Avaruuden laajeneminen

Olen nyt lukenut, mutta mikä ero on metrisellä laajenemisella ja laajenemisella, sitä ei tuosta kyllä käy selville. Jos pallo laajenee niin se laajenee johonkin tilaan. Jos universumi laajenee, niin mitä se tarkoittaa, kun siinä on koko universumi silloin kun se on pienempi ja silloinkin kuin se on suurempi?

Siis millaista se metrinen laajeneminen on verrattuna tavalliseen laajenemiseen, onko se juuri aika- avaruuden, neliulotteisen avaruuden laajenemista eikä kolmiulotteisen tilan laajenemista?

Topologia on yksi tapa kuvata avaruuden rakennetta. Kuitenkin, se ei kuvaa sitä välttämättä kovin helpostiajateltavalla tavalla, se ei ole suoraan fyysinen havaittava rakenne kuten tähdet tai asiat täällä maapallolla, vaikka puhutaankin maailmankaikkeuden "muodosta".

Topologia on kuitenkin matemaattinen tapa käsitellä asiaa, sen käsitteistö muutenkin on melko väljä mutta sille on omat matemaattiset säännöstönsä, ja se kuvaa ominaisuuksia oikeastaan tarkoitukseen sopivalla tavalla.

Esimerkkinä topologisesta samankaltaisuudesta, jotta pääsee kiinni väljyyteen, on joskus käytetty vaikka sitä, että kahvikuppi ja donitsi ovat topologisesti samankaltaisia, koska molemmissa rakenteissa on reikä. Donitsissa symmetrisen objektin keskellä, kahvikupissa epäsymmetrisen objektiivin reunassa (kahvassa).

Topologia avaruuden kohdalla on keskittynyt määritelmään siitä onko universumin topologia jollain tavoin sulkeutuva (kuten pallomainen) vai avoin (kuten laakea vai satulamainen).

Se missä se tulee ehkä helpoimmin esiin on vaikkapa se, että on sanottu, että "valo kulkee aina suorinta reittiä".

Ja matemaattisen mallinnuksen kautta tiedetään, että ehkä helpoin tapa on tutkia valon kaareutumista ja kohteiden välisten kolmioiden kulmien summia.

Geometriikan puolelta matemaattisesti lisäksi tiedetään, että kolmion kulmien summa on aina 180 astetta.

Topologia mukaan otettuna tieto lisäytyy sen verran, että voidaan sanoa lisäksi: "Komion kulmien summa on tasan 180 astetta vain silloin kun avaruus on avoin ja erityisesti laakea eli ei kaareudu". Muut kaksi mainittua vaihtoehtoa tuottavat 180 asteesta poikkeavan tuloksen: pallomainen, ehkä donitsimainenkin, tai kuperasti kaareutuva, summa on suurempi, kuin 180 ja satulamainen tai vaikka koverasti kaareutuva, summa on pienempi, kuin 180.

Tämä on tietty empirialle ja soveltaville tieteillekin hyvä juttu, koska on olemassa teoria, ennuste ja vaihtoehtoisia tuloksia, tapa tutkia sekä tapa käsitellä tuloksia, eli tiedetään mitä tulokset tarkoittavat. Eli käytännössä hyvä tieteellinen tapa tuottaa uutta tietoa.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Topologia on yksi tapa kuvata avaruuden rakennetta. Kuitenkin, se ei kuvaa sitä välttämättä kovin helpostiajateltavalla tavalla, se ei ole suoraan fyysinen havaittava rakenne kuten tähdet tai asiat täällä maapallolla, vaikka puhutaankin maailmankaikkeuden "muodosta".

Topologia on kuitenkin matemaattinen tapa käsitellä asiaa, sen käsitteistö muutenkin on melko väljä mutta sille on omat matemaattiset säännöstönsä, ja se kuvaa ominaisuuksia oikeastaan tarkoitukseen sopivalla tavalla.

Esimerkkinä topologisesta samankaltaisuudesta, jotta pääsee kiinni väljyyteen, on joskus käytetty vaikka sitä, että kahvikuppi ja donitsi ovat topologisesti samankaltaisia, koska molemmissa rakenteissa on reikä. Donitsissa symmetrisen objektin keskellä, kahvikupissa epäsymmetrisen objektiivin reunassa (kahvassa).

Topologia avaruuden kohdalla on keskittynyt määritelmään siitä onko universumin topologia jollain tavoin sulkeutuva (kuten pallomainen) vai avoin (kuten laakea vai satulamainen).

Se missä se tulee ehkä helpoimmin esiin on vaikkapa se, että on sanottu, että "valo kulkee aina suorinta reittiä".

Ja matemaattisen mallinnuksen kautta tiedetään, että ehkä helpoin tapa on tutkia valon kaareutumista ja kohteiden välisten kolmioiden kulmien summia.

Geometriikan puolelta matemaattisesti lisäksi tiedetään, että kolmion kulmien summa on aina 180 astetta.

Topologia mukaan otettuna tieto lisäytyy sen verran, että voidaan sanoa lisäksi: "Komion kulmien summa on tasan 180 astetta vain silloin kun avaruus on avoin ja erityisesti laakea eli ei kaareudu". Muut kaksi mainittua vaihtoehtoa tuottavat 180 asteesta poikkeavan tuloksen: pallomainen, ehkä donitsimainenkin, tai kuperasti kaareutuva, summa on suurempi, kuin 180 ja satulamainen tai vaikka koverasti kaareutuva, summa on pienempi, kuin 180.

Tämä on tietty empirialle ja soveltaville tieteillekin hyvä juttu, koska on olemassa teoria, ennuste ja vaihtoehtoisia tuloksia, tapa tutkia sekä tapa käsitellä tuloksia, eli tiedetään mitä tulokset tarkoittavat. Eli käytännössä hyvä tieteellinen tapa tuottaa uutta tietoa.

Lue lisää

Kiitos tuosta. Oikeasti valaisevaa. Mietityttää vaan edelleen, miten sitten tämä oikea universumi olisi parhaiten mallitettavissa ja onko nyt sitten suhteellisuusteoria ja alkupamausteorian viimeisin muoto se paras tapa käsittää universumi, sen avaruus ja materia, energia, kentät ja aine jne. Aika.

Miksi aina palataan ja pysytään niissä, kun rationaalisesti ajateltuna universumi enemmänkin menisi ikuisen ja äärettömän (rajattoman) suuntaan kuin alkavan ja laajenevan suuntaan? Miksi ei rakenneta teoriaa myös siltä pohjalta?

Kai se tuntuu turhalta, kun on jo hyvä ja toimiva teoria. Ja kai niitä rakennetaankin. Jostain vielä putkahtaa uusi Einstein.

Universumi on siis donitsispiraali. Suoraviivaista likkettä ei ole poispäin. Galaksit etääntyessään päätyvät välillä naapurigalaksien takapihoille yhtä aikaa menneisyydessä ja tulevaisuudeessa 😆.

Suomi245 kirjoitti:

Kiitos tuosta. Oikeasti valaisevaa. Mietityttää vaan edelleen, miten sitten tämä oikea universumi olisi parhaiten mallitettavissa ja onko nyt sitten suhteellisuusteoria ja alkupamausteorian viimeisin muoto se paras tapa käsittää universumi, sen avaruus ja materia, energia, kentät ja aine jne. Aika.

Miksi aina palataan ja pysytään niissä, kun rationaalisesti ajateltuna universumi enemmänkin menisi ikuisen ja äärettömän (rajattoman) suuntaan kuin alkavan ja laajenevan suuntaan? Miksi ei rakenneta teoriaa myös siltä pohjalta?

Kai se tuntuu turhalta, kun on jo hyvä ja toimiva teoria. Ja kai niitä rakennetaankin. Jostain vielä putkahtaa uusi Einstein.

Universumi on siis donitsispiraali. Suoraviivaista likkettä ei ole poispäin. Galaksit etääntyessään päätyvät välillä naapurigalaksien takapihoille yhtä aikaa menneisyydessä ja tulevaisuudeessa 😆.

Lue lisää

On ikuisen universumin teorioitakin. Esim. F.Hoylen Steady State Universe ( Linkki : https://en.wikipedia.org/wiki/Steady_state_model )

Ne teoriat ovat kuitenkin ongelmissa havaintojen ja joskus myös fysiikan perusasioiden kanssa, kuten muutamia alla.

Lämpöoppi (Sääntö tasapainosta. Sääntö energian säilymisestä. Säämtö entropiasta. Sääntö nollapisteestä.)
Kosminen taustasäteily.
Universumin koostumus (nuori vs. nykyinen).
Raskaiden alkuaineiden syntymä.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

On ikuisen universumin teorioitakin. Esim. F.Hoylen Steady State Universe ( Linkki : https://en.wikipedia.org/wiki/Steady_state_model )

Ne teoriat ovat kuitenkin ongelmissa havaintojen ja joskus myös fysiikan perusasioiden kanssa, kuten muutamia alla.

Lämpöoppi (Sääntö tasapainosta. Sääntö energian säilymisestä. Säämtö entropiasta. Sääntö nollapisteestä.)
Kosminen taustasäteily.
Universumin koostumus (nuori vs. nykyinen).
Raskaiden alkuaineiden syntymä.

Lue lisää

Eivätkö nuo säännöt ole hieman erilaisia kun on kysymys koko universumista, kaikkeudesta. Sehän on ikuinen, mitä muuta se voisi olla, eihän sillä voi olla alkua? Tuo teoriahan koskee vain havaittavaa universumia. Sillä voi olla alku, ja silloin se on osa vain universumia eikä koko universumi.

Onko kukaan tullut ajatelleeksi että se alkuräjähdys olisikin paikallinen alku, jolloin ei olisi nuorta ja vanhaa universumia vaan aika paikallisesta räjähdyksestä? Sehän sopisi noihin asioihin. Kokonaisuuden kohdalla ne on ajateltava ilmeisesti jollakin toisella tavalla. Joka keksintö ei taida olla näkyvillä vielä. Multiuniversumi lienee lähellä tällaista ajattelutapaa.

