Me kaikki elämme elämäämme aikalailla samalla tavalla. Käymme töissä, harrastuksissa, tapaamme ystäviämme, vietämme aikaa perheemme parissa jne.
Miten uskonnollisuus ilmenee kristityn ihmisen arjessa? Vaikuttaako tämä jotenkin jokapäiväiseen arkeemme ja niihin päätöksiin, joita teemme?
Kristillisyyden vaikutukset elämään
AteistiVaan
27
<50
Vastaukset
- ei.hyvää.päivää
Näkyykö setalaisuus ja kommunismi jotenkin ihmisen elämässä ja päätöksissä?
- maria-Elisabet
minä uskoisin, että näkyy! Niilleän sitä "äänensä"antaa,joiden ajattelutavasta tykkää. Vai mitä?
Minun ajattelutapaani vauíkutti ihminen,joka toi minulle evankeliumin, jakun hän oli hyvin tuttu ja läheinen ihminen,jonka olin tuntenut koko ikäni ,mutta jonka täysin muuttunut elämä,puhetyyli ja arvomaailma sai minut ihmettelemään sitä muutosta ,jollaista ei kukaan voi omin voimin aikaaan saada. Aikaansaajan täytyi olla juuri tämä "henkilökohtainen rakkaussuhde " Jeesukseen,ja se se oli minunkin kohdallani!
Kuuntelin tuossa juuri David Pavsonia (nimi lienee oikeinkirjoitettu) ja hän sanoi,että jo 5% uudesti syntynyneitä kristittyja saisi aikaan NÄKYVÄN muutoksen ympäristösään.
Kun nyt on tulossa uusi hallitus,pitäisi ajatella ja tarkasti. 5% johonkin muuhun suuntaan voisi siis olla kohtalokasta Suomelle!
Minä en ole uskonnoline vaan uskovainen 🤓
Uskonnollisuus on muotomenoja ja tapoja. Usko on henkilökohtainen suhde Jeesukseen,- hahhhhaaaaa
'henkilökohtainen suhde Jeesukseen'
Harhaista hahhhhaaaaa kirjoitti:
'henkilökohtainen suhde Jeesukseen'
HarhaistaEi ollenkaan, minä en tarviste pappeja välimieheksi kuten varmaan sinä 🤔
- Näinseasiaon
usko.vainen kirjoitti:
Ei ollenkaan, minä en tarviste pappeja välimieheksi kuten varmaan sinä 🤔
Kyllä minä ainakin tarvitsen pappeja. Jonkun pitää jakaa sanaa ja sakramenteja meille sanankuulijoille. Ei meillä mitään sellaista "henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen" ole että papit siinä tulevat tarpeettomiksi. Se on hurmahenkisyyttä. Päinvastoin; Raamatussa käsketään kunnioittamaan nitä kaksinkertaisella kunnioituksella jotka meille sanaa jakavat ja meidän puolestamme vaivaa Herrassa näkevät.
Näinseasiaon kirjoitti:
Kyllä minä ainakin tarvitsen pappeja. Jonkun pitää jakaa sanaa ja sakramenteja meille sanankuulijoille. Ei meillä mitään sellaista "henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen" ole että papit siinä tulevat tarpeettomiksi. Se on hurmahenkisyyttä. Päinvastoin; Raamatussa käsketään kunnioittamaan nitä kaksinkertaisella kunnioituksella jotka meille sanaa jakavat ja meidän puolestamme vaivaa Herrassa näkevät.
Minä en tarvitse leipäpappeja sanan jakoon kun on uskovia mallikkojakin 🤓
Eikö sinulla ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen ❓- Näinseasiaon
usko.vainen kirjoitti:
Minä en tarvitse leipäpappeja sanan jakoon kun on uskovia mallikkojakin 🤓
Eikö sinulla ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen ❓En minäkään leipäpappeja mihinkään tarvitse. Päinvastoin, niitähän pitää jokaisen uskovan karttaa.
"Onko minulla henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen"?
En tiedä. En ymmärrä mitä tuollaisella kysymyksellä oikein tarkoitetaan. Kuulostaa helluntailaisten puhetavalta.
Minä uskon Jeesukseen Vapahtajanani ja uskon että ilman Hänen armoaan tulisin tuomituksi sintieni takia ikuisesti kadotukseen. Minä uskon kaiken mitä Jumalan sana opettaa enkä kyseenalaista siitä mitään.
Ei minulla mitään sen kummempaa "suhdetta" Jeesukseen ole. Kummallinen kysymys! Näinseasiaon kirjoitti:
En minäkään leipäpappeja mihinkään tarvitse. Päinvastoin, niitähän pitää jokaisen uskovan karttaa.
"Onko minulla henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen"?
En tiedä. En ymmärrä mitä tuollaisella kysymyksellä oikein tarkoitetaan. Kuulostaa helluntailaisten puhetavalta.
Minä uskon Jeesukseen Vapahtajanani ja uskon että ilman Hänen armoaan tulisin tuomituksi sintieni takia ikuisesti kadotukseen. Minä uskon kaiken mitä Jumalan sana opettaa enkä kyseenalaista siitä mitään.
