Avaruus laajenee odotettua nopeammin, ja havainto ristiriidassa BB_teorian kanssa

NASA: Kaksi eri tulosta [kahdesta erilailla tehdystä tutkimuksesta} voi tarkoittaa kahta asiaa. 1) Teemme systemaattisesti jotain väärin, tai 2) ymmärryksemme maailmankaikkeudesta on väärin.

Tuostahan nuo ongelmat juuri johtuvat, että maailmankaikkeutta luullaan noin "pieneksi" ihan vaan siksi, että emme voi nähdä tuon pidemmälle ja laajenemisnopeus sen kun kiihtyy kunnes koko pannukakku repeää.

"Kiihtyvä laajeneminen itsessään oli jo ennestään hieman epävarmoilla selityksillä, ja havaittiin 1990- luvulla, ja on syy pimeän aineen ja pimeän energian tuomiselle mukaan teorioihin."

Erilaisia pimeän energian malleja on kehitelty, mutta kaikki tähän asti testatut erilaiset pimeän energian mallit eivät sovi havaintoihin. Pimeä energia ei ole hyvä selitys, vaikka se mahdollistaa paljon lisäparametreja, malleja ei kuitenkaan ole saatu sovitettua havaintoihin.

Anonyymi kirjoitti:

"Kiihtyvä laajeneminen itsessään oli jo ennestään hieman epävarmoilla selityksillä, ja havaittiin 1990- luvulla, ja on syy pimeän aineen ja pimeän energian tuomiselle mukaan teorioihin."

Erilaisia pimeän energian malleja on kehitelty, mutta kaikki tähän asti testatut erilaiset pimeän energian mallit eivät sovi havaintoihin. Pimeä energia ei ole hyvä selitys, vaikka se mahdollistaa paljon lisäparametreja, malleja ei kuitenkaan ole saatu sovitettua havaintoihin.

Lue lisää

Problemaattinen tilanne voi olla päällä jonkin aikaa. Miksi, sekava selitys alla. Varoitus: sisältää käsienheiluntaa, varsinkin lopussa.

Nykyinen olettamus on, joskin perusteltu, että maailmankaikkeus on suljettu systeemi (määritemänsä mukaisesti), ja sisältää sen energiamäärän, "mitä se on joskus alussa saanut". Tai toisen ajatusmallin mukaan, "kaikki mitä sillä on aina ollut". Eivät sulje toisiaan pois, se miten asiat makaavat, johtuvat vain ehkä erilaisesta tarinasta.

Mitä universumi eli maailmankaikkeus tarkoittaa? Sanana ja samalla määritelmä mitä maailmankaikkeudella tarkoitetaan - eng. universe, lat. "unus" suom. "yksi" ja lat. "versus" suom. "kääntää", suom. käänn: "yhdeksimuutettu", "yhdennetty" tai "yhdistetty", "kaikki mitä on".

Joten : Mikäli olisi joku paikka, joka löydettäisiin, ja josta tulisi lisäenergiaa tai jonne energiaa vuotaisi, myös se paikka kuuluisi maailmankaikkeuteen (eli universumiin), määritelmän mukaisesti.

Määritelmä on siis siinä mielessä hauskahko, että se ei kuitenkaan pidä sisällään multiversumia. Eli monimaailmankaikkeutta. Siitä hieman myöhemmin.

Termodynamiikan lakien mukaisesti tämä universumin sisältämä energia muuttaa muotoaan jostain toisesta joksikin toiseksi, energian ja liikemäärän säilymislakien mukaisesti. Ja on tiedossa miten sitä lasketaan ja määriä voi arvioida, esim. liikemäärät <-> massat <-> painovoimat jne.

Energialla on siis monta tunnettua muotoa, kuten potentiaalienergia, liike-energia, kemiallinen energia, lämpöenergia, ydinenrgia jne. ja vapauttamalla sitä, se voidaan kohdistaa työksi (tai se kohdistuu spontaanisti työksi), jolla saadaan jotain aikaan.

Joten, mitä tahansa syntyy tai muuttuu joksikin toiseksi, on pois jostain toisesta, ja prosessissa voi syntyä jotain muutakin sivutuotteena, ihmisen tekemissä puuhasteluissa tyypillisesti enemmän jotain jätettä ja hukkalämpöä, kuin se mitä varsinaisesti halutaan.

Ja siihen perustuen kiihtyvä laajeneminen vaatii jonkin energiamuodon, joka tuottaa sen tarvitseman työn, ja joka saa aikaan mainitun laajenemis- ilmiön, koska mistään tunnetusta energiamuodosta ei saada tarpeeksi energiaa laajenemiseen.

Kyseessä on siten olrava joku uusi "paristo", josta energia purkautuu. Pariston koko on 2/3 kaikesta energiasta, eli tunnetun energian ja sen eri muotojen osuus on vain 1/3 kaikesta.

Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein teoriat ja havainnot (joista tiedän), laajeneminen oli raju inflaation aikana, sen jälkeen hidastui, kunnes alkoi taas kiihtymään, joten se [kiihtyvyys tai muutos] ei ole ollut ja tuskin on jatkossakaan vakiomuotoinen. Tällä hetkellä siis näin.

Nimenomaan ilmiön muuttuvuus (jota alkuaikkoja koskien voidaan selittää vaikkapa faasimuutoksilla), ja erityisesti nykyinen kiihtyä piirre vaatii jotain uutta. Ilman kiihtyvyyttä (muut vaihtoehdot 1) tasainen laajeneminen 2) staattinen tila 3) pieneneminen tai romahdus) mitään uutta ja ihmeellistä ei tarvita.

Nyt sitten kun otetaan alkuajat käsittelyyn, mistä laajeneminen on lähtöisin, törmää väistämättä monimaailmankaikkeuteen.

Teoreettisen fyysikon Alan Guthin suulla vapaasti suomennettuna: “On vaikea rakentaa inflaatioteorian päälle jotain, mikä ei johda monimaailmankaikkeuteen. Se [inflaatio] ei ole mahdoton asia, sitä pitää tutkia lisää. Joten jos se saa lisähavaintoja puolelleen, monimaailmamalli on otettava vakavasti."

Koska monimaailmamalli on täysin havaintojen ulkopuolella, kaikki mitä siihen liittyy on käsienheiluttelua, ja siksi tämä palsata väärä, mutta jos siitä jotain:

Yksi teoreettinen malli on sellainen, että inflaatio on jatkuva tila, ja jos se loppuu jollain paikalla, se kohta vain putoaa pois inflaation vaikutuksesta, muodostaa oman kuplansa, ja inflaatio jatkuu kaikkialla muualla. Ja sitten se loppuu taas jossain toisessa kohdin, ja se kohta putoaa pois inflaation piiristä, muodostaa oman kuplansa jne.

Jos inflaatio- teoria ei pidä paikkaansa, monimaailmankaikkeus ei ole täysin poissuljettu mahdollisuus, kys teoria vaan johtaa siihen niin monella eri tavalla, että se on joidenkin mielestä väistämätöntä, jos inflaatio teoria saadaan varmennettua todeksi.

No, se miten se liittyy laajenemiseen, ehkä siten, että jos niin on, että on olemassa monta maailmankaikkeutta tai lukemattomia, vaikka ne eivät klassisen teorian mukaan pitäisi olla vuorovaikutuksessa (suljettu kokonaisuus), ne ovat kuitenkin olleet jossain kohtaa samaa, ja niillä voi olla jotain yhteistä kuitenkin, ja energiamielessä ehkä jotain jaettavaa tai tekemistä keskenään.

Ja joka voisi olla yhteinen energialähde vaikka niille kaikille, ja josta kiihtyvyys on saanut lisäenergiaruiskeen.

Nostetaan siis käsiä ilmaan ja heilutetaan, ja kaikki mukaan(!) kuten taas tänä kesänä saadaan moneen kertaan kuulla toisissa merkeissä myös. Auringon paistetta niihin ja muihinkin aktiviteetteihin, ja hyvää vapunpäivää

--planeetta ei.jaksanut.kirjautua

Anonyymi kirjoitti:

Problemaattinen tilanne voi olla päällä jonkin aikaa. Miksi, sekava selitys alla. Varoitus: sisältää käsienheiluntaa, varsinkin lopussa.

Nykyinen olettamus on, joskin perusteltu, että maailmankaikkeus on suljettu systeemi (määritemänsä mukaisesti), ja sisältää sen energiamäärän, "mitä se on joskus alussa saanut". Tai toisen ajatusmallin mukaan, "kaikki mitä sillä on aina ollut". Eivät sulje toisiaan pois, se miten asiat makaavat, johtuvat vain ehkä erilaisesta tarinasta.

Mitä universumi eli maailmankaikkeus tarkoittaa? Sanana ja samalla määritelmä mitä maailmankaikkeudella tarkoitetaan - eng. universe, lat. "unus" suom. "yksi" ja lat. "versus" suom. "kääntää", suom. käänn: "yhdeksimuutettu", "yhdennetty" tai "yhdistetty", "kaikki mitä on".

Joten : Mikäli olisi joku paikka, joka löydettäisiin, ja josta tulisi lisäenergiaa tai jonne energiaa vuotaisi, myös se paikka kuuluisi maailmankaikkeuteen (eli universumiin), määritelmän mukaisesti.

Määritelmä on siis siinä mielessä hauskahko, että se ei kuitenkaan pidä sisällään multiversumia. Eli monimaailmankaikkeutta. Siitä hieman myöhemmin.

Termodynamiikan lakien mukaisesti tämä universumin sisältämä energia muuttaa muotoaan jostain toisesta joksikin toiseksi, energian ja liikemäärän säilymislakien mukaisesti. Ja on tiedossa miten sitä lasketaan ja määriä voi arvioida, esim. liikemäärät <-> massat <-> painovoimat jne.

Energialla on siis monta tunnettua muotoa, kuten potentiaalienergia, liike-energia, kemiallinen energia, lämpöenergia, ydinenrgia jne. ja vapauttamalla sitä, se voidaan kohdistaa työksi (tai se kohdistuu spontaanisti työksi), jolla saadaan jotain aikaan.

Joten, mitä tahansa syntyy tai muuttuu joksikin toiseksi, on pois jostain toisesta, ja prosessissa voi syntyä jotain muutakin sivutuotteena, ihmisen tekemissä puuhasteluissa tyypillisesti enemmän jotain jätettä ja hukkalämpöä, kuin se mitä varsinaisesti halutaan.

Ja siihen perustuen kiihtyvä laajeneminen vaatii jonkin energiamuodon, joka tuottaa sen tarvitseman työn, ja joka saa aikaan mainitun laajenemis- ilmiön, koska mistään tunnetusta energiamuodosta ei saada tarpeeksi energiaa laajenemiseen.

Kyseessä on siten olrava joku uusi "paristo", josta energia purkautuu. Pariston koko on 2/3 kaikesta energiasta, eli tunnetun energian ja sen eri muotojen osuus on vain 1/3 kaikesta.

Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein teoriat ja havainnot (joista tiedän), laajeneminen oli raju inflaation aikana, sen jälkeen hidastui, kunnes alkoi taas kiihtymään, joten se [kiihtyvyys tai muutos] ei ole ollut ja tuskin on jatkossakaan vakiomuotoinen. Tällä hetkellä siis näin.

