Sileä kultasormus kuuluu perinteisesti avioliitossa olevalle tai oikeastaan jo siihen vakavasti aikovalle.
Avioliiton lakattua toisen puolison poismenoon jotkut lesket pitävät vielä sormuksia osoittaakssen sidonnaisuuttaan entiseen puolisoon.
Jos avioliitto päättyy avioeroon, entiset puolisot eivät yleensä käytä enää sormuksiaan.
Yksineläjät joiden elämään ei ole koskaan kuulunut aviopuolisoa tai siihen rinnastettavaa henkilöä, näkyvät joskus pitävän jostakin syystä sileää sormusta.
Omalta osalta oli puolittainen pakko luopua aikanaan sormusten käytöstä, kun sormi paisui ja iltaisin oli usein hankala irrottaa niitä. Miehelläkään ei ollut mitään asiaa vastaan ja hänkin pani sormuksensa johonkin piirongiin laatikkoon. Viiteentoista vuoteen sormuksia ei ole käytetty edes perhejuhlissa eikä niitä kovin nopeasti löytyisikään.
Eipä tuosta mitään haittaakaan ole ollut. Tansseissa on joku joskus kysäissyt: Ollaankos sitä ihan neiti-ihminen? Siitä ei ainakaan voi loukkaantua.
Miten on asia omalta osaltasi? Käytätkö sormuksia? Käytätkö niitä muusta syystä kuin elossa olevan puolison takia? Mitä mieltä olet siitä, että monet pitävät sormuksensa mieluiten jatkuvasti tallessa vaikkapa juuri piirongin laatikossa?
Avioliiton lakattua toisen puolison poismenoon jotkut lesket pitävät vielä sormuksia osoittaakssen sidonnaisuuttaan entiseen puolisoon.
Jos avioliitto päättyy avioeroon, entiset puolisot eivät yleensä käytä enää sormuksiaan.
Yksineläjät joiden elämään ei ole koskaan kuulunut aviopuolisoa tai siihen rinnastettavaa henkilöä, näkyvät joskus pitävän jostakin syystä sileää sormusta.
Omalta osalta oli puolittainen pakko luopua aikanaan sormusten käytöstä, kun sormi paisui ja iltaisin oli usein hankala irrottaa niitä. Miehelläkään ei ollut mitään asiaa vastaan ja hänkin pani sormuksensa johonkin piirongiin laatikkoon. Viiteentoista vuoteen sormuksia ei ole käytetty edes perhejuhlissa eikä niitä kovin nopeasti löytyisikään.
Eipä tuosta mitään haittaakaan ole ollut. Tansseissa on joku joskus kysäissyt: Ollaankos sitä ihan neiti-ihminen? Siitä ei ainakaan voi loukkaantua.
Miten on asia omalta osaltasi? Käytätkö sormuksia? Käytätkö niitä muusta syystä kuin elossa olevan puolison takia? Mitä mieltä olet siitä, että monet pitävät sormuksensa mieluiten jatkuvasti tallessa vaikkapa juuri piirongin laatikossa?
Vastaukset 93
Vanhimmat
Pahoittelut kirjoitusvirheestä otsakkeessa: toinen sana pitää olla:... sormus ...
Minulle kihlasormus kävi liian pieneksi jo 40kymppisenä. En isontanut enkä uutta hankkinut, olen ollut sormuksetta uskollinen aviomies yli 50 v. Sormus ei merkitse mitään.
Muuan entinen työtoveri, tuolloin yli 60-vuotias ikäneito, piti leveää kultasormusta.
Joku asioita paremmin tunteva tiesi kertoa, että sen taustalla olisi ollut vuosikymmenten takainen orastava rakkaussuhde, joka oli tuolloin päättynyt odottamatta toisen osapuolen menehtymiseen liikenneonnettomuudessa.
Onko jotain väliä ?
Niiih, tänä vuonna tulee täyteen 40 aviovuotta, olenkohan edes puolia siitä pitänyt niitä rinkuloita, joita sen merkiksi on joskus vaihdettu. Enkä ole ollut liitossa yhtään sen vähempää ilman ylimääräisä härpäkkeitä sormissani. Ja siitä huolimatta, että ajatus oli välillä katkolla ... todella.
Haloo alottajalle,,,
aikoinaan teollisuus työssä sormuksen käyttö oli vaarallista, vakuutus EI korvannu tapaturmia jos oli sormukset sormessa,
aikoinaan myös me molemmat poistimme sormukset sormista kun avioliittoon alkoi ilmestyä säröjä,
avio kuitenki kesti kuolemaan asti, pitkälti yli viisikymmentä vuotta,
sormukset ei ole mikään tae avioliiton kestävyydestä,
avioliitto ja ikuinen rakkaus on pelkästään tahdon asia,
kaipaan edeleen puolisoani syvästi vaikka kuolemasta on jo useampia vuosia,
raamatun mukaan " kunnes kuolema erottaa "
olen usein miettiny erottaako kuolema,
luultavasti erottaa, ainaki on lupa erota jo ,
vaikka kovasti kaipaakin ja tuntee syvää surua puolison poisnukkumisen johdosta,
uutta kumppania en ole etsiny, en yhtään yrittänykkää,
enkä tunne tarvettakaan,
ystävät on eri asia
ne on aina tärkeitä,
mutta eri asia kuin kumppani,
Semmoinen havainto on meikäläisellä, että sileiden sormusten käyttö avioliiton merkkinä on vähentymässä.
