Miten moraalia perustellaan?

Moraalin kohdalla kyse on moraalisista arvoarvostelmista. Niiden tehtävänä on kertoa jotain arvokkaasta elämästä. Subjektiivisten moraaliarvostelmien taustalla on erilaisia asenteita ja tunteita. Arvorealismi puolestaan tulkitsee moraaliset arvostukset löytämisen prosessista, mikä nousee kokemuksellista havaintovaikutuksista, jotka sitten muodostavat käsityksiä siitä, kuinka meidän tulisi elämäämme viettää. Arvorealististen moraaliarvojen kohdalla kyse on siis subjektiivisista moraaliarvostelmista riippumattomien moraaliarvojen olemassaolosta. Kuten arvot yleensä, niin moraalisetkin arvot nousevat siten tosiasioista.

Lisäksi voidaan sanoa, että vaikka realistiset ja subjektiiviset moraaliarvostelmat eroavatkin toisistaan, niillä on myös yhtäläisyyksiä. Molemmat suuntaukset voivat esimerkiksi hyväksyä sen, että kivun ja mielihyvän kokemisen arvo on erottamaton osa niihin kohdistuvista vastenmielisyys- ja haluttavuusreaktioista. Tämä johtuu siitä, että sekä realistien, samoin kuin subjektivistienkin mukaan, siinä ilmiö- ja reaalimaailma kohtaavat toisensa. Kipu on paha asia vain, jos sen sellaisena koemme.

Moraali on historiallisesti liittynyt varsin usein sellaiseen, että yhteiskunnassa joku tietty ryhmä haluaa päättää miten kaikkien on elettävä. Kun joku sitten poikkeaa normista niin häntä nimitetään moraalittomaksi ja painostetaan yhteisön toimesta. Siksi sana moraali on saanut ikävän kaiun.

Muistatteko vielä tämän 1980 - luvulta?

https://en.wikipedia.org/wiki/Moral_Majority

Tuo vaikutti ainakin omalta osaltani käsitteen "moraali" merkitykseen elämässäni ja maailmankatsomuksessani kun näin sitä käytettävän nimenomaan hallitsemiseen ja rajoittamiseen sekä poliittisen / uskonnollisen ideologian aseena.

Anonyymi kirjoitti:

Moraali on historiallisesti liittynyt varsin usein sellaiseen, että yhteiskunnassa joku tietty ryhmä haluaa päättää miten kaikkien on elettävä. Kun joku sitten poikkeaa normista niin häntä nimitetään moraalittomaksi ja painostetaan yhteisön toimesta. Siksi sana moraali on saanut ikävän kaiun.

Muistatteko vielä tämän 1980 - luvulta?

https://en.wikipedia.org/wiki/Moral_Majority

Tuo vaikutti ainakin omalta osaltani käsitteen "moraali" merkitykseen elämässäni ja maailmankatsomuksessani kun näin sitä käytettävän nimenomaan hallitsemiseen ja rajoittamiseen sekä poliittisen / uskonnollisen ideologian aseena.

Lue lisää

"Moraali on historiallisesti liittynyt varsin usein sellaiseen, että yhteiskunnassa joku tietty ryhmä haluaa päättää miten kaikkien on elettävä."

Ehkä pitäisi selkeästi erottaa toisistaan moraali ja eettisyys jolloin moraali olisi vain historiallinen ja paikallinen ilmentymä ja eettinen toiminta taas universaalimpi ja jonkun yksilön/yksilöiden mielipiteistä sekä ajasta ja paikasta riippumaton tapa toimia yhteisön olemassaolon ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

"Muistatteko vielä tämän 1980 - luvulta?"

Jep ja on tuontyyppistä vieläkin ja varmaan aina ollut. Minusta jokainen saa tehdä yksin tai yhdessä muiden kanssa melkein mitä haluaa kunhan se on kaikille osallistujille aidosti vapaaehtoista eikä aiheuta kovin suuria ongelmia laajemalla yhteiskunnan tasolla.

"Tuo vaikutti ainakin omalta osaltani käsitteen "moraali" merkitykseen elämässäni ja maailmankatsomuksessani kun näin sitä käytettävän nimenomaan hallitsemiseen ja rajoittamiseen sekä poliittisen / uskonnollisen ideologian aseena."

Niin mutta ei kai tuo sinänsä sulje sitä pois ettetkö itse voisi tuntea joitain omia tekojasi ja valintojasi joko vääriksi tai oikeansuuntaisiksi. Muiden tekemiset ovat taas niiden ihmisten omantunnon kysymyksiä.

Omatunto lienee etiikassa se olennaisin asia varsinkin jos kykenee jonkinlaiseen empatiaan joka taas on sen toisen yksilön tai ryhmän asemaan virittäytymistä ajattelun ja tunteen tasolla.

Anonyymi kirjoitti:

"Moraali on historiallisesti liittynyt varsin usein sellaiseen, että yhteiskunnassa joku tietty ryhmä haluaa päättää miten kaikkien on elettävä."

Ehkä pitäisi selkeästi erottaa toisistaan moraali ja eettisyys jolloin moraali olisi vain historiallinen ja paikallinen ilmentymä ja eettinen toiminta taas universaalimpi ja jonkun yksilön/yksilöiden mielipiteistä sekä ajasta ja paikasta riippumaton tapa toimia yhteisön olemassaolon ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

"Muistatteko vielä tämän 1980 - luvulta?"

Jep ja on tuontyyppistä vieläkin ja varmaan aina ollut. Minusta jokainen saa tehdä yksin tai yhdessä muiden kanssa melkein mitä haluaa kunhan se on kaikille osallistujille aidosti vapaaehtoista eikä aiheuta kovin suuria ongelmia laajemalla yhteiskunnan tasolla.

"Tuo vaikutti ainakin omalta osaltani käsitteen "moraali" merkitykseen elämässäni ja maailmankatsomuksessani kun näin sitä käytettävän nimenomaan hallitsemiseen ja rajoittamiseen sekä poliittisen / uskonnollisen ideologian aseena."

Niin mutta ei kai tuo sinänsä sulje sitä pois ettetkö itse voisi tuntea joitain omia tekojasi ja valintojasi joko vääriksi tai oikeansuuntaisiksi. Muiden tekemiset ovat taas niiden ihmisten omantunnon kysymyksiä.

Omatunto lienee etiikassa se olennaisin asia varsinkin jos kykenee jonkinlaiseen empatiaan joka taas on sen toisen yksilön tai ryhmän asemaan virittäytymistä ajattelun ja tunteen tasolla.

Lue lisää

"Niin mutta ei kai tuo sinänsä sulje sitä pois ettetkö itse voisi tuntea joitain omia tekojasi ja valintojasi joko vääriksi tai oikeansuuntaisiksi. Muiden tekemiset ovat taas niiden ihmisten omantunnon kysymyksiä. "

Olet oikeassa, mutta yritän välttää valintojeni nimittämistä moraalisiksi valinnoiksi. Minulla on mielessäni aika selvästi käsitys oikeasta ja väärästä sekä tunne siitä missä omien tekojeni ja valintojeni osalta olen niihin nähden. Oikeudenmukaisuus on minulla hyvin tärkeä kriteeri asioiden arvottamiselle tuolla asteikolla ja se tietyiltä osin menee ohi kirjoitetun lain.

En siltikään osaa muodostaa yleispäteviä sääntöjä joiden mukaan pitäisi elää toteuttaakseen sitä mikä mielestäni on hyvää ja oikeaa. Se kun edellyttäisi että minulla olisi olemassa absoluuttinen ja muuttumaton arvohierarkia niille asioille, joita mielestäni pitäisi suosia ja edistää. Kun omien kokemusteni perusteella pikemminkin ajattelen että sellaista ei voi olla olemassa niin olen päätynyt siihen tulokseen että yleispätevien moraalisääntöjenkään laatiminen ei ole mahdollista. Sääntöjä siis on mutta ne eivät ole yleispäteviä eivätkä muuttumattomia.

Lyhyesti: Absoluuttisen ja muuttumattoman arvohierarkian puuttuminen tekee mahdottomaksi perustella yksityiskohtaisia moraalisääntöjä tavalla joka kestäisi kriittisen tarkastelun.

Anonyymi kirjoitti:

"Niin mutta ei kai tuo sinänsä sulje sitä pois ettetkö itse voisi tuntea joitain omia tekojasi ja valintojasi joko vääriksi tai oikeansuuntaisiksi. Muiden tekemiset ovat taas niiden ihmisten omantunnon kysymyksiä. "

Olet oikeassa, mutta yritän välttää valintojeni nimittämistä moraalisiksi valinnoiksi. Minulla on mielessäni aika selvästi käsitys oikeasta ja väärästä sekä tunne siitä missä omien tekojeni ja valintojeni osalta olen niihin nähden. Oikeudenmukaisuus on minulla hyvin tärkeä kriteeri asioiden arvottamiselle tuolla asteikolla ja se tietyiltä osin menee ohi kirjoitetun lain.

En siltikään osaa muodostaa yleispäteviä sääntöjä joiden mukaan pitäisi elää toteuttaakseen sitä mikä mielestäni on hyvää ja oikeaa. Se kun edellyttäisi että minulla olisi olemassa absoluuttinen ja muuttumaton arvohierarkia niille asioille, joita mielestäni pitäisi suosia ja edistää. Kun omien kokemusteni perusteella pikemminkin ajattelen että sellaista ei voi olla olemassa niin olen päätynyt siihen tulokseen että yleispätevien moraalisääntöjenkään laatiminen ei ole mahdollista. Sääntöjä siis on mutta ne eivät ole yleispäteviä eivätkä muuttumattomia.

Lyhyesti: Absoluuttisen ja muuttumattoman arvohierarkian puuttuminen tekee mahdottomaksi perustella yksityiskohtaisia moraalisääntöjä tavalla joka kestäisi kriittisen tarkastelun.

Lue lisää

"En siltikään osaa muodostaa yleispäteviä sääntöjä joiden mukaan pitäisi elää toteuttaakseen sitä mikä mielestäni on hyvää ja oikeaa. "

Onko se yleispätevien sääntöjen muodostaminen edes tarpeellista suhteessa siihen omaan eettisen toimintaan? Asiat pitää minusta käsitellä tapauskohtaisesti eikä se eettisyys minusta edes synny siitä että kaivetaan joku sääntökokoelma ensin esille ja sitten vasta tehdään valinta tai päätös tai siitä että muut hyväksyvät sen oman eettisen valinnan. Suurin osa yksilön valinnoista taas ei ole edes millään tavalla etiikkaan liittyviä.

"Lyhyesti: Absoluuttisen ja muuttumattoman arvohierarkian puuttuminen tekee mahdottomaksi perustella yksityiskohtaisia moraalisääntöjä tavalla joka kestäisi kriittisen tarkastelun."

Sen takia varmaan oikeustoimissakin on mukana lautamiehet jotta lakia ei tulkittaisi aina täysin kirjaimellisesti. Lainsäädäntö ei tietenkään ole sama asia kuin yksilön etiikka vaikka ne sivuavatkin toisiaan monessa asiassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Niin mutta ei kai tuo sinänsä sulje sitä pois ettetkö itse voisi tuntea joitain omia tekojasi ja valintojasi joko vääriksi tai oikeansuuntaisiksi. Muiden tekemiset ovat taas niiden ihmisten omantunnon kysymyksiä. "

Olet oikeassa, mutta yritän välttää valintojeni nimittämistä moraalisiksi valinnoiksi. Minulla on mielessäni aika selvästi käsitys oikeasta ja väärästä sekä tunne siitä missä omien tekojeni ja valintojeni osalta olen niihin nähden. Oikeudenmukaisuus on minulla hyvin tärkeä kriteeri asioiden arvottamiselle tuolla asteikolla ja se tietyiltä osin menee ohi kirjoitetun lain.

En siltikään osaa muodostaa yleispäteviä sääntöjä joiden mukaan pitäisi elää toteuttaakseen sitä mikä mielestäni on hyvää ja oikeaa. Se kun edellyttäisi että minulla olisi olemassa absoluuttinen ja muuttumaton arvohierarkia niille asioille, joita mielestäni pitäisi suosia ja edistää. Kun omien kokemusteni perusteella pikemminkin ajattelen että sellaista ei voi olla olemassa niin olen päätynyt siihen tulokseen että yleispätevien moraalisääntöjenkään laatiminen ei ole mahdollista. Sääntöjä siis on mutta ne eivät ole yleispäteviä eivätkä muuttumattomia.

Lyhyesti: Absoluuttisen ja muuttumattoman arvohierarkian puuttuminen tekee mahdottomaksi perustella yksityiskohtaisia moraalisääntöjä tavalla joka kestäisi kriittisen tarkastelun.

Lue lisää

Moraali liittyy inhimilliseen päätöksentekoon, siis arviointiin ja valintaan. Aika hyvin moraalin sisällön suuntaviivat esittää klassinen lista totuus, hyvyys, kauneus.

Totuus ei tarkoita mafiaperheen pomon sanelemaa "totuutta", vaan totuudellisuutta koko yhteiskunnassa - mieluimmin koko ihmiskunnassa - kaiken järjestäytyneen toiminnan perustana. Totuudellisuus edellyttää vapautumista irrationaalisista pakotteista (suvun kunnia) ja intensiivistä tutkimus- ja koulutustoimintaa globaalina perustuslaillisena järjestelmänä. Joku varmaan muistaa YK:n ja sen UNESON (nykyisin museovirasto).

Hyvyys ei tarkoita vain miljonäärin tai pelasturarmeijan hyväntekokampanjaa, vaan inhimillisten perustarpeiden - biologisten ja sosiaalisten - tyydytyksen globaalia perustuslaillisuutta. Valtiollisen politiikan tasolle nämä periaatteet nousivat länsimaissa (erit. pohjoismaat ml. UK) 1950 - 70, tosin osittain jälleenrakennuksena ja kilpailuna sos-maiden kanssa.