Ei minulla mitään sen kummempaa "suhdetta" Jeesukseen ole. Kummallinen kysymys!Minä taas en ymmärrä, että joku voisi olla uskovainen ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen🤔 Eikö sinulla ole Hänen kanssaan kommunikaatiota vaikka Hän on luvannut olla omiensa kanssa ❓
- Näinseasiaon
usko.vainen kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä, että joku voisi olla uskovainen ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen🤔 Eikö sinulla ole Hänen kanssaan kommunikaatiota vaikka Hän on luvannut olla omiensa kanssa ❓
Kommunikaatiota?
No tietenkin on sillä Pyhä Henkihän lähestyy meitä armonvälineissä, sanan saarnassa ja pyhissä sakramenteissaan. Kun me kuulemme sanaa, me kuulemme Kristuksen äänen.
Kun me rukoilemme, Kristus kuulee meitä. Mutta tämä yhteys on niin paljon syvempää kuin sitä voisi tässä vähillä ja vajavaisilla sanoilla edes kuvailla. Hengessä me olemme yhtä Hänen kanssaan, sillä me olemme Hänen ruumiinsa ja temppelinsä.Me, jotka uskomme. Emme me siis vain ole "suhteessa" Hänen kanssaan vaan Hän on meissä ja me Hänessä. Me, jotka uskomme Hänen päälleen.
Mutta emme me näe Häntä, emmekä voi puhua Hänen kanssaan sellaisessa vuorovaikutuksessa kuin me täällä puhumme toinen toisillemme tai kuten opetuislapset puhuivat Hänelle Hänen ollessaan maan päällä 2000 vuotta sitten. Elämme uskomisessa, emme näkemisessä. Paavalin mukaan vasta taivaassa me saamme katsella Häntä "kasvoista kasvoihin". Näinseasiaon kirjoitti:
Kommunikaatiota?
No tietenkin on sillä Pyhä Henkihän lähestyy meitä armonvälineissä, sanan saarnassa ja pyhissä sakramenteissaan. Kun me kuulemme sanaa, me kuulemme Kristuksen äänen.
Kun me rukoilemme, Kristus kuulee meitä. Mutta tämä yhteys on niin paljon syvempää kuin sitä voisi tässä vähillä ja vajavaisilla sanoilla edes kuvailla. Hengessä me olemme yhtä Hänen kanssaan, sillä me olemme Hänen ruumiinsa ja temppelinsä.Me, jotka uskomme. Emme me siis vain ole "suhteessa" Hänen kanssaan vaan Hän on meissä ja me Hänessä. Me, jotka uskomme Hänen päälleen.
Mutta emme me näe Häntä, emmekä voi puhua Hänen kanssaan sellaisessa vuorovaikutuksessa kuin me täällä puhumme toinen toisillemme tai kuten opetuislapset puhuivat Hänelle Hänen ollessaan maan päällä 2000 vuotta sitten. Elämme uskomisessa, emme näkemisessä. Paavalin mukaan vasta taivaassa me saamme katsella Häntä "kasvoista kasvoihin".Ikävää kuultavaa, suhteesi Jesukseen vaikuttaa opilliselta ja kuivalta ei henkilökohtaiselta ja elävältä rakkaussuhteelta 🤔
- Näinseasiaon
usko.vainen kirjoitti:
Ikävää kuultavaa, suhteesi Jesukseen vaikuttaa opilliselta ja kuivalta ei henkilökohtaiselta ja elävältä rakkaussuhteelta 🤔
Vai niin? No, omapahan on ongelmasi. Mitä se minuun kuuluu!
Näinseasiaon kirjoitti:
Vai niin? No, omapahan on ongelmasi. Mitä se minuun kuuluu!
Ei minulla ole mitään ongelmaa 🤓 ole sinä onnellinen oppiesi kanssa 😉
- Näinseasiaon
Aloittajalle:
En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, miten kristillisyys vaikuttaa omaan arkeeni, mutta sen ainakin voin sanoa ettei kristillisyys oikeastaan "vaikuta" elämääni, ikäänkuin se olisi joku erilinen saareke tai olotila jossa välillä aina käylähdetään vaan kristillisyys ON koko elämäni. Evankeliumi antaa syvimmän merkityksen elämääni ja olemassaolooni. Sitä kautta se vaikuttaa hyvinkin paljon että kun uskon Jeesuksen ristintyön kautta olevani puhdistettu kaikista synneistäni -ei omasta ansiosta tai hyvän elämisen takia -vaan ARMOSTA, niin se antaa koko elämälle turvallisen pohjan ja sen kautta uskaltaa myös kerran astua rauhallisin ja turvallisin mielin kuolemaan, sitten kun Jumala sen hyväksi näkee. Tämä on se kaikkein tärkein asia ja koko kristillisyyden "pähkinä".
Mutta jos ajatellaan tätä ajallista elämää niin en tiedä mikä tässä elämässä olisi sen "isompaa" tai autuaallisempaa kuin että jokaisen päivän saa luottaa Taivaan Isän haltuun ja tietää että tapahtuipa mitä tahansa, mikään ei tapahdu Hänen sallimattaan! Käyköön kuinka käyneekin, kaikki käy kuitenkin hyvin niille jotka lturvaavat Herraan!
