StuG-rynnökkötykkien menetykset Kannaksella 1944?

Etsi käsiisi Erkki Käkelä: Laguksen rynnäkkötykit WSOY

"Rynnäkkötykit joutuivat tulikasteeseensa Kuuterselän taisteluissa kesällä 1944, jolloin niiden toiminta painottui paljolti panssarintuhooja ja jalkaväen tukemiseen liittyviin tehtäviin. Havaintoja taistelusta saatiin runsaasti. Yksi ehkä tärkeimmistä havainnoista oli liian tiukan ryhmän sisäisen tehtäväjaon aiheuttamat ongelmat. Liian tiukan jaon seurauksena saattoi tapahtua vaunun lamaantuminen, mikäli sen ajaja tai johtaja kaatui Keinoina nähtiin miehistön tehtävien ristiinkoulutus, jolloin taistelua kyettiin jatkamaan vaikka ryhmän sisällä koettaisiinkin tappioita.

Perkjärven taisteluissa huomattiin yhteistoiminnan tärkeys rynnäkkötykkien ja jalkaväen välillä. JP 2:n joukkojen jouduttua epätietoisuuden valtaan nämä lähtivät vetäytymään, kun taas rynnäkkötykit jatkoivat aina JR 5:n puolustusasemiin saakka. Tällöin rynnäkkötykit jäivät ilman jalkaväen tarjoamaa suojaa ja vaunut joutuivat alttiiksi vihollisen lähipanssarintorjunnalle. Silloin saatiin havainto orgaanisesti joukkoon kuuluvien panssarijääkäreiden tarpeesta joukossa, sillä vetäytymisvaiheessa vaunujen varmistamiseen käytettiin jopa pioneerijoukkuetta estämään tappioiden syntyä.

Tarve suojamiehille oli suuri, sillä kokemuksista oli havaittavissa omien tappioiden kasvaminen heti kun suojamiehet puuttuivat. Tässä tappioita lisäävänä tekijänä oli rynnäkkötykkien liikkumaton torni, joka esti vaunumiehistöä havainnoimasta tehokkaasti ympärilleen. Rynnäkkötykki oli hyvin haavoittuvainen vihollisen lähipanssarintorjunnalle ilman saattojalkaväkeä ja sen mukanaan tuomaa torjunta- ja tähystyskykyä.

Tali - Ihantalan taisteluihin osallistui koko rynnäkkötykkipataljoona, vaikka pataljoona ei toiminut kokonaisuudessaan taisteluiden missään vaiheessa. Pataljoonan käyttö oli hyvin hajautettua ja pahimmillaan pataljoonan tehtävä oli kolmijakoinen. Mikä tarkoitti sitä, että jokainen komppania toimi erillisesti omassa suunnassaan. Tämä loi haasteita rynnäkkötykkipataljoonan komentajalle. Kolmen eri yksikön erillinen johtaminen oli todella haastavaa, mikä aiheutti sen, ettei komentaja puuttunutkaan varsinaisiin taisteluihin juur lainkaan. Johtaminen tapahtui ennen ja jälkeen taisteluiden. Johtamisen painopiste oli komentajan tasolla lähinnä asioiden ja alistusten hoitamista. Suomalaisten havainnot sodan ajalta auttoivat muokkaamaan panssareiden sisäistä ja muiden aselajien välistä radioliikennettä sodanajan kokemuksien pohjalta. Epäviralliseksi käytännöksi muuttunut tapa käyttää vaunuradioita pataljoonien väliseen yhteydenpitoon oli myös yleistä Tali-Ihantalassa. Rynnäkkötykkien mukana tullut saksalainen viestikalusto oli korkealaatuista ja suorituskyvyltään sen ajan taistelukentän kärkeä.

Rynnäkkötykkikomppanioita käytettiin Tali-Ihantalan taisteluissa lähes poikkeuksetta alistettuina joko Panssaridivisioonan jääkäripataljoonille tai sitten 1-2 jääkäri- tai jalkaväkipataljoonasta muodostettiin taisteluosasto, joka toimi erillisellä tehtävällä. Alistukset olivat yleensä hyvin tiiviitä ja yhteyksien muodostamiseen käytettiin usein rynnäkkötykkijoukkojen uutta radiokalustoa. Radiokalustolla oli merkitystä myös pataljoonien välisessä yhteydenpidossa.
Rynnäkkötykkien avulla rinnakkain hyökkäävät pataljoonat pystyivät pitämään entistä
paremmin yhteyttä. Tällöin johtajien tilannekuva parani ja johtamistoiminnan edellytykset
paranivat huomattavasti.