Suomi245 kirjoitti:

Eivätkö nuo säännöt ole hieman erilaisia kun on kysymys koko universumista, kaikkeudesta. Sehän on ikuinen, mitä muuta se voisi olla, eihän sillä voi olla alkua? Tuo teoriahan koskee vain havaittavaa universumia. Sillä voi olla alku, ja silloin se on osa vain universumia eikä koko universumi.

Onko kukaan tullut ajatelleeksi että se alkuräjähdys olisikin paikallinen alku, jolloin ei olisi nuorta ja vanhaa universumia vaan aika paikallisesta räjähdyksestä? Sehän sopisi noihin asioihin. Kokonaisuuden kohdalla ne on ajateltava ilmeisesti jollakin toisella tavalla. Joka keksintö ei taida olla näkyvillä vielä. Multiuniversumi lienee lähellä tällaista ajattelutapaa.

Lue lisää

Millainen universumi nykykäsityksen mukaan on.

Universumin on havaittu suurella mittakaavalla olevan samankaltainen kaikkiin suuntiin. Aineen jakautuminen, etäisyydet, taustasäteily.

Koska sen kauemmas ei voi nähdä, kuin minkä aikaa informaatio on ollut olemassa, valistunut oletus on, että nekin universumin alueet, joita emme pysty havainnoimaan, ovat vähintään olleet universumin osalta myös samankaltaisia, kuin mitä näkyvä universumi on.

Se mitä siitä universumin osasta sanotaan, täytyy olla varovainen, koska se voi olla olemassa, tai sitten ei. Joka tietysti koskee samalla myös kaukaisia näkyvän universumin alueita. Tai ylipäätään ajanhetkeä "nyt".

Alkua koskien, en tiedä mitä sanonnalla "paikallisesti" tai "paikallinen" tarkoitat. Laajemmin, onhan se alkuhetken tapahtuma paikallinenkin toki ollut, koska sen on ajateltu tapahtuneen kaikkialla, siis samalla myös kaikissa paikoissa paikallisesti, samalla lailla ja samanaikaisesti. Ja myös niin, että mitään syytä sääntöpoikkeavuuksiin paikkojen välillä ei myöskään olla havaittu, eikä mitään senkaltaisia faktoihin perustuvia vaatimuksiakaan toisaalta ole.

Hoyle on ollut oman teoriansa kanssa lirissä sen jälkeen, kun kosminen n. 3K lämpöinen taustasäteily taustasäteily havaittiin. Sen alkuhavainnon jälkeen on havaittu sen olevan seuraavanlainen:
- samanlämpöinen kaikkiin suuntiin
- noudattaa nk. "mustan kappaaleen säteilymallia"
- se on spektriviivaton (eli ei syntyisin tähtien / vast. säteilystä)
- sen on havaittu olevan tasainen (ei suuria poikkeamia)

Nuo asiat tulivat nopeasti mieleen. Muutakin voi olla. Voimassaoleva teoria alusta ei ole ongelmaton, mutta vähitenongelmainen.

Voimassaolevassa teoriassa ja tukevissa havainnoissa, lämpöopin säännöt ovat voimassa, toisin kuin Hoylen mallissa. Oikeastaan mikä tahansa malli, joka ei noudata kys. sääntöjä, menee defnaultisti roskikseen, ne säännöt ovat todennäköisesti perustavampaa laatua, kuin nämä kosmologian teoriakyhäelmät.

Maailmankaikkeus on jäähtynyt noin 2900K:stä (nykyiseen n. 3K:iin), jollainen se oli silloin, kun taustasäteily syntyi n. 380000v vanhassa universumissa.

Taustasäteilyn lämpöero (syntymä vs. nykyinen) vastaa z~1000 punasiirtymää, joka taas vastaa muita havaintoja maailmankaikkeuden iästä.

Mikäli maailmankaikkeus olisi ikuinen, kaikki energia erot olisivat tasoittuneet nollaan jo ikuisuus sitten. Mikään määrä energiaa ei pystyisi pitämään havaitunkaltaisia tapahtumia ikuisesti päällä äärettömän suuressa universumissa, tai pystyisi edes kasaamaan paikallisesti niin paljoa energiaa (luomaan niin suuren paikallisen energiapotentiaalieron), että se saisi aikaan jonkin paikallisen poikkeavuuden, josta syntyisi paikallisesti tämänkaltaiset olosuhteet.

Ääretön on oikeasti ääretön. Ja ikuinen on oikeasti ikuinen. Ne on aika suuria käsitteitä, ja niistä seuraa myös asioita.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Millainen universumi nykykäsityksen mukaan on.

Universumin on havaittu suurella mittakaavalla olevan samankaltainen kaikkiin suuntiin. Aineen jakautuminen, etäisyydet, taustasäteily.

Koska sen kauemmas ei voi nähdä, kuin minkä aikaa informaatio on ollut olemassa, valistunut oletus on, että nekin universumin alueet, joita emme pysty havainnoimaan, ovat vähintään olleet universumin osalta myös samankaltaisia, kuin mitä näkyvä universumi on.

Se mitä siitä universumin osasta sanotaan, täytyy olla varovainen, koska se voi olla olemassa, tai sitten ei. Joka tietysti koskee samalla myös kaukaisia näkyvän universumin alueita. Tai ylipäätään ajanhetkeä "nyt".

Alkua koskien, en tiedä mitä sanonnalla "paikallisesti" tai "paikallinen" tarkoitat. Laajemmin, onhan se alkuhetken tapahtuma paikallinenkin toki ollut, koska sen on ajateltu tapahtuneen kaikkialla, siis samalla myös kaikissa paikoissa paikallisesti, samalla lailla ja samanaikaisesti. Ja myös niin, että mitään syytä sääntöpoikkeavuuksiin paikkojen välillä ei myöskään olla havaittu, eikä mitään senkaltaisia faktoihin perustuvia vaatimuksiakaan toisaalta ole.

Hoyle on ollut oman teoriansa kanssa lirissä sen jälkeen, kun kosminen n. 3K lämpöinen taustasäteily taustasäteily havaittiin. Sen alkuhavainnon jälkeen on havaittu sen olevan seuraavanlainen:
- samanlämpöinen kaikkiin suuntiin
- noudattaa nk. "mustan kappaaleen säteilymallia"
- se on spektriviivaton (eli ei syntyisin tähtien / vast. säteilystä)
- sen on havaittu olevan tasainen (ei suuria poikkeamia)

Nuo asiat tulivat nopeasti mieleen. Muutakin voi olla. Voimassaoleva teoria alusta ei ole ongelmaton, mutta vähitenongelmainen.

Voimassaolevassa teoriassa ja tukevissa havainnoissa, lämpöopin säännöt ovat voimassa, toisin kuin Hoylen mallissa. Oikeastaan mikä tahansa malli, joka ei noudata kys. sääntöjä, menee defnaultisti roskikseen, ne säännöt ovat todennäköisesti perustavampaa laatua, kuin nämä kosmologian teoriakyhäelmät.

Maailmankaikkeus on jäähtynyt noin 2900K:stä (nykyiseen n. 3K:iin), jollainen se oli silloin, kun taustasäteily syntyi n. 380000v vanhassa universumissa.

Taustasäteilyn lämpöero (syntymä vs. nykyinen) vastaa z~1000 punasiirtymää, joka taas vastaa muita havaintoja maailmankaikkeuden iästä.

Mikäli maailmankaikkeus olisi ikuinen, kaikki energia erot olisivat tasoittuneet nollaan jo ikuisuus sitten. Mikään määrä energiaa ei pystyisi pitämään havaitunkaltaisia tapahtumia ikuisesti päällä äärettömän suuressa universumissa, tai pystyisi edes kasaamaan paikallisesti niin paljoa energiaa (luomaan niin suuren paikallisen energiapotentiaalieron), että se saisi aikaan jonkin paikallisen poikkeavuuden, josta syntyisi paikallisesti tämänkaltaiset olosuhteet.

Ääretön on oikeasti ääretön. Ja ikuinen on oikeasti ikuinen. Ne on aika suuria käsitteitä, ja niistä seuraa myös asioita.

Lue lisää

Tuossa sekoitetaan edelleen paikallinen universumi ja koko universumi. Eikä äärettömän tarvitse olla oikeasti ääretön eikä ikuisen oikeasti ikuinen.

Paikallisella universumilla, siis jollakin universumin osalla, esimerkiksi, eli konkreettisest suurimmalla osalla näkyvistä galakseista voi olla yhteinen alkutila. Mutta koko universumilla, universumilla, ei välttämättä ole alkua. Siksi nämä käsitteet on erotettava.

No just joo. Universumi tarkoittaa maailmankaikkeuden sitä osaa josta voidaan saada havaintoja.

Nyttenkun tämä havaitsemamme Universumi-josta saamme havaintoja-onkin osa koko Universumia, eikä koko Universumi. Tämä koko Universumi ei ole koko Universumi vaan osauniversumi. Alkua ( mitä se lieneekään ) ei tietenkään ole olemassa, koska paikallinen Universumi on vai osa kokouniversumia. Näin ollen ei alkua ole. Ainakaan välttämättä. Paitsi että tietysti Jumala aloitti alun, jota nyt ei kuitenkaan ole. Alku on vain paikallisen Universumin osa koko Universumista, jos näin haluaa "hörhöillä".

Kyllä juuri näin ja siksi nämä käsitteet on erotettava. Muuten sitä polla sekoaa.

Olli.S kirjoitti:

Tuossa sekoitetaan edelleen paikallinen universumi ja koko universumi. Eikä äärettömän tarvitse olla oikeasti ääretön eikä ikuisen oikeasti ikuinen.

