ja heitän hypoteesin, että suorittajalla on jonkinlainen vaje perusturvallisuuden tunteessa ja/tai perustavanlaatuinen arvottomuuden tunne. Suorittaja on omaksunut, että pitää suorittaa erilaisia suoritteita, olla muille hyödyksi, vetää tiettyä roolia tms. ennen kuin kelpaa. Ei koe, että omalla itsellä olisi pelkästään omana itsenään arvoa (ainakaan tarpeeksi), vaan sitä arvoa pitäisi tuottaa eri tavoilla, rakkautta ja hyväksyntää ansaita. Siitä seuraa mm. se, ettei osaa vaan olla, vaan aina pitäisi touhuta, olla hyödyksi, tavoitella aina jotakin, jotta kelpaisi.
Mitäs mieltä tällaisesta hypoteesista?
Entä tuoko suorittaminen rakkautta? Lisääkö se kelpaavuuden tunnetta? Onko suorittaminen tunnekylmien vanhempien vai kilpailuhenkisen markkinayhteiskunnan vika? Vai voiko suorittaminen ja sen taustalla oleva ammottava aukko olla vaan omassa päässä?
Sanotaan nyt vielä, että tämän aloituksen tarkoitus ei ole piikitellä ketään, ihan vilpittömästi suorittamishommeleita tässä mietiskelin.
Mietin tota suorittamista
53
<50
Vastaukset
- suorittaja
On asioita, joita on pakko suorittaa. Monet velvollisuudet vaativat meitä tekemään asioita, joista emme välttämättä nauti. Siitä huolimatta tunnemme suurta hyvänolontunnetta, kun aikaa vienyt työprojekti on ohi tai koti on siivottu viikonloppua varten. Homma hoidettu! Tuntuupa hyvältä! Nyt relataan hetki ja nautitaan pienistä hetkistä.
Olenko suorittaja? – Kysy itseltäsi nämä kysymykset
Teenkö asioita arjessani halusta vai pakosta?
Miksi teen asioita pakosta? Koska niin kuuluu tehdä vai siksi, että kelpaisin itselleni tai toisille?
Olisinko onnellisempi, jos tekisin vähemmän vai tuleeko onni tekemisestä?
Jos tekisin asioita eri tavalla tai vähemmän, tykkäisinkö itsestäni siitä huolimatta? Mitä sitten ajattelisin itsestäni?Olenko suorittaja? – Kyllä hyvin helposti...se on häilyvä se raja onko vai ei...
Teenkö asioita arjessani halusta vai pakosta? - Sekä että...jotkut asiat on vaan pakko tehdä ihan sama kuin pal sylettää...ja joistain suorastaan innostuu..
Miksi teen asioita pakosta? Koska niin kuuluu tehdä vai siksi, että kelpaisin itselleni tai toisille? - Koska joku muu jättää tekemättä..
Olisinko onnellisempi, jos tekisin vähemmän vai tuleeko onni tekemisestä? - Olisin ja en..jos saisin enemmän valita mitä teen ja mitä en se jo helpottais...edellyttää et joku muu sit tekee ne myös...
Jos tekisin asioita eri tavalla tai vähemmän, tykkäisinkö itsestäni siitä huolimatta? - Tykkäisin, paitsi mulle tärkeissä asioissa siinä siinä jotekin noin suoriutuminen ei mulle kelpaa...Mitä sitten ajattelisin itsestäni? - Alisuoriutumisedta jää paska maku..mut taaskin riippuu missä asiassa rima on ollut milläkin korkeudella. On mullakin asioita mitkä on ihan sama..ei vaivaa.
Hmm..itellä on sellainen käsitys omasta suoritus vimmasta sellainen, että ensin sitä ryhtyi suorittamaan muiden mieliksi, sitten hyväksynnän saamiseksi ja nyttemmin itsensä tyytyväiseksi tekemiseksi.
Suorituskeskeisyyteni on siis vähentynyt siitä mitä se on ollut roimasti, vaikkei täysin loppunut. Esim. Koulu oli mulle mielekästä ja ahmin sitä, mutta mun opettaja huomasi ja huomautti, että pedanttisuuteni on omaa laatuaan..pilkon kaiken atomeiksi ja väännän ja käännän jotta joku asia on perusteellisesti selväksi saatu.
Pelkäs et kuin kauan jaksan palamatta loppuun...hän on vielä hurjempi suorittaja. Ja siks tunnistikin toisen samanmoisen..joka haluaa olla perusteellinen, tarkka, tietää ja oppia kaiken...saavuttaa mahdollisimman hyvän lopputuloksen ollakseen tyytyväinen.
Nykyisinhän mä istun paljon netissä, ei silloin suoriteta...siitä mun nettailu sai joskus alkunsakin..halusin lopettaa suorittamisen. Hyvä aihe, johon en valitettavasti enempää ehdi just nyt...lapset..😃
Mut osaan mä nauttiakin olemisesta...en oo niin paha, että en osaisi chillata. Tai kaikki asiat ois suorituksen kohteita...osa asioista kyllä on.Noh... pälis kerkes ennen mua.... oli hyvä kirjoius tulossa, mut nettiavaruus hotkaisi sen.
Mäkin koen rakentuneeni tekemisen kautta. Huomasin sen olevan jokin mittari itsellekin, mutta nyt on muut asiat tärkeämpiä arvoina... mutta tekemisestä huutava pula.... ihan tekemistekemisestä ihan tekemisen ilosta.
Enkä usko, että kukaan sellainen ihminen joka ei tykkää ksikenlaisesta tekemisestä voisi samaistua tähän. Näkee vaan kahelina säntäilynä. 😆
Onneks kovin moni ei tekemistä kiellä toiselta. Saa toihuta jos tykkää. ☺️
Ja mä tykkään, vaikkei tarviiskaan. 😄Itseasiassa mä ihan tässä just hoksasin, että kyllä suorittaja käyttää tätä suoritteluaan aika ovelastikin jatkossa.
Omilla irtonaisilla suorituksilla, siis tekemisellä ja touhuamisella voi piilotella omia tunteitaan, mitä ei tunnista. Sitä pakenee tosiaan sinne tekemiseen. Ja tekeminenkin oikeasti on vaan jonkinlainen korvike tunteen tukahduttamiseen, joten epäonnistuminen vaikka suorituksessa lyö oikein kunnolla yli. Siitä tulee turhautumista, minkä taas suuntaa siihen tekemiseen, eikä tunteeseen mikä on siellä takana.