Se minulta on vähän huonosti käynyt, mutta tiedän ja pyrin sitä kohti että Jumalan hyvä, oikea ja viisas laki , kun se on ne hyvän ja onnellisen elämän ajo-ohjeet, niin että pyrin kilvoittelemaan niissä niinkuin Luther niistä on sanonut että kristityn koko elämä on "oleva parannusta" eli jokapäiväistä synnin pois panemista ja kilvoittelua Herran pyhissä käskyissä. Mutta kuten sanoin -ei koko maailmasta Raamatunkaan mukaan löydy yhtään ihmistä joka ne täysin täyttää, joten yhtä kaikki olemme syntisiä ihmisiä ja tarvitsemme armoa. Vanhat ihmiset ennen ovat sanoneet että kristitty ihminen on "kokonaan" syntinen mutta myös "kokonaan" armahdettu, uskon kautta, ilman omia ansioita.
Siksipä Jumalan Kristuksessa meille valmistama armo onkin niin ihanaa että siihen yltää ihan jokainen joka syntejänsä katuu ja pyytää Häneltä armoa. Niin suurta syntistä ei maan päällä ole eikä tule, etteikö armo riittäisi kaikkien hänenkin syntiensä maksuksi.
Huonosti osasin asiasta kertoa, pahoittelen sitä. Raamatussa on kaikki asiat niin paljon kirkkaammin selitetty. Suosittelen lukemaan Uutta Testamenttia jos asia oikeasti kiinostaa.- AteistiVaan
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Tuota turva-asiaa olen pohtinut. Selvästikin kukaan ei täysin luota Jumalan tuomaan turvaan, koska kyllä me kaikki teemme parhaamme, että ympäristömme on turvallinen etenkin lapsillemme. Minä uskon, että kun kuolemme, lakkaamme olemasta. En näe tässä mitään pelättävää, mutta toki läheisen menettäminen lienee (?) minulle suurempi suru kuin niille, jotka uskovat tapaavansa läheisensä uudelleen jälkielämässä. Mutta kaikki tämä pohjimmiltaan hyvinkin erilainen katsomus ei kai vaikuta arkeen mitenkään. Kaikki me käytämme turvavöitä, olemme huolissamme ympäristön saastumisesta yms. Katsomme, että kohtalomme ovat kuitenkin meidän ihmisten käsissä tässä realimaailmassa.
Tuo synti-käsitys vaikuttaa ahdistavalta ajatukselta. Tokihan minäkin olen tehnyt hölmöyksiä, jotka harmittavat ja nolostuttavat. Yleensä ihmiset antavat anteeksi tökeryyteni ja voin kulkea elämääni eteenpäin pää ylhäällä. Olen hyväksynyt sen, etten ole täydellinen ja teen virheitä. Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyväntahtoisia, auttavia ja anteeksiantavia. Ajatteletko samoin, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä?
Edelleenkin en ole varma onko maailmankatsomuksellinen eromme niin suuri kuitenkaan - vaikka se on pohjimmiltaan täysin erilainen. - Näinseasiaon
AteistiVaan kirjoitti:
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Tuota turva-asiaa olen pohtinut. Selvästikin kukaan ei täysin luota Jumalan tuomaan turvaan, koska kyllä me kaikki teemme parhaamme, että ympäristömme on turvallinen etenkin lapsillemme. Minä uskon, että kun kuolemme, lakkaamme olemasta. En näe tässä mitään pelättävää, mutta toki läheisen menettäminen lienee (?) minulle suurempi suru kuin niille, jotka uskovat tapaavansa läheisensä uudelleen jälkielämässä. Mutta kaikki tämä pohjimmiltaan hyvinkin erilainen katsomus ei kai vaikuta arkeen mitenkään. Kaikki me käytämme turvavöitä, olemme huolissamme ympäristön saastumisesta yms. Katsomme, että kohtalomme ovat kuitenkin meidän ihmisten käsissä tässä realimaailmassa.
Tuo synti-käsitys vaikuttaa ahdistavalta ajatukselta. Tokihan minäkin olen tehnyt hölmöyksiä, jotka harmittavat ja nolostuttavat. Yleensä ihmiset antavat anteeksi tökeryyteni ja voin kulkea elämääni eteenpäin pää ylhäällä. Olen hyväksynyt sen, etten ole täydellinen ja teen virheitä. Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyväntahtoisia, auttavia ja anteeksiantavia. Ajatteletko samoin, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä?
Edelleenkin en ole varma onko maailmankatsomuksellinen eromme niin suuri kuitenkaan - vaikka se on pohjimmiltaan täysin erilainen.En minä oikeastaan ajattele etä ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä. Siinä tietenkin kristittynä ihmisenä ensin vaikuttaa vakaumukseeni se että Jumalan sanan mukaan kukaan ihmnen ei ole hyvä vaan Jumala yksin, kuten Jeesus sanoi. Toiseksi oma kokemukseni todistaa itselleni asian todeksi. Ei niin että lankeisin vain jossain ja muuten olisin hyvä, vaan että minussa ei asu mitään hyvää ja sieltä kumpuavat pahat teot, ajatukset, laiminlyönnit yms. Meillä ehkä on vähän eri käsitys siitä mitä edellytetään "hyvältä"?