Nimenomaan ilmiön muuttuvuus (jota alkuaikkoja koskien voidaan selittää vaikkapa faasimuutoksilla), ja erityisesti nykyinen kiihtyä piirre vaatii jotain uutta. Ilman kiihtyvyyttä (muut vaihtoehdot 1) tasainen laajeneminen 2) staattinen tila 3) pieneneminen tai romahdus) mitään uutta ja ihmeellistä ei tarvita.

Nyt sitten kun otetaan alkuajat käsittelyyn, mistä laajeneminen on lähtöisin, törmää väistämättä monimaailmankaikkeuteen.

Teoreettisen fyysikon Alan Guthin suulla vapaasti suomennettuna: “On vaikea rakentaa inflaatioteorian päälle jotain, mikä ei johda monimaailmankaikkeuteen. Se [inflaatio] ei ole mahdoton asia, sitä pitää tutkia lisää. Joten jos se saa lisähavaintoja puolelleen, monimaailmamalli on otettava vakavasti."

Koska monimaailmamalli on täysin havaintojen ulkopuolella, kaikki mitä siihen liittyy on käsienheiluttelua, ja siksi tämä palsata väärä, mutta jos siitä jotain:

Yksi teoreettinen malli on sellainen, että inflaatio on jatkuva tila, ja jos se loppuu jollain paikalla, se kohta vain putoaa pois inflaation vaikutuksesta, muodostaa oman kuplansa, ja inflaatio jatkuu kaikkialla muualla. Ja sitten se loppuu taas jossain toisessa kohdin, ja se kohta putoaa pois inflaation piiristä, muodostaa oman kuplansa jne.

Jos inflaatio- teoria ei pidä paikkaansa, monimaailmankaikkeus ei ole täysin poissuljettu mahdollisuus, kys teoria vaan johtaa siihen niin monella eri tavalla, että se on joidenkin mielestä väistämätöntä, jos inflaatio teoria saadaan varmennettua todeksi.

No, se miten se liittyy laajenemiseen, ehkä siten, että jos niin on, että on olemassa monta maailmankaikkeutta tai lukemattomia, vaikka ne eivät klassisen teorian mukaan pitäisi olla vuorovaikutuksessa (suljettu kokonaisuus), ne ovat kuitenkin olleet jossain kohtaa samaa, ja niillä voi olla jotain yhteistä kuitenkin, ja energiamielessä ehkä jotain jaettavaa tai tekemistä keskenään.

Ja joka voisi olla yhteinen energialähde vaikka niille kaikille, ja josta kiihtyvyys on saanut lisäenergiaruiskeen.

Nostetaan siis käsiä ilmaan ja heilutetaan, ja kaikki mukaan(!) kuten taas tänä kesänä saadaan moneen kertaan kuulla toisissa merkeissä myös. Auringon paistetta niihin ja muihinkin aktiviteetteihin, ja hyvää vapunpäivää

--planeetta ei.jaksanut.kirjautua

Lue lisää

"Ja joka voisi olla yhteinen energialähde vaikka niille kaikille, ja josta kiihtyvyys on saanut lisäenergiaruiskeen."

Laajeneminen ja gravitaatio ovat toisiinsa nähden vastakkaisia ilmiöitä tai "voimia". Jos ne ovat tasapainossa ei tapahdu laajenemista eikä supistumista mutta jos gravitaatio on voimakkaampi kuin laajeneminen (=antigravitaatio?) niin aine kasaantuu ja jos taas päinvastoin niin kaikki aine etääntyy toisistaan (vrt. magneettikenttä joka hylkii samannapaisia ja vetää puoleensa eränapaisia). Antigravitaatio ja gravitaatio taas johtuvat sähkömagnetismin hyperdimensionaalisista ominaisuuksista (Kaluza-Klein, Gabriel Kron).

LIsäenergiaa ei tarvita jos aloitetaan samalla tavalla tasapainotilasta kuin BB-mallissa jossa nyhjäistään tyhjästä tai oikeammin nollasummaverktorista (sisäinen stressi) joka kvanttifluktuaation seurauksena on joutunut hetkelliseen epätasapainoon. Tyhjiönergiakaan ei tarkoita ikiliikkujaa koska se systeemin sisäinen stressi vähenee samalla kuin sieltä purkautuu kvanttifluktuaation muodossa energiaa.

http://www.cheniere.org/books/aids/ch4.htm

https://quantumantigravity.wordpress.com/gabriel-kron/

Multiversumi-mallissa kaikki osauniversumit ovat Newtonin mekaniikalla toimivia tunnetulla tavalla aineellisia kokonaisuuksia joista kukin on syntynyt omasta kvanttifluktuaatiostaan.

Multiversumimalli taas kehitettiin poistamaan kiusallinen yhteys tietoisuuteen tai tutkijan valintaan esim. hiukkasrakokokeessa ja sen kokeen eri muunnelmissa.

Itse voisin ehkä kannattaa sellaista multiversumimallia missä osauniversumit ovat osittain avomia toistensa suhteen ja joissa kaikissa on eri lailla integroitunut informaatio aineessa (esim. joissain esoterisissa malleissa fyysinen, eteerinen, astraalinen & mentaaliset aine-energian tasot)

Tämäkin oli tietysti taas vahvasti spekulatiivista käsienheiluttelua mutta ainakin minusta mielenkiintoista koska se voisi olla totta tietyin edellytyksin.

ps. toisaalta itse uskon vieläkin Halton Arpin olleen oikeassa punasiirtymän suhteen eli kaikki se yli valonnopeudella tapahtuva kaikkeuden laajeneminen mikä on päätelty punasiirtymästä on illuusiota ja viittaa lähinnä vain galaksin ikään. Galaksit voivat olla nuoria ja silti voivat olla suhteellisen lähellä meitä havaitsijoita.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Ja joka voisi olla yhteinen energialähde vaikka niille kaikille, ja josta kiihtyvyys on saanut lisäenergiaruiskeen."

Laajeneminen ja gravitaatio ovat toisiinsa nähden vastakkaisia ilmiöitä tai "voimia". Jos ne ovat tasapainossa ei tapahdu laajenemista eikä supistumista mutta jos gravitaatio on voimakkaampi kuin laajeneminen (=antigravitaatio?) niin aine kasaantuu ja jos taas päinvastoin niin kaikki aine etääntyy toisistaan (vrt. magneettikenttä joka hylkii samannapaisia ja vetää puoleensa eränapaisia). Antigravitaatio ja gravitaatio taas johtuvat sähkömagnetismin hyperdimensionaalisista ominaisuuksista (Kaluza-Klein, Gabriel Kron).

LIsäenergiaa ei tarvita jos aloitetaan samalla tavalla tasapainotilasta kuin BB-mallissa jossa nyhjäistään tyhjästä tai oikeammin nollasummaverktorista (sisäinen stressi) joka kvanttifluktuaation seurauksena on joutunut hetkelliseen epätasapainoon. Tyhjiönergiakaan ei tarkoita ikiliikkujaa koska se systeemin sisäinen stressi vähenee samalla kuin sieltä purkautuu kvanttifluktuaation muodossa energiaa.

http://www.cheniere.org/books/aids/ch4.htm

https://quantumantigravity.wordpress.com/gabriel-kron/

Multiversumi-mallissa kaikki osauniversumit ovat Newtonin mekaniikalla toimivia tunnetulla tavalla aineellisia kokonaisuuksia joista kukin on syntynyt omasta kvanttifluktuaatiostaan.

Multiversumimalli taas kehitettiin poistamaan kiusallinen yhteys tietoisuuteen tai tutkijan valintaan esim. hiukkasrakokokeessa ja sen kokeen eri muunnelmissa.

Itse voisin ehkä kannattaa sellaista multiversumimallia missä osauniversumit ovat osittain avomia toistensa suhteen ja joissa kaikissa on eri lailla integroitunut informaatio aineessa (esim. joissain esoterisissa malleissa fyysinen, eteerinen, astraalinen & mentaaliset aine-energian tasot)

Tämäkin oli tietysti taas vahvasti spekulatiivista käsienheiluttelua mutta ainakin minusta mielenkiintoista koska se voisi olla totta tietyin edellytyksin.

ps. toisaalta itse uskon vieläkin Halton Arpin olleen oikeassa punasiirtymän suhteen eli kaikki se yli valonnopeudella tapahtuva kaikkeuden laajeneminen mikä on päätelty punasiirtymästä on illuusiota ja viittaa lähinnä vain galaksin ikään. Galaksit voivat olla nuoria ja silti voivat olla suhteellisen lähellä meitä havaitsijoita.

Belisario

Lue lisää

Monimaailmankaikkeusmalli ja keskinäinen avoimuus jollain vuorovaikutustavalla olisi tietyllä tavalla ehkä helpoin ratkaisu, tai ainakin pakokeino joistain vaikeista kysymyksistä. Joka toisaalta tekee siitä sen takia hieman myös epäilyttävän.

Se miten tuokin sitten ilmenee, jos lienee asia juurikin niin, todennäköisesti vastaus on aivan nenän alla ja niin ilmiselvää, että sitä vaan ei harmittavasti tajuta tai ei osata kytkeä asioita yhteen.

Ja itseasiassa mikäettei jopa joku sinunkin sydäntä lähellä olevista asioista, kukatietää, tai vaikka Haddawaytä näin vapun kunniaksi, joka kysyy notta "What is love?". Mikä onkin vallan hieno kysymys. Ja nostalginen pala historiaa, ainakin allekirjoittaneelle, mikä ehkä hieman häveten täytyy todeta.

Ja asia, josta en uskonut tällä palstalla lukevani, ja jonka sitten itse kirjoitin. Pahoittelen.

\o/ <- sama

Linnunrata sijaitsee poikkeuksellisen tyhjällä alueella (KBC Void joka on niinkutsuttu supervoid, eli poikkeuksellisen tyhjä ja iso avaruuden alue, kooltaan n. 2 miljardia valovuotta). Miljardin valovuoden päässä olevat tähdet liikkuvat tästä syystä poispäin maapallosta, ja kyse ei välttämättä olekaan hubblen vakion kasvusta viime aikoina.
https://www.space.com/37191-we-live-in-a-cosmic-void.html

Kosminen inflaatio on kuopiolaista fysiikkaa, jossa kaikki laajenee jo valmiiksi olemassaolevaan avaruuteen. Nämä laajenevat tihentymät eivät välitä välitä valonnopeudesta hiukkaakaan.

Periaatteessa näin, mutta laskelmat puuttuvat. Olisiko säteily riittävän voimakas kaikkeuden laajenemisen aiheuttajaksi? Veikkaan, että joku on hylännyt jo ajatuksen laskelmien jälkeen.

Itse Säteilykin pullistuu avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen joka ei pullistu, eikä kaareudu.

Mitä enemmän koko ajan pullistuvaa säteilyä avaruudessa liikkuu, sitä enemmän pullistuvien säteilyjen keskinäistä vuorovaikutusta ja sitä nopeammin koko ajan yleisesti punasiirtyvää vanhaa pullistuvaa valoa

Eihän tähän mitään maagisia pimeitä energioita tarvita, riittää että avaruudessa nyt vaan liikkuu koko ajan enemmän ja enemmän avaruudessa laajenevaa valoa.

