Neiti P kysyy

misspönttöuuni

Jos sinulla olisi oma, sairaalasta kotiutuva (leikkaus)potilas,

kuinka hoitaisit häntä?

Tämä on yleiskysymys.

182

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Iku-Turso

      Jos vaiva olisi ollut itse aiheutettu, niin komentaisin nurmikon leikkuuseen.

      • Harmaaritari

        Kylläpä sitä nyt kovistellaan siinä :D

      • Iku-Turso
        Harmaaritari kirjoitti:

        Kylläpä sitä nyt kovistellaan siinä :D

        Huomaan että vaiva oli itse aiheutettu.

      • Harmaaritari
        Iku-Turso kirjoitti:

        Huomaan että vaiva oli itse aiheutettu.

        Miten niin?

      • Iku-Turso
        Harmaaritari kirjoitti:

        Miten niin?

        Sappinesteitä on kuulemma kiehutettu, ja siitähän ne kokkareet sitten syntyvät.

      • misspönttöuuni
        Harmaaritari kirjoitti:

        Miten niin?

        Minä kysyisin kyllä tiukasti nyt samaa?

        Turso, miten niin?

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Sappinesteitä on kuulemma kiehutettu, ja siitähän ne kokkareet sitten syntyvät.

        Kuka niitä on kiehuttanut?

        Olet voinut tietysti toiminnallasi edesauttaa.

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Sappinesteitä on kuulemma kiehutettu, ja siitähän ne kokkareet sitten syntyvät.

        Minulla ei ole enää koko sitä rakkoa. Siis sappi.

        Jouduinko luopumaan siitä palstan takia?

        Ja vastaa alkuperäiseen kysymykseen; kuinka hoitaisit kotipotilasta?

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kuka niitä on kiehuttanut?

        Olet voinut tietysti toiminnallasi edesauttaa.

        Olen keskittynyt viime aikoina palstan ulkopuoliseen elämääni, enkä oikein usko että sillä olisi vaikutusta sinun terveydentilaasi.

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Minulla ei ole enää koko sitä rakkoa. Siis sappi.

        Jouduinko luopumaan siitä palstan takia?

        Ja vastaa alkuperäiseen kysymykseen; kuinka hoitaisit kotipotilasta?

        Olen jo kertonut hoito-ohjeeni (tippaletkulla sokerilientä ja nurmikonleikkuuta).

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Olen jo kertonut hoito-ohjeeni (tippaletkulla sokerilientä ja nurmikonleikkuuta).

        Pyh. Ei käy. Ei hyvä.

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Olen keskittynyt viime aikoina palstan ulkopuoliseen elämääni, enkä oikein usko että sillä olisi vaikutusta sinun terveydentilaasi.

        Niin, mutta tämä on kehkeytynyt pitkällä aikavälillä vaikka nyt keskittyisitkin politiikkaan tai ties mihin.

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Pyh. Ei käy. Ei hyvä.

        Saattaisin antaa myös piiskaa jos potilas laittaa hanttiin.

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Niin, mutta tämä on kehkeytynyt pitkällä aikavälillä vaikka nyt keskittyisitkin politiikkaan tai ties mihin.

        Bilirubiinisi ei ole jalokivi, vaan oire joka on tyypillistä maksasairauksista kärsiville ihmisille.

        Minä en liity kuvioon edes välillisesti.

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Saattaisin antaa myös piiskaa jos potilas laittaa hanttiin.

        No hemmetti.

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Bilirubiinisi ei ole jalokivi, vaan oire joka on tyypillistä maksasairauksista kärsiville ihmisille.

        Minä en liity kuvioon edes välillisesti.

        Kun sappi oikkuaa, nousee maksa-arvot (ehkä myös haima), joista jalokivi eli bilirubiiniarvot kertovat.

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        No hemmetti.

        Kyllä vain. Täältä pesee ja linkoaa jos potilas on omapäinen.

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kun sappi oikkuaa, nousee maksa-arvot (ehkä myös haima), joista jalokivi eli bilirubiiniarvot kertovat.

        Myös alkoholi nostaa maksa-arvoja (ALAT, AFOS, GT).

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Kyllä vain. Täältä pesee ja linkoaa jos potilas on omapäinen.

        Et sinä minua komenna kun eivät sairaalassakaan.

        Minä kun sanoin, että tätä en muuten varmasti syö, ni en syöny enkä ottanu kaikkea mitä tuputettiin.

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Myös alkoholi nostaa maksa-arvoja (ALAT, AFOS, GT).

        Niin, mutta jos sitä ainetta ei tavoikseen vetele niin silloin täytyy selvittää, mistä kysymys. Muuten kyllä oikein.

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Et sinä minua komenna kun eivät sairaalassakaan.

        Minä kun sanoin, että tätä en muuten varmasti syö, ni en syöny enkä ottanu kaikkea mitä tuputettiin.

        Oletan että tässä yritetään kilpailluttaa eri hoitomuotoja, joiden väliltä teet sitten valintasi.

        Minä en ole kiinnostunut voittamaan, joten Harmis lähtee kaiketi Skodallaan etenemään kohti pohjois-Karjalaa. Sääliksi käy miestä kun on lupaillut kaikenlaista...

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Oletan että tässä yritetään kilpailluttaa eri hoitomuotoja, joiden väliltä teet sitten valintasi.

        Minä en ole kiinnostunut voittamaan, joten Harmis lähtee kaiketi Skodallaan etenemään kohti pohjois-Karjalaa. Sääliksi käy miestä kun on lupaillut kaikenlaista...

        Nauraisin jos kärsisin.

        Ei tämä ole mikään sote-keskustelu.

        Tässä katsotaan sinkkujen avuja toimia poikkeustilanteissa. Sinä nyt ukkomiehenä niin...noh tämän kerran saat olla siinä.

        Kyllä tähän pihaan Skoda mahtuu jos kuski on taitava : )

      • Harmaaritari
        Iku-Turso kirjoitti:

        Oletan että tässä yritetään kilpailluttaa eri hoitomuotoja, joiden väliltä teet sitten valintasi.

        Minä en ole kiinnostunut voittamaan, joten Harmis lähtee kaiketi Skodallaan etenemään kohti pohjois-Karjalaa. Sääliksi käy miestä kun on lupaillut kaikenlaista...

        En ole ajatellut vag-konszernin ajokkeja enää laittaa. Kerran oli vähän aikaa, vetari irtosi liikennevaloissa, oli opiksi.

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Nauraisin jos kärsisin.

        Ei tämä ole mikään sote-keskustelu.

        Tässä katsotaan sinkkujen avuja toimia poikkeustilanteissa. Sinä nyt ukkomiehenä niin...noh tämän kerran saat olla siinä.

        Kyllä tähän pihaan Skoda mahtuu jos kuski on taitava : )

        Harmishan voisi vaikka paistella voisilmäpullia.

      • misspönttöuuni
        Harmaaritari kirjoitti:

        En ole ajatellut vag-konszernin ajokkeja enää laittaa. Kerran oli vähän aikaa, vetari irtosi liikennevaloissa, oli opiksi.

        Kyllä minä tiedän, että sinä ymmärrät jo laatuautojen päälle kun on täällä ollut sen verta kampanjointia, muistan kyllä virtuaalijoululahja Mb-vanteet, olin hyvin mielissäni niistä : )

        Teetätin nyt keväällä tuohon autoon ison huollon, sen jakoketjun vaihdon ja siinä yhteydessä tuli muuten ilmi kuinka pielessä välitykset oli (siis todella pielessä), ketju oli sen verta venynyt, että autosta oli tullut silläkin moottorilla melkein nuhapumppu. Voitte pojat arvata kuinka se nyt liikahtaa kun ajotukset on kohdallaan.

        Jumlaut, kuivalla tiellä kun painoi kaasun pohjaan, niin vääntöä ja kiihtyvyyttä oli niin paljon, että renkaat suti tyhjää ja ajovakauden valo vilkkui. Mulla vaan hiuspinnit tärisi.

        Olen tosi tyytyväinen sen remppasedän kädenjälkeen! Se lussu meno johtui koko ajan jako- eli nokkaketjusta. Auto on nyt kuin pakasta vedetty, noinkin pieni asia! :)

        Auto ja emäntä huollettu.

      • misspönttöuuni
        Iku-Turso kirjoitti:

        Harmishan voisi vaikka paistella voisilmäpullia.

        Kyllä siinä pullassa pitää olla kuule terveyskirjojen mukaan nyt porkkana keskellä.

        Ohjekirjassa lukee "kahvileipänä pieni pulla",
        painotus sanalla "pieni".

        Se oli tummennettu.

      • Iku-Turso
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kyllä minä tiedän, että sinä ymmärrät jo laatuautojen päälle kun on täällä ollut sen verta kampanjointia, muistan kyllä virtuaalijoululahja Mb-vanteet, olin hyvin mielissäni niistä : )

        Teetätin nyt keväällä tuohon autoon ison huollon, sen jakoketjun vaihdon ja siinä yhteydessä tuli muuten ilmi kuinka pielessä välitykset oli (siis todella pielessä), ketju oli sen verta venynyt, että autosta oli tullut silläkin moottorilla melkein nuhapumppu. Voitte pojat arvata kuinka se nyt liikahtaa kun ajotukset on kohdallaan.

        Jumlaut, kuivalla tiellä kun painoi kaasun pohjaan, niin vääntöä ja kiihtyvyyttä oli niin paljon, että renkaat suti tyhjää ja ajovakauden valo vilkkui. Mulla vaan hiuspinnit tärisi.

        Olen tosi tyytyväinen sen remppasedän kädenjälkeen! Se lussu meno johtui koko ajan jako- eli nokkaketjusta. Auto on nyt kuin pakasta vedetty, noinkin pieni asia! :)

        Auto ja emäntä huollettu.

        Hienoa että elämä hymyilee.

        Nyt on Turson aika sulkea tabletti, joten toivottelen kaikille hyvät yöt.

      • Harmaaritari
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kyllä minä tiedän, että sinä ymmärrät jo laatuautojen päälle kun on täällä ollut sen verta kampanjointia, muistan kyllä virtuaalijoululahja Mb-vanteet, olin hyvin mielissäni niistä : )

        Teetätin nyt keväällä tuohon autoon ison huollon, sen jakoketjun vaihdon ja siinä yhteydessä tuli muuten ilmi kuinka pielessä välitykset oli (siis todella pielessä), ketju oli sen verta venynyt, että autosta oli tullut silläkin moottorilla melkein nuhapumppu. Voitte pojat arvata kuinka se nyt liikahtaa kun ajotukset on kohdallaan.

        Jumlaut, kuivalla tiellä kun painoi kaasun pohjaan, niin vääntöä ja kiihtyvyyttä oli niin paljon, että renkaat suti tyhjää ja ajovakauden valo vilkkui. Mulla vaan hiuspinnit tärisi.

        Olen tosi tyytyväinen sen remppasedän kädenjälkeen! Se lussu meno johtui koko ajan jako- eli nokkaketjusta. Auto on nyt kuin pakasta vedetty, noinkin pieni asia! :)

        Auto ja emäntä huollettu.

        Kelit huomioden älähän nyt hurjastele siellä ettet joudu uudestaan remonttiin :D Hyviä öitä tähänkin :)

    • Harmaaritari

      Eikö ne siellä sairaalassa jo hoitaneet? Minunko sitä pitäisi? Onkohan kyse neli-vai kaksijalkaisesta potillasta? No molemmissa tapauksissa varmaan jotain hyvää ruokaa ja juomaa se leikkaus huomioiden, kaksijalkaiselle varmaan jotain lukemista voisi touhuta etukäteen, siivota asunto ja vaihtaa lakanat jne. kaikenlaista pientä pitäisi siinä koettaa etukäteen touhuilla että tuntisi olonsa sitten mahdollisimman mukavaksi ja kotoisaksi.

      • Anonyymi

        Minkä takia Sinä olet Tyhmä ihminen?

        Vastaa kysymykseen minkätakia Sinä olet Tyhmä?

      • misspönttöuuni

        Hoito jatkuu kotona katsos. Jos oletetaan nyt ettei potilas ole käynyt eläinlääkärillä.

        Monesti jatkosuunnitelmana on vierihoito ja se saattaa olla myös takeena, että kotiin pääsee, että siellä sitten joku on. Jos papereista tulee ilmi, että "sinkku", en tiedä, keikka voi kestää juhannukseen, koska yksinään ei anneta olla :)

        Hmmm...ihan hyvältä kuulostaa.

      • misspönttöuuni
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkä takia Sinä olet Tyhmä ihminen?

        Vastaa kysymykseen minkätakia Sinä olet Tyhmä?

        Miksi puhut noin ilkeästi? Hänen vastauksensa oli ainoa oikea.

      • Anonyymi

        Piti vastata kysymykseen että minkä takia Sinä olet Henkilökohtaisesti Tyhmä ihminen?

      • misspönttöuuni
        Anonyymi kirjoitti:

        Piti vastata kysymykseen että minkä takia Sinä olet Henkilökohtaisesti Tyhmä ihminen?

        Menepä iltapesulle ja nukkumaan.

        Tässä jutellaan vakavia aikuisten asioita ja alat vaikuttaa hermostuneelta ettei se ole ehkä hyväksi sinulle.

      • Harmaaritari
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Hoito jatkuu kotona katsos. Jos oletetaan nyt ettei potilas ole käynyt eläinlääkärillä.

        Monesti jatkosuunnitelmana on vierihoito ja se saattaa olla myös takeena, että kotiin pääsee, että siellä sitten joku on. Jos papereista tulee ilmi, että "sinkku", en tiedä, keikka voi kestää juhannukseen, koska yksinään ei anneta olla :)

        Hmmm...ihan hyvältä kuulostaa.

        Onhan tuossa keikalla kestoa mutta jos nyt ei ihan 24/7 tarvitse vahtia niin kai se menisi ja varmaan se potilaskin siinä sitten alkaisi pikkuhiljaa liikahtelemaan. Vilkaisin tuossa sappijutun jälkihoitoa niin aika noepastihan siitä alkaa vissiin toipumaan ja pientä liikkumista jopa suositellaan niin semmoinen ei kovinkaan työläs hoidokki ehken.

      • misspönttöuuni
        Harmaaritari kirjoitti:

        Onhan tuossa keikalla kestoa mutta jos nyt ei ihan 24/7 tarvitse vahtia niin kai se menisi ja varmaan se potilaskin siinä sitten alkaisi pikkuhiljaa liikahtelemaan. Vilkaisin tuossa sappijutun jälkihoitoa niin aika noepastihan siitä alkaa vissiin toipumaan ja pientä liikkumista jopa suositellaan niin semmoinen ei kovinkaan työläs hoidokki ehken.

        No ei oo, mutta kun etenkin sappipotilas tarvitsee sympatiaa. Ja jos vähän auttaa, että pääsee oikeassa asennossa aamulla jaloilleen.

        Miten ihminen selviää ilman sappirakkoa?

      • Harmaaritari
        misspönttöuuni kirjoitti:

        No ei oo, mutta kun etenkin sappipotilas tarvitsee sympatiaa. Ja jos vähän auttaa, että pääsee oikeassa asennossa aamulla jaloilleen.

        Miten ihminen selviää ilman sappirakkoa?

        No joo, sitä sympatiaa toki pitäisi koettaa antaa parhaansa mukaan muttei sortua kuitenkaan liioittelemaan vaivan vakavuutta.

        Tuolta mistä katsoin näyttää selviävän melko hyvin, saa pikkuhiljaa jopa palailla vanhaan ruiokavalioonkin vaikka toki suosittelevat vähärasvaista:

        https://www.mehilainen.fi/sappirakon-poistoleikkaus-kolekystektomia

        No joo, ehkä täytetyt paprikat saattaa jatkossa olla sulta pannassa mutta pinaatikeittokinhan on ihan hyvää :)

      • misspönttöuuni
        Harmaaritari kirjoitti:

        No joo, sitä sympatiaa toki pitäisi koettaa antaa parhaansa mukaan muttei sortua kuitenkaan liioittelemaan vaivan vakavuutta.