Yhä enemmän tapaa etenkin 50-vuotisia ja sitä vanhempia, jotka avioliitostaan huolimatta pitävät sormustaan piirongin laatikossa tai vastaavassa paikassa tai kenties eivät edes tiedä sen sijaintipaikkaa.
Kun puolison kierrätys on nykyään aika yleistä, niin moni voi jättää - liittoutuessaan järjestyksessä toisen puolison kanssa - sormuksen kokonaan hankkimatta. Mitäs turhaa.
Siihen vähän viittaa, että sileän sormuksen käyttö on väistymässä. Naisetkin haluavat mieluummin sievän kivisormuksen.
Tarpeettomia symboleja.
60-luvun tavan mukaisesti hankimme sormukset. Minä pidin omaani pari viikkoa ja vaimoni siirsi toisen sormuksen hyllyyn joskus parin vuoden jälkeen. Muutama vuosi eteen päin ja toinenkin teki seuraa ensimmäiselle.
Kyse ei ollut muutoksissa sormissa vaan pelkästään käytännöllisyydessa.
Huvittavaa oli, kun viikon internaattikursseilla 30 - 50v ukot taskuttivat sormuksensa lähtiessään humputus puolelle tai peräti naisten tansseihin joihin oli toki taksimatka.
Sormus kului puhki jo 30 v. sitten, vaimo vaihtoi johonniin muuhun thaimaassa.- Hyvin ollaan tultu toimeen ilmankin :) https://youtu.be/nYOPHfR7F5M
Kirkolliseen vihkimisrituaaliin kuuluu vihkijän pyynnöstä sormuksen pujottaminen puolison sormeen. Siviilivihkimisen käytäntöä en tiedä.
Tuosta heräsi vain kysymys, miten käy, jos sormus ei ole perinteinen sileä ja kultainen tai puolisot eivät ole lainkaan hankkineet sormuksia. Sormuksien vaihtoahan pidetään tällöin itsestään selvänä, mutta voiko se olla pakollista avioliittoon vihkimiselle?
Kalliiksihan sitä paitsi tulee, jos jokaisessa puolison kierrätyksessä pitää hankkia uudet sormukset.
Ja joka kerran vannotaan "kunnes kuolema jne"..kukkua sanon mie..
Joutaisi todellakin poistettavaksi kyseinen kohta vihkikaavasta. On sitä paitsi ristiriidassa lainsäädännön kanssa
Sormusten käyttö on pariiinkymmeneen vuoteen ollut niin olematonta, että lienee parasta panna kierrätykseen ne heti, jos ne kenties vielä löytyvät.
Ei ainakaan tule mieleen tilannetta, jossa niitä tarvitsisi. Turhaa roinaa.
Jos sormuksen olemassaolosta pidetään kiinni, niin sehän saa olla millainen tahansa sormeen menevä rihkamasormus, jollaisen saa parilla eurolla.
Aikoinaan oli olemassa käsiten saunasormus. Se oli aikaa, jolloin oli olemassa enemmän yleisiä saunoja, joissa oli myös pariskunnille tai perheille tarkoitettuja saunatiloja. Ihmisten moraalin vartiointi oli tuolloin paljon tarkempaa.
Kun mies ja nainen tulivat varaamaan sellaisen saunatilan, tarkastettiin, että ´he tosiaan olivat pari. Sormukset katsottiin todisteiksi. Ei tosin tarkistettu, mitä nimiä sormuksissa oli..- On varmaan tuttu käsite. Ehkä moni on menettelyyn turvautunutkin.
Vihkisormus tuli Ruotsissa, myös sen itäosassa, käyttöön 1600-luvulla. Käyttö kuitenkin laajeni hitaasti. Vielä 1800-luvulla oli yleistä, ettei maalaismiehellä ollut sormusta.
Edelleen 1900-luvun alussa vihkitilaisuuteen voitiin lainata toisen henkilön sormuksia, kun omia sormuksia ei ollut eikä hankittu.
Jos kultasormus oli kuitenkin hankittu, sen saatettiin myöhemmin myydä rahanpulassa.
Se seikka, että nainen pitää kahta sileää sormusta, on varsin suomalainen ilmiö. Monissa maissa,vaikkapa Ranskassa, leski pitää myös edesmenneen puolisonsa sormusta.
Sormuksien käytöllä ei siten tässä maassa ole tuon vanhempaa perinnettä. Ei ole ihme, että niiden käyttö vähenee. Ensimmäinen vaihe tässä kehityksessä on ollut se, että monet naiset pitävät vain yhtä sormusta. Usein sekään ei ole sileä, vaan kivisormus.
korut ja kunniamerkit rintaan!
:)
En halua enkä tykkää olla joulukuusi.
Korut ja kunniamerkit, ja sitten pönöttämään!
Olivat lapin kultaa ei sileitä möin pois 220 euroa käteen plus kultakuori hampaaseen.
Kultasormuksessa on, kuten näkyy, omaisuutta kiinni.
Kultaa ei ruoste raiskaa, se säilyy.
Risteilyillä hauskaa.. Mitä paksummat sormukset, sen varmempi kaato..
Moskovan yökerhossa suomalainen johtaja sanoi kaverilleen Täällä saat jokaisen naisen sänkyyn mutta minä yleensä otan kaksi on jännittävämpää.
Avioliiton merkkihän sormus on, itsessään ei merkityksellinen, mutta lainvoimainen avioliitto kyllä on merkityksellinen.
