Kaste on uskonnollinen rituaali, mutta maallisen lain myötävaikutuksella siitä seuraa kirkon juridinen jäsenyys, josta taas seuraa koulussa kielto valita uskonnonopetuksen sijaan elämänkatsomustiedon opetus.
Paras on jättää lapsi kastamatta, olipa kummeja saatavilla tai ei. Hän voi nuorena vanhempien luvalla ja aikuisena itsenäisesti liittyä kirkkoon.
Jo kastetut ja kirkkoon liitetyt lapset voisi ennen kouluikää erottaa kirkosta. Ihan jo vastalauiseena koulun ja lain pakottamalle uskonnonnopetuksen vaihtoehdon valinnan kiellolle.
Kaste ei silti pyyhkiydy pois, kun lapsi erotetaan kirkosta, joten jos nuori/aikuinen päättäisi itse liittyä kirkkoon, hänen ei tarvitse ottaa aikuiskastetta.
Lapsen erottaminen pitää gtehdä kirjallisella ilmoituksella maistraattiin. Yksinkertaisinta on jättää lapsi kastattamatta. Lain mukaan hän silti pääsee uskononopetukseen, jos niin päin halutaan.
Paras on jättää lapsi kastamatta, olipa kummeja saatavilla tai ei. Hän voi nuorena vanhempien luvalla ja aikuisena itsenäisesti liittyä kirkkoon.
Jo kastetut ja kirkkoon liitetyt lapset voisi ennen kouluikää erottaa kirkosta. Ihan jo vastalauiseena koulun ja lain pakottamalle uskonnonnopetuksen vaihtoehdon valinnan kiellolle.
Kaste ei silti pyyhkiydy pois, kun lapsi erotetaan kirkosta, joten jos nuori/aikuinen päättäisi itse liittyä kirkkoon, hänen ei tarvitse ottaa aikuiskastetta.
Lapsen erottaminen pitää gtehdä kirjallisella ilmoituksella maistraattiin. Yksinkertaisinta on jättää lapsi kastattamatta. Lain mukaan hän silti pääsee uskononopetukseen, jos niin päin halutaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tässä kirkon tuskittelua asiassa. Jutussa ei kuitenkaan kerrota, että kaste aiheuttaa vauvalle myös kirkon juridisen jäsenyyden. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006098462.html
Ei myöskään kereota sitä että kaste aiheuttaa lapselle niin vakavia psyykkisiä kuin ikäviä fyysisisä vammoja. Lapselta voi esimerkiksi taittua niska kesken kastetilaisuuden kun lasta roikotetaan pääalaspäin kastemaljan yllä. Tai vielä pahempaa on ortodoksisessa kirkossa missä sylivauva ikäinen jopa suoranaisesti paiskataan voimalla kastealtaaseen ja sitten ravistellaan räväkästi "kuivaksi" kuten uskovaiset saarnasmiehet itse väittävät.
Lapsen erottaminen pitää tehdä kirjallisella ilmoituksella maistraattiin. Molempien huoltajien allekirjoitus paperiin. Erityistä lapsen erottamisen lomaketta ei ole vieläkään olemassa, mutta eihän siihen kirjalliseen ilmoitukseen viivoja tarvita.
Juridinen virhe on tuossa, koska kastetun tulisi saada oikeus myös opiskella
elämänkatsomustietoa. Ja kuten tiedetään nuorelle merkkaa myöhemmin paljonkin tieto
omasta kastetuksi tulemisestaan. Eihän se ole mikään käärmeenpurema, jota varten pitää mennä byrokratian rattaissa ja erota kirkosta että pääsee ETtunneille ja hoitaa haavaa poistumalla uskontotunneilta jne. Nuoret ovat valveutuneita. Mieluummin lakiin muutos
kuin kastamatta jättäminen.
Juuri nyt voi ja pitäää vaikuttaa hallitusneuvottelijoihin. Viestiä neuvotelijoille Säätytaloon, puoluetoimistoile ja eduskuntaan. ET avattava kaikille valittavissa olevaksi.
Mikä perustelu on nykyään sille että on oakko valita elämänkatsomustieto kun elämänkatsomuksen ja uskonnon välillä ei ole enää nykyisin mitään eroa. On muutenkin typerää että kouluissa pidetään vain näönvuoksi kahta identtistä oppiainetta. Olisi kustannustehokkaampaa jos aineet yhdistetään. Kaksi erillistä tismalleen samanlaista oppiainetta on silkkaa turhaa rahantuhlausta. Ja raha on TÄKEÄ ASIA! Ja jos se koiluaineen nimi on ongelma niin tälle uudelle aineelle voidaan antaa joku neutraalimpi nimi joka ei ole niin latautunut kuten mitä elämänkatsomus ja uskonto ovat nykyään.
