Ehdotan raamatullisuuden määritelmäksi seuraavaa: jokin asia/väittämä/ajatus on raamatullinen, mikäli se esitetään Raamatussa sellaisenaan tai se seuraa loogisella välttämättömyydellä jostakin, mitä Raamatussa esitetään. Epäraamatullinen on sen sijaan asia/väittämä/ajatus, jota ei esiinny sellaisenaan Raamatussa ja joka ei seuraa loogisella välttämättömyydellä mistään, mitä Raamatussa esitetään.
Epäraamatullinen väittämä voi olla tosi, esimerkiksi "Helsinki on Suomen pääkaupunki".
Ja raamatullinen väittämä voi olla epätosi, esimerkiksi
"Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: 'Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi', ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi",
joka on ristiriidassa seuraavan Raamatun paikan kanssa:
"Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: 'Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi'. Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna."
Ylemmässä kohdassa kirjoittaja väittää, että vanhurskaudeksi lukeminen tapahtui Aabrahamille ympärileikattuna (sillä Iisakin uhratessaan Aabraham oli ympärileikattu), alemmassa, että se EI tapahtunut hänelle ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamattomana. Koska molemmat väitteet eivät voi pitää samanaikaisesti paikkaansa, ylempi väittämä on epätosi, koska ajallisesti ja opillisesti myöhempi kirjoitus kumoaa sen samasta syystä kuin esimerkiksi UT:n sanoma kumoaa VT:n sanoman.
Jos joku pakanakristitty haluaa sotkea Jaakobin ja Paavalin vanhurskautusopit keskenään, hän joutuu paitsi raiskaamaan yllä esitetyn loogisen ristiriidan olemattomiin, myös julistautumaan juutalaiseksi; Jaakob kun ilmoittaa kirjeensä aluksi kirjoittavansa "kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle", eikä mainitse pakanakristityistä halaistua sanaa. Niinpä Jaakobin ja Paavalin oppien keskenään sekoittaminen edellyttää paitsi loogista itsemurhaa, myös yhdenlaista kirjesalaisuuden rikkomista.
Epäraamatullinen väittämä voi olla tosi, esimerkiksi "Helsinki on Suomen pääkaupunki".
Ja raamatullinen väittämä voi olla epätosi, esimerkiksi
"Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: 'Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi', ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi",
joka on ristiriidassa seuraavan Raamatun paikan kanssa:
"Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: 'Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi'. Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna."
Ylemmässä kohdassa kirjoittaja väittää, että vanhurskaudeksi lukeminen tapahtui Aabrahamille ympärileikattuna (sillä Iisakin uhratessaan Aabraham oli ympärileikattu), alemmassa, että se EI tapahtunut hänelle ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamattomana. Koska molemmat väitteet eivät voi pitää samanaikaisesti paikkaansa, ylempi väittämä on epätosi, koska ajallisesti ja opillisesti myöhempi kirjoitus kumoaa sen samasta syystä kuin esimerkiksi UT:n sanoma kumoaa VT:n sanoman.
Jos joku pakanakristitty haluaa sotkea Jaakobin ja Paavalin vanhurskautusopit keskenään, hän joutuu paitsi raiskaamaan yllä esitetyn loogisen ristiriidan olemattomiin, myös julistautumaan juutalaiseksi; Jaakob kun ilmoittaa kirjeensä aluksi kirjoittavansa "kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle", eikä mainitse pakanakristityistä halaistua sanaa. Niinpä Jaakobin ja Paavalin oppien keskenään sekoittaminen edellyttää paitsi loogista itsemurhaa, myös yhdenlaista kirjesalaisuuden rikkomista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lisäys: Mikäli haluaa uskoa pakanoiden apostolin Paavalin armon oppiin, silloin kaiken lähtökohtana on se Paavalin väite, että Aabrahamin uskoa ei luettu hänelle vanhurskaudeksi ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamattomana. Ja koska näin on, silloin on mahdotonta tunnustaa oikeaksi mitään sellaista oppia, joka on loogisessa ristiriidassa edellä mainitun Paavalin lähtökohdan kanssa. On loogisesti mahdotonta hyväksyä oppia, joka perustuu väitteeseen, jonka mukaan Aabrahamin usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi hänen ollessaan ympärileikattu, koska Paavali korostaa, että näin ei tapahtunut.
Huom. Raamatullisuus on eri asia kuin totuudellisuus.
Nimenomaan.
Määritelmä on mainio:
Jokainen määritelee lukemansa
Kahta samanlaista lopputulosta odotellessa?
Geez mikä kommentti...