Kauneuden kokeminen ja tavoittelu ympäristössä ja toiminnassa voi mm. lieventää erilaisia häiriökokemuksia ja antaa uusia kehittätmistavoitteita.

Tällainen eettis-poliittinen tiivistelmä laukaisee todennäköisesti massiivisen trollifoobikkojen sekä varsinaisten nykytaantumuksellisten itkukuoroesityksen, mutta joskus valheen arpeutumia on syytä hieman valohoitaa, edes välähdyksellisesti.

Mitä tuo tarkoittaa? Hyeenakin on sosiaalinen eläin, millainen sen moraali on?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tuo tarkoittaa? Hyeenakin on sosiaalinen eläin, millainen sen moraali on?

Luulisin että kommentoija tarkoitti, että sosiaalisilla eläimillä on nokkimisjärjestys. Apinalaumoilla on hierarkia, jossa toiset ovat huonoja pahoja kelvottomia syntipukkeja ja toisilla enemmän vapauksia. Jopa moraalittomuus sallitaan kun se kohdistuu hierarkiassa alempaan.

Laissa lukee ettei saa syrjiä, koska laki on tarpeen. Laki ei kuitenkaan pysty estämään, jos näennäisesti on reilu, mutta ei palkkaa tiettyjä henkilöitä väittäen, että henkilöt ovat kelvottomia. Asenteet ja asenteita puoltavat moraalikäsitykset vaihtelevat. Usein on eri säännöt eri henkilöille. Toisen virheet hyväksytään ja toisen ei. Säännöt ovat näennäisesti samat. Kirjoittamattomat säännöt näkyvät asenteissa.

Vaan kukapa päättää mikä velvollisuus ihmisellä on itseään kohtaan? Sen päätöksen tekemisen pitäisi olla jokaisen oma oikeus.

Moralistit haluavat kertoa että ihmisellä on juuri heidän näkemyksiensä mukaisia moraalisia velvotteita itseään ja muita kohtaan. Velvoitteet on tietenkin valittu siten, että moralisti pääsee niiden avulla hallitsemaan toisten elämää ja tekemään valinnat heidän puolestaan. Jos ihminen ei suostu moralistin valintoihin niin sitten häntä syytetään moraalittomaksi ja yritetään lauman painostuksen avulla pakottaa noudattamaan näitä muiden määräämiä sääntöjä.

Kun siis huomaat että joku on moraaliin vedoten vaikuttamassa sinun elämääsi niin ennenkuin teet mitään valintoja pysähdy miettimään mikä tuon moraalisäännön takana mahtaa olla perimmäisenä tavoitteena. Osa säännöistä on hyvin perusteltuja yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta katsottuna, osa taas perustuvat puhtaaseen vallantavoitteluun tai kateuteen siitä että toisella on vapaus tehdä asioita omalla tavallaan esimerkiksi perheen, seurakunnan tai Mormonin kirjan sitomatta. Näitä jälkimmäisiä syntiin vetoavia syyllistäviä sääntöjä esiintyy nimenomaan sukupuolielämään liittyvissä tilanteissa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaan kukapa päättää mikä velvollisuus ihmisellä on itseään kohtaan? Sen päätöksen tekemisen pitäisi olla jokaisen oma oikeus.

Moralistit haluavat kertoa että ihmisellä on juuri heidän näkemyksiensä mukaisia moraalisia velvotteita itseään ja muita kohtaan. Velvoitteet on tietenkin valittu siten, että moralisti pääsee niiden avulla hallitsemaan toisten elämää ja tekemään valinnat heidän puolestaan. Jos ihminen ei suostu moralistin valintoihin niin sitten häntä syytetään moraalittomaksi ja yritetään lauman painostuksen avulla pakottaa noudattamaan näitä muiden määräämiä sääntöjä.

Kun siis huomaat että joku on moraaliin vedoten vaikuttamassa sinun elämääsi niin ennenkuin teet mitään valintoja pysähdy miettimään mikä tuon moraalisäännön takana mahtaa olla perimmäisenä tavoitteena. Osa säännöistä on hyvin perusteltuja yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta katsottuna, osa taas perustuvat puhtaaseen vallantavoitteluun tai kateuteen siitä että toisella on vapaus tehdä asioita omalla tavallaan esimerkiksi perheen, seurakunnan tai Mormonin kirjan sitomatta. Näitä jälkimmäisiä syntiin vetoavia syyllistäviä sääntöjä esiintyy nimenomaan sukupuolielämään liittyvissä tilanteissa.

Lue lisää

Yksityisasioita ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Yksityisasioita ei ole.

Kollektivistisessä yhteiskunnassa ei ole yksityisasioita, esim Ayn Rand kirjassaan "Hymni".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hymni_(pienoisromaani)

Minun maailmassani tietenkin on yksityisasioita.

Moralistien mielestä moralistien itsensä määräämät säännöt menevät yli yksilön oikeuksien. Siinä on erittäin hyvä syy kyseenalaistaa "yleisiä" moraalisääntöjä ja niiden perusteita silloin kun ne haiskahtavat vallankäytöltä ja puuttuvat yksityisyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Kollektivistisessä yhteiskunnassa ei ole yksityisasioita, esim Ayn Rand kirjassaan "Hymni".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hymni_(pienoisromaani)

Minun maailmassani tietenkin on yksityisasioita.

Moralistien mielestä moralistien itsensä määräämät säännöt menevät yli yksilön oikeuksien. Siinä on erittäin hyvä syy kyseenalaistaa "yleisiä" moraalisääntöjä ja niiden perusteita silloin kun ne haiskahtavat vallankäytöltä ja puuttuvat yksityisyyteen.

Lue lisää

Kysymys ei ole Ayn Randista tai moralistien määräämistä säännöistä, vaan maailmankaikkeuden olemuksesta. Moni saattaa tietysti klassisen fysiikan mukaisten vaikutelmiensa takia luulla, että he ovat erillisiä saarekkeita universumissa, joilla on korkeintaan nahkarajan verran yhteistä muun universumin kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys ei ole Ayn Randista tai moralistien määräämistä säännöistä, vaan maailmankaikkeuden olemuksesta. Moni saattaa tietysti klassisen fysiikan mukaisten vaikutelmiensa takia luulla, että he ovat erillisiä saarekkeita universumissa, joilla on korkeintaan nahkarajan verran yhteistä muun universumin kanssa.

Lue lisää

Fysiikan lait eivät määrittele moraalia. Sama koskee muitakin luonnon lainalaisuuksia. Monet ihmisten keksimät moraalisäännöt ovat itse asiassa ainakin nimellisesti olemassa estääkseen normaalia luonnon kehityskulkua ravintoketjuineen ja vahvempi syö heikomman - tilanteineen toteutumasta.

Ja mitä yksityisasioihin tulee niin fysiikassakin on niitä jokaisella maailmankaikkeuden hiukkasella. Kvanttimekaniikka aika selvästi kertoo, että hiukkasen sijaintia ja liiketilaa kuvaava aaltofunktio on jokaisen hiukkasen yksityisasia ja että sen urkkiminen johtaa kyseisen aaltofunktion romahtamiseen aiemmasta useita vaihtoehtoja kattavasta tilanteesta yhteen tiettyyn ja nimenomaiseen tilaan. Aaltofunktiota ei voi urkkia aiheuttamatta tuota romahdusta.

Maailmankaikkeudessa toteutuu myös kaaos: Et voi päätellä systeemin nykyisestä tilasta mikä sen menneisyys oli, sillä nykytilanteen virheet kasautuvat nopeasti pilaten ennusteiden tarkkuuden. Tämä sama ilmiö pilaa pitkän ajan sääennusteet.

Valon nopeus pitää huolen siitä, että olemme eristyksissä muusta maailmankaikkeudesta. Mikään mitä teemme ei vaikuta ympäristöömme kauempana kuin mihin valon nopeudella vaikutus ehtii etenemään.

Anonyymi kirjoitti:

Fysiikan lait eivät määrittele moraalia. Sama koskee muitakin luonnon lainalaisuuksia. Monet ihmisten keksimät moraalisäännöt ovat itse asiassa ainakin nimellisesti olemassa estääkseen normaalia luonnon kehityskulkua ravintoketjuineen ja vahvempi syö heikomman - tilanteineen toteutumasta.

Ja mitä yksityisasioihin tulee niin fysiikassakin on niitä jokaisella maailmankaikkeuden hiukkasella. Kvanttimekaniikka aika selvästi kertoo, että hiukkasen sijaintia ja liiketilaa kuvaava aaltofunktio on jokaisen hiukkasen yksityisasia ja että sen urkkiminen johtaa kyseisen aaltofunktion romahtamiseen aiemmasta useita vaihtoehtoja kattavasta tilanteesta yhteen tiettyyn ja nimenomaiseen tilaan. Aaltofunktiota ei voi urkkia aiheuttamatta tuota romahdusta.

Maailmankaikkeudessa toteutuu myös kaaos: Et voi päätellä systeemin nykyisestä tilasta mikä sen menneisyys oli, sillä nykytilanteen virheet kasautuvat nopeasti pilaten ennusteiden tarkkuuden. Tämä sama ilmiö pilaa pitkän ajan sääennusteet.

Valon nopeus pitää huolen siitä, että olemme eristyksissä muusta maailmankaikkeudesta. Mikään mitä teemme ei vaikuta ympäristöömme kauempana kuin mihin valon nopeudella vaikutus ehtii etenemään.

Lue lisää

Tässä havainnollistit juuri klassisen fysiikan maailmankuvan, jossa erilliset asiat korkeintaan signaloivat keskenään. Fysiikan lait eivät määrittele moraalia, mutta ne kertovat jotakin siitä, onko yksityisasioita pohjimmiltaan olemassa. Kvanttimekaaninen lomittuminen ei välitä mitään valonnopeudesta tai aika-avaruudellisesta välimatkasta. Lomittuneet hiukkaset ovat kuin yksi kokonaisuus, jossa muutos yhdessä ei voi olla vaikuttamatta toisten tilaan.

Ja luultavasti kvanttimekaniikka ei sekään ole mikään perimmäisen todellisuuden kuvaus, koska se ei kerro mitään tietoisuuden olemuksesta (vaan korkeintaan tietoisuuden vaikutuksesta materian syntyyn, jos sitäkään). Kvanttimekaaninen todellisuus on kuitenkin klassisen maailman pohjalla ja se ei ole klassisen fysiikan erillisten biljardipallojen maailma. Kvanttimekaniikan maailmankuva muistuttaa kaikilta olennaisilta ominaisuuksiltaan, niin pitkälle kuin asioita voidaan vain siinä kehikossa kuvailla, mystikoiden ja vuosituhansia sitten välittämää maailmankuvaa. Kaikki on yhtä, aika ja avaruus eivät ole perimmäisiä, on olemassa ajan ja avaruuden takana oleva todellisuus, aine on illuusiota, jne. Kun tiede on päässyt jo näin pitkälle, mikä estää uskomasta sitä, mikä siinä enää jää sanomatta: että todellisuus on henkinen, olemme kaikki yhtä, ja että mitä teen itselleni teen muille? Olemme täällä tarkoitusta varten.

Moralistit haluavat määrätä myös sellaisesta toiminnasta, josta ei ole muille haittaa. Mielensäpahoittaminen tai kateellisuuden tunteminen tai erimielisyydet uskonasioista ja ideologioista eivät ole kelvollisia perusteita kieltää jotakin toimintaa moraalittomana. Kuitenkin suuri osa moraalista on nimenomaan mielensäpahoittamiseen perustuvaa.

Jos vain sellainen toiminta olisi sallittua joka ei saisi ketään pahoittamaan mieltään niin oikeastaan kaikki toiminta olisi moraalitonta jonkun mielestä. Siksi moraalin perusteluilla on merkitystä ja siksi yleiseen moraaliin vetoaminen ei minun mielestäni ole kelvollinen perustelu oikeastaan millekään. Se "yleinen" moraali kun on yleensä pienen ahdasmielisen ja kateuden sekä katkeruuden täyttämän joukon käsitys asioista.

Väärin. Vain Budhaan uskomalla voit valaistua.

Niin tai lukea ainoa oikea(tm) moraali Koraanista, jos olet muslimi.

Useimmissa yhteisöissä juuri psykopaatit hakeutuvat/valitaan päättämään yhteisön tärkeistä asioista. Siksi maailma on juuri sellainen kuin se nykyjään on.

Anonyymi kirjoitti:

Useimmissa yhteisöissä juuri psykopaatit hakeutuvat/valitaan päättämään yhteisön tärkeistä asioista. Siksi maailma on juuri sellainen kuin se nykyjään on.

Ryhmän mukana toimiminen ja usko omaan asiaansa, saa aikaan suurimmat moraaliset vääryydet. Vastustajan näkeminen psykopaatiksi, tyhmäksi, hulluksi yns on ensimmäinen askel siihen, ettei toista tarvitse kohdella kunnioittavasti. Vastustajat epäinhimillistetään. Samoin toimivat kiusaajat kouluissa, kun näkevät sen dorkan. Sivistyneet aikuiset kaivautuvat poteroihin ja luokittelevat toisensa heimoihin hyvin pienten identiteettiin liittyvien poikkeamien perusteella.

Omana aikanaan on hyvinkin saattanut valtaa pitävä ryhmä nähdä oman toimintansa täysin moraalisena. Teemmekö nyt poikkeuksen? Mitä moraalitonta teemme parhaillaan? Olenko minä hyvä ihminen? Todennäköisesti en ole hyvä ihminen ja teen paljon moralittomuuksia. Kuvitelma, että omat ajatukset ovat hyviä, on kaikkein vaarallisimpia.

”Miten opettaa nuori ottamaan vastuu omasta elämästä ja punnitsemaan itse moraalikysymyksiä eikä vain noudattamaan ulkoisia sääntöjä?”

Ihminen muodostaa jo lapsena jo alintajuntaista käsitystä oikeasta ja väärästä. Kyseessä ei ole pelkästään rationaalinen asia, vaan meille muodostuu tästä alitajuntaamme malli ja kyseistä mallia vastaan toimiminen aiheuttaa vahvoja tunnereaktioita. Ihmisellä on tällöin ns. ”huono omatunto”.