Uskonto ja elämänkatsomustieto ovat eri asioita. Uskonnon voi jättää kokonaan pois sillä tietoa eri uskonnoistaja niiden historiasta voi voittaa vaikka historiassa tai elämänkatsomustiedossa. Tunnustuksellista uskoa voi opettaa kunkin uskon yhteisön tiloissa, ei se ole mitään verovaroista kustannettavaa hommaa.
t. uskoonpakopaikka
Kyllä niiden opetussuunnitelmat ovat ihan erilaisia! Eri asia on, jos joissakin kouluissa muutetaan kumpaakin.
Nykyään elämänkatsomuksen ja uskonnon opetuksn sisältö on identtiset joten on täysin idioottista ja silkkaa rahantuhlausta opettaa kahta täysin samanlaista ainetta. En ymmärrä ollenkaan ihme ulisijoita jotka vastustaa uskonnonopetusta koska "minun lapsuudessani se oli tunnustuksellista." saisivat palata jo sieltä ammoisesta muinaisuudesta takaisin maanpinnalle ja opetella elämään tässä päivässä. Moni asia on todella muuttunut meidän lapsuudesta. Nyt on nyt.
Eipäs ole. Elämänkatsomuksen opetus on sekulaaria ja tunnuksetonta kun taas uskonnon opetuksessa pakotetaan käymään kirkoissa ja tuputetaan uskoa Jeesukaeen. Uskontokunnat voisivat itse hoitaa oman opetuksensa eikä kouluissa tarvitsisi puhua uskonnoista ollenkaan.
Jos on vauvasta saakka, eli vaaka asennosta kuljetettu kirkossa ja on kastettu
niin ainakin itse antaisin lapsen valita kahden välillä ihan vapaasti. Se tuskin
heilauttaa pönttöä niin paljon että se hajoaisi ja entinen elämä murskaksi,
päinvastoin avartaisi aukkoa maailmaan eli lisähappea. Kokemusta on asiasta
perheestä, kun on adoptiolapsia perheessä, jotka ovat kaukaa ja hieman värisiä
ja tulleet alle 1v ikäisinä kastetuksi kristinuskoon. Molempia kiinnosti ET-opetus
ja ovat nyt aikuisia kansainvälisiä ihmisiä. Usko Jeesukseen ei olisi karissut mihinkään
Minua kismittää se ettei vanhemmat kysy lapsen mielipidettä haluaako tämä syntyä eivätkä myöskään kuuke lasta nimeä valittaessa. Tämäkin on vääryys! Lasten pakkosynnyttäminen ja pkkonimeäminen pitää lopettaa. Lapsikin on yksilö ja ihminen, silläkin on oikeus päättää ja määrätä itseään koskevista asioista joihin lapsen vanhemmilla ei tulisi olla minkäänlaista päätäntävaltaa!
Tuosta synnytyasiasta sainkin ajatuksen, jokaiselle vois olla laissa määritelty oikeus haastaa vanhempansa oikeuteen mikäli kokee tulleensa synnytetyksi vastoin omaa tahtoaa. Vanhemmilta voitaisiin vaatia korvauksia 12 päiväsakon verran jokaista elettyä vuotta kohden.
Tästä pidän.laskiskelin että vanhempani ovat minulle valkaa jo yseammankin miljoonan.
Ja tuo juridinen jäsenyys tarkoittaa, että henkilöstä tulee 16 vuotiaana kirkollisverovelvollinen, vaikka hän ei ole itse kirkkoon liittynyt eikä voi siitä omalla päätöksellä erota. Kirkollisvero on ulosottokelpoinen vero.
Vaikka kirkon jäsenmaksua kutsutaankin ikävästi veroksi ja tiedän hyvin että tuskin kukaan suomalainen kovin mielellään maksaa veroa ja olisi erittäin onnellinen jos veroja ei tarvitsisi makssaa ollenkaan, mutta kirkollisvero ei siis tosiaan nimestään huolimatta eroa mitenkään vaikkapa liittojen jäsenmaksusta joka maksetaan suoraan palkasta tai nykyään minkään järjestönkään jäsenmaksusta joka nykyjärjestelmässä hoidetaan automaattisena suoraveloituksena tililtä.
Kirkollisvero on juridisesti vero. Se että veroa sanotaan veroksi ei ole "ikävää" vaan rehellistä.
