Jokaisella ihmisellä on elämässään aikoja, kun tuntuu että ei jaksa eikä ole mitään näköaloja mihinkään. Elämässä tulee menetyksiä ja vastoinkäymisiä, jopa kauhuja toinen toisensa jälkeen. Niin mullakin on ollut ja on edelleen vielä toipumista menetyksistä. Olen miettinyt sen sata kertaa näiden vuosien aikana kuolemanväsyneenä, että pääsisipä pois, kun ei nämä asiat parane kun on tullut pelkkiä negatiivisia asioita, ja ne valopilkut on niin harvinaisia. On tullut fyysisiä stressisairauksia ja sairauksia, jotka on vienyt toimintakykyä. Että voi hitto, miten vähän oikeasti iloa elämässä on ollut...
Kun on tullut se pimein hetki, kun ei mitenkään enää löydä mitään hyvää mistään, rakas hylkää, ystävä jättää, omaiset kuolee, menettää työn, menettää asunnon, menettää rahaa, itsekunnioituksen, aseman, menettää terveyden ja kaiken.... ei jaksa kuin maata ja miettiä miten pääsisi ylös... ei näe enää mitään syytä elää.
Silloin olen ajatellut elämääni polkuna, joka polveilee eri maisemissa, mäissä, eri säässä, metsässä, pellolla, sillan yli menevänä jne. Sillä hetkellä kun kaikki on mustaa, niin polkukin näyttää olevan näkymättömissä. Mutta silloin pitää pysähtyä ja levätä.
Kun aamu koittaa, niin se polkukin näkyy taas silmille. Ja koska me ei nähdä mitä siellä mutkan takana metsän ja puiden takia oikein on tai tulee vastaan, niin on turha spekuloida sitä ainakaan miksi hirviöksi, vaan pitää vaan kävellä polkua ja katsoa mitä sieltä tulee. Ihan uteliaisuudesta jos ei muuten. Minulle on tullut hyvääkin, vaikken ole sitä mitenkään voinut ennakoida, jopa väliaikaisesti rakkaussuhde, läheisyyttä ja onnistumista, oivalluksia. Välillä tulee kivikasoja, joita pitää jäädä raivaamaan. Joskus ei voimia ole kovin paljon ja kestää raivata ja pitää pyytää apuunkin joku. Joskus pääsee jonkun kyydissä pitkälle, joskus tulee jotain kivaa, kaunista vastaan mitä ei vielä 3 kilometriä aiemmin tiennyt olevankaan, ruusupensas, ihana perhonen, puro. Kunhan jaksaa kävellä. Kävely pitääkin veren kiertämässä ja tekee hyvää kaikin puolin. Joskus virkistää, jos tipahtaakin kylmään veteen. Siinä ainakin voi päättää, räpiköikö kuivalle maalle vai jättäytyykö veden vietäväksi. Voi pyytää myös kanssakulkijoita avuksi kantaman reppua, jos ei itse jaksa.
Mutta ennen pitkää se kävely käy hitaaksi ja sitten meiltä kaikilta tulee päätökseensä. Oli se polku ollut valoa tai pimeyttä täynnä, kukkia vai ohdakkeita tulvillaan. Esteitä tai alamäkeä. Aivan jokainen joutuu jättämään kaiken, oli se elämä rikasta tai köyhää. Ihan vaikkei sitä tahallisesti kesken lopeta. Siinä pisteessä voi katsoa vain sitä polkua taakse päin ja miettiä, huomasiko niitä kauniita asioita, rakkautta ja kauneutta, mitä polulla oli, vai antoiko niidenkin mennä ohi. Rahasäkit ei paljon siinä lohduta, eikä niille anna arvoa, eikä myöskään sille kuinka hyvä työntekijä olit, teitkö paljon ylitöitä ja kuinka paljon rahaa tienasit. Jospa katsottaisiin ja ylläpidettäisiin toivoa, että sieltä jonkin matkan päässä, metsän reunan takaa vielä aurinkokin pilkahtaa, kukkasia kasvaa. Monesti se vaikein taival ja isoin kivikasa jäi palkitsevana ja erikoisena mieleen, varsinkin kun selvisimme siitä niin hyvin. Luonto lääkitsee ja auttaa. Koeta päästä ulos luontoon, veden äärelle ja metsään.
