Eli siis kun haluan purkaa tän ihme paskn nyt tänne jos joku vois auttaa.
Oon 15.v tyttö, perhe on eronnu joku 5 vuotta sitten. 8lk alussa mulle tuli masennus, joka on nyt jatkunu tähän päivään saakka. Oon syäny kahta eri mielialalääkettä, joista tää toinen nyt on auttanu ees vähän. Poltan röökiä ja muutenkin oon sekakäyttäjä.
Mulla on tänä vuonna ruvennu tulemaan kamala viha mun vanhempia kohtaan, varsinkin äitiä,j oka mulle huuttaa harva se hetki. En vaan tiiä miten tätä asiaa pitäs ruveta miettimään, haluan vaan vanhemmistani eroon. En kumminkaan toivoisi heidän kualevan tai mitään, mutta jooh.
Olen yrittänyt kerran itsemurhaa jonka vuoksi mut läheyettiinkin osastolle. Osastolla olin 2vk ja siellä oli kivaa, olisin halunnyt jäädä pitemmäksi aikaa, mutta ei ollut kai tarvetta moiseen. Rakastin sitä kun en nähnyt vanhempiani. Paitsi välillä, kun siellä tulivat käymään.
Mitenköhän pääsisin siaisperheeseen tai vastaavaan, kun ei kotona ole väkivaltaa eikä muutenkaan mitään sen suurempia ongelmia.
Sori kun vähän sekalainen, toivottavasti joku ees tajus. Ja haluaisin asiallisia kommentteja, enkä "Mee pentu itkemää muualle", kiitos. :-(((
Mika mua vaivaa
6
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Hei ! Hyvä kun tulit tänne kirjoittamaan, jos se yhtään helpottaa sinua !
Olet aika umpikujassa enkä tiedä mitään ratkaisua, mutta vastaan sinulle, ettei sinun ihan "tyhjille sienille" tarvitse "puhua".
Onko äitisi aina huutanut vai alkoiko se eron jälkeen ?
Häntäkin voi tilanne rassata ja sitten hän purkaa sinuun pahaa oloaan,
mikä on tietysti väärä kohde ja väärin, kun hänen pitäisi tukea sinua eikä pahentaa tilannetta.
Pystyttekö koskaan rauhalliseen keskusteluun äitisi kanssa ?
Voisitko sanoa äidillesi että sinäkin olet ihminen ja haluat että sinulle puhutaan kuin ihmiselle eikä huudeta ?
Jos sinulla on oma huone, voisitko ehdottaa että saisit olla siellä rauhassa ?
Äitisi kannattaisi hakea apua itselleen (terapiaa?), kun hänelläkin tuntuu olevan vaikeaa.
Jos ihminen on tasapainoinen ja suht'koht' tyytyväinen elämänsä, se ei huuda
koko ajan.
Yksi asia on se, että kun on itse pää selvänä saa oman tilanteensa haltuun
ja asiat selkiytyy. Rauhoittuu. Pystyy ajattelemaan elämää eteenpäinkin.
Aina ei tule olemaan niinkuin nyt. Kun saat koulusi loppuun ja toivottavasti opiskelet ammattiin, pääset itsenäistymään. Siihen ei mene kauan.
Mieti omaa tulevaisuuttasi pidemmällä tähtäimellä (jos vain jaksat)
ja tähtää siihen. Yritä keskittyä ja kerätä voimiasi siihen.
Sinun tilanteesi on tosi kurja, ei ihme että olet masentunut. Yhdenkään lapsen ei pitäisi olla sellaisessa tilanteessa.
Onko sinulla ketään omaa kivaa luotettavaa kaveria, jonka kanssa voisit puhua,
sekin helpottaisi sinua.
Jomman kumman tai mieluummin molempien on rauhoituttava, sinun tai äitisi.
ja alettava puhua asioita niinkuin äiti ja lapsi.
