«jalo
Henkisesti suuri, siveellisesti arvokas, ylevä
ylevyyttä ilmaiseva, ylevästi vaikuttava.
Esimerkiksi: Jalo ihminen, luonne. Jalo teko. Pyrkiä jaloihin päämääriin. Jalot piirteet.«
Tämä tällainen tuntuu nykyaikana olevan kovasti poissa muodista, mutta oletteko mielestänne joskus toimineet _jalosti_? Esimerkiksi jättäneet jonkun mahdolliselta vaikuttavan suhteen toteuttamatta, koska olette ymmärtäneet ettei se tekisi toiselle osapuolelle hyvää (syitä tähän voi olla useita). Tehneet hyvän teon kerskumatta siitä kenellekään? Antaneet jonkun toisen mennä edelle jossain asiassa, koska olette tajunneet että se merkitsee hänelle enemmän? Jättäneet jotakin sanomatta, koska se mielestänne on jaloa ja oikein tehty (vaikkei välttämättä olisikaan)? Ehkä jotain niinkin pieneltä vaikuttavaa kuin hienovaraisesti pelastaneet jonkun sosiaalisesti kammottavasta tai sellaiseksi kehkeytymäisillään olevasta tilanteesta?
Ehkä sellaisenkin voisi katsoa jaloksi teoksi, että toimii jonkin asian julkituojana henkilölle, vaikka tajuaa että tämä henkilö tulee "tappamaan sanansaattajan", eli suhteenne häneen on asian tietoon saattamisen jälkeen loppu. Suurin osa ihmisistä pelkää niin paljon itseensä kohdistuvaa ikävää reaktiota, että jättää asian sanomatta oikeastaan vain siksi. Tällaisiakin asioita on monia, en aja takaa mitään tiettyä.
Jalot päämäärät, jotka myös mainitaan tuossa määritelmässä esimerkkinä, kuulostavat hyvältä, mutta niihin en oikein usko. Melkein kaikki päämäärät voi saada kuulostamaan yleviltä, vaikka todellisuudessa niillä ajetaan lähinnä omaa etua. Toki itse voidaan silti harhautua uskomaan, että päämäärä on jalo.
Itse en usko toimineeni erityisen jalosti koskaan. Olen kyllä pieniä hyviä tekoja tehnyt, mutten ole malttanut olla kertomatta niistä jollekin, mikä mielestäni aika lailla vesittää koko asian, ainakin jalousnäkökohdasta.
Oletko koskaan toiminut jalosti?
41
<50
Vastaukset
Hyvä kysymys. Mitä tuossa luettelit niin voisin kyllä niihin vastata:
Esimerkiksi jättäneet jonkun mahdolliselta vaikuttavan suhteen toteuttamatta, koska olette ymmärtäneet ettei se tekisi toiselle osapuolelle hyvää (syitä tähän voi olla useita).// Jep
Tehneet hyvän teon kerskumatta siitä kenellekään? //Jep
Antaneet jonkun toisen mennä edelle jossain asiassa, koska olette tajunneet että se merkitsee hänelle enemmän? //Uskoisin näin olevan vaikkei heti tule mieleen semmoista
Jättäneet jotakin sanomatta, koska se mielestänne on jaloa ja oikein tehty (vaikkei välttämättä olisikaan)? // JepNo en tiedä mitenkä jalo olen ollut, mutta autan mielellään läheisiäni jos on mahkut.
Välillä sitä vähän auttelee liiankin ahkerasti, mikä ei itsensä ja perheen kannalta ole fiksua.
Jalouden perusta voisi olla puhdas pyyteettömyys, mutta mä olen miettinyt, että kerran mä voin olla jalo pyyteettömästi, sitten kannattaa jo pyytää joku muu olemaan jalo. Mulla on ihan tarpeeksi hommaa omassa elelyssä, että pidän mielummin kiinni siitä. 😊👌Läheisille ihmisille pyrin olemaan jalo, muille en. Maailma on niin yksilökeskeinen paikka, ettei kannata ajatella kuin omaa napaansa. Jos olen pyrkinyt hyvään, niin itselleen on jäänyt vain paska kouraan.
