https://sairaanhoitajat.fi/2018/professori-seikkula-avoimen-dialogin-tulokset-ovat-merkittavia/
Avoimen dialogin huomiotta jättämistä yleensä perustellaan sillä, ettei sitä ole tutkittu tarpeeksi.
-Se on tietysti totta, koska ei riitä, että hoitoa tutkitaan vain Tornion alueella, vaan pitää tutkia joka paikassa. Mutta Torniossa toteutetut naturalistiset tutkimukset antavat luotettavinta tietoa hoidon tuloksesta käytännön tasolla, toisin kuin kokeelliset tutkimusasetelmat, Seikkula toteaa.
Jaa-a. Onkohan näin, että ei käytetä kun ei ole tutkittu tarpeeksi? 15 vuotta olisi jo tuloksien julkaisusta ollut aikaa tutkia. Pitäisikö vaikka Professori Jaakko Seikkulan nousta tuoliltaan ja alkaa tutkimaan?
Ei näytä psykiatreilla olevan mitään esteitä määrätä seitsemää mielialalääkettä yhtä aikaa ihmiseen, joka osoittuituikin täysin terveeksi, kun pääsi irti lääkkeistä.
https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs
Näitä esimerkkejä löytyy Suomestakin. Toivottavasti ei ihan noin pahoina. Onkohan niitten seitsemän tai vaikka vähän vähemmänkin lääkkeen yhteiskäyttöä tutkittu paljonkin, kuin näinkin helposti määräilevät?
Avoimen dialogin huomiotta jättämistä yleensä perustellaan sillä, ettei sitä ole tutkittu tarpeeksi.
-Se on tietysti totta, koska ei riitä, että hoitoa tutkitaan vain Tornion alueella, vaan pitää tutkia joka paikassa. Mutta Torniossa toteutetut naturalistiset tutkimukset antavat luotettavinta tietoa hoidon tuloksesta käytännön tasolla, toisin kuin kokeelliset tutkimusasetelmat, Seikkula toteaa.
Jaa-a. Onkohan näin, että ei käytetä kun ei ole tutkittu tarpeeksi? 15 vuotta olisi jo tuloksien julkaisusta ollut aikaa tutkia. Pitäisikö vaikka Professori Jaakko Seikkulan nousta tuoliltaan ja alkaa tutkimaan?
Ei näytä psykiatreilla olevan mitään esteitä määrätä seitsemää mielialalääkettä yhtä aikaa ihmiseen, joka osoittuituikin täysin terveeksi, kun pääsi irti lääkkeistä.
https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs
Näitä esimerkkejä löytyy Suomestakin. Toivottavasti ei ihan noin pahoina. Onkohan niitten seitsemän tai vaikka vähän vähemmänkin lääkkeen yhteiskäyttöä tutkittu paljonkin, kuin näinkin helposti määräilevät?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf
No mä nyt oon mikä oon mutta psykiatrian tunnen.
Voin ymmärtää asian eri tulokulmista.
Näköaloja muodostunut.
En Ei enää mutta kohtuukriittinen olen.
Filosofeihin luottaa enemmän. Fiksuin psykiatriinkin.paljon alalla huuhaa porukkaa.
