Elämä tuntuu kurjalta ja pelkältä velvollisuudelta. Viimeisen vuoden aikana mulle on tapahtunut kaikenlaisia kuormittavia asioita. Niistä en nyt kerro sen enempää, mutta olen siis aivan poikki. Kaiken kukkuraksi viime viikolla menetin työpaikkani ja kotona oleminen ahdistaa. Olen parisuhteessa, jossa kaikki on oikein mainiosti, paitsi se, etten pysty luottamaan mieheeni. Tiedän, että eroaminen olisi ainut oikea ja terve ratkaisu, mutta samalla tiedän, että jos nyt lähden, en tule koskaan löytämään ketään samanlaista tai ketään johon voisin luottaa.
Kissani ja vanhempani ovat ne keiden takia vielä jaksan elää. Haluan, että kissani voi hyvin ja elää onnellisen elämän, joten minun on pakko vaan jaksaa elää sen vuoksi.
Mun tulevaisuus näyttää muuten ihan tyhjältä. En enää halua hakea apua, koska siitä ei ole ennenkään ollut mitään hyötyä, vaikka kuinka monia vuosia olen käynyt psykologilla.
Mua ahdistaa myös tämä maailma ja se miten sairas paikka tämä on. Ei ole mitään järkeä vaan elää tätä onnetonta elämää loppuun ja sitten kuolla. En kuitenkaan voi nyt vaan lähteä täältä - kissani takia.
Viisi tai kuusi vuotta sitten kirjoitin tänne samanlaisen tekstin ja sain silloin vastaukseksi, että tapa ittes. Mulla ei sillon vielä ollu mun kissaa, joten olisinpa sillon kuunnellut tätä joka kehotuksen kirjoitti.
Haluaisin kuulla teiltä muilta kokemuksia siitä, miten olette löytäneet elämänhalun? Miten toipua loppuunpalamisesta?
T. N27
Elämä ahdistaa
15
88
Vastaukset
- Anonyymi
Varmaanki varastoit aina negatiivista energiaa niissä tilanteissa missä et koe olevasi aidossa vuorovaikutus suhteessa kun olet miehesi kanssa, ja sitten sinun vähäiset yksinoloaikasi yms ei kunnolla riitä palauttamaan sitä energia vajetta mikä aiheutuu tunteellisesti epärehellisessä suhteessa miehesi kanssa.
Joku voi sanoa että kirjoitan ilkeästi, mutta mitä motiiveita minulla olisi tehdä pahaa sinulle tai miehellesi, en tunne teitä edes lainkaan ja minulle on se ja sama oletteko yhdessä vai ette.- Anonyymi
Kiitos paljon vastauksestasi! Ei ollut ollenkaan ilkeästi sanottu mielestäni. Jään miettimään ja työstämään kommenttiasi. Vaikuttaa siltä että olet oikeilla jäljillä.
T. N27
- Anonyymi
Minulla kun ei ole kissaa saati miestä, yksin ahdistuneessa olotilassa heti aamusta alkaen, ei enää oikein jaksa kiinnostaa mikään niin voimia vie tämä yksinäisyys.
- Anonyymi
Mitäpä jos lähtisit ihmisten pariin, etkä vain surkuttelisi olotilaasi somessa.
- Anonyymi
Onko sulla kavereita, perhettä tai työtä? Joudutko olemaan kaikki päivät ihan yksin?
Muakin yksinään oleminen ahdistaa, koska silloin mietin vaan kaikkia kurjia asioita enkä saa mitään aikaiseksi.
T. N27
- Anonyymi
Suosittelen että menet ihmisten pariin. Jos ei ole tuttuja, niin mene vaikka ostoskeskukseen tai aloita jokin edullinen harrastus tai käy jossakin ryhmässä. Itse ahdistuksen syövereissä sain parhaimman avun muiden seurasta, vaikka minusta ei juttukaveriksi ollutkaan kun pelkotilat ja pakkoajatukset valtasi mielen niin sain välillä edes hetkeksi käännytettyä ajatukset muualle.
Eli:
Mene tapaamaan ihmisiä
tee jotakin
kokeile vaikka jotain harrastusta minkä tekemisestä olet ennen nauttinut
yritä pitää normaalipäivärytmi
Ajan kanssa huomaat taas asioita joiden tekemisestä nautit. - Anonyymi
"Haluaisin kuulla teiltä muilta kokemuksia siitä, miten olette löytäneet elämänhalun? Miten toipua loppuunpalamisesta?"