🤔

Ettekö te höppänät ole kuulleet tyhjiöenergiasta? Minusta on ihan selvä asia, että laajenemisnopeus kiihtyy tyhjiötä kohden.

Tyhjiöenergia pysyy tilavuusyksikköä kohti vakiona, kun tilaa tulee lisää. Se ei riitä selittämään havaintoja, vaan nopeutuminen on oletettua nopeampaa. Pitäisi pystyä selittämään, mistä johtuu että tyhjiöenergian tiheys kasvaa sen lisäksi että tilaa tulee lisää. Myös kyse voi olla jostain ihan muusta kuin tyhjiöenergiasta tai muun tyyppisestä pimeästä energiasta jonka tiheys ajan myötä kasvaisi.

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/maailmankaikkeuden-laajenemisnopeus-ei-tasmaa-olemme-jattaneet-jotain-huomioimatta-kosmologisessa-mallissa.html (kannattaa tuolta lukea erityisesti viitatut artikkelit)

Anonyymi kirjoitti:

Tyhjiöenergia pysyy tilavuusyksikköä kohti vakiona, kun tilaa tulee lisää. Se ei riitä selittämään havaintoja, vaan nopeutuminen on oletettua nopeampaa. Pitäisi pystyä selittämään, mistä johtuu että tyhjiöenergian tiheys kasvaa sen lisäksi että tilaa tulee lisää. Myös kyse voi olla jostain ihan muusta kuin tyhjiöenergiasta tai muun tyyppisestä pimeästä energiasta jonka tiheys ajan myötä kasvaisi.

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/maailmankaikkeuden-laajenemisnopeus-ei-tasmaa-olemme-jattaneet-jotain-huomioimatta-kosmologisessa-mallissa.html (kannattaa tuolta lukea erityisesti viitatut artikkelit)

Lue lisää

Painovoiman koossapitävä vaikutus myös samalla heikkenee nopeasti, kun tyhjiö imaisee materiaa kiihtyvällä nopeudella.
Ottakaapa sekin huomioon laskuissanne.

"Maailmakaikkeuden ikäkin venyy ja paukkuu kuin Jenkki-purukumi. Nyt se on 13.8 miljardia vuotta, mutta ei ole kauan, kun se oli noin 15 tai jopa enemmänkin."

Linnunradassa lähellä aurinkokuntaa, 190 valovuoden päässä on myös HD 140283, joka on 14,46 miljardia vuotta vanha tähti. Linnunradan halkaisija on 100 000 valovuotta, joten kyseinen tähti on ihan naapurissa ja sen ikä on määritetty suurella luotettavuudella.

Nykyisissä kosmologissa malleissa on siis paljonkin korjattavaa, tuntuu että 90-luvun alussa vallinneet mallit antoivat lähempänä totuutta olevia ennusteita. Nykymallin mukaan universumin ikä olisi 14,25 (planck-satelliitti) tai 12,91 (hubble) miljardia vuotta ja kumpikin laskelma on pahasti alakanttiin.

Anonyymi kirjoitti:

"Maailmakaikkeuden ikäkin venyy ja paukkuu kuin Jenkki-purukumi. Nyt se on 13.8 miljardia vuotta, mutta ei ole kauan, kun se oli noin 15 tai jopa enemmänkin."

Linnunradassa lähellä aurinkokuntaa, 190 valovuoden päässä on myös HD 140283, joka on 14,46 miljardia vuotta vanha tähti. Linnunradan halkaisija on 100 000 valovuotta, joten kyseinen tähti on ihan naapurissa ja sen ikä on määritetty suurella luotettavuudella.

Nykyisissä kosmologissa malleissa on siis paljonkin korjattavaa, tuntuu että 90-luvun alussa vallinneet mallit antoivat lähempänä totuutta olevia ennusteita. Nykymallin mukaan universumin ikä olisi 14,25 (planck-satelliitti) tai 12,91 (hubble) miljardia vuotta ja kumpikin laskelma on pahasti alakanttiin.

Lue lisää

Metusalemin tähden iäksi on määritelty parallaksi- eli etäisyysmittauksien ohessa saatujen tulosten perusteella 14,46 ± 0,8 miljardia vuotta. Ja se voi olla ristiriidassa tai ei (mittausvirheen puitteissa) maailmankaikkeuden mitatun iän kanssa 13,799 ± 0.021 miljardia vuotta (Planck 2015).

"maailmankaikkeuden mitatun iän kanssa 13,799 ± 0.021"

Tässä oli NASAn mukaan systemaattinen virhe (selitys hubblen vakion vaihteluille on täysi mysteeri NASAn uutistiedotteen mukaan), joten virherajat iän määrityksessä oikeasti ovat paljon suurempia.
Edes 7 miljardin vuoden heitto ei olisi mikään yllätys. 90-luvun alussahan tietosanakirjoissa sanottiin universumin iäksi 20 miljardia vuotta ja se voi ihan hyvin pitää paikkaansa.

Anonyymi kirjoitti:

"maailmankaikkeuden mitatun iän kanssa 13,799 ± 0.021"

Tässä oli NASAn mukaan systemaattinen virhe (selitys hubblen vakion vaihteluille on täysi mysteeri NASAn uutistiedotteen mukaan), joten virherajat iän määrityksessä oikeasti ovat paljon suurempia.
Edes 7 miljardin vuoden heitto ei olisi mikään yllätys. 90-luvun alussahan tietosanakirjoissa sanottiin universumin iäksi 20 miljardia vuotta ja se voi ihan hyvin pitää paikkaansa.

Lue lisää

Onpa mahtavaa. Olenkin jo ihmetellyt, miten mittaus voisi olla näin tarkka, kun on sentään kyse maailmankaikkeudesta, jota ei päästä mittaamaan mittakepillä.

niiku.sillee kirjoitti:

Onpa mahtavaa. Olenkin jo ihmetellyt, miten mittaus voisi olla näin tarkka, kun on sentään kyse maailmankaikkeudesta, jota ei päästä mittaamaan mittakepillä.

Joo Planck satelliitin mittausten perusteella tehty maailmankaikkeuden iän määrittely perustuu kosmisen taustasäteilyn lämpötilan tarkkaan mittaukseen. Josta saadaan määriteltyä punasiirtymää, välimatkaa ja lopulta ikää ja myös Hubblen vakio (eli kuinka lujaa maailmankaikkeus laajenee). Ja perustuu paitsi termodynamiikkaan, myös siihen olettamukseen, että omega=1 eli topologia on laakea.

Esimerkkilaskutoimitukset ( https://www.cv.nrao.edu/course/astr534/CMB.html )

Anonyymi kirjoitti:

Joo Planck satelliitin mittausten perusteella tehty maailmankaikkeuden iän määrittely perustuu kosmisen taustasäteilyn lämpötilan tarkkaan mittaukseen. Josta saadaan määriteltyä punasiirtymää, välimatkaa ja lopulta ikää ja myös Hubblen vakio (eli kuinka lujaa maailmankaikkeus laajenee). Ja perustuu paitsi termodynamiikkaan, myös siihen olettamukseen, että omega=1 eli topologia on laakea.

Esimerkkilaskutoimitukset ( https://www.cv.nrao.edu/course/astr534/CMB.html )

Lue lisää

Kiitos!

Ymmärrän kyllä, että termodynamiikkaan ja laakeaan avaruuteen perustuvat laskut antavat tarkan tuloksen, mutta jossakin mättää, sillä toisen satelliitin havaintojen perusteella tehdyt laskut antavat toisen tuloksen.

Kompetenssini ei likikään riitä edes arvaamaan, mistä voisi olla kyse.

Anonyymi kirjoitti:

Joo Planck satelliitin mittausten perusteella tehty maailmankaikkeuden iän määrittely perustuu kosmisen taustasäteilyn lämpötilan tarkkaan mittaukseen. Josta saadaan määriteltyä punasiirtymää, välimatkaa ja lopulta ikää ja myös Hubblen vakio (eli kuinka lujaa maailmankaikkeus laajenee). Ja perustuu paitsi termodynamiikkaan, myös siihen olettamukseen, että omega=1 eli topologia on laakea.

Esimerkkilaskutoimitukset ( https://www.cv.nrao.edu/course/astr534/CMB.html )

Lue lisää

Ei voi olettaa että laajeneminen olisi tasaista, vaan se on aiemmin ollut hitaampaa ja on voinut olla jopa kokonaan pysähtynyttä pitkiä aikoja. Tästä syystä arvioon pitää lisätä miljardeja vuosia, eikä laskelma ole tarkka.

niiku.sillee kirjoitti:

Kiitos!

Ymmärrän kyllä, että termodynamiikkaan ja laakeaan avaruuteen perustuvat laskut antavat tarkan tuloksen, mutta jossakin mättää, sillä toisen satelliitin havaintojen perusteella tehdyt laskut antavat toisen tuloksen.

Kompetenssini ei likikään riitä edes arvaamaan, mistä voisi olla kyse.

Lue lisää

Toinen tapa, perinteisempi tapa, on tutkia yksittäisiä kohteita tai rakenteita. Etäisyys liittyy maailmankaikkeuden ikään.

Tähtien osalta tiedetään, että kaukana olevat tähdet ovat "metalliköyhiä". Tieto perustuu havaintoihin ja toisalalta teoriaan alkuaineiden synnystä. Tämä tieto on suuntaa-antava.

Kaukaisten kohteiden etäisyyden määrittely on hankalaa myös siksi, kosma suoraan havaintoon perustuva parallaksi- mittaus toimii vain suhteellisen lähellä oleviin kohteisiin. Siitä ei siis ole iloa ollenkaan.

Joten on käytettävä "metalliköyhyyden" (joka käy ilmi spektreistä) lisäksi muita keinoja.

Tähdistä tiedetään myös, että mitä suurempi tähti, sitä kirkkaampi. Ja mitä punasiirtyneempi spektri on, sitä kaukaisempi kohde. Joten kirkkauden ja punasiirymän mittauksista saa myös käsitystä miten kaukana ja minkä kokoinen kohde on.

Esim. Auringon kirkkaus tiedetään, ja myös se, että sen elinkaari on jotain 9 miljardin vuoden luokkaa. Jos tähden koko kasvaa, elinkaari lyhenee ja kirkkaus kasvaa. Esim. 10 kertaa Aurinkoa suurempi tähti (massaltaan) on noin 1000 kertaa kirkkaampi, ja elinkaari on vain muutama kymmenen miljoonaa vuotta. Tai Aurinkoa puolet pienempi (massaltaan) jaksaa valaista 20 miljardia vuotta.

Muunmuassa näistä tiedoista ja mittausdatasta päästään kiinni arvioihin samoin, kuin taustasäteilyn kautta, mutta vain toisella tavalla, tai toisia kohteita tutkimalla. Molempia keinoja käyttäen pääsee kiinni lopulta hubblen vakioon, eli laajenemisnopeuden, ja josta voi laskea maailmankaikkeuden iän.

