Kannattaako lesken vaatia ositusta? Onko siitä hänelle jotain hyötyä? Entä mitä haittaa osituksen toimittamisesta on?
Kannattaako lesken vaatia ositusta?
Anonyymi
31258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Liian yleinen kysymys! Mikä on lesken tilanne: omaisuus, kuolinpesän osakkaat?
Miten ihmeessä se voisi riippua siitä, kuka on vastapuolena? Tai omaisuudestakaan?
Kerro joku esimerkki siitä, milloin osituksen toimittaminen tuo leskelle jotain haittaa! Kiinnostaa kovasti.
Kyllä sillä useimmiten merkitystä on. Esimerkiksi ovatko "vastapuolina" vainajan ja lesken yhteiset lapset tahi vain vainajan lapset. Ja kumpi oli varakkaampi, vainaja vai leski. Mitä omaisuutta on; ehkä yhteinen asunto, mutta onko muutakin, kuten sijoitusvarallisuutta. Konkreettiseen kysymykseen on helpompi antaa konkreettinen vastaus kuin kovin yleiseen, erilaisia mahdollisuuksia sisältävään.
Jos on saamapuolella osituksessa, niin lesken kannalta taloudellisesti kannattaa ositus tehdä. Voi sitten saamallaan varallisuudella vaikka matkustella ja hankkia kaikkea kivaa.
Jos on se pariskunnan varakkaampi osapuoli, niin kannattaa ilmoittaa, ettei maksa tasinkoa, vaan pitää koko omaisuutensa itsellään.
--pragmaatikko
Eli molemmissa tilanteissa leski hyötyy.
Ositus on AINA lesken etu.
Perillisten kannattaa joskus taktisesti viivyttää sitä, varsinkin jos puolisoilla on eri perilliset. Näin erityisesti silloin, kun leski on varakkaampi. Lesken perilliset eivät nimittäin voi vedota oikeuteen olla luovuttamatta tasinkoa. Se on lesken henkilökohtainen oikeus, eikä siirry hänen perillisilleen.
Ja harva leski haluaa tehdä kovin pitkältä ajalta tiliä oman omaisuutensa muutoksista. Jos ositus toimitetaan vaikka 10 vuoden kuluttua puolison kuolemasta, niin onhan siinä tilittämistä!
Lesken kannattaa siis vaatia ositusta heti kun se on mahdollista.
Kuinka sellaisessa tapauksessa ositus, kun osakkaan osa ulosmitattu? Vouti ilmeisesti mukana? Jännän äärellä:)
No ei se nyt niin kovin jännittävää ole.
Ulosottomiehen kanssa vain täytyy sopia asiasta.
Eikä tuo nyt liittynyt millään tavalla aiheeseen
Käsittääkseni nimenomaan liittyy aiheeseen, ja kiitos kun vastasit, terkuin leski, kyseessä siis perillisiä siellä sun täällä.... ja vouti..
Jos joku osakkaista on ulosotossa, niin lesken kannattaa ehdottomasti vaatia ositusta välittömästi. Näin leski saa oman omaisuutensa eroon velallisen asioista.
Tunnut tietävältä,, joten miten prosessi laitetaan alullle? Kaikesta tiedosta todella kiitollinen. Ps. lesken kannalta ollaan ns. jännän äärellä.
Otatte yhteyttä lakimiehen ja kerrotte, että haluatte toimittaa osituksen.
Sovitte jo valmiiksi suurista linjoista eli mitä omaisuutta tulee leskelle ja mitä perillisille. Varat jaetaan 50/50 paitsi jos leski on varakkaampi. Jos leski on varakkaampi, hän pitää laskennallisesti sen verran varoja kuin hänellä alun perin oli. Varoja voi kuitenkin vapaasti vaihtaa puolelta toiselle. On hyvä miettiä, ollaanko jotain myymässä ja kummalla puolella se on edullisempaa myydä (luovutusvoittoverot).
Osituksen jälkeen voidaan tehdä perillisten kesken perinnönjako. Siinä leski ei enää ole mukana.