Aviovaimo lapsineen, ja ilmankin lapsia, on sentään lain turvaama, eikä joudu lähtemään pesästä tyhjin käsin. jos ja kun mies haluaa purkaa liittonsa. Usein nuoremman tultua kuvaan.
Ilman avioliiton suomaa taloudellista suojaa, voisi mies osoittaa ovea ilman minkäänlaista epäröintiä. Paljon sitä avoliitoissa tapahtuukin, eikä siinä hylätty osapuoli voi syyttää kuin omaa tyhmyyttään.
Siinä vastaus aloitukseen, onko sormus tarpeen vai ei!
Kyllä se noin on, että avioliitto on tärkeä turvallisuuden takia, saa lain suojan . Tosi rakkaus haluaa turvata toisen osapuolen myös kuoleman sattuessa. Leskellä on oikeus ainakin asuntoon, saada leskeneläkettäkin.
Saahan leski kuitenkin puolison kuoltua puolet omaisuudesta. Ei se puille paljaille joudu.
Lisäksi voi yrittää ja hyvällä onnella päästäkin uudelleen naimisiin. Tärkeää on pitää mielessä,että uusi puoliso on vakavarainen. Köyhiä onnenonkijoita on siinä vaiheessa syytä parasta välttää.
heh,,,,
miekä kelpuuttaisi köyhänki ihmisen puolisokseni,
jos hänen ominaisuus olis rehellisyys, vilpittömyys,
yhteisen hyvän elämän rakentaminen,
kunnioittaisi itseään ja omaa puolisoaan,
ei koskaan muitten läsnäolessa nolaisi omaa puolisoaan,
siis älyäisi oman puolisonsa maailman tärkeimmäksi ihmiseksi itselleen,
ja lapsilleen,
väitän,,,
kaksi ihmistä jotka oikeesti rakastaa toisiaan, heidän elämänsä tulee olemaan rikas kaikinpuolin,
Sanoit
" ...ei koskaan muitten läsnäolessa nolaisi omaa puolisoaan",
joku ilkeä mies voi juuri tuolla tavoin
yrittää saada puolisonsa masennettua.
Niimpä
mutta semmonen ihminen paljastaa oman tyhmyytensä,
viisas puoliso ei koskaan sorru alentamaan omaa puolisoaan muitten läsnäollesa,
osaa arvostaa itseään ja puolisoaan,
se on oikean ihmisen oikeasti sivistyneen mitta,
Olen lukenut muutamia Alice Millerin kirjoittamia kirjoja (psykologi, monen tieteen tohtori), ja hän sanoo: "Älä koskaan nolaa lastasi muiden ihmisten aikana." Jos niin tekee, musertaa lapsen itsetunnon. Ihan sama pätee omaan puolisoon. "Älä koskaan nolaa puolisoasi muiden ihmisten läsnä ollessa." Eikä tietenkään toisen nolaaminen ole oikein missään tilanteessa. Jokaisella on oikeus säilyttää kasvonsa.
Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta toisen mielipidettä kunnioittaen, jokaisella oikeus omaansa.
Puolison ja lasten nolaamisen jokainen ymmärtää olevan väärin. Ei siinä millereita eikä salaviisaita tarvita !
Jos se on niiin "itsestään selvää", niin miksi hemmetissä on niiin paljon tyyppejä, jotka tekevät sitä koko ajan. Niin parisuhteissa kuin lapsi-vanhempi -suhteissakin. Ainakin joissain ikäryhmissä, toivotaan että nuorempi sukupolvi on lukenut jo tarpeeksi "millereita".
Jos kerran tietoa ei puutu, miksi ihminen toimii parhaan tietonsa vastaisesti. Ehkä sinä et, joku muu kyllä.
Minusta oli mielenkiintoista lukea Millerin analyysi mm. siitä, miksi Hitleristä tuli se, minä me hänet historian kautta tunnemme.
"Tieto lisää tuskaa." Minusta tieto lisää tietämystämme. Mutu ja luulen, kevyitä olettamuksia.
Muuten, montako kirjaa olet lukenut elämäsi aikana?
Tuo mietelmä tiedon tuskaa lisäävästä vaikutuksesta pohjautunee siihen, että aika moni tahtoo elää sellaisessa todellisuudessa, jossa ei ole liian paljon oikeaa, relevanttia tietoa, jota ei pysty käsittelemään ja kohtaamaan. Omat luulot lienevät helpommin kestettävissä.
Sormuksella ei tuossa asiassa ole mitään tekemistä.
Alkuperäistä sormusta tuli pidetyksi vähän yli puoli vuotta. Sen tilalle tuli häviämisen varalta jonkinlainen hopeasekoitteinen sormus. Pari vuosikymmentä sitten kyllastyin siihenkin.
Jos alkuperäinen vielä löytyy, panen sen kierrätykseen
Tallessa ovat molemmat. Valkokultaa, toisessa jokin kuviointi, vihkisormuksessa neljä pientä timanttia.
Totta kai niitä säilytän, vaikka en ole pitkään aikaan käyttänyt. Vihkisormusta pidin kauimmin, mutta sitten alkoi arveluttaa timanttien kiinnitys. En ole käynyt tarkistuttamassa.
Puolison sormus kului puhki, vaihtoi sen isältään perimäänsä sileään sormukseen, jota käyttää jossain muussa kuin vasemman käden nimettömässä.
Joskus kai sormuksetkin tulee vielä 'muotiin', samoin kuin rannekellot.