Paikallisella universumilla, siis jollakin universumin osalla, esimerkiksi, eli konkreettisest suurimmalla osalla näkyvistä galakseista voi olla yhteinen alkutila. Mutta koko universumilla, universumilla, ei välttämättä ole alkua. Siksi nämä käsitteet on erotettava.

Lue lisää

Ääretön on ääretön, ja ikuinen on ikuinen (ääretön sekin). Jos on tarve johonkin toisenlaiseen määritelmään tai tarkoitukseen, noita sanoja kannattaa välttää, koska niillä on jo merkitys.

Harmi vaan, kun niillä voi olla houkuttelevan mahtipontinen kaiku, jolla taas saa helpommin kiinnitettyä huomion itseensä, mutta siinä tapauksessa asia kärsii, koska se tuli samalla väärinmääritellyksi. Toisaalta, joissain "piireissä" sillä voi saada myös korvat kiinni, ja ehkä nuo "piirit" voisi ollakin se oikea kohdeyleisö.

Molempien määreiden vastakohta on joku muu rajallinen kvantitatiivinen (tai miksei kvalitatiivinenkin) suure, ja joka tyypillisesti pystytään ilmaisemaan numeerisena tarkkana arvona tai approksimaationa, ja jota pystyy käyttämään sitten kaiken muun asiaan liittyvän päättelyn analysoinnissa tai tukena, joka taas ei välttämättä tarvitse aina olla esim. numeerista tai joukkoja tai niiden suuruutta kuvaavaa, tai laskentaakaan, vaan ihan loogistakin kuten "järkevyys" tai "mahdollinen", joka voi joillekin olla luonnollisempi tapa käsitellä asioita.

Yleensä eroa yritetäänkin tehdä puhumalla havaittavalla universumilla tai havaittavalla maailmankaikkeudella vs. universumi tai maailmankaikkeus, joka viittaa siihen, että havaittavan osan lisäksi on olemassa ei-havaittava osa. Sen lisäksi voi olla, että tarvitaan käsitteitä lisääkin, kuten muut universumit tai muut maailmankaikkeudet, sekä oma maailmankaikkeus (sisältäen havaitun ja ei-havaitun osan), ja joita muita maailmankaikkeuksia tai muita universumeita koskien on sanottu, että se tai ne eivät liity omaan maailmankaikkeuteen millään tavalla.

Joskus voi olla, että maailmankaikkeudella viitataan vain havaittavaan osaan, se tosin yleensä selviää kontekstista.

Yllämainitut asiat johtavat siihen, että oma maailmankaikkeutemme on erillinen suljettu kokonaisuutensa, jota koskien voidaan tehdä järkevyyttä ja mahdollista koskvia päätelmiä (ei-havaittuakin osaa koskien perustuen havaittuun osaan), sekä havaintoja ja mittauksia, kun taas kaikki mikä on oman maailmankaikkeuden ulkopuolella, on täysin spekulatiivista eikä voi perustua mihinkään tietopohjaiseen analyysiin, ennenkuin on olemassa edes jotain rajaavaa tietoa, jolla voi ehkä hyvällä onnella alkaa rajamaan asioita ulos täysin mahdottomina tai toisaalta ehkä spekuloimaan myös todennäköisyyksillä. Ainakin toistaiseksi muita universumeita koskien on tyydyttävä logiikalla tuotettuun tietoon, joka voi nojata siihen, mitä omaa universumia koskien on opittu.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Ääretön on ääretön, ja ikuinen on ikuinen (ääretön sekin). Jos on tarve johonkin toisenlaiseen määritelmään tai tarkoitukseen, noita sanoja kannattaa välttää, koska niillä on jo merkitys.

Harmi vaan, kun niillä voi olla houkuttelevan mahtipontinen kaiku, jolla taas saa helpommin kiinnitettyä huomion itseensä, mutta siinä tapauksessa asia kärsii, koska se tuli samalla väärinmääritellyksi. Toisaalta, joissain "piireissä" sillä voi saada myös korvat kiinni, ja ehkä nuo "piirit" voisi ollakin se oikea kohdeyleisö.

Molempien määreiden vastakohta on joku muu rajallinen kvantitatiivinen (tai miksei kvalitatiivinenkin) suure, ja joka tyypillisesti pystytään ilmaisemaan numeerisena tarkkana arvona tai approksimaationa, ja jota pystyy käyttämään sitten kaiken muun asiaan liittyvän päättelyn analysoinnissa tai tukena, joka taas ei välttämättä tarvitse aina olla esim. numeerista tai joukkoja tai niiden suuruutta kuvaavaa, tai laskentaakaan, vaan ihan loogistakin kuten "järkevyys" tai "mahdollinen", joka voi joillekin olla luonnollisempi tapa käsitellä asioita.

Yleensä eroa yritetäänkin tehdä puhumalla havaittavalla universumilla tai havaittavalla maailmankaikkeudella vs. universumi tai maailmankaikkeus, joka viittaa siihen, että havaittavan osan lisäksi on olemassa ei-havaittava osa. Sen lisäksi voi olla, että tarvitaan käsitteitä lisääkin, kuten muut universumit tai muut maailmankaikkeudet, sekä oma maailmankaikkeus (sisältäen havaitun ja ei-havaitun osan), ja joita muita maailmankaikkeuksia tai muita universumeita koskien on sanottu, että se tai ne eivät liity omaan maailmankaikkeuteen millään tavalla.

Joskus voi olla, että maailmankaikkeudella viitataan vain havaittavaan osaan, se tosin yleensä selviää kontekstista.

Yllämainitut asiat johtavat siihen, että oma maailmankaikkeutemme on erillinen suljettu kokonaisuutensa, jota koskien voidaan tehdä järkevyyttä ja mahdollista koskvia päätelmiä (ei-havaittuakin osaa koskien perustuen havaittuun osaan), sekä havaintoja ja mittauksia, kun taas kaikki mikä on oman maailmankaikkeuden ulkopuolella, on täysin spekulatiivista eikä voi perustua mihinkään tietopohjaiseen analyysiin, ennenkuin on olemassa edes jotain rajaavaa tietoa, jolla voi ehkä hyvällä onnella alkaa rajamaan asioita ulos täysin mahdottomina tai toisaalta ehkä spekuloimaan myös todennäköisyyksillä. Ainakin toistaiseksi muita universumeita koskien on tyydyttävä logiikalla tuotettuun tietoon, joka voi nojata siihen, mitä omaa universumia koskien on opittu.

Lue lisää

Todellinen ääretön on eri asia kuin matemaattinen äärettömyys, eli matemaattisia äärettömyyksiä on ääretön määrä erilaisia mutta todellisia vain yksi. Jota emme tunne, voimme vaan mallintaa sitä paremmaksi ja paremmaksi.

Jatkuvatko ne kolme ulottuvuutta äärettömyyksiin? Jos eivät, niin todelliselle avaruudelle ei 3D riitä kuvaukseksi vaan jotain muutakin tarvitaan, samoin malli siitä millainen suhde avaruudella, tilalla, on aineeseen, energiaan, kenttiin, säteilyyn, aaltoihin jne. Aika- avaruus suhteellisuusteorian tavalla on siitä nykyinen kuvaus. Voisiko joku toinen kuvaus vastata paremmin todellisuutta, eli mihinkähän tiede on menossa tällä hetkellä?

"Voisiko joku toinen kuvaus vastata paremmin todellisuutta, eli mihinkähän tiede on menossa tällä hetkellä?"

Hawkingin viimeisen ja uusimman teorian mukaan staattinen 2D riittää kuvaukseksi. Aika ja kolmas tilaulottuvuus ovat holografisia projektioita - staattisen 2d-pinnan sisältämää informaatiota.

Suomi245 kirjoitti:

Jatkuvatko ne kolme ulottuvuutta äärettömyyksiin? Jos eivät, niin todelliselle avaruudelle ei 3D riitä kuvaukseksi vaan jotain muutakin tarvitaan, samoin malli siitä millainen suhde avaruudella, tilalla, on aineeseen, energiaan, kenttiin, säteilyyn, aaltoihin jne. Aika- avaruus suhteellisuusteorian tavalla on siitä nykyinen kuvaus. Voisiko joku toinen kuvaus vastata paremmin todellisuutta, eli mihinkähän tiede on menossa tällä hetkellä?

Lue lisää

"Jatkuvatko ne kolme ulottuvuutta äärettömyyksiin? "

https://map.gsfc.nasa.gov/universe/uni_shape.html

Kyllä jatkuvat ellei seinä tule vastaan - universumi on WMAP tutkimusten mukaan muodoltaan litteä. Kyseessä ei ole ilmapallon pinta. Kun lähtee pisteestä A ja liikkuu tarpeeksi kauas poispäin, ei palaa takaisin vaan joutuu entistä kauemmas pisteestä A.
Oletettavasti mitään rajaseinämiä ei tule vastaan vaan avaruus on myös rajaton ja litteä.

rajaton_avaruus kirjoitti:

"Jatkuvatko ne kolme ulottuvuutta äärettömyyksiin? "

https://map.gsfc.nasa.gov/universe/uni_shape.html

Kyllä jatkuvat ellei seinä tule vastaan - universumi on WMAP tutkimusten mukaan muodoltaan litteä. Kyseessä ei ole ilmapallon pinta. Kun lähtee pisteestä A ja liikkuu tarpeeksi kauas poispäin, ei palaa takaisin vaan joutuu entistä kauemmas pisteestä A.
Oletettavasti mitään rajaseinämiä ei tule vastaan vaan avaruus on myös rajaton ja litteä.

Lue lisää

Omegan arvo 1 tarkoittaa litteää topologiaa. Mittauksissa on tosiaan tulokseksi tullut 1, mutta toisaalta virheen mahdollisuus on saatu väännettyä vain 1%:iin, eli 0.01:een. Joka periaatteessa voi mahdollistaa vielä kaareutumisen kumpaan vaan suuntaan. Ja spekuloiden, jos olisi vaikka 1.01 se tarkoittaisi todella suurikokoista topologialtaan sulkeutunutta maailmankaikkeutta, jos litteäkin on suuri.

