Avoinna on

Päivää!
Otan tonic-waterin jäillä ja sitruunaviipaleella. Pälyilen pöytiin ja etsin katseellani naista jolla on keskisuuri laukku. Luulen laukun perusteella tunnistavani maissiiin. Hän varmaan lorauttaisi ginipullostaan toniclasiini :) Eläkeläisenä täytyy pitää pitää euroistaan huolta. Pälyilen tyhjiä pöytiä.
Meneehän tämä näinkin, vaikka ainoana asiakkaana on vähän outo olo. Onneksi baarimikko kolistelee lasiensa kanssa. Joutessani selaan nettipalstaa. Ei mitään mielenkiintoista. Laskiaissunnuntai. Ovat mäenlaskussa.
Kulautan tonicin kurkustani alas. Heitän kiitokset ja näkemiit baarimikolle. Ehkäpä oli hyvä ettei se maissiii ollut samaan aikaan. Olisi saattanut lähteä lapasesta ;)

Etsin wc:tä melkein jo kuspissat housuissa. Tyhjä kylä, ei mitään. Olisi edes keskikaljakuppila, pääsisi vessaan ja hankkimaan parilla tuopilla uuden hädän.
Tämähän onkin Ahlainen, miten tänne jouduin? Kaikki yli 70 ja risat. Ne jäljelle jääneet.

Törmään, melkein fyysisesti, ulos mennessäni jalat ristissä seisovaan victoriaaaan. Saattelen hänet sisälle ja vessaan. En jää pidemmäksi aikaa.
Kävellessäni ulkona googlaan Ahlaisen ja huomaan kauniita vanhoja rakennuksia. Mielenkiintoista. Suuntaan eteenpäin sillä en ole varma olenko jonkun unessa, höperehdinkö vai kirjoitanko jatkumoa palstalle vielä, kun näin mustanikkisen päästivät sisälle.

Tulin hieman lämmittelemään, kylmä pohjoistuuli on saanut poskeni aroiksi ja varpaat ovat ihan jäässä hyvistä talvikengistä huolimatta. Kysyn baarimikolta mitä lämmintä juomaa olisi tarjolla viluiselle mummukalle, hänen ehdotuksestaan otan kuuman mustaviinimarjaviinin. Siemaillessani suloisesti lämmittävää viiniä annan katseeni kiertää puolityhjän haussin pöydissä. Paikalla näyttää olevan vain ikäihmisiä, hyväntuulinen puheensorina naurahduksineen kantautuu korviini. Katseeni pysähtyy surullisen näköiseen aikalailla ikäiseeni mieheen, jolla on edessään kahvikupponen ja konjakkilasi. Mietin miksi hän näyttää niin surulliselta, muisteleeko jotain rakasta edesmennyttä, pitäisiköhän liittyä seuraan, jos se vaikka saisi hänet piristymään?

Mulla on omat eväät, tölkki piimää ja voikkuleivät, jälkkäriksi bantsku.
Nuuka olen jotenka en tuhlaa vähiä eläkerahojani alkkohoolijuomiin.

Reissu-iitalle näytetään kyllä ovea kun se alkaa kaivaan eväitään esiin.
Tää on bisnes. Täällä myydään viinaa ja unelmia. Ja anteeksiantoa.

Tottumattomana pubiloihin ja ravintoloihin päätän avartaa maailmaa.
Samalla väistän hyytävää pohjatuulta ja pakenen jäisiä katuja naskalikengät kirskuen. Pari askelta otettuani teen piruetin kolmasti taittaen ja tyypertyneenä nojaan selkäni baaritiskiin. Baarimikko huhuilee, että minne asiakas. En saa sanaa suystani saatikka irlantilaista kahvia tilattua, mutta kuulen kaikenlaista....

"irlantilaista kahvia tilattua"

Olin Vitoshan ytimessä kaikki tätä katua ja baaria ja jos mitä ... Sofiassa
Viereiseen pöytään marssi nuoria irlantilaisia poikia, ilta
Join melnikiä

Pojat haukkuivat kommunisteja ja kun kuulivat että olen Suomesta haukkuivata kahta kauheammin mikä lie Venäjän osavaltio. Olivat ylpeitä Irlannista

Päätin kokeilla aura-sanaa siis sellaista, joka pysäyttää, joka kielessä tai kulttuurissa on sellaisia

Kuulkaas pojat, me olemme Suomessa myös kolonialistien ympäröimiä
mutta
Suomessa jokainen tietää (ei tiedä tietenkään) että kaupungin nimi on Derry
eikä Londonderry. Sitäpaisi en pidä melnikistä, tiesittekö että Churchill piti?