Perhe- ja peruskoulukeskeisessä moraalikeskustelussa ei ole mielekästä lähteä pohtimaan metaeettisiä moraalikysymyksiä, sillä etiikan kenttä on aivan liian laaja, epäyhtenäinen ja hajanainen, jotta sitä kautta voitaisiin ratkaista jokapäiväisiä, nopeasti vastaan tulevia moraalikysymyksiä. Näin ollen tärkeintä onkin keskittyä yhteisön sisällä vallitseviin, käytännössä koeteltuihin ja mahdollisesti hyväksi havaittuihin normatiivisiin moraalikoodeihin ja sääntöihin ja toimia niiden mukaan. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan myös tukeutua lainsäädäntöön.

Pitkällä tähtäimellä voidaan tietenkin yhteisön sisälläkin pohtia, onko käytössä oleva moraalikoodisto ajan tasalla, vai onko sitä syytä "päivittää". Moraaliperiaatteiden ja -teorioiden moninaisuus tarjoaakin siihen hyvät lähtökohdat. Sitä kautta oikean ja väärän, samoin kuin hyvän ja pahan, kuin myös tekojen tai tekemättömyyden aiheuttamien seurausten arvioimiseen on hyvät mahdollisuudet. Mikään ei myöskään estä käyttämästä moraalisia intuitioita, joissa mielen ja tunne-elämän tasolla pohditaan käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä.

Vaishnavism & Civilization
(part 1)
Journal ‘The Harmonist’
Edited by
Shrila Bhaktisiddhanta Saraswati Thakur

(No. 10, Vol. XXVI, March 1929)



THE claim that Vaishnavism embodies the eternal and only function of the jiva soul in his eternal state of perfect rational existence may appear at first sight to be opposed to the experience of this world. Vaishnavism is no doubt represented by a vast and varied literature in almost all the languages of India and all persons are in a position to appreciate more or less the devotional fervour and aesthetic quality that are the special characteristics of this literature. But in spite of the admitted sweetness, gentleness, beauty and fervour that permeate every part of the Vaishnava literature and make it, in the opinion of many competent persons, perhaps the most glorious heritage of India, there seems to be lacking any historical evidence to prove that the community professing the Vaishnava faith has been able to attain any signal, social, political or economic success. On the contrary there are not wanting hostile critics who do not hesitate to regard Vaishnavism in some of its forms as a main cause of the backwardness of India which they attribute to the influence of Vaishnava teachings and practices involving, in their opinion, the virtual denial of the ordinary principles of moral life as well as the most elementary needs of advanced material civilization.

Anonyymi kirjoitti:

Vaishnavism & Civilization
(part 1)
Journal ‘The Harmonist’
Edited by
Shrila Bhaktisiddhanta Saraswati Thakur

(No. 10, Vol. XXVI, March 1929)



THE claim that Vaishnavism embodies the eternal and only function of the jiva soul in his eternal state of perfect rational existence may appear at first sight to be opposed to the experience of this world. Vaishnavism is no doubt represented by a vast and varied literature in almost all the languages of India and all persons are in a position to appreciate more or less the devotional fervour and aesthetic quality that are the special characteristics of this literature. But in spite of the admitted sweetness, gentleness, beauty and fervour that permeate every part of the Vaishnava literature and make it, in the opinion of many competent persons, perhaps the most glorious heritage of India, there seems to be lacking any historical evidence to prove that the community professing the Vaishnava faith has been able to attain any signal, social, political or economic success. On the contrary there are not wanting hostile critics who do not hesitate to regard Vaishnavism in some of its forms as a main cause of the backwardness of India which they attribute to the influence of Vaishnava teachings and practices involving, in their opinion, the virtual denial of the ordinary principles of moral life as well as the most elementary needs of advanced material civilization.

Lue lisää

The apostles of Puritanism and Activism are not likely to accept a creed which may be suspected of a partiality for sexuality, passivism, childish ceremonial and credulity and which declares all secular effort whether moral, social, political or philanthropic as utterly powerless for the amelioration of the lot of man,—nay which regards them as the root-cause of all the troubles that afflict this miserable world.

Modern India has failed in achieving any tricking success in her efforts for the betterment of the material condition of her people. In the resources of material wealth and political power India is the most bankrupt of all among the modern nations of the world. Is not this a proof that something is wrong with her very civilization? Does it not go a long way to prove that modern India is spiritually inferior to all the other countries?

Before we attempt an answer to such questions it is necessary to pause and try to realise as clearly as possible the nature of the relationship if any, that may subsist between religion and material civilization.

Anonyymi kirjoitti:

The apostles of Puritanism and Activism are not likely to accept a creed which may be suspected of a partiality for sexuality, passivism, childish ceremonial and credulity and which declares all secular effort whether moral, social, political or philanthropic as utterly powerless for the amelioration of the lot of man,—nay which regards them as the root-cause of all the troubles that afflict this miserable world.

Modern India has failed in achieving any tricking success in her efforts for the betterment of the material condition of her people. In the resources of material wealth and political power India is the most bankrupt of all among the modern nations of the world. Is not this a proof that something is wrong with her very civilization? Does it not go a long way to prove that modern India is spiritually inferior to all the other countries?

Before we attempt an answer to such questions it is necessary to pause and try to realise as clearly as possible the nature of the relationship if any, that may subsist between religion and material civilization.

Lue lisää

The ordinary view on which the questions mooted above are based is that religion is the ‘inside’ of worldly civilization, that the material civilization is the ‘result’ of a pure religion, that the decline of material prosperity is a proof of the decay of religion. This connection between the two is sought to be established by means of the principle of ‘virtue’, ‘goodness’ or ‘morality’. Pure religion makes a man moral. Morality consists of those qualities that make their possessor successful in worldly affairs. The possession of virtue makes man superior to brutes by making systematic and collective effort possible. There can not be any civilized society without virtue.

The view set forth above may be said to represent with tolerable fairness the philosophy of life underlying civilized life in every Age. Virtue, therefore, must needs be cultivated by social man in as much as it appears to form the very basis of human society. To the social and political man, it is worth while to worship God if such worship make them virtuous. It is believed that without faith in God it is not possible to have that disinterestedness which is the essence of virtue. Man is selfish by nature in this world.

Anonyymi kirjoitti:

The ordinary view on which the questions mooted above are based is that religion is the ‘inside’ of worldly civilization, that the material civilization is the ‘result’ of a pure religion, that the decline of material prosperity is a proof of the decay of religion. This connection between the two is sought to be established by means of the principle of ‘virtue’, ‘goodness’ or ‘morality’. Pure religion makes a man moral. Morality consists of those qualities that make their possessor successful in worldly affairs. The possession of virtue makes man superior to brutes by making systematic and collective effort possible. There can not be any civilized society without virtue.

The view set forth above may be said to represent with tolerable fairness the philosophy of life underlying civilized life in every Age. Virtue, therefore, must needs be cultivated by social man in as much as it appears to form the very basis of human society. To the social and political man, it is worth while to worship God if such worship make them virtuous. It is believed that without faith in God it is not possible to have that disinterestedness which is the essence of virtue. Man is selfish by nature in this world.

Lue lisää

. Religion in the pure form is believed to make him disinterested. Worldly prosperity is the un-sought reward of disinterested virtue which never yields to the seductions of selfishness. Disinterested virtue can alone promote impartially the well-being of everybody as it makes a man brave, enterprising, patient, meek, steady of purpose, unselfish, eager to know, to improve and to help others to improve. Is there any human being who does not covet these qualities? What is universally recognised as desirable appears to be necessarily true. This therefore, seems to be the practical and living side of religion. Faith in God makes a man virtuous for the sake of virtue. If a man attempts to be virtuous from a consideration of its social or worldly results he or she is bound to fail. By such reliance on one’s own utilitarian judgment, one is sure to be turned into an opportunist. But there can well be no worse form of association than a society of moral opportunists. It is the special merit of virtue that worldly prosperity is not coveted by the virtuous for its own sake. Religion is valued because it is supposed to confer on an individual this ‘inner’ state of which his or her worldly prosperity is the external result.

Anonyymi kirjoitti:

. Religion in the pure form is believed to make him disinterested. Worldly prosperity is the un-sought reward of disinterested virtue which never yields to the seductions of selfishness. Disinterested virtue can alone promote impartially the well-being of everybody as it makes a man brave, enterprising, patient, meek, steady of purpose, unselfish, eager to know, to improve and to help others to improve. Is there any human being who does not covet these qualities? What is universally recognised as desirable appears to be necessarily true. This therefore, seems to be the practical and living side of religion. Faith in God makes a man virtuous for the sake of virtue. If a man attempts to be virtuous from a consideration of its social or worldly results he or she is bound to fail. By such reliance on one’s own utilitarian judgment, one is sure to be turned into an opportunist. But there can well be no worse form of association than a society of moral opportunists. It is the special merit of virtue that worldly prosperity is not coveted by the virtuous for its own sake. Religion is valued because it is supposed to confer on an individual this ‘inner’ state of which his or her worldly prosperity is the external result.

Lue lisää

In this way by means of the principle of morality a causal connection is sought to be established between religion and worldly prosperity. In accordance with the view set forth above material prosperity must needs go hand in hand with spiritual well-being. It thus becomes an easy task on this basis to prepare a comparative table of spiritual values of individuals and communities of a particular Age. By such test India of to-day of course is found to occupy the very bottom position. I am not sure that this test has been consistently rejected by any of the Indians themselves of this Age. It is subscribed to, in one form or another, in their pronouncements by high personages who are claimed to represent at the present day the spiritual life of India. The Non-Co-operators, Swarajists, Responsivists, Liberals or Moderates, the Minor as well as the Major Communities, would be alike untrue to the basic principle of their constitution if they object to accept this causal connection of mind with matter by means of the principle of virtuous conduct rendering possible co-operation for general material well-being.

Anonyymi kirjoitti:

In this way by means of the principle of morality a causal connection is sought to be established between religion and worldly prosperity. In accordance with the view set forth above material prosperity must needs go hand in hand with spiritual well-being. It thus becomes an easy task on this basis to prepare a comparative table of spiritual values of individuals and communities of a particular Age. By such test India of to-day of course is found to occupy the very bottom position. I am not sure that this test has been consistently rejected by any of the Indians themselves of this Age. It is subscribed to, in one form or another, in their pronouncements by high personages who are claimed to represent at the present day the spiritual life of India. The Non-Co-operators, Swarajists, Responsivists, Liberals or Moderates, the Minor as well as the Major Communities, would be alike untrue to the basic principle of their constitution if they object to accept this causal connection of mind with matter by means of the principle of virtuous conduct rendering possible co-operation for general material well-being.

Lue lisää

Western Psychology boasts of its superiority to the Indian in having been apparently able to establish by careful observation, introspection and experiment the above invariable connection between mind and matter and thereby demonstrating the superfluity of the ‘assumption’ of the existence of a ‘soul’ apart from mind. The ‘soul-theory’ of India is sought to be explained away as a survival of primitive, crude, ‘materialistic’ conception of the mental principle. The notion of an immaterial mind as identical with the soul is claimed as the original product and distinguishing mark of modern scientific thought. According to this view, the aggregate of our present mental states is the soul! It is this exclusive and ultra-mentalism which passes as ‘spiritual’ with almost all current schools of western and eastern thought.

Western empiric Psychology is supported by the Indian transcendentalists in its view that the mental has a close correspondence, to the physical. The mental body according to the Indian spiritual point of view is the subtle material case which envelopes the maya-fettered soul when observed from mundane platform and is itself enclosed by the gross physical body. The mental body is no less material than the gross

Anonyymi kirjoitti:

Western Psychology boasts of its superiority to the Indian in having been apparently able to establish by careful observation, introspection and experiment the above invariable connection between mind and matter and thereby demonstrating the superfluity of the ‘assumption’ of the existence of a ‘soul’ apart from mind. The ‘soul-theory’ of India is sought to be explained away as a survival of primitive, crude, ‘materialistic’ conception of the mental principle. The notion of an immaterial mind as identical with the soul is claimed as the original product and distinguishing mark of modern scientific thought. According to this view, the aggregate of our present mental states is the soul! It is this exclusive and ultra-mentalism which passes as ‘spiritual’ with almost all current schools of western and eastern thought.

Western empiric Psychology is supported by the Indian transcendentalists in its view that the mental has a close correspondence, to the physical. The mental body according to the Indian spiritual point of view is the subtle material case which envelopes the maya-fettered soul when observed from mundane platform and is itself enclosed by the gross physical body. The mental body is no less material than the gross

Lue lisää

The mental body is no less material than the gross body. Both are allied to the physical world by their similarity of substance. This kinship of the mind and body with physical nature is realised by living beings in the conscious form. The mind is the meeting ground of the principle of consciousness and. the gross material world. Through the medium of the mental body which is a subtle form of the external physical body the self-conscious vital principle is made to realise its present connection with the inanimate physical world. This realisation is effected, according to the Indian point of view, by the conscious principle voluntarily identifying itself with its physical mind and body and becoming a conscious partner in the vicissitudes of the double material body. These physical organisms also seem to possess the properties of growth and initiative as long as they remain joined to the vital principle. This process of growth and apparent initiative in its substantive aspect is wholly material and is also realised as such by the conscious principle itself. But nevertheless the conscious principle or the knower always wilfully chooses to confound itself with the processes of knowing and the objects of knowledge, both of which are really foreign to its nature. The self-conscious principle is held by Indian transcendental philosophy as forming the substance of the soul proper and as capable of existing independently of any connection with matter in its subtle or mental and grosser physical forms. In the state of freedom of the jiva soul from material connection the Knower, the Knowledge and the object of Knowledge belong to one and the same Spiritual plane.

