Asia on vanhentunut, enkä muutenkaan haluaisi juttua nostaa, mutta suututtaa sikana, niin että päässä kihisee.
Sain exältäni tilisopimuksen. Kun hänen kanssaan istuimme aikanaan pankissa jakamassa rahoja, pankkivirkailija tulosti uuden x tai x -yhteistilisopimuksen. (Tarkoittaa että molemmilla tilinomistajille on oikeus käyttää tiliä yksinkin.) Olin aika ahdistunut ja oli kiire päästä koko jutusta eroon. Minä allekirjoitin, mutta ex ei ollutkaan sitä tehnyt. En myöskään koskaan huomannut, että en saanut sopimuksesta kopiota. (Siinä oli muitakin asiakirjoja allekirjoitettavana) Kyllä nyt tajuan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa enää siinä vaiheessa uutta sopimusta, silloin en. Koska ex ei allekirjoittanut, hän sai hallinnoida tiliä, enkä minä sinne enää päässyt. Minä allekirjoituksellani annoin hänelle oikeuden, mutta hän ei minulle. Parin päivän kuluttua toinen pankki siirsi kaikki tilini tästä pankista pois. Sain toisesta pankista paremmat edut. Luonnollisesti luulin, että sain ositussopimuksessa minulle kuuluvat rahat. Nyt tajuan että hävisin n. 2500 euroa. Enemmän harmittaa narratuksi tuleminen kuin rahan määrä. Pärjään tavallisesti tuloillani. Ihmettelen, miten pankkivirkailija ei ottanut molemmilta allekirjoitusta ja antanut molemmille kopiota. Oliko heillä yhteinen diili. Mitenhän keskenään käsittelivät asian, en oikein virheeseen usko.
Näin nyt myös tiliotteen, että exällä oli ollut toisessa pankissa tili, josta en ollut tiennyt mitään, joten en tietenkään tiennyt mennä kysymään, eikä se tullut ositussopimukseen. Siellä oli 1800 euroa. Teimme osituksen itse ja hävisin jo irtaimistossa paljon, mutta annoin olla, kun en jaksanut riidellä.
Yritän vain nuolla haavojani ja päästä yli, todennäköisesti onnistun, mutta vaikea on hyväksyä tai unohtaa. Olen kyllä muuten jumalaisen onnellinen erostani. Miltä teistä tuntuisi vastaavassa tilanteessa?
Sain exältäni tilisopimuksen. Kun hänen kanssaan istuimme aikanaan pankissa jakamassa rahoja, pankkivirkailija tulosti uuden x tai x -yhteistilisopimuksen. (Tarkoittaa että molemmilla tilinomistajille on oikeus käyttää tiliä yksinkin.) Olin aika ahdistunut ja oli kiire päästä koko jutusta eroon. Minä allekirjoitin, mutta ex ei ollutkaan sitä tehnyt. En myöskään koskaan huomannut, että en saanut sopimuksesta kopiota. (Siinä oli muitakin asiakirjoja allekirjoitettavana) Kyllä nyt tajuan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa enää siinä vaiheessa uutta sopimusta, silloin en. Koska ex ei allekirjoittanut, hän sai hallinnoida tiliä, enkä minä sinne enää päässyt. Minä allekirjoituksellani annoin hänelle oikeuden, mutta hän ei minulle. Parin päivän kuluttua toinen pankki siirsi kaikki tilini tästä pankista pois. Sain toisesta pankista paremmat edut. Luonnollisesti luulin, että sain ositussopimuksessa minulle kuuluvat rahat. Nyt tajuan että hävisin n. 2500 euroa. Enemmän harmittaa narratuksi tuleminen kuin rahan määrä. Pärjään tavallisesti tuloillani. Ihmettelen, miten pankkivirkailija ei ottanut molemmilta allekirjoitusta ja antanut molemmille kopiota. Oliko heillä yhteinen diili. Mitenhän keskenään käsittelivät asian, en oikein virheeseen usko.
Näin nyt myös tiliotteen, että exällä oli ollut toisessa pankissa tili, josta en ollut tiennyt mitään, joten en tietenkään tiennyt mennä kysymään, eikä se tullut ositussopimukseen. Siellä oli 1800 euroa. Teimme osituksen itse ja hävisin jo irtaimistossa paljon, mutta annoin olla, kun en jaksanut riidellä.
Yritän vain nuolla haavojani ja päästä yli, todennäköisesti onnistun, mutta vaikea on hyväksyä tai unohtaa. Olen kyllä muuten jumalaisen onnellinen erostani. Miltä teistä tuntuisi vastaavassa tilanteessa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lyckatil, jos sellaset jaksaa olla naama peruslukemil, ku tulee toine ja pyyhkäsee.
juuu,+++
Ehkä minustakin tuntuisi jumalallisen onnelliselta tuossa tilanteessa.
Keräisin listaan kaikki virheet, mitä jutussa tuli tehtyä, pienet ja suuret, äänensävyt ja ilmeet.
Huomaisin, että suuriman virheen tein siinä kun suostuin hoitamaan jutun vain kaksin. Ulkopuolinen ammattilainen olisi karsinut kaikki kokemasi sudenkuopat pois. Hänelle maksaminen olisi ollut hintansa väärtti.
Pankista voisin tietysti kysäistä, miten pankkivirkailijan tulee tuommoisessa tilanteessa toimia ja sitten katsoisin antaako aihetta enempään, esim reklamoitiin.