Ole iloinen liikuntakyvystä, aisteista, että voit sinne metsään kävellä ja haistaa metsän ja kuulla linnunlaulun. Jos joku kyky puuttuu, koeta iloita niistä jotka on jäljellä. Jos olet täysin terve, olet onnekas sairaan silmissä.
Elämänpolulla ei aina näe eteensä
19
67
Vastaukset
- kysynvaaan
Hyvin kirjoitettu, mutta kun on vuosikausia etsinyt sitä oikeaa polkua eikä löydä.
Mnä ainakin pyörin samaa ympyrää, taas yritän nousta alamäestä ylemmäs,.- Ruusujen.Tuoksu
Kirjoitan sinulle myöhemmin. Kiitos kun vastasit. Koetan tässä välissä liikuttaa itseäni ja saada enforfiineja erittymään, tärkeetä just alakulossa ja masennuksessa.
- Ruusujen.Tuoksu
nimim. kysynvaan,
Minusta jokainen kulkee sillä koko ajan. Tosin et kerro mikä tilanteesi on ja mitä mahdollisuuksia on. On turvallista pyöriä ympyrää, sen sijaan että lähtisi tuntematonta polkua kohti. Minä pyörin sängyn, jääkaapin kaupan ja vessan väliä aika pitkään myös. Se uusi tie lähtee esim. siitä kun tekee jotain sellaista, mitä ei ikinä ennen ole tehnyt. Oletko työtön? Menee vaikka vapaaehtoistyöhön omilla ehdoilla kun voimat palautuu. Sitä kautta pääsee paremmin palkkatöihinkin. On niin paljon ihmisiä jotka tarvii apua ja juttukaveria. Lapset on tosi ihania, joku lasten kanssa työskentely tai avustaminen palkitsee myös. Muiden ihmisten seura lääkitsee tosi paljon. Ei tarvi olla koko ajan samoissa ajatuksissa vaan voi irtautua itsestään ja siitä samaa rataa kiertävästä ajatusmöykystä. Sillä tavalla tuntee itsensä tarpeelliseksi ja välttämättömäksi. Mutta jos kierrät samaa ympyrää koko elämäsi, niin sekin loppuu sitten kerran, kun aika kohdaltasi loppuu. Eikös kannattaisi nähdä muutakin kuin kiertää sitä samaa, ihan itsesi takia ja uteliaisuudesta katsoa mitä siinä risteyksessä oleva toinen tie tuo eteen? Sitä vaan pelkää kaikkea uutta, mutta monella on muullakin on ihan samoja pelkoja. Kaikki on jotenkin vajavaisia ja heikkojakin, vaikkei kukaan halua näyttää sitä ulospäin.
Elintärkeää toipumisen kannalta on oman kokemukseni mukaan saada aivokemia kuntoon. Liikunta auttaa siihen, varsinkin lihaskuntoharjoitus. Sellainen shokkihoito, mikä herättää kehon ja aivot on kylmäuinti. Eli jos vesistöä lähellä tai uimahallissa kylmäallas niin suosittelen. Vesi elementtinä on tosi terapeuttinen muutenkin, uiminen ja lilluminen vedessä on ihanaa. Jos ei ole liikkunut niin kävelyllä kannattaa aloittaa, se on ilmaista. Ensin vaikka vaan viisi minuuttia, sitten pidentää aikaa koko ajan. Jos fyysinen kunto on hyvä, niin mielikin on hyvä. Mielihyvähormoneja alkaa erittyä, kokeile vaikka.
Minä suunnilleen makasin kaksi vuotta. En ollut lääkityksessä, en sairaalassa. En kertonut kellekään että olen masentunut. Virallisesti olin työtön. Sitten muistin niitä hyviä elämäni hetkiä ja aloin haluta haistella ruusujen tuoksua ja kun tarjottiin eläintä hoitoon niin huomasin että se ja eläimen rakkaus antaa voimaa. Pikku hiljaa siitä lähti taas matkanteko. Makasin siellä elämän polkuni ojassa aika pitkään. :)
Aloin laittaa terveysasioita kuntoon. Ajattelin että jos en saa työtä tai ihmissuhdetta niin ainakin haistan kukat, tunnen veden, menen uimaan, kuuntelen lintuja ja katson aurinkoa. Silitän kissan pehmeää turkkia. Syön joskus hyvää ruokaaa ja viiniä. Nautin vähistä ystävistä. Nyt talvella on erilaiset energiat, mutta ilma on raikasta ja tosi happirikasta joten kannattaa mennä vaan kävelemään ulos.