Mulla meni muutama vuosi kelatessa menetyksiäni, eli työ ja ihmissuhde (kuolema) ja koti, jotka aiheutti uupumista ja surua, paljon masennusta, ja masennus taas ruokki huonoja elintapoja. Ei jaksanut liikkua eikä syödä terveellisesti. Se aiheutti lihomista joka taas masensi ja aiheutti eristäytymistä. Uutiset masensi ja pidin informaatiopaaston eli en katsonut uutisia koska en jaksanut enempää kurjuutta ja kauheutta, maailman pahuutta. En kehdannut kulkea kaupungilla kun pelkäsin että törmään entisiin työkavereihin. Kierre on kamala ja se pitää saada katkaistua kun vain haluaa suunnata valoon päin, päättää että on armollinen itselleen eikä moiti ja sentään itseään alenna, vaikkei olekaan elämä mennyt miten piti. Löysin pikku hiljaa uudelleen elämän kun ajattelin, että mitähän se elämä vielä mulle tarjoaa, jos vain jaksan lähteä jälleen liikkeelle. Kyllähän se on tarjonnut aivan uutta. Pikkuhiljaa uimalla piristykseksi se alkoi ja välittämättä siitä että olen ylipainoinen ja pikku kävelylenkein se alkoi, seuraamalla parempia syömistapoja ja laiton vitamiiniasiat kuntoon. Minusta tuli oikein himoliikkuja.
Raudan puute oli mulla aika tärkeä juttu sillä kun ferritiinitasot huomattiin liika matalaksi (vaikka hemoglobiini olikin normaali) niin raudan syöminen lopetti ahdistuksenkin ja rytmihäiriöt ja paniikkikohtaukset ja unettomuuden, siitä on nyt jo puoli vuotta. Heikko ruoan laatu siis ylläpitää fyysistä puutostilaakin joka aiheuttaa masennusoireita ja alakuloa.
Päätin että minä ainakin edistän hyvyyttä, vaikka maailma on paha. Jos jokainen tekisi niin, niin ei pahuutta olisikaan. Autan muita jos voin, hymyilen ja olen ystävällinen. Se heti tarttuu, saan aina hymyä takaisin missä kuljenkin. Kun on ystävällinen tuntemattomille, niin se kertautuu ja itsekin tulee hyvälle mielelle kun saa hymyä takaisin. Jollekin hymy ja ystävällisyys voi olla päivän pelastus, kun elämä potkii.
Ajattelin tätä elämää polkuna, joka polveilee väliin rankassa säässä, väliin aurinkoisessa. Mutta emme voi tietää mitä mutkan takana meitä odottaa, jos me ei jakseta kävellä tai pikku hiljaa tassutella sinne asti. Pienin askelin. Ainakin niitä kukkasia haistellen ja linnun laulusta iloiten. Pienet asiat ratkaisee. Nauti energisoivasta musiikista, hyvistä tuoksuista. Minäkin tyttäreni ja kissan tähden jaksoin. Olen tarpeellinen ainakin heille vaikkei ihmissuhdetta koskaan saisikaan. Yksi orastava minulla on, mutta ei enää kanna kuin ystävyytenä korkeintaan.. Olen nyt kuntoutunut työkykyiseksi ja iloitsen siitä mitä minulla on. Tytär on tasapainoinen ja pärjää, olen siis onnistunut jotenkin. Olen ollut työttömänä monta vuotta. Ihan kohtalainen terveys ja muutamia ilon pilkkuja. Olen saanut pari hyvää ystävää eikä minulla ole katkeruuden tai kateuden aihetta. Jokaisella on vaikeuksia elämässään, niin rikkaalla kuin köyhällä.
Toivon että sinäkin löydät ne ilonaiheet sieltä elämän polulta. Me eletään sen vuoksi, että me opittaisiin selviämään vastoinkäymisistä, harjoiteltaisiin rohkeutta ja opittaisiin iloitsemaan kauniista asioista. Eläinystävät on ihania, koska ne rakastaa pyyteettömästi. Tarkistathan ainakin D-vitamiinitason, Ferritiinitason ja kilpirauhasarvot. Sieltä voi löytyä jotain, jonka korjaaminen parantaa oloa.- Anonyymi
Kiitos niin paljon vastauksestasi! ❤️
Ihanaa, että sulla on löytynyt elämänhalu vaikean ajanjakson jälkeen. Mäkin aloitin uuden kuntoilu harrastuksen alkuviikosta ja se on vähän helpottanut oloa. D-vitamiinia syön, mutta nuo ferritiini- ja kilpirauhasarvot pitäisi tosiaan käydä tarkistuttamassa.
Ihanaa kesää sinulle!
T. N27 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos niin paljon vastauksestasi! ❤️
Ihanaa, että sulla on löytynyt elämänhalu vaikean ajanjakson jälkeen. Mäkin aloitin uuden kuntoilu harrastuksen alkuviikosta ja se on vähän helpottanut oloa. D-vitamiinia syön, mutta nuo ferritiini- ja kilpirauhasarvot pitäisi tosiaan käydä tarkistuttamassa.