Anonyymi kirjoitti:

The mental body is no less material than the gross body. Both are allied to the physical world by their similarity of substance. This kinship of the mind and body with physical nature is realised by living beings in the conscious form. The mind is the meeting ground of the principle of consciousness and. the gross material world. Through the medium of the mental body which is a subtle form of the external physical body the self-conscious vital principle is made to realise its present connection with the inanimate physical world. This realisation is effected, according to the Indian point of view, by the conscious principle voluntarily identifying itself with its physical mind and body and becoming a conscious partner in the vicissitudes of the double material body. These physical organisms also seem to possess the properties of growth and initiative as long as they remain joined to the vital principle. This process of growth and apparent initiative in its substantive aspect is wholly material and is also realised as such by the conscious principle itself. But nevertheless the conscious principle or the knower always wilfully chooses to confound itself with the processes of knowing and the objects of knowledge, both of which are really foreign to its nature. The self-conscious principle is held by Indian transcendental philosophy as forming the substance of the soul proper and as capable of existing independently of any connection with matter in its subtle or mental and grosser physical forms. In the state of freedom of the jiva soul from material connection the Knower, the Knowledge and the object of Knowledge belong to one and the same Spiritual plane.

Lue lisää

Material civilization in its external forms is the ‘outside’ of material thought which is its ‘inside’. They belong to the same category and are located in the same plane each being a species of the genus matter. Matter is inanimate. It is categorically different, not from mind which is substantially material but, from the conscious principle which from an altogether different plane chooses to contract a temporary unwholesome and unnatural connection with matter in its double form of ‘thought’ and ‘object of thought’. The conscious principle itself is different from the substance of thought. The mentalists suppose that the substance of thought is identical with the principle of consciousness. But as a matter of fact the conscious principle or the soul transcends both ‘thought’ and ‘object of thought’. The thought itself does not think. The maya fettered soul as observed thinks in terms of matter. This is the inconceivable combination. The soul proper has nothing to do with matter as it belongs to an altogether different and superior plane. The mind is the organ by means of which this unnatural connection is rendered possible. But the present mind is not the soul or at any rate it is not the soul in its speculative state. The mind represents the soul imprisoned in a double material case. The growth and seemingly self-initiated activities of living organisms are but pervertedly materialised reflections of those spiritual activities that are natural to the soul in his freed state, such perversion of the natural function of the soul is the unspiritual concomitant of the material civilization of this world. Activities on the material plane cannot be congenial to the soul. Material energy is not a healthy transformation but a gross perversion of the spiritual energy. Material energy cannot act without the initial impulse which it can have only from conscious energy. It acts in a strictly subordinate position. The real energy is self-conscious energy and is related to the material energy by way of transcendence. The mentalists are therefore rightly called materialistic by the Indian transcendentalists.

Anonyymi kirjoitti:

Material civilization in its external forms is the ‘outside’ of material thought which is its ‘inside’. They belong to the same category and are located in the same plane each being a species of the genus matter. Matter is inanimate. It is categorically different, not from mind which is substantially material but, from the conscious principle which from an altogether different plane chooses to contract a temporary unwholesome and unnatural connection with matter in its double form of ‘thought’ and ‘object of thought’. The conscious principle itself is different from the substance of thought. The mentalists suppose that the substance of thought is identical with the principle of consciousness. But as a matter of fact the conscious principle or the soul transcends both ‘thought’ and ‘object of thought’. The thought itself does not think. The maya fettered soul as observed thinks in terms of matter. This is the inconceivable combination. The soul proper has nothing to do with matter as it belongs to an altogether different and superior plane. The mind is the organ by means of which this unnatural connection is rendered possible. But the present mind is not the soul or at any rate it is not the soul in its speculative state. The mind represents the soul imprisoned in a double material case. The growth and seemingly self-initiated activities of living organisms are but pervertedly materialised reflections of those spiritual activities that are natural to the soul in his freed state, such perversion of the natural function of the soul is the unspiritual concomitant of the material civilization of this world. Activities on the material plane cannot be congenial to the soul. Material energy is not a healthy transformation but a gross perversion of the spiritual energy. Material energy cannot act without the initial impulse which it can have only from conscious energy. It acts in a strictly subordinate position. The real energy is self-conscious energy and is related to the material energy by way of transcendence. The mentalists are therefore rightly called materialistic by the Indian transcendentalists.

Lue lisää

Has the material civilization been built up by the working of the Soul and does it, in its turn provide the means of spiritual progress? If the reply be in the affirmative there would be an assumption of non material origin of matter which is opposed to the theory of material causation on which the whole structure of empiric philosophy stands and which also forms the basis of all those activities that underlie the structure of material civilization itself. If the answer be in the negative it is no less unsatisfactory as it would necessitate the unconditional abandonment of all worldly activities, a line of conduct which would be equally destructive of material civilization. The empiricist is aware that he is really between Scylla and Charibdys and makes a virtue of necessity by according a certain measure of assent to either in keeping with external circumstances although he cannot but be convinced that the two views are logically irreconciliable and can never co-exist in either pure or mixed form.

The ordinary view that the progress of material civilization depends on and in its turn conduces to spiritual progress of the individual Soul is, therefore, inadmissible according to the canons of logic although such hypothesis appears to be plausible at first sight and also seems to be in accordance with the experience of most people engaged in ordinary worldly pursuits. The principle of consciousness which actuates the Soul is declared by Indian transcendentalists to be capable of taking the initiative. There undoubtedly exists such a principle in us and it is the same principle which also supposes itself to be the lord and originator of those activities which promise to supply its needs by the multiplication and elaboration of facilities for meddling with physical nature on the part of the soul although such meddling happens to be radically foreign to the nature of the Soul and, therefore, not likely to satisfy its real needs.

Anonyymi kirjoitti:

Has the material civilization been built up by the working of the Soul and does it, in its turn provide the means of spiritual progress? If the reply be in the affirmative there would be an assumption of non material origin of matter which is opposed to the theory of material causation on which the whole structure of empiric philosophy stands and which also forms the basis of all those activities that underlie the structure of material civilization itself. If the answer be in the negative it is no less unsatisfactory as it would necessitate the unconditional abandonment of all worldly activities, a line of conduct which would be equally destructive of material civilization. The empiricist is aware that he is really between Scylla and Charibdys and makes a virtue of necessity by according a certain measure of assent to either in keeping with external circumstances although he cannot but be convinced that the two views are logically irreconciliable and can never co-exist in either pure or mixed form.

The ordinary view that the progress of material civilization depends on and in its turn conduces to spiritual progress of the individual Soul is, therefore, inadmissible according to the canons of logic although such hypothesis appears to be plausible at first sight and also seems to be in accordance with the experience of most people engaged in ordinary worldly pursuits. The principle of consciousness which actuates the Soul is declared by Indian transcendentalists to be capable of taking the initiative. There undoubtedly exists such a principle in us and it is the same principle which also supposes itself to be the lord and originator of those activities which promise to supply its needs by the multiplication and elaboration of facilities for meddling with physical nature on the part of the soul although such meddling happens to be radically foreign to the nature of the Soul and, therefore, not likely to satisfy its real needs.

Lue lisää

Vaishnavism rejects this ordinary view of the relationship between the little Souls and the material universe. Vaishnavism says in effect that the Soul who is an embodiment of the principle of pure consciousness cannot function properly in this material universe for the reason that here he finds himself dislocated from his own proper plane and banished from truth and happiness. Its misery is due to the fact that he confounds himself with a material body and mind and the relationship of the said body and mind with the material universe as the relationship between himself and his surroundings. The material body and mind in which he is at present doubly encased are a part and parcel of this world and as such are subject to the laws of this material universe. But the Soul is in a state of perpetual rebellion against the thralldom of nature and tries to dominate the laws of inanimate nature. He thinks that he can attain this mastery over Nature by making use of the laws of Nature against herself. He is confirmed in this view by the experience of material growth and his activities are stimulated by the fear of material death and dissolution. He also tries to attain control over the material body and mind which he regards as his properties and thinks that it is his duty to make the proper use of them by extending and developing the scope of his relationship with the material environment by their means. He thinks that he would be happy if he succeeds in such effort and that he would be miserable if his efforts do not yield what he regards as success or what he wants to have for being happy. It is not, however, possible to define the nature of the happiness that is desired by man in terms of material conditions static or dynamic. The power of being happy and miserable belongs to the animate Soul alone. He being self-forgotten wants perpetually to have certain things and is unhappy if he is in a state of want this makes unhappiness his normal condition in this world. The physical body and mind have no conscious wants of their own. They do not possess the power of initiative, which belongs only to the Soul.

Anonyymi kirjoitti:

Vaishnavism rejects this ordinary view of the relationship between the little Souls and the material universe. Vaishnavism says in effect that the Soul who is an embodiment of the principle of pure consciousness cannot function properly in this material universe for the reason that here he finds himself dislocated from his own proper plane and banished from truth and happiness. Its misery is due to the fact that he confounds himself with a material body and mind and the relationship of the said body and mind with the material universe as the relationship between himself and his surroundings. The material body and mind in which he is at present doubly encased are a part and parcel of this world and as such are subject to the laws of this material universe. But the Soul is in a state of perpetual rebellion against the thralldom of nature and tries to dominate the laws of inanimate nature. He thinks that he can attain this mastery over Nature by making use of the laws of Nature against herself. He is confirmed in this view by the experience of material growth and his activities are stimulated by the fear of material death and dissolution. He also tries to attain control over the material body and mind which he regards as his properties and thinks that it is his duty to make the proper use of them by extending and developing the scope of his relationship with the material environment by their means. He thinks that he would be happy if he succeeds in such effort and that he would be miserable if his efforts do not yield what he regards as success or what he wants to have for being happy. It is not, however, possible to define the nature of the happiness that is desired by man in terms of material conditions static or dynamic. The power of being happy and miserable belongs to the animate Soul alone. He being self-forgotten wants perpetually to have certain things and is unhappy if he is in a state of want this makes unhappiness his normal condition in this world. The physical body and mind have no conscious wants of their own. They do not possess the power of initiative, which belongs only to the Soul.

Lue lisää

They do not possess the power of initiative, which belongs only to the Soul. But the wants of the soul are never satisfied by any worldly facilities because these facilities being out of his plane have no real relation to himself. The phenomena of growth and decay, which seem to be identical with life are really external, and material though apparently invariable, concomitants of and have no relation with, the vital principle itself. They are merely states of the body and mind. The Soul confounding himself with the body and mind in search of his proper function regarding the phenomena of growth and decay of the body and mind as dependent on a certain combination of material conditions chooses to identify himself with all such activities of the body and mind that take place in strict and passive obedience to the laws of physical Nature.

Anonyymi kirjoitti:

They do not possess the power of initiative, which belongs only to the Soul. But the wants of the soul are never satisfied by any worldly facilities because these facilities being out of his plane have no real relation to himself. The phenomena of growth and decay, which seem to be identical with life are really external, and material though apparently invariable, concomitants of and have no relation with, the vital principle itself. They are merely states of the body and mind. The Soul confounding himself with the body and mind in search of his proper function regarding the phenomena of growth and decay of the body and mind as dependent on a certain combination of material conditions chooses to identify himself with all such activities of the body and mind that take place in strict and passive obedience to the laws of physical Nature.

Lue lisää

But the cosmic process as gauzed in Nature has no power over the soul in his free state due to difference of plane. The subjection of the soul the laws of a foreign mistress is the result of his own deliberate choice. He can easily revert to the state of free existence by the exercise of the same freedom of choice. But free existence does not mean mastery over others. Free existence does can mean only constitutional existence in the transcendent region. The soul is a tiny particle of the spiritual substantive power of universal soul. By his constitution he is subject to the spiritual power of the Divinity of which he is a constituent part. When he chooses to function in his own position in the spiritual system and in subordination to the laws of the spiritual realm he is constitutionally free. Whenever he chooses deliberately not to serve the Absolute he thereby ipso facto loses this natural or free state and is compelled to submit to the Divine Will under pressure. This thralldom he learns to prefer to real freedom by the tricks of the illusory Energy of Godhead ‘Maya’, which creates a world by the Will of Godhead in which Godhead makes Himself invisible for the benefit of the jiva. In this world the jiva finds ample scope for his atheistic activities which only result in ever increasing misery and disappointment. He wants to be master but finds himself really powerless and compelled to serve not Godhead but a power that is wholly alien to himself. This is the only alternation to utter annihilation, which should be the instantaneous consequence of his abandonment by Godhead. Godhead does not wish to destroy those jivas that are averse to His domination. He offers them something which is infinitely better than what they themselves want in lieu of His service, and which completely satisfies although He is intended ultimately to cure their disloyal inclinations. If He had offered them what they themselves want, it would be their own destruction. They want to be masters, or in other words, to be merged in the Absolute, i.e., to cease to be;—whereas, they are really servants in substance and by their constitution. When the jiva wants to be identified with Godhead he can be neither. He must be either jiva or nothing at all. Godhead must maintain the jiva if he is to exist at all. Godhead does not refuse to maintain those jivas who do not want to be maintained by Him. If he did not do so, they would cease to exist. He allows them to imagine that they are self-maintained but maintains them nevertheless. But as a matter of fact they are really unable to maintain themselves without support from Godhead.