        Tuolta mistä katsoin näyttää selviävän melko hyvin, saa pikkuhiljaa jopa palailla vanhaan ruiokavalioonkin vaikka toki suosittelevat vähärasvaista:

        https://www.mehilainen.fi/sappirakon-poistoleikkaus-kolekystektomia

        No joo, ehkä täytetyt paprikat saattaa jatkossa olla sulta pannassa mutta pinaatikeittokinhan on ihan hyvää :)

        He kielsivät jo kaiken hyvän. Ajattele Harmis, myös suklaatin :(, pitsan, ranskikset, punaisen pihvin, herkkukahvini...myh, kaiken :(

        Mitä tästä tulee? Ei kukaan elävä ihminen voi jättää suklaata elämästään.

        Käväisenpä tässä välissä lukaisemassa linkin.

      • Harmaaritari
        misspönttöuuni kirjoitti:

        He kielsivät jo kaiken hyvän. Ajattele Harmis, myös suklaatin :(, pitsan, ranskikset, punaisen pihvin, herkkukahvini...myh, kaiken :(

        Mitä tästä tulee? Ei kukaan elävä ihminen voi jättää suklaata elämästään.

        Käväisenpä tässä välissä lukaisemassa linkin.

        Liioittelevat, voi sitä varmaan pikkuhiljaa sitten kaikenlaista kohtuullisessa määrin kokeilla mutta alkuun kannattanee olla varovainen. Mikä oli herkkukahvi? Jos joudut vaaleasta paahdosta vatsalle parempaan tummaan vaihtamaan en pitäisi sitä menetyksenä. Itse tummapaahtoisia juon muutenkin kun on parempia:

        https://yle.fi/uutiset/3-5303486

        Mitä tulee suklaaseen niin no joo, ilmankin kai voi elää kuitenkin? Tuolla aika hauskakin:

        https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/vatsavaivat_kuriin_sopivalla_ruoalla

        "Kun vatsa saa lämmintä puuroa, ruisleipää, vehnäleseitä, salaattia, marjoja, perunaa ja porkkanaa, se on hyväntuulinen. Se on tyytyväinen, kun sinne syötetään vähärasvaista lihaa ja kalaa sekä riittävästi nestettä."

        Ihan hyviähän nuo ovat kaikki :) Jos mulla ois tuollainen em. potilas kai sitä sitten pitäisi uhrautua ja vetää itse nuo:

        "Oireita pahentavat rasvainen ruoka, suklaa, kahvi, valkoviini, sitrushedelmät ja liian suuret ateriat, Toivonen kertoo."

      • misspönttöuuni
        Harmaaritari kirjoitti:

        Liioittelevat, voi sitä varmaan pikkuhiljaa sitten kaikenlaista kohtuullisessa määrin kokeilla mutta alkuun kannattanee olla varovainen. Mikä oli herkkukahvi? Jos joudut vaaleasta paahdosta vatsalle parempaan tummaan vaihtamaan en pitäisi sitä menetyksenä. Itse tummapaahtoisia juon muutenkin kun on parempia:

        https://yle.fi/uutiset/3-5303486

        Mitä tulee suklaaseen niin no joo, ilmankin kai voi elää kuitenkin? Tuolla aika hauskakin:

        https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/vatsavaivat_kuriin_sopivalla_ruoalla

        "Kun vatsa saa lämmintä puuroa, ruisleipää, vehnäleseitä, salaattia, marjoja, perunaa ja porkkanaa, se on hyväntuulinen. Se on tyytyväinen, kun sinne syötetään vähärasvaista lihaa ja kalaa sekä riittävästi nestettä."

        Ihan hyviähän nuo ovat kaikki :) Jos mulla ois tuollainen em. potilas kai sitä sitten pitäisi uhrautua ja vetää itse nuo:

        "Oireita pahentavat rasvainen ruoka, suklaa, kahvi, valkoviini, sitrushedelmät ja liian suuret ateriat, Toivonen kertoo."

        Kaikki mitä olit tuohon ottanut, on totta, mutta onko se elämää...tai no jos ei noita noudata, niin...

        Tämä on oikeasti ärsyttävää tämä vatsan homma. Ihan kuin mut ois pantu vankilaan terveyskirjojen kanssa.

        Koko ajan tuntuu, että nyt pitää vahtia ihan kaikkea ja ei nautintoaineita ja olen kuihtunut jo oravannahkaksi! Kun mä olen ärtynyt ja kiukkuinen, saatan syödä omia kummia herkkujani, noh, milläs nyt tuuli tasataan? Ei mun mieliala puurolla parane :(

        Koko homma on harmillinen, mutta ei kai se auta. Yritin jättää kaiken vähänk. rasvaisen pois. Niin ja se herkkukahvi oli sitä maitokahvia, lattea isosta purkista. Joudun kaatamaan viimeisetkin viemäriin.

        Nyt jää todellakin toiselle viinit, suklaat, pastat, juustot...

        AUAUAUAUAU :(

        Myös keksit kiellettiin, mutta taivaan kiitos ei vielä s.ksiä.

      • Harmaaritari
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kaikki mitä olit tuohon ottanut, on totta, mutta onko se elämää...tai no jos ei noita noudata, niin...

        Tämä on oikeasti ärsyttävää tämä vatsan homma. Ihan kuin mut ois pantu vankilaan terveyskirjojen kanssa.

        Koko ajan tuntuu, että nyt pitää vahtia ihan kaikkea ja ei nautintoaineita ja olen kuihtunut jo oravannahkaksi! Kun mä olen ärtynyt ja kiukkuinen, saatan syödä omia kummia herkkujani, noh, milläs nyt tuuli tasataan? Ei mun mieliala puurolla parane :(

        Koko homma on harmillinen, mutta ei kai se auta. Yritin jättää kaiken vähänk. rasvaisen pois. Niin ja se herkkukahvi oli sitä maitokahvia, lattea isosta purkista. Joudun kaatamaan viimeisetkin viemäriin.

        Nyt jää todellakin toiselle viinit, suklaat, pastat, juustot...

        AUAUAUAUAU :(

        Myös keksit kiellettiin, mutta taivaan kiitos ei vielä s.ksiä.

        Minä luulen että määritelmät on tiukat siksi kun tietävät että niistä kuitenkin tulee jossain määrin lipsumista niin pelottelevat nyt alkuunsa kunnolla jotta pääset alkuun ruokaremontissa. Tekihän tursokin ruokamuutokset mm. 3kg pekonia viikossa on enää muisto vain ja tuossahan tuo ylempänä keikkuu ihan hyvillä mielin. Kyllä sinäkin siihen pystyt ja ajan kanssa näet missä määrin voi lipsahdella, uskon että kohtuudella voi :) Kyllä se siitä, minä meen nukkumaan,m hyviä öitä misspönttikselle :)

      • misspönttöuuni
        Harmaaritari kirjoitti:

        Minä luulen että määritelmät on tiukat siksi kun tietävät että niistä kuitenkin tulee jossain määrin lipsumista niin pelottelevat nyt alkuunsa kunnolla jotta pääset alkuun ruokaremontissa. Tekihän tursokin ruokamuutokset mm. 3kg pekonia viikossa on enää muisto vain ja tuossahan tuo ylempänä keikkuu ihan hyvillä mielin. Kyllä sinäkin siihen pystyt ja ajan kanssa näet missä määrin voi lipsahdella, uskon että kohtuudella voi :) Kyllä se siitä, minä meen nukkumaan,m hyviä öitä misspönttikselle :)

        Joo, kyllä se täytyy yrittää ja tietysti haluaa, että on hyvä olla eikä tule ilmi mitään radikaalia tms. terveysjuttua.

        Kai kaikkeen tottuu. Olen joskus liian hedonistinen.
        Tälläkin oli nyt joku tarkoitus, ja en mäkään enää mikään tyttönen ole, se pitäs uskoa kun 40 v. lähestyy...

        Ei oo parikymppisen aineenvaihdunta vaikka mieli ois sitä.

        Joo, kiva oli nähdä sinuakin. Mie toivottelen kans hyviä öitä ja viikonloppuja, sinulle ja toisillekin. Pitää lähteä lepäilemään. Tänä yönä vihdoin OMAAN sänkyyn, mulla oli niin ikävä kotia ja kaikkea omaa täällä : )

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Jotenkin kaikki vinkujat ja muut matot ärsyttävät modernia mieltä, joka tuskin stressaa jostain biojätteestä - muuten kuin osakeyhtiön säädösten kautta, eli kiertäen.

        (Naurua)

      • misspönttöuuni

        Mahdotonta räminää.

        Vatsapeitteet eivät kestä tuollaista.

        Sinfoniaa, kiitosl

      • Anonyymi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Mahdotonta räminää.

        Vatsapeitteet eivät kestä tuollaista.

        Sinfoniaa, kiitosl

        Sibis

        Sibelius-akatemia lojuu tuossa - Töölössä. Sibiksen käytävillä ei loju ketään eikä mitään.

        Maailma lojuu ympärilläni kuin löysä lapsi, tahdoton.

        https://www.youtube.com/watch?v=OoUBZ43M2WY

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sibis

        Sibelius-akatemia lojuu tuossa - Töölössä. Sibiksen käytävillä ei loju ketään eikä mitään.

        Maailma lojuu ympärilläni kuin löysä lapsi, tahdoton.

        https://www.youtube.com/watch?v=OoUBZ43M2WY

        Sen verran voisin tälle saatanan pellelle sanoa (Karajan), että sitä ei vedetä tolla tempolla.

        Ei lähellekään.

        (Naurua)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen verran voisin tälle saatanan pellelle sanoa (Karajan), että sitä ei vedetä tolla tempolla.

        Ei lähellekään.

        (Naurua)

        Kelatkaa nyt itse!

        Siis vittu maailman hitain valssi on jonkun imbesillin tuunaama.

        Ei jumalauta!

        (Naurua)

      • misspönttöuuni
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen verran voisin tälle saatanan pellelle sanoa (Karajan), että sitä ei vedetä tolla tempolla.

        Ei lähellekään.

        (Naurua)

        No kyllä se kummiskin vähän Rammsteinin aiheuttamaa paineaaltoa masun pinnalla tasasi vaikka poljento saattoi muutamia sekunteja pielessä ollakin.

      • misspönttöuuni
        Anonyymi kirjoitti:

        Kelatkaa nyt itse!

        Siis vittu maailman hitain valssi on jonkun imbesillin tuunaama.

        Ei jumalauta!

        (Naurua)

        Älä meso. Saan tässä kohtaa herkästi vielä närästystä ja kipristystä.

      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mjoo

        Tässä aletaan olla kiinni itse ideassa.

        https://www.youtube.com/watch?v=yjPb_apG_NQ

        Kompuroin jo omiin sanoihini. Ei kukaan terve ihminen aloita virkettään sanaparilla "aletaan olla kiinni."

        (Reps)

      • misspönttöuuni
        Anonyymi kirjoitti:

        Kompuroin jo omiin sanoihini. Ei kukaan terve ihminen aloita virkettään sanaparilla "aletaan olla kiinni."

        (Reps)

        Sitä se seurani teettää ; )

        *tökkää toista sappeen*

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kompuroin jo omiin sanoihini. Ei kukaan terve ihminen aloita virkettään sanaparilla "aletaan olla kiinni."

        (Reps)

        Mjoo

        Kuvitelkaa, että toi pallopää (Sibelius) nykäisi ton Karelia suiten hatustaan.

        Aika jäbä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mjoo

        Kuvitelkaa, että toi pallopää (Sibelius) nykäisi ton Karelia suiten hatustaan.

        Aika jäbä.

        Mä itse istuskelin hänen tyttärentyttärentyttären...blaa blaa kanssa Töölössä pitsalla.

        Manala.

        (Hihitystä)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä itse istuskelin hänen tyttärentyttärentyttären...blaa blaa kanssa Töölössä pitsalla.

        Manala.

        (Hihitystä)

        Kieltämättä joskus tulee mieleen, että elämä on eräänlainen ironian modifikaatio.

        Seura tekee kaltaisekseen.

        (Naurua)

    • Anonyymi

      Hoitaisin ohjeiden mukaisesti.

    • minkkilaukku

      Repäsisi leikkauslaastari nii että tikit vua tirskahtaa!

      • misspönttöuuni

        Ja potilaan nyrkki heilahtaa!

    • Vihertäjä

      Pöööönttiiss!!! *juoksee ja hyppää syliin*😢😭. Et enää ikinä järjestä tämmöstä härdelliä! Minä jo kerkesin käydä kaikki mahdolliset skenaariot läpi. Tuhma siili! Voin olla sinulle vaikka mikä Tursutin, mutta kehtaakkin mennä poksauttamaan vielä yhdenkin elimen niin saat raipasta.

      Sitä paitsi mulla oli ikävä.
      *Kurkistaa mummonpöksyihin*

      • misspönttöuuni

        Hah...en kärsi nauraa. Mun on pakko mennä nyt nukkumaan, hyvää yötä sinullekin höpsö :)

      • Vihertäjä
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Hah...en kärsi nauraa. Mun on pakko mennä nyt nukkumaan, hyvää yötä sinullekin höpsö :)

        Kauniita unia.

      • misspönttöuuni

        "*Kurkistaa mummonpöksyihin*"


        Hetkinen. Ei sieltä ole mitään viety.

        *räpsäyttää pöksyt kiinni*

      • Vihertäjä
        misspönttöuuni kirjoitti:

        "*Kurkistaa mummonpöksyihin*"


        Hetkinen. Ei sieltä ole mitään viety.

        *räpsäyttää pöksyt kiinni*

        Ai sielläkin kukutaan keskellä yötä?

      • misspönttöuuni
        Vihertäjä kirjoitti:

        Ai sielläkin kukutaan keskellä yötä?

        Kyllä : )

      • misspönttöuuni
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kyllä : )

        Kuuntelin musiikkia...

        & söin kuivan rinkelin.

      • Vihertäjä
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kyllä : )

        Minä tässä taistelen silmät puolitangossa. Tuli vaan ihan hullu ajatus kesken yön mikä hereillä pitänyt, että olisihan se kiva nukkua jos joku tuossa vieressä joku erityinen olisi. Hölmöä tällaista kirjoitella, mutta sinkut palstalla nyt kun ollaan....

        Mikäs se sinua valvottaa? Onko masu kipeä?

      • Vihertäjä
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kuuntelin musiikkia...

        & söin kuivan rinkelin.

        Silläkö sinä nykyään elät :(

      • misspönttöuuni
        Vihertäjä kirjoitti:

        Minä tässä taistelen silmät puolitangossa. Tuli vaan ihan hullu ajatus kesken yön mikä hereillä pitänyt, että olisihan se kiva nukkua jos joku tuossa vieressä joku erityinen olisi. Hölmöä tällaista kirjoitella, mutta sinkut palstalla nyt kun ollaan....

        Mikäs se sinua valvottaa? Onko masu kipeä?

        Noh kun sairaalassa ei saanu nukuttua ja rytmit vähän sekasin ja on ollu niin paljon mietittävää tässä. Ja olo on ollut levoton kun ei siellä mitään yksityisyyttä ja rauhaa ollut, ja mulle sellanen on suurinta myrkkyä kun oma rauha viedään.

        Ei minuun oikeastaan pahemmin koske. Ylös noustessa vaan ja pitää muistaa kiepsahtaa vähän sivun kautta istualleen ja jaloilleen.

        Ajattelin vähän samoja asioita tänään mitä sinäkin; mietin päivällä, että vierihoito se parantaisi kenet hyvään ja nopeaan. Päiväunet untuvatäkin alla kainalossa poski toisen poskea vasten! Aijai. Ei siinä buranaa tarvittais. :D

      • misspönttöuuni
        Vihertäjä kirjoitti:

        Silläkö sinä nykyään elät :(

        Silläkin. Sitten vähän perunamuussia ja perus jauhelikastiketta (ilman rasvaa), täysjyväleipää.

        Kokeilin tuoremehuakin ja ihan vaan vettä.

        Posket on vähän lommolla, en kyllä halua ihan kuivan kesän oravaksi, minusta se tietty pyöreys ois nättiä, mutta minkäs teet.