Psykiatriaan niin olennaisena osana olevia psyykkeeseen vaikuttavia psykoaktiivisia aineita ("psyykenlääkkeet") nähdään ihan ongelmattomaksi käyttää tutkimusnäytön puutteesta huolimatta. Kaikenlaisina koktaileina jopa. Psykiatrialla ei ole mitään ongelmaa määrätä kyseisiä aineita off - label - meiningillä tai lyhyiden ja hatarien lääketutkimusten perusteella ihmisille vuositolkulla pitkäkestoisesti ilman pitkäaikaisista vaikutuksista ihmisiin ja esimerkiksi nykyään jopa kehittymisiässä oleviin lapsiin. Jos jostain asiasta on kehnoa lyhytkestoista näyttöä, ja tutkimuksista suuren osan on sponssanneet lääkeyhtiöt, niin tämä riittää psykiatrialle hienoksi näytöksi hoitokeinoistaan. Kun lääkevalvontaviranomainen on mahdollistanut aineiden käytön, vain taivas on rajana mihin näitä aineita voi käyttää, vähän kehnommillakin perustein ja lääkkeitten kylvämiseen voi liittyä paljon lääkärin mutua, ei niinkään tutkimusfaktaa. Ihmisten elämällä voidaan ottaa riskejä, koska mielenterveysongelmat on niin ikäviä, että ne tarvii mahdollisesti terveyttä tuhoavia hoitokeinoja. Tämä nähdään oikeutetuksi. Toisaalta psykiatriassa lääkintä on kasvanut niin suuriin mittoihin, että lukuisia ihmisten ongelmia medikalisoidaan unettomuudesta stressiin ja suruun pitäen niitä jotenkin muka jotenkin heti lääkittävinä sairaustiloina, kun lääkäri raapustaa papereihin masennusdiagnoosin. Konteksti ja ihmisyyteen kuuluvat erilaiset tunteet unohdetaan kun puhutaan medikalisaation termein.
Toisaalta jo lähtökohta tutkia lääkkeitä johonkin tiettyihin psykiatrian sairaustiloihin itsessään on vitsi, koska ihmiset ovat erilaisia erilaisine tarpeineen ja elämänhistorioineen. Psykiatriset sairaustilat ovat keinotekoisesti kehitelty kehikko, jolle psykiatria on ollut kiimassa etsiä biologisia yhteneväisyyksiä, kuitenkaan juuri niitä löytämättä. Tästä epäonnistumisesta ei tosin juurikaan sanota, koska halutaan pitää psykiatriaa edistyneenä tieteenalana joka tutkii näitä biologisia ongelmia ihmisten aivoissa. Kyllä, psyykenlääkkeistä voi olla apua joillekin. Tottakai ikäviin tunteisiin voi auttaa turruttaa päänsä jollain sedatiivilla tai millä lie muulla aineella, mutta ei siinä mitään sen kummempaa tekijää ole mikä korjaisi biologisesti jotain sairausprosessia ihmisten aivoissa. Psykiatrian retoriikkaan kuuluu olennaisena osana yrittää korostaa sitä, kuinka paljon hyötyä ihmisaivoille kyseisistä aineista on, laittaen maton alle kaikenlainen kärsimys mikä aineista voi seurata.
Psykiatrialla on pakkomielle siihen, että hoitokeinoksi ihmisten kärsimykseen kajotaan heidän aivoihinsa erilaisin keinoin kemikaaleista sähköön, entisaikaan jopa kirurgisesti.
Lääkkeettömät hoitokeinot nähdään jotenkin haihatteluna psykiatrian silmissä, ja jopa moraalittomana hoitaa lääkkeettömästi. Ollaan ihan täysin sokeita psykiatrian tarjoamien aineiden aiheuttamista vahingoista ja moraalittomuuden mikä liittyy esimerkiski tutkimusnäytön puutteeseen hoitokeinojen pitkäaikaisvaikutuksista ja haitallisista vaikutuksista kehossa ja aivoissa tai esimerkiksi tutkimuksen näiden aineiden vieroitusoireista. Kun psykiatrille ottaa puheeksi saamansa haitat, ne usein laitetaan vaan mielenterveyden piikkiin eikä koskaan kirjata mihinkään. Täydellinen "rikos". Kun tuohon tilanteeseen joutuu, missä tajuaa että koko psyykenlääkintä on oikeasti aivan hemmetin hataralla tutkimusnäyttöpohjalla menevää, mahdollisesti pitkällä tähtäimellä huonompiin hoitotuloksiin johtavaa ja kuinka potilasta ei usein edes kunnolla informoida haitoista, ja kuinka oikeasti ei hoideta biologisella tasolla mitään todettua ongelmaa kuten lääketieteessä pitäisi, moni herää ja suuttuu tajuttuaan kuinka heitä on viilattu linssiin tuolla pseudotieteellä.