Anonyymi kirjoitti:

But the cosmic process as gauzed in Nature has no power over the soul in his free state due to difference of plane. The subjection of the soul the laws of a foreign mistress is the result of his own deliberate choice. He can easily revert to the state of free existence by the exercise of the same freedom of choice. But free existence does not mean mastery over others. Free existence does can mean only constitutional existence in the transcendent region. The soul is a tiny particle of the spiritual substantive power of universal soul. By his constitution he is subject to the spiritual power of the Divinity of which he is a constituent part. When he chooses to function in his own position in the spiritual system and in subordination to the laws of the spiritual realm he is constitutionally free. Whenever he chooses deliberately not to serve the Absolute he thereby ipso facto loses this natural or free state and is compelled to submit to the Divine Will under pressure. This thralldom he learns to prefer to real freedom by the tricks of the illusory Energy of Godhead ‘Maya’, which creates a world by the Will of Godhead in which Godhead makes Himself invisible for the benefit of the jiva. In this world the jiva finds ample scope for his atheistic activities which only result in ever increasing misery and disappointment. He wants to be master but finds himself really powerless and compelled to serve not Godhead but a power that is wholly alien to himself. This is the only alternation to utter annihilation, which should be the instantaneous consequence of his abandonment by Godhead. Godhead does not wish to destroy those jivas that are averse to His domination. He offers them something which is infinitely better than what they themselves want in lieu of His service, and which completely satisfies although He is intended ultimately to cure their disloyal inclinations. If He had offered them what they themselves want, it would be their own destruction. They want to be masters, or in other words, to be merged in the Absolute, i.e., to cease to be;—whereas, they are really servants in substance and by their constitution. When the jiva wants to be identified with Godhead he can be neither. He must be either jiva or nothing at all. Godhead must maintain the jiva if he is to exist at all. Godhead does not refuse to maintain those jivas who do not want to be maintained by Him. If he did not do so, they would cease to exist. He allows them to imagine that they are self-maintained but maintains them nevertheless. But as a matter of fact they are really unable to maintain themselves without support from Godhead.

Lue lisää

We need not suppose, therefore, that the prospects of material civilization will either gain or lose in the worldly sense by such spiritual activities. The course of this world is determined by the laws of physical Nature. Spiritual activities raise us above passive subordination to the irresistible forces of Nature, as they belong to a different and higher plane. Their value or location cannot be expressed in terms of the changing circumstances of this visible world. They obey a higher law which dominates the laws of physical Nature. The Vaishnavas who consciously obey the Laws of the Spiritual Realm also dominate physical Nature but; not in the so called visible material or illusory but in the real or spiritual sense. Those who follow the Vaishnavas are freed from the crushing slavery of this false existence by attaining to the spiritual service of Godhead and find themselves employed in accordance with the eternal needs of their souls without being thwarted by the current of this world. From the moment they are conscious of this, they begin to function on the transcendental plane. The wheels of physical Nature ceaselessly and relentlessly grind all those who pursue the objects of this world for the gratification of their minds and bodies. Empiric science, which misleads its votaries with the promise of selfish worldly advantages is, on its own admission, powerless to do so in the face of the incalculable and overwhelming forces of physical Nature. Empiric Science can never actually make us the lords of Nature.

The mastery over Nature, which is gained by the servants of Godhead, is different in kind from that which is vainly attempted by empiric science and which is never actually realisable. Mastery over Nature is attainable only for the purpose of serving Godhead and not for selfish enjoyment. The material is the external enveloping face of the spiritual. It is the inner, spiritual reality that lays itself bare to the vision of the devotee of Godhead who is willing to serve Godhead and Him alone therewith. To those who are lacking in spiritual vision, the activities of the devotees of Godhead refuse to manifest their real nature. On the contrary worldly-minded people due to the limited range of their perverted worldly vision are disappointed on finding that spiritual activities are not necessarily followed by material improvements in the sense desired by themselves.

Anonyymi kirjoitti:

We need not suppose, therefore, that the prospects of material civilization will either gain or lose in the worldly sense by such spiritual activities. The course of this world is determined by the laws of physical Nature. Spiritual activities raise us above passive subordination to the irresistible forces of Nature, as they belong to a different and higher plane. Their value or location cannot be expressed in terms of the changing circumstances of this visible world. They obey a higher law which dominates the laws of physical Nature. The Vaishnavas who consciously obey the Laws of the Spiritual Realm also dominate physical Nature but; not in the so called visible material or illusory but in the real or spiritual sense. Those who follow the Vaishnavas are freed from the crushing slavery of this false existence by attaining to the spiritual service of Godhead and find themselves employed in accordance with the eternal needs of their souls without being thwarted by the current of this world. From the moment they are conscious of this, they begin to function on the transcendental plane. The wheels of physical Nature ceaselessly and relentlessly grind all those who pursue the objects of this world for the gratification of their minds and bodies. Empiric science, which misleads its votaries with the promise of selfish worldly advantages is, on its own admission, powerless to do so in the face of the incalculable and overwhelming forces of physical Nature. Empiric Science can never actually make us the lords of Nature.

The mastery over Nature, which is gained by the servants of Godhead, is different in kind from that which is vainly attempted by empiric science and which is never actually realisable. Mastery over Nature is attainable only for the purpose of serving Godhead and not for selfish enjoyment. The material is the external enveloping face of the spiritual. It is the inner, spiritual reality that lays itself bare to the vision of the devotee of Godhead who is willing to serve Godhead and Him alone therewith. To those who are lacking in spiritual vision, the activities of the devotees of Godhead refuse to manifest their real nature. On the contrary worldly-minded people due to the limited range of their perverted worldly vision are disappointed on finding that spiritual activities are not necessarily followed by material improvements in the sense desired by themselves.

Lue lisää

Länsimainen psykologia ylpeilee hindulaisten käsitysten ylivoimaisuudellaan, sillä se ylpeilee mielikuvituksellisella kyvyllään tehdä havaintoja, itsetutkiskelua ja kokeita, joiden avulla voidaan tutkia edellä mainittua mielen ja aineen välistä suhdetta, ja osoittaa näin, että on kestämätöntä olettaa sielun olemassaolo erillään mielestä. Intialainen "sieluteoria" yritetään paljastaa jäänteeksi alkukantaisesta ja karkeasta "materialistisesta" käsityksestä mentaalisesta periaatteesta. Näkemys aineettomasta mielestä, joka on synonyymi sielun käsitteelle, esitetään ainutlaatuisena ja merkittävänä läpimurtona modernin tieteellisen ajattelun kehityksessä. Tämän näkemyksen mukaan kaikkien nykyisten mielentilojemme kokonaisuus on sielu! Ja tämä poikkeuksellinen ultramentalismi kulkee "henkisyyden" nimikkeen alla läpi kaikkien nykyaikaisten länsimaisten ja itäisten koulukuntien.
Intialaiset transsendentalistit ovat länsimaisen empiirisen psykologian kanssa samaa mieltä siitä, että ihmisen psyyke vastaa hyvin pitkälti sen ulkoisia fyysisiä ominaisuuksia. Intialaisen henkisen opin mukaan mentaalinen (psyykkinen) keho on hienovarainen aineellinen kuori, joka ympäröi mayan orjuuttamaa sielua ja joka puolestaan on koteloitu karkean fyysisen kehon kuoreen. Mentaaliruumis ei ole yhtään vähemmän aineellinen kuin fyysinen ruumis. Ominaisuuksiensa samankaltaisuuden vuoksi nämä molemmat kuoret tekevät läheistä yhteistyötä keskenään tässä aineellisessa maailmassa. Elävä olento tiedostaa tämän mielen ja ruumiin aineellisen luonteen samankaltaisuuden tietoisuuden avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Länsimainen psykologia ylpeilee hindulaisten käsitysten ylivoimaisuudellaan, sillä se ylpeilee mielikuvituksellisella kyvyllään tehdä havaintoja, itsetutkiskelua ja kokeita, joiden avulla voidaan tutkia edellä mainittua mielen ja aineen välistä suhdetta, ja osoittaa näin, että on kestämätöntä olettaa sielun olemassaolo erillään mielestä. Intialainen "sieluteoria" yritetään paljastaa jäänteeksi alkukantaisesta ja karkeasta "materialistisesta" käsityksestä mentaalisesta periaatteesta. Näkemys aineettomasta mielestä, joka on synonyymi sielun käsitteelle, esitetään ainutlaatuisena ja merkittävänä läpimurtona modernin tieteellisen ajattelun kehityksessä. Tämän näkemyksen mukaan kaikkien nykyisten mielentilojemme kokonaisuus on sielu! Ja tämä poikkeuksellinen ultramentalismi kulkee "henkisyyden" nimikkeen alla läpi kaikkien nykyaikaisten länsimaisten ja itäisten koulukuntien.
Intialaiset transsendentalistit ovat länsimaisen empiirisen psykologian kanssa samaa mieltä siitä, että ihmisen psyyke vastaa hyvin pitkälti sen ulkoisia fyysisiä ominaisuuksia. Intialaisen henkisen opin mukaan mentaalinen (psyykkinen) keho on hienovarainen aineellinen kuori, joka ympäröi mayan orjuuttamaa sielua ja joka puolestaan on koteloitu karkean fyysisen kehon kuoreen. Mentaaliruumis ei ole yhtään vähemmän aineellinen kuin fyysinen ruumis. Ominaisuuksiensa samankaltaisuuden vuoksi nämä molemmat kuoret tekevät läheistä yhteistyötä keskenään tässä aineellisessa maailmassa. Elävä olento tiedostaa tämän mielen ja ruumiin aineellisen luonteen samankaltaisuuden tietoisuuden avulla.

Lue lisää

Mieli on alue, jossa tietoisuuden periaate voi jossain määrin olla kosketuksissa tähän karkeaan aineelliseen maailmaan. Mentaalikehon (ulkoisen fyysisen kehon hienojakoinen muoto) välityksellä itsetietoinen elämänperiaate toteuttaa nykyisen suhteensa elottomaan aineelliseen maailmaan.

Intialaisen opin mukaan tämän ymmärryksen seurauksena tietoinen periaate alkaa vapaaehtoisesti samaistua fyysiseen kehoon ja mieleen ja tulee tietoisesti osalliseksi kaikkiin tämän kaksoismateriaalisen kehon väärinkäytöksiin.

Näillä aineellisilla kuorilla (organismeilla) on kyky kehittyä ja tehdä aloitteita vain niin kauan kuin ne ovat yhteydessä elinvoimaiseen periaatteeseen. Kehitysprosessi ja näennäinen aloitteellisuus on itsenäisessä aspektissaan täysin aineellinen, ja sellaisenaan se toteutuu myös tietoisuusperiaatteen itsensä toimesta. Mutta tästä huolimatta tietoisuusperiaate eli tietäjä (ruumis) valitsee aina tahallaan itsepetoksen tien, jossa tietämisen prosessi ja tietämisen kohteet ovat itse asiassa sen luonteelle vieraita. Tämä intialaisessa transsendentaalifilosofiassa tarkasteltu itsetietoinen periaate muodostaa todellisen kuolemattoman sielun olemuksen, ja sen kuvataan kykenevän olemassaoloon, joka on riippumaton kaikesta yhteydestä materiaan, olipa se sitten hienojakoisessa, mentaalisessa tai karkeassa fyysisessä muodossa. Tässä tilassa, kun jiva-sielu on vapaa yhteydestä materiaan, kolme tärkeää käsitettä - tietäjä, tieto ja tiedon kohde - kuuluvat samalle henkiselle olemassaolon tasolle.

Anonyymi kirjoitti:

Mieli on alue, jossa tietoisuuden periaate voi jossain määrin olla kosketuksissa tähän karkeaan aineelliseen maailmaan. Mentaalikehon (ulkoisen fyysisen kehon hienojakoinen muoto) välityksellä itsetietoinen elämänperiaate toteuttaa nykyisen suhteensa elottomaan aineelliseen maailmaan.

Intialaisen opin mukaan tämän ymmärryksen seurauksena tietoinen periaate alkaa vapaaehtoisesti samaistua fyysiseen kehoon ja mieleen ja tulee tietoisesti osalliseksi kaikkiin tämän kaksoismateriaalisen kehon väärinkäytöksiin.

Näillä aineellisilla kuorilla (organismeilla) on kyky kehittyä ja tehdä aloitteita vain niin kauan kuin ne ovat yhteydessä elinvoimaiseen periaatteeseen. Kehitysprosessi ja näennäinen aloitteellisuus on itsenäisessä aspektissaan täysin aineellinen, ja sellaisenaan se toteutuu myös tietoisuusperiaatteen itsensä toimesta. Mutta tästä huolimatta tietoisuusperiaate eli tietäjä (ruumis) valitsee aina tahallaan itsepetoksen tien, jossa tietämisen prosessi ja tietämisen kohteet ovat itse asiassa sen luonteelle vieraita. Tämä intialaisessa transsendentaalifilosofiassa tarkasteltu itsetietoinen periaate muodostaa todellisen kuolemattoman sielun olemuksen, ja sen kuvataan kykenevän olemassaoloon, joka on riippumaton kaikesta yhteydestä materiaan, olipa se sitten hienojakoisessa, mentaalisessa tai karkeassa fyysisessä muodossa. Tässä tilassa, kun jiva-sielu on vapaa yhteydestä materiaan, kolme tärkeää käsitettä - tietäjä, tieto ja tiedon kohde - kuuluvat samalle henkiselle olemassaolon tasolle.

Lue lisää

Aineellisen sivilisaation koko ulkonäkö edustaa materialistisen ajattelun "ulkoista" puolta, joka puolestaan on "sisäinen" puoli. Nämä kaksi aspektia kuuluvat samaan kategoriaan ja asuvat samalla olemisen tasolla. Aine itsessään on täysin elotonta. Se eroaa kategorisesti [ei mielestä, joka on pohjimmiltaan aineellinen] tietoisesta periaatteesta, joka asettuu toiselle, korkeammalle olemisen tasolle ja tekee itsenäisesti tämän väliaikaisen ja täysin luonnottoman liiton materian kanssa ajattelun ja ajattelevien objektien kaksoismuodossaan. Tietoinen periaate itsessään on erillinen ajatteluprosessista.

Psykologit uskovat, että ajattelun olemus on identtinen tietoisen periaatteen kanssa. Mutta todellisuudessa tietoinen periaate eli sielu on transsendentti sekä suhteessa ajatteluun että ajattelun kohteisiin. Ajattelu itsessään ei hallitse ajattelua. Mayan orjuuttama sielu toteuttaa ajatukset materialistisen käsityksensä mukaisesti. Tällaista yhdistelmää on yksinkertaisesti mahdotonta käsittää.

Todellisuudessa sielulla ei ole mitään tekemistä materian kanssa, koska se kuuluu täysin eri, korkeammalle olemisen tasolle. Tämä luonnoton yhteys on mahdollista järjen avulla. Nykyinen mieli ei kuitenkaan ole sielu, tai ei ainakaan sielu spekulatiivisessa mielessä.


