25v Yksin ihmisten keskellä

Anonyymi

25 vuotta sinkku ja yksinäinen ihmisten keskellä. En tiedä kumpi tuntuu pahemmalta tuo sinkkuna olo vai se että ei ole kunnon kavereita.

Yläasteella olin koulukiusattu jonka takia en osaa enää tutustua ihmisiin varsinkaan oman ikäisiin. Vanhemmat ( 30v) eivät tuomitse ollenkaan ja sen takia heihin on paljon helpompi tutustua mutta ikä ero silti niin iso että kiinnostuksen kohteet ihan eri.

Oman ikäisille kavereille oon aina ollut se kaveri jonka kanssa tehdään jotain vaan sillon jos ei ole muutakaan. Toki näihin ihmisiin olen tutustunut 20v ikäisenä niin heillä on jo omat kaveri porukkansa. Kaverit sattuu kutsumaan ehkä kerran mukaan ja sitten kun huomataan miten hiljainen osaan olla isossa porukassa niin turha odottaa että mua uudestaan kysytään.

En tykkää mennä minnekään yksin ja sen takia en käykään missään ikinä. Salilla, kaupoissa ja normi arjen askareet sujuu yksin tietty. Olen oikeassa seurassa todella puhelias ja iloinen ja yksinäisyys unohtuu. Uudessa porukassa tulee mietittyä liikaa mitä toiset minusta ajattelisivat jos sanoisin jotain.

Elän pääni sisällä suurimman osani ajasta miettien miten huono olen ja miten paljolta vaivalta ihmiset säästyvät kun heidän ei tarvitse tutustua minuun.
Koen että minua paremman kaverin/kumppanin löytää helposti jos vähääkään etsii. En syytä kavereita siitä että en ole heille yhtä tärkeä kun he ovat minulle.

25 vuoden yksin olon aikana huomaan että minusta on muodostunut aika surullinen, tylsä, iloton ja ilmeetön ihminen. En osaa ottaa kehuja vastaan tai onnistumiset tunnu oikeen miltään.

Tämä kaikki näkyy sitten deittailu elämässä. Julkisilla paikoilla ei ole rohkeutta ketään naista lähestyä ja ei ole kyllä kukaan ikinä kiinnostuneelta näyttänytkään. En ole mikään ruma ei siinä mitään mutta ei se mihinkään riitä kun pitäisi sosiaalisia taitoja olla myös.

Tinderissä olen ollut monesti ja siellä matcheja monesti tullutkin yhteensä satoja mutta joko keskustelua ei aloiteta tai se loppuu hyvin nopeasti. Ne harvat jotka rupeaa juttelemaan juttelee sen yhden päivän aktiivisesti ja sitten lopahtaa. Viestiä tulee parin päivän välein ja sekin vastaus edelliseen kysymykseen ei muuta. Sitten pyydetään anteeksi ja sanotaan vaan että oli hirveä kiire.

En tiedä onko minussa vikaa vai mitä mutta jos 48h aikana ei ole 5minuuttia aikaa vastata viestiin ihmiseltä josta olet ”kiinnostunut” niin ei ole kyllä oikeasti kiinnostunut tai on löytänyt jonkun toisen kiinnostavamman. Itse kumminkin teen kahta työtä ja harrastan 2-3 lajia näin kesä aikaan lähes viikottain ja silti on aikaa vastailla.

Toki tuo kavereiden puute sitten vapauttaa aikaa mulla että voi ”sosialisoida” edes tuolla tinderissä. Kavereiden keskellä toki noilla kiireisillä joku tinder matchi varmasti unohtuu. Ja hyvä niin että keskittyvät oikeeseen elämään enempi.

Näissä nais asioissa ymmärrän myös miksi olen yksin mutta en voi sille mitään että en osaa olla mikään hurmuri ekoilla, toisilla tai kolmansilla treffeillä vaan olen se hiljainen tyyppi. Toivoisin vaan vähän ymmärrystä että voi miestäkin jännittää tai pelottaa että ei kelpaakaan. Itse ainakin haluan suhteen vasta sitten kun totean että ”tää oli muuten tässä sun kanssa mulla on oikeesti hyvä olla”.

Voin kirjoitella enempi jos jotain tää jostain syystä kiinnostaa enempi. Olis kiva kuulla jos teillä on jotain selviytymis tarinoita tai jotain mielipiteitä.

Mies 25v

8

76

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Oletko miettinyt että onko sinulla masennus? Kuvasit itseäsi surulliseksi ja ilottomaksi. Masennuslääkkeet voisivat auttaa mielialaan.
      Toki suru voi johtua siitäkin jos koet olosi yksinäiseksi.

      Tinderissä on se vika että siellä aloitetaan keskustelu niin monen kanssa ja jos juttu ei lähde heti luistamaan kunnolla niin monet luovuttavat äkkiä. Se on huono koska jotkut tosiaan aloittavat rauhallisemmin keskustelemaan ja sitten jää tutustumatta toiseen.
      Kannattaa myös sanoa toiselle että saatat hieman jännittää joten aluksi olet hiljaisempi.