Minulle "hyvä" ihminen on sellainen joka on täydellisen hyvä, mitään puuttumatta. siis absoluuttisen hyvä.
Minä huomaan sinut ystävälliseksi ja vilpittömäksi ihmiseksi. Nyt pitää lopettaa tältä illalta. Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle ateisti-ystäväni! - AteistiVaan
Näinseasiaon kirjoitti:
En minä oikeastaan ajattele etä ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä. Siinä tietenkin kristittynä ihmisenä ensin vaikuttaa vakaumukseeni se että Jumalan sanan mukaan kukaan ihmnen ei ole hyvä vaan Jumala yksin, kuten Jeesus sanoi. Toiseksi oma kokemukseni todistaa itselleni asian todeksi. Ei niin että lankeisin vain jossain ja muuten olisin hyvä, vaan että minussa ei asu mitään hyvää ja sieltä kumpuavat pahat teot, ajatukset, laiminlyönnit yms. Meillä ehkä on vähän eri käsitys siitä mitä edellytetään "hyvältä"?
Minulle "hyvä" ihminen on sellainen joka on täydellisen hyvä, mitään puuttumatta. siis absoluuttisen hyvä.
Minä huomaan sinut ystävälliseksi ja vilpittömäksi ihmiseksi. Nyt pitää lopettaa tältä illalta. Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle ateisti-ystäväni!Katson, että ihminen, joka pyrkii tekemään moraalisesti oikeita valintoja elämässään on pohjaluonteeltaan hyvä. Paha ihminen tekee systemaattisesti tai tahallaan asioita, jotka ovat itsekkäitä ja toisille haitallisia. Eli laitan riman selvästikkin alemmas...
Ajatus, että pitäisi olla täydellinen, on ahdistava. Jos joku edellyttäisi tälläistä, niin en haluaisi olla kyseisen ihmisen (tai jumalankaan) kanssa tekemisissä - sen verran kohtuuton vaatimus. Mutta en koskaan kokenut luterilaisuudenkaan edustavan tälläistä jumalkuvaa. Toki tuo ihmisen syntisyyden korostaminen jumalan anteeksiantavuuden rinnalla tuntui aina oudolta.
Mutta tuoko tuo ihmisen syntisyyden-käsite jotain eroa arkikäyttäytymiseen? Muuttaako synnin käsite sitä, miten suhtaudut joihinkin asioihin? Voiko pelkkä ajatus olla syntiä?
Kenties yritän tässä hieman väkipakolla etsiä jotain konkreettista, miten kristillinen maailmankuva (jos sellaisesta voidaan edes puhua) vaikuttaa arkielämään. Toki jos menemme arvojen puolelle, niin uskoisin, että useimmat kristityt ovat keskimääräistä uskonnotonta pakanaa selvästi konservatiivisempia....
P.S. Hyvää viikonlopunjatkoa sinnekin! - Näinseasiaon
AteistiVaan kirjoitti:
Katson, että ihminen, joka pyrkii tekemään moraalisesti oikeita valintoja elämässään on pohjaluonteeltaan hyvä. Paha ihminen tekee systemaattisesti tai tahallaan asioita, jotka ovat itsekkäitä ja toisille haitallisia. Eli laitan riman selvästikkin alemmas...
Ajatus, että pitäisi olla täydellinen, on ahdistava. Jos joku edellyttäisi tälläistä, niin en haluaisi olla kyseisen ihmisen (tai jumalankaan) kanssa tekemisissä - sen verran kohtuuton vaatimus. Mutta en koskaan kokenut luterilaisuudenkaan edustavan tälläistä jumalkuvaa. Toki tuo ihmisen syntisyyden korostaminen jumalan anteeksiantavuuden rinnalla tuntui aina oudolta.
Mutta tuoko tuo ihmisen syntisyyden-käsite jotain eroa arkikäyttäytymiseen? Muuttaako synnin käsite sitä, miten suhtaudut joihinkin asioihin? Voiko pelkkä ajatus olla syntiä?
Kenties yritän tässä hieman väkipakolla etsiä jotain konkreettista, miten kristillinen maailmankuva (jos sellaisesta voidaan edes puhua) vaikuttaa arkielämään. Toki jos menemme arvojen puolelle, niin uskoisin, että useimmat kristityt ovat keskimääräistä uskonnotonta pakanaa selvästi konservatiivisempia....
P.S. Hyvää viikonlopunjatkoa sinnekin!"Mutta tuoko tuo ihmisen syntisyyden-käsite jotain eroa arkikäyttäytymiseen? Muuttaako synnin käsite sitä, miten suhtaudut joihinkin asioihin? Voiko pelkkä ajatus olla syntiä?"
Onpa vaikea kysymys! Mitähän tuohon nyt oikein sanoisi...? Kun minä ymmärrän asian paremminkin siten että syntisyys ei ole juttu jonka voi valita tai olla valitsematta, vaan perusominaisuus ihmisessä, niinkuin luterilainen kirkko opettaa perisynnistä: "tämä paha taipumus kulkee perintönä ihmissuvussa" (Vähä katekismus).