Näiden kohteiden ja rakenteiden havainnoilla on eri keinoja käyttäen päädytty vanhimpien havaittujen kohteiden osalta ikähaarukkaan 11 - 18 miljardia vuotta. Epätarkkuus koskien etäisyyksiä tuo hieman virhemarginaalia ja vaihteluakin. Mutta pääsee suurinpiirein käsitykseen mistä suuruusluokasta puhutaan.

Mainitsin, että Planckin mittauksen oletus oli mm. se, että maailmankaikkeus on laakea, ja sen lisäksi ainetta on suhteellisen harvassa.

Se mihin se liittyy, on se, että tällöin iän saa laskettua yksinkertaisesti kaavalla 1 / H0, jossa H0 on hubblen vakio.

Jos oletus olisi, että ainetta on paljon, kaava kuuluu 2 / (3 * H0), jossa H0 on hubblen vakio.

Nyt jos hubblen vakion määrittely tapahtuu ensin, sanotaan vaikka 67km/sek/MPc ja on kaksi erilaista oletusta maailmankaikkeuden koostumukselle, enimmäkseen harvaam tai aineen dominoima, kaava on eri, ja tulos on eri.

Samoin, jos oletus on, että maailmankaikkeus ei olekaan laakea, se tuo lisää heiluntaa arvioihin, joskin ei mitään järisyttävää, koska inflaatio- teorian mukaan maailmankaikkeus siinäkin tapauksessa tulee olla "lähes laakea".

Arviot eri tavoin mitatulle tai lasketulle hubblen vakiolle on heilunut siis reippaasti sekin, 65 ja 80 välillä, ja ihan lähiaikoihin saakka on ollut muodostuneena sellainen konsensus, että noin 72 olisi suunnilleen siinä.

Tähtieteilijät ovat siis ajatelleet, että 1/H0 kaavalla se tulisi laskea, ja jotain 12 - 14 moljardia vuotta sen pitäisi olla.

Jokatapauksessa asia on ollut hieman hankala ja kriisistäkin on puhuttu, koska aikalailla ristiriitaisia havaintoja on ollut, joko yksittäisen kohteen iän määrittelyn tai maailmankaikkeuden iän määrittelyn kanssa. Tai niiden suhteiden.

Ja onhan siinä kieltämättä kriisiä ollut, ainakin vähän.

Jos maailmankaikkeus on laakea, sekä tavallisen aineen tai pimeän aineen dominoima, maailmankaikkeuden ikä tulisi olla noin 9 miljardia vuotta. Eli ikä on vähemmän, kuin vanhimpien havaittujen tähtien tai muiden kohteiden.

Joten 1. tarvitaan joku eksoottinen aineen muoto, jolla ikä saadaan ajettua lähemmäs havaittua laajenemista ja vanhimpien kohteiden ikää 2. teoriat maailmankaikkeuden alusta ovat pielessä tai 3. hubblen vakion mittaaminen on pielessä

Tämä oli ennen tilanne ennen taustasäteilymittauksia.

Tähtitieteilijät uskoivat kriisin poistuvan, kun mittalaitteet paranevat.

Kuitenkin tilanne on se, että jos vanhimpien rakenteiden ikähaarukan pienimmät arvot (11-12 miljardia vuotta) ja hubblen vakion pienimmät arvot (jotain 65-70) olisivat asioiden oikea laita, se tarkoittaisi sitä, että alkuräjähdysteoria on oikein ja mitään "kosmologisen vakion" tyyppistä kerrointa ei tarvita merkitsemään (ja korjaamaan) jonkin eksoottisen tuntemattoman tekijän vaikutusta.

Uusimmat tulokset ovat siis hieman huonohko uutinen. Ja huono uutinen on myös se, että eroa eri tapojen kesken, koskien uusimpiakin mittauksia, ei ole saatu kavennettua.

Anonyymi kirjoitti:

Toinen tapa, perinteisempi tapa, on tutkia yksittäisiä kohteita tai rakenteita. Etäisyys liittyy maailmankaikkeuden ikään.

Tähtien osalta tiedetään, että kaukana olevat tähdet ovat "metalliköyhiä". Tieto perustuu havaintoihin ja toisalalta teoriaan alkuaineiden synnystä. Tämä tieto on suuntaa-antava.

Kaukaisten kohteiden etäisyyden määrittely on hankalaa myös siksi, kosma suoraan havaintoon perustuva parallaksi- mittaus toimii vain suhteellisen lähellä oleviin kohteisiin. Siitä ei siis ole iloa ollenkaan.

Joten on käytettävä "metalliköyhyyden" (joka käy ilmi spektreistä) lisäksi muita keinoja.

Tähdistä tiedetään myös, että mitä suurempi tähti, sitä kirkkaampi. Ja mitä punasiirtyneempi spektri on, sitä kaukaisempi kohde. Joten kirkkauden ja punasiirymän mittauksista saa myös käsitystä miten kaukana ja minkä kokoinen kohde on.

Esim. Auringon kirkkaus tiedetään, ja myös se, että sen elinkaari on jotain 9 miljardin vuoden luokkaa. Jos tähden koko kasvaa, elinkaari lyhenee ja kirkkaus kasvaa. Esim. 10 kertaa Aurinkoa suurempi tähti (massaltaan) on noin 1000 kertaa kirkkaampi, ja elinkaari on vain muutama kymmenen miljoonaa vuotta. Tai Aurinkoa puolet pienempi (massaltaan) jaksaa valaista 20 miljardia vuotta.

Muunmuassa näistä tiedoista ja mittausdatasta päästään kiinni arvioihin samoin, kuin taustasäteilyn kautta, mutta vain toisella tavalla, tai toisia kohteita tutkimalla. Molempia keinoja käyttäen pääsee kiinni lopulta hubblen vakioon, eli laajenemisnopeuden, ja josta voi laskea maailmankaikkeuden iän.

Näiden kohteiden ja rakenteiden havainnoilla on eri keinoja käyttäen päädytty vanhimpien havaittujen kohteiden osalta ikähaarukkaan 11 - 18 miljardia vuotta. Epätarkkuus koskien etäisyyksiä tuo hieman virhemarginaalia ja vaihteluakin. Mutta pääsee suurinpiirein käsitykseen mistä suuruusluokasta puhutaan.

Mainitsin, että Planckin mittauksen oletus oli mm. se, että maailmankaikkeus on laakea, ja sen lisäksi ainetta on suhteellisen harvassa.

Se mihin se liittyy, on se, että tällöin iän saa laskettua yksinkertaisesti kaavalla 1 / H0, jossa H0 on hubblen vakio.

Jos oletus olisi, että ainetta on paljon, kaava kuuluu 2 / (3 * H0), jossa H0 on hubblen vakio.

Nyt jos hubblen vakion määrittely tapahtuu ensin, sanotaan vaikka 67km/sek/MPc ja on kaksi erilaista oletusta maailmankaikkeuden koostumukselle, enimmäkseen harvaam tai aineen dominoima, kaava on eri, ja tulos on eri.

Samoin, jos oletus on, että maailmankaikkeus ei olekaan laakea, se tuo lisää heiluntaa arvioihin, joskin ei mitään järisyttävää, koska inflaatio- teorian mukaan maailmankaikkeus siinäkin tapauksessa tulee olla "lähes laakea".

Arviot eri tavoin mitatulle tai lasketulle hubblen vakiolle on heilunut siis reippaasti sekin, 65 ja 80 välillä, ja ihan lähiaikoihin saakka on ollut muodostuneena sellainen konsensus, että noin 72 olisi suunnilleen siinä.

Tähtieteilijät ovat siis ajatelleet, että 1/H0 kaavalla se tulisi laskea, ja jotain 12 - 14 moljardia vuotta sen pitäisi olla.

Jokatapauksessa asia on ollut hieman hankala ja kriisistäkin on puhuttu, koska aikalailla ristiriitaisia havaintoja on ollut, joko yksittäisen kohteen iän määrittelyn tai maailmankaikkeuden iän määrittelyn kanssa. Tai niiden suhteiden.

Ja onhan siinä kieltämättä kriisiä ollut, ainakin vähän.

Jos maailmankaikkeus on laakea, sekä tavallisen aineen tai pimeän aineen dominoima, maailmankaikkeuden ikä tulisi olla noin 9 miljardia vuotta. Eli ikä on vähemmän, kuin vanhimpien havaittujen tähtien tai muiden kohteiden.

Joten 1. tarvitaan joku eksoottinen aineen muoto, jolla ikä saadaan ajettua lähemmäs havaittua laajenemista ja vanhimpien kohteiden ikää 2. teoriat maailmankaikkeuden alusta ovat pielessä tai 3. hubblen vakion mittaaminen on pielessä

Tämä oli ennen tilanne ennen taustasäteilymittauksia.

Tähtitieteilijät uskoivat kriisin poistuvan, kun mittalaitteet paranevat.

Kuitenkin tilanne on se, että jos vanhimpien rakenteiden ikähaarukan pienimmät arvot (11-12 miljardia vuotta) ja hubblen vakion pienimmät arvot (jotain 65-70) olisivat asioiden oikea laita, se tarkoittaisi sitä, että alkuräjähdysteoria on oikein ja mitään "kosmologisen vakion" tyyppistä kerrointa ei tarvita merkitsemään (ja korjaamaan) jonkin eksoottisen tuntemattoman tekijän vaikutusta.

Uusimmat tulokset ovat siis hieman huonohko uutinen. Ja huono uutinen on myös se, että eroa eri tapojen kesken, koskien uusimpiakin mittauksia, ei ole saatu kavennettua.

Lue lisää

Siis odotamme. En muuten tiennyt, että metalliköyhyys olisi eräs laskuihin vaikuttava tekijä, mutta nyt kun sen sanoit, niin tietysti. Mitä varhaisempi tähti, sen vähemmän siinä on fission tuloksena syntyneita suuriytimisiä alkuaineita, kuten metalleja. Kiitos taas selkeästä selostuksesta.

niiku.sillee kirjoitti:

Siis odotamme. En muuten tiennyt, että metalliköyhyys olisi eräs laskuihin vaikuttava tekijä, mutta nyt kun sen sanoit, niin tietysti. Mitä varhaisempi tähti, sen vähemmän siinä on fission tuloksena syntyneita suuriytimisiä alkuaineita, kuten metalleja. Kiitos taas selkeästä selostuksesta.

Lue lisää

Juu metalliköygyys antaa vain suuntia. Alkuräjähdysteorian ja inflaatioteorian mukainen alkuaineiden muodostuminen aikojen alussa, kosmologisen taustasäteilyn synnyn aikoihin, meni aivan samallalailla, kuin miten fissio tapahtuu tähdissäkin. Joskin se vaihe oli niin nopea toimituksena, että raskaammat prosessit eivät ehtineet mennä läpi. Eli käytännössä esim. hiiltä tai happea tuottavat prosessit (esim. CNO) ei ehtineet maaliin ollenkaan, kun koko homma oli jo ohitse, Koska laajeneminen ja jäähtyminen. Vain vety ja helium ehti muodostumaan, sekä hyvin pieniä määriä muita vähän raskaampia aineita kuten litiumia.