Nyt on niin mahtava olo, kun olin kuntosalilla (meillä työttömät saa käydä edullisesti) ja oikein kunnolla vetää itsensä piippuun. Fyysinen väsymys jää monelta kokematta nykyään koneen ääressä, mutta ruumiillinen työ ja ponnistelu tuo hyvän mielen ja normaalin väsymyksen tunteen. Sitten jaksaa kävellä ja aivotkin toimii aivan eri tavalla. Ja hoikistuu, joka antaa itsevarmuutta ja hyvää oloa. Itse mietin että en anna kenenkään viedä minulta sitä elämäniloa mikä on jäljellä. Olen noussut niin monta kertaa jo suosta, että tiedän että se onnistuu jossain vaiheessa. Mittarissa alkaa olla kilometrejä enemmän takana kuin edessä ja nyt korostuu se, ettei kannata tuhlata aikaa enää masennuksen kourissa. Nyt pitää elää joka hetki ja aistia kaikki. Olen tavannut sydänystävänkin, rakkauden, ja se tuntui vielä 3 vuotta sitten täysin utopistiselta. Ihmisen joka hyväksyy tällaisena. Vaatii vaan lähteä ihmisten ilmoille jossain vaiheessa kun jalat alkaa kantaa.
Mielellään juttelen näistä lisää. Mistä sinä saat iloa?? Onko sellaisia asioita? - Väärämieli
Nyt kirjoitit tuon niin tukkoon, että ei se osaa / halua vastata. Ei pahalla. Eikä varmasti ollut tarkoitus. :)
Minusta erittäin hyvä kysymys, mitä sitten, kun merkitystä ei ole vaan se kehii paikallaan. Ja varmaan jotain hyviä mahdollisia esimerkkitapauksiakin tuossa tuli.
Ainutkertaisia asioita. Äärimmäisen.
- Orislsnsöaö
Oli kauniisti kirjoitettu! Luonnosta saa voimaa, aina kun eksyy kotona nurkkiinsa ja päättää lähteä ulos katselemaan tuleeko tänään joitain ihmisiä, eläimiä vastaan polulla, huomaa turhaan eksyneen taas omiin nurkkiin. Polku kulkee, sen tekee elämä. Se kaikki mitä omien nurkkien tuolla puolen on.
- Ruusujen.Tuoksu
Kiitos sanoistasi, ja kiitos kun vastasit. Minusta on ihana jakaa ajatuksia, jos jokin oivallus tulisi mieleen itselläkin ja voi ehkä avata toiselle samaa. Mistä saatte iloa, antakaapa vinkkejä mullekin, jos yrittäisi jotain uutta ja saisi sitä kautta iloa elämään?
Mulla on ollut pitkään sellainen arvottomuuden tunne. Sehän on masennuksen yksi merkki. Tänään se arvottomuus, epävarmuus ja pelko tuli taas päälle, nämä mielialat vaihtelee. Piti nyt pitää tämä sama, ylläoleva puhe itsellekin. Piti oikein vakuuttaa itselleen, että lupaan etten päätä päiviäni itse vielä tänä vuonna, vaan koetan kulkea tätä polkua tämän vuodenkierron. Syksyyn ainakin päätin yrittää väkisin. Tuli niin kova toivottomuuden ja itseinhon tunne taas. Se menee syrjään hetkeksi kun saa treenata tai liikkua tai joku ystävä haluaa seuraa.
Ajattelin sitäkin, että voihan se olla, ettei minulle ole edes varattu elonpäiviä sen enempää, kuin mitä suunnittelen eteen päin. Että pitää yrittää elää tässä hetkessä kuitenkin. Uskon että jokaiselle on ne päivät etukäteen määrätty, koska sellainenkin, joka haluaa elää joutuu lähtemään usein tahtomattaan täältä ja nuorena.