Aika ovela se toi kuuppa vaan perhana on... mutta huolimaton. Kyllä mä aikanani löydän noikin kiemurat päästä. 😝
- e5ae56ef7
Psykologin mukaan nojaan vahvasti suorittamiskeskeiseen selviytymiskeinoon. Hukutan murheeni työhön, opiskeluun tai muuhun puuhaan. En välttämättä laita kaikkea likoon, mutta tuloksia pitää tulla. Oikeastaan mitään sellaista en tee, mistä en arvioi jo etukäteen suoriutuvani hyvin tuloksin. Niin. Kelpaan itselleni kun suoritan. Omalla kohdallani kyse ei mielestäni ole niin paljon muista kuin siitä, miten voin elää itseni kanssa. Ehkä se on sitten itsetunnon kysymys. Ja toimettomana alkaa kaikenlaista pyörimään päässä.
Toki jonkin verran sitä on varsinkin nuorempana peilannut muihin, erityisesti isosisarukseen, joka oli niin helvetin hyvä koulussa. Näin karkeasti arvioiden minä olen pelkässä älykkyydessä häntä edellä, mutta hän teki paljon enemmän töitä ja menestyi siksi paremmin. Minä jätin läksyt tekemättä ja kokeisiin lukematta ja vetelin läpi mututuntumalta. Niin. Suoritin suorituksia, en työmäärää. Aina kehuttiin älykkyydestä, ei ahkeruudesta. Jotenkin se, että joutui lukemaan oli häpeätahra. Joten en lukenut. Mutta muihin peilaamisesta olen kyllä opetellut eroon ja alkanut tehdä omia valintojani. Olen hyvä joissain asioissa ja muut ovat hyviä joissain muissa. Antaa olla. Suorittaminen maksaa rakkauden. Elämässä ei ole muuta kuin julmettu työn tekeminen.
Yhteiskunta on ajanut tilanteen niin ettei ole mitään mahdollisuutta parisuhteeseen, perheeseen, lapseen...
Ei pysty. Ei yksinkertaisesti onnistu.
Koska kiinni työssä. Kellon ympäri.
Aina tulee seuraava projekti ja seuraava. Rakkaus, kaikki muu jää jalkoihin.
Luulenpa niin, että omassa elämässä ja suhteissani se on vain kiinni ansion tulennista ei niinkään kelpaamisesta, mutta jos ei tahkoa, ei elä. Laskut tulevat kumminkin.Olen luovuttanut sen suhteen, mies, mukaan lukien myös itseni, on myyty tälle yhteiskunnalle ja rattaiden pyörimiselle, markkinataloudelle.
Väittäisinpä suoraan, että tämä suorittaminen on suurin suu yhä lisääntyville sinkkutalouksille. Tutkikaa tutkijat sitä.
Turha haaveilla entisajan seesteisistä ydinperheistä (mistään perheistä). Kaikesta on tullut hullua ja repaleista olemista.misspönttöuuni kirjoitti:
Olen luovuttanut sen suhteen, mies, mukaan lukien myös itseni, on myyty tälle yhteiskunnalle ja rattaiden pyörimiselle, markkinataloudelle.
Väittäisinpä suoraan, että tämä suorittaminen on suurin suu yhä lisääntyville sinkkutalouksille. Tutkikaa tutkijat sitä.
Turha haaveilla entisajan seesteisistä ydinperheistä (mistään perheistä). Kaikesta on tullut hullua ja repaleista olemista.Voi sua pikku kiukkujaista. 😥
Hengitä hetki ja laske kymmeneen....
On se aina ollut elämä tekemistä. Nyt on sentään helpottavia juttuja, mitä ei ennen ollut. Ei voinut laittaa whatsap-viestiä murulle savottaan. 😊
Tuo on tunnetta oikeasti ja se vyöryy päälle. Mutta anna sen tulla, ei se oikeesti tapa, eikä sille tarvii keksiä nyt ratkaisua.
Mä oon tuntenut myös tuollaista....😊Dissi kirjoitti:
Voi sua pikku kiukkujaista. 😥
Hengitä hetki ja laske kymmeneen....
On se aina ollut elämä tekemistä. Nyt on sentään helpottavia juttuja, mitä ei ennen ollut. Ei voinut laittaa whatsap-viestiä murulle savottaan. 😊
Tuo on tunnetta oikeasti ja se vyöryy päälle. Mutta anna sen tulla, ei se oikeesti tapa, eikä sille tarvii keksiä nyt ratkaisua.
Mä oon tuntenut myös tuollaista....😊Joo. Olen luopunut mistään oikeista yhteisasumishaaveista yms.
Elämä on niin hektistä ettei kumpikaan suhteessa tiedä, mitä toisella "tekee".
Sitten on vaan parempi tehdä työtä ja joka ilta väsyneenä kaatua sänkyyn ja aamulla oravanpyörä lähtee rullaamaan taas.
Ei tässä elämässä ole toiselle sijaa. Ihan oikeasti.
(suurin suu=syy)Dissi kirjoitti:
Voi sua pikku kiukkujaista. 😥
Hengitä hetki ja laske kymmeneen....
On se aina ollut elämä tekemistä. Nyt on sentään helpottavia juttuja, mitä ei ennen ollut. Ei voinut laittaa whatsap-viestiä murulle savottaan. 😊
Tuo on tunnetta oikeasti ja se vyöryy päälle. Mutta anna sen tulla, ei se oikeesti tapa, eikä sille tarvii keksiä nyt ratkaisua.
Mä oon tuntenut myös tuollaista....😊Oon väsyny tähän...
Dissi kirjoitti:
Voi sua pikku kiukkujaista. 😥
Hengitä hetki ja laske kymmeneen....
On se aina ollut elämä tekemistä. Nyt on sentään helpottavia juttuja, mitä ei ennen ollut. Ei voinut laittaa whatsap-viestiä murulle savottaan. 😊
Tuo on tunnetta oikeasti ja se vyöryy päälle. Mutta anna sen tulla, ei se oikeesti tapa, eikä sille tarvii keksiä nyt ratkaisua.
Mä oon tuntenut myös tuollaista....😊Ja turha eduskunnassakaan vinkua mitään lapsitalkoita.
En ehdi enää kallistaa päätäkään tyynyyn. Miehellä sama.
Missä on vika?Dissi kirjoitti:
Voi sua pikku kiukkujaista. 😥
Hengitä hetki ja laske kymmeneen....
On se aina ollut elämä tekemistä. Nyt on sentään helpottavia juttuja, mitä ei ennen ollut. Ei voinut laittaa whatsap-viestiä murulle savottaan. 😊
Tuo on tunnetta oikeasti ja se vyöryy päälle. Mutta anna sen tulla, ei se oikeesti tapa, eikä sille tarvii keksiä nyt ratkaisua.