Rynnäkkötykkiyksiköiden alistamiset joukoille toteutettiin yleensä suorina alistuksina, jolloin
jalkaväkijohtaja kykeni määräämään rynnäkkötykkien sijoittelun ja toiminnan alueellaan. Tämä aiheutti välillä rynnäkkötykkien joutumista niille soveltumattomiin tehtäviin, kuten staattiseen puolustukseen tai mahdollisiin hyökkäystaisteluihin ilman jalkaväen tukea. Yleensä kuitenkin komppanian päällikkö sai johtaa joukkoaan haluamallaan tavalla. Suurin osa jalkaväkijohtajista antoi ainoastaan vaatimuksia rynnäkkötykeille ja jätti siten toteutuksen rynnäkkötykkijoukkojen omille johtajille. Sodan jälkeisissä ohjesäännöissä on havaittavissa pyrkimystä eroon suorista alistuksista kohti tehtävällä alistuksia. Tällöin johtajilla kyettäisiin säilyttämään toiminnan vapaus oman joukkonsa suhteen.

Johtamisessa nousi suureen asemaan Saksasta rynnäkkötykkien mukana saatu radiokalusto.
Uuden radiokaluston tehokkuus oli huomattava entiseen kalustoon nähden. Radioilla
havaittiin olevan monia mahdollisia käyttötarkoituksia. Taisteluista saatiin havaintoja, joiden
perusteella rynnäkkötykeissä käytetyt radiot soveltuivat myös tykistön tulenjohdon käyttöön
suuren tehonsa vuoksi. Esimerkiksi komppanian sisällä saatettiin komppanian päällikön vaunu antaa tykistön tulenjohtajan käyttöön, jolloin tämä kykeni tehokkaasti tukemaan yksikön taistelua. Etenkin hyökkäyksissä tämä tapa oli havaittu toimivaksi, sillä tällöin tulenjohtaja seurasi koko ajan hyökkäyksen kärjen mukana ja oli kykenevä tähystämään maaleja jatkuvasti uhanalaisimmilta alueilta."

Lähde: Maanpuolustuskorkeakoulu, Rynnäkkötykkien merkitys Suomen panssariaselajille

" Leitimojärvellä taistellut 2. Komppania sovelsi taisteluissa onnistuneesti saksalaisia oppeja jalkaväen suoja-aseesta. 2. Komppanian taisteluissa myös havaittiin komppanian päällikön kyky johtaa joukkoaan maasta käsin, jolloin tällä oli paremmat mahdollisuudet muodostaa itselleen kuvaa taisteluiden kulusta.24 Johtamiseen komppanian päällikkö käytti tällöin yhteysaliupseeria, joka oli saksalaisen mallin mukaan varustettu yhteysradiolla, joka oli saatu Saksasta. Saksalaisen mallin mukainen yhteysaliupseerin käyttö helpotti niin ikään jalkaväen ja rynnäkkötykkien yhteistoimintaa. Jalan liikkuvana päällikkö kykeni pitämään parempaa yhteyttä jalkaväkijohtajaan ja pysymään selvillä jalkaväen ryhmityksestä ja liikkeestä. Tällöin radiolla oli mahdollista rytmittää oman komppanian liikettä. Tämä auttoi tiivistämään yhteistyötä rynnäkkötykkien ja jalkaväen välillä, jolloin rynnäkkötykit saivat helpommin myös tarvitsemaansa suojaa.

Tykistön tulen tarpeellisuus hyökkäyksien tukemiseen tuli ilmi, sillä rynnäkkötykkien tulivoima ei ollut riittävä ammuttaessa pelkästään suorasuuntauksella. Tähän vaikutti myös suomalaisen kaluston vähyys.26 Suomalaisten rynnäkkötykkien kuuluminen panssariaselajiin ei poistanut ongelmaa, joka muodostui suomalaisella tavalla käyttää rynnäkkötykkejä panssarivaunujen tapaan. Saksalaisen ajattelun mukaan oli vaunut kuitenkin suunniteltu lähtökohtaisesti jalkaväen suojana käytävään taisteluun. Tästä johtuen olivat rynnäkkötykit kiinteän torninsa johdosta muita panssarivaunuja heikommassa asemassa panssareiden kaksintaisteluita ajatellen. Suomalaisten rynnäkkötykkimiesten korkea koulutustaso oli usein ainoa tekijä, joka pelasti vaunut tuholta.