Lisäksi puhuisin mieluummin syntiSYYDESTÄ kuin synnistä jos ymmärrät mitä tarkoitan. Varsinaisesti siis käyttäytymiseen se ei minusta tuo mitään "eroa" koska ei ole mahdollisuutta kokeilla synnittömänä olemista tässä elämässä vielä ainakaan, mutta syntisyyshän vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen oikeastaan kaikilla mahdollisilla tasoilla:
ajatuksiin
sanoihin
tekoihin
laiminlyönteihin (en tee sitä mitä pitäisi tehdä ja mitä hyvyys vaatii)
Jeesus myös opetti vuorisaarnassaan että synti ja pahat ajatukset lähtevät sydämestä, siis ihmisestä itsestään eivätkä tule sinne jostain kuten muistanet Raamatusta: "ei se saastuta ihmistä mikä menee suusta sisään, vaan se mikä käy suusta ulos". Samoin Hän opetti että jo paha ajatus, esim. jos katsoo vierasta naista himoiten, on silloin tehnyt jo sydämessään huorin hänen kanssaan. Tästä johtuu se, että synti/pahuus ei tule synniksi vasta realisoiduttuaan teoksi tai laiminlyönniksi, vaan syntinen/paha teko pulppuaa jostain. Sillä on alkulähde. Ikäänkuin puu joka tuottaa lajinsa mukaisia hedelmiä. Kaikki ihmiset ovat pahoja puita, toinen vain tuottaa pahuuden hedelmiä enemmän kuin toinen.
Luterilaisen- eli Raamatun opin mukaan se on perisynti, joka kulkee perintönä ihmissuvussa siitä alkaen kun ihminen lajina luopui Jumalasta. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä tuli olento joka on sidottu syntiin ja kuolemaan. "sinä päivänä jona sinä' siitä puusta syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman!"
Luther on kirjoittanut mainion kristillisen teoksen nimeltä "Sidottu ratkaisuvalta" jossa hän osoittaa vapaiden suuntien harhaopin vääräksi, jonka mukaan he väittävät ihmisellä olevan "vapaan tahdon" joko tehdä hyvää eli pahaa. Tarkoittaen että ihmisen vapaa tahto sallii hänen muka "valita Jumalan ja hyvyyden" ja jättää pahuus. Tämmöinen on Raamatun ja kristinuskon mukaan pelkkää harhaista toiveajattelua jonka jo arkielämän kokemuskin osoittaa toimimattomaksi. Ei kukaan pysty elämään tässä ajassa synnittömänä vaikka tekisi millaisen "ratkaisun". Siksi Jeesuskin opetti: "Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät!"
Ihminen on kyllä tahtonsa puolesta vapaa maallisissa asioissa tekemän ratkaisuja, kuten menenkö tänään K-, vai S -kauppaan? Pidänkö kesälomaa koko heinäkuun vaiko puolet siitä yms. Tällaisissa asioissa ihmisen tahto on vapaa, mutta suhteessa syntiin, suhteessa Jumalaan ja hyvyyteen, on ihminen sidottu pahuuteensa joka hänen perusominaisuutensa on.
Mutta jottei sanottaisi tämän takia kristinuskoa valottomaksi ja toivottomaksi uskonnoksi, niin vaikkakin tämä on se synkkä syntiinlangenneen ihmisen lähtökohta, niin mehän tiedämme, tai ainakin meidän tulisi tietää että sen mikä on mennyt rikki, sen Jumala on korjannut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja sovittanut meidän kaikkien rikkomuksemme Hänen viattomalla kärsimisellään, sillä Jumalan lain ankaruus ja Hänen pyhyytensä vaati ettei syntiä paineta "villaisella", jonkun täytyy maksaa, kuten sanotaan! Sen mitä me emme voineet maksaa, sen Jeesus Kristus maksoi viattomalla verellään ja teki rauhan meidän ja Jumalan, tuon alkuperäisen, ainoan "HYVÄN", hyvyyden lähteen kanssa ja näin me olemme evankeliumin kautta saaneet pääsyn Hyvyyden yhteyteen. Olemme saaneet uskoa syntimme anteeksi ja meidät uskon kautta kutsutaan Jumalan lapsiksi.
Jo kasteessamme olemme tämän suuren lahjan saaneet kun meidät pienenä kastettiin kolmiyhteisen Jumalan nimeen jossa Isä otti meidät lapsekseen, Poika puki vanhurskaudellaan ja Pyhä Henki uudestisynnytti elävään toivoon. Nyt vain kysytään: elämmekö kasteemme armossa? Nautimmeko autuudesta jonka Jeesus meille valmisti? Emmehän vaella Jumalalle vieraana, synnin ja kuoleman orjuudessa kun näin suuri armo on meille annettu?