Kyllä kuluu puhki! Olen säälien katsonut salilla kun jotkut, ikääntyneemmät mammat tompuloivat taljavempeleiden karhennettujen tankojen kanssa sormukset kädessään. Kulta on terästä pehmeämpää.
Ei auta paljoakaan vaikka mammoilla on pienet painot pakassa.
En viitsi kysäistä ovatko sormukset jääneet vahingossa käteen koska muutama harva kokemukseni ovat masentavia. Sain osakseni vihamielistä mulkoilua.
Joku kirjoitti, että sormukset "tulevat vielä muotiin kuten rannekellot".
Rannekellojen muotiintulosta ei ainakaan näy merkkejä. Eivätpä näy taskukellotkaan tulleet muotiin.
Tuskinpa siis tulevat sileät sormuksetkaan muotiin. Korusormuksia taas on pidetty iät ja ajat
Nyt joku (jotkut) ei seuraa aikaansa.
Rannekellot, nimenomaan kookkaat, nimekkäät ja vanhat, ovat nykyisin nuorten (siis nuorempien kuin me) suosiossa. Vedettävät mutta myös automaatit.
Melkein kaikki tulee joskus uudelleen "muotiin". Varmaan sileät sormuksetkin.
Onko tarpeen ajatella toisten aivoilla? Onko pakko "sopuloida"?
EI OLE!
Samaa mieltä kanssasi. Kellolla ja kellolla on tietenkin eroa, mutta jos sattuu saamaan vaarin Omegan tai Revuen, niistä kannattaa pitää hyvää huolta. Hienoja sveitsiläisiä kelloja arvostetaan, edustavathan ne huippuosaamista.
Isälläni oli Revue- merkkinen rannekello, en tiedä mihin se joutui. Hän oli hyvin iäkäs, kun lapseni syntyivät, mutta hänelle oli kunnia-asia hankkia heille ikiomat rannekellot kouluun menoa varten, ja ne hän ehtikin hankkia.
Hän oli aikanaan myös mestariluokan suunistaja. Kertoi, ettei Talvisodassa tarvinnut kompassia, suunnisti Ukkonauriin avulla, ymmärtääkseni se oli taskukello.
Minun kihla- ja vihkisormukseni ovat korurasiassa; olleet siellä mieheni kuoleman jälkeen jo 35 vuotta. Nimettömässäni ehtivät olla vain 25 vuotta.
Mieheni kihlasormuksesta teetin itselleni timanttisormuksen. Siihen laitatin yhden vähän tavallista isomman sellaisen ja tarkoitus oli lisätä siihen määrävuosina aina yksi lisää, mutta se on jäänyt tekemättä. Sormuksessa on nimeni ja kihlauspäivä 12.6.1957,
Tungetteleva kysymys. Millainen on tavallista isompi timantti? Pelkkä koko tyydyttää uteliaisuuteni.
Varhain olet leskeytynyt! Otan osaa.
Arvaa muistanko sen timantin karaatin, en, mutta myyjä sanoi että "tämä timantti on isompi mitä tavallisesti käytetään sormuksissa, joissa on useita timantteja rivissä". Välillä tullut itsellenikin mieleen käydä kultasepänliikkeessä määrittämässä sen karaati. En kuitenkaan viitsi enkä jaksakaan enää.
Onko se kiven koko suhteessa hintaan ja laatuun ?
Koko, väri, puhtaus, hionnan laatu.
Hionnan laatua ei meikäläinen pysty arvioimaan ja jopa P3 luokan epäpuhtauksien havaitseminenkin on maallikolle kyseenalaista kirkkaassa valossa ja suurennuslasillakin.
Ainoa näkemäni väripoikkeama oli harvinaisen selvä enkä olisi sitä timantiksi tunnistanutkaan.
Väriltään hyvät, P luokkien timut ovat mielestäni riittävän hyviä korukäyttöön mutta paljon halvempia kuin hyvät, puhtaat.
En todellakaan ole mikään timanttien asiantuntija. Päin vastoin. Normaalioloissa minulle voi väittää briljanttihiottua zirkonia timantiksi ja sillä vielä vakuuseksi naarmuttaa lasia.
En tiedä rivitimujen kokoa mutta yksikivisiä sormuksia alkaa olemaan jo 0.15kar alkaen. Näkemäni ovat hyvälaatuisia. 0,25kar ei ole harvinainen.
Kiitos avartavasta kommentistasi
Harva meistä on perehtynyt timantteihin, googlettamalla saa lisätietoa.
Oletko nähnyt filmin: "Veriset timantit."
Kaikenlaista on maailmassa tapahtunut noiden säihkyvien kivien vuoksi. Onneksi on näin köyhälle Swarovskin kristallit :-). Niilläkin saa kummasti säihkettä aikaan juhliinsa.
Olen nähnyt "veritimut". Lienee todenperäistä taustaakin?
Taviksen timuista sen verran, että tilasin vaimoni koruja varten aina nähtäväksi kaksi timua joiden koon olin ennalta suunnilleen määrittänyt kuten myös laatuluokan alueen.
Tulee paljon halvemmaksi ostaa kivetön koru ja valita siihen haluamansa kivi, kuin hakea valmista korua!
Kilkuttelen reteästi kuin olisin joku porho mutta todellisuudessa pintapuolinen kiinnostukseni johtuu niukkuudesta ja saituudesta.
Kaulassa on 1:n karaatin keskilaatuinen kivi. Sormessa 0,63 karaattia ja korvissa hyvänlaatuiset puolikkaat.
Kaikista on gemnologin sertifikaatit.