Ketipinoriakin vasta tutkitaan mitä vaikutuksia sillä on ihmisiin, kun sitä niin laajasti käytetään OFF label meiningillä unettomuuteen ja vaikka mihin ahdistuneisuuteen vaikka se on psykoosilääke. Kummasti tuossa ei nähdä mitään ongelmaa vaikka tutkimusnäyttö on hataraa eikä kyseistä ainetta ole hyväksytty virallisesti esim. unettomuuden hoitoon.
Käsittääkseni avoimen dialogin malli Torniossa on ehkä tutkituin hoitojärjestelmä Suomessa psykoosien hoidossa, mutta ongelma on se, että se on alueellisesti rajoittunut eikä tiedetä, miten se toimii eri ympäristöissä. Seikkula ei voi muuttaa sitä, ettei kansainvälisesti eikä kansallisella tasolla ole ollut kiinnostusta tutkia tällaista järjestelmää, koska se ei ole tutkimuksen rahoittajien intresseissä.
Yhdysvalloissa psykiatrikartelli on estänyt tällaisen tutkimuksen ja hoitomenetelmän kehittämisen, kuten yllä oleva kommenti Loren Moshernin kohtalosta tuo ilmi. Kyse ei ole tämän kaltaisen psykososiaaliseen interventioon liittyvästä tieteellisen näytön puutteesta, vaan psykiatrien haluttomuudesta katkaista nautintaoikeutensa lääkeyhtiöiden tuottamiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin etuihin,. Kokonaisvaltaisena avointa dialogia koskevien tutkimusten ulkoinen validiteetti on kuitenkin hyvä verrattuna useimmiten lääkeyhtiöiden rahoittamiin, muutaman viikon pituisiin tutkimuksiin, koska se sijoittuu todelliseen ympäristöön ja on potilasryhmältään edustava.
On äärimmäisen kummallista, että lääkärit eivät tosiaan näe mitään ongelmaa psyykenlääkkeiden holtittomassa tuputtamisessa etenkään ihmisille, joilla on diagnoosina riittävän vakava mielenterveyshäiriö. Jos menet etsimään psykiatrilta ratkaisua ongelmiisi, niin ainoa ratkaisu on vähintäänkin kolme reseptiä, jokainen erilliseen negatiiviseen tunne-elämykseen tai vääräksi normitettuun reaktioon/uskomukseen. Jokaisen normaalisti tuntevan ja ajattelevan ihmisen mielestä tämän pitäisi olla perversiä toimintaa, eikä normaalia "käypä hoitoa"... Yhtä hyvin tosiaan voi marssia Alkoon tai huumediilerin luokse, tosin psykiatrilta saa vähän varmaankin puhtaampia ja siinä mielessä turvallisempia aineita kuin kadulta.
Noiden psykopatologisten tilojen "asiantuntijoiden" ei pilleripurkki kourassa tarvitse itse hetkeäkään tehdä työtä vaikeiden mielenterveyden ja elämän ongelmien kanssa, koska ne pelkistyvät heille pelkiksi irallisiksi oireiksi ilman kontekstia ja historiaa. Heidän roolinsa ohenee infantiiliksi muodolliseksi statukseksi asiantuntijan tittelillä ilman asiantuntijan kyvykkyyttä ja tietotaitoa. Yhtä hyvin potilas voi kysyä itseltään mistä hän kärsii, ja saa paljon syvällisemmän ja uskottavamman vastauksen. Ja tältä pohjalta tehtävät ratkaisutkin ovat usein sitten pitkäkestoisempia ja rakentavampia, jos vaan potilas pystyy niitä siinä tilassa tekemään. Ns. asiantuntijan tarjoama ratkaisu ja selitysmalli taas palvelee vain sitä, että potilas kehittää mahdollisimman vakavan riippuvuuden mahdollisimman moneen psyykenlääkkeeseen ja täten tuottaa elinkeinon ja yhteiskunnallisen statuksen näille julkisen sektorin virkaan palkatuille huumediilereille. On päivänselvää, että jos lääkkeiden tutkimusta rahoittaa ja valvoo suurelta osin lääkkeiden myynnistä voiton saavat yksityiset yhtiöt, niin näyttö lääkkeiden tehosta on väkisinkin vääristynyt. Tietenkin myös tutkimusnäyttö tukee tätä itsestäänselvyyttä.