Tuon artikkelin mukaan virhemarginaali on vain 0,4% eikä 1%. Havainnot osoittavat, että universumi on todella suurella tarkkuudella täysin litteä. Mitään sellaista osviittaa ei ole havaittu, että universumi olisi hyvin suuri ja loivasti kaareva.
Yhtä hyvin voisi väittää, että universumi on suljettu hyperkuution pinta, jossa tahkon pituus on 100 miljardia vv ja näkyvä universumi on tuollaisen tahkon keskellä.

Voisi myös yhtä hyvin väittää että universumi on hyperjääkiekko, ja jääkiekon toisella puolella on todella tiheä ja massiivinen universumi. Sen gravitaatiovaikutus tuntuu hyperjääkiekon läpi ja havaitaan pimeänä aineena.

tai_pimeä_jääkiekko kirjoitti:

Tuon artikkelin mukaan virhemarginaali on vain 0,4% eikä 1%. Havainnot osoittavat, että universumi on todella suurella tarkkuudella täysin litteä. Mitään sellaista osviittaa ei ole havaittu, että universumi olisi hyvin suuri ja loivasti kaareva.
Yhtä hyvin voisi väittää, että universumi on suljettu hyperkuution pinta, jossa tahkon pituus on 100 miljardia vv ja näkyvä universumi on tuollaisen tahkon keskellä.

Voisi myös yhtä hyvin väittää että universumi on hyperjääkiekko, ja jääkiekon toisella puolella on todella tiheä ja massiivinen universumi. Sen gravitaatiovaikutus tuntuu hyperjääkiekon läpi ja havaitaan pimeänä aineena.

Lue lisää

Näinhän se on, järkevyyden arvoinniksi se menee siltäosin, kuin mitä ei voi nähdä. Ja kiitokset päivityksestä, on hienoa, että mittaustekniikat kehittyy, mittaustapoja tulee lisää ja mittauskerrat lisääntyvät, saadaan kutistettua virhemaginaalit pienemmiksi.

Siinä mielessä huono juttukin, koska laakeus on yksi ongelmakohta ylipäätään.

Mittaamisesta ja havainnoista, simulointi tekee tuloaan myöskin, uudet teknikat mahdollistaa aiemmin tietokoneille vaikeiden tai jopa mahdottomien asioiden simuloinnit.

Tietyllä lailla hauskakin artikkeli, johon tutustuin phys.orgissa, käsittelee asioita liittyen mustiin aukkoihin.

Ja kavntti- tietokoneisiin, -teknologiaan ja -laskentaan.

Sekä tsägällä ehkä myös asiaan, jonka mainitsin tuolla toisaalla, eli järjestelmiin, jotka ovat kaoottisia tai kompleksisia (epälineaarisia), eivät tuota kaikkia mahdollisia lopputuloksia, vaan pelkästään satunnaisia mahdollisia tuloksia omien parametriensä ja sääntöjensä sisällä.

Eli käytännössä on mahdollista tulkita täysin sattumanvaraisilta näyttäviä joukkoja, kun säännöistä ja parametristöstä pääsee perille.

Artikkelin tapauksessa simuloitiin 7- bittisen kvanttikoneen sisällä 3-bittinen musta aukko. Jännä. Kehitys kehittyy. Asia, josta muutama vuosi sitten ei välttämättä osattu edes jäärkevänä vaihtoentona pohtia.

( Linkki : https://phys.org/news/2019-03-ion-aces-quantum-scrambling.html )

Tekniikka on tekniikkaa, vasarakin toimii niin hyvin, kuin sillä nauloja paukuttava sitä osaa käyttää.

rajaton_avaruus kirjoitti:

"Jatkuvatko ne kolme ulottuvuutta äärettömyyksiin? "

https://map.gsfc.nasa.gov/universe/uni_shape.html

Kyllä jatkuvat ellei seinä tule vastaan - universumi on WMAP tutkimusten mukaan muodoltaan litteä. Kyseessä ei ole ilmapallon pinta. Kun lähtee pisteestä A ja liikkuu tarpeeksi kauas poispäin, ei palaa takaisin vaan joutuu entistä kauemmas pisteestä A.
Oletettavasti mitään rajaseinämiä ei tule vastaan vaan avaruus on myös rajaton ja litteä.

Lue lisää

Nuo on monet ihan mahtavia mietiskelyjä ja tutkimuksia universumin avaruudesta, millainen se avaruus on.

Tiedetään jo niin paljon.

Mutta yksi asia noista puuttuu. Kun näin on vaihtoehdot kuin noissa mietiskellään, niin silloin voisi koko BB:n jättää sivuun ja muodostaa noiden pohjalta paremmat teoriat. BB:n oletukset avaruudesta ovat vanhat ja alkeelliset. Sivuutettavissa.

Noissa tehdään selvä ero havaittavissa olevan universumin osan ja universumin välille. BB:ssä ei tehdä.

Ja kuten useilla palstoilla on todettu, käsityksesi on väärä. Se ei perustu tunnettuihin tosiasioihin, vaan ominn uskomuksiisi.

hghjgjhjhg kirjoitti:

Ja kuten useilla palstoilla on todettu, käsityksesi on väärä. Se ei perustu tunnettuihin tosiasioihin, vaan ominn uskomuksiisi.

Jos BB on oikea, se on väärä. Voihan sen todeta niin monta kertaa kuin haluaa. Tuossa on vastaus siihen ikuiseen toteamiseen.

hghjgjhjhg kirjoitti:

Ja kuten useilla palstoilla on todettu, käsityksesi on väärä. Se ei perustu tunnettuihin tosiasioihin, vaan ominn uskomuksiisi.

Käsitystäni ei ole lukkoonlyöty, ja ehdotukseni sopii paremmin tunnettuihin tosiasioihin kuin BB, joka on virheellinen teoria kuvaamaan universumia, vaikka sopii tutkimuksiin kuin Ptolemaioksen teoria aikoinaan.

Ei vallitsevia kosmologisia malleja ikinä pidä todesta ottaa. Ne vähän väliä kumoutuvat ja korvautuvat taas uusilla ja täysin uudentyyppisillä malleilla. Suuret vallankumoukset ovat arkipäivää johon kosmologit ovat tottuneet viime vuosikymmenien aikana.

ala_myllerryksessä kirjoitti:

Ei vallitsevia kosmologisia malleja ikinä pidä todesta ottaa. Ne vähän väliä kumoutuvat ja korvautuvat taas uusilla ja täysin uudentyyppisillä malleilla. Suuret vallankumoukset ovat arkipäivää johon kosmologit ovat tottuneet viime vuosikymmenien aikana.

Lue lisää

Se on oikein hyvä. Niin se pitää ollakin. Katsotaan millainen kokonaisteoria tai vaikka montakin tässä putkahtaa esille. "Nuori universumi" ym sellainen on vain BB:ssä, ei sitä ole multiuniversumissa tai jos alkuräjähdys ajatellaan paikalliseksi ja koko universumi tuntemattomaksi. Tulevaisuus näyttää.

Hawkingin final-teoria on myös BB-teoria, mutta sen mukaan koko multiversumi ja tasku-universumit syntyivät samanaikaisesti BB:ssä. Multiversumin kokonaisikä on korkeintaan sekunnin murto-osan pidempi kuin tasku-universumin ikä.

Multiversumin_räjähdys kirjoitti:

Hawkingin final-teoria on myös BB-teoria, mutta sen mukaan koko multiversumi ja tasku-universumit syntyivät samanaikaisesti BB:ssä. Multiversumin kokonaisikä on korkeintaan sekunnin murto-osan pidempi kuin tasku-universumin ikä.

Lue lisää

Nykyään tiedetään jo niin valtavan paljon verrattuna tilanteeseen sata vuotta sitten. Eikö voitaisi jo keksiä korvaava teoria koko BB:lle? Ei voi olla totta ettei sille ole varteenotettavaa vaihtoehtoa. Sehän kuitenkin antaa rationaalisesti epätyydyttävän, siis ilmeisesti virheellisen kuvan siitä millainen universumi on.

Kyllä jossain yliopistossa maailmassa muhii jo parempi teoria ammattilaisilla. Siitä voi olla aika varma.

Olli.S kirjoitti:

Nykyään tiedetään jo niin valtavan paljon verrattuna tilanteeseen sata vuotta sitten. Eikö voitaisi jo keksiä korvaava teoria koko BB:lle? Ei voi olla totta ettei sille ole varteenotettavaa vaihtoehtoa. Sehän kuitenkin antaa rationaalisesti epätyydyttävän, siis ilmeisesti virheellisen kuvan siitä millainen universumi on.

Kyllä jossain yliopistossa maailmassa muhii jo parempi teoria ammattilaisilla. Siitä voi olla aika varma.

Lue lisää

Kekkonen tietää vastauksen. Harmi, että hän muutti Ruotsiin, kun hänen kuolemansa lavastettiin.

Olli.S kirjoitti:

Nykyään tiedetään jo niin valtavan paljon verrattuna tilanteeseen sata vuotta sitten. Eikö voitaisi jo keksiä korvaava teoria koko BB:lle? Ei voi olla totta ettei sille ole varteenotettavaa vaihtoehtoa. Sehän kuitenkin antaa rationaalisesti epätyydyttävän, siis ilmeisesti virheellisen kuvan siitä millainen universumi on.

Kyllä jossain yliopistossa maailmassa muhii jo parempi teoria ammattilaisilla. Siitä voi olla aika varma.

Lue lisää

Entä, jos se uusi teoria ei tue väitteitäsi? Silloinhan sekin on väärässä, koska vain sinä tiedät oikean totuuden...

Todellinen_totuus kirjoitti:

Entä, jos se uusi teoria ei tue väitteitäsi? Silloinhan sekin on väärässä, koska vain sinä tiedät oikean totuuden...