"Maailma on niin yksilökeskeinen paikka, ettei kannata ajatella kuin omaa napaansa." Jos kaikki ajattelee noin, niin aika paska paikka maapallo olisi. Tosin onhan se aika paska muutenkin jo. :D
Onhan tuota paskaa jäänyt kouraan, mutta sen kestää. Ennemmin itselle pienempi paha kuin toiselle isompi. Riippuu tietty tilanteesta kanssa, täytyy myöntää.- Anonyymi
Hyvät teot eivät jää rankaisematta.
Vaan lampaat ne pyöriköön peräaukkonsa ympäri. Anonyymi kirjoitti:
Hyvät teot eivät jää rankaisematta.
Vaan lampaat ne pyöriköön peräaukkonsa ympäri.Toki pyrin hyvään, mutten aseta muiden etua oman etuni edelle. Ei muutkaan niin tee.
- Anonyymi
Vihertäjä kirjoitti:
Toki pyrin hyvään, mutten aseta muiden etua oman etuni edelle. Ei muutkaan niin tee.
Kyllä sitä voi aina ottaa osumaa muiden puolesta, toki kohtuus kaikessa.
Onneksi en ole 'muut'.
- Anonyymi
Jos sanoisin, että olen niin silloinhan en olisi.
- Anonyymi
Tajusin itsekin aloitusta kirjoittaessani, että periaatteessa tähän ei voi vastata, mutta koska kyseessä on anonyymipalsta, asian kertominen täällä ei ole sama kuin jostain tiettyyn ihmiseen liittyvästä jalosta teosta brassailu kaveripiirissä. Tai yleisemminkään sillä ei ole merkitystä anonyymisti. Kukaan ei tiedä, ketä pitäisi nyt tämän johdosta arvostaa. :)
Kiinnostaa siis, miten yleistä tällainen on ja miten se ilmenee. Minua harmittaa, etten tunnu pystyvän sellaiseen jaloon toimintaan, mitä itse kuitenkin arvostan. Teen ihan hyviä ja pyyteettömiä juttuja kyllä, mutta niiltä putoaa pohja omissa silmissäni täysin, jos kerron niistä jollekin, tai vielä pahempaa; marttyroin niistä jossain vaiheessa elämän varrella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tajusin itsekin aloitusta kirjoittaessani, että periaatteessa tähän ei voi vastata, mutta koska kyseessä on anonyymipalsta, asian kertominen täällä ei ole sama kuin jostain tiettyyn ihmiseen liittyvästä jalosta teosta brassailu kaveripiirissä. Tai yleisemminkään sillä ei ole merkitystä anonyymisti. Kukaan ei tiedä, ketä pitäisi nyt tämän johdosta arvostaa. :)
Kiinnostaa siis, miten yleistä tällainen on ja miten se ilmenee. Minua harmittaa, etten tunnu pystyvän sellaiseen jaloon toimintaan, mitä itse kuitenkin arvostan. Teen ihan hyviä ja pyyteettömiä juttuja kyllä, mutta niiltä putoaa pohja omissa silmissäni täysin, jos kerron niistä jollekin, tai vielä pahempaa; marttyroin niistä jossain vaiheessa elämän varrella.Minä jätän sen oman jalouteni tai sen puutteen muiden arvioitavaksi.