Vuosalmella rynnäkkötykkien hajautettu käyttö jatkui ja komppaniat hyökkäsivät usein pataljoonien mukana niiden ryhmityksestä hieman erillään tieuria pitkin, jolloin tarve suojamiehille oli jälleen suuri. Hyökkäykset olivat yleensä useampien pataljoonien yhdistettyjä hyökkäyksiä tai erikseen muodostettujen taisteluosastoiden hyökkäyksiä. Tällöin havaittiin rynnäkkötykkien kyky toimia myös yhteistoiminnallisena kanavana naapuripataljoonien välillä. Vahvistuksen saikin epävirallinen käytäntö, jossa jääkäripataljoonien välillä pidettiin yhteyttä niille alistettujen rynnäkkötykkien radioiden avulla. Pataljoonien komentajat kykenivät tehokkaampaan ajoitukseen ja toiminnan ohjaamiseen saadessaan tietoja myös naapurien liikkeistä. Puheradioverkon toiminnasta saadut kokemukset olivat positiivisia ja radioiden käytön nähtiin toimivan tehokkaasti. Rynnäkkötykkipataljoona ei kuitenkaan vieläkään toiminut pataljoona kokonaisuutena vaan komppaniat edelleen alistettiin joukoille. Pataljoonan komentaja oli tästä johtuen omaksunut johtamistyylin, jossa joukot saivat olla rauhassa taisteluiden aikana, mutta yhteyttä pidettiin tiiviisti ennen taisteluita ja niiden jälkeen. Suuri osa rynnäkkötykkien toiminnasta perustuikin panssariaselajin keskuudessa käytetylle aiemmin opitun taistelutaktiikan hallinnalle, jonka toteuttamisen tuli olla automaatiotasolla taisteluiden alkaessa. Tämän kaltaisen automaattisen toiminnan oppiminen poisti välittömän johtamisen tarvetta ylemmiltä johtoportailta ja antoi johtajille mahdollisuuden keskittyä itse taisteluiden johtamiseen. Tämä onnistui komentajan huomattua alijohtajiensa ammattitaidon."

Lähde: MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU, RYNNÄKKÖTYKKIEN MERKITYS SUOMEN PANSSARIASELAJILLE

5 kpl Kuuterselässä ja pari Ihantalassa, SU-152 meni ,myös.

Tuolla on kaikkien Suomessa olleiden Shugmien vaiheet.Vieritä divua ihan alas saakka.

http://andreaslarka.net/sturmi.html


Kaikki säilyneet suomaldoset Sturmit.

http://andreaslarka.net/assaultguns.html


Täällä on on monia vaunuja ja eri mslleja.

http://andreaslarka.net

Olisit vaan pitänyt suoraan linkin tähän graduun. Ihan höpöpuhetta tuo suojamiehistöstä jauhaminen kun venäläiset kuitenkin ampuivat tykeillä kaikki ne Sturmit mitkä tuhoutuivat. Jonkun vaunun miehistö hylkäsi ja tuhosi itse.


RYNNÄKKÖTYKKIEN MERKITYS SUOMEN PANSSARIASELAJILLE

http://www.doria.fi/handle/10024/123725

Kuinka Touko olisi piirtänyt rynnäkkötykin latajan ja johtatajan taistelun kiimassa.

Kuuterselän operaatio on ollut selvästi harjoittelua ja osaaminen sekä johtaminen ei ole vielä ollut kunnossa. Lisäksi rynnäkkötykkien käyttäminen hyökkäystoiminnassa ei koskaan ole mielekästä. Suomella nyt vain ei tuossa tilanteessa ollut muuta mahdollisuutta koska armeijalla oli vain muutamia sotasaalis T-34/KV-1 panssareita kelvollisia vuoden 1944 sodankäyntiin.