Kysy äidiltäsi suoraan aiotko huutaa lopun ikääsi vai alatko joskus käyttäytyä kuin äiti ?
Jos lapsi voi huonosti yleensä syy on olosuhteissa, ei lapsessa, mutta sinäkin voi katsoa peiliin ja miettiä asioita omalta osaltasi, ei se haittaakaan tee.
Toivon kaikkea parasta sinulle ! Toivon, että asiat järjestyvät ja alkaisit voida paremmin. Se vaatii teiltä molemmilta paljon.
Yrittäkää löytää joku yhteinen tie, alku paremmalle !
On vaikea muuttaa toista, mutta itseäänkin voi yrittää muuttaa, ettei anna huutamisen aihetta.
Muista, olet ihan hyvä ihminen, hyvän kohtelun arvoinen !
Yritä löytää voimia ja iloa elämääsi ja mielenrauhaa !
Tee suunnitelmia, mitä haluaisit tulevaisuudelta ja ota se elämäsi kiintopisteeksi.
Nuku hyvin, muistan sinua illalla, kun itse menen nukkumaan. Suljen silmäni ja
toivon että sinulla alkaa mennä paremmin !
Kirjoita lisää ajatuksiasi jos se helpottaa !- Anonyymi
Äiti on oikeastaan alkanut huutamaan eron jälkeen. Se saattaa kilahtaa ihan pikku jutusta. Itse en huuda laisinkaan koska en nää siihen tarvetta. Joskus ääntä saatan korottaa. Äitilläni on tosi paljon töitä, jonka vuoksi se varmaan stressaa. Joten yritän ymmärtää. Mutta niin. Pystytään kyllä aina välillä ihan hyviinkin keskusteluihin.
Kiitos ihanasta vastauksesta :-)))❤ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äiti on oikeastaan alkanut huutamaan eron jälkeen. Se saattaa kilahtaa ihan pikku jutusta. Itse en huuda laisinkaan koska en nää siihen tarvetta. Joskus ääntä saatan korottaa. Äitilläni on tosi paljon töitä, jonka vuoksi se varmaan stressaa. Joten yritän ymmärtää. Mutta niin. Pystytään kyllä aina välillä ihan hyviinkin keskusteluihin.
Kiitos ihanasta vastauksesta :-)))❤Hei ! Kirjoitin sinulle eilen illalla ja olen iloinen jos pikkuisenkaan saatoin hetkellisesti helpottaa oloasi ja kiitos kun vastasit minulle !
Hieno juttu, että yrität ymmärtää äitiäsi ja että joskus teillä on mukaviakin keskusteluja.
Yksi ihmisen parhaista taidoista ja lahjoista on kyky asettua toisen sijaan.
Se auttaa ymmärtämään toisen tilannetta ja käytöstä, mikä taas vuorostaan helpottaa omaa suhtautumista.
Avioero on vaikea asia. Ihmiset menevät naimisiin suurin toivein odottaen pitkää mukavaa perhe-elämää rakkaitten lapsiensa kanssa.
Kun tuleekin sitten ero, siitä toipuminen voi viedä kauankin, vaikka olisi eroa itsekin halunnut. Eron voi kokea henkisenä tappiona, joka ahdistaa ja masentaa.
Eron jälkeen on kuitenkin jaksettava jatkaa arki-elämää, on käytävä töissä ja huolehdittava lapsesta parasta toivoen.
Vastuu voi aiheuttaa paljon huolta. Voi joutua kamppailemaan oman mielen hallinnassa ja täytyisi lisäksi pystyä pitämään huolta, että lapsikin voisi hyvin.
Sinä olet aikuisuuden kynnyksellä. Oma itsenäinen elämäsi odottaa muutaman vuoden päästä. Siihen voi pikkuhiliaa valmistautua henkisesti ja miettiä erilaisia mahdollisuuksia.
Oletko esimerkiksi miettinyt mitä haluaisit ammatiksesi tehdä ?
