Koneessa kerran

Just joo , taatusti olivat pattajan poikia nuo ... ja juttu oli erittäin tyhmä , minäpä kerron myös tositarinan , BKK lentokenttä passintarkastusjonossa pienessä sievässä suomipoika työntää passin kera tyhjää maahantulokaavaketta, virkailija yrittää kysellä mihin matka jne. siihen suomipoika " No, Penan paariin Pattajalle ... " isoon ääneen ihmetteli vielä kas kun ei tuota paikka tunne tuo kivikasvoinen virkamies . Jotenkin siitä selvisi eteenpäin ja eikös vaan perässä tule toinen samanmoinen , vastaus
kysymykseen kuului " NO,,, no sama paikka "....

Nauroin vedet silmissä juttua. Todella hyvin kuvattu.

Ihan hyvä - 3*/5*.

Jäin pohtimaan että...

Oh sorru, tuli hälytys ja työt kutsuvat... palaan myöhemmin!

Todenmukainen tarina, kiitos! Omasta kokemuksestani voin kertoa että hyvällä fyysisellä kunnolla on iso merkitys lomaillessakin. Saa paljon enemmän irti kun voi mennä minne vaan ilman pelkoa väsähtämisestä. Siksi aloituksessa kuvaillulla miesryhmällä tuskin oli kovinkaan antoisa loma. Ei siinä kondiksessa naisetkaan enää kiinnosta etkä sinä naisia, jos on kunto ihan pohjalla ja reipas ylipaino ja alko-ongelma.
Siinä ei Pattayalla nousta edes Buddha-kukkulalle puhumattakaan Krabin tiikeritemppelistä tai putouksille patikoinnista. Ei onnistu aamukävelyt eikä päivällä beach roadilla chillailu, koska pullea känniläinen ei vaan jaksa.

Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Päästin itseni repsahtamaan eron jälkeen ja tissuttelin 4-5 vuotta. Liikunta jäi ja söin kaikkea moskaruokaa. Lihoin kymmeniä kiloja enkä kehdannut mennä enää lasteni kanssa kylpyläänkään. Itsetunto romuna. Välttelin tapaamasta vanhoja kavereita kun ekat sanat oli aina että "hitto että oot lihonnu". Siitä on aika ikävä tunnelma jatkaa keskustelua selitellen että niin joo no tässä on ollut kaikenlaista..
Aloin kuorsaamaan ja humalassa kärsin uniapneasta. Päätä särki aamuisin. En sen vuoksi viitsinyt pyytää naisia yökylään kun olisin häpäissyt vaan itseni. Lomalla olin mieluiten hotellihuoneessa.

Nuorena minut tunnettiin urheilumiehenä. Se söi miestä että urheilijasta oli tulossa spurgu. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen parin vuoden aikana päätin että nyt lähtee läskit tai sitten lähtee henki. En jaksanut enää sitä yksinäisyyttä, krapuloita ja morkkiksia.
Laitoin rahat siten kaverin taakse etten käy kaupassa kuin maanantaisin ja ostan viikon tarpeet kerralla. Kyllä oli kärsimystä eka kuukausi. Viina kun jäi pois aloin kiinnostua ruoan laadusta ja aloin syödä terveellisesti. Kuukaudessa lähti 12 kiloa, seuraavassa 5, seuraavassa 4 ja niin edespäin.
Voimat kun palasi alkoi urheilukin taas maistumaan. En enää kuorsannutkaan ja heräsin virkeänä aamuisin.

Nyt on kroppa ja kunto samanlainen kuin kaksvitosena ja työtehot takaisin. Heitin 7 vuotta elämästäni harakoille viinan kanssa. Nyt voin ottaa taas viinaaki, mutta ohjesääntönä on ettei loivennuksia eikä peräkkäisinä iltoina ja max kerran viikossa muutenkin. Tarkkailen kaloreita ja ravintosisältöjä jatkuvasti sekä painoani. Reagoin heti jos alkaa nousemaan. En ikinä halua enää siihen samaan kondikseen mikä oli vuosia sitten. Se ei ollut elämää.

Nyt on lomillakin ollut äijässä virtaa niin ettei malttaisi paikallaan pysyä.

Ohjeeksi annan että siinä vaiheessa kun viina alkaa haitata kuntoa ja sosiaalisia suhteita, on aika puuttua siihen heti eikä vettää vessanpöntöstä alas hyviä vuosia kuten minä tein.

Tuskinpa kovin vähissä lienee Pattayan matkaajakaverit joitten kielitaito tosiaan rajoittuu kahteen : " suomee ja savvoo,
hiljoo ja kovvoo "

Penan baari löytyy ainakin Sosualta Dommareissa. Omistaja Pena on nainen, tai ainakin näyttää siltä ja on tisit ja rako jalkovälissä, kostea kiihottuneena.