Miksi palstan kommunistit jäätyään alakynteen turvautuvat viimeisenä keinonaan tuohon homokorttiin vaikka mm. räätäli Halmekin oli homo ja Akseli Koskela pedofiili?

StuG-miehistöillä 22 vihollispanssarin tuhoamisväitettä Kuuterselkä/Siiranmäki/Perkjärvi vaiheessa (15-16.6.44). Tali-Ihantala taisteluissa (eteenkin Leitimojärvi 25, Porttihoikka 15) väitteitä 42 panssarista (joista 2 merkitty "kevyitä tankkeja"). Äyräpää-Vuosalmi taisteluissa väitteitä 19 tuhotusta panssarista sekä kaksi jonka sijaintia (sekä päivämäärää) ei määritelty. Eli periaatteessa noita kahta tuntematonta ei edes pitäisi laskea pataljoonan saldoon. 87 tuhoamisväitteistä 30 sijoittuu päivälle 25.kesäkuuta ja Leitimojärvelle (23) sekä Porttihoikkaan (7). Olisi mielenkiintoisaa tietää kuinka moni noistakin tuhoamisista on todellisuudessa ollut neuvostoliittolaisen tankin vaurioituminen sekä evakuointi korjattavaksi.

Suomalaisten 8 StuG-tappiosta kesällä 1944 viisi oli taisteluissa vihollisen tuhoamia joista tosin ainakin kaksi oli panssarin hylkäämisvaiheessa toimintakunnossa ja toisissa olosuhteissa evakuoitavissa ja 3 oli selviä operatiivisia tappioita. Toisaalta ainakin yksi evakuoitu taisteluissa vaurioitunut korjaamolle viety poiskirjattiin lokakuussa 1944.

Nyrkkisääntönä voidaan edelleenkin pitää että suurin osa "tuhoutuneista" jotka eivät olleet palaneet olivat periaatteessa korjattavissa käyttökuntoon jos taistelukenttä jäi omien haltuun. Suurimmat menetykset tulivatkin sitä kautta että vaurioituneita ja teknisen vian ym. takia kentälle jääneitä ei pystytty evakuoimaan. Siis lopulta vihollisen kenttätykistä ja jalkaväki aiheuttikin ehkä suurimmat tappiot. Länsivaltojen ollessa kyseessä heidän ilmavoimansa, jotka eivät pystyneet sinänsä tuhoamaan kovinkaan suurta osaa vihollistankeista toiminnallaan vaikeuttiavat evakuointia ja näin aiheuttivat saksalaisille suuria operatiivisia panssaritappioita.

Vastahyökkäyksessä 5 menetettyä Kuuterselässä ja väitteet 22 tuhotusta. 1:4.4 tappio-tapposuhde.

Puolustuksessa Tali-Ihantala: 2 menetettyä ja väitteet 42 tuhotusta: 1: 21 tappio-tapposuhde

Puolustuksessa Vuosalmi-Äyräpäässä: 1 menetty ja väitteet 19 tuhotusta: 1:19 tappio-tapposuhde.

Lisäksi väitettä kahdesta tuhotusta joiden päivämäärät ja paikka puuttuvat. Siinä rynnäkkötykkipataljoonan saldo. Jos edes suurinosa noista 87 on todellakin tuhottu ja lopulta ainakin vakavasti vaurioitettu on tulos ollut todella hyvä. Mutta tässäkin asiassa olisi kyllä syytä löytää vastineet Leningradin Rintaman kyseisten panssariyhtymien raporteista ja sotapäiväkirjamerkinnistö sekä vahvuusvertailut.

Luin just, että kun 44 kannas murtui, niin juoksevia suomipoika vastaan tuli polkupyörillä Lagus , tms..jääkäri komppanian puhtaissa asuissaan.
Tappioksi voidaan siis lukea suuri määrä jääkärien polkupyöriä kannaksella myös.
Ja Noiden sota kertomusten mukaan kannakselle jäi uutta tykistöä, , yli 30000 tykistön ammusta jne, joita ei saatu tykistölle torjuntaan !! ja uusia aseita pakkauksiin moniin paikkoihin, esim.. uudellekirkolle,, kaikki jäi, juostiin,,,jne.
Armeija juoksi Suomi panssarivaunuja, ja rynnäkkötylkkejä ei näkynyt.
Venäläiset ajeli miehet t34 kannella istuen!!! Ja juokseva suomipoika katseli menoa puskasta!
Sulutusta ja suomen tykistö toimintaa ei ollut!! Tykit jäi sinne.
Panssari torjuntaa ei juuri ollut!!
Erityisesti itseä harmittaa nuo paljot polkupyörät, joita runsaslukuisesti ajettiin kannakselle! Miten nvanja hyödynsi saalis polkupyörät?
Ja viel että vastaiskuun uljaasti pyöräilleet puhdaspukuiset jääkäritkin kovin pian liittyi juoksevien joukkoihin...
Nämä paikalla olleiden kertomuksia kesältä 44.
Jr 1 . 100 miestä ja tarinaa haastattelut...