En minä väitä muuta kuin että universumi on suuri tuntematon. Kaukoputkilla nyt näemme että se koostuu galakseista joka suuntaan. Muu on spekulaatiota, tuntematonta ja antaa mahdollisuuden monenlaisiin teorioihin, joista minun on selvästi paras tällä hetkellä mitä on keksitty 😇.

Olli.S kirjoitti:

En minä väitä muuta kuin että universumi on suuri tuntematon. Kaukoputkilla nyt näemme että se koostuu galakseista joka suuntaan. Muu on spekulaatiota, tuntematonta ja antaa mahdollisuuden monenlaisiin teorioihin, joista minun on selvästi paras tällä hetkellä mitä on keksitty 😇.

Lue lisää

Oletpas vaatimaton, vaikka olet maailmankuulu kosmologi.

TyhmyydenTiivistymälle kirjoitti:

Oletpas vaatimaton, vaikka olet maailmankuulu kosmologi.

Universumi on suuri tuntematon. Minä en ole vielä kuuluisa filosofi, mutta tulen kuuluisaksi sanomalla että mehän näemme jo millainen universumi on! Kaukoputkillahan näkyy, että siellähän on aina vaan galakseja joka suuntaan.

Sellainen se on. Ei siinä mitään sen kummempaa tarvitse tietää eikä teoriaa olla 😇 !

Johan tämä Maakeskeinen aurinkokuntakäsitys on palannut tähän "nykytieteeseen", kuten voimme lukea valeuutisjulkaisusta: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006042007.html

Kaikki kiertää Maata. Aurinko, Merkurius, Venus ja Mars. Tuossa artikkelissa kovasti todistellaan Maakeskistä planeettajärjestelmää. Siinä tuon omin silmin luette ja kenties ymmärrättekin. WAU, Maa on planeettajärjestelmämme keskusnapa jota kaikki muut taivaanilmiöt kiertävät. Eihän HS nyt mitään julkaise ilman faktantarkistuksia.

Olli.S 19.3.2019 0:05
"Asiat ja esineet ovat olemassa siitä riippumatta onko kukaan niitä havaitsemassa vai ei."
Esittämäsi väite on epätosi. Aika uskomaton väite :-)

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Olli.S 19.3.2019 0:05
"Asiat ja esineet ovat olemassa siitä riippumatta onko kukaan niitä havaitsemassa vai ei."
Esittämäsi väite on epätosi. Aika uskomaton väite :-)

Lue lisää

Niin tämä on itsestäänselvä asia ja subjektiivinen idealismi kieltää sen, eikä sitä ole saatu filosofisesti muka todistettua.

Aivan samoin tiedämme että universumi on tuollainen kuin näkyy ja siellä on elämää, mutta empiristinen tieteenkäsitys kieltäytyy sen hyväksymästä. Pohjalla siellä on tuo subjektiivinen idealismi.

Olli.S kirjoitti:

Niin tämä on itsestäänselvä asia ja subjektiivinen idealismi kieltää sen, eikä sitä ole saatu filosofisesti muka todistettua.

Aivan samoin tiedämme että universumi on tuollainen kuin näkyy ja siellä on elämää, mutta empiristinen tieteenkäsitys kieltäytyy sen hyväksymästä. Pohjalla siellä on tuo subjektiivinen idealismi.

Lue lisää

Tuohon logiikkaan perustaen voi väittää mitä tahansa asiaa olevaksi. Mikä taas on epätosi.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Tuohon logiikkaan perustaen voi väittää mitä tahansa asiaa olevaksi. Mikä taas on epätosi.

Ei siitä niin seuraa. Täytyyhän kaikella olevaisella olla jokin perustelu että voi väittää sitä olevaksi. Galakseissa on paljon asioita joita kukaan meistä ei ole havaitsemassa. Kuitenkin tiedämme siellä olevan meteoriitteja ja kuita esimerkiksi ihan varmasti. Ja ihan varmasti en pysty näkemään niitä. Niiden olemassaolo ei millään tavoin riipu siitä, onko kukaan niitä havaitsemassa.

Olli.S kirjoitti:

Ei siitä niin seuraa. Täytyyhän kaikella olevaisella olla jokin perustelu että voi väittää sitä olevaksi. Galakseissa on paljon asioita joita kukaan meistä ei ole havaitsemassa. Kuitenkin tiedämme siellä olevan meteoriitteja ja kuita esimerkiksi ihan varmasti. Ja ihan varmasti en pysty näkemään niitä. Niiden olemassaolo ei millään tavoin riipu siitä, onko kukaan niitä havaitsemassa.

Lue lisää

Kyllä seuraa. Voimme yhdessä hyväksuä jonkun esitetyn hypoteesin "todennäköiseksi" perustuen johonkin järkevään argumenttiin, mutta tietoa olemassaolosta se ei ole.

Jos ei ole esittää järkevää perustelua, se voi olla vaikkapa "vahva mielipide".

Yleiseksi päättelytavaksi tuo ei sovellu ollenkaan.

Se voi päteä korkealla tasolla joihinkin erikoisjärjestelyihin. Kuten vaikka esittämäsi "tiedämme kuita ja meteoriitteja olevan muissakin galakseissa ihan varmasti". So? Mitä se auttaa? Aika yhdentekevää onko vai ei.

Ja kun mennään järjestelyjen ulkopuolelle, sellaiselle tasolle, joka merkitsisi jotain, se ei enää toimi.

Kuten: Marsissa sanottiin olevan kanavia, joka saattoi siihen aikaan olla ihan kannatettavakin hypoteesi, miksei, onhan Amsterdamissakin, joskin saattoihan se olla raflaava (koska ajatus sisälsi myös kavavien kaivajat), kunnes käytiin toteamassa paikanpäälä, että paskanmarjat.

Sille oli perustelu se, että joku väitti niin.

Väitätkö siis, että jos niiden olemassaolo ei riippunut havainnosta, ne Marsin kanavat olivat olemassa ja päättivät häippästä,kun huomasivat, että porukkaa on tulossa paikanpäälle katsomaan?

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Kyllä seuraa. Voimme yhdessä hyväksuä jonkun esitetyn hypoteesin "todennäköiseksi" perustuen johonkin järkevään argumenttiin, mutta tietoa olemassaolosta se ei ole.

Jos ei ole esittää järkevää perustelua, se voi olla vaikkapa "vahva mielipide".

Yleiseksi päättelytavaksi tuo ei sovellu ollenkaan.

Se voi päteä korkealla tasolla joihinkin erikoisjärjestelyihin. Kuten vaikka esittämäsi "tiedämme kuita ja meteoriitteja olevan muissakin galakseissa ihan varmasti". So? Mitä se auttaa? Aika yhdentekevää onko vai ei.

Ja kun mennään järjestelyjen ulkopuolelle, sellaiselle tasolle, joka merkitsisi jotain, se ei enää toimi.

Kuten: Marsissa sanottiin olevan kanavia, joka saattoi siihen aikaan olla ihan kannatettavakin hypoteesi, miksei, onhan Amsterdamissakin, joskin saattoihan se olla raflaava (koska ajatus sisälsi myös kavavien kaivajat), kunnes käytiin toteamassa paikanpäälä, että paskanmarjat.

Sille oli perustelu se, että joku väitti niin.

Väitätkö siis, että jos niiden olemassaolo ei riippunut havainnosta, ne Marsin kanavat olivat olemassa ja päättivät häippästä,kun huomasivat, että porukkaa on tulossa paikanpäälle katsomaan?

Lue lisää

Riippuu ihan siitä miten tieto määritellään. Jos tiedämme että joku asia on ilmeisesti jotenkin niin eiköhän se jonkin sortin tietoa.

On älytöntä määritellä tiedetyiksi vain sellaiset asiat joista on objektiisista havaintoa tai joita on joku havaitsemassa. Silloin alkupamaus muuten ensimmäisenä tippuisi tiedoksi määriteltyjen asioiden joukosta. Ylipäätänsä monet sitäkin paremmat teoriat.

Olli.S kirjoitti:

Riippuu ihan siitä miten tieto määritellään. Jos tiedämme että joku asia on ilmeisesti jotenkin niin eiköhän se jonkin sortin tietoa.

On älytöntä määritellä tiedetyiksi vain sellaiset asiat joista on objektiisista havaintoa tai joita on joku havaitsemassa. Silloin alkupamaus muuten ensimmäisenä tippuisi tiedoksi määriteltyjen asioiden joukosta. Ylipäätänsä monet sitäkin paremmat teoriat.

Lue lisää

Onhan sitä tietysti olemassa tietoa kahtaa laatua: väärää tietoa ja oikeaa tietoa. Niiden suurin ero lienee se, että väärän tiedon levittäminen on yleisesti paheksuttavaa.

Tiedon määritelmässä puhutaan tosiasioista, eli faktoista.

Ja fakta liittyy vahvistettuun tietoon. Ja havainnot liittyvät vahvistamiseen, Eniten käytetty tapa. Ja tyypillisesti jotain muita havaintotapoja suositaan, kuin subjektiivisia tapoja.

Fakta taas tarkoittaa tulkitsematonta tosiasiaa (kirjoitetuissa ja puhutuissa asioissa on tulkinnan mahdollisuus, joten väittämän on vastattava havaittua asioiden tilaa, ja on löydettäbvissä useammasta riippumattomasta lähteestä ja on kohdeyleisöstä riippumatta sama, ei perustu siis subjektiiviseen kokemukseen), sen kuvaus ja mahdolliset poikkeukset tai rajaukset on selvitetty tarkoin.