      Miksi koet itsesi huonoksi? Ja miksi muut olisivat parempia ko sinä?



      T. nainen 28v

      • Anonyymi

        Olen monesti miettinyt että onko masennus mutta kyllä se surumielisyys tosta yksinäisyydestä vaan johtuu. Sen kerran kun kavereilta aikaa löytyy ja mieleistä tekemistä löytyy niin kaikki unohtuu.

        Juuri tuon takia olen tuon tinderin varmaan jo kymmenen kertaa poistanut kun ei se keskustelun muoto sovi itselle. Olen hitaasti syttyvää sakkia ja se ei tinder maailmaan sovi.

        Parhaiten itselle sopisi kun saisi naisen kanssa viettää mahdollisimman paljon aikaa päivästä eli jos olisi koulussa tai töissä. Harmiksi vaan olen kouluni jo käynyt ja töissä olen miesvaltaisella alalla. Naisia toki työpaikoiltani löytyy mutta ovat joko varattuja tai eivät muuten vaan ole kiinnostuneita.

        Olen aina kertonut jossain vaiheessa keskustelua että en ole ikinä seurustellut ja yleensä sillon hiljennytään aika nopeasti. Kai tajuavat että minussa on jotain vikaa ja nähdään helpommaksi lopettaa keskustelu kun nähdä enempi vaivaa.

        Koen itseni ns. turhaksi/riittämättömäksi ihmisten keskellä. En koe että mulla olis mitään annettavaa enempi kun kellään muullakaan.

        Vähän niinkuin kultamitalisti urheilussa. Aina löytyy joku sitä parempi. Aina. En koe että voisin olla kenellekään se ykkönen loppu elämää kaverina tai parisuhteessa.

        Mies 25v


      • Anonyymi

        Totta tuo kultamitalisti kommentti. Tunnen yhen Usain Boltia nopeemman.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta tuo kultamitalisti kommentti. Tunnen yhen Usain Boltia nopeemman.

        En nyt tiedä oliko tää vitsi mutta ymmärsit varmaan mitä tarkoitin 😄 Usain Bolt voi olla nyt nopein mutta ihan varmasti joskus tulee joku sitä nopeampi. Se on vaan fakta.


    • Anonyymi

      Joo se tinder on kyllä vähä huono sillon ko haluaa tutustua rauhassa. Aikuisiällä on muutenki vaikea löytää uusia tuttavuuksia jos koulut on käynyt eikä työpaikan kautta ole ketään kenet haluaisi tai saisi.

      Voihan sitä seurustelua perustella siten että olet esimerkiksi halunnut olla tai olet viihtynyt enemmän yksin tai että sanot suoraan että tutustut mielummin rauhallisempaa tahtia toiseen.

      Eikä kukaan ole aina ykkönen tai paras suhteessa tai kaverina. Tuo on järjetön ajatus. Tiedän itsekin että en varmasti ole se parhain ystävä mitä voi olla mutta ei se tarkoita että enkö olisi hyvä ystävä. Eikä sellaista olekaan joka olisi täydellinen tai paras, kaikki ovat erilaisia persooniltaan ja kaikilla on omat vahvuudet. Jos mietin omia ystäviä niin em voi sanoa kuka on paras koska he ovat erilaisia ja kaikilla on omat vahvuutensa ja puolensa miksi haluan olla heidän kanssaan. Sinullakin on siis omat puolesi ja vahvuutesi miksi olet hyvä ystävä.

      Jokin terapia tai psykologi voisi auttaa sinua itsetuntosi kanssa, vaikka sinulla ei masennusta olisi mutta koen että sinulla on ehkä huono itseluottamus tai huono itsetunto. Senkin kehittäminen auttaisi sinua varmasti.

      • Anonyymi

        Tuo kaverille ykkönen oli kyllä vähän hölmösti sanottu en tarkoittanut sitä ihan niin vaan meinasin enempi että se tärkeys näytettäisiin. Miehillä tuo on toki erilaista tietenkin mutta veikkaan että syy siihen miksi minua ei kutsuta mihinkään on kun en juo oikeastaan ikinä. Koulu ajan milloin tuommoiset kokemukset tulisi tapahtua tuli oltua yksin kotona niin ei nyt vanhemmiten vaan kiinnosta yhtään juoda.

        Hyvä esimerkki yksin olosta on omalla kohdalla se että pidin 18 vuotiaana ekaa kertaa synttärit (vanhemmat eivät ikinä aikasemmin järjestäneet mitään) ja kukaan ei tullut paikalle. Kaverit kyllä tietävät että milloin synttärini on mutta ei kukaan ikinä ole ehdottanut mitään että tehtäisiin jotain ja en itse enää edes viitsi ehdottaa mitään.

        Menin vähän aikaa sitten pitkästä (kk tauko) aikaa töihin toiseen työhöni ja kaverit moikkas kyllä jos minä menin moikkaamaan mutta muuten vaan vilkaistiin ja jatkettiin juttelua muiden kanssa. Itse olen kumminkin semmoinen että jos toinen on ollu vaikka vaan reissussa niin menen heti kysymään kuulumiset.