Mutta toisaalta suurin osa ihmisiä on alhaisia luonnoltaan. Ne kieltää toisen jalouden olemassaolon ja kääntää sen omassa alhaisessa mielessä päinvastaiseksi. Sitä se häpeä ja siltä pakeneminen teettää. Anonyymi kirjoitti:
Tajusin itsekin aloitusta kirjoittaessani, että periaatteessa tähän ei voi vastata, mutta koska kyseessä on anonyymipalsta, asian kertominen täällä ei ole sama kuin jostain tiettyyn ihmiseen liittyvästä jalosta teosta brassailu kaveripiirissä. Tai yleisemminkään sillä ei ole merkitystä anonyymisti. Kukaan ei tiedä, ketä pitäisi nyt tämän johdosta arvostaa. :)
Kiinnostaa siis, miten yleistä tällainen on ja miten se ilmenee. Minua harmittaa, etten tunnu pystyvän sellaiseen jaloon toimintaan, mitä itse kuitenkin arvostan. Teen ihan hyviä ja pyyteettömiä juttuja kyllä, mutta niiltä putoaa pohja omissa silmissäni täysin, jos kerron niistä jollekin, tai vielä pahempaa; marttyroin niistä jossain vaiheessa elämän varrella.Mulla kanssa kävi mielessä tuo vastatessa. Kuuluu varmaan suomalaiseen luonteeseen että halutaan salata hyviä tekojamme ja se on ihan ok kyllä, vähän aina ärsyttääkin semmoiset jutut joissa joku lehti tai telkkariohjelma retostelee sillä kun vie ruokakassin kodittomalle, vähän aina alkaa epäilyttämään toiminnan pyyteettömyys. Mutta ei sinunkaan tarvitse niitä tekemiäsi juttuja hävetä ollenkaan, ei kai siinä jos itgseään korostamatta mainitsee jotain tehneensä ole mitään kovin väärää, marttyroimaan toki ei kannata ruveta eikä siihen kai mitään syytäkään ole.
Anonyymi kirjoitti:
Minä jätän sen oman jalouteni tai sen puutteen muiden arvioitavaksi.
Mutta toisaalta suurin osa ihmisiä on alhaisia luonnoltaan. Ne kieltää toisen jalouden olemassaolon ja kääntää sen omassa alhaisessa mielessä päinvastaiseksi. Sitä se häpeä ja siltä pakeneminen teettää."Mutta toisaalta suurin osa ihmisiä on alhaisia luonnoltaan. Ne kieltää toisen jalouden olemassaolon ja kääntää sen omassa alhaisessa mielessä päinvastaiseksi."
Tuohan näkyy usein esim. niin että jos joku auttelee vaikka jotain lähipiirinsä vanhusta joku muu voi nähdä sen perintöjen kyttäämisenä tms. vaikka useinkaan niin ei ole, auttaja voi saada hyvän mielen juuri siitä auttelusta eikä kaipaa mitään muuta.- Anonyymi
Harmaaritari kirjoitti:
Mulla kanssa kävi mielessä tuo vastatessa. Kuuluu varmaan suomalaiseen luonteeseen että halutaan salata hyviä tekojamme ja se on ihan ok kyllä, vähän aina ärsyttääkin semmoiset jutut joissa joku lehti tai telkkariohjelma retostelee sillä kun vie ruokakassin kodittomalle, vähän aina alkaa epäilyttämään toiminnan pyyteettömyys. Mutta ei sinunkaan tarvitse niitä tekemiäsi juttuja hävetä ollenkaan, ei kai siinä jos itgseään korostamatta mainitsee jotain tehneensä ole mitään kovin väärää, marttyroimaan toki ei kannata ruveta eikä siihen kai mitään syytäkään ole.
Mutta onko sellainen toiminta luokiteltavissa jaloksi, josta jollain ehkä alitajuisellakin tavalla odottaa jotain tunnustusta tai esimerkiksi vastavuoroisuutta?
Jos vaikka autan jotakuta toistuvasti jossain, eikä hän suuremmin vaikuta arvostavan sitä, puhumattakaan että itse auttaisi vuorollaan minua, onko se omakaan auttaminen enää jaloa, jos sitten närkästyt tästä?
Ehkä vain yliarvostan sanaa "jalo", eikä mitään kovin jaloja ihmisiä ole edes olemassa siten että se kohtaisi vaatimuatasoni, en tiedä. Itse siis en yletä tälle tasolle lähimainkaan.
Voin kertoa esimerkkinä, etten lopettanut ihmissuhdetta, vaikka tiesin ainakin jollain tasolla, ettei (depressoitunut) seurani voi olla hyväksi pidemmän päälle. Jos olisin ollut sen kaltainen ihminen, jota itse arvostan, olisin irtaantunut tuosta, kun sellainen mahdollisuus esitettiin. Anonyymi kirjoitti:
Mutta onko sellainen toiminta luokiteltavissa jaloksi, josta jollain ehkä alitajuisellakin tavalla odottaa jotain tunnustusta tai esimerkiksi vastavuoroisuutta?
