaa kalliita lääkärikeskusten hintoja. Vrt esim. 80-90 e oma vastaanotto vs 145 e lääkärikeskus. Kela-korvaus parikymppiä käynnistä. Psykiatreja joilla on oma vastaanotto löytyy netistä esim.
psykoterapeuttiluetteloista, he ovat usein myös terapeutteja. Heiltä voi siksi saada avarakatseisempaa ja ainakin terapia-asioissa asiantuntevampaa kohtelua kuin lääkärikeskusten psykiatreilta, joiden asiantuntemus vaihtelee.

Ikävältähän tämä psykologin kaivelu tuntuu. Tämä tuntematon ihminen haluaa vielä kaivella ensitapaamisen perusteella minusta vanhoja kirjoitettuja asioita/tutkimuksia, ja tämän perusteella muka kartoittaa minusta jotain niinkuin hän muka haastattelussaan osaisi minusta jonkun loppupäätelmän vetää että silleen.Tunnen rajojani loukatuksi ja sanoin hänelle että et sinä minusta mitään tule niillä teksteillä enempää tietämään enkä minä ole sama ihminen kuin silloin kun minusta on näitä kirjoituksia tehty. Ainoa tavoitteeni kyseisestä haastattelusta on se että hän ei satuta minua, mitään uutta en usko hänen testeillään itsestäni löytävän mitä en tiedä jo. Sanoi hän että eihän sitä tietenkään voi lyhyellä tapaamisella toista ihmistä täysin tuntea. No ei voikaan. Pitäisi osata omaan arvoonsa jättää tämän asiantuntijan mielipiteet jos sieltä tulee jotain loukkaavaa varsinkin. Pelottaa tulla satutetuksi kun on jo niin monta kertaa tullut julkisella. Tuntuu siltä kuin hän tunkeilisi tutustumaan yksityisiin asioihin minusta. Niinkuin minun pitäis aina hyväksyä että jotain yksityisasioita saa mielin määrin repiä musta auki. Semmoista se vissiin on kun hoidossa erehtyy liikaa itsestä kertomaan.

Haluaisin vain tietää miksi yksityisen kautta ei joudu tämmöiseen ja julkisen kautta joutuu tälleen "revittäväksi" ja analysoitavaksi.

Sitten testata vissiin älykkyyttäni ja kognitiotani, toimintakykyäni sekä vielä analysoida minun persoonani ongelmat. Tämänkö pitäisi minua auttaa? Ehkä nämä on kuitenkin jotain muuta varten kuin minua.

Tuntuu että olen jo niin pitkällä että tuntuisi taas omalta koitokselta mennä taas uudelle psykiatrille. Julkisen psykiatri on ollut ihan kohtuu ok vaikkakin tosi diagnoosikeskeiseltä vaikuttaa. Ehkä minä jossain vaiheessa jos psykoterapian puolelle pääsen vaihdan yksityiselle psykiatrille vielä, jos alkaa tämä nykyinen psykiatrisuhde tuntua huonolta. Haluaisin nimenomaan psykoterapiaa tuntevamman psykiatrin.

Noita halvempia psykiatreja on kyllä hieman hankala löytää.

Minulla on tuosta omakohtaista kokemusta vuosien takaa kun koetin hakeutua terapiaan julkisen sektorin kautta. Tutkimuskäsittelystä jäi minulle vuosien traumat eikä se edistänyt avunsaantiani.

Yksi "ohituskaista" on siis nykyään käytössä oleva mahdollisuus mennä kuntoutusterapiaan yksityisen lähetteellä. Halvempia psykiatreja löytyy mm. allaolevilta listoilta. Lähetä vaikka sähköpostilla kysely heidän taksoistaan ennen kuin varaat ajan. Tietysti hyvä psykiatrikontakti on tärkeä, ja sinulla on nyt se... Olisi hienoa jos saisit häneltä terapialausunnon ilman noita tutkimuksia, mutta se ei taida olla julkisella sektorilla mahdollista. - Voithan aina kysyä kuitenkin. Kerro, miltä terapiatutkmukset sinusta tuntuvat, ja kuinka ne traumatisoivat sinua.

https://www.helsinginpsykoterapiayhdistys.fi/4
https://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/psykoterapeuttiluettelo-2019/
http://psykoanalyysi.com/wp/?page_id=1095

( Ylläolevien listojen psykiatrit ovat psykodynaamisen suuntauksen terapeutteja, mutta ei tietenkään tarvitse hakeutua ko. terapiaan käyttääkseen heidän palvelujaan kuntoutusterapialausuntoa varten.)

Monet terapeutit ovat sitä mieltä että etukäteistiedot kuten diagnoosit ja lausunnot eivät ole tärkeitä, vaan saattavat pikemminkin sotkea terapiaprosessia, jossa tärkeintä on se mitä asiakas itse kertoo. Eivät välttämättä edes halua nähdä asiakkaan papereita ennen kuin Kela lähettää ne heille terapian jo alettua.

Psykiatrisessa järjestelmässä on paljon väkivaltaisia piirteitä, ja monet niistä tulevat esiin juuri noissa "terapiasoveltuvuusarvioissa" ja muissa "psykodiagnostisissa" tutkimuksissa. josta apua (usein epätoivoisesti) tarvitsevasta ihmisestä yritetään kaivaa sellaista tietoa mitä hän ei välttämättä halua tai voi antaa. Taustalla on ammattikunnan hullu ja kummallinen oletus, että psykologilla tai psykiatrilla olisi keinoja saada ihminen avautumaan sielunsa syövereitä myöten tutkimustarkoituksessa ventovieraille.