Anonyymi kirjoitti:

Juu metalliköygyys antaa vain suuntia. Alkuräjähdysteorian ja inflaatioteorian mukainen alkuaineiden muodostuminen aikojen alussa, kosmologisen taustasäteilyn synnyn aikoihin, meni aivan samallalailla, kuin miten fissio tapahtuu tähdissäkin. Joskin se vaihe oli niin nopea toimituksena, että raskaammat prosessit eivät ehtineet mennä läpi. Eli käytännössä esim. hiiltä tai happea tuottavat prosessit (esim. CNO) ei ehtineet maaliin ollenkaan, kun koko homma oli jo ohitse, Koska laajeneminen ja jäähtyminen. Vain vety ja helium ehti muodostumaan, sekä hyvin pieniä määriä muita vähän raskaampia aineita kuten litiumia.

Lue lisää

"aivan samallalailla, kuin miten fissio tapahtuu tähdissäkin"

Fuusio.

niiku.sillee kirjoitti:

Siis odotamme. En muuten tiennyt, että metalliköyhyys olisi eräs laskuihin vaikuttava tekijä, mutta nyt kun sen sanoit, niin tietysti. Mitä varhaisempi tähti, sen vähemmän siinä on fission tuloksena syntyneita suuriytimisiä alkuaineita, kuten metalleja. Kiitos taas selkeästä selostuksesta.

Lue lisää

Tulipa erehdys, kun vahingossa käytin päinvastaista sanaa. Tietyst fuusio, kuten edellinen kommentoija muistuttaa,

niiku.sillee.ei.rek

Anonyymi kirjoitti:

Toinen tapa, perinteisempi tapa, on tutkia yksittäisiä kohteita tai rakenteita. Etäisyys liittyy maailmankaikkeuden ikään.

Tähtien osalta tiedetään, että kaukana olevat tähdet ovat "metalliköyhiä". Tieto perustuu havaintoihin ja toisalalta teoriaan alkuaineiden synnystä. Tämä tieto on suuntaa-antava.

Kaukaisten kohteiden etäisyyden määrittely on hankalaa myös siksi, kosma suoraan havaintoon perustuva parallaksi- mittaus toimii vain suhteellisen lähellä oleviin kohteisiin. Siitä ei siis ole iloa ollenkaan.

Joten on käytettävä "metalliköyhyyden" (joka käy ilmi spektreistä) lisäksi muita keinoja.

Tähdistä tiedetään myös, että mitä suurempi tähti, sitä kirkkaampi. Ja mitä punasiirtyneempi spektri on, sitä kaukaisempi kohde. Joten kirkkauden ja punasiirymän mittauksista saa myös käsitystä miten kaukana ja minkä kokoinen kohde on.

Esim. Auringon kirkkaus tiedetään, ja myös se, että sen elinkaari on jotain 9 miljardin vuoden luokkaa. Jos tähden koko kasvaa, elinkaari lyhenee ja kirkkaus kasvaa. Esim. 10 kertaa Aurinkoa suurempi tähti (massaltaan) on noin 1000 kertaa kirkkaampi, ja elinkaari on vain muutama kymmenen miljoonaa vuotta. Tai Aurinkoa puolet pienempi (massaltaan) jaksaa valaista 20 miljardia vuotta.

Muunmuassa näistä tiedoista ja mittausdatasta päästään kiinni arvioihin samoin, kuin taustasäteilyn kautta, mutta vain toisella tavalla, tai toisia kohteita tutkimalla. Molempia keinoja käyttäen pääsee kiinni lopulta hubblen vakioon, eli laajenemisnopeuden, ja josta voi laskea maailmankaikkeuden iän.

Näiden kohteiden ja rakenteiden havainnoilla on eri keinoja käyttäen päädytty vanhimpien havaittujen kohteiden osalta ikähaarukkaan 11 - 18 miljardia vuotta. Epätarkkuus koskien etäisyyksiä tuo hieman virhemarginaalia ja vaihteluakin. Mutta pääsee suurinpiirein käsitykseen mistä suuruusluokasta puhutaan.

Mainitsin, että Planckin mittauksen oletus oli mm. se, että maailmankaikkeus on laakea, ja sen lisäksi ainetta on suhteellisen harvassa.

Se mihin se liittyy, on se, että tällöin iän saa laskettua yksinkertaisesti kaavalla 1 / H0, jossa H0 on hubblen vakio.

Jos oletus olisi, että ainetta on paljon, kaava kuuluu 2 / (3 * H0), jossa H0 on hubblen vakio.

Nyt jos hubblen vakion määrittely tapahtuu ensin, sanotaan vaikka 67km/sek/MPc ja on kaksi erilaista oletusta maailmankaikkeuden koostumukselle, enimmäkseen harvaam tai aineen dominoima, kaava on eri, ja tulos on eri.

Samoin, jos oletus on, että maailmankaikkeus ei olekaan laakea, se tuo lisää heiluntaa arvioihin, joskin ei mitään järisyttävää, koska inflaatio- teorian mukaan maailmankaikkeus siinäkin tapauksessa tulee olla "lähes laakea".

Arviot eri tavoin mitatulle tai lasketulle hubblen vakiolle on heilunut siis reippaasti sekin, 65 ja 80 välillä, ja ihan lähiaikoihin saakka on ollut muodostuneena sellainen konsensus, että noin 72 olisi suunnilleen siinä.

Tähtieteilijät ovat siis ajatelleet, että 1/H0 kaavalla se tulisi laskea, ja jotain 12 - 14 moljardia vuotta sen pitäisi olla.

Jokatapauksessa asia on ollut hieman hankala ja kriisistäkin on puhuttu, koska aikalailla ristiriitaisia havaintoja on ollut, joko yksittäisen kohteen iän määrittelyn tai maailmankaikkeuden iän määrittelyn kanssa. Tai niiden suhteiden.

Ja onhan siinä kieltämättä kriisiä ollut, ainakin vähän.

Jos maailmankaikkeus on laakea, sekä tavallisen aineen tai pimeän aineen dominoima, maailmankaikkeuden ikä tulisi olla noin 9 miljardia vuotta. Eli ikä on vähemmän, kuin vanhimpien havaittujen tähtien tai muiden kohteiden.

Joten 1. tarvitaan joku eksoottinen aineen muoto, jolla ikä saadaan ajettua lähemmäs havaittua laajenemista ja vanhimpien kohteiden ikää 2. teoriat maailmankaikkeuden alusta ovat pielessä tai 3. hubblen vakion mittaaminen on pielessä

Tämä oli ennen tilanne ennen taustasäteilymittauksia.

Tähtitieteilijät uskoivat kriisin poistuvan, kun mittalaitteet paranevat.

Kuitenkin tilanne on se, että jos vanhimpien rakenteiden ikähaarukan pienimmät arvot (11-12 miljardia vuotta) ja hubblen vakion pienimmät arvot (jotain 65-70) olisivat asioiden oikea laita, se tarkoittaisi sitä, että alkuräjähdysteoria on oikein ja mitään "kosmologisen vakion" tyyppistä kerrointa ei tarvita merkitsemään (ja korjaamaan) jonkin eksoottisen tuntemattoman tekijän vaikutusta.

Uusimmat tulokset ovat siis hieman huonohko uutinen. Ja huono uutinen on myös se, että eroa eri tapojen kesken, koskien uusimpiakin mittauksia, ei ole saatu kavennettua.

Lue lisää

"Uusimmat tulokset ovat siis hieman huonohko uutinen. Ja huono uutinen on myös se, että eroa eri tapojen kesken, koskien uusimpiakin mittauksia, ei ole saatu kavennettua. "

Ei kai kukaan kosmologi ole varsinaisesti odottanut, että yksinkertaisin selitys on todennäköisin silloin kun kyse on koko universumista. Maalaisjärkikin sanoo, ettei universumin ikää pysty laskemaan 1/H -tyyppisellä äärimmäisen pelkistetyllä kaavalla.
Nyt vain ei tiedetä, millä kaavalla se lasketaan, eikä tiedetä mistä johtuu H:n vaihtelu universumin historiassa. Aluksi se on ensin kasvanut jyrkästi (aikana ennen inflaation alkua), sen jälkeen taas laskenut ja tällä hetkellä taas kasvaa ja on ollut ainakin 2mrd vuotta nopeasti kiihtyvässä kasvussa.
Ilmeisesti H on välillä ollut negatiivinenkin, koska 15158 spiraaligalaksia koskeva tutkimus osoittaa koko universumin pyörivän. Valtaosa spiraaligalakseista pyörii vastapäivään, ja tutkimus oli niin tarkka että virheen mahdollisuus on vain 1 miljoonasta, että universumi ei pyörisi.
Mitkään räjähdyksethän eivät pyöri, mutta koska H on välillä ollut pitkiä aikoja negatiivinen, se on saanut koko universumin pyörimään samaan tapaan kuin tiivistyvät galaksit alkavat pyöriä.

Anonyymi kirjoitti:

"Uusimmat tulokset ovat siis hieman huonohko uutinen. Ja huono uutinen on myös se, että eroa eri tapojen kesken, koskien uusimpiakin mittauksia, ei ole saatu kavennettua. "

Ei kai kukaan kosmologi ole varsinaisesti odottanut, että yksinkertaisin selitys on todennäköisin silloin kun kyse on koko universumista. Maalaisjärkikin sanoo, ettei universumin ikää pysty laskemaan 1/H -tyyppisellä äärimmäisen pelkistetyllä kaavalla.
Nyt vain ei tiedetä, millä kaavalla se lasketaan, eikä tiedetä mistä johtuu H:n vaihtelu universumin historiassa. Aluksi se on ensin kasvanut jyrkästi (aikana ennen inflaation alkua), sen jälkeen taas laskenut ja tällä hetkellä taas kasvaa ja on ollut ainakin 2mrd vuotta nopeasti kiihtyvässä kasvussa.
Ilmeisesti H on välillä ollut negatiivinenkin, koska 15158 spiraaligalaksia koskeva tutkimus osoittaa koko universumin pyörivän. Valtaosa spiraaligalakseista pyörii vastapäivään, ja tutkimus oli niin tarkka että virheen mahdollisuus on vain 1 miljoonasta, että universumi ei pyörisi.
Mitkään räjähdyksethän eivät pyöri, mutta koska H on välillä ollut pitkiä aikoja negatiivinen, se on saanut koko universumin pyörimään samaan tapaan kuin tiivistyvät galaksit alkavat pyöriä.

Lue lisää

Toki Occamin yksinkertaisuusvaatimus pitää vain silloin, jos on kaksi teoriaa, jotka molemmat selittävät ilmiön jäävittömästi. Nythän maailmankaikkeuden jäävitöntä selitystä ei ole edes yhtä kappaletta. Selitys voi siis olla kuinkakin mutkikas, jos se on ainoa.