Jos vaikka autan jotakuta toistuvasti jossain, eikä hän suuremmin vaikuta arvostavan sitä, puhumattakaan että itse auttaisi vuorollaan minua, onko se omakaan auttaminen enää jaloa, jos sitten närkästyt tästä?
Ehkä vain yliarvostan sanaa "jalo", eikä mitään kovin jaloja ihmisiä ole edes olemassa siten että se kohtaisi vaatimuatasoni, en tiedä. Itse siis en yletä tälle tasolle lähimainkaan.
Voin kertoa esimerkkinä, etten lopettanut ihmissuhdetta, vaikka tiesin ainakin jollain tasolla, ettei (depressoitunut) seurani voi olla hyväksi pidemmän päälle. Jos olisin ollut sen kaltainen ihminen, jota itse arvostan, olisin irtaantunut tuosta, kun sellainen mahdollisuus esitettiin.Jotenkin tuntuu että haet tuolla jalo-sanalle jotain sellaista merkitystä että sen pitäisi olla satarosenttisen kiittämöttömän ihmisen väkisin auttamista? Kyllä minä ainakin näkisin niin että jaloa on auttaa sellaistakin joka kiitoksen antaa siitä auttamisesta. Tavallaan toki tuo jalo on vähän outo sana, itse näkisin enemmänkin että on vain asioita joita kuuluu tai ei kuulu tehdä, aina tilanteesta ja osallisista riippuen.
Ei kai sitä jalosti sillai voi sanoa. Autan toisia jos voin ja jouluna lastensairaalaan tulee ostettua silloin tällöin jotain pehmoleluja. Elukat hommannut tuolta eläinsuojelusta ja sinne sitten välillä vienyt jotain pientä. I just try generally to be a decent human being. Olen jättänyt kerskumatta (enkä tässä niistä kerro) ja olen "uhrautunut" toisen tietämättä.
- Anonyymi
Tuo toisen tietämättä uhrautuminen on kyllä jo tosi hyvin. Aloin miettiä, olisiko joku voinut tehdä minunkin puolestani jotain tuollaista, mutten vain tiedä sitä.
Kerran puolustin erästä ihmistä häntä haukkuneelle, enkä kertonut koko tapahtumasta hänelle lainkaan. Mutta eiköhän lopulta yli vuosikymmenen kuluttua pitänyt mennä siitäkin mainitsemaan tilanteessa, jossa tämä ihminen käyttäytyi mielestäni epäoikeudenmukaisesti minua kohtaan. Huoh, se siitäkin sitten.
En tiedä onko se nyt sitten jaloa, mutta olen monesti pistänyt jonkun toisen tarpeet omieni edelle. Aikuisten tarpeet, en puhu lapsien tarpeiden edelle laittamisesta, sillä se on päivänselvää vanhempana. Eikä se ole jaloa, se on rakkautta ja huolenpitoa.
- Anonyymi
Mukavaa, että olet selvästikin samalla sivulla tässä asiassa. Tuli mieleen tuossa, kun kirjoitin edelle päästämisestä, että jos nyt vaikka antaa lapsen voittaa jossain pelissä, sitä ei katsota erityiseksi jaloudeksi. :D
Anonyymi kirjoitti:
Mukavaa, että olet selvästikin samalla sivulla tässä asiassa. Tuli mieleen tuossa, kun kirjoitin edelle päästämisestä, että jos nyt vaikka antaa lapsen voittaa jossain pelissä, sitä ei katsota erityiseksi jaloudeksi. :D
Juu en kans osaa ajatella jaloudeksi, lähinnä mielihyvän suomiseksi. 😃
Sama tuli mieleeni. Meille vanhemmillehan jalous on arkipäivää, eli annamme lapsen syödä loput jäätelöstä, vaikka itse tekisi mieli, siivoamme toisen jälkiä, muutamme aikatauluja toiseen mukaan jne.
Onko sitten niin, että jos jalous on arkipäiväistä / jokapäiväistä, se ei olekaan jaloa? Tai onko jalous vain suuria tekoja.