Ja kun tällaisesta "avautumisesta" ei ole edes hyötyä tulevan terapian kannalta... Tutkimusten mukaan terapian onnistuminen riippuu terapiasuhteen laadusta, asiakkaan motivaatiosta ja kaikesta siitä mitä asiakkaan muussa elämässä tapahtuu. Terapiamenetelmällä,
jonka valintaan tutkimuksilla pääasiassa tähdätään, on lopputuloksessa hyvin pieni osuus jos sitäkään.

Useimmat terapiaan hakeutuvat pystyvät itse määrittelemään tärkeimmät tarpeensa hoidon suhteen, heitä vaan ei aina kuunnella. Eräs tärkeä valinnan paikka on, haluaako määräaikaisen terapiasuhteen vai sellaisen, jonka loppuajankohta on avoin, ja kuinka tiiviitä käyntejä tuntee tarvitsevansa. Monilla on ongelmiensa taustalla muun traumatisoitumisen ohella puutteellisia lapsuuden kiintymyssuhteita. Tällöin määräaikainen terapia ei ole hyvä ratkaisu. Kuitenkin monet sairaanhoitopiirit suosivat nykyään määraikaisia terapioita,lähinnä kai säästösyistä . Todellista näyttöä niiden paremmuudesta ei ole.

Terapiasoveltuvuusarvioissa testaillaan muun ohella kiintymyssuhteiden laatua, ilman että tulokset välttämättä johtavat edes oikeanlaisen terapian suosittelemiseen asiakkaalle, kun ainoa valittavissa oleva saattaa kuitenkin olla määräaikainen tai lyhytterapia. Tällaiset ja vastaavat tutkimukset ovat tarpeetonta kajoamista psyykeen, Puhumattakaan persoonallisuuskartoituksista, joiden tuloksista usein muodostuu ihmisen ominaisuuksia leimaavasti kuvaava pysyväisluontoinen "vikalista."

Kaikesta mitä näissä proseduureissa kaivetaan esiin tehdään varsin yksityiskohtaisia potilaskertomusmerkintöjä. Ne ovat Kannassa pysyvästi luettavissa kaikille julkisen terveydenhuollon henkilöille, joilla on häneen vähänkään hoitosuhdetta. Nykyäänhän
ei rajoiteta mitenkään muiden terveydenhuollon ammattiryhmien pääsyä psykiatrian tietoihin. Omakannassa voi kieltää lähinnä vain oman sairaanhoitopiirin ulkopuolisten lukuoikeuksia. Terveyskeskuslääkäri tai fysioterapeutti voi siis halutessaan perehtyä potilaan psykiatriseen aineistoon (jotkut tekevätkin niin).

Tuo Avoimesta dialogista kertova dokumentti josta laitoin linkin on siitäkin hyvä, että ko. hoitomallin periaatteet ovat sovellettavissa kaikkiin psyykkisiin ongelmiin, ei vain psykooseihin, joiden hoidosta malli on tullut tunnetuksi. Avoimen dialogin periaatteita ovat välitön apu, hoitosuhteiden jatkuvuus, tasavertaisuus (vs. psykiatrinen auktoriteetti) ja epävarmuuden sieto. Tavoitteena ei ole määritellä ulkopuolelta ihmistä ja hänen "sairauttaan", vaan auttaa häntä itse määrittelemään itsensä ja tutkimaan kokemustensa merkitystä.
Avoimen dialogin hoitomallissa Länsi-Lapissa ei alkuvuosina edes diagnosoitu ihmisiä. Nykyään byrokratia pakottaa siihen Kanta-järjestelmän muodossa.

Kirjoitit tosi paljon tärkeää asiaa. Kiitos todella todella paljon!

"Taustalla on ammattikunnan hullu ja kummallinen oletus, että psykologilla tai psykiatrilla olisi keinoja saada ihminen avautumaan sielunsa syövereitä myöten tutkimustarkoituksessa ventovieraille. "

Tämä tuntuu pahalle. Ja se että tämä psykologi koki oikeudekseen lukea papereitani tarkkaan missä on paljon yksityisiä asioita mitä en haluaisi uudelle ihmiselle avata enkä halua antaa lupaa siihen mutta silti tätä pidetään itsestäänselvyytenä. Tämä sattuu minuun

Kiva jos oli apua!:) Tuntuu niin pahalta lukea ihmisten kokemuksia täällä tuollaisesta ja muusta, kun itsellänikin on ollut samaa.

Kerrotko mitä on mielestäsi sopiva psykiatrinen diagnosointi? Psykiatrinen "diagnoosi" on leima, jolla yksilö stigmatisoidaan loppuiäksi. Psykiatrinen leimaaminen perustuu mielipiteesen jonkun toisen ihmisen käyttäytymisestä, ajattelusta ja/tai tunteista. Miten sellainen voi moraalisesti olla koskaan oikein tai sopivaa määrältään. Raiskauksille ei ole olemassa sopivaa tasoa. Emme myöskään puhu yhteiskunnallisesti ali- tai yliraiskaamisesta. Yksikin raiskaus on liikaa. Sellainen pitää loppua ja lain rikkoja rangaista.