      • Vihertäjä
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Noh kun sairaalassa ei saanu nukuttua ja rytmit vähän sekasin ja on ollu niin paljon mietittävää tässä. Ja olo on ollut levoton kun ei siellä mitään yksityisyyttä ja rauhaa ollut, ja mulle sellanen on suurinta myrkkyä kun oma rauha viedään.

        Ei minuun oikeastaan pahemmin koske. Ylös noustessa vaan ja pitää muistaa kiepsahtaa vähän sivun kautta istualleen ja jaloilleen.

        Ajattelin vähän samoja asioita tänään mitä sinäkin; mietin päivällä, että vierihoito se parantaisi kenet hyvään ja nopeaan. Päiväunet untuvatäkin alla kainalossa poski toisen poskea vasten! Aijai. Ei siinä buranaa tarvittais. :D

        On se kyllä sairaalassa luonnoton kun kaikki siinä pyörii ympärillä. Semmosen reissun jälkeen oma koti tuntuu taivaalta. Kaikki omat tuoksut ja tavarat. Ihan vaan oma koti.

        Hyvä ettei ole kipeä masu. Näen sieluni silmin miten siili siellä kierii :D

        Yritin etsiä kananalleani pahimpaan halipulaan, mutta se ryökäle on piiloutunut jonnekkin. Nyt vie uni väkisin mennessään.

        Ihana kun olet kotona, ja hyviä öitä.

      • misspönttöuuni
        Vihertäjä kirjoitti:

        On se kyllä sairaalassa luonnoton kun kaikki siinä pyörii ympärillä. Semmosen reissun jälkeen oma koti tuntuu taivaalta. Kaikki omat tuoksut ja tavarat. Ihan vaan oma koti.

        Hyvä ettei ole kipeä masu. Näen sieluni silmin miten siili siellä kierii :D

        Yritin etsiä kananalleani pahimpaan halipulaan, mutta se ryökäle on piiloutunut jonnekkin. Nyt vie uni väkisin mennessään.

        Ihana kun olet kotona, ja hyviä öitä.

        Näin on. Kotia ei mikään paikka voita eikä itsemääräämisoikeutta, ja että pääsee kauppaan, autoilemaan, suihkuun kun haluaa jne.

        Mene sinä tuutilullaamaan, ota pehmonallukkapallukka jostain, minäkin kierin ja vierin tästä myös pian. Jaksaisi aamulla vaikka haistaa vähän raitista ilmaa kuistilta!

        Kiitos kivasta kannustusviestistä, mie kyllä ilahdun aina niistä kaikista! Nonnii eiku pyhää kohti : )

      • Vihertäjä
        Vihertäjä kirjoitti:

        On se kyllä sairaalassa luonnoton kun kaikki siinä pyörii ympärillä. Semmosen reissun jälkeen oma koti tuntuu taivaalta. Kaikki omat tuoksut ja tavarat. Ihan vaan oma koti.

        Hyvä ettei ole kipeä masu. Näen sieluni silmin miten siili siellä kierii :D

        Yritin etsiä kananalleani pahimpaan halipulaan, mutta se ryökäle on piiloutunut jonnekkin. Nyt vie uni väkisin mennessään.

        Ihana kun olet kotona, ja hyviä öitä.

        Entäs pehmeät rasvat? Jotain rapsia tms.

      • misspönttöuuni
        Vihertäjä kirjoitti:

        Entäs pehmeät rasvat? Jotain rapsia tms.

        En pysty nielemään mitään margariinia, huh huh..

      • Vihertäjä
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Näin on. Kotia ei mikään paikka voita eikä itsemääräämisoikeutta, ja että pääsee kauppaan, autoilemaan, suihkuun kun haluaa jne.

        Mene sinä tuutilullaamaan, ota pehmonallukkapallukka jostain, minäkin kierin ja vierin tästä myös pian. Jaksaisi aamulla vaikka haistaa vähän raitista ilmaa kuistilta!

        Kiitos kivasta kannustusviestistä, mie kyllä ilahdun aina niistä kaikista! Nonnii eiku pyhää kohti : )

        Sitä vasta hädän hetkellä tajuaa toisen merkityksen. Minä olen ollut ihan kusipää sinua kohtaan ja sanonut todella rumia asioita, joita ei voi anteeksi pyynnöllä korjata. Enkä yritä vakuutella olevani muuttunut mies, mutta olen miettinyt asioita ja tehnyt itsetutkiskelua. Tässä siis takeltelen, että olen pahoillani kaikesta tekemästäni ja sanomastani. Anteeksi.

        Sinun ei tarvitse vastata mitään. Halusin vain sanoa tämän.

      • misspönttöuuni
        Vihertäjä kirjoitti:

        Sitä vasta hädän hetkellä tajuaa toisen merkityksen. Minä olen ollut ihan kusipää sinua kohtaan ja sanonut todella rumia asioita, joita ei voi anteeksi pyynnöllä korjata. Enkä yritä vakuutella olevani muuttunut mies, mutta olen miettinyt asioita ja tehnyt itsetutkiskelua. Tässä siis takeltelen, että olen pahoillani kaikesta tekemästäni ja sanomastani. Anteeksi.

        Sinun ei tarvitse vastata mitään. Halusin vain sanoa tämän.

        Niin. Sairaalassa kun oli aikaa niin siinäkin ehti miettiä, että olishan se toisenlaista jos joku tulis katsomaan, kaipais ja ois jollekin sen verran tärkeä, että se olis ihan hitusen toisesta huolissaan ja valvois vaikka etuja silloin kun itse ei kykene, pysty, jaksa tms. Että joku olis ollu odottamassa kun herää ja kysymässä vointia.

        Ei mulla siellä kukaan käynyt. Mutta sehän se silleen kai tulevaisuus on, kun omaa perhettä ei ole hankkinut. Muilla tulee lapsetkin kyselemään ja katsomaan, miten siellä maataan.

        Jollain tavalla kävi vähän tunteisiin, mutta osin olen niin väsynytkin kaikista yllättävistä asioista, että laitan sen sen piikkiin.

        Höh..mites sie nyt tuolleen. Äläs nyt. Jos jotain on joskus ollut, olen ajat sitten kaikki anteeksi antanut. Ei mulla ole sen suhteen mitään hätää, älä semmosia mieti hyvä mies. Sen verran nyt kumminkin vastaan. *virtuaalihali*

      • Vihertäjä
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Niin. Sairaalassa kun oli aikaa niin siinäkin ehti miettiä, että olishan se toisenlaista jos joku tulis katsomaan, kaipais ja ois jollekin sen verran tärkeä, että se olis ihan hitusen toisesta huolissaan ja valvois vaikka etuja silloin kun itse ei kykene, pysty, jaksa tms. Että joku olis ollu odottamassa kun herää ja kysymässä vointia.

        Ei mulla siellä kukaan käynyt. Mutta sehän se silleen kai tulevaisuus on, kun omaa perhettä ei ole hankkinut. Muilla tulee lapsetkin kyselemään ja katsomaan, miten siellä maataan.

        Jollain tavalla kävi vähän tunteisiin, mutta osin olen niin väsynytkin kaikista yllättävistä asioista, että laitan sen sen piikkiin.

        Höh..mites sie nyt tuolleen. Äläs nyt. Jos jotain on joskus ollut, olen ajat sitten kaikki anteeksi antanut. Ei mulla ole sen suhteen mitään hätää, älä semmosia mieti hyvä mies. Sen verran nyt kumminkin vastaan. *virtuaalihali*

        Sinä olet nuori. Pistät vaan syötit menemään ja katsot minkälainen adonis sieltä tarttuu ;)

        *Virtuaalihalaa takaisi*

      • misspönttöuuni
        Vihertäjä kirjoitti:

        Sinä olet nuori. Pistät vaan syötit menemään ja katsot minkälainen adonis sieltä tarttuu ;)

        *Virtuaalihalaa takaisi*

        Ihana kun kannustat...

        Jos elämää on, on myös rakkautta.

        Muistakaa olla jokaisesta aamusta kiitollisia.

        Nyt painuu silmät kiinni...kauniita unia : )

      • Vihertäjä
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Ihana kun kannustat...

        Jos elämää on, on myös rakkautta.

        Muistakaa olla jokaisesta aamusta kiitollisia.

        Nyt painuu silmät kiinni...kauniita unia : )

        Kauniita unia 😊😪

    • pujotteIija

      Ai sie oot ollut leikkaushoitoa saamassa, tuliko yllättäen vai oliko etukäteen suunniteltu?

      Ja kysymykseen....varmaan ihan tarvittavat normaalit hoitotoimenpiteet suorittaisin, joissain tapauksissa ehkä myös epänormaalit.

      Pikaista toipumista vaan

      • misspönttöuuni

        Ei miun kanssa ehdi mittään suunnitella. Kaik tulloo ku salama kirkkaalta taivaalta, niihä se on ain ollunna. Rumps vuan ja tulikii "deitit" kirurgin kanssa, ei ollu etes ilmotusta missään rehvilöissä ja hää halus het miust "palasen" itelleen :D

        Kiitos Pujis! Hyvissä käsissä tsitte.

      • pujotteIija
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Ei miun kanssa ehdi mittään suunnitella. Kaik tulloo ku salama kirkkaalta taivaalta, niihä se on ain ollunna. Rumps vuan ja tulikii "deitit" kirurgin kanssa, ei ollu etes ilmotusta missään rehvilöissä ja hää halus het miust "palasen" itelleen :D

        Kiitos Pujis! Hyvissä käsissä tsitte.

        Tässä lälly, sinulle Marjaana
        https://www.youtube.com/watch?v=3M08JF1dhlg

      • misspönttöuuni
    • Anonyymi

      Oivoi... pidetään lämpimänä peiton alla, kunnes alkaa heräilemään. Sitten katsotaan perään kun alkaa tarkistelemaan että ympäristö on entisellään. Ettei jää kaulurista mihinkään kiinni tai muuten köpellä itseään kipeämmäksi kuin jo on. Silitellään, rapsutellaan ja lässytetään. Tarjoillaan herkkuruokia, lohdutetaan ja pidetään puolia. Pari päivää, niin alkaa taas elämä maistumaan 😊

      xLiner

    • kiva.nähdä

      Aloittaja: "Jos sinulla olisi oma, sairaalasta kotiutuva (leikkaus)potilas, kuinka hoitaisit häntä? Tämä on yleiskysymys."

      Ostaisin hänelle hänen mielisuklaatansa ja pitäisin muutenkin hyvänä. Soittaisin vielä päälle seuraavan laulun! :D

      https://www.youtube.com/watch?v=mh_1RhMVfrM

      • Anonyymi

        Jos opiskelisit tosissasi olisit osannut lukea ketjusta sen että suklaa on kiellettyjen listalla. :)

      • misspönttöuuni

        Potilaalla ehdoton kielto namusiin. :'(

    • Anonyymi

      Kyllä minä hoitaisin tekemällä ruokaa, siivoamalla, käymällä apteeksissa jos tarvis, pitämällä seuraa olenhan kiltti ätmi joten hoitaisin hyvin

      • Anonyymi

        Tarkoitatko että pönttiksen koti olisi jäänyt sotkuiseksi kun piti sairaalaan lähteä, on heti siivousta vailla kotiin tullessa? En usko.

      • Anonyymi

        Naisen kämppä on aina sotkuinen

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisen kämppä on aina sotkuinen

        Naisen auto on sotkuinen sisältä, täynnä turhaa krääsää mutta tuskin asunto.

      • misspönttöuuni

        Ihanaa! burrr! Hyvä

      • misspönttöuuni
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisen auto on sotkuinen sisältä, täynnä turhaa krääsää mutta tuskin asunto.

        Joo, näin päin se oikeastaan on...

        Autossa on vähän kaikkea, vähän liikaa, myönnetään.

        Koti on kunnossa. Vaatteet voivat olla vähän mytyissä, mutta muuten tiptop.

    • Anonyymi

      Kun neiti P on vuoteen omana niin pitäisin huolen siitä että mersun moottori ei ehdi kylmettyä.
      Piha on tietenkin lumen vallassa nyt mutta mersulla voisi tallata ja sladittaa lumet pois pihasta, ei toukokuulla enää viitsis käyttää lumikolaa.

      • misspönttöuuni

        Heh :D Tuota noin..hah. Ei siinä saisi kyllä mielenrauhaa sitten. Älä, älä koske...

        Aurauskulmiin ei saa tulla käppiä. Mulla on tosi tarkka häntäluutuntuma semmosesta, ei mamman aarretta kaikille siliteltäviksi anneta...spur.

    • Irvokas

      Tarpeen mukaan. Riippuen mikä leikkaus on tehty? I need more info.

      • misspönttöuuni

        Sisäelin, ja tsitten saumattu kiinni : tiks

      • Irvokas
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Sisäelin, ja tsitten saumattu kiinni : tiks

        Mikä sisäelin? Sen verran vielä tarkennusta kiitos :)

      • misspönttöuuni
        Irvokas kirjoitti:

        Mikä sisäelin? Sen verran vielä tarkennusta kiitos :)

        Sappi. Siis sitä ei enää ole.

      • misspönttöuuni
        Irvokas kirjoitti:

        Mikä sisäelin? Sen verran vielä tarkennusta kiitos :)

        Kyllä sitä nyt pitäisi osata hoitovinkki laittaa.

      • Irvokas
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Sisäelin, ja tsitten saumattu kiinni : tiks

        Mutta joo, sisäelin. Eli kaulan alapuolelta ja sukupuolielimen yläpuolelta. Olisiko todennäköisesti umpisuoli tai sydämen ohitusleikkaus. Voi ehkä olla vatsakin kyseessä. Kumartuminen varmasti tuskallista ensi alkuun leikkauksen jälkeisinä päivinä. Kumartuminen voisi olla vaivalloista. Tyynyä niskan taakse ja viihdettä eteen. Ruokaa tekisin ja toisin sänkyyn sopivalla tarjotin välineellä. Vatsan päälle ei parane laskea mitään. Välillä chillaisisin vieressä ettei aika kävisi toisella pitkäksi. Joku hyvä sarja vaikka pyörimään ja saan itse valita äänenvoimakkuuden, koska toinen ei pysty painimaan. Jos sitten sattuisi potilas haluamaan päikkärit niin se passaa, tekisin jotain muuta tai ottaisin päikkärit samalla. Saattaisin välillä kuittailla, että rullaluistelemaan pitäisi mennä ettei ihan makaamiseksi mene. Kuka kyyristyy koiran jätökset nostamaan? Tsup tsup! Lenkille :P Toisin kuittailusta huolimatta kuitenkin lääkkeet ja vedet sun muut ruuat. Jos on pahakin leikkaus ollut, niin vaippojenkin vaihto onnistuisi. Voisin kyllä siitä kuitata, että pas**it housuun taas (riippuen potilaan ja minun välisestä vuorovaikutuksesta. Jos kettuillaan muutenkin niin ok. Jos ei kettuilla niin sitten en.) Potilaalle siis. Mutta ei se hetkauttaisi. Se on ymmärrettävää siinä tilanteessa. Lohduttaisin siitä kuitenkin ja kertoisin miten nuorena tuli pas** housuun kun ei ollutkaan ihan kuiva pieru. :D Olisin muutenkin kaiketi tukena ja kertoisin naapurien juorut vaikka itseäni ei kiinnostaisi vit***kaan.

      • Irvokas
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Sappi. Siis sitä ei enää ole.

        Ai okei, sitten en tiedä. Tein tuon aikaisemman tekstin ennen kuin näin tämän. Mutta veikkaisin että aika lailla samalla lailla.