Korut ovat sinänsä tarpeettomia koska niille on vähän käyttöä. Päivittäisessä käytössä olleen sormuksen kiven kiinnitys tarkistutettiin pari kertaa ja sittemmin käyttö "juhlallistui".
Kaulakivi roikkuu niin ohuen ketjun varassa, että se saattaisi katketa vaikkapa tanssilattialla jonkun kännikäisen, tai muuten huolimattoman peukalon alla.
Korviksia vaimo ei ole käyttänyt miesmuistiin tai ainakaan kymmeniin vuosiin.
Siis tarpeettomia kaikki!
Erään työmatkan yhteydessä kävin Swarovskin hiomossa Innsbruckin lähellä.
Etupäässä ne hioivat erilaisia kristallituotteita mutta minut ohjattiin toisen kerroksen merkitsekättömän, lukitun teräsoven taakse hämmästelemään zirconien käsinhiontaa. Näytti vaan turhalta nyhvertelyltä.
Eikö sitten koskaan tullut mieleen tehdä sormussopimus jonkun muun kanssa?
Suvenkorento123
kirjoitti laatukelloista aivan oikein, että hintaisiakin löytyy. Minullakin on kokoelma perintökelloja, jotka on arvioitettu vakuutusta varten.
Hopeaiset taskukellot ovat melko arvottomia olkootkin antiikkia ja tunnettuja merkkejä, sillä ainoastaan kultaiset ovat nelinumeroisia euroissa kunnosta yms.
riippuen.
Sen sijaan --
naisten vanha, korukello, Omega, valkokultaa, timantti-istutuksin ja ranneke myös valkokultaa timanteilla sai sertifikaatin vakuutusta varten, nuoremmat Omegat
eivät todistuksia saaneet.
Samoin perityt, timanttisormukset saivat setifikaattinsa ja voivat nyt levätä tallelokerossa.
Kaksi kertaa on timantti pudonnut näistä antiikkitilpehööreistä: ensimmäinen
löytyi hotelin uima-altaalta ja toinenkatosi tietämättömiin.
Uuden kiven hommaaminen tuotti vähän vaivaa ikänsä ja erikoisen hiontansa
takia.
Perintöjä ovat kämppäkaverin perheeltä, joten en ole hennonnut vaihtaa rahaksi.
Mahtuvat hyvin tallelokeroon todistuksien kanssa.
Kannattaa käyttää tunnettua gemmologia jalokiviä arvioitaessa, sillä huijaavat
kuuleman mukaan hyvin helposti eli vaihtavat arvottoman kiven arvokkaan tilalle,
mitä tavallinen turakainen ei pysty erottamaan.
*Veriset timantit*,
*Veriset timantit*, elokuvan Afrikasta olen nähnyt.
----tabletti on nopeampi kuin minä.
Sormuksista niin väliä, mutta sileä sen täytyy olla ettei tartu karvat hampaitten välliin :)
En ole ikuna nähnyt sormusrinkulaa, jossa olisi karvoja. Taidat tarkoittaa: ... mutta 'sen' täytyy olla sileä ...
Voi edellisen perusteella todella, että naiset pitävät enemmän timanteista kuin sileistä sormuksista.
Ehkä on hyvä kertoa eräsä ranskalaisen kirjailijan kuvaus erään korusormuksen historiasta.
Vaatimatonta elämää elänyt pariskunta sai kutsun kaukaisen sukulaisen juhliin. Mieli teki osoittaa rikasta.
Tiedettiin että rikkaalla naapurinrouvalla oli upea korusormus. Pyydettin se lainaksi ja saatiinkin se juhliin. Sitten tapahtui onnettomuus: kalliiksi katsottu sormus katosi eikä sitä löytynyt.
Päätettiin hankkia uusi samanlainen. Muistettiin millainen timantti oli kyseessä. Sormus timantteineen maksoi lähes omaisuuden. He ottivat suuren lainan ja hankkivat toisen samannäköisen. Luovuttivat sen alkuperäiselle omistajalle eivätkä kertoneet tapahtumasta mitään. Omistajakaan ei huomattanut asiasta mitään.
Vuosien raatamisen jälkeen kuluttua he olivat maksaneet suuren lainan takaisin. Silloin he päättivät tunnustaa tapahtuneen sormuksen omistajalle.
Tämä totesi silloin heille: Se sormus, jonka te saitte, ei suinkaan ollut aito. Se oli vain rihkamaa, halpa jäljennös alkuperäisestä timanttisormuksesta.
Mitä sitten tapahtui, se jää epäselväksi.
Ehkä joku tuntee tarinan ja kertojan nimen. Tuntuisi siltä, että sukunimi alkaa M-kirjaimella, mutta enpä sano enempää.
Uskottava tarina mutta?
Mistä he tiesivät sen omaisuuden arvoisen hinnan?
Sormuksen katoaminen vaikuttaa epäilyttävälle. Kiven irtoaminen olisi uskottavampi.
Saman näköinen? Jos kyse on lähes omaisuuden arvoisesta timusta niin omaisuuksien arvoisia, identtisiä sormuksia ei ole tarjolla pilvin pimein eikä edes paljoakaan valikoimaa.
Yhden karaatin keskilaatuinen timu on kallis mutta ei lähes omaisuuden arvoinen. Sen verran olen sitä katsellut että huomaisin suhteellisen pienenkin eron sijaiseen.
Kalliimmasta olisin kiinnostunut enemmän.