        En ole tuolla enää vakio vuorossa töissä (olin 4.5 vuotta) vaan käyn vaan joskus. Olen selvästi tippunut pois porukasta. Suurin osa tuolla on minun ikäisiäni. Siinä sitten pöydässä juttuja kuunnellessa kuulen miten ovat tehneet yhdessä kaikkea edellisenä viikonloppuna tai miten joku kävi kahvilla. Kyllä tuossa huono fiilis tulee kun ei kysytä mihinkään.

        Minun vahvuuteni on varmaan sitten se kenelle jutellaan huonolla fiiliksellä kun menen kysymään mikä on kun huomaan että toinen ei ole oma itsensä. Monesti siis käytännössä ns. terapeuttina toiminut kavereille. Tuo pään sisäinen taistelu on monille tosi vaikeaa ja minulle se on arkipäivää niin osaan sitä käsitellä paremmin ja antaa neuvoja.

        Annan myös parisuhde neuvoja usein vaikka en ole ikinä itse seurustellut ja ne on kyllä lähes aina toimineet. Kaikilla kerroilla kyse on jomman kumman osapuolen epävarmuudesta. Kaveri saattaa sanoa että tyttöystävä suuttu kun tein näin ja ei ymmärrä miksi niin osaan kyllä lähes aina sanoa miksi ja kysyn miltä susta itsestä tuntuisi jos tyttöystäväsi tekisi sulle niin. Sitten hetken keskustelun jälkeen ymmärretään missä meni vikaan.

        Edes suhteessa haluan kyllä olla se tärkein siitä en kyllä halua lähteä tinkimään.

        Mies 25v


    • Anonyymi

      Hei, kirjoitat fiksusti ja löysin itseni monesta kokemuksestasi. En ole ollut kiusattu, mutta ison osan lapsuudestani ja koko nuoruuden yksin. Nyt tuntuu, että se yksinäisyydessä kasvaminen on jättänyt jäljet, joista en pääse eroon, mutta jotenkuten olen oppinut pärjäämään.

      Lopulta onni oli pienestä kiinni, löysin poikaystävän ja elämä tuntui hymyilevän. Hän jätti hiljattain, putosin entistä syvemmälle. Tein virheitä, joita kadun. Luotin liikaa, että suhde kestää vaikeat päiväni. Toisaalta luotin liian vähän ja olin liian epävarma uskaltaakseni näyttää, kuinka tärkeä hän oli.

      Löydät varmasti jonkun ja sinulla on selvästi paljon annettavaa. Kun se joku tulee vastaan, yritä päästää irti menneistä kokemuksista ja epävarmuudestasi. Eniten kadun kaikkia niitä vuosia, kun en uskaltanut kertoa rakkaudestani. Älä tee samaa virhettä :)

    • Anonyymi

      Tuntui kun lukisi omia ajatuksia jonkun muun kirjoittamana. Vain vuoden vanhemman ja naispuoleisen silmistä.
      Peruskoulua kävin pienellä paikkakunnalla jossa oli pakko koittaa olla väleissä kaikkien kanssa, koska kantapään kautta opittuna kaikki kääntää selän jos juoru on riittävän ilkeä. Olen tämän jälkeen opiskellut kahdella paikkakunnalla ja molemmissa niin että en tuntenut ketään etukäteen. Ensimmäisellä kertaa sain "kavereita" jotka viettävät aikaa yhdessä kutsumatta minua ja eivät pidä yhteyttä. Toisella kertaa osallistuin opiskelijabileisiin ja muihin uusien ihmisten tutustumisen toivossa, lopputuloksena vain yksi uusi kaveri joka kotoisin opiskelupaikkakunnalta ja sielä valmis kaveripiiri, johon en päässyt mukaan. On aina tuntunut että en ole edes varasijalla kenellekään tai toinen vaihtoehto vaan se äärimmäinen viimeinen vaihtoehto.
      Sairastuin yhdessä vaiheessa pysyvään sairauteen, joka vaikuttaa merkittävästi jaksamiseeni, olisin tarvinnut silloin edes yhtä ihmistä mutta niihin aikoihin ne vähäisetkin yhteydenpidot loppuivat, nykyään elämäni on sisällöltään: menen töihin, salille, kauppaan, kotiin, nukkumaan. Ainoat ihmiset jotka vastaavat viesteihini ja joita näen ovat perheen jäsenet. Työpaikalla kaikki perheellisiä 40 . Opiskelujen jälkeen oman ikäisiä ei tapaa missään. Tinder ja badoo kokeiltu, itse aloitan keskustelut kun kukaan muu ei sitä tee, vastauksia saan yhden päivän ajan ja sitten loppuu tai sitten poistetaan tykkäys samantien tai jätetään vastaamatta.
      MinäVaan

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      56
      1896
    2. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      48
      1648
    3. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      52
      1574
    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      5
      1527
    5. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      6
      1495
    6. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      6
      1415
    7. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      8
      1306
    8. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      12
      1281
    9. Revi siitä ja revi siitä

      Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla
      Varkaus
      4
      1163
    10. Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä

      Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni
      Hämeenlinna
      4
      1138
    Aihe