Pitää muistaa sanoa läheisille, sukulaisille ja ystäville että rakastaa ja arvostaa heitä. - Orislsnsöaö
Masennuksen inhottavin puoli on se toistuvuus, se jää sinne mielen syövereihin elämään. Huutaa muista minut!
Eikä sille voi muuta kuin huutaa takaisin.
Niin kuin sanoit, päiviä ei kukaan ennalta tiedä. Masennus toki haluaa tietää, haluaa päivien menevän samaan puuroon, haluaa aikarajan elämälle,
Itelle oli työ etsiä tunteet takaisin. Itkeminen vaati kuukausia, sitten aukes hanat. Sen jälkeen opettelin nauramaan, nyt tuntuu että se onnistuu liian hyvin. Ihmiset luulee hulluksi. Nauraminen on kyllä se lähde onneen. - Ruusujen.Tuoksu
Orislsnsöaö kirjoitti:
Masennuksen inhottavin puoli on se toistuvuus, se jää sinne mielen syövereihin elämään. Huutaa muista minut!
Eikä sille voi muuta kuin huutaa takaisin.
Niin kuin sanoit, päiviä ei kukaan ennalta tiedä. Masennus toki haluaa tietää, haluaa päivien menevän samaan puuroon, haluaa aikarajan elämälle,
Itelle oli työ etsiä tunteet takaisin. Itkeminen vaati kuukausia, sitten aukes hanat. Sen jälkeen opettelin nauramaan, nyt tuntuu että se onnistuu liian hyvin. Ihmiset luulee hulluksi. Nauraminen on kyllä se lähde onneen.Kiitti oris. Mulla nousee joskus sellainen sisu, että päätän kiusallakin näyttää sille masennukselle, että en anna sen lannistaa minua. Kuvittelen siis, että se masennus on joku ilkeä peikko tai paha noita, joka yrittää saada minut uskomaan, että olen huono, tarpeeton, ruma, vihattu, inhottu, eikä kukaan välitä. Haluan välillä näyttää sille peikolle, että ihan kiusallakin aion iloita, nauraa, etsiä onnea, hyvyyttä, kauneutta ja olla kiitollinen siitä mitä minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä. Sillä polulla, missä on nyt pimeää, eikä taskulampussa ole valoa joka näyttäisi mihin suuntaan mennä. Pitää istahtaa ojanpenkalle miettimään että mitä nyt. Ehkä olen tunnelissa, mikä pitää mennä läpi ja josta pääsee valoon. En tiedä, kun en oikein näe nyt sijaintiani.
Ja jos se peikko haluaa että tunnen itseni yksinäiseksi ja syrjäytetyksi niin soitan jollekin ystävälle tai siskolle, ja juttelen hetken vaikka jossain mielenterveyspuhelimessa hetken, tai kirkon auttavassa puhelimessa tai chatissa. Mutta en haluaisi myöskään rasittaa ihmisiä liikaa ja kunnioittaa myös toisten vapaa-aikaa ja elämää.
Jotenkin tää on jatkuvaa taistelua, tänään pitää taistella, että jaksaa huomiseen ja katsoa onko tänään mitään hyvää odotettavissa. Pitää pitää se peikko poissa mielen syövereistä. Onko sinullakin tosiaan sama tunne? Koetan tänään löytää jotain mukavaa muualta kuin syömisestä, juomisesta. Ne tuntuu jotenkin auttavan, kun aivoissa on serotoniinvajausta. Raakakaakaossa on paljon serotoniinia joten kaakaonibsit olisi hyvä ottaa taas ruokavalioon. (sisältää: mm. tryptofaani, 5-HTP, serotoniini, dopamiini, fenyylietyyliamiini ja anandamidi, jotka vaikuttaa mielialaan kohottaen)
Ajattelin että tämän vuoden kesä, jos se on viimeinen kesäni niin teen siitä mahdollisimman hyvän ja kauniin. Jos olisi rahaa, niin olisi helppo matkustaa johonkin, tehdä jotain mutta kun ei ole rahaa tehdä asioita joista nauttisi ja jotka auttaa pakenemaan sitä pahaa peikkoa. Siitä peikosta pitää sitten ottaa se niskalenkki joka päivä...