Syvä hiljaisuus. Pottuilu päättyi siihen. Aloimme jutella tavallisesti

melnik ja Churchill
https://www.stripes.com/travel/sir-winston-s-favorite-british-prime-minister-was-a-fan-of-bulgarian-wine-1.49860

Piipahdin täällä eilisiltana, mukava valoisa ja siisti paikka,

Muutaman hassun kanssa katsottiin Viron vaalivalvojaisia, menikö hyvin vai huonosti, sen näkee sitten kun hallitusta muodostetaan, siinä mielessä osasivat äänestää oikein, että historiansa huomioiden ja äänestyskynnyksen mukaan pitävät jatkossakin tietyt ryhmät eduskunnan ulkopuolella.
Viron kieli on kivaa kuunneltavaa, joku puoluepamppu käytti haastattelussa sanaa "tiristää" todennäköisesti ei tarkoita samaa kun suomen kielen tiristää, mutta mukavalta kuulosti.

Aikas kiva baarihenkilö täällä ainakin viime yönä oli,
palattiin vielä Matti Nykäseen ja kerroin että, kävin saattamassa Mattia ja seisoin tunnin lumipyryssä, ei se mitään, mutta kerroin myös mitä hän on sillä kuuluisalla sumuhypyllään minulle elämästä opettanut.
Baarihenkilö kuunteli juttuani ja sanoi, nyt rouvalle musiikkia, mitä saisi olla, toivoin saksofonisoittoa, siinä on suru jotenkin mukana, tämän hän sitten valitsi: https://youtu.be/WVYMHfsLFfw ja osui valinnallaan naulan kantaan.

Taidanpa tulla tänne toistekin.

Hyi. Hämyiset kuppilat täynnä tupakanavua. Jos nuorempana joskus kävin niin seuraavana päivänä vaatteet ja hiukset haisi tuhkakupille vaikka et itse polttanutkaan. Ei kiinnosta muisteot noista paikoista.

Naiset ovat täällä muistoissaan. Onko asiat hoidettu niin että tänäänkin on hyvä mieli.En niinkään ajattele 80 lukua enkä 90 lukua. Kahden viikon päästä Fuengirolaan , käynti suomibaarissakin ihan tanssin vuoksi. Nuorekas mieli ja ilo mukana matkassa. Sitä odotan myös naiselta jota tanssiin haen.Jos on mukavaa tulen toistekin.Päivät ulkona , bulevardi kutsuu. Myös auton meinaan vuokrata.Tavataan siellä, iloluontoisilla on aina vientiä.

Ihanaa, jokin aloitus on sentään auki,
onkohan tämä aina auki "Avoinna on"eli aina kun huvittaa...
ei tarvitse muita ovia koputellakaan...

Tuossa edellä eläväinen etsii iloluontoista,
leskenlehdet ovat iloluontoisia ja toisaalta se iloluontoisuus kulkee vähän luonteen mukana, mitä extrovertimpi oot, niin sen helpommin ilo irtoo ilman ilolientäkin mutta introvertti voi tarvita koko putelin ja sittenkään ei ilosta ole tietoakaan ja yhtäkkiä hälle maaliman murheet rojahtaa niskaan.

Uimahallin kuppilassa herrat väitti, että kaikki naiset ovat samanlaisia, ja minä kun en sitä uso, meillä ei ole kuulemma koskaan mitään päällepantavaa ja me ei osata päättää miten taulut sijoitetaan seinille, joopa joo, eipä olla semmosii kukkasii, koskaan ei ilman vaatteita tanssimaan lähdetä ja taulut on prikulleen seinillä, mimmonenkohan vaimonen sillä ukkosella oli, no ehkä rakas varmaan, tuskin hän rakas sanaa käyttäisi, ehkä tokaisi vain, että joten kuten tullaan toimeen, mutta vaimolla ei ole koskaan päälle pantavaa vaikka rahaa on ja kohta epsanjaan lennetään jne.

Erikoista, "whiskyhaussi" keskellä kylänraittia, pizzerian ja käytettyjen autojen naapurina. Ihan vain uteliasuuttani kävelen sisään, keskellä iltapäivää, jospa ottaisin vaikka yhden alkoholittoman drinkin sillä välillä kun odottelen kun autokorjaamon pojat kiristelevät jotain muttereita autostani, jonka konepellin alta alkoi kuulua jotain kurjaa ääntelyä juuri tämän käpykylän kohdalla. Onneksi oli korjaamo, joka otti auki ja otti autoni heti käsittelyyn.
Ovella kompastuin melkein johonkin muoriin joka oli matkalla ulos, eväsvasu mukanaan. Se oli hätäisesti pakattu ja auki ja näin Fazerin ruispaloja ja Valion täyspiimää siinä. Minua alkoi naurattaa ja mietin että montakohan minuuttia ne antoi muorin istua eväineen, ennen kuin lensi ulos kuin leppäkeihäs

Melkein törmäsin johonkin vanhaan rouvaan joka oli matkalla vessaan. Ei kai sillä tällaiseen paikkaan mitään muuta asiaa ollutkaan. Matkahuoltokin oli suljettu.

Baaritiskillä istui väsähtäneen näköinen donna. Kertoi elämäntarinaansa ikävystyneen näköiselle baarimikolle joka vuorotellen kuivaili laseja ja hipelöi puhelintaan. Jukeboxista soi Sonny ja Cher, I got you babe.