Jos ko. timun edes täsmälliset kokotiedot olisivat käytettävissä, olettaen kyseessä olevan briljanttihionta, niin helpointa olisi hankkia vastaavan kokoinen zirkoni. Joka tapauksessa olisi tilattava kivi, timukin erikseen ja istutettava se sormukseen.
Jutussa on liikaa aukkopaikkoja!
Tuossa tuli nyt asiantuntijan mielipide.
Kyseessä on ote jostakin novellista, ei tosiasiasta
Osui eteen eräässä vanhusten palvelukeskuksessa taitettu paperi, jossa kerrottiin, että sormen kynnen alla on mikrobeja suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessa on asukkaita,
Sormuksen alla niitä on suunnilleen yhtä paljon kuin asukkaita on Euroopassa..
Johtopäätökset:
1. Pidä sormien kynnet lyhyinä.
2. Äl'ä pidä sormuksia.
Meikäläinen ei pidä sormuksia lainkaan.
Koskahan avioliitossa olevat naiset vapautuvat ja tasa-arvoistuvat Suomessakin niin paljon, että uskaltavat siirtyä mannermaiseen yhden sileän sormuksen käyttöön kahden sijasta? Koskee yleensä niitä, jotka sileää sormusta haluavat käyttää.
Kaksi sileää sormusta on jo aikansa elänyt naista alentava perinne.
Vähenisi mukana kannettava mikrobimääräkin.
Outo on sellainen tapa, että leski pitää puolison poismentyä edelleen sileää sormusta. Kuýllä sen sormuksen aika on ohi.
Niiin, totta tuo. Avioliitossa ollaan kunnes kuolema erottaa.
Mieheni sanoi eräänä aamuna nimeni, heräsin siihen. Tuntui kuin makuuhuoneessa lisi vielä ollut hänen ihana läsnäolonsa, energiansa.
Poikani ja tyttäreni perheiden vierailun aikana kerroin siitä, ja he arvelivat, että olin nähnyt unta isästä. Niin itsekin ajattelen.
Silti säilytän kaikkia sormuksiani, niin sileitä kuin timantti- tai kivisormuksiakin parhaina aarteinani, lapset varmaan haluavat ne sitten, kun olen mennyt.
Omalla kohdalla tuskin paljonkaan kiinnostavat jälkipolvia, kun lähes kahteenkymmeneen vuoteen eivät ole huomanneet niitä käytössä.
Voihan ne vielä kultaromun keräykseen. Voisihan tosin uskoa sen tehtävän heille.
Puutteesta johtuva epätasainen jako.
Vaimollani oli ainoastaan yksi timanttisormus jossa yksi 0,64 karaatin kivi. Se annettiin etuajassa esikoisen rippilahjaksi. Siihen on vieläkin useita vuosia.
Toiselle tytölle ei enää ollut timua eikä Preussin kultakolikot ole sama asia mutta onhan tässä vielä aikaa (toivottavasti) yrittää tasoittaa asiaa.
Sormuksia emme ole pitäneet kymmeniin vuosiin. Minä pidin muutaman viikon. Vaimoni piti toista sileää muutaman vuoden.
Puutteesta johtuva epätasainen jako.
Vaimollani oli ainoastaan yksi timanttisormus jossa yksi 0,64 karaatin kivi. Se annettiin etuajassa esikoisen rippilahjaksi. Siihen on vieläkin useita vuosia.
Toiselle tytölle ei enää ollut timua eikä Preussin kultakolikot ole sama asia mutta onhan tässä vielä aikaa (toivottavasti) yrittää tasoittaa asiaa.
Sormuksia emme ole pitäneet kymmeniin vuosiin. Minä pidin muutaman viikon. Vaimoni piti toista sileää muutaman vuoden.
Avioliitossa ollaan kunnes kuolema erottaa.
Mieheni sanoi eräänä aamuna nimeni, heräsin siihen. Tuntui kuin makuuhuoneessa lisi vielä ollut hänen ihana läsnäolonsa, energiansa.
- - -
Poikani ja tyttäreni perheiden vierailun aikana kerroin siitä, ja he arvelivat, että olin nähnyt unta isästä. Niin itsekin ajattelen.
"Eivät katoa he, jotka sydämissämme asuvat!
Läpi varjojen, unien, vuosien he hiljaa säilyvät meissä."
Säilytän kaikkia sormuksiani, niin sileitä kuin timantti- tai kivisormuksiakin parhaina aarteinani, lapset varmaan haluavat ne sitten, kun olen mennyt.
Minusta
kaikilla täytyy olla vapaus pukeutua niin kuin on käytännöllisintä
ja siinä mielessä parasta.
* * *
Ennen vanhaan esim. Kreikassa oli laki, että lesken pitää kantaa mustaa vatetusta.
Ja nykypäivänä noilla mamunaisillakin on musta tai harmaa kaapu päällään.
En toivo sitä Suomeen.
Pyöräilykin voisi olla vaikeata.
Fillaroidessa kapeat housut ja haloo-värinen pusakka ovat parhaat, se auttaa huomaamaan hiljaa ajavan pyöräilijän, ettei jalankulkija äkkiä vaihtaisi kaistaa juuri pyöräilijän eteen.
.
Totta! Kapeat housunlahkeet ovat tärkeät pyöräillessä, etteivät laajat lahkeet takerru pyörän pinnojen väliin.
Pitääkin etsiä tuota rengasta piirongin laatikoiden pohjalta. Jos vielä löytyy, niin joutaa kultakeräykseen.
Paljonkohan siitä nykyään saa korvausta?