Mä oon tuntenut myös tuollaista....😊Ennen suorittaminen tehtiin yhteisellä kotitilalla, isäntä, emäntä, lapset, mummut kaikki siinä. Työ ja koti yhdessä pihassa.
Nyt kuten itse tiedät, seurustelijatkin asuvat eri paikkakunnilla jne.
Ei, ei tuu mittään.misspönttöuuni kirjoitti:
Ennen suorittaminen tehtiin yhteisellä kotitilalla, isäntä, emäntä, lapset, mummut kaikki siinä. Työ ja koti yhdessä pihassa.
Nyt kuten itse tiedät, seurustelijatkin asuvat eri paikkakunnilla jne.
Ei, ei tuu mittään.Joo. Maailma muuttuu. 🙄
Ihmistenkin pitäis muuttuu, mutta ei myö keretä maailman mukaan. Sun vanhemmat opetti sut elämään siinä maailmassa mikä silloin oli. Nyt onkin toinen juttu...
Mutta vaikkapa maailma vaatis vaikka mitä....(supattaa oikein, että tuo maailman melu jäis taustalle) Niin ihminen on ihmiselle aina ihminen. 😊❤️
Elä mene sinne oravanpyörään täysin.... tule pois ja ole hetki muualla. Kyllä se murukin aikanaan sinne viereen kömpsii, kun näytät esimerkkiä. Villasukat jalkaan ja sohvan nurkkaan meet söpönä. 😊
Mistäs se toi pönttis nikki tulikaan? 😁Dissi kirjoitti:
Joo. Maailma muuttuu. 🙄
Ihmistenkin pitäis muuttuu, mutta ei myö keretä maailman mukaan. Sun vanhemmat opetti sut elämään siinä maailmassa mikä silloin oli. Nyt onkin toinen juttu...
Mutta vaikkapa maailma vaatis vaikka mitä....(supattaa oikein, että tuo maailman melu jäis taustalle) Niin ihminen on ihmiselle aina ihminen. 😊❤️
Elä mene sinne oravanpyörään täysin.... tule pois ja ole hetki muualla. Kyllä se murukin aikanaan sinne viereen kömpsii, kun näytät esimerkkiä. Villasukat jalkaan ja sohvan nurkkaan meet söpönä. 😊
Mistäs se toi pönttis nikki tulikaan? 😁Pöh...
Niin. Mutta suorittaminen on päivän sana.
Kun toinen menee siihen, helposti minäkin. Sinne hulinaan ne huolet ja murheetkin sitten uppoutuu ja painetaan pois tieltä.
Kyllä minä kannattaisin slow lifea/hidasta elämää jos vaan yhtään mahdollisuutta. Oon menny sohvan nurkkaan, mutta yksin siellä saa olla. Turhia lupauksia vaan, ei viikolla minnekään, sitten tulee viikonloppu ja sekin on täynnä, juuh...hienoa.
Olen yksinäisempi kuin sinkkuna. :(misspönttöuuni kirjoitti:
Pöh...
Niin. Mutta suorittaminen on päivän sana.
Kun toinen menee siihen, helposti minäkin. Sinne hulinaan ne huolet ja murheetkin sitten uppoutuu ja painetaan pois tieltä.
Kyllä minä kannattaisin slow lifea/hidasta elämää jos vaan yhtään mahdollisuutta. Oon menny sohvan nurkkaan, mutta yksin siellä saa olla. Turhia lupauksia vaan, ei viikolla minnekään, sitten tulee viikonloppu ja sekin on täynnä, juuh...hienoa.
Olen yksinäisempi kuin sinkkuna. :(Olet sinkkuna ilmsn tuota ihmistä.
Tunnista tunteet ja mieti mikä on totta, mikä vaan tunnetta. Kysy ja sano toiselta/lle. 😊
Mäpä uskon, että et ole sanonut nätisti kaikkea ja/tai kysynyt kaikkea.... oletat enimmäkseen. 😊
Ja hei.... mä koitan auttaa sit, en kiusata. 😊Dissi kirjoitti:
Olet sinkkuna ilmsn tuota ihmistä.
Tunnista tunteet ja mieti mikä on totta, mikä vaan tunnetta. Kysy ja sano toiselta/lle. 😊
Mäpä uskon, että et ole sanonut nätisti kaikkea ja/tai kysynyt kaikkea.... oletat enimmäkseen. 😊
Ja hei.... mä koitan auttaa sit, en kiusata. 😊Joo, hyvää sie tahdot, tiedän.
On vaan outoa, että tässä hommassa on heti muuri vastassa. Olevinaan halutaan olla yhdessä, mutta ei vaan toimi.
Oon sanonu, mutta niinku menis kuuroille korville... Heittäis ukko h.lvettiin ne muut ihmiset, minä kai se tärkeämpi olen.- einykyäänolerankkaa
misspönttöuuni kirjoitti:
Ennen suorittaminen tehtiin yhteisellä kotitilalla, isäntä, emäntä, lapset, mummut kaikki siinä. Työ ja koti yhdessä pihassa.
Nyt kuten itse tiedät, seurustelijatkin asuvat eri paikkakunnilla jne.
Ei, ei tuu mittään.No ei se ennenkään mitään idylliä ollut, että tilalla kolme sukupolvea keskenään auttamassa toisiaan, ehkä rikkailla. Jos aatellaan vaikkapa Minna Canthia kuka ukkonsa kuoltua hoiti seitsemää kakaraa, pyöritti kahta kauppaa ja ohessa vielä kirjoitti näytelmiä ja kirjoja.
misspönttöuuni kirjoitti:
Joo, hyvää sie tahdot, tiedän.
On vaan outoa, että tässä hommassa on heti muuri vastassa. Olevinaan halutaan olla yhdessä, mutta ei vaan toimi.
Oon sanonu, mutta niinku menis kuuroille korville... Heittäis ukko h.lvettiin ne muut ihmiset, minä kai se tärkeämpi olen.Se ei ole muuri, vaan se on hidaste.... niitä tulee ja ei mikään mene tuostavaan. Muista, että teillä on kaksi eri elämää.... ei ne osu tuostavaan yhteen.... järkeä peliin my friend.
Tottakai sä oot tärkeä. Mutta ottaisitko sä loparit töistä hänen vuokseen? Kestääkö persuus maksaa elämää? 🤔Dissi kirjoitti:
Se ei ole muuri, vaan se on hidaste.... niitä tulee ja ei mikään mene tuostavaan. Muista, että teillä on kaksi eri elämää.... ei ne osu tuostavaan yhteen.... järkeä peliin my friend.
Tottakai sä oot tärkeä. Mutta ottaisitko sä loparit töistä hänen vuokseen? Kestääkö persuus maksaa elämää? 🤔Ei kestä, sehän se on kun työ on pakko. Niin kuin sanoin, laskut tulee taatusti.