Mieli edustaa siis sielua, joka on suljettu kaksinkertaiseen aineelliseen kuoreen. Näiden elävien olentojen kuorien toimintojen kehittyminen ja näennäinen aloitteellisuus ei ole mitään muuta kuin materialistinen heijastus tuosta sielun hengellisestä ja luonnollisesta toiminnasta vapautuneessa tilassaan. Sielun luonnollisen toiminnan tällainen vääristyminen on tämän maailman aineellisen sivilisaation hengettömään oireeseen liittyvä seuraus. Aineellisella tasolla tapahtuva toiminta ei koske sielua millään tavalla. Aineellinen energia ei ole hengellisen energian terve muunnos, vaan ainoastaan sen karkea vääristymä. Se ei voi toimia itsestään ilman alkusysäystä, joka tulee vain tietoisuudella varustetusta energiasta. Aineellisen energian toimet ovat luonteeltaan tiukasti alisteisia. Todellinen elämänenergia on varustettu itsetietoisuudella, ja se on täysin aineellisen energian yläpuolella. Siksi Intian transsendentalistit kutsuvat aivan oikeutetusti materialistisiksi kaikkia niitä toimia, joita mielen tutkijat suorittavat.

Anonyymi kirjoitti:

Aineellisen sivilisaation koko ulkonäkö edustaa materialistisen ajattelun "ulkoista" puolta, joka puolestaan on "sisäinen" puoli. Nämä kaksi aspektia kuuluvat samaan kategoriaan ja asuvat samalla olemisen tasolla. Aine itsessään on täysin elotonta. Se eroaa kategorisesti [ei mielestä, joka on pohjimmiltaan aineellinen] tietoisesta periaatteesta, joka asettuu toiselle, korkeammalle olemisen tasolle ja tekee itsenäisesti tämän väliaikaisen ja täysin luonnottoman liiton materian kanssa ajattelun ja ajattelevien objektien kaksoismuodossaan. Tietoinen periaate itsessään on erillinen ajatteluprosessista.

Psykologit uskovat, että ajattelun olemus on identtinen tietoisen periaatteen kanssa. Mutta todellisuudessa tietoinen periaate eli sielu on transsendentti sekä suhteessa ajatteluun että ajattelun kohteisiin. Ajattelu itsessään ei hallitse ajattelua. Mayan orjuuttama sielu toteuttaa ajatukset materialistisen käsityksensä mukaisesti. Tällaista yhdistelmää on yksinkertaisesti mahdotonta käsittää.

Todellisuudessa sielulla ei ole mitään tekemistä materian kanssa, koska se kuuluu täysin eri, korkeammalle olemisen tasolle. Tämä luonnoton yhteys on mahdollista järjen avulla. Nykyinen mieli ei kuitenkaan ole sielu, tai ei ainakaan sielu spekulatiivisessa mielessä.


Mieli edustaa siis sielua, joka on suljettu kaksinkertaiseen aineelliseen kuoreen. Näiden elävien olentojen kuorien toimintojen kehittyminen ja näennäinen aloitteellisuus ei ole mitään muuta kuin materialistinen heijastus tuosta sielun hengellisestä ja luonnollisesta toiminnasta vapautuneessa tilassaan. Sielun luonnollisen toiminnan tällainen vääristyminen on tämän maailman aineellisen sivilisaation hengettömään oireeseen liittyvä seuraus. Aineellisella tasolla tapahtuva toiminta ei koske sielua millään tavalla. Aineellinen energia ei ole hengellisen energian terve muunnos, vaan ainoastaan sen karkea vääristymä. Se ei voi toimia itsestään ilman alkusysäystä, joka tulee vain tietoisuudella varustetusta energiasta. Aineellisen energian toimet ovat luonteeltaan tiukasti alisteisia. Todellinen elämänenergia on varustettu itsetietoisuudella, ja se on täysin aineellisen energian yläpuolella. Siksi Intian transsendentalistit kutsuvat aivan oikeutetusti materialistisiksi kaikkia niitä toimia, joita mielen tutkijat suorittavat.

Lue lisää

Fyysinen keho ja mieli, jotka nyt toimivat sielun kaksoiskuorena, ovat erottamaton osa tätä maailmaa ja niihin sovelletaan kaikkia aineellisen maailmankaikkeuden lakeja. Sielu on kuitenkin tilassa, jossa se yrittää jatkuvasti olla tottelematon ja hylätä alistumisensa tämän maailman luonteelle, ja se pyrkii nousemaan elottoman aineen lakien yläpuolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysinen keho ja mieli, jotka nyt toimivat sielun kaksoiskuorena, ovat erottamaton osa tätä maailmaa ja niihin sovelletaan kaikkia aineellisen maailmankaikkeuden lakeja. Sielu on kuitenkin tilassa, jossa se yrittää jatkuvasti olla tottelematon ja hylätä alistumisensa tämän maailman luonteelle, ja se pyrkii nousemaan elottoman aineen lakien yläpuolelle.

Lue lisää

Se uskoo, että se voi oppia hallitsemaan fyysistä luontoa ja kohdistaa nämä lait tätä maailmaa itseään vastaan. Se on vakuuttunut tästä aineellisesta kehityksestä saamansa kokemuksen vuoksi, kun taas kaikkia sen toimia ohjaa pelko fyysisestä kuolemasta, joka johtaa kaikkien suunnitelmien väistämättömään romahtamiseen. Hän pyrkii täysin alistamaan aineellisen ruumiin ja mielen, joita hän pitää omaisuutenaan, ja pitää velvollisuutenaan hyödyntää niitä asianmukaisesti laajentaakseen ja kehittääkseen suhdettaan aineelliseen ympäristöönsä. Hän uskoo saavuttavansa varmasti onnellisuuden, jos hän jatkaa ponnistelujaan, ja että hän kärsii, jos hänen ponnistelunsa epäonnistuvat tai jos hän ei saa haluamaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Se uskoo, että se voi oppia hallitsemaan fyysistä luontoa ja kohdistaa nämä lait tätä maailmaa itseään vastaan. Se on vakuuttunut tästä aineellisesta kehityksestä saamansa kokemuksen vuoksi, kun taas kaikkia sen toimia ohjaa pelko fyysisestä kuolemasta, joka johtaa kaikkien suunnitelmien väistämättömään romahtamiseen. Hän pyrkii täysin alistamaan aineellisen ruumiin ja mielen, joita hän pitää omaisuutenaan, ja pitää velvollisuutenaan hyödyntää niitä asianmukaisesti laajentaakseen ja kehittääkseen suhdettaan aineelliseen ympäristöönsä. Hän uskoo saavuttavansa varmasti onnellisuuden, jos hän jatkaa ponnistelujaan, ja että hän kärsii, jos hänen ponnistelunsa epäonnistuvat tai jos hän ei saa haluamaansa.

Lue lisää

On kuitenkin täysin mahdotonta määritellä onnellisuuden luonnetta, jota ihminen niin kovasti tavoittelee, staattisten tai dynaamisten aineellisten olosuhteiden perusteella. Kyky olla onnellinen tai onneton kuuluu suoraan kuolemattomalle sielulle. Unohtaessaan henkisen luonteensa se kaipaa jatkuvasti jotakin tässä maailmassa eikä kykene saavuttamaan onnellisuutta, koska se ei kykene toteuttamaan kaikkia toiveitaan. Tämä täyttää hänen koko oleskelunsa tässä maailmassa kärsimyksellä. Fyysisellä keholla ja mielellä ei ole tietoisuutta haluta itselleen mitään.

Anonyymi kirjoitti:

On kuitenkin täysin mahdotonta määritellä onnellisuuden luonnetta, jota ihminen niin kovasti tavoittelee, staattisten tai dynaamisten aineellisten olosuhteiden perusteella. Kyky olla onnellinen tai onneton kuuluu suoraan kuolemattomalle sielulle. Unohtaessaan henkisen luonteensa se kaipaa jatkuvasti jotakin tässä maailmassa eikä kykene saavuttamaan onnellisuutta, koska se ei kykene toteuttamaan kaikkia toiveitaan. Tämä täyttää hänen koko oleskelunsa tässä maailmassa kärsimyksellä. Fyysisellä keholla ja mielellä ei ole tietoisuutta haluta itselleen mitään.

Lue lisää

Fyysisellä keholla ja mielellä ei ole tietoisuutta haluta itselleen mitään. Niillä ei myöskään ole sellaista aloitekykyä, joka vain sielulla on. Mikään maallisista kyvyistä ei kuitenkaan voi antaa sielulle tyydytystä, koska ne ovat sen luonteelle vieraita eikä niillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Kehittymisen ja kuihtumisen ilmiöt, jotka näyttävät olevan identtisiä elämän virran kanssa, ovat todellisuudessa vain ulkoisia ja aineellisia. Ne näyttävät vain olevan sen välttämätön edellytys, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä itse elämän periaatteen kanssa. Ne ovat vain luonnollisia tiloja, joissa ruumis ja mieli voivat olla. Sielu sekoittaa itsensä ruumiiseen ja mieleen etsiessään asianmukaista suhdetta ruumiin ja mielen kehittymisen ja kuihtumisen ilmiöön, joka riippuu täysin aineellisten olosuhteiden jostakin yhdistelmästä, ja alkaa samaistua kaikkiin näihin mielen ja kehon toimintoihin, jotka puolestaan ovat täysin aineellisen luonnon lakien alaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisellä keholla ja mielellä ei ole tietoisuutta haluta itselleen mitään. Niillä ei myöskään ole sellaista aloitekykyä, joka vain sielulla on. Mikään maallisista kyvyistä ei kuitenkaan voi antaa sielulle tyydytystä, koska ne ovat sen luonteelle vieraita eikä niillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Kehittymisen ja kuihtumisen ilmiöt, jotka näyttävät olevan identtisiä elämän virran kanssa, ovat todellisuudessa vain ulkoisia ja aineellisia. Ne näyttävät vain olevan sen välttämätön edellytys, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä itse elämän periaatteen kanssa. Ne ovat vain luonnollisia tiloja, joissa ruumis ja mieli voivat olla. Sielu sekoittaa itsensä ruumiiseen ja mieleen etsiessään asianmukaista suhdetta ruumiin ja mielen kehittymisen ja kuihtumisen ilmiöön, joka riippuu täysin aineellisten olosuhteiden jostakin yhdistelmästä, ja alkaa samaistua kaikkiin näihin mielen ja kehon toimintoihin, jotka puolestaan ovat täysin aineellisen luonnon lakien alaisia.

Lue lisää

Päinvastoin on vihamielisiä arvostelijoita, jotka eivät epäröi pitää vaishnavismia joissakin sen muodoissaan pääasiallisena syynä Intian jälkeenjääneisyyteen, jonka he katsovat johtuvan vaishnava-opetusten ja -käytäntöjen vaikutuksesta, johon heidän mielestään liittyy moraalisen elämän tavanomaisten periaatteiden ja kehittyneen aineellisen sivilisaation alkeellisimpienkin tarpeiden lähes täydellinen kieltäminen. Puritaanisuuden ja aktivismin apostolit eivät todennäköisesti hyväksy uskontunnustusta, jota voidaan epäillä seksuaalisuuden, passiivisuuden, lapsellisen seremonian ja hyväuskoisuuden suosimisesta ja joka julistaa kaikki maalliset ponnistelut, olivatpa ne sitten moraalisia, sosiaalisia, poliittisia tai hyväntekeväisyyspyrkimyksiä, täysin voimattomiksi ihmisten kohtalon parantamiseksi - tai jopa pitää niitä kaikkien tätä surkeaa maailmaa vaivaavien ongelmien perimmäisenä syynä.

Nykyaikainen Intia ei ole onnistunut saavuttamaan mitään temppuilevaa menestystä ponnisteluissaan kansansa aineellisen tilanteen parantamiseksi. Aineellisen rikkauden ja poliittisen vallan resursseissa Intia on maailman nykyaikaisista kansakunnista kaikkein vararikoitunein. Eikö tämä ole todiste siitä, että Intian sivilisaatiossa on jotain vialla? Eikö se todista pitkälle, että nykyaikainen Intia on henkisesti huonompi kuin kaikki muut maat?

Anonyymi kirjoitti:

Päinvastoin on vihamielisiä arvostelijoita, jotka eivät epäröi pitää vaishnavismia joissakin sen muodoissaan pääasiallisena syynä Intian jälkeenjääneisyyteen, jonka he katsovat johtuvan vaishnava-opetusten ja -käytäntöjen vaikutuksesta, johon heidän mielestään liittyy moraalisen elämän tavanomaisten periaatteiden ja kehittyneen aineellisen sivilisaation alkeellisimpienkin tarpeiden lähes täydellinen kieltäminen. Puritaanisuuden ja aktivismin apostolit eivät todennäköisesti hyväksy uskontunnustusta, jota voidaan epäillä seksuaalisuuden, passiivisuuden, lapsellisen seremonian ja hyväuskoisuuden suosimisesta ja joka julistaa kaikki maalliset ponnistelut, olivatpa ne sitten moraalisia, sosiaalisia, poliittisia tai hyväntekeväisyyspyrkimyksiä, täysin voimattomiksi ihmisten kohtalon parantamiseksi - tai jopa pitää niitä kaikkien tätä surkeaa maailmaa vaivaavien ongelmien perimmäisenä syynä.

Nykyaikainen Intia ei ole onnistunut saavuttamaan mitään temppuilevaa menestystä ponnisteluissaan kansansa aineellisen tilanteen parantamiseksi. Aineellisen rikkauden ja poliittisen vallan resursseissa Intia on maailman nykyaikaisista kansakunnista kaikkein vararikoitunein. Eikö tämä ole todiste siitä, että Intian sivilisaatiossa on jotain vialla? Eikö se todista pitkälle, että nykyaikainen Intia on henkisesti huonompi kuin kaikki muut maat?