Kun on selvää miten varat jaetaan, lakimies laatii ositus- ja perinnönjakokirjan. Se hyväksytetään ulosottomiehellä ja ulosottoon maksetaan se mitä sinne on mahdollista kyseisen osakkaan osuudesta maksaa.
Lesken mahdolliseen hallintaoikeuteen osituksella ja perinnönjaolla ei ole vaikutusta, vaan ne jatkuvat jaon jälkeen lesken kuolemaan asti.
Leski varmistaa osituksella, että saa pitää omat varansa ja saattaa saada tasinkoa, jos on puolisoista vähemmän omistava.
Kiitos, näin sitten edetään.
Kiitos vastauksista. Eli ilmeisesti ainakin pääsääntö on se, että ositusta kannattaa vaatia ja siitä on vain etua leskelle.
Ainakaan kukaan ei kertonut mitään sellaista, joka puoltaisi osituksen lykkäämistä.
Se etu on kyllä tilannekohtaista.
Vanhemmistani äiti kuoli ensin seitsemänkymppisenä ja isä viisi vuotta myöhemmin; yhteisiä aikuisia lapsia neljä; ei avioehtoa. Asunto oli molempien nimissä, kesämökki vanhan kaytännön mukaisesti isän nimissä (vaikka molemmat panoksillaan olivat sitä hankkineet).
Tarkoituksettomalta olisi tuossa tilanteessa, kun mistään ei erimielisyyksiä ollut, ruveta omaisuuden ositusta toimittamaan. Ei sitä toimitettu isänkään kuoltua, vaan molempien kuolinpesien könttävarat jaettiin tasan neljälle lapselle. Siinä se. Osituksesta ei kukaan osapuoli olisi saanut mitään etua. Jos siihen olisi tarvittu ulkopuolista tekijää, kustannus olisi ollut täysin turha.
Tässä kaiketi kysyttiin osituksen leskelle tuottamaa etua. Teidän tapauksessanne ehkä perillisille olikin siviilioikeudellisesti ihan se ja sama, vaikka ositusta ei toimitettu. Mutta jos mietitään asiaa lesken kannalta, niin hänhän olisi ollut saamassa tasinkoa. Et puhu mitään rahavaroista, mutta kai nyt isällä jotain sentään oli? Äiti olis voinut saada isän kuolinpesän varat tasinkoa, ja monesti leskellä on taloudellisesti tiukkaa puolison kuoltua ja rahat voivat olla hyvinkin tarpeen.
Omaisuutta myytäessä ehkä sitten paljastuu, miksi ositus olisi kannattanut tehdä, erityisesti jos arvot ovat isän kuoleman jälkeen nousseet.
Jonkun jakopaperin olette ilmeisesti kuitenkin lopulta osanneet rustata, jos olette lainhuudon saaneet? Vai oletteko jakaneet vain rahat?
Sekoilet!
"Mutta jos mietitään asiaa lesken kannalta, niin hänhän olisi ollut saamassa tasinkoa."
Jos luet huolellisemmin, homannet, että leski oli varakkaampi osapuoli.
"Omaisuutta myytäessä ehkä sitten paljastuu, miksi ositus olisi kannattanut tehdä"
Niinpä. Mutta jos myyntitarvetta ei ole, kuten meillä, ei ole myöskään ositustarvetta. Jos myydään, ja myytävänä on yhteinen asunto, joka oli vainajan nimissä, ositus on ehdottoman tarpeellinen, jotta leski välttyisi luovutusvoittoverolta asunto-osuuden osalta.
"Jonkun jakopaperin olette ilmeisesti kuitenkin lopulta osanneet rustata, jos olette lainhuudon saaneet?"
"Jakopaperi" on tietysti tehty ja sillä lainhuuto haettu. Helppo homma.
Onko ositussopimuksessa joku moiteaika?
Pesänjakajan toimittamasta osituksesta 6 kk.