Kirkollisvero on määritelty laissa jonka otsikko on: "Laki evankelis-luterilaisten seurakuntien jäsenten velvollisuudesta suorittaa VEROA seurakunnalle."
Vero eroaa tavallisista jäsenmaksuista ennen kaikkea siinä, että vero on ulosottokelpoinen. Esimerkiski vaikka 17 vuotias nuori yksinyrittäjä joutuu maksamaan tuloistaan ulosottokelpoista veroa uskonnollisille yhteisölle, johon hän ei välttämättä edes halua kuulua. Jos ei pysty hän joutuu ulosottoon näistä veroista. Joku voisi viedä jonkun casen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja katsoa onko tämä uskonnonvapauden mukaista.
Vero on vain nimi, pelkkä sana. Se ei ole sen ihmeellisempi kuin mikään mukaan maksu. Ihme että olet ateisti vaikka tunnut olevan hieman yksinkertainen ettet ymmärrä ihan tavallisa arkisia asioita. Siinä ei myöskään ole mitään maagista tai taianomaista.
Jos yritämme käyttää sanoja, jotka kuvaavat todellisuuta, niin vero on maksu, joka perustuu lakiin, johon ei veron perivän tahon puolelta liity välitöntä vastiketta ja joka on ulosottokelpoinen. Kirkollisvero on siis puhdas vero, joka täyttää kaikki nuo kriteerit.
Harrastekerhon jäsenmaksu ei perustu lakiin, se ei ole ulosottokelpoinen ja yleensä siihen sisältyy maksun perijän puolelta välitön vastike (yleensä oikeus käyttää seuran fasiliteetteja tms).
Mutta ymmärrän, että kristittynä haluat selitellä että olet väitteinesi oikeassa etkä niinkään selvittää mikä on totta. Kristityillä on tapana uskoa kaikkitietävyyteensä.
Tässä taas tyypillinen kristitty. Kun omat perustelut loppuu, niin tyyppi käy haukkumaan keskustelukumppania joka kehtasi osoittaa, että Uskovainen, joka on sentään Jumalan Lapsi ja Pyhyyden Perikuva, on väärässä. Eikö atte-evokkien röyhkeydellä ole mitään rajaa?
Edelleen hakusessa olsi nöyrä kristitty. Ei taida näiltä palstoilta löytyä...
Ja tässä on yksi niitä joka heti alkaa haukkua toista hihhuliksi tai uskovaiseksi jo tämä joku toinen on erimieltä. Ehkä teidän kannattaisi kysyä mitä minä ajattelen ennen kuin alatte tuomitsemaan. Kuten sanoin vero ei ole mitenkään kuin mukaan maksu nimestään huolimatta. Vero on vain sana jolla nimetään tätä maksua. Tästä maksusta voitaisiin yhtä hyvin käyttää jotain muutakin nimeä kuten vaikka jäsenmaksu eikä sen ydinolemus muutu mitenkään. Mutta kaikki tämä on pelkkää sanoilla kikkailua. Sillä ei siis ole mitään väliä kutsutaanko maksua veroksi tai jollain muulla nimellä, aivan samanlainen tavallinen maksu kuten muutkin maksut.
"Kuten sanoin vero ei ole mitenkään kuin mukaan maksu nimestään huolimatta."
Niinpä intit. Joko et ymmärrä (et halua ymmärtää) mitä "vero" tarkoittaa tai valehtelet, kun et nöyrän uskovaisen tavoin pysty käsittämään vaihtoehtoa, että voisit olla väärässä.
Tuo inttämisesi on yhtä typerää kuin väittäisi että Audi A4 sedan ei ole henkilöauto vaan "aivan tavallinen" kulkuneuvo. Kaikki henkilöautot ovat kulkuneuvoja, mutta kaikki kulkuneuvot eivät ole henkilöautoja.
Aivan samoin, kuten vastauksessani yritin jo uskovaisenkin ymmärtämällä tavalla rautalangasta vääntää, niin kaikki verot ovat maksuja, mutta kaikki maksut eivät ole veroja. Kirkollisvero on vero. Aivan kuten kunnallisvero tai alkoholivero.
Pitää vaivautua kirjoittamaan ja tulostamaan paperi, jossa lapsen/lasten henkilötiedot ja maininta, mistä seurakunnasta erotaan. Vanhempien nimet allekirjoitettuna, mutta edes hetuja ei tarvita, koska maistraatti näkee vanhempien nimet lasten hetun katsomisen kautta. Periaatteessa voi lähettää mihin maistraattiin tahansa, ja viedäkin. (Suositeltavaa on, jos vie itse, lähimpään:-)