Osui eteen eräässä vanhusten palvelukeskuksessa taitettu paperi, jossa kerrottiin, että sormen kynnen alla on mikrobeja suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessa on asukkaita,
Sormuksen alla niitä on suunnilleen yhtä paljon kuin asukkaita on Euroopassa..
Johtopäätökset:
1. Pidä sormien kynnet lyhyinä.
2. Äl'ä pidä sormuksia.
Meikäläinen ei pidä sormuksia lainkaan.
Bakteerikammo onkin hankala tauti! Teettää ennenkaikkea omituisuuksia, kuten ovenkahvasta kyynärpäällä avamista, ym desifisioimista kodin pinnoista.
En ota kantaa muitten käytäntöihin vihki- ja kilasormustensa käyttöön. Minun suhteeni sileisiin sormuksiin on tämä:
Minulla olivat sormukset sormessa aivan koko ajan siitä asti kun mieheni ne sormeeni pujotti. Mieheni kuoli sinä vuonna jolloin olisi ollut hopeahääpäivämme.
Sen jälkeen laitoin omat sormukseni lipaston laatikkoon ja teetin mieheni kihlasormuksesta itselleni timanttisormuksen. Siihen istutettiin valkokullalla yksi timantti ja tarkoitukseni oli laittaa niitä lisää kymmenvuosittain,, mutta näin 37 vuoden jälkeenkin timantteja on sormuksessa edelleen se yksi.
Minulla oli elinikäinen avioliitto, kesti yli 40 vuotta, enkä minä enempää kuin lapsetkaan olisi halunneet häntä antaa pois, itsekin hän oli elämänhaluinen, urheilullinen mies.
Syöpä hänet vei.
"Siks oon mä suruinen "
on laulu, jonka sekä sävel että sanat vastaavat minun nykyistä tunnetilaani, kun ajattelen häntä .
You tubesta löytyy.
Oi kun ikävä,,, minne hän lähti ???????????
miksi lähti,,,, ?????????
mikä tuli teidän väliin ,,,,,,,,,,,, ???????????
https://www.youtube.com/watch?v=UC_6RR-IuSM
Syöpä tuli ja
vaikka yhdessä taistelimme sitä vastaan, ,
kävimme yhdessä hänen syöpähoidoissaan,
se kymmenen vuotta kestettyään vei hänet.
Ne olivat kuitenkin hyviä vuosia, nautimme matkustelusta,
vielä viimeisenä syksynä olimme risteilyllä, se oli englantilainen laiva "Sun dream".
Hän oli elämänhaluinen ja urheilullinen mies,
joka pärjäsi hyvin niin työssään kuin oli pidetty perheensä kanssa,
mutta syöpä on tauti, joka ei kysy sitäkään.
Tavalla tai toisella tämä maallinen vaelluksemme jossakin vaiheessa loppuu. Tiedän. Laiha lohtu! Hyvät muistot ovat tärkeitä vaikka lisäävätkin eron haikeutta.
Vaimoni parantamaton verisyöpä diagnostisoitiin 17 vuotta sitten. Samaan aikaan minun eturauhaseni PSA oli 12.8 ja koepalojen tulokset katosivat 6:ksi viikoksi. Vaimolla sytostaattipiikit vuoden ajan. Matkoja varten tein piikeille uretaanokotelon kylmäsäilytyksen vuoksi. Sitten kapseleihin. Elinikäennusteen haarukka oli 3 - 12 vuotta.
Minun PSA lukemani osoittautui tulehdusperäiseksi.
Ensimmäinen vuosi oli kaamea. Kaikki mahdolliset testamentit ja viimeiset tahdot. Asennoiduimme kuitenkin siten ettemme mahda tosiasioille mitää.
Vaimon lääkitystä on hiljalleen lisätty.
8 vuotta sitten löytyi pakoputkestani 30cm pitkä korroosio joka poistettiin.
Pussi kupeessa 3kk ja pari vuotta myöhemmin korjaus yksityisellä koska ohutsuoli ei ymmärtänyt omaa paikkaansa.
Tuota ensimmäistä vuotta ja minun 9kk lukuun ottamatta olemme pystyneet elämään normaalia elämää paitsi vaimon labroja 4 - 6:n viikon välein.
Vaimo hengästyy ylämäessä. Suomessa ollessa käyn punttisalilla 6krt/vko mutta polveni ei kestä saman tason kuormitusta kuin aikanaan.
Emme pöllytä vällyjä, vai miten se sanonta kuuluu vaan hoidamme seurustelun iltapäivisin päiväpeiton päällä.
Pitkän litaniani viesti yrittää kertoa, että luulen ymmärtäväni sinua.
Olisi hyvä olla muslimi. "Ins Allah" vai miten ne fatalistit sanovat?
Jos miesseuraa vailla olevalla naisella on tansseissa yksi leveä sileä kultasormus, niin mistä se on osoitus - vai ei mistään??
Hänen mumminsa on poismenoaan ennen antanut sen lapsenlapselleen.
Osoittanee ainakin sen, että nainen ei ole naimisissa.
En pidä koru- enkä sileitä sormuksia. Jos jokin koru pitää olla, siinä tehtävässä saa olla arvokas rannekello.
Sileä kultasormus joko vasemmassa tai oikeassa nimettömässä on kristillinen perinne, jolla on rituaalinen ja dogmaattinen merkitys ja joss sormukset symbolisoivat liittoa ja sitä kaksi ihmistä lupautuvat katsomaan toistensa perään vastaisuudessaki, sosiaalinen kontrakti.