Anonyymi kirjoitti:

"Uusimmat tulokset ovat siis hieman huonohko uutinen. Ja huono uutinen on myös se, että eroa eri tapojen kesken, koskien uusimpiakin mittauksia, ei ole saatu kavennettua. "

Ei kai kukaan kosmologi ole varsinaisesti odottanut, että yksinkertaisin selitys on todennäköisin silloin kun kyse on koko universumista. Maalaisjärkikin sanoo, ettei universumin ikää pysty laskemaan 1/H -tyyppisellä äärimmäisen pelkistetyllä kaavalla.
Nyt vain ei tiedetä, millä kaavalla se lasketaan, eikä tiedetä mistä johtuu H:n vaihtelu universumin historiassa. Aluksi se on ensin kasvanut jyrkästi (aikana ennen inflaation alkua), sen jälkeen taas laskenut ja tällä hetkellä taas kasvaa ja on ollut ainakin 2mrd vuotta nopeasti kiihtyvässä kasvussa.
Ilmeisesti H on välillä ollut negatiivinenkin, koska 15158 spiraaligalaksia koskeva tutkimus osoittaa koko universumin pyörivän. Valtaosa spiraaligalakseista pyörii vastapäivään, ja tutkimus oli niin tarkka että virheen mahdollisuus on vain 1 miljoonasta, että universumi ei pyörisi.
Mitkään räjähdyksethän eivät pyöri, mutta koska H on välillä ollut pitkiä aikoja negatiivinen, se on saanut koko universumin pyörimään samaan tapaan kuin tiivistyvät galaksit alkavat pyöriä.

Lue lisää

"Valtaosa spiraaligalakseista pyörii vastapäivään"

Ja toiselta puolelta katsottuna myötäpäivään. Eli kaikki galaksit, jotka pyörivät, pyörivät sekä vasta- että myötäpäivään.

Anonyymi kirjoitti:

Toinen tapa, perinteisempi tapa, on tutkia yksittäisiä kohteita tai rakenteita. Etäisyys liittyy maailmankaikkeuden ikään.

Tähtien osalta tiedetään, että kaukana olevat tähdet ovat "metalliköyhiä". Tieto perustuu havaintoihin ja toisalalta teoriaan alkuaineiden synnystä. Tämä tieto on suuntaa-antava.

Kaukaisten kohteiden etäisyyden määrittely on hankalaa myös siksi, kosma suoraan havaintoon perustuva parallaksi- mittaus toimii vain suhteellisen lähellä oleviin kohteisiin. Siitä ei siis ole iloa ollenkaan.

Joten on käytettävä "metalliköyhyyden" (joka käy ilmi spektreistä) lisäksi muita keinoja.

Tähdistä tiedetään myös, että mitä suurempi tähti, sitä kirkkaampi. Ja mitä punasiirtyneempi spektri on, sitä kaukaisempi kohde. Joten kirkkauden ja punasiirymän mittauksista saa myös käsitystä miten kaukana ja minkä kokoinen kohde on.

Esim. Auringon kirkkaus tiedetään, ja myös se, että sen elinkaari on jotain 9 miljardin vuoden luokkaa. Jos tähden koko kasvaa, elinkaari lyhenee ja kirkkaus kasvaa. Esim. 10 kertaa Aurinkoa suurempi tähti (massaltaan) on noin 1000 kertaa kirkkaampi, ja elinkaari on vain muutama kymmenen miljoonaa vuotta. Tai Aurinkoa puolet pienempi (massaltaan) jaksaa valaista 20 miljardia vuotta.

Muunmuassa näistä tiedoista ja mittausdatasta päästään kiinni arvioihin samoin, kuin taustasäteilyn kautta, mutta vain toisella tavalla, tai toisia kohteita tutkimalla. Molempia keinoja käyttäen pääsee kiinni lopulta hubblen vakioon, eli laajenemisnopeuden, ja josta voi laskea maailmankaikkeuden iän.

Näiden kohteiden ja rakenteiden havainnoilla on eri keinoja käyttäen päädytty vanhimpien havaittujen kohteiden osalta ikähaarukkaan 11 - 18 miljardia vuotta. Epätarkkuus koskien etäisyyksiä tuo hieman virhemarginaalia ja vaihteluakin. Mutta pääsee suurinpiirein käsitykseen mistä suuruusluokasta puhutaan.

Mainitsin, että Planckin mittauksen oletus oli mm. se, että maailmankaikkeus on laakea, ja sen lisäksi ainetta on suhteellisen harvassa.

Se mihin se liittyy, on se, että tällöin iän saa laskettua yksinkertaisesti kaavalla 1 / H0, jossa H0 on hubblen vakio.

Jos oletus olisi, että ainetta on paljon, kaava kuuluu 2 / (3 * H0), jossa H0 on hubblen vakio.

Nyt jos hubblen vakion määrittely tapahtuu ensin, sanotaan vaikka 67km/sek/MPc ja on kaksi erilaista oletusta maailmankaikkeuden koostumukselle, enimmäkseen harvaam tai aineen dominoima, kaava on eri, ja tulos on eri.

Samoin, jos oletus on, että maailmankaikkeus ei olekaan laakea, se tuo lisää heiluntaa arvioihin, joskin ei mitään järisyttävää, koska inflaatio- teorian mukaan maailmankaikkeus siinäkin tapauksessa tulee olla "lähes laakea".

Arviot eri tavoin mitatulle tai lasketulle hubblen vakiolle on heilunut siis reippaasti sekin, 65 ja 80 välillä, ja ihan lähiaikoihin saakka on ollut muodostuneena sellainen konsensus, että noin 72 olisi suunnilleen siinä.

Tähtieteilijät ovat siis ajatelleet, että 1/H0 kaavalla se tulisi laskea, ja jotain 12 - 14 moljardia vuotta sen pitäisi olla.

Jokatapauksessa asia on ollut hieman hankala ja kriisistäkin on puhuttu, koska aikalailla ristiriitaisia havaintoja on ollut, joko yksittäisen kohteen iän määrittelyn tai maailmankaikkeuden iän määrittelyn kanssa. Tai niiden suhteiden.

Ja onhan siinä kieltämättä kriisiä ollut, ainakin vähän.

Jos maailmankaikkeus on laakea, sekä tavallisen aineen tai pimeän aineen dominoima, maailmankaikkeuden ikä tulisi olla noin 9 miljardia vuotta. Eli ikä on vähemmän, kuin vanhimpien havaittujen tähtien tai muiden kohteiden.

Joten 1. tarvitaan joku eksoottinen aineen muoto, jolla ikä saadaan ajettua lähemmäs havaittua laajenemista ja vanhimpien kohteiden ikää 2. teoriat maailmankaikkeuden alusta ovat pielessä tai 3. hubblen vakion mittaaminen on pielessä

Tämä oli ennen tilanne ennen taustasäteilymittauksia.

Tähtitieteilijät uskoivat kriisin poistuvan, kun mittalaitteet paranevat.

Kuitenkin tilanne on se, että jos vanhimpien rakenteiden ikähaarukan pienimmät arvot (11-12 miljardia vuotta) ja hubblen vakion pienimmät arvot (jotain 65-70) olisivat asioiden oikea laita, se tarkoittaisi sitä, että alkuräjähdysteoria on oikein ja mitään "kosmologisen vakion" tyyppistä kerrointa ei tarvita merkitsemään (ja korjaamaan) jonkin eksoottisen tuntemattoman tekijän vaikutusta.

Uusimmat tulokset ovat siis hieman huonohko uutinen. Ja huono uutinen on myös se, että eroa eri tapojen kesken, koskien uusimpiakin mittauksia, ei ole saatu kavennettua.

Lue lisää

Kirjoitit edellä 9.5.2019 klo 20:27:

<<Mainitsin, että Planckin mittauksen oletus oli mm. se, että maailmankaikkeus on laakea, ja sen lisäksi ainetta on suhteellisen harvassa.<<

<<Se mihin se liittyy, on se, että tällöin iän saa laskettua yksinkertaisesti kaavalla 1 / H0, jossa H0 on hubblen vakio.<<

<<Jos oletus olisi, että ainetta on paljon, kaava kuuluu 2 / (3 * H0), jossa H0 on hubblen vakio.<<

Lienee nykyisen käsityksen mukaista, että kaikkeuden rakenne on fraktaalinen. Mitä suurempi fraktaali on, sen pienempi on materiatiheys. Mutta voimme arvioida ainetiheyttä vain näkyvästä maailmankaikkeuden osasta. Koska emme tiedä, miten suuri on näkymätön osa, käsittääkseni laskuilta putoaa pohja. Jos eläisimme fraktaalin toisessa osassa, näkyvän kosmoksen ainetiheys olisi siellä todennäköisesti tyystin erilainen.

Emme voi olettaa, että saman tapahtuman eli alkuposauksen muodostaman fraktaalin kaksi osaa olisi materiaalitiheydeltään sama. Minusta alkaa näyttää, ettei kosmologia vieläkään oli havaintojen ja niihin sopivan teoreettisen rungon muodostamaa, vaan on olemassa alkuoletuksia. Haiskahtaa filosofialta. Näinhän ei oikeissa luonnontieteissä ole.

Tällaisten alkuolettamusten perusteella tehdyt laskelmat antaisivat erilaisia tuloksia eksaktin tarkasti tapahtuneesta ainoasta tapahtumasta, maailmankaikkeuden synnystä.

niiku.sillee kirjoitti:

Kirjoitit edellä 9.5.2019 klo 20:27:

<<Mainitsin, että Planckin mittauksen oletus oli mm. se, että maailmankaikkeus on laakea, ja sen lisäksi ainetta on suhteellisen harvassa.<<

<<Se mihin se liittyy, on se, että tällöin iän saa laskettua yksinkertaisesti kaavalla 1 / H0, jossa H0 on hubblen vakio.<<

<<Jos oletus olisi, että ainetta on paljon, kaava kuuluu 2 / (3 * H0), jossa H0 on hubblen vakio.<<

Lienee nykyisen käsityksen mukaista, että kaikkeuden rakenne on fraktaalinen. Mitä suurempi fraktaali on, sen pienempi on materiatiheys. Mutta voimme arvioida ainetiheyttä vain näkyvästä maailmankaikkeuden osasta. Koska emme tiedä, miten suuri on näkymätön osa, käsittääkseni laskuilta putoaa pohja. Jos eläisimme fraktaalin toisessa osassa, näkyvän kosmoksen ainetiheys olisi siellä todennäköisesti tyystin erilainen.

Emme voi olettaa, että saman tapahtuman eli alkuposauksen muodostaman fraktaalin kaksi osaa olisi materiaalitiheydeltään sama. Minusta alkaa näyttää, ettei kosmologia vieläkään oli havaintojen ja niihin sopivan teoreettisen rungon muodostamaa, vaan on olemassa alkuoletuksia. Haiskahtaa filosofialta. Näinhän ei oikeissa luonnontieteissä ole.

Tällaisten alkuolettamusten perusteella tehdyt laskelmat antaisivat erilaisia tuloksia eksaktin tarkasti tapahtuneesta ainoasta tapahtumasta, maailmankaikkeuden synnystä.

Lue lisää

"Oikea luonnontiede" (siten kuin sitä käsitteellistät) ei pysty puhumaan kuin kertahavainnoista, jos luotettavasti edes niistäkään. Tosielämän tiede sen sijaan tarvitsee ja käyttää ajatusrakennelmia, tekee tulkintoja ja yleistyksiä, eikä tyydy vain mainitsemaan kertahavaintoja. Tässä kertahavaintojen päälle hieman filosofiaa, jotta voidaan tehdä tosielämän tiedettä: Suhteellisuusteorian postulaatit.