Onko lasten teko jaloa vai itsekästä? Jaloa siinä mielessä, että rakentaa yhteiskunnalle tulevaisuutta ja luopuu omakotitalon hinnasta lasta kasvattaessaan. Itsekästä siinää mielessä, että tekee jotain omaksi ilokseen, oman sisäisen vimman ajamana.Yogamies kirjoitti:
Sama tuli mieleeni. Meille vanhemmillehan jalous on arkipäivää, eli annamme lapsen syödä loput jäätelöstä, vaikka itse tekisi mieli, siivoamme toisen jälkiä, muutamme aikatauluja toiseen mukaan jne.
Onko sitten niin, että jos jalous on arkipäiväistä / jokapäiväistä, se ei olekaan jaloa? Tai onko jalous vain suuria tekoja.
Onko lasten teko jaloa vai itsekästä? Jaloa siinä mielessä, että rakentaa yhteiskunnalle tulevaisuutta ja luopuu omakotitalon hinnasta lasta kasvattaessaan. Itsekästä siinää mielessä, että tekee jotain omaksi ilokseen, oman sisäisen vimman ajamana.Hmm, niin mikä loppujen lopuksi ylipäänsä on edes jaloa ja onko sellaista olemassakaan? Lähinnä itse ajattelen, että meillä ihmisillä on erilaisia arvoja, joita pidetään hyvinä ja muitakin ihmisiä huomioivina. En itse jotenkin pidä sanasta jalo, se kuulostaa jotenkin pyhimysmäiselle. :D
Ja en kyllä koe olevani pyhimys, vaikka annan omastani jollekin joka tarvitsee jotakin minua kipeämmin pärjätäkseen tai selvitäkseen jostakin iloisin mielin elämässään eteen päin. Saan siitä itsekin hyvän mielen, kun olen voinut jotenkin toista auttaa ja näin helpottaa toisen taakkaa...esimerkiksi. Mä kuitenkin uskon hyviin tekoihinkin, että ne poikii autetulle hyviä kokemuksia avun saamisesta ja sitä kautta kenties rohkaisee toimimaan itsekin vastaisuudessa jonkun avuksi. Tavallaan hyvä kasvattaa hyvää periaattein. :)
Ja onhan siinä myös sitä aina jankuttamaani rakkautta mukana. Lähimmäisen rakastamista, vaikken uskonnollinen olekaan, siihin kumminkin arvoni nojaavat ja pitkälle perustuvat. Rakkauteen ja hyvään tahtoon.
Jos mulla on kyky ja halu havaita tällaista mahdollisuutta, että voin jollekin antaa itsestäni tavalla tai toisella jotain, mitä koen voivani antaa niin sehän on vain puhtaasti oma valintani toimia. Mun mutu, että tää on hyväksi meille molemmille, toinen saa jotain ehkä konkreettista hyvän mielen lisäksi ja minä saan hyvän mielen oltuani arvojeni mukainen.
Että kyllä se palkittee. :)
Niin, en pidä lasten tekoa itsekkäänä siinä valossa, että jos ei kukaan lisäänny ihmiselämä ei jatku. Se onko se kauheaa, jos ihmispopulaatio kuolee sukupuuttoon en tiedä vastausta ja en halua olla itse vaikuttamassa.
Mutta toki minäkin päätin lapseni pitää ja olla abortoimatta, onhan se itsekästä haluta nähdä mimmoinen ihminen sieltä tulee ja valloittaa maailmaa minun jälkeeni. :D
Nyt kun kattelen lapsiani, niin näen kaksi hienoa naisen alkua, joilla on kapasiteettia elää hyvä elämä ja varmasti ilahduttaa olemassa olollaan myös muitakin, kuin meitä vanhempia. Olen aivan vakuuttunut tästä, he ovat arvokas kaksikko ja heillä on paljon annettavaa läheisilleen. Pelkästään jo olemassa olollaan...saati persoonillaan.
Mua ei ole sekuntiakaan surettanut raha jonka laitan lapsiini, laittaisin enemmänkin jos olisi ja tarvitsisi. Enemmän he sitä rahaa tarvitsee tulevaisuutta rakentaessaan kuin minä. Mulla on ollut ja on jo kaikki mitä rahalla haluan hankkia...