      • misspönttöuuni
        Irvokas kirjoitti:

        Mutta joo, sisäelin. Eli kaulan alapuolelta ja sukupuolielimen yläpuolelta. Olisiko todennäköisesti umpisuoli tai sydämen ohitusleikkaus. Voi ehkä olla vatsakin kyseessä. Kumartuminen varmasti tuskallista ensi alkuun leikkauksen jälkeisinä päivinä. Kumartuminen voisi olla vaivalloista. Tyynyä niskan taakse ja viihdettä eteen. Ruokaa tekisin ja toisin sänkyyn sopivalla tarjotin välineellä. Vatsan päälle ei parane laskea mitään. Välillä chillaisisin vieressä ettei aika kävisi toisella pitkäksi. Joku hyvä sarja vaikka pyörimään ja saan itse valita äänenvoimakkuuden, koska toinen ei pysty painimaan. Jos sitten sattuisi potilas haluamaan päikkärit niin se passaa, tekisin jotain muuta tai ottaisin päikkärit samalla. Saattaisin välillä kuittailla, että rullaluistelemaan pitäisi mennä ettei ihan makaamiseksi mene. Kuka kyyristyy koiran jätökset nostamaan? Tsup tsup! Lenkille :P Toisin kuittailusta huolimatta kuitenkin lääkkeet ja vedet sun muut ruuat. Jos on pahakin leikkaus ollut, niin vaippojenkin vaihto onnistuisi. Voisin kyllä siitä kuitata, että pas**it housuun taas (riippuen potilaan ja minun välisestä vuorovaikutuksesta. Jos kettuillaan muutenkin niin ok. Jos ei kettuilla niin sitten en.) Potilaalle siis. Mutta ei se hetkauttaisi. Se on ymmärrettävää siinä tilanteessa. Lohduttaisin siitä kuitenkin ja kertoisin miten nuorena tuli pas** housuun kun ei ollutkaan ihan kuiva pieru. :D Olisin muutenkin kaiketi tukena ja kertoisin naapurien juorut vaikka itseäni ei kiinnostaisi vit***kaan.

        Mitä te nyt yöllä rupesitte koko väki naurattamaan. Ei pysty, mutta on pakko :'D :D

        Noh, aikamoinen hoituri

      • Irvokas
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Mitä te nyt yöllä rupesitte koko väki naurattamaan. Ei pysty, mutta on pakko :'D :D

        Noh, aikamoinen hoituri

        Siis tuo on totta, noin tekisin. Ja toinen vain nauraa. Katottaisiin potilaan kanssa vaikka Star Trekkiä.... Täysillä! :D Potilas ei pysty nyt ottamaan kaukosäädintä pois. :P (Tämä nyt oli vitsi)

        Mutta joo, tuolleen. Maalaisjärjellä, potilas on kipeä niin autetaan. Sitten kun itse on kipeä, niin toivottavasti tekisi potilas samalla tavalla. Ei se homma muuten toimi. I scratch your back and you scratch my back. Huumoria vähän joukkoon niin ei vit*ta. Tästä tulikin mieleen, törmäsin hyvään Britti sarjaan "Doc Martin" I like.

      • misspönttöuuni
        Irvokas kirjoitti:

        Siis tuo on totta, noin tekisin. Ja toinen vain nauraa. Katottaisiin potilaan kanssa vaikka Star Trekkiä.... Täysillä! :D Potilas ei pysty nyt ottamaan kaukosäädintä pois. :P (Tämä nyt oli vitsi)

        Mutta joo, tuolleen. Maalaisjärjellä, potilas on kipeä niin autetaan. Sitten kun itse on kipeä, niin toivottavasti tekisi potilas samalla tavalla. Ei se homma muuten toimi. I scratch your back and you scratch my back. Huumoria vähän joukkoon niin ei vit*ta. Tästä tulikin mieleen, törmäsin hyvään Britti sarjaan "Doc Martin" I like.

        Noh noinhan se menee, mä oon sulle kävelykeppi, sie olet mulle : )

        Mutta jos liikaa naurattaa, voi tikki singota olohuoneen nurkkaan.

        Kuvauksesi oli hyvin perusteellinen hoito. Hoitokurssi läpäisty :D

      • Irvokas
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Mitä te nyt yöllä rupesitte koko väki naurattamaan. Ei pysty, mutta on pakko :'D :D

        Noh, aikamoinen hoituri

        Tuosta housuihin pas**misesta tuli mieleen. :D Tositarina. I swear. Olin about kahdeksan vuotias. Nukuttiin isoveljen kanssa samassa huoneessa. Se huone oli iso. Tuli sitten paha olo itselleni, en tiedä mistä syystä. Meidän nukkumahuone oli erilleen. Oli meidän huone, iso eteinen ja vessa siinä eteisessä. Metrin pari päässä nukkumahuoneesta. Sitten kun oli taapero, niin matka oli pitkä! Sieltä nukkumahuoneen perältä. Joku kolme metriä eteisen ovelle. Eteisestä pari metriä vessaan. Tuli ripulioksennus härdelli. :D Viisi metriä paskaa ja oksennusta. :D Sinne vessaan asti, sielläkään sitten ei kaikki osunut pönttöön. V**tu oli äiti kiukkunen. :D Siinä sitten poika pesulle ja takaisin nukkumaan. Että sillai. :)

        Kyllä sitä pas*** saanut itsekkin kokea. Tuossa jossain välissä selvitin, kun oli syyskelit. Märkää. Koiran annoin aina remuta maassa. Kieriä. Se sitten kieri löysässä vetisessä pas***sa. Oli sitä hajua hissimatkassa. Silloin juopottelin vielä, niin oli jäätävä darrakin. Ei muuta kuin pas**sesta pannasta kiinni ja koira pesulle. Melkein tuli oksennus siinä itsellekkin. Mutta se on vaan sitä elämää. :D

      • Irvokas
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Noh noinhan se menee, mä oon sulle kävelykeppi, sie olet mulle : )

        Mutta jos liikaa naurattaa, voi tikki singota olohuoneen nurkkaan.

        Kuvauksesi oli hyvin perusteellinen hoito. Hoitokurssi läpäisty :D

        Toivottavasti potilaan tikit ei nyt sinkoa. :) Paranemisia potilaalle!

    • Anonyymi

      Leikkisin hoitsua ja kun toinen makaa potilaana pöllisin kämpästä kaiken irti lähtevän...ja napostelisin sen jääkaapista:D hyi haha

      peppis.zombina

      • misspönttöuuni

        Kamalaa, Peppis. :D

      • Anonyymi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kamalaa, Peppis. :D

        naurattaa,olisinko vähän k.pää looool jos ei potilas ole kanttuvei niin ekaksi vähän mömmöjä että nukuttaa..ehdin paistamaan pihvin ennen kuin herää:D
        en oikeasti olis tollanen kuhan vitsailen;)
        sulta lähti sappi?:/ vähän huumorilla,nyt sua ei ainakaan voi sapettaa ja se on hyvä asia ^_^

        peppis.zombina

      • misspönttöuuni
        Anonyymi kirjoitti:

        naurattaa,olisinko vähän k.pää looool jos ei potilas ole kanttuvei niin ekaksi vähän mömmöjä että nukuttaa..ehdin paistamaan pihvin ennen kuin herää:D
        en oikeasti olis tollanen kuhan vitsailen;)
        sulta lähti sappi?:/ vähän huumorilla,nyt sua ei ainakaan voi sapettaa ja se on hyvä asia ^_^

        peppis.zombina

        Kyllä mä sulle nauran (minkä kykenen) nyt, sie olet ihan hassu :'D

        Huumori on hyvästä, pihvinpaistaja hoitsu :'D

        Jep, varaosia irrotellaan, ei voi ennää lainata *naurua*

      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ja jotenkin tästä biisistä tulee sinä mieleen..salsaa..aijaijai pönttis kurvailee kämpässä :D
        https://www.youtube.com/watch?v=nHkvmPOfjuM&list=LLUMeZdM7AUfhSyoVflT3i-w&index=57

        mitä ihmettä,miks mun viesti sulle poistettiin??:/ siinä ei tod ollut mitään sopimatonta,toivottavasti ehdin lukee sen grrrr.
        täs muuten toinen sims biisi,aika hyvä eikö ookki,vois olla vaik radio biisi :)
        https://www.youtube.com/watch?v=2EFQqLstgnc

        kk ja kapteeni lol peppis vaan..otin tos aikasemmin nauksun niin vähän hilpee olo;D

    • Dissi

      No kysyisin miten pitäisi suhtautua kotiutumiseen? Jotkut ei pidä paapomisesta, kuten en itsekään, vaan hössäämisen voi jättää pois ja olla kuten ennenkin, mutta toiset taas pitävätkin siitä, että huolehditaan.

      Muistan itse kun jalka leikattiin, niin varsinkin oma mutsi höösäs kaikkea... se jo mietti, että sänkykin pitäis siirtää olohuoneeseen, ettei tarttis makuuhuoneesta nousta paria rappua vessakäynnille ja vessanpyttykin ois varmaan pitänyt vaihtaa ja laittaa ainakin korokkeita ja ties mitä... :oD Hillitsin intoa ja sanoin, että kyllä mulla on aikaa kikkailla sauvojen kanssa... :oD

      Oma muru kyllä ahkerasti autteli alussa hieromalla ja teippailemalla haavaa, kun ei oikein itse alkuun ylettänytkään kaikkea tekemään, kun jalka ei taipunut turpeen vuoksi. Sellainen auttelu on tietysti jees... Ja olihan hänkin vähän aina huolissaan, että miten pärjään, mutta kuitenkin antoi touhuilla itsekin asioita, eikä väkisin tunkenut auttamaan. Kysyi aina, jos tarviin apua. Minusta sellainen on fiksua.

      • HortenMarket

        Mulla vähän sama juttu, pyrin toimimaan ominpäin mahdollisimman pitkälle. Ja ahdistaa hössötys. Mutta toki kivaa, kun joku nostelee kaikki raskaat puolesta, jos on vatsanseutua leikelty. ☺️

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Mulla vähän sama juttu, pyrin toimimaan ominpäin mahdollisimman pitkälle. Ja ahdistaa hössötys. Mutta toki kivaa, kun joku nostelee kaikki raskaat puolesta, jos on vatsanseutua leikelty. ☺️

        No minusta tuo kysyminen on aina kaiken aa ja oo... Kyllä se niin vaan on, että kysyvä ei tieltä eksy. :o)

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        No minusta tuo kysyminen on aina kaiken aa ja oo... Kyllä se niin vaan on, että kysyvä ei tieltä eksy. :o)

        Juu, se toimii. Ei tuu sitten tallottua toisen varpaillekaan, eikä oletettua omiaan. 😃

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Juu, se toimii. Ei tuu sitten tallottua toisen varpaillekaan, eikä oletettua omiaan. 😃

        Joo. Minusta on tärkeää ymmärtää sellainen roolitus... Jos haluaa auttaa, kysyy ensin miten ja haluaako toinen edes tulla autetuksi... Olipahan kyse ihan mistä vaan... :o)
        Sitä saattaa olla tuputtaja, eikä auttaja hyvinkin ja joissain asioissa ihmiset osaa olla herkkiä... Itselläkin meinas mennä jo ärähtelyn puolelle, kun mutsi alkoi höösätä... Jotenkin tulee sellainen kaksjakoinen olo...ymmärrän kyllä, että ihmiset haluaa auttaa ja jeesata, mutta vois hiukka antaa luvan itse päättää omista asioistaan... Kyllä mäkin osaan apua pyytää, kun sille päälle satun. :oD

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        Joo. Minusta on tärkeää ymmärtää sellainen roolitus... Jos haluaa auttaa, kysyy ensin miten ja haluaako toinen edes tulla autetuksi... Olipahan kyse ihan mistä vaan... :o)
        Sitä saattaa olla tuputtaja, eikä auttaja hyvinkin ja joissain asioissa ihmiset osaa olla herkkiä... Itselläkin meinas mennä jo ärähtelyn puolelle, kun mutsi alkoi höösätä... Jotenkin tulee sellainen kaksjakoinen olo...ymmärrän kyllä, että ihmiset haluaa auttaa ja jeesata, mutta vois hiukka antaa luvan itse päättää omista asioistaan... Kyllä mäkin osaan apua pyytää, kun sille päälle satun. :oD

        Sama homma, äiti ja isäkin pruukaa aina hössöttää, kun olen jotenkin sairaana niin että on hankalaa olla.

        Mä välttelen välillä ees kertomasta, että oon kipee kun en jaksa hössöttämistä. Pidän omana tietonani vaan.

        Täytyy sanoa, että kyllä se lapsena oli tarpeen kun huolehtivat. Itse ei olis osannut, eikä kyennyt kaikkea huolehtia itsensä hyväksi.

        Ja verenmyrkytyksen vuoksi kun olin aivan sekaisin, puoli kuollut ja tajunta pätki niin oli hyvä, että mies otti ohjat käsiin ja toimitti mut hoitoon. Yksin olisin kuollut siinä kunnossa, en olis kyennyt auttamaan itseäni. Niin oli tolkku pois. Ei pystynyt minkäänlaiseen järjeilyyn. Edes liikkumaan ite kaatuilematta.

        Mut noin muuten, kun pää toimii tykkään päättää ite ja toipumisenkin vuoksi nopeesti lähtee normaaliin arkeen. Kipuja aina on, ne kestää kyllä. Sektiotkin oli kivuliaita parantua, mutta ei se kipu muutako vähän varottelee. 😃

        Ettei riuhdo niin et ratkee, mut muuten voi normisti elää.

      • HortenMarket
        HortenMarket kirjoitti:

        Sama homma, äiti ja isäkin pruukaa aina hössöttää, kun olen jotenkin sairaana niin että on hankalaa olla.

        Mä välttelen välillä ees kertomasta, että oon kipee kun en jaksa hössöttämistä. Pidän omana tietonani vaan.

        Täytyy sanoa, että kyllä se lapsena oli tarpeen kun huolehtivat. Itse ei olis osannut, eikä kyennyt kaikkea huolehtia itsensä hyväksi.

        Ja verenmyrkytyksen vuoksi kun olin aivan sekaisin, puoli kuollut ja tajunta pätki niin oli hyvä, että mies otti ohjat käsiin ja toimitti mut hoitoon. Yksin olisin kuollut siinä kunnossa, en olis kyennyt auttamaan itseäni. Niin oli tolkku pois. Ei pystynyt minkäänlaiseen järjeilyyn. Edes liikkumaan ite kaatuilematta.

        Mut noin muuten, kun pää toimii tykkään päättää ite ja toipumisenkin vuoksi nopeesti lähtee normaaliin arkeen. Kipuja aina on, ne kestää kyllä. Sektiotkin oli kivuliaita parantua, mutta ei se kipu muutako vähän varottelee. 😃

        Ettei riuhdo niin et ratkee, mut muuten voi normisti elää.

        Oon kans sanonut, et pyydän apua sit kun tartten. Osaan kans pyytää, kun tosiaan tartten. ☺️

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Oon kans sanonut, et pyydän apua sit kun tartten. Osaan kans pyytää, kun tosiaan tartten. ☺️

        Joo. Mutta muistan, että exä aikoinaan kyllä pettyi, kun en kuulemma tukenut häntä jossain sairauden kohdalla, mutta kun kysyin, että mitenkä olis pitänyt tukea, ei hän osannut edes sitä kertoa. :oD
        Ois varmaan pitänyt voivotella hänen puolestaan. :oD

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        Joo. Mutta muistan, että exä aikoinaan kyllä pettyi, kun en kuulemma tukenut häntä jossain sairauden kohdalla, mutta kun kysyin, että mitenkä olis pitänyt tukea, ei hän osannut edes sitä kertoa. :oD
        Ois varmaan pitänyt voivotella hänen puolestaan. :oD

        Oon minäkin joskus pettynyt, kun on jätetty pulaan ja paettu kun apua olis tarvinut. Mutta jotkut myös pelkää kumppanin sairastamista, ovat avuttomia...menee kipsiin.

        Ja jotkut ei vaan välitä auttaa...arvo laskee, jos sairastaa..

      • HortenMarket
        HortenMarket kirjoitti:

        Oon minäkin joskus pettynyt, kun on jätetty pulaan ja paettu kun apua olis tarvinut. Mutta jotkut myös pelkää kumppanin sairastamista, ovat avuttomia...menee kipsiin.

        Ja jotkut ei vaan välitä auttaa...arvo laskee, jos sairastaa..

        Toisaalta mä olen sairastanut erityisesti eniten ja pahiten nuorena, silloin kun muut on mennyt ja eläneet ns. täysillä. Niin ymmärrän senkin kyllä, että kysyyhän se kanttia ja vähän muutakin, haluuko sitouttaa ittensä tämmöseen naiseen ja ihmiseen.🙂

        Ei se ole niin vaan, että uhraa koko elämänsäkään puolikuntosen vaivoihin.