1. (Suhteellisuusperiaate): Luonnonlait ovat samat kaikissa inertiaalikoordinaatistoissa.

2. (Valonnopeuden vakioisuus): Valo etenee tyhjässä avaruudessa vakionopeudella c kaikkien inertiaalikoordinaatistojen suhteen.

Näistä postulaateista Einstein johti suhteellisuusteoriansa, jonka paikkansapitävyyttä on sen jälkeen testattu.

Todellinen empirismi ei voi tehdä muuta kuin mainita, että minulla oli tällainen kokemus. Tieteenharjoittajat, jotka käyttävät tieteessään myös empiiristä aineistoa, tekevät paljon muutakin: he käyttävät oletuksia (postulaatteja, aksioomia), tulkitsevat havaintoja, tekevät yleistyksiä, olettavat maaimankaikkeuden käyttäytyvän matemaattisesti kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, jne. Näistä muodostetaan teoria,joka on filosofiaa ja jonka paikkansapitävyyttä testataan uusilla havainnoilla.

Jos ei tosielämän tieteellinen metodi kelpaa, niin voit tietysti puhua vain kertahavainnoista, jotka eivät sisällä kertakaikkiaan mitään muuta. Mutta se ei ole sitä, mitä luonnontieteen harjoittajat tarkoittavat luonnontieteellä.

Anonyymi kirjoitti:

"Oikea luonnontiede" (siten kuin sitä käsitteellistät) ei pysty puhumaan kuin kertahavainnoista, jos luotettavasti edes niistäkään. Tosielämän tiede sen sijaan tarvitsee ja käyttää ajatusrakennelmia, tekee tulkintoja ja yleistyksiä, eikä tyydy vain mainitsemaan kertahavaintoja. Tässä kertahavaintojen päälle hieman filosofiaa, jotta voidaan tehdä tosielämän tiedettä: Suhteellisuusteorian postulaatit.

1. (Suhteellisuusperiaate): Luonnonlait ovat samat kaikissa inertiaalikoordinaatistoissa.

2. (Valonnopeuden vakioisuus): Valo etenee tyhjässä avaruudessa vakionopeudella c kaikkien inertiaalikoordinaatistojen suhteen.

Näistä postulaateista Einstein johti suhteellisuusteoriansa, jonka paikkansapitävyyttä on sen jälkeen testattu.

Todellinen empirismi ei voi tehdä muuta kuin mainita, että minulla oli tällainen kokemus. Tieteenharjoittajat, jotka käyttävät tieteessään myös empiiristä aineistoa, tekevät paljon muutakin: he käyttävät oletuksia (postulaatteja, aksioomia), tulkitsevat havaintoja, tekevät yleistyksiä, olettavat maaimankaikkeuden käyttäytyvän matemaattisesti kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, jne. Näistä muodostetaan teoria,joka on filosofiaa ja jonka paikkansapitävyyttä testataan uusilla havainnoilla.

Jos ei tosielämän tieteellinen metodi kelpaa, niin voit tietysti puhua vain kertahavainnoista, jotka eivät sisällä kertakaikkiaan mitään muuta. Mutta se ei ole sitä, mitä luonnontieteen harjoittajat tarkoittavat luonnontieteellä.

Lue lisää

Asiat, joita sanot "postulaateiksi", eivat ole alkuoletuksia, vaan kokeellisesti HAVAITTUJA. Havainnot tehtiin Michelsonin ja Morleyn kokeessa.

<<Of this experiment, Einstein wrote, "If the Michelson–Morley experiment had not brought us into serious embarrassment, no one would have regarded the relativity theory as a (halfway) redemption."<<

<<Michelson–Morley type experiments have been repeated many times with steadily increasing sensitivity. These include experiments from 1902 to 1905, and a series of experiments in the 1920s. More recent optical resonator experiments confirmed the absence of any aether wind at the 10−17 level. Together with the Ives–Stilwell and Kennedy–Thorndike experiments, Michelson–Morley type experiments form one of the fundamental tests of special relativity theory. <<

https://en.wikipedia.org/wiki/Michelson–Morley_experiment

Höpsistä. Tässä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Postulates_of_special_relativity

Ensimmäinen kappale suomennettuna, jos ei satu englanti taipumaan:

'Fysiikassa Albert Einsteinin erikoinen suhteellisuusteoria on johdettu ensimmäisistä periaatteista, joita nyt kutsutaan erikoisen suhteellisuusteorian postulaateiksi, vaikkakin hänen johtonsa sisältää muutamia lisäolettamuksia.'

Tietenkin suhteellisuusteorian motivoivana voimana on tiettyjä havaintoja, kuten esim. tuo Michelson-Morley-koe, jossa ei löydetty eetterituulta. Mutta eetterituulen löytämättömyys ei tarkoita sitä, että Michelson-Morley-kokeessa olisi havaittu valonnopeuden vakioisuus tai luonnonlakien samuus kaikissa inertiaalikoordinaatistoissa. Itse asiassa Michelson-Morley-koe ei saavuttanut mitään varmaa tulosta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Michelsonin–Morleyn_koe

Artikkelista: 'Kokeessa ei kuitenkaan onnistuttu saamaan varmaa tulosta, sillä vaikka laitteella mitattiin pieni "nopeus", se mahtui mittausvirheen rajoihin. Koetta pidetään yhtenä kuuluisimmista epäonnistuneista kokeista.'

Edelleen: 'Nykyisen suhteellisuusteoreettisen tietämyksen mukaan valonnopeus on absoluuttinen, eikä tällaista vaihe-eroa siten synny. Suhteellisuusteorian mukaan eetterin olemassaoloa tai -olemattomuutta on mahdotonta osoittaa todeksi.'


Tietenkin suhteellisuusteorian taustalla oli joitakin havaintoja, joiden pohjalta Einstein filosofoi ja yritti muokata niistä ajatusrakennelmaa, jossa luonnonlait ovat kaikissa inertiaalikoordinaatistoissa samat. Sellaisesta luonnonlakien kaikkiallisesta samuudestahan ei ollut silloin mitään havaintoa, ei ole vieläkään, eikä tule koskaan olemaankaan, ja aivan käytännön syistä. Einstein kuvitteli matkaavansa valonsäteen selässä ympäri universumia, ja testasi sellaisilla ajatuskokeilla filosofiaansa. Suhteellisuusteoria ei ole mikään havainto, vaikka kaikenlaisia omalaatuisia filosofioita elättelevä mieli voi niin kuvitellakin. Se on ajatuskehitelmä, jonka paikkansapitävyys havaintojen suhteen on ja pysyy jatkuvan testauksen alla.

Anonyymi kirjoitti:

Höpsistä. Tässä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Postulates_of_special_relativity

Ensimmäinen kappale suomennettuna, jos ei satu englanti taipumaan:

'Fysiikassa Albert Einsteinin erikoinen suhteellisuusteoria on johdettu ensimmäisistä periaatteista, joita nyt kutsutaan erikoisen suhteellisuusteorian postulaateiksi, vaikkakin hänen johtonsa sisältää muutamia lisäolettamuksia.'

Tietenkin suhteellisuusteorian motivoivana voimana on tiettyjä havaintoja, kuten esim. tuo Michelson-Morley-koe, jossa ei löydetty eetterituulta. Mutta eetterituulen löytämättömyys ei tarkoita sitä, että Michelson-Morley-kokeessa olisi havaittu valonnopeuden vakioisuus tai luonnonlakien samuus kaikissa inertiaalikoordinaatistoissa. Itse asiassa Michelson-Morley-koe ei saavuttanut mitään varmaa tulosta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Michelsonin–Morleyn_koe

Artikkelista: 'Kokeessa ei kuitenkaan onnistuttu saamaan varmaa tulosta, sillä vaikka laitteella mitattiin pieni "nopeus", se mahtui mittausvirheen rajoihin. Koetta pidetään yhtenä kuuluisimmista epäonnistuneista kokeista.'

Edelleen: 'Nykyisen suhteellisuusteoreettisen tietämyksen mukaan valonnopeus on absoluuttinen, eikä tällaista vaihe-eroa siten synny. Suhteellisuusteorian mukaan eetterin olemassaoloa tai -olemattomuutta on mahdotonta osoittaa todeksi.'


Tietenkin suhteellisuusteorian taustalla oli joitakin havaintoja, joiden pohjalta Einstein filosofoi ja yritti muokata niistä ajatusrakennelmaa, jossa luonnonlait ovat kaikissa inertiaalikoordinaatistoissa samat. Sellaisesta luonnonlakien kaikkiallisesta samuudestahan ei ollut silloin mitään havaintoa, ei ole vieläkään, eikä tule koskaan olemaankaan, ja aivan käytännön syistä. Einstein kuvitteli matkaavansa valonsäteen selässä ympäri universumia, ja testasi sellaisilla ajatuskokeilla filosofiaansa. Suhteellisuusteoria ei ole mikään havainto, vaikka kaikenlaisia omalaatuisia filosofioita elättelevä mieli voi niin kuvitellakin. Se on ajatuskehitelmä, jonka paikkansapitävyys havaintojen suhteen on ja pysyy jatkuvan testauksen alla.

Lue lisää

Edellä:

<<Michelson–Morley type experiments form one of the fundamental tests of special relativity theory.<<

Vaikka Michelsonin–Morleyn koetta on arvosteltu jälkeenpäin, Einstein piti sitä riittävänä osoittamaan, että eetteriä ei ole ja rakensi tämän perusteella epämääräisyyshypoteesinsa. Toistuvilla kokeilla ajatus onkin varmistunut. Samoin on varmistunut, että valonnopeuden ei ole havaittu poikkeavan missään.

Luonnontiede etenee teoria edellä tai havainnot edellä. Ennen testausta teoria edellä - menettely ei tuo vielä tietoa. Se on vasta hypoteesi. Jos se toteuttaa testattavuuden, se nousee teoriaksi.

Yrität leikkiä kielellä ja sanojen merkityksien avulla todistaa, että teorianmuodostus olisi filosofiaa siinä mielessä, kuin sinä sillä tarkoitat. Ei ole. Tieteellinen hypoteesinmuodostus on ehdollista, kestääkö se testausta. Sinun tarkoittamasi filosofia otaksuu, että olisi joku muukin tie saada tietoa luonnosta kuin loogs-empiirinen tutkimus. Ei ole.

Einsteinin tutkimus syntyi ehdollisena hypoteesina. Nyt sitä on testattu niin monipuolisesti, että se on jo hyväksytty teoriaksi. Horjuvan kielenkäytön avulla ei ole lupa tehdä minkäänlaisia päätelmiä.

niiku.sillee kirjoitti:

Edellä:

<<Michelson–Morley type experiments form one of the fundamental tests of special relativity theory.<<

Vaikka Michelsonin–Morleyn koetta on arvosteltu jälkeenpäin, Einstein piti sitä riittävänä osoittamaan, että eetteriä ei ole ja rakensi tämän perusteella epämääräisyyshypoteesinsa. Toistuvilla kokeilla ajatus onkin varmistunut. Samoin on varmistunut, että valonnopeuden ei ole havaittu poikkeavan missään.