Riittää, että saan laskut maksettua ja jonkun vaatteen ylleni, ruokaa suuhuni. Kaikki muu joutaa lapsilleni. En kuole mihinkään puutteeseen, vaikken itse saisi enää mitään maallista.
Kyllä olen mutta teen sen ihan sen toisen onnen vuoksi en itseni en ole ajatellut jalona tekona.
Mitä se oikeus onnen tarkoittaa?
Ymmärrän, että jos on oikeus asuntoon, niin yhteiskunta takaa sen asunnon saannin, mutta kuka takaa onnen.Yogamies kirjoitti:
Mitä se oikeus onnen tarkoittaa?
Ymmärrän, että jos on oikeus asuntoon, niin yhteiskunta takaa sen asunnon saannin, mutta kuka takaa onnen.Oikeus onneen on juurikin laki takaamassa että lapsella on tasapainoinen kasvatus kuin myös koulutus sekä lähimmäisen rakkaus.
Hassua kuinka lailla on yritetty saada ihmiset toimivaan oikein, turvallinen koulu kuluu jokaiselle kuin myös oppiminen ja tukeminen laissa lapsen etuoikeus.
Perusrunko on tärkeä onnen rakentamiseen onnistumisella ja saavuttamalla mitä tahtoo.
Kaikilla on oikeus onneen myös lähimmäisen rakkaus on perustuslaissa(tais lukea) hädässä auttaa ettei laiminlyönnillä jätä hengenvaaraa
Jos jokainen on onnellinen.
väärin tekoja ei tapahdu eikä ole kasvanut kieroon laiminlyönnistä johtuen tai kovissa traumoissa.
Kävin lapsen kanssa läpitte tavaroiden väärinkäytöstä, mitä seurauksia se tuo ja kävin läpitte kaikki säännöt ettemme menkään voida rikkoa lakia vain mielihalujen mukaan koska se on tehty turvaksi.
Kaikissa asioissa on säännöt ja ne luo turvaan jo pelkästään pelilaudassakin ja peleissä.valtakunta kirjoitti:
Oikeus onneen on juurikin laki takaamassa että lapsella on tasapainoinen kasvatus kuin myös koulutus sekä lähimmäisen rakkaus.
Hassua kuinka lailla on yritetty saada ihmiset toimivaan oikein, turvallinen koulu kuluu jokaiselle kuin myös oppiminen ja tukeminen laissa lapsen etuoikeus.
Perusrunko on tärkeä onnen rakentamiseen onnistumisella ja saavuttamalla mitä tahtoo.
Kaikilla on oikeus onneen myös lähimmäisen rakkaus on perustuslaissa(tais lukea) hädässä auttaa ettei laiminlyönnillä jätä hengenvaaraa
Jos jokainen on onnellinen.
väärin tekoja ei tapahdu eikä ole kasvanut kieroon laiminlyönnistä johtuen tai kovissa traumoissa.
Kävin lapsen kanssa läpitte tavaroiden väärinkäytöstä, mitä seurauksia se tuo ja kävin läpitte kaikki säännöt ettemme menkään voida rikkoa lakia vain mielihalujen mukaan koska se on tehty turvaksi.
Kaikissa asioissa on säännöt ja ne luo turvaan jo pelkästään pelilaudassakin ja peleissä.Tai ei lähimmäisen rakkaudesta mutta jokaisen velvollisuudesta auttaa hengenvaarassa olevaa.
- Anonyymi
Jo vain, usein oon ottanut jaloviinaa
- Anonyymi
Kylpä. Ainakaan ei tunnista itseään kirjoituksista, mikä lienee sama kaikille. Hehheh.
- Anonyymi
Jaloutta ei voi määritellä itse, sen pystyy määrittelemään vain muut. Voit itse ajatella toimivasi jalosti, mutta totuus voi olla muuta.
Periaatteenani on, että välittömässä hädässä olevaa autan sopivaksi katsomallani tavalla, olipa sitten kyseessä ihminen taikka eläin. Koska kyseessä on lähtemättömästi minuuteeni liittyvä ominaisuus, en toimi "jalosti" kun toimin perusperiaatteitteni mukaisella tavalla. Näihin samoihin periaatteisiin kuuluvat myöskin, että vältän nolaamasta taikka vahingoittamasta ketään, jos se vain on käytettävissä olevien keinojen puolesta mahdollista.