Saisiko joku tästä klarinettikonsertosta vähän keveyttä ja iloa päiväänsä? Tässä on ääretöntä kauneutta ja kesän ja rakkauden odotusta, perhosten keveyttä, iloa ja herkkyyttä. Tämä on ollut mulle terapeuttista ja antanut toivoa ja uskoa. Mozart on mielestäni jumalallinen säveltäjä.
https://www.youtube.com/watch?v=l3EJqvKhYzY
On kiva jutella, jospa jaettaisiin enemmänkin näitä ajatuksia. On hyvä nähdä ja kuulla ettei ole yksi näin synkissä mietteissä vaan meitä on muitakin, joilla väliin voimat vähissä. - Ruusujen.Tuoksu
Ruusujen.Tuoksu kirjoitti:
Kiitti oris. Mulla nousee joskus sellainen sisu, että päätän kiusallakin näyttää sille masennukselle, että en anna sen lannistaa minua. Kuvittelen siis, että se masennus on joku ilkeä peikko tai paha noita, joka yrittää saada minut uskomaan, että olen huono, tarpeeton, ruma, vihattu, inhottu, eikä kukaan välitä. Haluan välillä näyttää sille peikolle, että ihan kiusallakin aion iloita, nauraa, etsiä onnea, hyvyyttä, kauneutta ja olla kiitollinen siitä mitä minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä. Sillä polulla, missä on nyt pimeää, eikä taskulampussa ole valoa joka näyttäisi mihin suuntaan mennä. Pitää istahtaa ojanpenkalle miettimään että mitä nyt. Ehkä olen tunnelissa, mikä pitää mennä läpi ja josta pääsee valoon. En tiedä, kun en oikein näe nyt sijaintiani.
Ja jos se peikko haluaa että tunnen itseni yksinäiseksi ja syrjäytetyksi niin soitan jollekin ystävälle tai siskolle, ja juttelen hetken vaikka jossain mielenterveyspuhelimessa hetken, tai kirkon auttavassa puhelimessa tai chatissa. Mutta en haluaisi myöskään rasittaa ihmisiä liikaa ja kunnioittaa myös toisten vapaa-aikaa ja elämää.
Jotenkin tää on jatkuvaa taistelua, tänään pitää taistella, että jaksaa huomiseen ja katsoa onko tänään mitään hyvää odotettavissa. Pitää pitää se peikko poissa mielen syövereistä. Onko sinullakin tosiaan sama tunne? Koetan tänään löytää jotain mukavaa muualta kuin syömisestä, juomisesta. Ne tuntuu jotenkin auttavan, kun aivoissa on serotoniinvajausta. Raakakaakaossa on paljon serotoniinia joten kaakaonibsit olisi hyvä ottaa taas ruokavalioon. (sisältää: mm. tryptofaani, 5-HTP, serotoniini, dopamiini, fenyylietyyliamiini ja anandamidi, jotka vaikuttaa mielialaan kohottaen)
Ajattelin että tämän vuoden kesä, jos se on viimeinen kesäni niin teen siitä mahdollisimman hyvän ja kauniin. Jos olisi rahaa, niin olisi helppo matkustaa johonkin, tehdä jotain mutta kun ei ole rahaa tehdä asioita joista nauttisi ja jotka auttaa pakenemaan sitä pahaa peikkoa. Siitä peikosta pitää sitten ottaa se niskalenkki joka päivä...
Saisiko joku tästä klarinettikonsertosta vähän keveyttä ja iloa päiväänsä? Tässä on ääretöntä kauneutta ja kesän ja rakkauden odotusta, perhosten keveyttä, iloa ja herkkyyttä. Tämä on ollut mulle terapeuttista ja antanut toivoa ja uskoa. Mozart on mielestäni jumalallinen säveltäjä.
https://www.youtube.com/watch?v=l3EJqvKhYzY
On kiva jutella, jospa jaettaisiin enemmänkin näitä ajatuksia. On hyvä nähdä ja kuulla ettei ole yksi näin synkissä mietteissä vaan meitä on muitakin, joilla väliin voimat vähissä.Myös Vivaldin Kevät on täynnä iloa ja kevään riemua. Siinä kuuluu linnut, jotka alkaa tehdä pesää ja puron solina, auringon paiste ja pörisevät kärpäset.
https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0 - Hullu.potilas
Hyvä jos "peikot" on kukistuneet - mutta ne ahdistukset ovat myös oman mielenne ilmiöitä, arvokkaita sellaisina. Niihin voi olla hyvä tutustua, vaikka vaikeaa onkin, ja käsitellä niitä.
Tämä ei ole mikään terapeuttinen hourailuideologia sitten, vaan tuo hyvä puoii kannattaa ottaa talteen muuten epäonnistuneista psykoideologioista. Tutustukaa itseenne ja oppikaa elämään vaikeuksien kanssa, ammentakaa niistä voimia, ja niitä polkuja... Siellä ovat usein syvimmät tiet ja mahdollisuudet. Vai mitä?
- Ruusujen.Tuoksu
Aivan viimeisen voimanrippeen sai käyttää tänään, että pystyi raahautumaan liikuntaan. Missä mustassa aukossa sitä on....? Kun olin puoli tuntia väkisin vesijuossut joten kuten niin jokin lähti liikkeelle, juttelin erään ihmisen kanssa ja olikin kumman mukavaa. Nyt on melkein normaali olo. Mutta saa nähdä kestääkö tämä endorfiinituraus pitkään. Heti kun oli muuta ajattelemista kuin omat murheet, niin tuntui hyvältä.
Ei vedessä koko ajan sentään voi olla, eikä liikkua koko päivää. Nyt on olo fyysisesti väsynyt, se tuntuu hyvältä.
Mulla tuli sellainen olo, että sain tänään ainakin voiton siitä masennuspeikosta, joka kertoo kuinka huono ja arvoton olen. Mulla on oikeasti tunne, kuin joku tahtoisi mulle pahaa, ja haluaa nujertaa mut henkisesti. Että on joku inhottava ankeuttaja, joka kietoo lonkerot joka päivä minun ympärille ja yrittää tukehduttaa ja imee elämänvoiman.- Ruusujen.Tuoksu
Tänään on ollut kummallisen seesteinen ja hyvä olo. Olen nukkunut paljon ja olen ollut fyysisesti tosi väsynyt. Henkinen puoli on ollut kummallisen keveä ja iloinen. Soitin parille ihmiselle ja sain nauraakin pitkästä aikaa. Olen muuttanut ruokavaliota tosi terveelliseksi. Loppuviikon musta aukko on väistymässä. Mulla on selviä ja isoja mielialanvaihteluita ja pystyn tuntemaan onnea ja rakkautta, mutta näemmä menen yhtä helposti aivan mustaan kaivoon enkä meinaa päästä sieltä pois. Onkohan mulla joku kaksisuuntainen mielialahäiriö...? Olin kuoleman lähellä loppuviikosta, ja nyt on hyvä mieli ja olo.
Huomaan vaan taas, kuinka tärkeitä on muut ihmiset, kuinka paljon saa muista voimaa. Siksi täytyy hakeutua toisten seuraan. Ei sellaisten ihmisten, jotka saa tuntemaan olon huonoksi tai jotka eivät tee hyvää, ovat esim. riippuvuussairaita itse jne. Sellaisia ihmisiä, jotka pitää elämässä kiinni. Minä olen pari kertaa tosiaan kirjoitellut kirkon chattiin, ja soittanut mielenterveyspuhelimeenkin. On saanut pimeimpään hetkeen jonkun pitämään kädestä kiinni. Kosketuskin toisi ihanaa hyvää oloa, ja minulla on suuri kaipaus ystävääni, joka ei asu täällä.
- Väärämieli
Joskus tulee vähän vesiäkin silmään lukiessa avauksen kaltaisia stooreja masennuksesta... Tuttuja juttuja paljon joukossa.
Aloittaja, sinun kannattaisi ehkä luoda joku päiväkirjamallinen blogi jutuillesi. Tekstiä syntyy, ja kirjoitat hyvin & elävästi, teksti on varmasti monille puhuttelevaa. Ehkä voisit tehdä oman "päiväkirjaketjun" tänne, johon muut voivat kommentoida? Tai luoda oman sivun sitä varten?