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Oon minäkin joskus pettynyt, kun on jätetty pulaan ja paettu kun apua olis tarvinut. Mutta jotkut myös pelkää kumppanin sairastamista, ovat avuttomia...menee kipsiin.

        Ja jotkut ei vaan välitä auttaa...arvo laskee, jos sairastaa..

        No mä koitin skarpata häntä ja hoisin silloin muksuja mahdollisimman paljon, hoisin myös kaikkea muuta kodin hommia, mutta onhan se vaikeaa toista jotenkin "tukea", jos ei edes potilas itse tiedä mitä tarvitsee?
        Ja siinä jos toinen odottaa, että toinen saa vaikkapa olon muuttumaan "ei sairaaksi", hän erehtyy siinä. Tässäkin ehkä pitäisi ottaa hiukan vastuuta omista tuntemuksistaan...

        Mun isä esimerkiksi heittäytyy aina sairauksiensa kanssa....kiukuttelee, ihan kuin ne olisi meidän muitten vika ja varsinkin lääkeäreiden vika. :oD

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        No mä koitin skarpata häntä ja hoisin silloin muksuja mahdollisimman paljon, hoisin myös kaikkea muuta kodin hommia, mutta onhan se vaikeaa toista jotenkin "tukea", jos ei edes potilas itse tiedä mitä tarvitsee?
        Ja siinä jos toinen odottaa, että toinen saa vaikkapa olon muuttumaan "ei sairaaksi", hän erehtyy siinä. Tässäkin ehkä pitäisi ottaa hiukan vastuuta omista tuntemuksistaan...

        Mun isä esimerkiksi heittäytyy aina sairauksiensa kanssa....kiukuttelee, ihan kuin ne olisi meidän muitten vika ja varsinkin lääkeäreiden vika. :oD

        Joo, kuulostaa sille että sairastamisen myötä heillä on vähän " ylikorostunutta" se huomioimisen tarve. Pitäs olla jotenkin jalustalla tms?

        Mun isäkin on sellanen, et jos sillä on mitä vaan vaikeeta niin muillakin on sitten vaikeeta. Valittaa, kiukkuaa ja jankuttaa niitä vitutuksiaan tehden muillekin helvetin tukalat olot. 😣

      • misspönttöuuni
        Dissi kirjoitti:

        Joo. Mutta muistan, että exä aikoinaan kyllä pettyi, kun en kuulemma tukenut häntä jossain sairauden kohdalla, mutta kun kysyin, että mitenkä olis pitänyt tukea, ei hän osannut edes sitä kertoa. :oD
        Ois varmaan pitänyt voivotella hänen puolestaan. :oD

        Oot kirjottanu hyviä mietintöjä. Että miltä kannalta pitäis katsoa.

        Tavallaan ymmärrän tuota exää kun itekin taidan toimia samalla tapaa, että toivon toisen vieressä 'voivottelevan' ja surkuttelevan. Kerran on jopa kysytty (miehenkilö), että pitäskö tässä nyt sinun kanssas sitten yhdessä itkeä ja surra vai mikä homma, niin sanoin suoraan, että pitäs.

        Jotkut ihmisistä kipeenä olleessaan vaan tarvii semmosta hienosäätöstä virittäytymistä samaan tilaan, ja joskus sitä voivottelua ja myötätuntoista vieressä ähertämistä tarvitaan : )

        En minä tiedä, se jotenkin helpottaa. Se läsnäolo.

        Tosin vanhempien kanssa on juu eri juttu; siinä palaa äkkiä hihat, se on toisenlaista. Vanhemmat kääntävät sen hysterisoinniksi ja lapsen tasolle ei ole kiva taantua.

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Joo, kuulostaa sille että sairastamisen myötä heillä on vähän " ylikorostunutta" se huomioimisen tarve. Pitäs olla jotenkin jalustalla tms?

        Mun isäkin on sellanen, et jos sillä on mitä vaan vaikeeta niin muillakin on sitten vaikeeta. Valittaa, kiukkuaa ja jankuttaa niitä vitutuksiaan tehden muillekin helvetin tukalat olot. 😣

        Sun isäs kuulostaa vähän multa, pakko sanoa : )

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Mulla vähän sama juttu, pyrin toimimaan ominpäin mahdollisimman pitkälle. Ja ahdistaa hössötys. Mutta toki kivaa, kun joku nostelee kaikki raskaat puolesta, jos on vatsanseutua leikelty. ☺️

        Niin, tuota pikku auttelua, hakua, vientiä, tuontia, kantoa ja sitä vaan, että on kysymässä tukena ja turvana, että onko kaikki hyvin ja tavoitettavissa sitten jos ei ole. Tulee olo, että kyllä tämä tästä! : )

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Sama homma, äiti ja isäkin pruukaa aina hössöttää, kun olen jotenkin sairaana niin että on hankalaa olla.

        Mä välttelen välillä ees kertomasta, että oon kipee kun en jaksa hössöttämistä. Pidän omana tietonani vaan.

        Täytyy sanoa, että kyllä se lapsena oli tarpeen kun huolehtivat. Itse ei olis osannut, eikä kyennyt kaikkea huolehtia itsensä hyväksi.

        Ja verenmyrkytyksen vuoksi kun olin aivan sekaisin, puoli kuollut ja tajunta pätki niin oli hyvä, että mies otti ohjat käsiin ja toimitti mut hoitoon. Yksin olisin kuollut siinä kunnossa, en olis kyennyt auttamaan itseäni. Niin oli tolkku pois. Ei pystynyt minkäänlaiseen järjeilyyn. Edes liikkumaan ite kaatuilematta.

        Mut noin muuten, kun pää toimii tykkään päättää ite ja toipumisenkin vuoksi nopeesti lähtee normaaliin arkeen. Kipuja aina on, ne kestää kyllä. Sektiotkin oli kivuliaita parantua, mutta ei se kipu muutako vähän varottelee. 😃

        Ettei riuhdo niin et ratkee, mut muuten voi normisti elää.

        Ja ottaa ohjat käsiin on hyvä asia kans. Pitää olla mielessä sellainen tieto, että jos jotain sattuu, siinä on joku joka ehkä kykenee tekemään jotain kun itseltä tolkku pois.

        Mulle ois käyny 2000-luvun alussa huonosti jos oma äiti ei olisi ollut niin silmät auki ja tarkkakuuloinen ja tajuinen. Opiskelin etäämmällä toisessa kaupungissa, sairastuin ja nousi yhtäkkiä hillitön kuume, makasin taju kankaalla, houreissa opiskelija-asunnossa. Äityliini hyppäsi mammanvaistolla autoon, ja onneksi ajoi kotoa ja kuskasi kiiresti yksityiselle lääkäriin! Eipä enää oma tolkku sanonut, mitä olisi pitänyt tehdä. Äidin tullessa olin hyytynyt jo lattialle. Tietysti tuossa ois joku voinut soittaa sinne ambulanssin, mutta ei äiti sitä ajatellut vaan tuli vissiin ylinopeutta paikalle.

        Elämään mahtuu monenlaisia tilanteita.

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Sama homma, äiti ja isäkin pruukaa aina hössöttää, kun olen jotenkin sairaana niin että on hankalaa olla.

        Mä välttelen välillä ees kertomasta, että oon kipee kun en jaksa hössöttämistä. Pidän omana tietonani vaan.

        Täytyy sanoa, että kyllä se lapsena oli tarpeen kun huolehtivat. Itse ei olis osannut, eikä kyennyt kaikkea huolehtia itsensä hyväksi.

        Ja verenmyrkytyksen vuoksi kun olin aivan sekaisin, puoli kuollut ja tajunta pätki niin oli hyvä, että mies otti ohjat käsiin ja toimitti mut hoitoon. Yksin olisin kuollut siinä kunnossa, en olis kyennyt auttamaan itseäni. Niin oli tolkku pois. Ei pystynyt minkäänlaiseen järjeilyyn. Edes liikkumaan ite kaatuilematta.

        Mut noin muuten, kun pää toimii tykkään päättää ite ja toipumisenkin vuoksi nopeesti lähtee normaaliin arkeen. Kipuja aina on, ne kestää kyllä. Sektiotkin oli kivuliaita parantua, mutta ei se kipu muutako vähän varottelee. 😃

        Ettei riuhdo niin et ratkee, mut muuten voi normisti elää.

        Ja ottaa ohjat käsiin on hyvä asia kans. Pitää olla mielessä sellainen tieto, että jos jotain sattuu, siinä on joku joka ehkä kykenee tekemään jotain kun itseltä tolkku pois.

        Mulle ois käyny 2000-luvun alussa huonosti jos oma äiti ei olisi ollut niin silmät auki ja tarkkakuuloinen ja tajuinen. Opiskelin etäämmällä toisessa kaupungissa, sairastuin ja nousi yhtäkkiä hillitön kuume, makasin taju kankaalla, houreissa opiskelija-asunnossa. Äityliini hyppäsi mammanvaistolla autoon, ja onneksi ajoi kotoa ja kuskasi kiiresti yksityiselle lääkäriin! Eipä enää oma tolkku sanonut, mitä olisi pitänyt tehdä. Äidin tullessa olin hyytynyt jo lattialle. Tietysti tuossa ois joku voinut soittaa sinne ambulanssin, mutta ei äiti sitä ajatellut vaan tuli vissiin ylinopeutta paikalle.

        Elämään mahtuu monenlaisia tilanteita.

      • HortenMarket
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Oot kirjottanu hyviä mietintöjä. Että miltä kannalta pitäis katsoa.

        Tavallaan ymmärrän tuota exää kun itekin taidan toimia samalla tapaa, että toivon toisen vieressä 'voivottelevan' ja surkuttelevan. Kerran on jopa kysytty (miehenkilö), että pitäskö tässä nyt sinun kanssas sitten yhdessä itkeä ja surra vai mikä homma, niin sanoin suoraan, että pitäs.

        Jotkut ihmisistä kipeenä olleessaan vaan tarvii semmosta hienosäätöstä virittäytymistä samaan tilaan, ja joskus sitä voivottelua ja myötätuntoista vieressä ähertämistä tarvitaan : )

        En minä tiedä, se jotenkin helpottaa. Se läsnäolo.

        Tosin vanhempien kanssa on juu eri juttu; siinä palaa äkkiä hihat, se on toisenlaista. Vanhemmat kääntävät sen hysterisoinniksi ja lapsen tasolle ei ole kiva taantua.

        Juu meillä ainakin porukoilta puuttuu järki, ne ei ymmärrä kokonaisuuksia, ihmisen anatomiaa tms. miksi mitäkin niin hyvin niin menee hysteeriseksi. Eikä auta järkipuhekaan, kun eivät ymmärrä sitä kun puuttuu se tieto asioista. 🤣

        Kuvittelee vaikka mitä kauheeta ja lietsoo ittensä paniikkiin ja semmosesta ei ole kelleen kun pelkkää haittaa...

      • HortenMarket
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Sun isäs kuulostaa vähän multa, pakko sanoa : )

        Kääk, mä välillä hermostun isääni ja pudottelen pommeja suustani. Se on kyllä niin ärsyttävä itsesäälissä piehtaroija, että tuskin kukaan muu.😣

        Kierii oikeen murheissaan ja hankaa niitä itseensä...joskus sitten tulee ihan riitakin meillä hänen kanssaan.

      • HortenMarket
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Ja ottaa ohjat käsiin on hyvä asia kans. Pitää olla mielessä sellainen tieto, että jos jotain sattuu, siinä on joku joka ehkä kykenee tekemään jotain kun itseltä tolkku pois.

        Mulle ois käyny 2000-luvun alussa huonosti jos oma äiti ei olisi ollut niin silmät auki ja tarkkakuuloinen ja tajuinen. Opiskelin etäämmällä toisessa kaupungissa, sairastuin ja nousi yhtäkkiä hillitön kuume, makasin taju kankaalla, houreissa opiskelija-asunnossa. Äityliini hyppäsi mammanvaistolla autoon, ja onneksi ajoi kotoa ja kuskasi kiiresti yksityiselle lääkäriin! Eipä enää oma tolkku sanonut, mitä olisi pitänyt tehdä. Äidin tullessa olin hyytynyt jo lattialle. Tietysti tuossa ois joku voinut soittaa sinne ambulanssin, mutta ei äiti sitä ajatellut vaan tuli vissiin ylinopeutta paikalle.

        Elämään mahtuu monenlaisia tilanteita.

        Niinpä se on. Hyvä olis jokaisella olla joku joka välittää. Sehän kylmältä tuntuukin, kun kaikilla ei ole..😢

      • Dissi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Oot kirjottanu hyviä mietintöjä. Että miltä kannalta pitäis katsoa.

        Tavallaan ymmärrän tuota exää kun itekin taidan toimia samalla tapaa, että toivon toisen vieressä 'voivottelevan' ja surkuttelevan. Kerran on jopa kysytty (miehenkilö), että pitäskö tässä nyt sinun kanssas sitten yhdessä itkeä ja surra vai mikä homma, niin sanoin suoraan, että pitäs.

        Jotkut ihmisistä kipeenä olleessaan vaan tarvii semmosta hienosäätöstä virittäytymistä samaan tilaan, ja joskus sitä voivottelua ja myötätuntoista vieressä ähertämistä tarvitaan : )

        En minä tiedä, se jotenkin helpottaa. Se läsnäolo.

        Tosin vanhempien kanssa on juu eri juttu; siinä palaa äkkiä hihat, se on toisenlaista. Vanhemmat kääntävät sen hysterisoinniksi ja lapsen tasolle ei ole kiva taantua.

        No exälle tuli kauhea päänsärky ja siitä seurasi pitkä lääkärissäkäyntirumba. Lapset oli aika pieniä silloin ja loppujen lopuksi se oli aivolaskimotukos (sinus tromboosi) mikä oli syynä. Ihan vakava homma, mutta vaikea siinä oli saada hänen oloaan korjattua, eikä sitä voikkaan...

        Ymmärrän kyllä, että sitä käy jos minkäkinlaisia tunteita läpi ja suurin kaikista on ehkä se, että kukaan ei tajua miltä sinusta tuntuu... Itse kävin tuota samaa läpi viime talvena... Ei ollut helppoa, mutta toisaalta eihän kukaan voikaan tajuta miltä minusta tuntuu, vaikka selittäisin kuinka. Niin se vaan on. Tietenkin sitä pitäisi saada purkaa oloaan ja tuntemuksiaan, kunhan taas toinen tai muut yleensä hoksaavat, ettei voikaan tehdä niille tunteille muuta kuin olla läsnä ja taas itsekin hoksaa, että muuta ei niille tunteille muutkaan voi tehdä kuin olla vieressä taputtamassa olkapäähän.

        Isän puolella on muutama sukulainenkin, jotka ovat heittäytyneet sairauden vietäväksi... kiukuttelevat ja eivät tee itse juuri mitään sairauden eteen, kun taas äitin puolella on sinnikkäämpää väkeä. Eno esimerkiksi katkaisi vasemmasta kädestä jossain kolme sormea irtipoikki. Jäi vaan etusormi ja peukalo. Silti osallistui Finlandiahiihtoon, armeijan kertausharjoituksiin, työelämään ja ampui sorsia ja tekee oikeastaan ihan mitä vaan sill vajavaisella kädelläkin. Periksi ei anneta millään. :oD

        Itsekin olen varmaan kaksijakoinen sairastelun ja muittenkin vastoinkäymisien kanssa. Pää kyllä tajuaa, että ei pitäis antaa periksi ja vastoinkäymisiä tulee, mutta joskus sitä vaan löytää itsensä marisemasta kaikesta. :oD Itsensä sääliminen on järkkyä... marttyyriluonne jos alkaa kiilaamaan kuvioon, sit alkaa ketuttamaan itseäkin...mutta minusta ne on vaan vaikka perheessä opittuja tapoja ja keinoja selvitä tilanteesta... Vaikka kuinka tietäis mikä ois parempi tapa, se vaan kuplii se opittu tapa pinnalle, varsinkin jos tilanne on juuri päällä... Mutta hyvä se on pysähtyä välillä ja mietiskellä niitä. :o)

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Kääk, mä välillä hermostun isääni ja pudottelen pommeja suustani. Se on kyllä niin ärsyttävä itsesäälissä piehtaroija, että tuskin kukaan muu.😣

        Kierii oikeen murheissaan ja hankaa niitä itseensä...joskus sitten tulee ihan riitakin meillä hänen kanssaan.