Osakasten toimittamasta muotovirheen perusteella 6 kk, muutoin kohtuullinen aika oikeustoimilain pätemättömyysperusteilla https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290228#L3
Onko lauseella: sitoudun olemaan valittamatta..... mitään merkitystä? Aikoinaan tämä lause laitettiin jakokirjaan.
Onhan sillä: Jako saa heti lainvoiman eikä vasta valitusajan umpeuduttua.
"Jos myydään, ja myytävänä on yhteinen asunto, joka oli vainajan nimissä, ositus on ehdottoman tarpeellinen, jotta leski välttyisi luovutusvoittoverolta asunto-osuuden osalta." Kuinka siinä tapauksessa, kun molemmat ovat omistajina 50-50? Mitä eroa on luovutusvoittoverolla /myyntivoittoverolla? Jos leski on asunut sen 2v. puolison kuoleman jälkeen asunnossa? Perillisille käsittääksieni tulee, jolleivat ole olleet kirjoilla osoitteessa sitä kahta vuotta, asunnon myynnistä myyntivoittovero? Ihanko pihalla?
,
Ensinnäkin luovutusvottoveroa (jota kansan kielellä myyntivoittoveroksikin kutsutaan) tulee maksettavaksi ainoastaan, jos omaisuutta myydään VOITOLLA.
Lesken omaisuuden myyntien verotuksessa ei ole mitään merkitystä sillä, että hänen puolisonsa on kuollut. Tuloverotus, johon luovutusvoittoverokin kuuluu, on henkilökohtaista.
Jos+leski,+siis+alun+pitäen,+omisti+50+%+asunnosta,+verotettavaa+luovutusvoittoa+ei+leskelle+synny,+jos+hän+omistusaikanaan+ennen+asunnon+myymistä+on+asunut+asunnossa+yhtäjaksoisesti+vähintään+kaksi+vuotta.
Kiitos vastauksestasi, mutta miten siinä tapauksessa,, jos asunnon hinta hankinta-aikaan oli esim... xx, ja nyt xxx? Asunto-osake molempien nimissä?
Jos kumpikin yhteisomistajista on asunut asunnossa omistusaikanaan kaksi vuotta, luovutusvoitto on verovapaa.
Kiitos, asia selvä, kunhan ei joku ala enempää selventämään...
Tiedättekö, tarvitseeko tuota ositus-ja jakokirjaa toimittaa "jonnekin"? Ja kuinka toimia, jos joku perillisistä ei hyväksy noita ed.mainittuja? Pesänselvitys kulut kai voi kuitata kuolinpesän varoista? Kiitos etukäteen:) Oikeasti ajankohtainen
Ositus- ja perinnönjakosopimus syntyy vasta kun kaikki osapuolet ovat yksimielisiä siitä, miten pesä ositetaan ja jaetaan. Riitapukarit saavat pesän jaettua hakemalla pesänjakajan, joka jakaa pesän.
Jakokirja toimitetaan joka ikiseen paikkaan, jossa perittävällä on omaisuutta eli esimerkiksi pankkeihin, asunto-osakeyhtiöihin ja Maanmittauslaitokseen, jotta omaisuus saadaan siirrettyä saajien nimiin.
Pesänselvityskulut ja jakokulut maksetaan varoista päältäpäin.
"Ositus- ja perinnönjakosopimus syntyy vasta kun kaikki osapuolet ovat yksimielisiä siitä, miten pesä ositetaan ja jaetaan." Vaan tarvitseeko sitä sopparia vielä hyväksyttää jossakin, esim. maistraatissa, vai riittääkö nuo allekirjoitukset todistajineen? Muuten kiitos vastauksista:) onko niin, että "riitapukari" maksaa omistaan , jos pesän varat ei riitä?
Entä+verosuraamukset+siinä+tapauksessa,+että+äiti+ja+isä+ovat+omistaneet+ns+kakkoskodin+50/50%.+Ovat+käyttäneet+sit+muutamia+kuukausia+vuodessa,+mutta+eivät+ole+asuneet+siellä+yhtäjaksoisesti+kahta+vuotta,+vaan+asuvat+kaupungissa+toisessa+kodissaan.+