Yhden pataljoonan polkupyörät tuhoutui "parkkipaikalle" kohdistuneeseen tykistökeskitykseen. Noin 1000 pyörää meni romuksi. Toki paljon muutakin meni:


Kalliit päivät kannaksella

Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.

Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973

Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:

- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa

Ja muuta materiaalia samalta ajalta:

- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia 
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.

Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.

Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.

Minulle on kerrottu että stugeja oli pitkään sodan jälkeen kiinteinä aseina asemapaikkana lappeenrannan lentokentän varmistaminen.

Tuosta linkkisivustosta löytyy tarkemmalla laskellalla että vihollistankkien tuhoamisväitteistä (87), 22 on Kuuterselkä-Siiranmäki-Perkjärvi taisteluista 15-16.kesäkuuta. Tali-Ihantalan taisteluissa 43 väitettä vihollistankin tuhoamisesta ja Vuosalmi-Äyräpäässä 20.

Siiranmäki-operaatio osoitti ettei StuG tietenkään ole mikään offensiiviin soveltuva ja lienee ollut vikaa myös suomalaisten osaamisessa. Mutta Tali-Ihantala ja Vuosalmi-Äyräpää 1:21 menestyksellä osoitti millainen tappokone StuG III parhaimmillaan oli. Noin parinkymmenen rynnäkkötykin pataljoona tuhosi kokonaisen puna-armeijan panssariprikaatin koko hyökkäysvaunukaluston.

Kenelle tämä on nykyaikana ennen tärkeä?

Puolustusvoimien käytössä olleen panssarikaluston määrä yli vuosi jatkosodan päättymisen jälkeen (31.12.1945):

Vickers-Armstrong 6 Ton Tank 19
T-26 m 1933 42
T-26 m 1937, 19
T-26T 2
FAI 3
FAI-M,BA-20,BA-20M 15
BA-3 1
BA-6 10
BA-10 12
T-38-34 11
T-38-KV 4
T-20 Komsomolets m 1938,1939 101
T-28m 1938, T-28E 6
T-28V 1
BT-42 10
T-34 9
T-34-85 9
T-50 1
KV-1E m 1941 1
KV-1 m 1942 1
Landsverk Anti II 6
Sturmgeschütz III Ausf. G 46
Sturmgeschütz 40K 1
Panzerkampfwagen IV Ausf. J 14
ISU-152V 1

YHTEENSÄ 390 kpl

Huomi kiinnittyy..... T-34/85 9 kpl, T-34/76 9 kpl, StuG III/40K 47 kpl, Pzkw IV Ausf. J 14 kpl, ISU-152 V 1 kpl, KV-1 2 kpl...

Pitikö Suomen muuten palauttaa rauhanehtoina Neuvostoliitolla osa sen kalustosta tai saksalaisten toimittamia?

Valtava määrä valokuvia sotareissuilta. Paljon panssareista ja autoistakin,

http://www.vieremanveteraanit.fi/index.php?page=arkisto

T-26 vaunuja pitkä rivi Petroskoissa

http://www.vieremanveteraanit.fi/img/kuvat/matti_kauppinen/petroskoi.jpg

Neuvostosotilaita kuoli suurelta osin kyvyttömän sotilasjohdon ja despoottisen johtajan takia 14,600,000 (uusin Venäjän Sotahistorian Akatemian puheenjohtajan Lopukhovskyn, Boris Kavalerchikin ja Harold Orensteinin tukmimuksen mukaan). Vuonna 1991 neuvostojärjestelmä lysähti kasaan kuin tyhjä jauhosäkki.

Sodassa kuten taloudellisessa kilpailussakin näkyy modernien teknologisesti, kulttuurisesti ja tieteellisesti kehittyneiden maiden ylivoima. Mitä kehittyneempi, sivistyneempi ja koulutetumpi väestö, mitä demokraattisempi yhteiskunta sitä paremmin sen asevoimatkin pärjäävät sodassa. Päinvastoin kuin militaristit väittävät sotia ei voiteta millään urheudella ja rohkeudella vaan koulutuksella ja osaamisella. Tämä menestys lähtöö jo kotoa, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista.

Puna-armeijan valtavat tappiot kertovat vain siitä että tuo yhteiskunta ei pystynyt sodassa laittamaan vaihetuspöydälle muuta kuin köyhien talonpoikien lihaa ja verta. Teollistuminenkin oli etupäässä betonia, terästä ja raskata metalliteollisuutta. Vähänkin hienostuneempi ja korkealaatuisempi tuotanto oli NL:lla ongelmia tuottava. Se ei pystynyt tuottamaan korkealaatuisia kuorma-autoja. Sen lentokoneet eivät olleet läntistä tasoa vaikka länsimaat yrittivät sitä auttaa. Ilma- ja merisodan teknologiassa Japanikin oli sitä edellä (Japanin teknologista tasoa on aliarvoitu lännen sotahistorian tutkijoiden keskuudessa suuresti).

Tätä taustaa vasten Neuvostoliiton romahtaminen 40 vuotta sodan päättymisen jälkeen on ymmärrettävää. Sitä vain ei vieläkään haluta tunnustaa että siviilituotannon lisäksi sen sotatuotannon teknologinen taso ei ollut niin hyvä kuin uskotaan.

14.6 miljoonan miehen kuolema sodassa johti myöhemmin siihen että Neuvostoliitossa oli krooninen työvoimapula. Oli liian vähän tuotannollisessa työssä olevia miehiä kun tähän lisätään vielä vaikeasti haavoittuneet. Kaiken kukkuraksi raskasta teollisuutta oli evakuoitu alueille jossa sen tuottavuus ei ollut hääppöinen. Tätä välttämätöntä palautusta läntisille alueille ei toteutettu. Sota myös iski eniten juuri valtakunnan kehittyneempiin läntisiin osiin kun taas primitiiviset Kaukasus ja Keski-Aasia pääsivät vähemmällä. Sota myös sementoi sotilas-teollisen valtakeskuksen ja pöhötti yhteiskuntaa. Syntyi ainekset myöhemmin tutulle brezneviläiselle dementialle joka oli lähtölaskenta Neuvostoliiton romahdukselle.

Venäjällä ei myöskään tätä nykyä ole kovinkaan paljon ystäviä. Siltä ostetaan lähinnä vain kaasua ja öljyä sekä jalometaleja. Mutta muutoin se saa olla omissa oloissaan sillä imperiumista irti päässeet eivät halua enää kokea tuota isovenäläistä shovinismia ihollaan.

Ai täällä pikkupojat käy sotaa , jotka ei koskaan ole nähneetkään sotaa.

T-34/85 panssarit osoittautuivat osin myös heikosti koulutetun miehistönsä takia suhteellisen helpoiksi saaliiksi StuG-miehistöille varsinkin noissa Ihantalan ja Vuosalmen taisteluissa jossa StuG-pataljoona menetti 3 vaunua mutta tuhosi 65 vihollisen hyökkäysvaunua.

T-34 hävisi panssaritaistelunsa jo 1942 kun Saksa toi rintamalle pitkäpiippuisen 50 mm L/60 kanuunan Pzkw III panssariin. Alamäki jyrkkeni kun KwK40 L/43, KwK40 L/46 ja KwK40 L/48, siis 75 mm kanuunat tulivat Pzkw IV ja StuG-vaunuihin.

T-34/85 piti saada 85 mm suurempi (ja hitaampi käyttää) kanuuna jotta sen pääsisi edes tasoihin PAK 40 kanssa. Tosiasiassa esim 1500 metrin matkalla se hävisi PAK 40:lle niukasti. Lisäksi T-34/85:n tykki oli selvästi epätarkempi kuin saksalainen.