Eli tosiasia on vähän eri asia, kuin todellisuus. Todellisuus on aina totta sen kokijallle. Mutta joku toinen kokee oman todellisuutensa toisin. :-)

Tosiasioiden, ilmiöiden ja hypoteesien kuvaamiseen käytetään puhuttuja ja kirjoitettuja kieliä, tieteen termistöjä ja kaavoja, ja yleensä matematiikan ja logiikan merkitsemistapoja. Kaikki ovat tavallaan tarkoituseen sopivia kieliä, ne voidaan ymmärtää, puhua ja kirjoittaa. Niihin perustuen kuka vaan ymmärtää, pystyy ja osaa, voi testata totuusarvon.

Tiedon ja totuuden näkökulmasta on yhtä epätotta väittää olemattomaksi asioita, jotka ovat, kuin myös väittää olevaksi asioita, joita ei ole.

Todennettu tieto ei siis ole koskaan henkilö- tai joukkoriippuvainen asia. Ja harvoin asia, josta esim. äänestetään, tai komiteoissa päätetään. Lisäksi tosiasiat eivät voi olla ristiriidassa keskenään, koska tällöin joku tosiasiaksi luokiteltu ei kuvaakaan todellisuutta, tai se kuvaa vain osan (jos väittämä oli, että asia on koko totuus sitä koskien).

Hankintaa voi siis tehdä monella tavalla. On ihan yhtä ok tuottaa uutta tietoa myös yhdistelemällä olemassaolevaa (ilman sen suurempaa tutkimusta) kuin tehdä se jollain tutkimusmenetelmällä.

Kaikki uusi hankittu tieto, sama miten se on saatu, on lähtökohtaisesti epätotta. Tutkijat antavat menetelmät uuden tiedon todellisuuden testaamiseen (ennusteet, vaihtoehdot, menetelmät), ja yleensä vasta useamman kierroksen jälkeen asina voidaan todeta olevan totta, tai epätotta. Hyvin argumentoitu uusi tieto on aina hypoteesi tai teoria.

Hypoteesejä koskien käsittelijät voivat hyväksyä keskustelun tavaksi ja pohjiksi tiettyjä lauseita, joiden ei välttämättä tarvitse olla todennettuja tosia. Tällöin puhutaan spekuloinnista. Se on ihan hyvä keino tiettyhin tilanteisiin, kun vaan osallistujat hyväksyvät sen, ja tietävät että tosiasioissa ei ole pakko pidättäytyä.

Ja joskus joudutaan myös arvaamaan, jotta päästään asioissa eteenpäin. Nämä tosin eivät ole tällöin edes kunnolla hypoteesejä, vaan jossain ongelmatilassa olevia kehitelmiä.

Lisäksi numeerisella tiedolla voi olla myös virhemahdollisuuksia, jotka tutkijat ilmoittavat, perustuen esim. tutkitun joukon pienuuteen vs.koko populaatio tai laitteiden epätarkkuuden mahdollisuus.

Ja joskus tiedon todellisuutta joudutaan arvioimaan päättelemällä. Se on heikon keino.

Tieteen tehtävä on siis tehdä tuota, eli hankkia, tutkia, luokitella, pitää yllä, tallentaa ja järjestellä tietoa.

Se asia joka ei ole esim. uuden vahvistetun tiedon mukainen, palaa pöydälle tutkittavaksi ja korjattavaksi.

Mitähän jäi mainitsematta? Paljon varmaan.

Ja silti on mahdollista, että vahvistettukin tieto on väärin. Yleensä se ei ole tieteelle ongelma. Se voi nousta yksilöiden ongelmaksi.

Eli periaatteessa kaiken oikean ja vahvistetun tiedon levittäminen ehdottomana totuutena on yhtä paheksuttavaa, kuin väärän tiedon levittäminen :-)

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Onhan sitä tietysti olemassa tietoa kahtaa laatua: väärää tietoa ja oikeaa tietoa. Niiden suurin ero lienee se, että väärän tiedon levittäminen on yleisesti paheksuttavaa.

Tiedon määritelmässä puhutaan tosiasioista, eli faktoista.

Ja fakta liittyy vahvistettuun tietoon. Ja havainnot liittyvät vahvistamiseen, Eniten käytetty tapa. Ja tyypillisesti jotain muita havaintotapoja suositaan, kuin subjektiivisia tapoja.

Fakta taas tarkoittaa tulkitsematonta tosiasiaa (kirjoitetuissa ja puhutuissa asioissa on tulkinnan mahdollisuus, joten väittämän on vastattava havaittua asioiden tilaa, ja on löydettäbvissä useammasta riippumattomasta lähteestä ja on kohdeyleisöstä riippumatta sama, ei perustu siis subjektiiviseen kokemukseen), sen kuvaus ja mahdolliset poikkeukset tai rajaukset on selvitetty tarkoin.

Eli tosiasia on vähän eri asia, kuin todellisuus. Todellisuus on aina totta sen kokijallle. Mutta joku toinen kokee oman todellisuutensa toisin. :-)

Tosiasioiden, ilmiöiden ja hypoteesien kuvaamiseen käytetään puhuttuja ja kirjoitettuja kieliä, tieteen termistöjä ja kaavoja, ja yleensä matematiikan ja logiikan merkitsemistapoja. Kaikki ovat tavallaan tarkoituseen sopivia kieliä, ne voidaan ymmärtää, puhua ja kirjoittaa. Niihin perustuen kuka vaan ymmärtää, pystyy ja osaa, voi testata totuusarvon.

Tiedon ja totuuden näkökulmasta on yhtä epätotta väittää olemattomaksi asioita, jotka ovat, kuin myös väittää olevaksi asioita, joita ei ole.

Todennettu tieto ei siis ole koskaan henkilö- tai joukkoriippuvainen asia. Ja harvoin asia, josta esim. äänestetään, tai komiteoissa päätetään. Lisäksi tosiasiat eivät voi olla ristiriidassa keskenään, koska tällöin joku tosiasiaksi luokiteltu ei kuvaakaan todellisuutta, tai se kuvaa vain osan (jos väittämä oli, että asia on koko totuus sitä koskien).

Hankintaa voi siis tehdä monella tavalla. On ihan yhtä ok tuottaa uutta tietoa myös yhdistelemällä olemassaolevaa (ilman sen suurempaa tutkimusta) kuin tehdä se jollain tutkimusmenetelmällä.

Kaikki uusi hankittu tieto, sama miten se on saatu, on lähtökohtaisesti epätotta. Tutkijat antavat menetelmät uuden tiedon todellisuuden testaamiseen (ennusteet, vaihtoehdot, menetelmät), ja yleensä vasta useamman kierroksen jälkeen asina voidaan todeta olevan totta, tai epätotta. Hyvin argumentoitu uusi tieto on aina hypoteesi tai teoria.

Hypoteesejä koskien käsittelijät voivat hyväksyä keskustelun tavaksi ja pohjiksi tiettyjä lauseita, joiden ei välttämättä tarvitse olla todennettuja tosia. Tällöin puhutaan spekuloinnista. Se on ihan hyvä keino tiettyhin tilanteisiin, kun vaan osallistujat hyväksyvät sen, ja tietävät että tosiasioissa ei ole pakko pidättäytyä.

Ja joskus joudutaan myös arvaamaan, jotta päästään asioissa eteenpäin. Nämä tosin eivät ole tällöin edes kunnolla hypoteesejä, vaan jossain ongelmatilassa olevia kehitelmiä.

Lisäksi numeerisella tiedolla voi olla myös virhemahdollisuuksia, jotka tutkijat ilmoittavat, perustuen esim. tutkitun joukon pienuuteen vs.koko populaatio tai laitteiden epätarkkuuden mahdollisuus.

Ja joskus tiedon todellisuutta joudutaan arvioimaan päättelemällä. Se on heikon keino.

Tieteen tehtävä on siis tehdä tuota, eli hankkia, tutkia, luokitella, pitää yllä, tallentaa ja järjestellä tietoa.

Se asia joka ei ole esim. uuden vahvistetun tiedon mukainen, palaa pöydälle tutkittavaksi ja korjattavaksi.

Mitähän jäi mainitsematta? Paljon varmaan.

Ja silti on mahdollista, että vahvistettukin tieto on väärin. Yleensä se ei ole tieteelle ongelma. Se voi nousta yksilöiden ongelmaksi.

Eli periaatteessa kaiken oikean ja vahvistetun tiedon levittäminen ehdottomana totuutena on yhtä paheksuttavaa, kuin väärän tiedon levittäminen :-)

Lue lisää

Johon perustaen väitän siis vastaan sanomalla, että väittämäsi (koskien kuita ja meteoriitteja muissa galakseissa) on hypoteesi, koska tukevia havaintoja ei ole. Ja todennäköisesti on ehkä totta perustuen arvioon, että ehkä muiden galaksien olosuhteet joiltain osin voi muistuttaa omaamme.

Mutta silti niin kauan, kunnes joku tarpeeksi osaava saa viritettyä teleskooppejaan niin äärimmilleen, että pystyy havaitsemaan meteoriitin jonkun toisen galaksin planeetan pinnalta tai pystyy käymään katsomassa ja toteamassa tilanteen, ei se lause tottakaan ole.

Lisäksi: Koska käytit ja- operandia, koko väittämä on totta vasta sitten, kun molemmat väitteet ovat totta.

Väittämät:
1) Meteoriittejä on muiden galaksien sisältämillä planeetoilla.
2) Muiden galaksien planeetoilla on kuita.

Eli käytännössä koko väittämä voi olla epätosi vielä jonkin aikaa.

Ja siksi hieman paheksuttavaa, ellei meillä ollut erikseen sopimus, että ei haittaa, vaikka viljelemme ei-niin-tosiasioita, koska haluamme spekuloida löytääksemme esim. uusia polkuja.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Johon perustaen väitän siis vastaan sanomalla, että väittämäsi (koskien kuita ja meteoriitteja muissa galakseissa) on hypoteesi, koska tukevia havaintoja ei ole. Ja todennäköisesti on ehkä totta perustuen arvioon, että ehkä muiden galaksien olosuhteet joiltain osin voi muistuttaa omaamme.