Jeesus sanoi: Se on täytetty! Velka on maksettu, synti on poissa! Me kyllä olemme vielä tässä elämässä syntiset vanhan minämme puolesta, mutta uudestisyntyminen joka Pyhässä kasteessa tapahtui, se puolesta olemme pyhät ja synnittömät, Jumalan katsannossa puhtaat rakkaat niinkuin talon lapset.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan että hänellä olisi ikuinen elämä!" (Joh. 3:16) - AteistiVaan
Näinseasiaon kirjoitti:
"Mutta tuoko tuo ihmisen syntisyyden-käsite jotain eroa arkikäyttäytymiseen? Muuttaako synnin käsite sitä, miten suhtaudut joihinkin asioihin? Voiko pelkkä ajatus olla syntiä?"
Onpa vaikea kysymys! Mitähän tuohon nyt oikein sanoisi...? Kun minä ymmärrän asian paremminkin siten että syntisyys ei ole juttu jonka voi valita tai olla valitsematta, vaan perusominaisuus ihmisessä, niinkuin luterilainen kirkko opettaa perisynnistä: "tämä paha taipumus kulkee perintönä ihmissuvussa" (Vähä katekismus).
Lisäksi puhuisin mieluummin syntiSYYDESTÄ kuin synnistä jos ymmärrät mitä tarkoitan. Varsinaisesti siis käyttäytymiseen se ei minusta tuo mitään "eroa" koska ei ole mahdollisuutta kokeilla synnittömänä olemista tässä elämässä vielä ainakaan, mutta syntisyyshän vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen oikeastaan kaikilla mahdollisilla tasoilla:
ajatuksiin
sanoihin
tekoihin
laiminlyönteihin (en tee sitä mitä pitäisi tehdä ja mitä hyvyys vaatii)
Jeesus myös opetti vuorisaarnassaan että synti ja pahat ajatukset lähtevät sydämestä, siis ihmisestä itsestään eivätkä tule sinne jostain kuten muistanet Raamatusta: "ei se saastuta ihmistä mikä menee suusta sisään, vaan se mikä käy suusta ulos". Samoin Hän opetti että jo paha ajatus, esim. jos katsoo vierasta naista himoiten, on silloin tehnyt jo sydämessään huorin hänen kanssaan. Tästä johtuu se, että synti/pahuus ei tule synniksi vasta realisoiduttuaan teoksi tai laiminlyönniksi, vaan syntinen/paha teko pulppuaa jostain. Sillä on alkulähde. Ikäänkuin puu joka tuottaa lajinsa mukaisia hedelmiä. Kaikki ihmiset ovat pahoja puita, toinen vain tuottaa pahuuden hedelmiä enemmän kuin toinen.
Luterilaisen- eli Raamatun opin mukaan se on perisynti, joka kulkee perintönä ihmissuvussa siitä alkaen kun ihminen lajina luopui Jumalasta. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä tuli olento joka on sidottu syntiin ja kuolemaan. "sinä päivänä jona sinä' siitä puusta syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman!"
Luther on kirjoittanut mainion kristillisen teoksen nimeltä "Sidottu ratkaisuvalta" jossa hän osoittaa vapaiden suuntien harhaopin vääräksi, jonka mukaan he väittävät ihmisellä olevan "vapaan tahdon" joko tehdä hyvää eli pahaa. Tarkoittaen että ihmisen vapaa tahto sallii hänen muka "valita Jumalan ja hyvyyden" ja jättää pahuus. Tämmöinen on Raamatun ja kristinuskon mukaan pelkkää harhaista toiveajattelua jonka jo arkielämän kokemuskin osoittaa toimimattomaksi. Ei kukaan pysty elämään tässä ajassa synnittömänä vaikka tekisi millaisen "ratkaisun". Siksi Jeesuskin opetti: "Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät!"
Ihminen on kyllä tahtonsa puolesta vapaa maallisissa asioissa tekemän ratkaisuja, kuten menenkö tänään K-, vai S -kauppaan? Pidänkö kesälomaa koko heinäkuun vaiko puolet siitä yms. Tällaisissa asioissa ihmisen tahto on vapaa, mutta suhteessa syntiin, suhteessa Jumalaan ja hyvyyteen, on ihminen sidottu pahuuteensa joka hänen perusominaisuutensa on.
Mutta jottei sanottaisi tämän takia kristinuskoa valottomaksi ja toivottomaksi uskonnoksi, niin vaikkakin tämä on se synkkä syntiinlangenneen ihmisen lähtökohta, niin mehän tiedämme, tai ainakin meidän tulisi tietää että sen mikä on mennyt rikki, sen Jumala on korjannut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja sovittanut meidän kaikkien rikkomuksemme Hänen viattomalla kärsimisellään, sillä Jumalan lain ankaruus ja Hänen pyhyytensä vaati ettei syntiä paineta "villaisella", jonkun täytyy maksaa, kuten sanotaan! Sen mitä me emme voineet maksaa, sen Jeesus Kristus maksoi viattomalla verellään ja teki rauhan meidän ja Jumalan, tuon alkuperäisen, ainoan "HYVÄN", hyvyyden lähteen kanssa ja näin me olemme evankeliumin kautta saaneet pääsyn Hyvyyden yhteyteen. Olemme saaneet uskoa syntimme anteeksi ja meidät uskon kautta kutsutaan Jumalan lapsiksi.