Olen itsekin joskus ajatellut ehkä "kirjoittavani itseni ulos masennuksista". Ei ole vielä toteutunut. Kannustan kaikkia yrityksiä moiseen, mitä moninaisemmin tyylein ja klassikoin, sen parempi...- Väärämieli
...Ja pahoittelut pienistä kielioppivirheistä; en jaksanut nyt oikolukea, kerrankin, ja olen vähän humalassa & valvonut. terv. pedantti
- Ruusujen.Tuoksu
Voi kiitos Väärämieli sinun kirjoituksista! Kirjoittaminen helpottaakin. Suosittelen sitä muillekin. Joskus voi kirjoittaa kirjeen jollekin joka on kohdellut sinua väärin etkä ole saanut tilaisuutta huutaa tuskaa ja mielipahaa sille tietylle ihmiselle niin kirjoittaminen voi vapauttaa ainakin osaksi. Kirjoitin varsinkin äidilleni, joka ei minua kuunnellut eikä tukenut aikoinaan.
Tänään on hyvä päivä, huomenna ehkä vielä parempi. Odotan huomiselta paljon. Ankeuttaja on ehkä hellittänyt otteensa minusta ainakin väliaikaisesti. Sitä ei näy tänään. Miten teillä? Miten sinulla Väärämieli? - Väärämieli
No tänään on taas uusi viikko alussa. Pitäisi lähteä kulkemaan eteenpäin jonnekin suurilta osin tuntemattomiin. Saa nähdä, joko siitä tulisi jotain. Paikallaan polkeminen, vajoaminen yms. tuskailu kyllä vähän tympii ja surkuhuvittaa (eli itseään ruokkien masentaa), joten katsotaan... Eipä tässä juuri kummempia.
"Kirjeitä" olen kyllä minäkin joskus kirjoittanut joillekuille, ja sitten vain monologeja eri lajeissa. Nyt on ollut pitkään hiljaista. Ehkä vielä joskus jotakin.
Toivottavasti päivässä on toivottua tai yllättävää hyvää myös siellä, ja muuallakin.
- Ruusujen.Tuoksu
Lohduttaisiko ketään Ed Sheeranin Perfect? Itseäni se liikuttaa, ekaa kertaa kun kuulin niin itkin. Kappale on herkin ja tunteellisin mitä olen kuullut vuosiin. Se saa uskomaan että rakkaus ei kuole. Ed on ihana ja tässä on onnistunut live-veto. Edin silmissä loistaa sellainen lempeys ja rakkaus että se antaa toivoa että positiivisuus ei maailmasta kuole. Hän välittää sitä lempeyttä muillekin tämän laulun myötä
https://www.youtube.com/watch?v=pnaztMK8ufE - Anonyymi
Toivoisin että joku saisi edelleen lohtua ja eväitä etsiä uutta suuntaa elämäänsä tästä minun kirjoituksesta. Pitää levätä kun uuvuttaa, mutta sitten lähteä liikkeelle. Joko omin voimin tai toisten auttamana. Elämä on liika lyhyt käyttää pelkkään masennukseen. Elämä loppu aikanaan, sitä ennen pitäisi elää ja koettaa tehdä elämästä mielekäs ja miettiä mitä tarkoitusta varten on syntynyt. Voisiko elämän käyttää positiivisella tavalla?
Pitää vaan yrittää kohti parempaa. Jos tahtoo ja yrittää, niin se lopulta onnistuu. Pienin askelin vaan. Kaikkea hyvää syksyyn rakkaat ihmiset täällä.
terveisin ruusujen.tuoksu - Anonyymi
Minun piti kaivaa nämä omat aloitukset ja kommenttini uudelleen luettavaksi, koska voimat on taas vähissä. Elämä tuntuu todella olevan väliin kovaa. Tai minulla tosi raskas karmavelka. Elämässä ollut kuitenkin tosi hyviä jaksoja. Sitä unohtaa mitä on itse kirjoittanut ja mistä sitä toivoa ennen löytänyt. Luonto, liikunta, musiikki. Toivon että muillekin apua tästä. ❤️🌿🌹
Hyvää Kevättä ystävät! T RuusujenTuoksu
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän422217Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p511738Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,401553- 431511
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.31469Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k81454Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41440Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin31371Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä51281Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta81245