        Ihan kuin meijän ukkokin... :oD

        Kerran se marmatti kun joku lääkäri ei ollutkaan soittanut... Se sanoi uhmakkaasti, ettei hän ainakaan soita takaisin sille ja ala anelemaan tietoja....minä töksäytin, että hirveestippä se sitä lääkäriä varmaan ahdistaa, jos on unohtanut, kun on ehkä useampikin potilas päivän aikana... Että omapahan on vaivasi... :oD Vaihtui keliiin jutut nopeesti. :oD

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Niinpä se on. Hyvä olis jokaisella olla joku joka välittää. Sehän kylmältä tuntuukin, kun kaikilla ei ole..😢

        No välillä saattaa olla, että jotkut oikein vaikeat tapaukset kyllä karsii ympäriltään välittävät...kun niitten pitäis osata juurikin ottaa vastuu myös sairastavan tunteista ja korjata nekin.
        Monissa vanhemmissa ihmisissä näkee väsymistä toisen marmatukselle....sit alkaa olla jo aikamoista ärinää puolin ja toisin, kun kumpikin kiukuttelee toisilleen... :o/

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        Ihan kuin meijän ukkokin... :oD

        Kerran se marmatti kun joku lääkäri ei ollutkaan soittanut... Se sanoi uhmakkaasti, ettei hän ainakaan soita takaisin sille ja ala anelemaan tietoja....minä töksäytin, että hirveestippä se sitä lääkäriä varmaan ahdistaa, jos on unohtanut, kun on ehkä useampikin potilas päivän aikana... Että omapahan on vaivasi... :oD Vaihtui keliiin jutut nopeesti. :oD

        Heh, meillä taas iskä haukkuu mitä rumemmin termein ja uhoaa vaikka millä turpaan laittamisella yms. jos joku on hänen mielestään hoitanut hänen asioitaan väärin tai aiheuttanut hälle ongelmia.

        Naisille se puhuu välillä ihan hirveutä, vedä vityu päähäsi ja helvetin höhlä harakka yms. kun joku asia ei hoidu puhelinlankoja tms. pitkin isän mielen mukaan.

        Ja me, perhe mekin kuullaan kunniamme jos syytä on. Oonkin välillä sanonnu sille isälle, että ota se pääs pois perseestäs ja looeta ekana toi uhoominen. Sitten se aikansa katjahtelee mulle ja lopulta jopa kuuntelee ja nauraa koko jutulle.🤣

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        No välillä saattaa olla, että jotkut oikein vaikeat tapaukset kyllä karsii ympäriltään välittävät...kun niitten pitäis osata juurikin ottaa vastuu myös sairastavan tunteista ja korjata nekin.
        Monissa vanhemmissa ihmisissä näkee väsymistä toisen marmatukselle....sit alkaa olla jo aikamoista ärinää puolin ja toisin, kun kumpikin kiukuttelee toisilleen... :o/

        Totta, näin mun porukoillakin. On välillä niin jyrinää että...ja äiti väsyy.🙁

      • HortenMarket
        HortenMarket kirjoitti:

        Heh, meillä taas iskä haukkuu mitä rumemmin termein ja uhoaa vaikka millä turpaan laittamisella yms. jos joku on hänen mielestään hoitanut hänen asioitaan väärin tai aiheuttanut hälle ongelmia.

        Naisille se puhuu välillä ihan hirveutä, vedä vityu päähäsi ja helvetin höhlä harakka yms. kun joku asia ei hoidu puhelinlankoja tms. pitkin isän mielen mukaan.

        Ja me, perhe mekin kuullaan kunniamme jos syytä on. Oonkin välillä sanonnu sille isälle, että ota se pääs pois perseestäs ja looeta ekana toi uhoominen. Sitten se aikansa katjahtelee mulle ja lopulta jopa kuuntelee ja nauraa koko jutulle.🤣

        Oho typoja...

        Mutta joo..oon semmosen ärhäkän iskän lapsena kasvanut. Niin en osaa pelätä rumia puheita, suurta ääntä enkä junttia luonnetta. Yhtä junttina vaan palautetta takas koteloon..😝

      • HortenMarket
        HortenMarket kirjoitti:

        Oho typoja...

        Mutta joo..oon semmosen ärhäkän iskän lapsena kasvanut. Niin en osaa pelätä rumia puheita, suurta ääntä enkä junttia luonnetta. Yhtä junttina vaan palautetta takas koteloon..😝

        Enten vaan hirvittää, isäukon kiivaus. Se kun helposti myös käy kiinni ja mottaa, jos menee yli hilseen. Että kun muistikin joskus menee niin mahtaako saaha juosta itekin karkuun...😓

        Hän on myös fyysisesti vielä vahva, eikä hontelo ukonrähjä..ja nopeekin. Ukko on kohta jo 69 ja juoksee vielä mun likat kiinni heittämällä. 😝

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Oho typoja...

        Mutta joo..oon semmosen ärhäkän iskän lapsena kasvanut. Niin en osaa pelätä rumia puheita, suurta ääntä enkä junttia luonnetta. Yhtä junttina vaan palautetta takas koteloon..😝

        No meijän iskä vaan uhoaa kotona mutsille ja muille... ei se sitten muille kovin ärhäkkäästi marise...

        Mutta kyllä on mutsilla väliin kestämistä ja aika lapsellista touhua isukilta. Mutta se on vähän mihin sitä on vaan oppinut... Ei sitä enää 60-80 vuotiaana sellaisesta opi pois....

        Meillä vielä jos iskälle sanoo poikkiteloin vastaan, se alkaa mököttämään ja tekee kaikkea älytöntä sen jälkeen....vaikka kiukuspäissään lämmittää pihasaunan jo päivällä...sit marmattaa, kun muut ei lähdekään siihen aikaan saunaan ja saa lisää vettä myllyynsä. :oD Ihan kuin pikkupenska. :oD

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Enten vaan hirvittää, isäukon kiivaus. Se kun helposti myös käy kiinni ja mottaa, jos menee yli hilseen. Että kun muistikin joskus menee niin mahtaako saaha juosta itekin karkuun...😓

        Hän on myös fyysisesti vielä vahva, eikä hontelo ukonrähjä..ja nopeekin. Ukko on kohta jo 69 ja juoksee vielä mun likat kiinni heittämällä. 😝

        Joo, jos joku muistisairaus iskee, niin fyysisesti jo äkkkiarvaamattomat saattaa muuttua vielä arvaamattomimmiks.. :oI Siinä oikeesti on jo pelättävä...Tai ainakin jo huomioitava sekin mahdollisuus....

        Oikeesti meillä on tuolla korvien välissä sellainen harmaa mössö, mikä tekee meistä vaikka minkälaisia ottamaan maailma vastaan... Ja jotkut saa elää pitkän elämänkin, että joku tosi radikaali tapa vallitsee ja sit vanhempana se voikin olla tosi vaikea... Voi olla niinkin, että hissukasta rauhallisesta mummukasta tulee tosi agressiivinen vaikka dementian myötä. :oI

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        No meijän iskä vaan uhoaa kotona mutsille ja muille... ei se sitten muille kovin ärhäkkäästi marise...

        Mutta kyllä on mutsilla väliin kestämistä ja aika lapsellista touhua isukilta. Mutta se on vähän mihin sitä on vaan oppinut... Ei sitä enää 60-80 vuotiaana sellaisesta opi pois....

        Meillä vielä jos iskälle sanoo poikkiteloin vastaan, se alkaa mököttämään ja tekee kaikkea älytöntä sen jälkeen....vaikka kiukuspäissään lämmittää pihasaunan jo päivällä...sit marmattaa, kun muut ei lähdekään siihen aikaan saunaan ja saa lisää vettä myllyynsä. :oD Ihan kuin pikkupenska. :oD

        Heh, sulla on sitte kumminkin astetta rennompi iskä kun mulla.🤣

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Heh, sulla on sitte kumminkin astetta rennompi iskä kun mulla.🤣

        No mene ja tiedä... On tuossakin muita sellaisia keljuja puolia, mutta eipä niille suuria voi... Vanhempiaanhan ei voi valita...enkä mä mihkään noita höperöitä vaihtais...toivoisin vaan, että tulisivat toimeen ja ennenkaikkea osaisivat nyt nauttia, kun ois mahkuja.... Iskä vois touhuilla enemmänkin kaikkea kivaa, kun ryhtyis vaan touhuumaan... Siks mua välillä ketuttaa se marina... Ja mutsikin sais touhuilla paremmin kaikkea, kun ei ukki aina "marmattelis" ja "vatulois" jaloksissa. :oD

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        Joo, jos joku muistisairaus iskee, niin fyysisesti jo äkkkiarvaamattomat saattaa muuttua vielä arvaamattomimmiks.. :oI Siinä oikeesti on jo pelättävä...Tai ainakin jo huomioitava sekin mahdollisuus....

        Oikeesti meillä on tuolla korvien välissä sellainen harmaa mössö, mikä tekee meistä vaikka minkälaisia ottamaan maailma vastaan... Ja jotkut saa elää pitkän elämänkin, että joku tosi radikaali tapa vallitsee ja sit vanhempana se voikin olla tosi vaikea... Voi olla niinkin, että hissukasta rauhallisesta mummukasta tulee tosi agressiivinen vaikka dementian myötä. :oI

        Niinpä. Iskä on ollu aina semmonen, että mihin järki loppuu nyrkki paikkaa. Se ollut räyhä, etenki kännissä.

        Hyvin kostonhaluinen ja vaarallinen, jos kokee uhkaa...se on vain tuuria, että osa ihmisistä joille on ollut käärmeissään on hengissä edelleen. Joku on ehtinyt puuttua.

        Siks mä oonkin joskus sanonut, että niin kauan kun pappa elää ei oo härnättävä..😌

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        No mene ja tiedä... On tuossakin muita sellaisia keljuja puolia, mutta eipä niille suuria voi... Vanhempiaanhan ei voi valita...enkä mä mihkään noita höperöitä vaihtais...toivoisin vaan, että tulisivat toimeen ja ennenkaikkea osaisivat nyt nauttia, kun ois mahkuja.... Iskä vois touhuilla enemmänkin kaikkea kivaa, kun ryhtyis vaan touhuumaan... Siks mua välillä ketuttaa se marina... Ja mutsikin sais touhuilla paremmin kaikkea, kun ei ukki aina "marmattelis" ja "vatulois" jaloksissa. :oD

        Niihän se on, samat toiveet mullakin. 😃

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Heh, meillä taas iskä haukkuu mitä rumemmin termein ja uhoaa vaikka millä turpaan laittamisella yms. jos joku on hänen mielestään hoitanut hänen asioitaan väärin tai aiheuttanut hälle ongelmia.

        Naisille se puhuu välillä ihan hirveutä, vedä vityu päähäsi ja helvetin höhlä harakka yms. kun joku asia ei hoidu puhelinlankoja tms. pitkin isän mielen mukaan.

        Ja me, perhe mekin kuullaan kunniamme jos syytä on. Oonkin välillä sanonnu sille isälle, että ota se pääs pois perseestäs ja looeta ekana toi uhoominen. Sitten se aikansa katjahtelee mulle ja lopulta jopa kuuntelee ja nauraa koko jutulle.🤣

        Aijai, noh sulla on kyllä aika HC iskä sitten, hui :(

        Miekii olen monesti enemmän iskän kanssa napit vastakkain kuin äidin. Isällä on liian samanlainen luonne. Harmittaa se rähinä, mutta minkäs teet.

        Paljon kiistellään...

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Niinpä. Iskä on ollu aina semmonen, että mihin järki loppuu nyrkki paikkaa. Se ollut räyhä, etenki kännissä.

        Hyvin kostonhaluinen ja vaarallinen, jos kokee uhkaa...se on vain tuuria, että osa ihmisistä joille on ollut käärmeissään on hengissä edelleen. Joku on ehtinyt puuttua.

        Siks mä oonkin joskus sanonut, että niin kauan kun pappa elää ei oo härnättävä..😌

        No se on harmi, kun ihminen kokee olevansa jotenkin uhattu, silloin se nyrkki heiluu usein. Ja usein se on juurikin kokemusta vaan, tunnetta. Ei totta ja oikeaa uhkaa, mutta vaikea sitä on toisen päässä sivullisen muuksi kääntää. Itse se pitäisi osata tehdä... :o/

        Mä oonkin miettinyt, että en haluisi juurikaan olla yhtään samanlainen kuin isukki tuossa mielessä. Toisaalta en haluis olla samanmoinen kuin äitikin, että hyväksyy tuollaista ikinä keltään. Kyllä haluisin itse juurikin nauttia puolisosta just silloin kun on eläkkeellä ja touhuilla mahdollisimman paljon yhdessä kaikkea mukavaa ja jättää kiukkuilut minimiin. Varmasti sitä on jos minkäkinlaista vaivaa, mutta kun yhdessä nekin selättelis ja jakselis, niin ois ihan paras. :o)

      • Dissi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Aijai, noh sulla on kyllä aika HC iskä sitten, hui :(

        Miekii olen monesti enemmän iskän kanssa napit vastakkain kuin äidin. Isällä on liian samanlainen luonne. Harmittaa se rähinä, mutta minkäs teet.

        Paljon kiistellään...

        Taitaa olla aikamoista rähinäremmiä meidän isukit! :oD

        Mietin kyllä, että siinä on varmasti paljon tuo ikäryhmä kyseessä... niille miehille ei ole ollut elämä kyllä yhtä juhlaa. Siinä ei ole hyväksytty yhtään valittamista ja tunteiden näyttämistä yleisesti, niin sitten se läikkyy yli... :o/

      • HortenMarket
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Aijai, noh sulla on kyllä aika HC iskä sitten, hui :(

        Miekii olen monesti enemmän iskän kanssa napit vastakkain kuin äidin. Isällä on liian samanlainen luonne. Harmittaa se rähinä, mutta minkäs teet.

        Paljon kiistellään...

        On se aika vaikea ihminen halutessaan olla. Mutten ole koskaan pelännyt sen seurassa, että mulle kukaan pahaa tekis..lähtis henki jos joku tekiskin pahaa siltä pahantekijältä.

        Oon itekkin kyllä monesti isän kanssa ottanut yhteen, meill jos on huonot päivät samaa aikaan...jo rytisee. On ihan fyysisestikin tapeltu.

        Mullakin on hullu pää...ei pelota iso koko, ei iso ääni, ei mies sukupuoli...pää menee lukkoon ja sisu vaan kasvaa mitä pahempi vastus...hulluja mitä hulluja.🙁

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        Taitaa olla aikamoista rähinäremmiä meidän isukit! :oD

        Mietin kyllä, että siinä on varmasti paljon tuo ikäryhmä kyseessä... niille miehille ei ole ollut elämä kyllä yhtä juhlaa. Siinä ei ole hyväksytty yhtään valittamista ja tunteiden näyttämistä yleisesti, niin sitten se läikkyy yli... :o/

        Jotakin tommosta just. Ole mies, älä inise tyyppistä?😐

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        No se on harmi, kun ihminen kokee olevansa jotenkin uhattu, silloin se nyrkki heiluu usein. Ja usein se on juurikin kokemusta vaan, tunnetta. Ei totta ja oikeaa uhkaa, mutta vaikea sitä on toisen päässä sivullisen muuksi kääntää. Itse se pitäisi osata tehdä... :o/

        Mä oonkin miettinyt, että en haluisi juurikaan olla yhtään samanlainen kuin isukki tuossa mielessä. Toisaalta en haluis olla samanmoinen kuin äitikin, että hyväksyy tuollaista ikinä keltään. Kyllä haluisin itse juurikin nauttia puolisosta just silloin kun on eläkkeellä ja touhuilla mahdollisimman paljon yhdessä kaikkea mukavaa ja jättää kiukkuilut minimiin. Varmasti sitä on jos minkäkinlaista vaivaa, mutta kun yhdessä nekin selättelis ja jakselis, niin ois ihan paras. :o)

        Samat sanat taaskin. Komppi soi. 😃

        Onneks on perinyt äidiltäkin jotain, ees paremmat hermot.👍

      • misspönttöuuni
        Dissi kirjoitti:

        Taitaa olla aikamoista rähinäremmiä meidän isukit! :oD

        Mietin kyllä, että siinä on varmasti paljon tuo ikäryhmä kyseessä... niille miehille ei ole ollut elämä kyllä yhtä juhlaa. Siinä ei ole hyväksytty yhtään valittamista ja tunteiden näyttämistä yleisesti, niin sitten se läikkyy yli... :o/

        Luulenpa, että se on just tuo sodan jälkeinen ikäryhmä. Isukeissa on nähtävissä samoja piirteitä.