Jo kasteessamme olemme tämän suuren lahjan saaneet kun meidät pienenä kastettiin kolmiyhteisen Jumalan nimeen jossa Isä otti meidät lapsekseen, Poika puki vanhurskaudellaan ja Pyhä Henki uudestisynnytti elävään toivoon. Nyt vain kysytään: elämmekö kasteemme armossa? Nautimmeko autuudesta jonka Jeesus meille valmisti? Emmehän vaella Jumalalle vieraana, synnin ja kuoleman orjuudessa kun näin suuri armo on meille annettu?
Jeesus sanoi: Se on täytetty! Velka on maksettu, synti on poissa! Me kyllä olemme vielä tässä elämässä syntiset vanhan minämme puolesta, mutta uudestisyntyminen joka Pyhässä kasteessa tapahtui, se puolesta olemme pyhät ja synnittömät, Jumalan katsannossa puhtaat rakkaat niinkuin talon lapset.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan että hänellä olisi ikuinen elämä!" (Joh. 3:16)Usko syntisyyteen toki vaikuttaa ajatuksiin, mutta entä tekoihin?
Eikö olisi vapauttavaa, jos sinulla olisi lupa ajatella, mitä haluat ilman, että ajatuksista tarvitsisi tuntea syyllisyyttä? Tämä lienee yksi ateistille mielenrauhaa tuova asia.
En ymmärrä perisynnin tai syntiuhrin järkevyyttä ollenkaan, mutta se menee sen verran aloituksen aiheesta ohi, että ansaitsisi uuden ketjun.
Nähdäkseni vain teoilla ja valinnoinlla on moraalisia vaikutuksia. Teko voi aiheuttaa joko kärsimystä (pahuutta) tai tuottaa iloa ja hyvinvointia (hyvyyttä). Itse ihmisellä voi olla taipumuksia pahoihin tai hyviin tekoihin, mutta "paha" ei ole varsinaisesti, mitään substanssia, joka tulisi jostain. Ajattele vaikkapa auton jarrua, joka pettää ja aiheuttaa ihmisen kuoleman. Eihän tuohon jarrupalaan tullut mistään mitään "pahuutta" vaan paha tapahtuma oli esimerkiksi mekaanisen kulumisen seuraus. Toki älykkään olennon valinnat ovat monimutkaisempi asia, mutta itsekäs päätös oli loppujen lopuksi meidän oman ajatteluprosessin tulos, johon on saattanut vaikuttaa ulkoiset tekijät kuten väsymys, katkeruus jostain aiemmin tapahtuneesta yms. - Näinseasiaon
AteistiVaan kirjoitti:
Usko syntisyyteen toki vaikuttaa ajatuksiin, mutta entä tekoihin?
Eikö olisi vapauttavaa, jos sinulla olisi lupa ajatella, mitä haluat ilman, että ajatuksista tarvitsisi tuntea syyllisyyttä? Tämä lienee yksi ateistille mielenrauhaa tuova asia.
En ymmärrä perisynnin tai syntiuhrin järkevyyttä ollenkaan, mutta se menee sen verran aloituksen aiheesta ohi, että ansaitsisi uuden ketjun.
Nähdäkseni vain teoilla ja valinnoinlla on moraalisia vaikutuksia. Teko voi aiheuttaa joko kärsimystä (pahuutta) tai tuottaa iloa ja hyvinvointia (hyvyyttä). Itse ihmisellä voi olla taipumuksia pahoihin tai hyviin tekoihin, mutta "paha" ei ole varsinaisesti, mitään substanssia, joka tulisi jostain. Ajattele vaikkapa auton jarrua, joka pettää ja aiheuttaa ihmisen kuoleman. Eihän tuohon jarrupalaan tullut mistään mitään "pahuutta" vaan paha tapahtuma oli esimerkiksi mekaanisen kulumisen seuraus. Toki älykkään olennon valinnat ovat monimutkaisempi asia, mutta itsekäs päätös oli loppujen lopuksi meidän oman ajatteluprosessin tulos, johon on saattanut vaikuttaa ulkoiset tekijät kuten väsymys, katkeruus jostain aiemmin tapahtuneesta yms."Eikö olisi vapauttavaa, jos sinulla olisi lupa ajatella, mitä haluat ilman, että ajatuksista tarvitsisi tuntea syyllisyyttä?"
>>> Hmm... kun kysyt tuollaista kristityltä ihmiseltä joka uskoo Jumalaan, niin se on (minulle) kuin kysyisit : "eikö olisi vapauttavaa jos minulla olisi lupa tehdä itsekkyyksissäni toiselle mitä haluan ilman, että siitä tarvitsisi tuntea syyllisyyttä?"
Tämä oli tietenkin kärjistys mutta pointtini on se että minusta pahat ajatukset eivät ole yhtään sen hyväksyttävämpiä kuin pahat teotkaan. Pahaa tekoahan edeltää aina paha ajatus.
----------------------------------
"Usko syntisyyteen toki vaikuttaa ajatuksiin, mutta entä tekoihin?"
>>> Minusta USKO syntisyyteen ei niinkään ole se mikä vaikuttaa ajatuksiin/tekoihin koska mehän olemme syntisiä ja teemme syntiä riippumatta siitä uskommeko siihen vai emme.