Sormus, ikuisuuden symbooli, viestittää muillekin kanssaeläjille että sitä kantava henkilö on vakavissaan sitoutunut ei "vapaa" eikä etsimässä uutta partneria.
***
Pidin vihkisormustani siihen saakka kun se alkoi käydä ahtaaksi, ainakin kymmenen vuotta sen jälkeen kun jäin leskeksi. Oikean kädennimettömässä, kuten kolumbialainen tapa on. Myöhemmin siirsin sen vasempaan nimettömään ja nykyisin se on korurasiassani.
Pidän ohutta, vaatimatonta kultasormusta joka on kihlasormukseni kaiverruksineen vasemmassa ja sinikivistä viikinkisormusta (rihkamaa) väliaikaisesti kunne korjautan anoppini minulle antaman rubiinisormuksen sille partneriksi. Vasemmassa nimettömässäni pidän pienikokoista, hopeaan upotettua sliippaamatonta smaragdia.
Sormuksilla on vahva symbolikka kulttuurissamme ja on vahinko että niihin suhtaudutaan pilkkaavasti, väheksyvästi tai ylimielisesti.
Aikamme ilmiö, kun millään ei ole mitään merkitystä enää paitsi dollarinkuvilla.
Paloman suosikkilaulaja ihan kotimaasta on juuri nyt oikeudessa Barcelonassa
maksamattomien verojen takia ollessaan kirjoilla Panamassa mutta asuessaan Espanjassa. Jotenkin laput menivät maksuissa sekaisin ja summa on tuollainen pyöreä pikkuinen noin 15 miljoonaa uupuu katalaanien ahnaan hallinnon mukaan
https://www.elperiodico.com/es/extra/20190606/declaracion-shakira-fraude-hacienda-jueza-7491011
Eiköhän Shaki ole yhtä vähän perehtynyt raha-asioiden hoitoon kuin Ronaldokin. Shaki on erittäin avokätinen ja spontaani ja ei laske pennejään. Sillä on mittava hyväntekeväisyysjärjestö Kolumbiassa Los Pies Descalzos, joka tukee köyhien lasten koulunkäyntiä. Sitä ennen se elätti monta vuotta Antonio de la Ruaa, Argentiina ex-pressan poikaa ja hänen poikaystäväänsä. Ne alkoi Kolumbiassa ajo kutsumaan Shakia lempinimellä "La Chequera"
Tästä vois ihan luulla että Antoniolla oli poikaystävä. Ei, vaan hän oli Shakiran poikaystävä.
Minua säälittävät ne fanaatikkomammat jotka kuntosalillakin lutkuttelevat putkivempaimissa ja taljoissa sormukset käsissään.
Vaikka vastukset ovat vähäiset niin kyllä kulta on karhennetun taljatangon terästä pehmeämpää.
Jos mammat panisivat vekottimeen enemmän vastusta niin sormussormi ilmoittaisi itse asetelman kiusallisuudesta.
Juuri siksi en käytä mieheltäni saamiani sormuksia kuntosalilla, vaikka
joku frouva luulikin niiden loistvan poissaolollaan hänen ukkelinsa tähden.
Ei vähäisintäkään perää siinä asiassa.
En tiedä, oliko ukko kertonut omiaan frouvalleen saadakseen kotona parempaa palvelua.
Todennäköistä.
Kuulut järkevien, ja vakavasti otettavien kuntoilijoiden joukkoon!
Tuskin kukaan mies salilla katsoo mainitsemassasi mielessä sormuksia tai niiden puutetta.
Tuo mainitsemasi vedätys saattaa olla tottakin?
Varovaine on oltava. Jokunen päivä sitten hyvää tarkoittaen mainitsin eräälle vähintään keski-ikäiselle naisihmiselle hänen sormuksistaan. Saman käden nimettömässä ja keskisormessa sormukset.
Olisi pitänyt olla hiljaa. On häjyä nähdä ihmisten tekevän itselleen vahinkoa.
Tansseissa moni nainen kysyy nähtyään, ettei sormusta ole, ollaanko sinkku. Eihän siinä viitsi kysyjää höynäyttääkään.
Ei vastaus yleensä kysyjän kiinnostusta vähennä.
Kun kullasta on kyse, niin onhan siinä sormuksessa hieman rahaa sijoitettuna, joten voi sen myydä satunnaisessa rahanpuutteessa.
Ei kannata siis kuluttaa sitä kuntosalilla.
Kaikille naisille sanoisin: lopettakaa kahden sileän sormuksen käyttö. Se on jo epähygienistä. Sormuksen alla pesii melkoinen määrä mikrobeja. Kun on kaksi sormusta, määrä on kaksinkertainen.
Ihan kuin emme tietäisi tuota puhtausvaatimusta! Kukaan mies ei säätele sormustemme määrää, eikä ole tarpeen tulkita olemmeko vapaita omituisilla markkinoillasi!
Et ole koskaan kuullut meistä, jotka pesemme liotamme, jopa keitämme sormuksemme?
Tapa on jo 60 luvulta, pidä hyvänäsi.
Tuskin naisten sormusten määrää kukaan mies voi säädellä. Voihan pitää vaikka viittä sormusta..
Jos joku pitää niiden esittelystä ja sen seikan julistamisesta, että on naimisissa, niin tehköön niin. Kukin tyylillään. Eihän se ketään haittaa.
Onpa siinä joutilas aviovaimo, kun ehtii sormuksensakin liottaa ja keittää joka ilta!