Mutta silti niin kauan, kunnes joku tarpeeksi osaava saa viritettyä teleskooppejaan niin äärimmilleen, että pystyy havaitsemaan meteoriitin jonkun toisen galaksin planeetan pinnalta tai pystyy käymään katsomassa ja toteamassa tilanteen, ei se lause tottakaan ole.

Lisäksi: Koska käytit ja- operandia, koko väittämä on totta vasta sitten, kun molemmat väitteet ovat totta.

Väittämät:
1) Meteoriittejä on muiden galaksien sisältämillä planeetoilla.
2) Muiden galaksien planeetoilla on kuita.

Eli käytännössä koko väittämä voi olla epätosi vielä jonkin aikaa.

Ja siksi hieman paheksuttavaa, ellei meillä ollut erikseen sopimus, että ei haittaa, vaikka viljelemme ei-niin-tosiasioita, koska haluamme spekuloida löytääksemme esim. uusia polkuja.

Lue lisää

Ja josta syystä sanoin, että ylläoleva on epätosi. Mielestäni sitä pitää korjata jotenkin, jotta se voisi olla tosi.

Olli.S 19.3.2019 0:05
"Asiat ja esineet ovat olemassa siitä riippumatta onko kukaan niitä havaitsemassa vai ei."

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Onhan sitä tietysti olemassa tietoa kahtaa laatua: väärää tietoa ja oikeaa tietoa. Niiden suurin ero lienee se, että väärän tiedon levittäminen on yleisesti paheksuttavaa.

Tiedon määritelmässä puhutaan tosiasioista, eli faktoista.

Ja fakta liittyy vahvistettuun tietoon. Ja havainnot liittyvät vahvistamiseen, Eniten käytetty tapa. Ja tyypillisesti jotain muita havaintotapoja suositaan, kuin subjektiivisia tapoja.

Fakta taas tarkoittaa tulkitsematonta tosiasiaa (kirjoitetuissa ja puhutuissa asioissa on tulkinnan mahdollisuus, joten väittämän on vastattava havaittua asioiden tilaa, ja on löydettäbvissä useammasta riippumattomasta lähteestä ja on kohdeyleisöstä riippumatta sama, ei perustu siis subjektiiviseen kokemukseen), sen kuvaus ja mahdolliset poikkeukset tai rajaukset on selvitetty tarkoin.

Eli tosiasia on vähän eri asia, kuin todellisuus. Todellisuus on aina totta sen kokijallle. Mutta joku toinen kokee oman todellisuutensa toisin. :-)

Tosiasioiden, ilmiöiden ja hypoteesien kuvaamiseen käytetään puhuttuja ja kirjoitettuja kieliä, tieteen termistöjä ja kaavoja, ja yleensä matematiikan ja logiikan merkitsemistapoja. Kaikki ovat tavallaan tarkoituseen sopivia kieliä, ne voidaan ymmärtää, puhua ja kirjoittaa. Niihin perustuen kuka vaan ymmärtää, pystyy ja osaa, voi testata totuusarvon.

Tiedon ja totuuden näkökulmasta on yhtä epätotta väittää olemattomaksi asioita, jotka ovat, kuin myös väittää olevaksi asioita, joita ei ole.

Todennettu tieto ei siis ole koskaan henkilö- tai joukkoriippuvainen asia. Ja harvoin asia, josta esim. äänestetään, tai komiteoissa päätetään. Lisäksi tosiasiat eivät voi olla ristiriidassa keskenään, koska tällöin joku tosiasiaksi luokiteltu ei kuvaakaan todellisuutta, tai se kuvaa vain osan (jos väittämä oli, että asia on koko totuus sitä koskien).

Hankintaa voi siis tehdä monella tavalla. On ihan yhtä ok tuottaa uutta tietoa myös yhdistelemällä olemassaolevaa (ilman sen suurempaa tutkimusta) kuin tehdä se jollain tutkimusmenetelmällä.

Kaikki uusi hankittu tieto, sama miten se on saatu, on lähtökohtaisesti epätotta. Tutkijat antavat menetelmät uuden tiedon todellisuuden testaamiseen (ennusteet, vaihtoehdot, menetelmät), ja yleensä vasta useamman kierroksen jälkeen asina voidaan todeta olevan totta, tai epätotta. Hyvin argumentoitu uusi tieto on aina hypoteesi tai teoria.

Hypoteesejä koskien käsittelijät voivat hyväksyä keskustelun tavaksi ja pohjiksi tiettyjä lauseita, joiden ei välttämättä tarvitse olla todennettuja tosia. Tällöin puhutaan spekuloinnista. Se on ihan hyvä keino tiettyhin tilanteisiin, kun vaan osallistujat hyväksyvät sen, ja tietävät että tosiasioissa ei ole pakko pidättäytyä.

Ja joskus joudutaan myös arvaamaan, jotta päästään asioissa eteenpäin. Nämä tosin eivät ole tällöin edes kunnolla hypoteesejä, vaan jossain ongelmatilassa olevia kehitelmiä.

Lisäksi numeerisella tiedolla voi olla myös virhemahdollisuuksia, jotka tutkijat ilmoittavat, perustuen esim. tutkitun joukon pienuuteen vs.koko populaatio tai laitteiden epätarkkuuden mahdollisuus.

Ja joskus tiedon todellisuutta joudutaan arvioimaan päättelemällä. Se on heikon keino.

Tieteen tehtävä on siis tehdä tuota, eli hankkia, tutkia, luokitella, pitää yllä, tallentaa ja järjestellä tietoa.

Se asia joka ei ole esim. uuden vahvistetun tiedon mukainen, palaa pöydälle tutkittavaksi ja korjattavaksi.

Mitähän jäi mainitsematta? Paljon varmaan.

Ja silti on mahdollista, että vahvistettukin tieto on väärin. Yleensä se ei ole tieteelle ongelma. Se voi nousta yksilöiden ongelmaksi.

Eli periaatteessa kaiken oikean ja vahvistetun tiedon levittäminen ehdottomana totuutena on yhtä paheksuttavaa, kuin väärän tiedon levittäminen :-)

Lue lisää

Tuo oli oikei hyvä esitys. Noinhan tuo asia on, eikä sitä voi lyhyesti sanoa.

Laajeneminen ei siis ole mikään fakta, eikä edes havainto. Se on jotain BB:hen liittyvää ja aika- avaruuteen liittyvää eikä oikein edes ymmärrettävää muuta kuin matemaattisesti.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Johon perustaen väitän siis vastaan sanomalla, että väittämäsi (koskien kuita ja meteoriitteja muissa galakseissa) on hypoteesi, koska tukevia havaintoja ei ole. Ja todennäköisesti on ehkä totta perustuen arvioon, että ehkä muiden galaksien olosuhteet joiltain osin voi muistuttaa omaamme.

Mutta silti niin kauan, kunnes joku tarpeeksi osaava saa viritettyä teleskooppejaan niin äärimmilleen, että pystyy havaitsemaan meteoriitin jonkun toisen galaksin planeetan pinnalta tai pystyy käymään katsomassa ja toteamassa tilanteen, ei se lause tottakaan ole.

Lisäksi: Koska käytit ja- operandia, koko väittämä on totta vasta sitten, kun molemmat väitteet ovat totta.

Väittämät:
1) Meteoriittejä on muiden galaksien sisältämillä planeetoilla.
2) Muiden galaksien planeetoilla on kuita.

Eli käytännössä koko väittämä voi olla epätosi vielä jonkin aikaa.

Ja siksi hieman paheksuttavaa, ellei meillä ollut erikseen sopimus, että ei haittaa, vaikka viljelemme ei-niin-tosiasioita, koska haluamme spekuloida löytääksemme esim. uusia polkuja.

Lue lisää

Pöh. Nyt kumosit mitä edellä sanoit. Me emme tiedä että ovatko ne totta. Jees. Mutta me voimme laskea ne tiedoksi kun luovumme tyhmän oikeaoppisesta empiristisestä tiedon määritelmästä.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Ja josta syystä sanoin, että ylläoleva on epätosi. Mielestäni sitä pitää korjata jotenkin, jotta se voisi olla tosi.

Olli.S 19.3.2019 0:05
"Asiat ja esineet ovat olemassa siitä riippumatta onko kukaan niitä havaitsemassa vai ei."

Lue lisää

Niin, tämä on tieoteoreettinen realismi. Sen vastakohta on idealismi: oleminen on havaituksi tulemista. Empirismi on syvästi kietoutunut tähän idealismiin, niiinkuin sinunkin ajattelusi sitten näköjään.

Ja naturalismi filosofiassa. Lenin - yllättävää kyllä juuri hän - paljastaa nämä hienosti kirjassaan "Materialismi ja empiriokritisismi" materialismin pohjalta, joka tietoteoriassa on realismia.

Olli.S kirjoitti:

Pöh. Nyt kumosit mitä edellä sanoit. Me emme tiedä että ovatko ne totta. Jees. Mutta me voimme laskea ne tiedoksi kun luovumme tyhmän oikeaoppisesta empiristisestä tiedon määritelmästä.

Lue lisää

Joo. Pöh. Lainattu lause piti olla ensimmäisenä. Se ensimmäiseksi tullut lause piti viitata siihen. Pahoittelen aiheuttamaani sekaannusta.

Laajeneminen on havainto. Siihen liittyy ihan hyvin muotoiltu hypoteesi, joka selittää sen mistä se johtuu. Joka taas pönkittää yhdennäköistä kosmologista teoriaa parin muun hypoteesin kanssa. Kys teoria ei ole ongelmaton, sillä on yllättävän monta ongelmaa. Joku niistä voi koitua sen teorian kohtaloksi, tai sitten ei. Se ei ole salaisuus.

Johon liittyen olen vinkannut, että jos haluaisit kaataa sitä, se tapahtuisi helpoiten varmaankin niiden ongelmien kautta, kuin lähteä haastamaan perusasioiden kautta, jotka ovat vahvemmat. Kuten vaikka sitten lämpöopin kautta, sen kaataminen on paljon isompi työ.