Periaatteista voisin mainita lisäksi, etti minulla ei ole tarvetta tuoda itseäni muiden ylitse hinnalla millä hyvänsä, mutta tarvittaessa tuon itseni muiden ylitse, joskin teen mahdollisimman kohteliaasti. Mikäli huomaan olevani vahvempi osapuoli, en käytä sitä hyväkseni uhkaamalla taikka painostamalla, vaan pikemminkin yritän saada toisen osapuolen tuntemaan itsensä mahdollisimman tasavertaiseksi.
Mitä varsinaiseen jalouteen tulee, eli tekoihin, jotka ovat lähtöisin perinteisistä hyveistä, kuten lähimmäisenrakkaudesta, kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan ja yleisen moraalikoodiston mukaan toimimisesta, on niitä vaikea erottaa normaalista arkikäytöksestä, sillä pyrin toimimaan näiden hyveiden vaatimusten mukaisesti aina.
Monissa tilanteissa oma etu taikka sen maksimoiminen vaatisi yllä olevista omalle itselle asetetuista vaatimuksista poikkeamista, jolloin teosta kieltäytymistä voitaisiin pitää jalona, mutta olisi jokseenkin erikoista pitää oman moraalikoodistonsa vastaisesta käyttäytymisestä kieltäytymistä jalona. Esimerkiksi, ettei käytä hyväksi sammunutta ihmistä taikka ettei tilaisuuden tullen huijaa rahaa leskiltä ja orvoilta.
Minusta ihmisen tulisi yksilötasolla käyttäytyä aina jalosti toista yksilöä kohtaan, sillä se on ainoa keino tehdä yhteisöstä vahva. Luonnollisestikaan jaloa käyttäytymistä ei pidä sekoittaa hyväksikäytettäväksi tulemiseen, sillä sellainen ainoastaan rohkaisee epäjaloon käytökseen ja rikollisuuteen. Sen lisäksi sillä on yhteisöä hajottava vaikutus.- Anonyymi
Aika hienoa, jos näin on.
Tunnistan tuon tarpeen olla nolaamatta. Ilmenee esimerkiksi siten, että antaa ihmisen kertoa pitkästikin asioita itsestään, jotka eivät oikein mitenkään päin katsottuna ole totta. Yleensä hän on unohtanut aiemmat puheensa ja/tai toimintansa, mutta minä en. En vain pysty sanomaan mitään, koska en kestä sitä toiselle tulevaa noloa tilannetta. En kuitenkaan ole mitenkään jalo tässä, koska en osaa suhtautua näihin "pikkujuttuina", vaan tuo alkaa ärsyttää minua yleensä aika paljon.
Tuo hyväksikäyttäminen on ongelma tässä jalousasiassa. Ehkä ymmärrät itsekin miten, ja kirjoitinkin siitä ylemmäs jo. Pelkistettynä: oletko jalo, jos kieltäydyt auttamasta autettuasi jo kauan saamatta oikein mitään takaisin ja sinulta on jo alettu odottamaan auttamista? Eihän jalo ihminen edes huomaisi auttaneensa... tai jotain tuohon suuntaan. Ylempänä on jo esitetty näitä näkemyksiä.
Menee ehkä turhan filosofiseksi, myönnetään.
- Anonyymi
Kyllä inhimillinen ote elämässä on kaiken lähtökohta ja päämäärä.
Kovasti sitä vastustetaan. Pahuus on arvostettua. - Anonyymi
Aloituksessa on ristiriita, jonka mukaan yhden etu on aina toiselta pois. Eli että samaan aikaan ei voisi tavoitella hyvää sekä itselleen että muille. Siinä näkyy selkeästi myös länsimainen individualismi, johon ei oikein istu ajatus siitä, että yhdelle tehty hyvä teko voisi epäsuorasti hyödyttää muitakin.
Onko meidän valittava itsekkyyden ja uhrautumisen välillä? On, niin kauan kuin näemme itsemme muista erillisinä olentoina. Ei, jos kaiken muihin kohdistuvan hyvän antaa vaikuttaa myös itseensä, ja jos kaiken itseen kohdistuvan hyvän antaa vaikuttaa myös muihin.