        Ainakin täällä hällä on ollu karu lapsuus. Kotoa läksi jo 15-vuotiaana, maailmalla laitettiin, että etsi poika itse elantosi. Ei tullu paljon lämpöä lapsille ja sillä ollaan menty jälkipolvillekin silleen, että lapsia ei ainakaan kehuta.

        Mulla on kotona ollut kova kuri ja vanhanajan kasvatusmetodit.
        Tavallaan nyt enemmän aikuisena jo ymmärrän.

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Jotakin tommosta just. Ole mies, älä inise tyyppistä?😐

        No mä oon just vaikka täällä palstalla puhellut ns. "toksisesta maskuliinisuudesta", niin tarkoitan tuotakin. Sitä omankin isukin puheesta on välillä huomannut sellaisen katkeruuden sille, että on pitänyt "olla jotain". Se ei ole kellekkään hyvä lähtökohta. On pitänyt olla pienestä pitäin kova tekemään töitä ja on napattu 50 kg jyväsäkki selkään ja naureskeltu jos polvista joustaa, että pitäiskö mennä vaan marjoja poimimaan helmaan, eikä puuttua "miesten" töihin.... sit on kroppa niin hajalla nyt ja joka kohta nikottelee, kun ei voi näyttää, eikä varsinkaan sanoa, että joku vaivais.... :o/

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Samat sanat taaskin. Komppi soi. 😃

        Onneks on perinyt äidiltäkin jotain, ees paremmat hermot.👍

        Noh meilläkin on äiti se, joka on tyyni ja on ainoa sitten, joka on myös puhumatta kun muilla roihuaa, räiskyy ja paukkuu.

        Näen, että hiljaa mielessään kärsii, mutta me ei mahdeta isän kanssa erimielisyyksille mitään.

        On outoa huomata, kuinka samanlaisia tilanteita tässä kirjoitellaan. Dissillä myös.

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Jotakin tommosta just. Ole mies, älä inise tyyppistä?😐

        Wanhanajan perinteinen miestyyppi..harteilla vastuu ja miehen kunnia..

      • Dissi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Luulenpa, että se on just tuo sodan jälkeinen ikäryhmä. Isukeissa on nähtävissä samoja piirteitä.

        Ainakin täällä hällä on ollu karu lapsuus. Kotoa läksi jo 15-vuotiaana, maailmalla laitettiin, että etsi poika itse elantosi. Ei tullu paljon lämpöä lapsille ja sillä ollaan menty jälkipolvillekin silleen, että lapsia ei ainakaan kehuta.

        Mulla on kotona ollut kova kuri ja vanhanajan kasvatusmetodit.
        Tavallaan nyt enemmän aikuisena jo ymmärrän.

        Niin. Minäkin täällä paljon puhelen sellaisesta "itsensä opiskelemisesta" ja omien tunteiden vastuusta jne. niin tarkoitan sillä sitä, että kaikkeen on aina syynsä...ei vastuu ja syyllisyys ole sama asia... Voi vähän miettiä miksi tekee mitäkin millätavalla ja mikä olisi oikeasti hyvä tapa jne. Kasvua se on ikä kaikki. Ja noi vanhemman sukupolven ihmiset oli sitä ikäryhmää ja aikakautta, jolloin perustarpeiden tyydyttämiseen meni suurin osa valveillaoloajasta...ei siinä henkisiä asioita juuri kerennyt murehtimaan... Vettä ja puuta tupaan ja puita metsästä, paskaa talikolla lantalaan ja pellolle, heinää seipäälle ja velliä keittämään.... Niistä tähän päivään on tultu paljon eteenpäin ja tavat muuttuu....

        Mutta kaikkeen löytyy syy ja tarkoitus. :o)

      • Harmaaritari
        HortenMarket kirjoitti:

        Niinpä. Iskä on ollu aina semmonen, että mihin järki loppuu nyrkki paikkaa. Se ollut räyhä, etenki kännissä.

        Hyvin kostonhaluinen ja vaarallinen, jos kokee uhkaa...se on vain tuuria, että osa ihmisistä joille on ollut käärmeissään on hengissä edelleen. Joku on ehtinyt puuttua.

        Siks mä oonkin joskus sanonut, että niin kauan kun pappa elää ei oo härnättävä..😌

        Ihan vaan sivuhuomautuksena että kun nuo vaikeat ihmiset ei taida juurikaan helpottua vanhemmiten niin vois olla kyllä ihan järkiliike äidiltäs lähtee kaupunkiin asumaan jos vaan mahdollista ja jättää isäs sinne korpeen jos ei kerran halua lähteä, voi olla ihan hyvä mutsille semmonen ratkasu.

      • Dissi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Noh meilläkin on äiti se, joka on tyyni ja on ainoa sitten, joka on myös puhumatta kun muilla roihuaa, räiskyy ja paukkuu.

        Näen, että hiljaa mielessään kärsii, mutta me ei mahdeta isän kanssa erimielisyyksille mitään.

        On outoa huomata, kuinka samanlaisia tilanteita tässä kirjoitellaan. Dissillä myös.

        Se on se, että miehen ei tuohon ikäpolven ajatusten mukaan kuulunut itkeä, ei tuntea, vaan rinta rottingilla olla vaan urhea... Ja sehän monen ajoi joko alkoholistiksi, nyrkillä puhujaks, jotkut ottivat jyrän roolin ja varmasti tulikin paljon ylilyöntejä puoleen tai toiseen.
        Ja jos lipsui omasta odotuksistaan, sehän vaan kaatoi vettä myllyyn... Naapurin ukon tai kaverin tuki oli sitä, että "olehan Veikko mies, eläkä marise joutavia.... Tuosta tempaiset viinaa ja sit maanantaina aloitat tekemään töitä!". Mutta ei ne tunteet siinä miksikään muuttuneet...ne joko lakaistiin maton alle tai käännettiin siihen työhön... kaikenhan voi unohtaa, kun siitä ei enää puhu....mutta kyllä se huppelissa sitten viimeistään tuli ulos tai jonkun riidan ohella... Ihmisiä ne vanhat ukotkin on.... ihan tuntevia ihmisiä, vaikka eivät osaakaan puhua ja käsitellä tunteitaan... :o/

      • misspönttöuuni
        Dissi kirjoitti:

        Niin. Minäkin täällä paljon puhelen sellaisesta "itsensä opiskelemisesta" ja omien tunteiden vastuusta jne. niin tarkoitan sillä sitä, että kaikkeen on aina syynsä...ei vastuu ja syyllisyys ole sama asia... Voi vähän miettiä miksi tekee mitäkin millätavalla ja mikä olisi oikeasti hyvä tapa jne. Kasvua se on ikä kaikki. Ja noi vanhemman sukupolven ihmiset oli sitä ikäryhmää ja aikakautta, jolloin perustarpeiden tyydyttämiseen meni suurin osa valveillaoloajasta...ei siinä henkisiä asioita juuri kerennyt murehtimaan... Vettä ja puuta tupaan ja puita metsästä, paskaa talikolla lantalaan ja pellolle, heinää seipäälle ja velliä keittämään.... Niistä tähän päivään on tultu paljon eteenpäin ja tavat muuttuu....

        Mutta kaikkeen löytyy syy ja tarkoitus. :o)

        Joo ja pitäs olla pitkä ymmärrys ja maltti. Niillä pärjäis. Tavallaan ymmärtää, mutta kysymys on haluaako...

        Minua harmittaa riidat isän kanssa :(

        Se elää niin vahvasti omaa maailmaa ja sitä sen ajan näkemystä, miten täällä hommat kuuluu tehdä. Mutta enpä taida olla ainoa...

        Sillä olenkin oppinut inttämään takaisin kun ärsyttää, että minun ajatukseni ovat aina vääriä tai en tiedä mukamas tämän ikäisenä vielä mistään mitään. Jäärä.

      • misspönttöuuni
        Dissi kirjoitti:

        Se on se, että miehen ei tuohon ikäpolven ajatusten mukaan kuulunut itkeä, ei tuntea, vaan rinta rottingilla olla vaan urhea... Ja sehän monen ajoi joko alkoholistiksi, nyrkillä puhujaks, jotkut ottivat jyrän roolin ja varmasti tulikin paljon ylilyöntejä puoleen tai toiseen.
        Ja jos lipsui omasta odotuksistaan, sehän vaan kaatoi vettä myllyyn... Naapurin ukon tai kaverin tuki oli sitä, että "olehan Veikko mies, eläkä marise joutavia.... Tuosta tempaiset viinaa ja sit maanantaina aloitat tekemään töitä!". Mutta ei ne tunteet siinä miksikään muuttuneet...ne joko lakaistiin maton alle tai käännettiin siihen työhön... kaikenhan voi unohtaa, kun siitä ei enää puhu....mutta kyllä se huppelissa sitten viimeistään tuli ulos tai jonkun riidan ohella... Ihmisiä ne vanhat ukotkin on.... ihan tuntevia ihmisiä, vaikka eivät osaakaan puhua ja käsitellä tunteitaan... :o/

        Onhan ne ihmisiä, hyvä sydän siellä on vaikka konstit on kovat. Meillä käytetettiin lapsena ihan fyysistä kuritusta, mikä siihen aikaan oli sallittua kasvatuksessa.

        Sillä tehtiin parempia ihmisiä kun puhe ei enää kuulunut. Joo, mä olen antanut senkin anteeksi, anteeksi kyllä, mutta ei ihminen kasvatustaan unohda. Ehkä se on joskus vanhaa isää kaihertanutkin kun ovat sitä vähän sivulauseissaan vaivihkaa pahoitelleet, mutta se oli sitä aikaa ja sen ajan paineita.

        Rakkaitahan ne on vaikka mikä ois.

      • misspönttöuuni
        Harmaaritari kirjoitti:

        Ihan vaan sivuhuomautuksena että kun nuo vaikeat ihmiset ei taida juurikaan helpottua vanhemmiten niin vois olla kyllä ihan järkiliike äidiltäs lähtee kaupunkiin asumaan jos vaan mahdollista ja jättää isäs sinne korpeen jos ei kerran halua lähteä, voi olla ihan hyvä mutsille semmonen ratkasu.

        Älä nyt. Kyllähän liitossa on rakkaus. Tulee mieleen mummoni sanat "se, mikä otetaan..."

        Wanhanajan naiset eivät miestään jätä.

      • Dissi
        Harmaaritari kirjoitti:

        Ihan vaan sivuhuomautuksena että kun nuo vaikeat ihmiset ei taida juurikaan helpottua vanhemmiten niin vois olla kyllä ihan järkiliike äidiltäs lähtee kaupunkiin asumaan jos vaan mahdollista ja jättää isäs sinne korpeen jos ei kerran halua lähteä, voi olla ihan hyvä mutsille semmonen ratkasu.

        No siinä tuppaa olemaan sellainenkin homma, että sitä äkäpussiakaan ei halua jättää tuosta vaan.... Kyllä se on rakas, vaikka ois kuinka kiukkunen ja vaikea...
        Kyllä munkin mutsia harmittaa ukon kiukkuilu, mutta ei se ukko suorastaan edes pärjäis yksin. Se kupsahtas siihen paikkaan, jos jäis yksin... Ja onhan toi Hortensiankin isä ukki... sekin on yksi asia monesta muusta asiasta mikä painaa... Varmasti on Hortensian tytöille tärkeä äijä. :o) Ei nää ole niin halkipoikkijapinoon-juttuja... :o/

      • Dissi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Onhan ne ihmisiä, hyvä sydän siellä on vaikka konstit on kovat. Meillä käytetettiin lapsena ihan fyysistä kuritusta, mikä siihen aikaan oli sallittua kasvatuksessa.

        Sillä tehtiin parempia ihmisiä kun puhe ei enää kuulunut. Joo, mä olen antanut senkin anteeksi, anteeksi kyllä, mutta ei ihminen kasvatustaan unohda. Ehkä se on joskus vanhaa isää kaihertanutkin kun ovat sitä vähän sivulauseissaan vaivihkaa pahoitelleet, mutta se oli sitä aikaa ja sen ajan paineita.

        Rakkaitahan ne on vaikka mikä ois.

        Niin... kyllä mä vähän menisin tässäkin siihen vanhaan oppiin, että kunnioitetaan vaan vanhempaa ihmistä ja piste. Sen verta voi kyllä pitää pintansa, että hoitaa itse omat asiansa ja ilmoittaa niistä selkeästi, ettei minun elämä kuulu heille kuitenkaan. Siinä ei pullikoinnit auta. :oD Mutta omat kotkauksensa voi koittaa kunnioittavasti vaan hyväksyä. Niissä vaikka ei aina ole mitään järkeä, vaan jääräpäisyyttä, niin antaakin sillekin tilan. Se saattaakin muuttua, kun saa olla rauhassa oma jäärä itsensä omasta elämästään. :oD

      • misspönttöuuni
        Dissi kirjoitti:

        No siinä tuppaa olemaan sellainenkin homma, että sitä äkäpussiakaan ei halua jättää tuosta vaan.... Kyllä se on rakas, vaikka ois kuinka kiukkunen ja vaikea...
        Kyllä munkin mutsia harmittaa ukon kiukkuilu, mutta ei se ukko suorastaan edes pärjäis yksin. Se kupsahtas siihen paikkaan, jos jäis yksin... Ja onhan toi Hortensiankin isä ukki... sekin on yksi asia monesta muusta asiasta mikä painaa... Varmasti on Hortensian tytöille tärkeä äijä. :o) Ei nää ole niin halkipoikkijapinoon-juttuja... :o/

        Samat sanat, ei ne pärjäis jos toinen lähtis... Isä on sanonut niin. Ei pärjäis ilman äitiä...

        Kyllä he kaikki ovat niin toisiaan varten kaikkine oikkuineen.

      • misspönttöuuni
        Dissi kirjoitti:

        Niin... kyllä mä vähän menisin tässäkin siihen vanhaan oppiin, että kunnioitetaan vaan vanhempaa ihmistä ja piste. Sen verta voi kyllä pitää pintansa, että hoitaa itse omat asiansa ja ilmoittaa niistä selkeästi, ettei minun elämä kuulu heille kuitenkaan. Siinä ei pullikoinnit auta. :oD Mutta omat kotkauksensa voi koittaa kunnioittavasti vaan hyväksyä. Niissä vaikka ei aina ole mitään järkeä, vaan jääräpäisyyttä, niin antaakin sillekin tilan. Se saattaakin muuttua, kun saa olla rauhassa oma jäärä itsensä omasta elämästään. :oD

        Oon välillä pitänyt radiohiljaisuutta(kin), mutta en tiedä onko se mitään auttanut. ..

      • HortenMarket
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Luulenpa, että se on just tuo sodan jälkeinen ikäryhmä. Isukeissa on nähtävissä samoja piirteitä.

        Ainakin täällä hällä on ollu karu lapsuus. Kotoa läksi jo 15-vuotiaana, maailmalla laitettiin, että etsi poika itse elantosi. Ei tullu paljon lämpöä lapsille ja sillä ollaan menty jälkipolvillekin silleen, että lapsia ei ainakaan kehuta.

        Mulla on kotona ollut kova kuri ja vanhanajan kasvatusmetodit.
        Tavallaan nyt enemmän aikuisena jo ymmärrän.