Luonnontiede etenee teoria edellä tai havainnot edellä. Ennen testausta teoria edellä - menettely ei tuo vielä tietoa. Se on vasta hypoteesi. Jos se toteuttaa testattavuuden, se nousee teoriaksi.

Yrität leikkiä kielellä ja sanojen merkityksien avulla todistaa, että teorianmuodostus olisi filosofiaa siinä mielessä, kuin sinä sillä tarkoitat. Ei ole. Tieteellinen hypoteesinmuodostus on ehdollista, kestääkö se testausta. Sinun tarkoittamasi filosofia otaksuu, että olisi joku muukin tie saada tietoa luonnosta kuin loogs-empiirinen tutkimus. Ei ole.

Einsteinin tutkimus syntyi ehdollisena hypoteesina. Nyt sitä on testattu niin monipuolisesti, että se on jo hyväksytty teoriaksi. Horjuvan kielenkäytön avulla ei ole lupa tehdä minkäänlaisia päätelmiä.

Lue lisää

Ei tässä mitään sekaannusta ole. Teorioita ei havaita niinkuin väität, vaan ne muodostetaan ajattelemalla, minkä jälkeen niitä testataan.

niiku.sillee kirjoitti:

Kirjoitit edellä 9.5.2019 klo 20:27:

<<Mainitsin, että Planckin mittauksen oletus oli mm. se, että maailmankaikkeus on laakea, ja sen lisäksi ainetta on suhteellisen harvassa.<<

<<Se mihin se liittyy, on se, että tällöin iän saa laskettua yksinkertaisesti kaavalla 1 / H0, jossa H0 on hubblen vakio.<<

<<Jos oletus olisi, että ainetta on paljon, kaava kuuluu 2 / (3 * H0), jossa H0 on hubblen vakio.<<

Lienee nykyisen käsityksen mukaista, että kaikkeuden rakenne on fraktaalinen. Mitä suurempi fraktaali on, sen pienempi on materiatiheys. Mutta voimme arvioida ainetiheyttä vain näkyvästä maailmankaikkeuden osasta. Koska emme tiedä, miten suuri on näkymätön osa, käsittääkseni laskuilta putoaa pohja. Jos eläisimme fraktaalin toisessa osassa, näkyvän kosmoksen ainetiheys olisi siellä todennäköisesti tyystin erilainen.

Emme voi olettaa, että saman tapahtuman eli alkuposauksen muodostaman fraktaalin kaksi osaa olisi materiaalitiheydeltään sama. Minusta alkaa näyttää, ettei kosmologia vieläkään oli havaintojen ja niihin sopivan teoreettisen rungon muodostamaa, vaan on olemassa alkuoletuksia. Haiskahtaa filosofialta. Näinhän ei oikeissa luonnontieteissä ole.

Tällaisten alkuolettamusten perusteella tehdyt laskelmat antaisivat erilaisia tuloksia eksaktin tarkasti tapahtuneesta ainoasta tapahtumasta, maailmankaikkeuden synnystä.

Lue lisää

"Minusta alkaa näyttää, ettei kosmologia vieläkään oli havaintojen ja niihin sopivan teoreettisen rungon muodostamaa, vaan on olemassa alkuoletuksia. Haiskahtaa filosofialta. Näinhän ei oikeissa luonnontieteissä ole."

Kuten suhteellisuusteoriassa, joka pohjautuu alkuoletuksille?

Jokin ei ole teoria totuusarvonsa vuoksi. Epätosikin teoria on teoria. Totta on kyllä, että kosmologiassa tehdään luvattoman paljon väitteitä, joista ei ole mitään havaintoa, kuten kosminen inflaatio ym.

"Totta on kyllä, että kosmologiassa tehdään luvattoman paljon väitteitä, joista ei ole mitään havaintoa, kuten kosminen inflaatio ym."

Kaikilla tieteenaloilla (esim. psykologia tai ravitsemustiede) ymmärretään että teoriat ovat vain teorioita ja ne tulevat lähtökohtaisesti muuttumaan. Yli 10 vuotta vanhoja tutkimuksia ei saa käyttää edes lähdeviitteenä, koska vallitsevat käsitykset ovat siinä ajassa jo vaihtuneet niin paljon.

Kosmologia ei ole mikään poikkeus, kosmologit ovat täysin tottuneita siihen että vallitsevat käsitykset heittävät vähän väliä kuperkeikkaa. 30-luvulla esim. ajateltiin, että universumi on linnunradan kokoinen ja muita galakseja ei ole olemassa. Ainoastaan maallikot luulevat kosmologisten teorioiden olevan jotenkin pysyviä totuuksia eivätkä yhtään muista, miten täysin erilaisia kosmologiset standardimallit olivat vaikka 90-luvullakin ja 2000-luvun alussa.

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta alkaa näyttää, ettei kosmologia vieläkään oli havaintojen ja niihin sopivan teoreettisen rungon muodostamaa, vaan on olemassa alkuoletuksia. Haiskahtaa filosofialta. Näinhän ei oikeissa luonnontieteissä ole."

Kuten suhteellisuusteoriassa, joka pohjautuu alkuoletuksille?

Jokin ei ole teoria totuusarvonsa vuoksi. Epätosikin teoria on teoria. Totta on kyllä, että kosmologiassa tehdään luvattoman paljon väitteitä, joista ei ole mitään havaintoa, kuten kosminen inflaatio ym.

Lue lisää

<<Kuten suhteellisuusteoriassa, joka pohjautuu alkuoletuksille?<<

Kienkäyttö on horjuvaa, siksi selität sanan merkityksen samaksi luonnontieteessä ja filosofiassa. Jos tiedemien käyttää tätä sanaa, hän tekee tiedettäväksi, mille pohjalle hän hypoteesinsa rakentaa.

Jos "akuolettamukset" osoittautuvat testatessa vääriksi, hypoteesi hylätään. Tässä tapauksessa ne osoittautuvat tosiksi moninkertaisen testauksen kautta, joten hypoteesin voi nostaa teoriaksi.

Filosofi taas uskoo, että luontoa kaskeva tieto on saavutettavissa erilaisilla alkuolettamuksilla.

Anonyymi kirjoitti:

"Totta on kyllä, että kosmologiassa tehdään luvattoman paljon väitteitä, joista ei ole mitään havaintoa, kuten kosminen inflaatio ym."

Kaikilla tieteenaloilla (esim. psykologia tai ravitsemustiede) ymmärretään että teoriat ovat vain teorioita ja ne tulevat lähtökohtaisesti muuttumaan. Yli 10 vuotta vanhoja tutkimuksia ei saa käyttää edes lähdeviitteenä, koska vallitsevat käsitykset ovat siinä ajassa jo vaihtuneet niin paljon.

Kosmologia ei ole mikään poikkeus, kosmologit ovat täysin tottuneita siihen että vallitsevat käsitykset heittävät vähän väliä kuperkeikkaa. 30-luvulla esim. ajateltiin, että universumi on linnunradan kokoinen ja muita galakseja ei ole olemassa. Ainoastaan maallikot luulevat kosmologisten teorioiden olevan jotenkin pysyviä totuuksia eivätkä yhtään muista, miten täysin erilaisia kosmologiset standardimallit olivat vaikka 90-luvullakin ja 2000-luvun alussa.

Lue lisää

Puhunkin vain eksakteista luonnontieteistä. Humanistiset tieteet, m.l. suurin osa lääketieteestä, ovat vielä filosofisella tasolla. Näin näyttää olevan myöskin kosmologia, vaikka vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tässä mitään sekaannusta ole. Teorioita ei havaita niinkuin väität, vaan ne muodostetaan ajattelemalla, minkä jälkeen niitä testataan.

Hypoteesin muodostamista ei nimitetä filosofiaksi, ei ainakaan siinä mielessä kuin filosofian puolustajat tarkoittavat, että saataisiin sillä uutta tietoa ajattelemalla.

Hypoteesi nousee teoriksi vain siinä tapauksessa, että se on testattavissa ja läpäisee testauksen.

niiku.sillee kirjoitti:

Hypoteesin muodostamista ei nimitetä filosofiaksi, ei ainakaan siinä mielessä kuin filosofian puolustajat tarkoittavat, että saataisiin sillä uutta tietoa ajattelemalla.

Hypoteesi nousee teoriksi vain siinä tapauksessa, että se on testattavissa ja läpäisee testauksen.

Lue lisää

"Hypoteesi nousee teoriksi vain siinä tapauksessa, että se on testattavissa ja läpäisee testauksen. "

Newtonin mekaniikkaa pidettiin satojen vuosien ajan oikeana ja myös taivaankappaleiden liikeradat perustuvat siihen, kunnes vuonna 1932 tehtiin ensimmäinen koe joka falsifioi Newtonin mekaniikan.
Näin siis edes miljardi koetta ei riitä todistamaan teoriaa oikeaksi, mutta vain yksi koe voi sen falsifioida.
Myös ns. eksakteissa luonnontieteissä teoriat ovat pelkkiä humanistisia teorioita, eivät ikinä lopullisia tai varmoja totuuksia, vaikka niihin uskottaisiin välillä kymmenienkin vuosien ajan.

Anonyymi kirjoitti:

"Hypoteesi nousee teoriksi vain siinä tapauksessa, että se on testattavissa ja läpäisee testauksen. "

Newtonin mekaniikkaa pidettiin satojen vuosien ajan oikeana ja myös taivaankappaleiden liikeradat perustuvat siihen, kunnes vuonna 1932 tehtiin ensimmäinen koe joka falsifioi Newtonin mekaniikan.
Näin siis edes miljardi koetta ei riitä todistamaan teoriaa oikeaksi, mutta vain yksi koe voi sen falsifioida.
Myös ns. eksakteissa luonnontieteissä teoriat ovat pelkkiä humanistisia teorioita, eivät ikinä lopullisia tai varmoja totuuksia, vaikka niihin uskottaisiin välillä kymmenienkin vuosien ajan.

Lue lisää

Teoria on voimassa niin kauan, kunnes mittaustarkkuuden noustessa, pitää tehdä tarkempi teoria.

niiku.sillee kirjoitti:

Teoria on voimassa niin kauan, kunnes mittaustarkkuuden noustessa, pitää tehdä tarkempi teoria.

Olet melkoinen tietäjä ihan värisyttää kun ajattelee. Muut eivät pysy samaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olet melkoinen tietäjä ihan värisyttää kun ajattelee. Muut eivät pysy samaan.

Itse asiassa loogis-empiirinen tutkimusmenetelmä on hyvin yksinkertainen, paljon yksinkertaisempi kuin filosofinen haave tutkimusmenetelmästä. Mutta jos on alkujaan joutunut sivuraiteelle, ei sieltä ole helppo päästä pois. Useimmat eivät pääse koskaan.

Sci-fi on joskus ihan kohtuullisen uskottavalta kuulostavaa höpönpöpöä.

Anonyymi kirjoitti:

Sci-fi on joskus ihan kohtuullisen uskottavalta kuulostavaa höpönpöpöä.

Niinhän sitä luulisi, jos ei paremmin tietäisi.

Pimeä aine toimii kuin hiiva.