Sitten kutsuisin exän syömään jonnekin ravinteliin, kertoisin hänelle asiallisesti kaikki mokat mitä itse tein ja kaikki ketkuillut millä hän kusetti. eli hänen täytyy saada tietää, että olen selvillä kaikista kuvioista, hän toden näköisesti elää luulossa, että en ole kaikkea edes huomannut.
Sitten olisinkin jo ihan toisella levelillä, ylempänä tuommoista huijailevaa koijaria. kertoisin, etten toki niitä rahoja tarvitse ja kuvailisin suunnitelmiani ja mukavaa elämääni, Sivulauseessa voisin kysäistä, entäs sinä... mites sulla, itse vastaisin, hyvin varmaan ja vaihtaisin kiireesti puheenaihetta.
Tämän tapaamisen jälkeen sytyttäisin ison nuotion polttaisin listani ja kaiken muunkin tapaukseen liittyvän. Mikään ei enää harmittaisi kun se kiemurtelee savuna ilmaan. Sinne meni tuo mieltä kaihertava juttu.
Tämän jälkeen olisin todennäköisesti vapaampi ja ainakin paljon, paljon onnellisempi.
Aloittajan tarina jättää epämääräisen vaikutelman...sain exältä tilisopimuksen... miten niin sain, eikö se ollut tasapuolisesti molemmille tarkoitettu sopimus? Ja tehtiinkö tämä sopimus erottaessa, siis eroava pari teki keskenään sopimuksen jonkun tilin rahojen käyttöoikeudesta? Kenen tili se sitten aikaisemmin oli ollut? Nyt ei ymmärrä, mistä tässä lienee kyse?
Virheistä von hyvä ottaa opikseen, mutta mielestäni niitä ei asian selvittelyjen jälkeen kannata enää jäädä jauhamaan katkerana mielessään. Jos niin tekee, menettää vielä enemmän.
Jätetään kurjat kokemukset taakse ja kerätään erilaisia mukavia muistoja, jotka voivat nostaa hymyn huulille vaikkapa vielä kuolinvuoteella levätessämme.
Iloiset ihmiset voivat jakaa iloa ympärilleen ja katkerat pahoittaa monen ihmisen mielen ja useampienkin ryhmien tunnelman.
Kukaan muu ei kärsi katumuksesta tai harmituksesta kuin sinä. Sinä itse päätät kuinka paljon murehdit asiaa, jolle et voi mitään. Kuten sanoin, rahan merkitys on pieni, mikä siis rassaa? Pääsit eroon tympeästä tyypistä, se kai oli se pointti.
Sanoit, vuosia sitten ja vielä roikut asiassa.
Ajattele niinpäin, että hinta oli pieni siihen verrattuna, että nyt on asiat hienosti.
Menneisyys on menneisyyttä, et pysty muuttamaan sitä.
Lakkaa märehtimästä, se on lehmän hommaa. Katse eteenpäin siis.
Nukuin+ensimmäisen+yön+kokonaan,+mikä+tarkoittaa,+että+asia+alkaa+hieman+laantua.+En+usko+että+kokonaan+vielä+lähtee+mielestä,+mutta+ehkä+ei+pyöri+mielessä+koko+ajan.+Enkä+usko+että+olen+ainut+huijattu.+Aikanaan+juristi+olisi+ottanut+4,5+%+koko+varallisuudesta,+eikä+suostunut+muuten+jakamaan.+Soitin+kolmeen+lakitoimistoon.+Meillä+oli+mm.+uusi+iso+asunto,+siitä+olisi+lohjennut+jo+pitkä+penni.
Aloituksessasi kerrot miten ehkä menetit reilut pari tonnia rahaa tililtäsi, nyt kerrot jostain ison omaisuuden jaosta. Miten sekavia juttujasi tulisi tulkita?
No tuliko siitä omaisuuden jaosta mitään, silloin vuosia sitten, vai onko asia yhä kesken? Soitit kolmeen lakitoimistoon, entä sitten?
Tämä parin tonnin menetyskö on mustannut mieltäsi vuosikaudet?
- onhan niitä elämässä aina mukana - tautisia juopponarkkiukkoja ja eukkoja - jotka vuosikymmenienkin ajan vainoaa ja järjestää pitkää piinaaa kanssaihmisilleen - vetoaa aina joko sukulaisuuteen, tai johonkin muuhun asiaan - millä voi uhkailla tai kiristää esm varoja toisilta - julkinen salaisuus kun aiemmin ollut naimisissakin yhden tappouhkailujaan toisille latelevan kanssa. Elämän sisältönä vain pelkkää vihaa ja pelkoa - jos enempikin joutuu tautisten ihmissikojen armoilla elämään.
Ei ole k u s i sukkiin tarttunut.
Lutka meni uusiin naimisiin veti välistä ja lähtee aurinkoon.
ja --olisiko sairauden nimi pakkomielteisyys - naapurini iäkäs opettajana toiminut rouva aikoinaan opetti että jos hamppusätkiä joskus joku sullekin tarjoilee - niitä ei ole pakko polttaa -voi vaikka murentaa ne ruoan joukkoon - imeytymään esm mahan kautta - - ei mua semmottiset kestokännitkään koskaan kiehtonet - aika suuri joukko ihmisiä pakosti elää riippuvuuksiena armoilla nykymaailmassa - uskoisin. toiset pelaa ja toiset pelkää - kai se on olevinaan jotain normimenoa tässä ajassa.