En minä osaa tätä tämän paremmin selittää enkä usko että me tästä pääsemme mihinkään konsensukseen koska meidän elämänkatsomuksemme vetävät "eri suuntiin" jos niin voi asiaa kuvata. Sinä et pidä mahdollisena jumaluskoa, kun taas minun koko elämänkatsomukseni perustuu ainoastaan siihen.
Ehkä asiaa ei kannata siksi kaivella sen syvemmälle? Joka tapauksessa olet ollut piristävä poikkeus tällä palstalla kun olet tahtonut käydä kristityn kanssa asiallista ja toisenkin vakaumusta kunnioittavaa keskustelua! Tunnustan että tässä olen itsekin parannuksen tarpeessa, mutta tämä palsta ei ole tehnyt minullekaan hyvää. Monesti olen ärsyyntynyt ja provosoitunut törkeistä vihavietsistä ja parjaamisesta ja vastaillutkin "samalla mitalla"vaikka viisaampaa olisi tietenkin ollut vaan poistua paikalta ja jättää arvottomat rienaukset huomiotta.
Mutta sinä tai sinun kirjoituksesi, kun tätä keskustelua on käyty, olet ollut piristävä ja esimerkillinen poikkeus meille kaikille! Jos täällä voisi ehdottaa kunniamainintaa "kuukauden hyväkäytöksiselle" nikille, ehdottaisin sitä sinulle! Olet saanut minutkin yrittämään samaa.
Toistaiseksi ei enempää tähän asiaamme mutta oli kiva keskustella! Meillä vain on niin erilaiset elämänkatsomukset ettemme varmaan pääse kovinkaan syvälle. AteistiVaan kirjoitti:
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Tuota turva-asiaa olen pohtinut. Selvästikin kukaan ei täysin luota Jumalan tuomaan turvaan, koska kyllä me kaikki teemme parhaamme, että ympäristömme on turvallinen etenkin lapsillemme. Minä uskon, että kun kuolemme, lakkaamme olemasta. En näe tässä mitään pelättävää, mutta toki läheisen menettäminen lienee (?) minulle suurempi suru kuin niille, jotka uskovat tapaavansa läheisensä uudelleen jälkielämässä. Mutta kaikki tämä pohjimmiltaan hyvinkin erilainen katsomus ei kai vaikuta arkeen mitenkään. Kaikki me käytämme turvavöitä, olemme huolissamme ympäristön saastumisesta yms. Katsomme, että kohtalomme ovat kuitenkin meidän ihmisten käsissä tässä realimaailmassa.
Tuo synti-käsitys vaikuttaa ahdistavalta ajatukselta. Tokihan minäkin olen tehnyt hölmöyksiä, jotka harmittavat ja nolostuttavat. Yleensä ihmiset antavat anteeksi tökeryyteni ja voin kulkea elämääni eteenpäin pää ylhäällä. Olen hyväksynyt sen, etten ole täydellinen ja teen virheitä. Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyväntahtoisia, auttavia ja anteeksiantavia. Ajatteletko samoin, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä?
Edelleenkin en ole varma onko maailmankatsomuksellinen eromme niin suuri kuitenkaan - vaikka se on pohjimmiltaan täysin erilainen.>> Ajatteletko samoin, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä? <<
Kysymys ei ollut minulle, mutta minä ajattelen noin.
Uskonnollisuus ei näy mitenkään kristityn elämässä ja tavoissa ja hyvä niin. Uskonto ja uskonnollisuus on Saatanasta.
- maria-elisabet
Takuulla vaikuttaa,se muuttaa kaiken! Sinä olet ihan uusi luomus.
- Eikiitosjeesus
Uskonto todella vaikuttaa maailmankuvaan, tylsistyttää. Uskovainen elää omassa kuplatodellisuudessaan. Uskoo mieluummin yksinkertaisen selityksen kuin monimutkaisen todellisuuden.
>> Miten uskonnollisuus ilmenee kristityn ihmisen arjessa? Vaikuttaako tämä jotenkin jokapäiväiseen arkeemme ja niihin päätöksiin, joita teemme? <<
Näin ateistina, joka olen elänyt uskovan vaimoni kanssa jo yli 30 vuotta aviossa ja päätellen siitä, että miten muut elää, niin sanoisin, ettei uskonnollisuus (tai uskovaisuus) näy ihmisten elämässä juuri mitenkään.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Simula, rakkaus, Aittakumpu
Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww1212278Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html2031916Pormestari käräjille?
Ei mene Puolangalla häpösesti, rinnekeskus&hotelli suljettuna ja käräjäasiana, naudat tapetaan nälkään, poliisi tutkii j571472Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html1701273- 551218
Susta ei saisi nättiä vaikka miten paljon
meikkaisit. 😁 anna siis sen miehen olla rauhassa! Sivusta tutulta mieheltä751026Norjan tilaama koruton raportti mitä NATO-jäsenyys aiheuttaa Suomelle
Iltasanomat: "Miksi vaikenemme? Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä Nato-jäsenyydestä seuraa62932Voisimmeko seuraavan kerran kun
Nähdään tehdä toisille selväksi että kiinnostaa enemmän kuin kaveri mielessä. Jos keksit vielä keinon niin napakymppi36897- 52884
- 56841