Muutamia kaveruksia oli koolla. Heillä oli hauskaa illanviettoa,
kuitenkin ilman alkoholia. Siinä juteltiin ja puhuttiin niitä ja näitä
ja tunnelma oli jokseenkin hyvä.
Eräs pakolaisnuori tuli suomalaisen kaverinsa luokse. Hän kertoi, että
tuo nainen tuolla puhuu paskaa ja minä tahtoisin sanoa hänelle, että lopettaa sen paskan puhumisen, mutta en tahdo sanoa ihan niin tylysti. Niin, miten sanon hänelle suomeksi kohteliaammasti, että lopettaa?
Kaveri sanoi: "Men ja sano hänelle: "Heitä houraamasta!"
Pakolainen: "Mitä se tarkottaa?" "No, se tarkottaa, että lopeta
turhan puhuminen."
Nuori pakolaismies meni naisen luokse ja sanoi: "Heitä huoraamasta!"
Suomalainen kaveri tiesi, että ulkomaalainen sekottaisi nämä
kaksi asiaa ja sanoisi väärin. Arvatkaa sitten miten tämä nainen
suhtautui tuollaiseen kieltoon.
kuitenkin ilman alkoholia. Siinä juteltiin ja puhuttiin niitä ja näitä
ja tunnelma oli jokseenkin hyvä.
Eräs pakolaisnuori tuli suomalaisen kaverinsa luokse. Hän kertoi, että
tuo nainen tuolla puhuu paskaa ja minä tahtoisin sanoa hänelle, että lopettaa sen paskan puhumisen, mutta en tahdo sanoa ihan niin tylysti. Niin, miten sanon hänelle suomeksi kohteliaammasti, että lopettaa?
Kaveri sanoi: "Men ja sano hänelle: "Heitä houraamasta!"
Pakolainen: "Mitä se tarkottaa?" "No, se tarkottaa, että lopeta
turhan puhuminen."
Nuori pakolaismies meni naisen luokse ja sanoi: "Heitä huoraamasta!"
Suomalainen kaveri tiesi, että ulkomaalainen sekottaisi nämä
kaksi asiaa ja sanoisi väärin. Arvatkaa sitten miten tämä nainen
suhtautui tuollaiseen kieltoon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi tuo pakolainen on suomessa ja mitä hän pakenee?
https://www.aamulehti.fi/a/0e0472e2-6595-4b75-a992-82ca4b601e89
Sodan haavoittamat: Ante Uusi-Kouvo, 94, on paikkakuntansa viimeisiä veteraaneja – Hänen rinnallaan seisoo mies, joka on elämässään jättänyt lukuisat hyvästit veteraaneille
Punkalaitumen sadoista sotaveteraaneista on jäljellä enää kolme. Heistä vain yksi, 94-vuotias Ante Uusi-Kouvo, pystyy vielä virkeänä liikkumaan ja lausumaan veteraaneille viimeisen tervehdyksen. Veli Nieminen seisoi koululaisena hyvästelemässä, kun punkalaitumelaiset miehet lähtivät talvisotaan. Hän seisoi sotilaspoikana kunniarivistössä, kun naapurin poikaa kannettiin sankarihautaan. Nyt hän seisoo sotaveteraanien puheenjohtajana veteraanien hautajaisissa osoittamassa kunnioitustaan. Kaikissa näissä hetkissä hän itkee.