Toivottavasti voisit joskus nykäistä itsesi irti nykyhetken ahdistuksista ja miettiä vaikka tulevaisuuttakin. Se antaisi toivoa, kun on jotain mihin tähdätä ja mitä odottaa.
Tulevaisuuden ajatteleminen voi nyt tuntua liian vaikealta, ehkä mahdottomaltakin nykytilanteessasi, ymmärrän sen hyvin.
Masennus ei ole omiaan kirvoittamaan ajatuksia lentoon vaan
ihminen tuppaa päinvastoin käpertymään sisäänpäin kehää kiertäviin ajatuksiinsa.
Masennus on passivoivaa, siitä on vaikea nousta ylös ja innostua mihinkään, mutta kyllä sinä selviät !
Hyvä, että toinen mielialalääkkeesi auttaa sinua edes vähän.
Pienilläkin askelilla eteenpäin on suuri merkitys.
Usko ja luota itseesi !
Tästä kirjoituksestani tuli ihan sattumalta "vakavahenkisempi" kuin
ajattelin kirjoittaa. Toivottavasti ei ole liian raskasta luettavaa sinulle ?
Joku "kevytversio" oli olisi saattanut olla parempi,
mutta kunnioitan sinua, että rohkenit tänne masennuksissasi ja ongelmallisessa tilanteessasi kirjoittaa ja vastasin niinkuin minusta tuntuu
eli sinua arvostaen.
Toivotan taas sinulle kaikkea hyvää, levollisia unia ja hyvää huomista !
Muista: Usko itseesi !
Ja yksi asia: Muista hymyilläkin joskus !
Vaikka peilikuvallesi aamulla noin ensi alkuun !
Älä anna ilon kadota elämästäsi.
Kuulumisiin !
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Ja edellisiltä kirjoittajalta saitkin jo hyviä neuvoja ja tukea.
Tässä tiedoksesi vielä pari paikkaa, joissa voit halutessasi jutella tilanteestasi matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:
- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/, Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://beta.tukinet.net/, Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
Voimia tilanteeseesi!
Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
Kyllä se helpottaakin kun pääsee muuttamaan omilleen asumaan ja se käy aivan helposti. Sitten kun on täysi ikäinen ja sinulla ei siihen kauaa menekään. Laittaa vain hakemuksen asunnosta netin kautta. Mutta kannattaa yrittää valita semmoinen missä on äänieristys. Kaikki mieliharmi mitä tulee vanhempien kautta, tai heidän ongelmiensa miettimisestä ja muistelusta häviää mielestä ja on omaa rauhaa ja oma vapaus. Ajatukset selkenevät ja stressihormonin määrä laskee. Älä ainakaan huumeita ala käyttämään ja pysy erossa niistä porukoista, koska he eivät tiedä mihin ovat menossa, eivätkä voi hyviä neuvoja antaa, vaan haitallisia.
- Anonyymi
Ei omilleen asuminen ihan niin helposti käy.
Pitää hankkia ensin ammatti ja työ että kykenee elättämään itsensä,
mutta sehän on ihan normaalia, ja onnistuu kyllä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1481833
Kun viimeksi kohtasitte/näitte
Mitä olitte tekemässä? Millainen ympäristö oli? Löydetään toisemme...1301731Olet kyllä vaarallisen himokas
Luova, kaunis, määrätietoinen, pervo, mielenkiintoinen, kovanaama, naisellinen ja erikoinen.1021477Anna vielä vähän vihreää valoa
Teen sitten siirtoni, nainen. Tiedän, että olet jo varovaisesti yrittänyt lähestyä, mutta siitä on jo aikaa. Jos tunnet171193- 641138
- 621123
- 219965
- 63777
- 45720
Miksi homous puhuttaa konservatiiveja vuodesta toiseen?
Kysymykseen on vastattukin Kansanlähetyksen osalta: "Miksi sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat konserv191704