Lue lisää

Ennen kuin yritämme vastata tällaisiin kysymyksiin, on tarpeen pysähtyä ja yrittää ymmärtää mahdollisimman selvästi, millainen suhde uskonnon ja aineellisen sivilisaation välillä mahdollisesti on.

Tavallinen näkemys, johon edellä esitetyt kysymykset perustuvat, on se, että uskonto on maallisen sivistyksen "sisäpuolella", että aineellinen sivistys on puhtaan uskonnon "tulos" ja että aineellisen vaurauden hiipuminen on todiste uskonnon rappiosta. Tämä yhteys näiden kahden välillä pyritään osoittamaan 'hyveen', 'hyvyyden' tai 'moraalin' periaatteen avulla. Puhdas uskonto tekee ihmisestä moraalisen. Moraalisuus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka tekevät sen haltijasta menestyvän maallisissa asioissa. Hyveellisyyden hallinta tekee ihmisestä paremman kuin eläimistä, koska se mahdollistaa järjestelmällisen ja kollektiivisen ponnistelun. Sivistynyttä yhteiskuntaa ei voi olla ilman hyveellisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Ennen kuin yritämme vastata tällaisiin kysymyksiin, on tarpeen pysähtyä ja yrittää ymmärtää mahdollisimman selvästi, millainen suhde uskonnon ja aineellisen sivilisaation välillä mahdollisesti on.

Tavallinen näkemys, johon edellä esitetyt kysymykset perustuvat, on se, että uskonto on maallisen sivistyksen "sisäpuolella", että aineellinen sivistys on puhtaan uskonnon "tulos" ja että aineellisen vaurauden hiipuminen on todiste uskonnon rappiosta. Tämä yhteys näiden kahden välillä pyritään osoittamaan 'hyveen', 'hyvyyden' tai 'moraalin' periaatteen avulla. Puhdas uskonto tekee ihmisestä moraalisen. Moraalisuus koostuu niistä ominaisuuksista, jotka tekevät sen haltijasta menestyvän maallisissa asioissa. Hyveellisyyden hallinta tekee ihmisestä paremman kuin eläimistä, koska se mahdollistaa järjestelmällisen ja kollektiivisen ponnistelun. Sivistynyttä yhteiskuntaa ei voi olla ilman hyveellisyyttä.

Lue lisää

Edellä esitetyn näkemyksen voidaan sanoa edustavan siedettävän oikeudenmukaisesti elämänfilosofiaa, joka on sivistyneen elämän perustana jokaisella aikakaudella. Yhteiskunnallisen ihmisen on siis viljeltävä hyveellisyyttä siinä määrin kuin se näyttää muodostavan ihmisyhteiskunnan perustan. Sosiaalisen ja poliittisen ihmisen kannattaa palvoa Jumalaa, jos tällainen palvonta tekee hänestä hyveellisen. Uskotaan, että ilman uskoa Jumalaan ei ole mahdollista saada aikaan sitä epäitsekkyyttä, joka on hyveen ydin. Ihminen on luonnostaan itsekäs tässä maailmassa. Uskonnon uskotaan puhtaassa muodossaan tekevän ihmisestä epäitsekkään. Maallinen vauraus on tavoittelematon palkinto epäitsekkäästä hyveestä, joka ei koskaan anna periksi itsekkyyden viettelyksille. Vain epäitsekäs hyve voi edistää puolueettomasti kaikkien hyvinvointia, sillä se tekee ihmisestä rohkean, yritteliään, kärsivällisen, nöyrän, vakaasti päättäväisen, epäitsekkään, innokkaan, joka haluaa tietää, kehittyä ja auttaa muita kehittymään. Onko yhtään ihmistä, joka ei himoitse näitä ominaisuuksia? Se, mikä on yleisesti tunnustettu toivottavaksi, näyttää olevan välttämättä totta. Tämä näyttää siis olevan uskonnon käytännöllinen ja elävä puoli.

Anonyymi kirjoitti:

Edellä esitetyn näkemyksen voidaan sanoa edustavan siedettävän oikeudenmukaisesti elämänfilosofiaa, joka on sivistyneen elämän perustana jokaisella aikakaudella. Yhteiskunnallisen ihmisen on siis viljeltävä hyveellisyyttä siinä määrin kuin se näyttää muodostavan ihmisyhteiskunnan perustan. Sosiaalisen ja poliittisen ihmisen kannattaa palvoa Jumalaa, jos tällainen palvonta tekee hänestä hyveellisen. Uskotaan, että ilman uskoa Jumalaan ei ole mahdollista saada aikaan sitä epäitsekkyyttä, joka on hyveen ydin. Ihminen on luonnostaan itsekäs tässä maailmassa. Uskonnon uskotaan puhtaassa muodossaan tekevän ihmisestä epäitsekkään. Maallinen vauraus on tavoittelematon palkinto epäitsekkäästä hyveestä, joka ei koskaan anna periksi itsekkyyden viettelyksille. Vain epäitsekäs hyve voi edistää puolueettomasti kaikkien hyvinvointia, sillä se tekee ihmisestä rohkean, yritteliään, kärsivällisen, nöyrän, vakaasti päättäväisen, epäitsekkään, innokkaan, joka haluaa tietää, kehittyä ja auttaa muita kehittymään. Onko yhtään ihmistä, joka ei himoitse näitä ominaisuuksia? Se, mikä on yleisesti tunnustettu toivottavaksi, näyttää olevan välttämättä totta. Tämä näyttää siis olevan uskonnon käytännöllinen ja elävä puoli.

Lue lisää

Usko Jumalaan tekee ihmisestä hyveellisen hyveen vuoksi. Jos ihminen yrittää olla hyveellinen sen sosiaalisten tai maallisten seurausten vuoksi, hän epäonnistuu varmasti. Jos ihminen luottaa omaan hyötyarvioonsa, hänestä tulee varmasti opportunisti. Mutta moraalisten opportunistien yhteiskuntaa huonompaa yhdistysmuotoa ei voi olla. Hyveen erityisenä ansiona on, että hyveelliset eivät tavoittele maallista vaurautta sen itsensä vuoksi. Uskontoa arvostetaan, koska sen oletetaan antavan yksilölle tämän "sisäisen" tilan, jonka ulkoinen tulos on hänen maallinen hyvinvointinsa.

Näin pyritään moraaliperiaatteen avulla luomaan kausaalinen yhteys uskonnon ja maallisen vaurauden välille. Edellä esitetyn näkemyksen mukaan aineellisen vaurauden on välttämättä kuljettava käsi kädessä hengellisen hyvinvoinnin kanssa. Tältä pohjalta on helppo laatia vertaileva taulukko tietyn aikakauden yksilöiden ja yhteisöjen henkisistä arvoista.

Anonyymi kirjoitti:

Usko Jumalaan tekee ihmisestä hyveellisen hyveen vuoksi. Jos ihminen yrittää olla hyveellinen sen sosiaalisten tai maallisten seurausten vuoksi, hän epäonnistuu varmasti. Jos ihminen luottaa omaan hyötyarvioonsa, hänestä tulee varmasti opportunisti. Mutta moraalisten opportunistien yhteiskuntaa huonompaa yhdistysmuotoa ei voi olla. Hyveen erityisenä ansiona on, että hyveelliset eivät tavoittele maallista vaurautta sen itsensä vuoksi. Uskontoa arvostetaan, koska sen oletetaan antavan yksilölle tämän "sisäisen" tilan, jonka ulkoinen tulos on hänen maallinen hyvinvointinsa.

Näin pyritään moraaliperiaatteen avulla luomaan kausaalinen yhteys uskonnon ja maallisen vaurauden välille. Edellä esitetyn näkemyksen mukaan aineellisen vaurauden on välttämättä kuljettava käsi kädessä hengellisen hyvinvoinnin kanssa. Tältä pohjalta on helppo laatia vertaileva taulukko tietyn aikakauden yksilöiden ja yhteisöjen henkisistä arvoista.

Lue lisää

Länsimainen psykologia ylpeilee ylivoimaisuudellaan intialaiseen nähden, sillä se on ilmeisesti pystynyt huolellisella havainnoinnilla, itsetutkiskelulla ja kokeilla osoittamaan edellä mainitun muuttumattoman yhteyden mielen ja aineen välillä ja siten osoittamaan, että oletus sielun olemassaolosta erillään mielestä on tarpeeton. Intian "sieluteoria" yritetään selittää pois alkeellisen, karkean ja "materialistisen" käsityksen säilymisenä mielen periaatteesta. Aineettoman mielen ja sielun välistä identtisyyttä koskevan käsityksen väitetään olevan modernin tieteellisen ajattelun alkuperäinen tuote ja tunnusmerkki. Tämän näkemyksen mukaan nykyisten mielentilojemme kokonaisuus on sielu! Juuri tämä yksinomainen ja ultramentalistinen ajattelutapa on se, jota lähes kaikki nykyiset länsimaisen ja itäisen ajattelun koulukunnat pitävät "hengellisenä".

Anonyymi kirjoitti:

Länsimainen psykologia ylpeilee ylivoimaisuudellaan intialaiseen nähden, sillä se on ilmeisesti pystynyt huolellisella havainnoinnilla, itsetutkiskelulla ja kokeilla osoittamaan edellä mainitun muuttumattoman yhteyden mielen ja aineen välillä ja siten osoittamaan, että oletus sielun olemassaolosta erillään mielestä on tarpeeton. Intian "sieluteoria" yritetään selittää pois alkeellisen, karkean ja "materialistisen" käsityksen säilymisenä mielen periaatteesta. Aineettoman mielen ja sielun välistä identtisyyttä koskevan käsityksen väitetään olevan modernin tieteellisen ajattelun alkuperäinen tuote ja tunnusmerkki. Tämän näkemyksen mukaan nykyisten mielentilojemme kokonaisuus on sielu! Juuri tämä yksinomainen ja ultramentalistinen ajattelutapa on se, jota lähes kaikki nykyiset länsimaisen ja itäisen ajattelun koulukunnat pitävät "hengellisenä".

Lue lisää

Tämä maallinen sielun olemassaolo, epäilemättä, on Herran suunnittelema sen omaksi hyödyksi. Siksi, niin kauan kuin se on erottamattomasti sidoksissa kehoon ja mieleen, sille on asetettu aitoja ja tarkkoja velvollisuuksia. Kehon ja mielen kehitys, kuihtuminen ja tuhoutuminen - tämä on fyysisen luonnon ilmiö, joka on täysin sopusoinnussa sen lakien kanssa. Sielu ei voi muuttaa tai ohjata materiaalisen luonnon kulkua. Kehon ja mielen toiminta on tiukasti sopusoinnussa niiden luomisen perusteella. Tämä toiminta ja sen tulokset on ennalta määrätty ja ne liittyvät loputtomaan seurauksien ketjuun. Se, mitä sielu pitää kykenevänä ymmärtämään asioiden olemusta sekä kuvitellun menestyksensä tai epäonnistumisensa syyt, on esimerkki sen alistumisesta illusoiville universaalisille prosesseille, jotka hallitsevat sitä ja toteuttavat kohtalon aikeita. Tekisimme suuren virheen, jos olettaisimme, että meillä on valta universaaliin evoluutioon. Tämä maailma toimii käyttämällä kehojamme ja mieliämme kuuliaisten välineiden tavoin, kuten mikä tahansa muu objekti tässä materiaalisessa olemassaolon tasossa. Meillä ei ole mahdollisuutta vastustaa tätä. Kuten nuket, liikumme edestakaisin, totellen ankaria luonnonlakeja. Empiirinen tiede pyrkii tuomaan luonnon työn ihmisten tietoisuuteen vakuuttaakseen ihmisen alistumaan materiaaliselle luonnolle ymmärtäen oman äärimmäisen avuttomuutensa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä maallinen sielun olemassaolo, epäilemättä, on Herran suunnittelema sen omaksi hyödyksi. Siksi, niin kauan kuin se on erottamattomasti sidoksissa kehoon ja mieleen, sille on asetettu aitoja ja tarkkoja velvollisuuksia. Kehon ja mielen kehitys, kuihtuminen ja tuhoutuminen - tämä on fyysisen luonnon ilmiö, joka on täysin sopusoinnussa sen lakien kanssa. Sielu ei voi muuttaa tai ohjata materiaalisen luonnon kulkua. Kehon ja mielen toiminta on tiukasti sopusoinnussa niiden luomisen perusteella. Tämä toiminta ja sen tulokset on ennalta määrätty ja ne liittyvät loputtomaan seurauksien ketjuun. Se, mitä sielu pitää kykenevänä ymmärtämään asioiden olemusta sekä kuvitellun menestyksensä tai epäonnistumisensa syyt, on esimerkki sen alistumisesta illusoiville universaalisille prosesseille, jotka hallitsevat sitä ja toteuttavat kohtalon aikeita. Tekisimme suuren virheen, jos olettaisimme, että meillä on valta universaaliin evoluutioon. Tämä maailma toimii käyttämällä kehojamme ja mieliämme kuuliaisten välineiden tavoin, kuten mikä tahansa muu objekti tässä materiaalisessa olemassaolon tasossa. Meillä ei ole mahdollisuutta vastustaa tätä. Kuten nuket, liikumme edestakaisin, totellen ankaria luonnonlakeja. Empiirinen tiede pyrkii tuomaan luonnon työn ihmisten tietoisuuteen vakuuttaakseen ihmisen alistumaan materiaaliselle luonnolle ymmärtäen oman äärimmäisen avuttomuutensa.