Missä vaiheessa hyvistä teoista tuli yksilön "omaisuutta", jota ei riitä kerrallaan useammalle taholle? Joka ei peilautuisi takaisin jokaisesta henkilöstä ja tilanteesta, joissa pyritään onnistumisiin? Tai päin vastoin: milloin aloimme kuvitella, ettei itseltämme kieltämämme hyvä peilautuisi takaisin kaikessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa?
Jalous on kaikkien etu, ja siihen pyrkimisestä täytyy voida keskustella.- Anonyymi
Onpas hyvä ajatus. Mielestäni tuo asia kuitenkin liittyy aikaan ja paikkaan kiinteästi siten, että tietyssä paikassa ja ajassa jalosti toimiva ihminen ajautuu käytännössä loppumattoman riiston kohteeksi. Koska muut eivät vain tule edes ajatelleeksi, että heidänkin "kannattaisi" olla jaloja. Tarkoitan, ettei mikään aate tai idea toimi kovin hyvin, jos sillä on vain yksi toteuttaja. Ainakaan siten, että se välttämättä ehtisi vaikuttaa takaisinpäin tulevana hyvänä ihmisen koko elinikänä.
Tietenkin jos jalous kumpuaa ehtymättömästä lähteestä siksi, ettei sen harjoittaja koe luopuvansa mistään, mitään vahinkoa ei hänelle koidu. Tähänastiset kokemukset ihmiselämästä todistavat kuitenkin, että loputtomankin jalon tuntuinen ihminen eräänä päivänä saakin mittarin täyteen ja antaa palaa. Tästä tulee mieleen, ettei monikaan koe jaloja tekoja kovin luonnolliseksi osaksi itseään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onpas hyvä ajatus. Mielestäni tuo asia kuitenkin liittyy aikaan ja paikkaan kiinteästi siten, että tietyssä paikassa ja ajassa jalosti toimiva ihminen ajautuu käytännössä loppumattoman riiston kohteeksi. Koska muut eivät vain tule edes ajatelleeksi, että heidänkin "kannattaisi" olla jaloja. Tarkoitan, ettei mikään aate tai idea toimi kovin hyvin, jos sillä on vain yksi toteuttaja. Ainakaan siten, että se välttämättä ehtisi vaikuttaa takaisinpäin tulevana hyvänä ihmisen koko elinikänä.
Tietenkin jos jalous kumpuaa ehtymättömästä lähteestä siksi, ettei sen harjoittaja koe luopuvansa mistään, mitään vahinkoa ei hänelle koidu. Tähänastiset kokemukset ihmiselämästä todistavat kuitenkin, että loputtomankin jalon tuntuinen ihminen eräänä päivänä saakin mittarin täyteen ja antaa palaa. Tästä tulee mieleen, ettei monikaan koe jaloja tekoja kovin luonnolliseksi osaksi itseään."Tietenkin jos jalous kumpuaa ehtymättömästä lähteestä siksi, ettei sen harjoittaja koe luopuvansa mistään, mitään vahinkoa ei hänelle koidu."
Tämä on edellytys sille, että jalous voisi hyödyttää sekä itseä että muita.
Muissa tapauksissa joku kärsii aina: muodostuu itsekkyyttä tai marttyyriyttä.
- Anonyymi
Kylpä. Kurista ei löydä kiitosta.
- Anonyymi
Aika narsistista ja oma kehuista sanoa olevansa jalo tai kylläpä toimin jalosti.
- Anonyymi
Olen aloittaja, eikä minusta kyllä yhtään noin tässä tapauksessa, kun sitä varta vasten kysytään ja esitetään erilaisia esimerkkejä.
Tuskin kukaan vastaajista tuolla elävässä elämässä sanookaan mitään tuollaisia lauseita, hyvänen aika.
- Anonyymi
Taivasten valtakunnassa voi olla luterilaisten lisäksi ihmisiä. Joten mistä itseinho?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä934397- 444366
Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille6124036Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap232947- 792571
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1292133SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3412112Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.2042069Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?291685Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661452