24 StuG-rynnäkkötykillä saatiin sentään 87 vihollisen hyökkäysvaunua tuhottua. Montako saatiin niillä Panssariprikaatin venäläisillä T-34 ja KV-1 tankeilla? Oliko 5 vai 6 vai jäätiinkö neljään tuhottuun tankkiin. Yksikkö sai kesän 1944 taisteluista 4 kpl panssarintuhoajan perusmerkkiä. Merkki annettiin 1-2 tankin tuhoamisesta.

Joskus ihmetyttää miksi uusia Stugeja oli ollut satamassa käyttämättömänä sodan ratkaisevina hetkinä-44 ja samoin joitain raketinheitin yksiköitä? Tulivoimastahan oli huutava pula -44 vai ryssikö huoltopataljoonat logistiikan?

Rynnäkkötykkejä oli riittävästi pysäyttämään vihollisen hyökkäykset Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella.

" samoin joitain raketinheitin yksiköitä?"

Mistä ihmeestä oikein puhut?

Ps-nyrkit ja -kauhut jaettiin viiveellä, mutta jaettiin kuitenkin. Esim. Tali-Ihantalassa valtaaosa neukun ps-kalustosta tuhottiin juuri niillä!

Muita "raketinheitin yksiköitä" ei Suomeen Saksasta tullut.

Ottaen huomioon miten heikolla tasolla armeijan johto kaikilla tasoilla oli v. 1941 hyökkäysvaiheen jälkeen, niin hämmästyttävän hyvin selvisimme. Huono johto tuli kalliiksi sillä mies- ja kalustotappiot olivat hirmuiset. Kaikki oli siitä kiinni, että päämaja (Mannerheim, Airo & kumpp) nukkui vuodet 1942-44 vaikka aikaa oli koulutuksen, linnoittamisen ja kaluston kehittäämiseen. Tuudittautumalla autuaaseen hyvänolon tunteeseen maksoi loppukahinassa kymmeniä tuhansia miehiä kaatuneina ja haavoittuneina. Meillä oli valtavia ja vakavia puutteita ilma- ja panssarintorjuntaan soveltuvasta kalustoa, tykistön kalusto oli vanhaa ja sitä oli vähän kuten ammuksiakin, linnoittaminen laiminlyötiin makoilemalla, koulutus oli puhdetöitä, tiedustelu oli lepsua ja sen tuloksiin ei luotettu ja uskottu. Puutteita oli siis aivan liikaa eikä niistä voi perustellusti syyttää rintamakomentajia ja heidän joukkojaan. Rintamalla kyllä miehet tiesivät mitä ei ollut ja mistä oli puutetta sekä, että keväällä -44 vainolainen valmisteli hyökkäystä. Kertoivat sen kyllä päämajalle mutta siellä tehtiin väärät johtopäätökset ja jälki oli sitten sen mukaista.

Ei siis ole ihme noiden laiminlyöntien jälkeen, että rintama ei kestänyt kuin vasta Tali-Ihantalan, Siiranmäen, Äyräpään ja Vuosalmen ym. taisteluiden jälkeen ja Saksan massiivisen sotilasavun auttamaana.

Nykyisin meillä on sotilaan henkilökohtainen aseistus hyvällä tasolla mutta onko ilma- ja panssarintorjunta, tykistö ammuksineen ja ennen kaikkea onko meillä riittävä koulutettu reservi ja asialleen vihkiytynyt ammatisotilaskunta? Olihan meillä halpa ja tehokas torjuntaväline mutta niin vaan armeijan ylipäällikkö Halonen sai jopa isänmaallisena pidetyn poliittisen keskusta-oikeiston luopumaan jalkaväkimiinoista. Armeija sitten yrittää paikata tuota aukkoa lapsellisesti ostamalla mm. pimeänäkövälineitä yms. tarpeellistakin mutta ei niillä silmille tulevaa vainolaista pysäytetä. Siis onko oppi mennyt perille vain jäänyt välille sitten 1939-45 opetusjakson jälkeen?

” Noista lopuista 85:stä todennäköisesti 1/3 pitää puottaa pois laskuista sillä puna-armeija piti maaston hallussaan joten sillä oli mahdollisuus evakuoida tankit ja korjata ainakin osa toimintakuntoon. ”

Saattoi olla, mutta joka tapauksessa osuman saanut tankki oli syrjässä siitä taistelusta ja sen miehistöstä (yleensä 4-5 miestä) useampi heitti henkensä!