Lue lisää

Mutta kosminen prosessi, joka näkyy luonnossa, ei voi vaikuttaa sieluun hänen vapaassa tilassaan johtuen tasoeroista. Sielun alistaminen vieraan emännän laeille on hänen omasta harkitusta valinnastaan johtuva tulos. Hän voi helposti palata vapaan olemassaolon tilaan tekemällä saman valinnan vapauden käytön avulla. Vapaa olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita muiden hallitsemista. Vapaa olemassaolo tarkoittaa vain konstitutionaalista olemassaoloa yliluonnollisella alueella. Sielu on pienen pieni hiukkanen universaalin sielun hengellisestä aineellisesta voimasta. Hänen rakenteensa mukaan hän on alisteinen hengelliselle voimalle, joka on osa Jumaluutta. Kun hän valitsee toimia omassa asemassaan hengellisessä järjestelmässä ja alisteisena hengellisen valtakunnan laeille, hän on konstitutionaalisesti vapaa. Aina kun hän tarkoituksellisesti valitsee olla palvelematta Absoluuttia, hän menettää tämän luonnollisen tai vapaan tilan ja joutuu paineen alla alistumaan Jumalalliseen tahtoon. Tähän orjuuteen hän oppii mieluummin kuin todelliseen vapauteen Jumalallisen tietoisuuden illusorisilla temppuilulla 'Maya', joka luo maailman Jumalallisen tahdon mukaisesti, jossa Jumalallinen tekee itsensä näkymättömäksi jivan hyödyksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kosminen prosessi, joka näkyy luonnossa, ei voi vaikuttaa sieluun hänen vapaassa tilassaan johtuen tasoeroista. Sielun alistaminen vieraan emännän laeille on hänen omasta harkitusta valinnastaan johtuva tulos. Hän voi helposti palata vapaan olemassaolon tilaan tekemällä saman valinnan vapauden käytön avulla. Vapaa olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita muiden hallitsemista. Vapaa olemassaolo tarkoittaa vain konstitutionaalista olemassaoloa yliluonnollisella alueella. Sielu on pienen pieni hiukkanen universaalin sielun hengellisestä aineellisesta voimasta. Hänen rakenteensa mukaan hän on alisteinen hengelliselle voimalle, joka on osa Jumaluutta. Kun hän valitsee toimia omassa asemassaan hengellisessä järjestelmässä ja alisteisena hengellisen valtakunnan laeille, hän on konstitutionaalisesti vapaa. Aina kun hän tarkoituksellisesti valitsee olla palvelematta Absoluuttia, hän menettää tämän luonnollisen tai vapaan tilan ja joutuu paineen alla alistumaan Jumalalliseen tahtoon. Tähän orjuuteen hän oppii mieluummin kuin todelliseen vapauteen Jumalallisen tietoisuuden illusorisilla temppuilulla 'Maya', joka luo maailman Jumalallisen tahdon mukaisesti, jossa Jumalallinen tekee itsensä näkymättömäksi jivan hyödyksi.

Lue lisää

Jumala ei kieltäydy ylläpitämästä niitä jivoja, jotka eivät halua, että Hän ylläpitää niitä. Jos hän ei tekisi niin, ne lakkaisivat olemasta. Hän sallii niiden kuvitella, että ne ovat itse ylläpitämiään, mutta ylläpitää niitä kuitenkin. Itse asiassa ne eivät kuitenkaan kykene ylläpitämään itseään ilman Jumaluuden tukea. Tämän tunnustaa jopa langennut sielu, kun hän rukoilee Jumalalta jatkuvaa ylläpitoa haluamallaan tavalla. Hän ei halua, että hänen Tekijänsä tai Mestarinsa hallitsee häntä. Hän haluaa jatkaa itsenäistä (?) kulkuaan Jumaluuden voiman avulla! Mutta Jumaluuden voima ei voi koskaan toimia todella alistavalla tavalla, ja siksi on välttämätöntä ainoana tapana pelastaa hänen olemassaolonsa tuottaa langenneessa sielussa illuusio siitä, että häntä palvellaan, vaikka häntä todellisuudessa hallitaan. Tämä on se epätotuus, joka on välttämätön jivan olemassaololle Jumaluutta uhmaten.

Anonyymi kirjoitti:

Jumala ei kieltäydy ylläpitämästä niitä jivoja, jotka eivät halua, että Hän ylläpitää niitä. Jos hän ei tekisi niin, ne lakkaisivat olemasta. Hän sallii niiden kuvitella, että ne ovat itse ylläpitämiään, mutta ylläpitää niitä kuitenkin. Itse asiassa ne eivät kuitenkaan kykene ylläpitämään itseään ilman Jumaluuden tukea. Tämän tunnustaa jopa langennut sielu, kun hän rukoilee Jumalalta jatkuvaa ylläpitoa haluamallaan tavalla. Hän ei halua, että hänen Tekijänsä tai Mestarinsa hallitsee häntä. Hän haluaa jatkaa itsenäistä (?) kulkuaan Jumaluuden voiman avulla! Mutta Jumaluuden voima ei voi koskaan toimia todella alistavalla tavalla, ja siksi on välttämätöntä ainoana tapana pelastaa hänen olemassaolonsa tuottaa langenneessa sielussa illuusio siitä, että häntä palvellaan, vaikka häntä todellisuudessa hallitaan. Tämä on se epätotuus, joka on välttämätön jivan olemassaololle Jumaluutta uhmaten.

Lue lisää

Niin kauan kuin langennut sielu pyrkii hallitsemaan luonnonvoimia, se jatkaa itsetuhon tiellä. Häntä estetään armollisesti ja ankarasti toteuttamasta epälojaalia itsemurhapyrkimystään täysin. Jumaluuden illusorinen voima on rakentanut aineellisen sivilisaation pitääkseen yllä tätä luonnollisen elämänsä hylänneen jiva-sielun valheellista olemassaoloa. Illusorinen voima kuitenkin todella pelaa Jumaluuden hengellisen voiman käsiin. Se yrittää saada jivan etsimään henkisen voiman suojaa kokemalla väärän olemassaolon kurjuutta ja pettymyksiä. Langenneen sielun oikea tehtävä tässä maailmassa alkaa sillä hetkellä, kun hän tajuaa tämän todellisen asiaintilan. Silloin hän suostuu tekemään yhteistyötä illusorisen voiman kanssa parantaakseen kuolemansairautensa, haluttomuutensa palvella Absoluuttista Totuutta. Radikaali parantuminen vie kuitenkin kauan aikaa ja kestää pitkän kärsimysten kurssin. Niin kauan kuin sieluun on jäänyt pienintäkään jälkeä epälojaalin taipumuksen myrkystä, illusorinen voima estää ihmisen pääsyn jumaluuden maailmaan. Langenneen sielun on todellakin mahdotonta ilman apua läpäistä onnistuneesti kiirastuliprosessin koettelemukset.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kauan kuin langennut sielu pyrkii hallitsemaan luonnonvoimia, se jatkaa itsetuhon tiellä. Häntä estetään armollisesti ja ankarasti toteuttamasta epälojaalia itsemurhapyrkimystään täysin. Jumaluuden illusorinen voima on rakentanut aineellisen sivilisaation pitääkseen yllä tätä luonnollisen elämänsä hylänneen jiva-sielun valheellista olemassaoloa. Illusorinen voima kuitenkin todella pelaa Jumaluuden hengellisen voiman käsiin. Se yrittää saada jivan etsimään henkisen voiman suojaa kokemalla väärän olemassaolon kurjuutta ja pettymyksiä. Langenneen sielun oikea tehtävä tässä maailmassa alkaa sillä hetkellä, kun hän tajuaa tämän todellisen asiaintilan. Silloin hän suostuu tekemään yhteistyötä illusorisen voiman kanssa parantaakseen kuolemansairautensa, haluttomuutensa palvella Absoluuttista Totuutta. Radikaali parantuminen vie kuitenkin kauan aikaa ja kestää pitkän kärsimysten kurssin. Niin kauan kuin sieluun on jäänyt pienintäkään jälkeä epälojaalin taipumuksen myrkystä, illusorinen voima estää ihmisen pääsyn jumaluuden maailmaan. Langenneen sielun on todellakin mahdotonta ilman apua läpäistä onnistuneesti kiirastuliprosessin koettelemukset.

Lue lisää

Meidän ei siis tarvitse olettaa, että aineellisen sivilisaation näkymät joko voittavat tai häviävät maallisessa mielessä tällaisesta henkisestä toiminnasta. Tämän maailman kulku määräytyy fyysisen luonnon lakien mukaan. Henkinen toiminta nostaa meidät luonnon vastustamattomien voimien passiivisen alistumisen yläpuolelle, sillä se kuuluu eri ja korkeammalle tasolle. Niiden arvoa tai sijaintia ei voida ilmaista tämän näkyvän maailman muuttuvien olosuhteiden avulla. Ne tottelevat korkeampaa lakia, joka hallitsee fyysisen Luonnon lakeja. Vaisnavat, jotka tietoisesti tottelevat henkimaailman lakeja, hallitsevat myös fyysistä Luontoa, mutta eivät niin sanotussa näkyvässä aineellisessa tai illusorisessa vaan todellisessa tai henkisessä mielessä.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän ei siis tarvitse olettaa, että aineellisen sivilisaation näkymät joko voittavat tai häviävät maallisessa mielessä tällaisesta henkisestä toiminnasta. Tämän maailman kulku määräytyy fyysisen luonnon lakien mukaan. Henkinen toiminta nostaa meidät luonnon vastustamattomien voimien passiivisen alistumisen yläpuolelle, sillä se kuuluu eri ja korkeammalle tasolle. Niiden arvoa tai sijaintia ei voida ilmaista tämän näkyvän maailman muuttuvien olosuhteiden avulla. Ne tottelevat korkeampaa lakia, joka hallitsee fyysisen Luonnon lakeja. Vaisnavat, jotka tietoisesti tottelevat henkimaailman lakeja, hallitsevat myös fyysistä Luontoa, mutta eivät niin sanotussa näkyvässä aineellisessa tai illusorisessa vaan todellisessa tai henkisessä mielessä.

Lue lisää

Ne, jotka seuraavat vaisnavoja, vapautuvat tämän väärän olemassaolon musertavasta orjuudesta, kun he pääsevät Jumalan hengelliseen palvelemiseen, ja he löytävät itsensä työllistetyksi sielunsa ikuisten tarpeiden mukaisesti ilman, että tämän maailman virtaukset haittaavat heitä. Siitä hetkestä lähtien, kun he ovat tästä tietoisia, he alkavat toimia transsendentaalisella tasolla. Fyysisen luonnon pyörät jauhavat lakkaamatta ja säälimättömästi kaikkia niitä, jotka tavoittelevat tämän maailman kohteita mielensä ja ruumiinsa tyydyttämiseksi. Empiirinen tiede, joka harhauttaa kannattajiaan lupaamalla itsekkäitä maallisia etuja, on omien sanojensa mukaan voimaton fyysisen Luonnon mittaamattomien ja ylivoimaisten voimien edessä. Empiirinen tiede ei voi koskaan tehdä meistä luonnon herroja.

Anonyymi kirjoitti:

Ne, jotka seuraavat vaisnavoja, vapautuvat tämän väärän olemassaolon musertavasta orjuudesta, kun he pääsevät Jumalan hengelliseen palvelemiseen, ja he löytävät itsensä työllistetyksi sielunsa ikuisten tarpeiden mukaisesti ilman, että tämän maailman virtaukset haittaavat heitä. Siitä hetkestä lähtien, kun he ovat tästä tietoisia, he alkavat toimia transsendentaalisella tasolla. Fyysisen luonnon pyörät jauhavat lakkaamatta ja säälimättömästi kaikkia niitä, jotka tavoittelevat tämän maailman kohteita mielensä ja ruumiinsa tyydyttämiseksi. Empiirinen tiede, joka harhauttaa kannattajiaan lupaamalla itsekkäitä maallisia etuja, on omien sanojensa mukaan voimaton fyysisen Luonnon mittaamattomien ja ylivoimaisten voimien edessä. Empiirinen tiede ei voi koskaan tehdä meistä luonnon herroja.

Lue lisää

...Päinvastoin, maallisen näkemyksensä rajallisuuden vuoksi maailmallisesti ajattelevat ihmiset pettyvät huomatessaan, ettähenkisestä toiminnasta ei välttämättä seuraa aineellisia parannuksia heidän haluamassaan mielessä.

Anonyymi kirjoitti:

...Päinvastoin, maallisen näkemyksensä rajallisuuden vuoksi maailmallisesti ajattelevat ihmiset pettyvät huomatessaan, ettähenkisestä toiminnasta ei välttämättä seuraa aineellisia parannuksia heidän haluamassaan mielessä.

Lue lisää

Ihmiselämän todellinen tarkoitus ei ole kerätä maallisia aarteita, jotka jätetään taakse rajallisen olemassaolon päättyessä. Kaiken elämän päämäärä on palvella Jumaluutta. Ainoastaan se sivistys on todellista, joka auttaa sen kannattajia saavuttamaan tämän yhden välttämättömän asian. Todellisen teistisen sivilisaation ulkoinen muoto saattaa olla epämiellyttävä niille, jotka pitävät varjoa mieluummin kuin substanssia, illusorista ja ohimenevää mieluummin kuin todellista ja ikuista, kuolemaa mieluummin kuin elämää. Mutta sielumme tarpeita ei voi koskaan todella tyydyttää mikään muu kuin Absoluuttinen Totuus. Satuimme olemaan sellaisia ikuisen olemuksemme vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiselämän todellinen tarkoitus ei ole kerätä maallisia aarteita, jotka jätetään taakse rajallisen olemassaolon päättyessä. Kaiken elämän päämäärä on palvella Jumaluutta. Ainoastaan se sivistys on todellista, joka auttaa sen kannattajia saavuttamaan tämän yhden välttämättömän asian. Todellisen teistisen sivilisaation ulkoinen muoto saattaa olla epämiellyttävä niille, jotka pitävät varjoa mieluummin kuin substanssia, illusorista ja ohimenevää mieluummin kuin todellista ja ikuista, kuolemaa mieluummin kuin elämää. Mutta sielumme tarpeita ei voi koskaan todella tyydyttää mikään muu kuin Absoluuttinen Totuus. Satuimme olemaan sellaisia ikuisen olemuksemme vuoksi.

Lue lisää

Olemme harhakuvitelmissa, kun etsimme helpotusta jostakin muusta tahosta.