Jeesuksen talouspoliittinen ohjelma

Entäs periaate omaisuuden tasajaosta: jos itssellä on kaksi paitaa ja toisella ei ole yhtään, niin toinen paita on annettava paidattomalle? Ei ole mitenkään pitkälle menevä tulkinta että tämä tarkoittaa omaisuuden tasajakoa laajemminkin.

Omaisuuden tasajaossa on sekin hyvä puoli, että kun rikkaat eivät pääse taivaaseen, niin on reilua että rikkaiden ei anneta olla rikkaita.

Jeesus olikin sosialisti.

Eikö omaisuudesta pitäisi satujeesuksen seuraajan luopua kokonaan?

Näin muistelen lukeneeni, mutta saattaahan olla että siinä satukirjassa asia myöhemmin korjataan.

"2§ Työntekijällä on oikeus täyteen palkkaan työpanoksesta riippumatta, eli riippumatta siitä kuinka pienen osan työajasta hän työpaikalla tai työnsä parissa muuten viettää (vertaus puutarhan työntekijöistä).

3§ Velallisen on maksettava ylenmääräistä monen sadan prosentin korkoa, ja sijoitetulle pääomalle samoin on aina saatava useamman sadan prosentin tuotto (leiviskävertaus)."

Nämä ovat vertauksia, joiden selitys liittyy muuhun kuin rahaan. Ensimmäinen kertoo, että taivaan valtakuntaan pelastuu hyvin erilaisia elämänpolkuja kulkeneita ihmiisä, jälkimmäinen, että uskovan on käytettävä saamiaan armolahjoja evankelioinnin työssä, eikä kätkettävä niitä vakan alle.

Kirkollisvero ja lahjoitukset miljardien "köyhien" elättämiseen.
Jeesustelun talous kestää juurikin niin kauan, kun tyhmiä maksajia on riittämiin tai
heidän nimissään saa velkaa.

Jeesus sanoi että meidän pitää antaa kaikki meidän rahat keisarille, tai sille jonka kuva on rahassa. Tällä tavalla raha hävittäisi arvonsa. Jeesus sanoi myös että antaa Jumalalle se joka on Jumalan. Raha on tehty metallista ja paperista, joten ne pitäisi myös palauttaa takaisin Jumalalle, eli luontoon.

Alkoholiverotus oli Jeesuksen mielestä aivan /C:stä. Mutta hänellä oli tähän oiva niksi: vesi piti "muuttaa" salaa viiniksi. Sipilänkin olisi uskovaisena hyvä ottaa tämä pointti vaihtoehdoksi valtion talouspolitiikassa eli Alko voisi ruveta myymään viiniä kuin vettä vaan.

2§ Työntekijällä on oikeus täyteen palkkaan työpanoksesta riippumatta, eli riippumatta siitä kuinka pienen osan työajasta hän työpaikalla tai työnsä parissa muuten viettää (vertaus puutarhan työntekijöistä).

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Juutalaisten päivä Jeesuksen aikaan oli jaettu auringonnousun ja -laskun välillä 12 osaan (hetkeen) ja auringonlaskun ja -nousun väli 4 yövartiohetkeen.

Jeesuksen vertauksessa viinitarhan isäntä oli sopinut päivän palkasta (denari) työmiesten kanssa, niiden kanssa jotka ahersivat koko päivän 12 hetkeä (tuntia). Palkanmaksaja maksoi kuitenkin saman palkan niille, jotka olivat tulleet töihin vasta 11:llä hetkellä (viimeisellä tunnilla). Ne jotka olivat painaneet täydet 12 tuntia töissä luulivat saavat enemmän, mutta saivatkin vain sen sovitun palkan. Kun he sitten nurisivat palkan maksajalle, niin heille sanottiin:

"Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?' "(Matteus 20-13-15)

- Siis aika harvinainen "TUPO-ratkaisu"

Matteuksen evankeliumi 20:1-16:
"Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa. Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille.' Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: 'Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?' He sanoivat hänelle: 'Kun ei kukaan ole meitä palkannut.' Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.'

Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.' Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?' Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi." (Matteus 20:1-16)

Edellä oleva on vertaus taivasten valtakunnasta; siis minkä kaltainen se on. (Matteus 20:1)

Vertaapa minkakaltainen on ahneen ay-liikkeen valtakunta:
Kyllä siinä ay-Liiton Miehiä katkeruus ja kateus repisi, jos joku työnantaja sopisi TUPO-ratkaisun mukaan täyden työpäivän palkasta kokoaikaisille työntekijöille, mutta työnantaja hyvää hyvyyttään maksaisi samaa palkka myös osa-päiväisille työntekijöilleen.
Ay-liikkeen ahneita pönöttäjiä närästää jo sekin kun työnantaja haluaa maksaa työttömyyskassan jäsenmaksut työntekijöiden puolesta:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.234203

> 1§ Valtion on maksettava verot ("keisarille mikä keisarin on").

Ei oikeastaan, Keisarille pitää vaan antaa se mikä keisarin on, ei muuta. Ei siis kannata ylipäätään ottaa edes mitään, mikä on keisarin, vaan jättää keisari yksin.

> 2§ Työntekijällä on oikeus täyteen palkkaan työpanoksesta riippumatta, eli riippumatta siitä kuinka pienen osan työajasta hän työpaikalla tai työnsä parissa muuten viettää (vertaus puutarhan työntekijöistä).

Opetus on se että työnantaja saa itse päättää miten palkitsee.

> 3§ Velallisen on maksettava ylenmääräistä monen sadan prosentin korkoa, ja sijoitetulle pääomalle samoin on aina saatava useamman sadan prosentin tuotto (leiviskävertaus).

Ei välttämättä. Ja mielenkiintoista on, Raamattu sanoo, että kaikki velat pitäisi antaa joka 7 vuosi anteeksi. Mielestäni se olisi hyvä tapa.

"Joka seitsemäs vuosi pane toimeen vapautus. Ja näin on vapautuksesta määrätty: jokainen saamamies luopukoon siitä, minkä hän on lähimmäiselleen lainannut, älköönkä velkoko lähimmäistänsä ja veljeänsä, sillä silloin on Herran kunniaksi vapautus julistettu".
Deu. 15:1-2