Voi olla Hinureissakin, useaa madamea sanotaan Penaksi.

Onhan suomeilla tropiikissa, niin vaimoja kuin baarejakin. Huumon Mara piti suomibaaria Sarawakin Mirissä. Asiakkaat olivat, isännän tapaan, paikallisia merimiehiä, alan sällejä, ja Matamilla oli 18 tyttöä töissä.

Hauskaa oli, aikansa Suurin ja eniten veroja maksaneiden joukossa Mara ei toki ollut.

onneksi oon niin köyhä et kuulen teidän ihania matkakertomuksia.arvaa?oonko kateellinen.meempä kattomaan verkkojatan.ja näämpä ku metsäkauriit tuos kulkee,tinttikö se ukon perrää tul,piisami hengitysaukko tuos.ja taloista nousee savut.oon onnellinen

Mukavaa lukea oikeiden ihmisten kertomuksia, kiitos!

Hyvät naurut! :)))

Olen kotoisin Lahdesta, tai kuten meillä sanotaan Lahesta. Entinen teollisuus ja työläiskaupunki. Lahti on myös siirtolaiskaupunki ja monenkaan ikäiseni lahtelaisen vanhemmat eivät ole lahtelaisia, vaan muualta työn perässä tulleita, kuka mistäkin.

Lahti on tunnettu paristakin asiasta. Hurtista huumorista tyyliin Sleepy Sleepers ja maineestaan Suomen Chicagona. Allekirjoitan molemmat.

80- luvun puolivälin lähestyessä teinipoikana Lahti- kaupungissa aina sattui ja tapahtui. Tappelupukareita ihailtiin ja ne veivät myös parhaat tytöt. En väitä että se oli hienoa ja kaunista, mutta sellaista se vaan oli siellä.

Retkuja ei paheksuttu vaan niitä jollakin tapaa ihailtiin. Ne oli villejä ja vapaita. Jotkut oli yli-ikäisiäkin retkuja. Selvinneet sinne saakka. Käden taitoja arvostettiin. Esimerkiksi automaalarit, hitsarit ja peltisepät oli arvossaan ja heille oli käyttöä.

Sen sijaan akateemisia ei arvostettu. Heitä pidettiin nynnyinä ja nörtteinä, jotka eivät kykene suojelemaan naisiaan. Heille suoraan sanottuna naurettiin. Me työläisten lapset emme pitäneet heitä minään. Kaikki auktoriteetit kyseenalaistettiin poliisia myöten. Sain poliisilta kolmasti turpaan ennekuin olin täyttänyt 18.

Olen kiitollinen siitä että lapseni sai kasvaa erilaisessa Lahdessa, ilman väkivallan pelkoa ja ihannointia. Iskä ja iskän maine huolehti siitä osaltaan ettei lapsilleni ryppyilty ja he ovat aina olleet fyysisesti koskemattomia ja ylivoimaisia. Vain kerran jouduin kurmuuttamaan yksien kiusaajapoikien isää.

Pointtini tähän keskusteluun oli se, että aloitus on hyvin realistinen kuvaus juurikin sen ajan ihanteista, miesamallista, missä minä kasvoin. En paheksu kyseistä "ryhmää" mitenkään, vaan suon heille ymmärrykseni ja olisin todennäköisesti käynyt "poikain" kanssa jakamassa ryypyn ja pari sanaa, kunhan antavat vaan muiden olla rauhassa ilman suurempaa häiriötä.

Lomalla pitää olla hauskaa, ja mikä on suomalaisesta miehestä sen hauskempaa kuin ryyppääminen ja rällääminen? Se on akkain hommaa kaikki muu.

Joku mainitsi sanan "keihäsmatkat" tuossa jossakin. Siinä oli sitä sellaista aitoa suomalaista retku- meininkiä Irwinin malliin, enkä koe minkäänlaista myötähäpeää kun sellaista näen, vaan osallistun ilomielin perisuomalaiseen miehiseen ilotteluun.

Valitettavasti se perisuomalainen miehinen ilottelu vie ennenaikaiseen hautaan, mutta on sitä sitten eletty kuitenkin miehen elämää ennen sitä, eikä nössötelty joissakin nössökuvioissa tossun alla.

Lahti rules ja niin tekee myös Pattaya. Eläköön aidot suomalaiset miehet! Juuri ne neljä miestä myös, jotka aloituksessa on mainittu! Hävetkää ne jotka ei osaa olla ylpeitä aidosta Suomesta ja hankkija- lippiksistä. Pälvikaljut kunniaan ja me täyskaljut myös! D

Voihan vittu miten tyhmiä apinoita täällä näppäimiä paukuttelee.