Todellisuuteni sisältää paljon myös uskomuksia tai toivotaantoivotaan- juttuja, kuten esim. "tuleva kesä on lämmin". Sille voi sanoa olevan historiallista dataa taustalla, että yleensä kesät ovat olleet lämpimiä, mutta on ollut myös kylmiä kesiä. Näin talven jälkeen se tuntuu ihan mukavalta uskomukselta tässä vaiheessa, vaikkei niin lopulta kävisikään.

Ei ole mielestäni väärin, että uskomuksia on. Ne voi sisältyä siihen "todellisuuteen", jonka kokee ja joka on omaa. Täytyy vaan pystyä erottaa se mikä on uskomus ja mikä on fakta, ja käsitellä asioita sen mukaisesti mitä ne ovat. Tai muuten, jos uskomuksen ottaa faktaksi, seurausten kanssa pitää pystyä elämään, koska uskomuksien kanssa voi käydä monella eri tavalla, sellaisten asioiden takia, jotka eivät ole omassa kontrollissa, ja joista mahdollisista lopputulemista yksi saattaa olla se toivotaantoivotaan.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Joo. Pöh. Lainattu lause piti olla ensimmäisenä. Se ensimmäiseksi tullut lause piti viitata siihen. Pahoittelen aiheuttamaani sekaannusta.

Laajeneminen on havainto. Siihen liittyy ihan hyvin muotoiltu hypoteesi, joka selittää sen mistä se johtuu. Joka taas pönkittää yhdennäköistä kosmologista teoriaa parin muun hypoteesin kanssa. Kys teoria ei ole ongelmaton, sillä on yllättävän monta ongelmaa. Joku niistä voi koitua sen teorian kohtaloksi, tai sitten ei. Se ei ole salaisuus.

Johon liittyen olen vinkannut, että jos haluaisit kaataa sitä, se tapahtuisi helpoiten varmaankin niiden ongelmien kautta, kuin lähteä haastamaan perusasioiden kautta, jotka ovat vahvemmat. Kuten vaikka sitten lämpöopin kautta, sen kaataminen on paljon isompi työ.

Todellisuuteni sisältää paljon myös uskomuksia tai toivotaantoivotaan- juttuja, kuten esim. "tuleva kesä on lämmin". Sille voi sanoa olevan historiallista dataa taustalla, että yleensä kesät ovat olleet lämpimiä, mutta on ollut myös kylmiä kesiä. Näin talven jälkeen se tuntuu ihan mukavalta uskomukselta tässä vaiheessa, vaikkei niin lopulta kävisikään.

Ei ole mielestäni väärin, että uskomuksia on. Ne voi sisältyä siihen "todellisuuteen", jonka kokee ja joka on omaa. Täytyy vaan pystyä erottaa se mikä on uskomus ja mikä on fakta, ja käsitellä asioita sen mukaisesti mitä ne ovat. Tai muuten, jos uskomuksen ottaa faktaksi, seurausten kanssa pitää pystyä elämään, koska uskomuksien kanssa voi käydä monella eri tavalla, sellaisten asioiden takia, jotka eivät ole omassa kontrollissa, ja joista mahdollisista lopputulemista yksi saattaa olla se toivotaantoivotaan.

Lue lisää

"Laajeneminen on havainto."

Juuri näin. Se ei ole tieteellisesti kiistanalainen, ei ole ollut sitä vuosikymmeniin.

"Laajeneminen on havainto. Siihen liittyy ihan hyvin muotoiltu hypoteesi, joka selittää sen mistä se johtuu."

Aalto-yliopistossa kehitetty massa-aaltoteoria selittää punasiirtymän täysjärkisesti.
On ennenaikaista olettaa, että itse avaruus jotenkin venyisi ja olisi olemassa jokin nykyfysiikalle tuntematon täysin uudentyyppinen voima jolla olisi kyky venyttää avaruutta.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Joo. Pöh. Lainattu lause piti olla ensimmäisenä. Se ensimmäiseksi tullut lause piti viitata siihen. Pahoittelen aiheuttamaani sekaannusta.

Laajeneminen on havainto. Siihen liittyy ihan hyvin muotoiltu hypoteesi, joka selittää sen mistä se johtuu. Joka taas pönkittää yhdennäköistä kosmologista teoriaa parin muun hypoteesin kanssa. Kys teoria ei ole ongelmaton, sillä on yllättävän monta ongelmaa. Joku niistä voi koitua sen teorian kohtaloksi, tai sitten ei. Se ei ole salaisuus.

Johon liittyen olen vinkannut, että jos haluaisit kaataa sitä, se tapahtuisi helpoiten varmaankin niiden ongelmien kautta, kuin lähteä haastamaan perusasioiden kautta, jotka ovat vahvemmat. Kuten vaikka sitten lämpöopin kautta, sen kaataminen on paljon isompi työ.

Todellisuuteni sisältää paljon myös uskomuksia tai toivotaantoivotaan- juttuja, kuten esim. "tuleva kesä on lämmin". Sille voi sanoa olevan historiallista dataa taustalla, että yleensä kesät ovat olleet lämpimiä, mutta on ollut myös kylmiä kesiä. Näin talven jälkeen se tuntuu ihan mukavalta uskomukselta tässä vaiheessa, vaikkei niin lopulta kävisikään.

Ei ole mielestäni väärin, että uskomuksia on. Ne voi sisältyä siihen "todellisuuteen", jonka kokee ja joka on omaa. Täytyy vaan pystyä erottaa se mikä on uskomus ja mikä on fakta, ja käsitellä asioita sen mukaisesti mitä ne ovat. Tai muuten, jos uskomuksen ottaa faktaksi, seurausten kanssa pitää pystyä elämään, koska uskomuksien kanssa voi käydä monella eri tavalla, sellaisten asioiden takia, jotka eivät ole omassa kontrollissa, ja joista mahdollisista lopputulemista yksi saattaa olla se toivotaantoivotaan.

Lue lisää

Laajeneminen ei ole havainto. Se on galaksien etääntymisen selitys laajenemisen avulla. BB perustuu siihen. Siitä se sai alkunsa ja sopi suhteellisuusteoriaan. Muttei staattiseen avaruuteen tietenkään. Siinä sitten valittiin mitä otetaan ja mitä jätetään.

Kyllä filosofiset perusteet on se mihin BB kaatuu. Sen takia on keksitty se lause, ettei filosofialla ole mitään annettavaa enää luonnontieteelle. Mikä on kaukana totuudesta.

Olli.S kirjoitti:

Laajeneminen ei ole havainto. Se on galaksien etääntymisen selitys laajenemisen avulla. BB perustuu siihen. Siitä se sai alkunsa ja sopi suhteellisuusteoriaan. Muttei staattiseen avaruuteen tietenkään. Siinä sitten valittiin mitä otetaan ja mitä jätetään.

Kyllä filosofiset perusteet on se mihin BB kaatuu. Sen takia on keksitty se lause, ettei filosofialla ole mitään annettavaa enää luonnontieteelle. Mikä on kaukana totuudesta.

Lue lisää

Olet Olli.S oikeassa, olin epätarkka ja väitin pieleen.

Tarkkaanottaen: Punasiirtymä on havainto ja laajeneminen on ollut perinteisesti vahvin selitys sille.

Kiitos kun nostit asian.

Paavi Autuas Urbanus II oli todellinen suurmies. Hän piti koko maailmanhistorian parhaimman puheen:

Tuhansia ihmisiä oli kerääntynyt aukiolle Clermontin tuomio-kirkon eteen. Väkijoukossa kävi kuhina, kun kaikki yrittivät päästä mahdollisimman lähelle puhujalavaa. Paavi Urbanus II asettui korokkeelle ja kohotti kätensä: "Tärkeä tehtävä odottaa teitä. Veljenne idässä tarvitsevat apua. Turkkilaiset ovat voittaneet kristityt taistelussa ja tuhonneet Jumalan kuningaskunnan."

Väkijoukko huuteli turkkilaisten vastaisia pilkkahuutoja, ja paavi jatkoi: "Ketkä ovat kristikunnan vihollisia? Turkkilaiset ovat Jumalan ja kaiken pyhän vihollisia. He ympärileikkaavat kristittyjä, turmelevat alttarimme ja saastuttavat kastemaljamme. He kiduttavat kristittyjä kuoliaaksi. He raiskaavat kristittyjä naisia ja ivaavat kristittyjä lapsia. He muuttavat pyhät kirkkomme hevostalleiksi. Saastainen kansa on valloittanut Pyhän haudan."

Urbanuksen turkkilaisia vastaan pitämään puheeseen viitataan muun muassa Gesta Francorum -aikalaiskronikassa, jossa kerrotaan ristiritarien edesottamuksista. Urbanus jatkoi puhettaan ruotimalla armottomasti Ranskan ritarisäätyä, joka ryösteli ja tuhosi sen sijaan, että olisi seurannut Jumalan kutsua. Heidän valtansa ja rikkautensa maan päällä eivät säästäisi heitä helvetin lieskoilta, Urbanus jylisi kiihtyneelle ihmisjoukolle. "Pelastus ei ole kuitenkaan menetetty", hän jatkoi. "Jos haluatte pelastaa kuolemattoman sielunne, rientäkää rohkeasti eteenpäin Jumalan ritareina vapauttamaan Pyhä hauta! Nähkää, miten kaunis on kuolla Kristuksen edestä kaupungissa, missä hän kuoli syntiemme tähden", paavi pauhasi. "Huutakoon Jumalan armeija hänen vihollisilleen: ’DEUS VULT! DEUS VULT!!’" – se on jumalan tahto. Ihmiset yhtyivät hurmioituneena huutoon ja riensivät liikuttuneina kyynelet poskillaan valuen eteenpäin lähteäkseen ensimmäisinä puolustamaan ristiä.