Mutta se on rakkauden hinta. Voisko poliitikot perehtyä tähän asiaan. Ei ole ihme jos me suomalaiset kuollaan sukupuuttoon.
Yhteiskunnasta on tullut enemmän kuin 24/7. Kertoisin alkulukeman vielä kahdella.
En oikeastaan enää tiedä, mistä tulen onnelliseksi. Onko yksin hyvä vai riittääkö ihmiselle tieto, että on se toinen siellä jossain. Siis elää tiedon kanssa.
Juu..elämät on tosi erilaiset-einykyäänolerankkaa kirjoitti:
No ei se ennenkään mitään idylliä ollut, että tilalla kolme sukupolvea keskenään auttamassa toisiaan, ehkä rikkailla. Jos aatellaan vaikkapa Minna Canthia kuka ukkonsa kuoltua hoiti seitsemää kakaraa, pyöritti kahta kauppaa ja ohessa vielä kirjoitti näytelmiä ja kirjoja.
Nykyään on yksinäistä.
misspönttöuuni kirjoitti:
Ei kestä, sehän se on kun työ on pakko. Niin kuin sanoin, laskut tulee taatusti.
Mutta se on rakkauden hinta. Voisko poliitikot perehtyä tähän asiaan. Ei ole ihme jos me suomalaiset kuollaan sukupuuttoon.
Yhteiskunnasta on tullut enemmän kuin 24/7. Kertoisin alkulukeman vielä kahdella.
En oikeastaan enää tiedä, mistä tulen onnelliseksi. Onko yksin hyvä vai riittääkö ihmiselle tieto, että on se toinen siellä jossain. Siis elää tiedon kanssa.
Juu..elämät on tosi erilaiset-No niinhän sitä kaikki muuttuu. Ennen oli kylällä posti, alko, kioski, kahvila, bensa-asema, apteekki, kampaamo ja ties mitä.... nyt on kauppa, kylmäasema ja loput löytyy googlesta. 😳
Verot ja maksut on niin kovia, että tuollainen ei kannata enää, mutta kyllä tää kupla jotenkin poksahtaa. 😊
Me ihmiset ollaan silti ihmisiä toisillemme...😊- sivistyksen.parissa
Dissi kirjoitti:
No niinhän sitä kaikki muuttuu. Ennen oli kylällä posti, alko, kioski, kahvila, bensa-asema, apteekki, kampaamo ja ties mitä.... nyt on kauppa, kylmäasema ja loput löytyy googlesta. 😳
Verot ja maksut on niin kovia, että tuollainen ei kannata enää, mutta kyllä tää kupla jotenkin poksahtaa. 😊
Me ihmiset ollaan silti ihmisiä toisillemme...😊"Ennen oli kylällä posti, alko, kioski, kahvila, bensa-asema, apteekki, kampaamo ja ties mitä..."
On vieläkin ja lisääntyneet vaan. On jopa kauppakeskuksia. sivistyksen.parissa kirjoitti:
"Ennen oli kylällä posti, alko, kioski, kahvila, bensa-asema, apteekki, kampaamo ja ties mitä..."
On vieläkin ja lisääntyneet vaan. On jopa kauppakeskuksia.No jossain kasvukeskuksissa voi ollakin. Täällä susirajan seudulla kaikki kylät kuolee pikkuhiljalleen pois. Ihmiset on muuttaneet pois ja on vaan mummoja ja pappoja.
Lisäksi kaikki palvelut loppuu. On yksi kauppa ja siellä hoidetaan kaikki...
Veikkaan, että tätämenoa ei 10-20 vuoden päästä ole kuin 10-15 isoa kaupunkia koko Suomessa...Dissi kirjoitti:
No jossain kasvukeskuksissa voi ollakin. Täällä susirajan seudulla kaikki kylät kuolee pikkuhiljalleen pois. Ihmiset on muuttaneet pois ja on vaan mummoja ja pappoja.
Lisäksi kaikki palvelut loppuu. On yksi kauppa ja siellä hoidetaan kaikki...
Veikkaan, että tätämenoa ei 10-20 vuoden päästä ole kuin 10-15 isoa kaupunkia koko Suomessa...Ja se on sääli! Pidetään Suomi asuttuna, on minun mottoni. Mihinkään kaupunkeihin ei tässä lähdetä.
Tämä viimeaikainen hermostuneisuuskin johtuu siitä ettei ole saanut tarpeeksi olla maaseudun ja omassa rauhassa. Ihminen on luotu maaseudulle. Luontoon ja rauhalliseen elämään.misspönttöuuni kirjoitti:
Ja se on sääli! Pidetään Suomi asuttuna, on minun mottoni. Mihinkään kaupunkeihin ei tässä lähdetä.
Tämä viimeaikainen hermostuneisuuskin johtuu siitä ettei ole saanut tarpeeksi olla maaseudun ja omassa rauhassa. Ihminen on luotu maaseudulle. Luontoon ja rauhalliseen elämään.No tottahan se on. Minäkin tässä mietin, että moni asia on maailmassa monimutkaisempaa nykyään ja raha sanelee paljon, mutta minkäs teet?
Työpaikkoja ei ole näilläseuduin tuostavaan tarjolla ja jos jonkun paikan saa, on siinä sitten jo nyt vedetty ksikki äärimmilleen, että työtä sais olla tekemässä kokoajan. Sitä työtä ei kannata jakaa monelle, kun se on kallista. Silti verot ja muut maksut on niin kovia, kun on pakko elättää nekin, joilla ei ole töitä, vaikka siis olis, jos se jaettas kohtuudella...
Ja mietippä sellainen juttu muuten siihen suhteeseen liittyen vielä. Tekin elätte erikodeissa...???? Ette te tule elämään toisen elämässä mukana, jos ette elä yhdessä. Se on karu fakta, mutta sen tajuaminen helpottaa sitä tunnetta, mikä ei saa noin vastakaikua. Kumpikin olette reppureissulaisia toistenne elämissä vielä nyt. Mutta ei se ole huono juttukaan.... mutta kunhan muistaa todellisuuden ja tietää, että siksi siellä sielussa salamoi...
Varsinkin sulla, kun oot tuollainen kirpsakka tunneihminen. 😁👌Dissi kirjoitti:
No tottahan se on. Minäkin tässä mietin, että moni asia on maailmassa monimutkaisempaa nykyään ja raha sanelee paljon, mutta minkäs teet?
Työpaikkoja ei ole näilläseuduin tuostavaan tarjolla ja jos jonkun paikan saa, on siinä sitten jo nyt vedetty ksikki äärimmilleen, että työtä sais olla tekemässä kokoajan. Sitä työtä ei kannata jakaa monelle, kun se on kallista. Silti verot ja muut maksut on niin kovia, kun on pakko elättää nekin, joilla ei ole töitä, vaikka siis olis, jos se jaettas kohtuudella...
Ja mietippä sellainen juttu muuten siihen suhteeseen liittyen vielä. Tekin elätte erikodeissa...???? Ette te tule elämään toisen elämässä mukana, jos ette elä yhdessä. Se on karu fakta, mutta sen tajuaminen helpottaa sitä tunnetta, mikä ei saa noin vastakaikua. Kumpikin olette reppureissulaisia toistenne elämissä vielä nyt. Mutta ei se ole huono juttukaan.... mutta kunhan muistaa todellisuuden ja tietää, että siksi siellä sielussa salamoi...
Varsinkin sulla, kun oot tuollainen kirpsakka tunneihminen. 😁👌Kirpsakka :D *naurun kihinää*
Joo, aina matkalla jonnekin, laulaa Teleks.
Joo, työpaikat on menny silleen, että yks duunaa koko firman työt ja yhteiskunnassa on kaikki oltava saatavilla koko ajan. Vaikka jos oikeasti ajateltais, niin tartteisko saada? No ei. Miksi ihmisestä luodaan tahallisesti hötky?
Oon aina kannattanut pehmeitä arvoja en kovaa rahaa. Ihminen ja tunteet ovat tärkeämpiä koko tässä paletissa. Jopa naiset saattaisivat olla miehille, ja toisin päin, inhimillisempiä.misspönttöuuni kirjoitti:
Ja se on sääli! Pidetään Suomi asuttuna, on minun mottoni. Mihinkään kaupunkeihin ei tässä lähdetä.
Tämä viimeaikainen hermostuneisuuskin johtuu siitä ettei ole saanut tarpeeksi olla maaseudun ja omassa rauhassa. Ihminen on luotu maaseudulle. Luontoon ja rauhalliseen elämään."Ja se on sääli! Pidetään Suomi asuttuna, on minun mottoni. Mihinkään kaupunkeihin ei tässä lähdetä."
Tuo on niin Kekkosen aikaa. Nyt se menee, että "Pidetään Suomi hiilinieluna!"misspönttöuuni kirjoitti:
Kirpsakka :D *naurun kihinää*
Joo, aina matkalla jonnekin, laulaa Teleks.
Joo, työpaikat on menny silleen, että yks duunaa koko firman työt ja yhteiskunnassa on kaikki oltava saatavilla koko ajan. Vaikka jos oikeasti ajateltais, niin tartteisko saada? No ei. Miksi ihmisestä luodaan tahallisesti hötky?
Oon aina kannattanut pehmeitä arvoja en kovaa rahaa. Ihminen ja tunteet ovat tärkeämpiä koko tässä paletissa. Jopa naiset saattaisivat olla miehille, ja toisin päin, inhimillisempiä.No tuollainen säpsäkkä karjalaiskirpsakka tytönhupakko. 😝
No voihan sitä yhteiskuntaa ihmetellä ja hyviä arvoja tavoitella, mutta kyllä yksilönä tässä meiningissä on vaan aika avuton ja menee muitten mukana sinnetänne kuin kuiva tammenlehti kevätpurossa.
Kovia päätöksiä joutuis tekemään oikeasti, että pääsis tästä ”oravanpyörästä” pois. 🤔
Sitten kun on ottanut velkaa ja omakotitalon kontolleen, on jumissa kuin pa.ka Junttilan talon hirsiseinässä tässä. Ei isoja peliliikkeitä voi vaan tehdä....😬
- toipunut
Vanhempien suorituspaineet siirtyvät helposti lapsille ja heidän kauttaan lapsenlapsille jollei joku tässä ketjussa katkaise tätä siirtymää sukupolvelta toiselle.
Vaillejäävät ilmentävät omaa vaillejäämistään suorittamalla ja hakemalla hyväksyntää sitä kautta itselleen. - työoliiloa
kyllä täs oli pakko "suorittaa"ja turhaan ku jotkut joutaa aattelemaan et miksi suorittaa.oli väärin suorittaa,ku jotkut (päivärahallako oot)joutaa jopa suoritusta joka on nimeltään TYÖ.. miettimään.mee kouluun.opiskele,hae seuraa ja tee työtä.iloa ja valoa elämääsi sanottiin sillonku me "suoritettiin"!ja työnteko oli ILOA!
- Ggggggg
Ehkä tässä ei ajatella asiaa noin suppeasti eli vain työn kautta.
- helmiä_sioille
Sä oot ihku! <3
Joo. Minä sanoisin, että suorittajat pakenee. Pakenee omaa itseään. Silloin kun jatkuvasti suorittaa jotain, ei tarvi kohdata eikä ole aikaakaan kohdata itseään. Kyllähän sitä tulee myös suoriteltua, eli siis tehtyä asioita jotka eivät nyt arjen pyörittämiselle olisi välttämättömiä.
Tuleehan sitä suoritettua myös itselleen, ei ole pakko lähteä salille mutta tulee lähdettyä oman hyvinvoinnin vuoksi. Samoin lasten ja läheisten vuoksi tulee asioita suoritettua. Samoin työmaalla tulee suoritettua asioita jotka eivät omaan toimeenkuvaan kuulu mutta helpottaa toisten elämää. En minä kuitenkaan koe että tuntisin itseäni jotenkin vajaaksi vaikka toisia autankin.
Kyllähän sitä joskus on kalenteria katsonut ja miettinyt miten tähän saisi vielä mahdutettua parisuhteen. Jos joku istahtaa vastapäätä, katsoo silmiin ja toteaa että sinä olet jatkossa minun mieheni niin mitäs sitten.
Olen jo nyt tehnyt päätöksen että työpuhelimeen en vastaa kello 17 jälkeen enkä viikonloppuisin ja yritykseni asioita en hoitele klo 20 jälkeen. Liikuntaharrastuksista pitää löytyä kaksi välipäivää viikossa. Nämä ovat myös jaksamiskysymyksiä. Myös suorittamiselle pitää antaa sen vaatima tila ja aika sillä sitä kautta tulee myös niitä onnistumisen ja hyvinvoinnin siemeniä.- kirjoitankoelämääni
olin suorittaja.oli pakkokin sain ei suorittajan elämänkumppaniksi.lapset koulutin suorittamalla ja jopa elätin itseni ja elämänkumppanin.tekihän hänkin mukana.suoritin etten nähnyt edes mitä olin.nyt olen.ajattelen ja huomaan matkaa vähempi edes takana paljon.mut suoritin luterilaisen tavan mukaan.en siis tehnyt kuin velvollisuuteni.nyt jopa istun ja ajattelen.kynä on ja tyhjä paperiarkki.kirjoitanko elämääni.
- suoriutujako
Todellinen suorittaja ei ole ainakaan lihava, siinä ei ehdi lihoa kun suorittaa. Suoritustasoja on useita, joku voisi kuvitella että teinpä taas kovan työn kun joku toinen voisi tuumata siihen että et ole tehnyt vielä mitään.
Niin....mikä sitten on suorittamista, ja mikä aivan normaalia toimintaa....
- wanhaämmä
Mä jämähdin kans tähän ajatukseen.
Teen töissä työni, vaikkei niin aina huvittaisikaan. Saan siitä toimeentuloni. Ehkä samalla miellytän esimiestäni sillä tekemisellä. Palkka on palkkio suorittamisestani. Jos työ haittaisi liikaa mun muuta elämääni, ottaisin lopputilin. Niinkin olen joskus tehnyt. Oravanpyörään jää niin helposti juoksemaan, pois hyppääminen tekee välillä hyvää.
Mitäs muuta mä suoritan.. nautin liikkumisesta. En miellytä sillä ketään muuta kuin itseäni, tulee hyvä olo.
Ennemminkin ehkä niin, että suoritan jotain selvitäkseni jatkossa vähemmällä suorittamisella. Kehuja tai kiitosta en ole vailla. Voin silti helpottaa toistenkin elämää, enkä näe sitä suorittamiseksi, vaan normaaliin ihmisyyteen kuuluvaksi huolenpidoksi toisista.
Mutta aina jokin toiminta on pois jostain muusta. Siinä kohtaa meidän arvot. Jos on onneton tekemisissään, pitäisi muuttaa toimintojaan.
Loppujen lopuksi, jos suorittaminen tuottaa itselle iloa, onko sillä väliä kuinka huonolla psyykeellä sen suorittamisen tekee? - wanhaämmä
wanhaämmä kirjoitti:
Mä jämähdin kans tähän ajatukseen.
Teen töissä työni, vaikkei niin aina huvittaisikaan. Saan siitä toimeentuloni. Ehkä samalla miellytän esimiestäni sillä tekemisellä. Palkka on palkkio suorittamisestani. Jos työ haittaisi liikaa mun muuta elämääni, ottaisin lopputilin. Niinkin olen joskus tehnyt. Oravanpyörään jää niin helposti juoksemaan, pois hyppääminen tekee välillä hyvää.
Mitäs muuta mä suoritan.. nautin liikkumisesta. En miellytä sillä ketään muuta kuin itseäni, tulee hyvä olo.
Ennemminkin ehkä niin, että suoritan jotain selvitäkseni jatkossa vähemmällä suorittamisella. Kehuja tai kiitosta en ole vailla. Voin silti helpottaa toistenkin elämää, enkä näe sitä suorittamiseksi, vaan normaaliin ihmisyyteen kuuluvaksi huolenpidoksi toisista.
Mutta aina jokin toiminta on pois jostain muusta. Siinä kohtaa meidän arvot. Jos on onneton tekemisissään, pitäisi muuttaa toimintojaan.
Loppujen lopuksi, jos suorittaminen tuottaa itselle iloa, onko sillä väliä kuinka huonolla psyykeellä sen suorittamisen tekee?"Loppujen lopuksi, jos suorittaminen tuottaa itselle iloa, onko sillä väliä kuinka huonolla psyykeellä sen suorittamisen tekee?"
Pitäisi varmaan lisätä, että tuottaa itsen lisäksi iloa myös muille. Mä miellän suorittamisen sellaiseksi, ettei anna itselleen sielunrauhaa ennen kun joku asia on tehty, joko oman pään asettamien kriteerien mukaan tai ylipäänsä tehty, sillonkin kun se ei huvita. Mutta se on velvollisuudentunnosta tai käytännönsyystä tehtävä. Mulla usein näin.
Mistä saa yleensä nautintoa ei ole suorittamista ellei siinäkin mene överiksi eli ylisuorita, josta seuraa pään tai kropan sairastumista. Kun suorittamalla tuhoaa jotakin fyysistä tai henkistä...se ei ole enää järkevissä mittasuhteissa. Mun mielestä.
- Jfkfpj
Jotkut suorittaa ihmissuhteita. Tai ihmisiä.
He kategorisoivat ja arvottavat. Kohtelevat kuten esineitä. - hienoahienoa
Suorittajana mikään ei ole vittumaisempaa kuin olla laiskan ihmisen työkaveri. Sellaisista laiskoista ei ole mihinkään. Mitä enemmän tekee laiskan kanssa töitä, sitä epätuotteliaampi itsekin on, koska ei halua tehdä kaikki laiskottelijan töitä. Laiskoissa on se ärsyttävä ominaisuus, että ovat mestareita selittämään miksi joku asia jäi tekemättä ja karismansa avulla kompensoivat laiskuuttaan. Tyhmemmät eivät näe laiskarin huijarin läpi, mutta itse en näihin hyväuskoisiin kuulu. Ärsyttää kaikki laiskat kieroilijat. Suorittajat sen sijaan ovat reiluja ihmisiä, hyviä.
Toikin on totta, ärsyttää jos työt jätetään toisten tehtäväksi esim. omalla vuorolla luuhataan mitä luuhataan, mutta samat työt on vielä tekemättä. Sitten tulee toinen töihin ja joutuu tekee toisen tekemättömät työt..
Ei v.ttu voi töitä tehdä noin, että käy vaan rötväämässä siellä. 😡
- Uususkomus
Mieti lisää.
https://yle.fi/uutiset/3-10700778
Tienestit ennen ansaintia - jhgjkhgjkgjhk
Hyviä kysymyksiä.
Teenkö asioita arjessani halusta vai pakosta? Pakosta. Lähes kaikki kun tarkemmin mietin.
Miksi teen asioita pakosta? No työ ainakin on "pakko". Työttömänä pysyy elossa, mutta ei ole varaa elää.
Koska niin kuuluu tehdä vai siksi, että kelpaisin itselleni tai toisille? Kelvatakseni.
Olisinko onnellisempi, jos tekisin vähemmän vai tuleeko onni tekemisestä? Vaikea kysymys. Kyllä työ tekijäänsä kiittääkin. Jos näkee paljon vaivaa asioiden suhteen, niin kyllä se tavalla tai toisella palkitseekin.
Jos tekisin asioita eri tavalla tai vähemmän, tykkäisinkö itsestäni siitä huolimatta? En. Eivätkä muut.
Mitä sitten ajattelisin itsestäni? Halveksisin.
Olen usein ajatellut sitä, että jos asuisin autiolla saarella.. Mitkä asiat olisi pakko tehdä? Niitä on HYVIN vähän. Kunhan olisi ruokaa ja katto pään päällä. Ei tarvitsisi miettiä ulkonäköä tms. Moni "turha" (ei niin välttämätön) asia jäisi pois. Kyllä ne muut ihmiset ovat ainakin minulla motiivi kaikkeen. Ei se, mitä itse haluan.Samat syyt oli joskus itelläkin. Toiset ihmiset ihan suoraan...ensin vanhemmat, sitten koulun väki, sitten työpaikan väki, sitten poikakaverit ja nyt olenkin sitten uhmakas käskyttäjiä ja miellyttämistä vaativia kohtaan...
Töissä vieläkin osittain ja ehkä enempikin siksi, että työnantajalta ei pian kukaan osta palveluja, jos työntekijät tekee sutta. Seuraamus saat haukkuja ja työt pian loppuu. Plus se, että tehdyn työn jälki on ihanaa katteltavaa itsellekin ja omassa työssä siitä nauttii muutkin. Ja vaikuttaa myös ihmisten hyvinvointiin olenko tehnyt työni kunnolla vai en. Jopa terveyteen suoraan.
Eli moninainen juttu.
Olen itsekin haaveillut viidakkoon tai erakkoon muuttamisesta, oravanpyörästä pois pääsemisestä. Paikkaan missä kukaan muu ei sanele ehtoja, eikä tarvi venyä enempää kun katsoo tahtovansa.
Lottovoitto myös ratkaisisi osan ongelmasta.- jhgjkhgjkgjhk
Päläpälä kirjoitti:
Samat syyt oli joskus itelläkin. Toiset ihmiset ihan suoraan...ensin vanhemmat, sitten koulun väki, sitten työpaikan väki, sitten poikakaverit ja nyt olenkin sitten uhmakas käskyttäjiä ja miellyttämistä vaativia kohtaan...
Töissä vieläkin osittain ja ehkä enempikin siksi, että työnantajalta ei pian kukaan osta palveluja, jos työntekijät tekee sutta. Seuraamus saat haukkuja ja työt pian loppuu. Plus se, että tehdyn työn jälki on ihanaa katteltavaa itsellekin ja omassa työssä siitä nauttii muutkin. Ja vaikuttaa myös ihmisten hyvinvointiin olenko tehnyt työni kunnolla vai en. Jopa terveyteen suoraan.
Eli moninainen juttu.
Olen itsekin haaveillut viidakkoon tai erakkoon muuttamisesta, oravanpyörästä pois pääsemisestä. Paikkaan missä kukaan muu ei sanele ehtoja, eikä tarvi venyä enempää kun katsoo tahtovansa.
Lottovoitto myös ratkaisisi osan ongelmasta.Ätmeillä ei taida olla noita haasteita, mitä meillä on. Ei tarvitse käydä töissä. Ei ole ongelmia ihmissuhteissa, koska niitä ei ole. Voi tehdä koska vaan mitä tahansa, eikä mikään ole pakko. Ei tarvitse piitata ulkonäöstä, koska ketään ei kiinnosta. Ei tarvitse puunata kotia, koska kukaan ei käy siellä. Seksinkin voi hoitaa itse. Seksittömyyteen ei ole toistaiseksi kukaan kuollut. Kolikolla on siis kaksi puolta, mutta eipä tuokaan elämäntapa näytä onnelliseksi tekevän.
jhgjkhgjkgjhk kirjoitti:
Ätmeillä ei taida olla noita haasteita, mitä meillä on. Ei tarvitse käydä töissä. Ei ole ongelmia ihmissuhteissa, koska niitä ei ole. Voi tehdä koska vaan mitä tahansa, eikä mikään ole pakko. Ei tarvitse piitata ulkonäöstä, koska ketään ei kiinnosta. Ei tarvitse puunata kotia, koska kukaan ei käy siellä. Seksinkin voi hoitaa itse. Seksittömyyteen ei ole toistaiseksi kukaan kuollut. Kolikolla on siis kaksi puolta, mutta eipä tuokaan elämäntapa näytä onnelliseksi tekevän.
Sepäs se, kolikolla on todellakin kaksi puolta. Sen kun jokainen ottas oivaltaakseen. Naulan kantaan.
jhgjkhgjkgjhk kirjoitti:
Ätmeillä ei taida olla noita haasteita, mitä meillä on. Ei tarvitse käydä töissä. Ei ole ongelmia ihmissuhteissa, koska niitä ei ole. Voi tehdä koska vaan mitä tahansa, eikä mikään ole pakko. Ei tarvitse piitata ulkonäöstä, koska ketään ei kiinnosta. Ei tarvitse puunata kotia, koska kukaan ei käy siellä. Seksinkin voi hoitaa itse. Seksittömyyteen ei ole toistaiseksi kukaan kuollut. Kolikolla on siis kaksi puolta, mutta eipä tuokaan elämäntapa näytä onnelliseksi tekevän.
Sepäs se, kolikolla on todellakin kaksi puolta. Sen kun jokainen ottas oivaltaakseen. Naulan kantaan.
- Fantastista
Joillain ihmisillä se varmasti tuo jonkinlaisen paremmuuden tunteen. Arvokkuuden itselleen. Toiset taasen tässä kulutus yhteiskunnassa ovat ajaneet itsensä siihen pisteeseen ettei ole vaihtoehtoa. Pakko tehdä eaim. rahaa että pärjää.
Yksi suorittaa koska ympärillä olevatkin tekee niin. Kolmas jonkin tavoitteen vuoksi.
Ero terveen ja epäterveen suorittamisen välillä mielestäni on se. Pystyykö suorittamiselle laittamaan stopin. Sairaalloista alkaa olemaan siinä vaiheessa kun ei itse näe tekemisen ja olemisen rajapintaa.
Itse vedän tiukan rajan näiden välille.
Tekemiselläni esim. Itse en hae arvostusta, hyväksyntää. Kun tehdään jotain se tehdään mahdollisemman tehokkaasti ja sen jälkeen ollaan. - muutanmökillenorjaan
Osalla on tapana leimata ihminen tollaseksi, esim minä en suorita, työni on kiireistä ja fyysisesti raskasta mutta silti teen hyvin ja pysyn terveenä, syön oikein ja onneksi omaan sellaset geenit ettei liho helposti lisäksi ehdin käydä kuntosalilla ja jää vielä aikaa omiin juttuihin.
Oma itteni olen aina en mitään roolia vedä vaan aito oma itteni vikoineen ja hyvine puolineen.
Työni on palkitsevaa koska saan auttaa ihmisiä, sielläkin olen ihan oma itteni, tietenkin tietty ammattimaisuus ja työrooli on oltava mutta muuten olen oma itteni, olen sitä muutenkin kaunistelematta jos vituttaa niin saa näkyä, jos itkettää niin itken ihan sama onko ihmisten ilmoilla sillon jos naurattaa niin nauran.
Tuntuu osaa ärsyttävän, huomannut olen koska on olltu lapsesta asti vahvvat vaistot ja hyvä ihmisen luku taito, en voi sille mitään että näen helposti ihmisistä asioita jotka ovat sitten paljastuneet ihan oikeiksi eikä luuloiksi, valehtelun olen myös aina vaistonnu herkästi.
Pois mustavalkosuus ja stereotyypit, olkaa rehellisiä tunteillenne ja itsellenne varsinkin sekä muillekkin, ei voi kasvaa jos ei ota osumaa elämässä, ja jos ei myönnä omia virheitään ja pyri oppimaan niistä ei tule mitään, koska ennemmin tai myöhemmin tulee sekin vastaan.
Eikä ole aloittajalle vittuilua, kunhan aiheeseen tälläsen näkökulman toin.
Täydellinen en ole enkä ymmärrä ihmisiä jotka yrittää sitä olal tai vetää roolia, onko se huonoa itsetuntoa vai mitä, vai monen asian summa niinku monesti onkin asiat, ei ole mustavalkosta mikään.
En tarvi sääliä, en arvostusta tietenkin tuntuu hyvältä joskus välillä saada sitä eikä siinä mitään pahaa, en ole kiitostakaan vailla toki paljon sitä työssäni saan niin paljon että tulee korvista ulos, olen aika vaatimaton aina ollut mutta tiedän kyllä mitä itse haluan ja on tulevaisuuden suunnitelmat realistiset sellaset, nyt opainan duunia ja säästän rahaa ja elän vapaasti ja nautin kevään tulosta.
Sitten etsin naisen jonka kanssa voi niitä lapsia sitten joku päivä harkita, en etsi enää hetken huumaa vaan pysyvämpää. Kuitenkin jo yli 30 niin sen verran tietää jo mitä haluaa elämält'ä varsinkin kun on meinannut kuolla pari kertaa ja piti taistella aika pahoista jutuista ylös aikoinaan siihen päälle vielä henkiset jutut mutta nykyisin olen sinut myös henkisen puoleni kanssa, kiitos siitä että tutkin itseäni todella syvältä rehellisesti ja kaunistelematta oli erittäin kivuliastakin mutta se pitää joskus tehdä niin kasvaa ihmisenä.
Välillä naurattaa kun osa valittaa turhasta kun miettii mistä ite selvinnyt ja moni muu jonka tunnen tai asiakkaitani joilla on helevetin vaikeaa ja yksinäistä osalla.
Saan olla kiitollinen ja nöyrä elämästä. - flowersreally
Kiitos kaikille, tosi hyviä pohdintoja, ”ajatussafkaa”.
Suorittamisen määrittelystä: se ei ole helppoa, mutta sanoisin, että jos ne arjen askareet, ja kaikki hommat mitä elämäänsä on joko velvollisuuksien kautta tai vapaaehtoisesti hankkinut. sujuu suht mukavasti ja itsellä on jokseenkin tasapainoinen olo, ei varmaankaan ole kyse suorittamisesta (ainakaan niin kuin sen tässä aloituksessa ajattelin).
Mun mielestä suorittaminen on enemmän asenne kaiken takana, riittämättömyyden tunteen takia omaksuttu toiminta- ja ajattelutapa. Kun suorittaminen värittää tekemistä (tai ajatuksia), työ ei ole enää pelkästään työtä, liikunta ei ole enää pelkästää liikuntaa, vaan ne on valjastettu sen riittämättömyyden ajokoiriksi. Kuten joku ketjussa sanoikin, kaikkea voi suorittaa.- uus.trolikka
Olet vetänyt yhteen oikeastaan kaiken, ainakin mulle oleellisen asian.
"Mun mielestä suorittaminen on enemmän asenne kaiken takana, riittämättömyyden tunteen takia omaksuttu toiminta- ja ajattelutapa. Kun suorittaminen värittää tekemistä (tai ajatuksia), työ ei ole enää pelkästään työtä, liikunta ei ole enää pelkästää liikuntaa, vaan ne on valjastettu sen riittämättömyyden ajokoiriksi. Kuten joku ketjussa sanoikin, kaikkea voi suorittaa."
Mulle ainakin lapsuus, koulu- ja teini-ikä oli erityisen raskasta... taisin olla ns. eriyislapsi; AD-HD tai asperger ja kävin terapiasta toiseen. Mulla oli myös puhevika; joka johtui kielijänteen (frenulum linguae) lyhydestä... kun sitä viimein huomattiin ratkoa vähän ja kieli alkoi toimimaan normaalisti... moni muukin seikka alkoi ns. sujumaan normaalisti elämässäni.
Mulle tuli jonkinlainen näytön halu, koska se mun vähättelyni alkoi loppumaan pikkuhijaa muiden vieraiden ihmisten taholta.
Liikunta ja voimistelu oli mulle ollut aina lapsuudesta asti se; jossa mä pädin ikäisteni joukossa, olin paras, siinä kun ei tarvinnut puhua! Hakeuduin koulutukseen ja ensimmäiset paperit mulla on liikunnanohjaajan, jatkot fysioterapeutin ja siinä lähinnä suunnitelmissa oli monenlaisen hieronnan osaaminen, tulkiteippaukset ym. Eli tarkoitukseni oli päästä huippu urheilijoiden huoltorenkaaseen joskus mukaan.
Matkan varrella ainakin mulla suunnitelmat muuttuivat ja olen päätynyt aivan eri ammatin pariin, jossa kuitenkin hyödynnän niitä osa-alueita ja olen hankkinut lisäksi muita perustason osa-alueita käyttööni.
Vaan tällä hetkellä ne on valjastettu sen lapsuudessa kokemani riittämättömyyteni ajokoiriksi.
Kaikkea ei voi kokea vain rasittavana suorituksena, jostain asioista yksinkertaisesti nauttii.
Ei aina mutt useimmiten...
osan suorittaa toisen ihmisen mielihyvän ja hyvinvoinnin vuoksi.
Kuten; kuten perusteellisen ihmisen ja vuoteen puhdistuksen... kaikki pesuun, siitä "haisevasta ulosteesta" polvitaipeista - niskaan ja sänkyvaatteet pesukoneeseen esihuuhtelun jälkeen!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71252Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191245- 51166
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21164Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11143Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11141Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421127Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110