        Juu, meidän iskä aina sanoo ettei ikinä unohda oman isänsä inhottavuutta. Mun isoisä oli aika piru mieheksi ja syyllisti mun isää kaikesta mistä vaan tilaisuus tuli. Suorastaan vihasi. Ja sen kyllä huomasi, että niiden välit oli silkkaa jäätä.

        Ehkä tuo jo kun on tarttenut lapsesta asti puolustaa itseään ja oikeuksiaan, yrittää olla vanhemmilleen ees hyväksytty on sitten edesauttanut tommosen hankalan luonteen ja puolustautumisen tarpeenkin?

        On ollut kovaa kohtelua joskus muinoin...

        Mullakin oli kuria, mutta ei mielestäni kohtuuttoman kovaa. Sain kyllä pari kertaa ihan selkäänikin, tukkapöllyä jne. Mutta en jotenkin kanna kaunaa...

        Isälle oon aina ollut yhteentörmäyksistä huolimatta silmäterä ja maailman kaunein asia ja ihminen. Isin kallein kullannuppu ja aarre. :)

        Se sanookin, että näinkin kylmä sydän tunti lämpöä, kun mä synnyin ja se sai mut syliinsä. Se oli menoa. :)

      • HortenMarket
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Samat sanat, ei ne pärjäis jos toinen lähtis... Isä on sanonut niin. Ei pärjäis ilman äitiä...

        Kyllä he kaikki ovat niin toisiaan varten kaikkine oikkuineen.

        Niin meilläkin, suru tulee puseroon jo ajatuksesta että se oma puoliso olis pois. :)

        On meillä vaan aika samanmoiset kuviot vanhempien kanssa.

      • HortenMarket
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Noh meilläkin on äiti se, joka on tyyni ja on ainoa sitten, joka on myös puhumatta kun muilla roihuaa, räiskyy ja paukkuu.

        Näen, että hiljaa mielessään kärsii, mutta me ei mahdeta isän kanssa erimielisyyksille mitään.

        On outoa huomata, kuinka samanlaisia tilanteita tässä kirjoitellaan. Dissillä myös.

        Sama, meilläkin äiti on se tasapainottava ja tyyni. Joka on joskus kyllä tullut ihan väliinkin, kun meillä on isän kanssa mennyt napit liikaa vastakkain. Tehty jo pesäeroa ja roikuttu toistemme karvoissa kiinni, minä isän leukaparrasta ja hän mun hiuksista. :D

        Mutta on äidilläkin se järkähtämätön puolensa, me isän kanssa osataan antaa anteeksi ja unohtaakin toisten keljuudet. Mutta äiti ei osaa. Jos se jonkun kanssa polttaa välit, ne on ikuisiksi ajoiksi mennyt. Se ei unohda eikä peräänny. :/

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Juu, meidän iskä aina sanoo ettei ikinä unohda oman isänsä inhottavuutta. Mun isoisä oli aika piru mieheksi ja syyllisti mun isää kaikesta mistä vaan tilaisuus tuli. Suorastaan vihasi. Ja sen kyllä huomasi, että niiden välit oli silkkaa jäätä.

        Ehkä tuo jo kun on tarttenut lapsesta asti puolustaa itseään ja oikeuksiaan, yrittää olla vanhemmilleen ees hyväksytty on sitten edesauttanut tommosen hankalan luonteen ja puolustautumisen tarpeenkin?

        On ollut kovaa kohtelua joskus muinoin...

        Mullakin oli kuria, mutta ei mielestäni kohtuuttoman kovaa. Sain kyllä pari kertaa ihan selkäänikin, tukkapöllyä jne. Mutta en jotenkin kanna kaunaa...

        Isälle oon aina ollut yhteentörmäyksistä huolimatta silmäterä ja maailman kaunein asia ja ihminen. Isin kallein kullannuppu ja aarre. :)

        Se sanookin, että näinkin kylmä sydän tunti lämpöä, kun mä synnyin ja se sai mut syliinsä. Se oli menoa. :)

        Kauniisti kirjoitettu, ei mieskään oo niin kova, mitä esittää...

        Kyllä mäkin olen nähnyt isän itkevän itseni takia kun on sattunut just jotain vakavaa..., miten se on yhtäkkiä murtunut.

        Rakkaus lapseen voi olla joskus niin suurta, että se näyttää myös negatiivisenkin puolen isona jos hyvätkin.

        Ei kai siinä. Yritetään vaan ymmärtää ja elää rinnakkain ...: ) Isäsi on sanonut koskettavasti. Mieti, miltä se on äidistäsi tuntunut ja sinäkin itse äitinä sen varmaan tiedät.

      • HortenMarket
        Harmaaritari kirjoitti:

        Ihan vaan sivuhuomautuksena että kun nuo vaikeat ihmiset ei taida juurikaan helpottua vanhemmiten niin vois olla kyllä ihan järkiliike äidiltäs lähtee kaupunkiin asumaan jos vaan mahdollista ja jättää isäs sinne korpeen jos ei kerran halua lähteä, voi olla ihan hyvä mutsille semmonen ratkasu.

        En usko, että äiti hentoo iskää ikinä mihinkään jättää. Niiden yhdessä olo on ollut vuoristorataa ja kamalinta mahdollistakin joskus aikoinaan, mutta ne on kasvaneet yhteen.

        Äiti isään kii ja isä äitiin kii. Niin hullua kun se onkin, ne on yhtä kakkien murheidenkin jälkeen ja ehkä jopa siksi, että ovat ne yhdessä päättäneet kestää.

      • misspönttöuuni
        HortenMarket kirjoitti:

        Sama, meilläkin äiti on se tasapainottava ja tyyni. Joka on joskus kyllä tullut ihan väliinkin, kun meillä on isän kanssa mennyt napit liikaa vastakkain. Tehty jo pesäeroa ja roikuttu toistemme karvoissa kiinni, minä isän leukaparrasta ja hän mun hiuksista. :D

        Mutta on äidilläkin se järkähtämätön puolensa, me isän kanssa osataan antaa anteeksi ja unohtaakin toisten keljuudet. Mutta äiti ei osaa. Jos se jonkun kanssa polttaa välit, ne on ikuisiksi ajoiksi mennyt. Se ei unohda eikä peräänny. :/

        Ihan kuulostaa samalta. Äidin tunteet on pidemmät (kesto) ja viileys voi kestää iän. Isä ja lapsi hurrikaanit, paha tuuli pyyhkii, tulee ja menee nopeaan, mutta äiti voi olla jäätä vaikka ikuisuuden. Mutta joo ristiriidoissa äidin rooli on kuin vaakakuppi ja tasoittaja ja se sanoo, että eikö nyt pitäs molempien lopettaa.

        Ihan tuntuu ku oltas samassa perheessä.

      • Dissi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Oon välillä pitänyt radiohiljaisuutta(kin), mutta en tiedä onko se mitään auttanut. ..

        No oikeastaan ainoa hyvä konsti on pitää omista asioistaan pikkuisen hajurakoa, etteivät liikaa puutu. Sitten sellaista lunkia linjaa muutenkin.... Ei kannata ottaa vakavasti. Mun siskokin ottaa liian vakavasti ukon kikkailut...tietty sitä harmittaa mutsi, mutta toisaalta mutsikin on ihan aikuinen ihminen, että itse se on valinnut olemisen siinä. Jos isukki ei halua johonkin osallistua ja kiukuttelee, niin antaa sen sit kiukutella...tekee omia hommiaan ja antaa kiukutella vaan. :oD

        Mulla ja isällä on ihan hyvät välit. Ei oikeastaan mulle kiukuttele mistään. Mutta vaikka kiukuttelee, mä annan sen kiukutella aikansa...sitten tuumin suoraan, jos tuumaan mitään. Hetken kun saa marmattaa, kyllä se rauhottuu ja sit voi vetää aiheen jonnekin muualla. Vaikka vanhoihin juttuihin, niin johan innostuu. :o)

      • HortenMarket
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kauniisti kirjoitettu, ei mieskään oo niin kova, mitä esittää...

        Kyllä mäkin olen nähnyt isän itkevän itseni takia kun on sattunut just jotain vakavaa..., miten se on yhtäkkiä murtunut.

        Rakkaus lapseen voi olla joskus niin suurta, että se näyttää myös negatiivisenkin puolen isona jos hyvätkin.

        Ei kai siinä. Yritetään vaan ymmärtää ja elää rinnakkain ...: ) Isäsi on sanonut koskettavasti. Mieti, miltä se on äidistäsi tuntunut ja sinäkin itse äitinä sen varmaan tiedät.

        Juu. Isällä on se iso ja lämmin sydän siellä kaiken uhon ja uhman alla. Mutta ei se kaikille syki. :)

        Mä ja mun likat ollaan etuoikeutettuja. Äitikin, vaikka senkin se kuulemma jättäs mielummin kun minut. :/

        Isä meillä helpommin näyttää ne hellätkin tunteensa, ei äiti niinkään. Äiti on aika viilipytty. Vanhemmiten hänkin on alkanut enempi osoittamaan tunteitaan.

        Iskältä mä olen oppinut paijaamisenkin ja hellittelyt sanoin. Se on aina ollut se joka paijaa ja silittelee hiuksia, kehuu ja kannustaa kumminkin. Auttaa vaikka henki menis...

        On meillä vaan melkoiset vanhemmat. :D

        Onhan noi omatkin lapset mulle kaikki kaikessa, enkä perääntysi itsekään jos heitä joku satuttas. Siinä mielessä ymmärrän hyvin, mitä on rakastaa henkensäkin uhalla. :)

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        No siinä tuppaa olemaan sellainenkin homma, että sitä äkäpussiakaan ei halua jättää tuosta vaan.... Kyllä se on rakas, vaikka ois kuinka kiukkunen ja vaikea...
        Kyllä munkin mutsia harmittaa ukon kiukkuilu, mutta ei se ukko suorastaan edes pärjäis yksin. Se kupsahtas siihen paikkaan, jos jäis yksin... Ja onhan toi Hortensiankin isä ukki... sekin on yksi asia monesta muusta asiasta mikä painaa... Varmasti on Hortensian tytöille tärkeä äijä. :o) Ei nää ole niin halkipoikkijapinoon-juttuja... :o/

        Oikeessa olet Dissiseni. Ukki on tärkeä, vaikka likat usein sanookin että pappa on ihan tyhmä, papan huumori on nääs heistä tyhmää. :D

        Kyllä mulla on ihan hyvä iskä, vaikka kaukana täydellisestä. :P

        En mä sitä kehenkään kyllä haluisi silti vaihtaa pois. He on tehneet sen mukaan mihin on omat taidot ja järki riittäneet. Samaahan sitä itekin tekee, kykyjensä mukaan...enempään ei pysty. :)

      • HortenMarket
        Dissi kirjoitti:

        No oikeastaan ainoa hyvä konsti on pitää omista asioistaan pikkuisen hajurakoa, etteivät liikaa puutu. Sitten sellaista lunkia linjaa muutenkin.... Ei kannata ottaa vakavasti. Mun siskokin ottaa liian vakavasti ukon kikkailut...tietty sitä harmittaa mutsi, mutta toisaalta mutsikin on ihan aikuinen ihminen, että itse se on valinnut olemisen siinä. Jos isukki ei halua johonkin osallistua ja kiukuttelee, niin antaa sen sit kiukutella...tekee omia hommiaan ja antaa kiukutella vaan. :oD

        Mulla ja isällä on ihan hyvät välit. Ei oikeastaan mulle kiukuttele mistään. Mutta vaikka kiukuttelee, mä annan sen kiukutella aikansa...sitten tuumin suoraan, jos tuumaan mitään. Hetken kun saa marmattaa, kyllä se rauhottuu ja sit voi vetää aiheen jonnekin muualla. Vaikka vanhoihin juttuihin, niin johan innostuu. :o)

        Mulla menee myös niin, että sanon suoraan iskälle. Mutta hän arvostaakin sitä, mulle se yleensä avautuukin jos on vaikeeta. Usein sanoo, että olipa helpottavaa puhua sulle, kun sinä tajuat. :)

        Ja puhut järkeäkin. xD

      • Dissi
        HortenMarket kirjoitti:

        Oikeessa olet Dissiseni. Ukki on tärkeä, vaikka likat usein sanookin että pappa on ihan tyhmä, papan huumori on nääs heistä tyhmää. :D

        Kyllä mulla on ihan hyvä iskä, vaikka kaukana täydellisestä. :P

        En mä sitä kehenkään kyllä haluisi silti vaihtaa pois. He on tehneet sen mukaan mihin on omat taidot ja järki riittäneet. Samaahan sitä itekin tekee, kykyjensä mukaan...enempään ei pysty. :)

        No kyllä munkin muksut pitää ukkia vähän höperönä, mutta tykkäävät silti. :o)

        Iskäkin on aikakautensa tulos ja on sitä mitä on. Kuitenkin se on aikas hyväntahtoinen kaikellatapaa. Kyllä sen kanssa tulee juttuun ja kaippa nämä loppuvuodet selviää ihan kunnialla, mutta on se hyvä tiedostaa sekin, että ei se ole ihan iisiä kellekkään. :oI

        Iskä ei ole oikein se järki-ihminen aina....se elää oikeastaan tunteella, vaikka se just ei osaa niitä valjastaa ja tunnistaa, vaan murpattaa sit partaansa...ehkä mä itse miespuolisena jotenkin ne hiffaan, vaikka en itse suostuis elämään noin. :o)

    • HortenMarket

      Tilanteen mukaan. Riippuen miten paljon apua hän kaipaa. ☺️

    • M184

      Yleisvastauksena; riippuu potilaan iästä ja siitä mitä on leikattu. Toki kaikki perustuu sairaalasta saatuihin hoito-ohjeisiin. Lähtökohtaisesti tukisin omatoimista tekemistä ja sitä että paluu arkeen olisi mahdollisimman joustavaa.
      Lisäksi tietysti pitää olla tukena ja miettiä myös omia valintoja mikäli tulevaisuudessa joku muuttuu kuten apuvälineneiden käyttö, liikkuminen tai ruokavalio. Jos kyseessä olisi minulle rakas ihminen jonka kanssa ajattelin loppuelämäni viettää niin hänen lääkityksensä ollessa kohdillaan voisin vaikka kosia. Mikään ei motivoi naista paremmin kuntoutukseen kun tietää että parannuttuaan pääsee tekemään häävalmisteluja ja muita naisia kateelliseksi.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maanantai päivää

      On tää yhdenlainen paikka... No huomenta nyt kuitenkin. 🐺❤️🖤🫤☕
      Ikävä
      264
      3610

    2. Pelkään sua.

      Ja haluan ihan älyttömästi. Voiko näin kirjoittaa naiselle.
      Ikävä
      119
      2219

    3. Ollaan samanlaisia

      Samannäköisiäkin? Herkkiä, pohdiskelevia, syvästi tuntevia? Aistin kuvienkin perusteella paljon samankaltaisuutta. Siksi
      Ikävä
      99
      1574

    4. Kaipaatko vielä häntä?

      Entistä kumppaniasi?
      Suhteet
      195
      1442

    5. Olen päättänyt saada sinut

      Minua ei estot pidättele. Otan vaikka väkisin.
      Ikävä
      24
      1426

    6. En mä mies tiedä

      Missä mennään, mitä me toisillemme ollaan. Pyörit mielessä, mutta kuitenkin pelkään jotain. Pelkään myös sitä, että olin
      Ikävä
      34
      1324

    7. Onko vinkkejä ikävän lopettamiseen?

      Onko hyviä vinkkejä, miten pääsisi ikävästä eroon? Järkeviä pliis!
      Ikävä
      44
      1271

    8. Jokos olet nainen

      Päässyt sinuiksi tämän palstan kanssa ja huomannut miten turhaa tänne on mitään kirjoitella. Yhteys meillä kyllä löytyy
      Ikävä
      113
      1244

    9. Menikö sulla

      Jutut liian pitkälle?
      Ikävä
      49
      1154

    10. Huomenna taitaa

      Päästä selvittelee ja kyselee vähän asiota. Sun verisukulaisten kanssa🤣 naiselle
      Ikävä
      18
      1123
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt