Ahdistunut aamu

Kyllä omasta elämästä saa päättää aika pitkälle itse jos ei ole loputtoman riippuvainen muista. Jos olet muista riippuvainen niin silloin et myöskään saa päättää, sitä kutsutaan myös holhoamiseksi.

Minua ahdistaa, että tauteja, jotka on luultu Suomesta poistuneen, alkaa taas ilmaantua.
Viimeisin tieto on Variassa ilmi tullut tuberkuloositapaus, ja vastasyntyneiden altistuminen tubille sitä ennen.
Kuinka kauan tämä saa jatkua?
Eläimet jotka tulevat maahan, joutuvat karanteeniin, ja rokotuksiin.
Miksi tällaista rokotus-ja karanteenikäytäntöä ei sovelleta ihmisiin? Jos matkustan ulkomaille, joudun ottamaan sekalaisia rokotuksia, riippuen kohdemaasta.
Mutta tänne pääsee vaikka mitä tauteja mistä tahansa suunnasta.
Tällainen tänään ahdistaa.

Sitalopraami hieman lisää ahdistusta näin alkuviikkoina, toivon, että tuonnempana mieliala taas tulee optimistisemmaksi ja aktiivisemmaksi. Se on hyvä lääke ja varsin pienet sivarit kuitenkin.

Suomessa on ihmisiä, jotka ovat vankiloissa tai pakkohoidossa ja he eivät saa itse päättää elämästään.

Suomesta löytyy mielipide vankeja joille on annettu lääketietteellinen diaknoosi ja sen nojalla pidetään pakkohoidossa. Uhrille syötetään vahvoja Neoroleptejä kuten Neuvostoliitossa aikoinaan,

Edes Päivi Räsänen vaikka on lääkäri ja oli Sisä ministeri ei uskaltanut puuttua näiden ihmisten tilanteeseen.

Kaikille ei ole edes tehty mielentila tutkimusta. Vaan ovat sairaalassa vain lääkärin mielipiteen seurauksena.

Mikä h-tti mulla on, kun tänä aamuna ei mikään ahdista?

Saatanallinen soteahdistus, ilmastoahdistus ja matuahdistus valvotti taas yön!

Sen tovin kun ehdin nukahtaa, heräsin painajaiseen, jossa sdp:n hihamerkillä varustettu tyyppi tuli hakemaan dieselautoani takavarikkoon!

Todettakoon, ettei alkoholilla ollut mitään roolia tässä eikä muillakaan huimausaineilla!

Joka aamu kun herään, ensimmäisenä on mielessä että mikähän tästäkin päivästä tulee. Joudun huolehtimaan kolmen muistisairaan asioita , yhtä sekoilua kaikki päivät.