Ihanaa kesää sinulle!
T. N27Kiitos sinulle kun vastasit. Muista että et ole yksin. Elämä koettelee lähes jokaista jotenkin. Monesti olin lähellä lopettaa elämäni ja mietin jo tapoja. Sitten aina se voitti, että miten tyttäreni pärjää ne vuosikymmenet ilman minua, ilman äitiä neuvomassa ja tukemassa vaikeuksissa. Hänellä ei olisi muita läheisiä. Ja mietin sitten, että ihminen kuolee kuitenkin jonain päivänä, miksikä sitä kiirehtiä. Jos pitää löysässä hirressä roikkua niin roikutaan sitten, ajattelin. Pakkohan senkin on päättyä joskus. Jos vielä löytäisi jotain ihanaa, jonka vuoksi elää. Toivo on aina, vaikkei siltä näytä. Kun emme tiedä mitä vuoden päästä tapahtuu, ei edes tunnin päästä. Masentunut mieli pyrkii ajattelemaan ettei se tuleva tuo mitään hyvää, mutta yhtä lailla voi tulla mitä hyvää tahansa kunhan haluaa ottaa sen vastaan.
Älä rasita itseäsi liikaa liikunnalla...tai ajattele sitä suorituksena. Sillä tavalla liikuskele, että se tuottaisi hyvää mieltä. Endorfiinit alkaa erittyä ihan taatusti. Myös vesi elementtinä terapioi. Lämmin kylpy ja uinti. Samoin kylmäuinti laittaa aivot ihan uuteen uskoon jos kylmä muuten sopii. Moni aloittaakin kylmäuinnin jossain elämän kriisipaikassa.
Nyt mulla on ilmeisesti viela kaliumin puutosta, joka aiheuttaa monenlaisia oireita. Kohonnutta verenpainetta jne. On tullut syötyä liian vähän kaliumia kun yritän pudottaa painoa. Sitten tulee näitä kivennäisaineiden puutoksia kun yrittää rajoittaa syömistä.
Ihanaa kesää sinullekin, nautitaan siitä mitä elämä tarjoaa, vaikka se ei mitään valtavaa olisikaan, vaan ihan pieniä ja kauniita asioita. Kissan pehmeä turkki ja kehräys ja tassu poskella, rakkaus, auringonpaiste, sade, kukat ja tuulen humina puissa, ihana musiikki, tanssi. Lapseni laittama äitienpäiväkortti ja lapsuusmuistot tuntuu mukavilta. Voi sinäkin hyvin ja jaa ajatuksiasi tänne. - Anonyymi
Kiitos taas kovin paljon kauniista viestistäsi! Onneksi sinulla on tyttäresi tukena. ❤️ Kerroitko hänelle koskaan ajatuksistasi?
Mä kerroin perheelleni noin 6 vuotta sitten olevani masentunut ja en pystyisi sitä koskaan kertomaan heille uudestaan, koska se sai heidät niin surullisiksi. Vähän sen avautumiseni jälkeen kerroin heille asioiden olevan paremmin, eikä siitä sen jälkeen ole puhuttu. Miehelleni olen välillä kertonut pahasta olostani, mutta ei hänkään todella tiedä kuinka loppu viime aikoina olen ollut. Kuulostaa varmaan vähän hullulta, mutta kissalleni kerron aina kaiken ja se kuuntelee. Ei ehkä ymmärrä, mutta kuitenkin kuuntelee.
Munkin pitää alkaa muistelemaan hyviä hetkiä enemmän eikä vaan niitä kurjia asioita. Mietin paljon sitä miksi jäin työttömäksi ja yritän olla syyttämättä itseäni. Yritän myös aloittaa pienistä ihanista asioista nauttimisen. Pikku hiljaa tassutellen tulevaa kohti, vaikka se pelottaakin.
Mukavaa juhannusviikkoa sinulle!
T. N27
Moip! Tuossa on tunteita mitä muistan... olin pitkään masentunu aikasemmi, ja se oli aiva hirveetä.
No, ensinnäkin! Jokaiseen ihmiseen voi luottaa joissakin asioissa, ja ei toisissa. Minä pystyn esimerkiksi luottamaan yhteen kaveriini että jos minä tarvitsen apua, niin hänelle saa kyllä soittaa vaikka keskellä yötä, mutta en taas voi luottaa, että jos tarvitsen muuttoapua, niin hän olisi ajoissa paikalla.
Tarkoitan siis, että jokaiseen ihmiseen voi luottaa jossain, ja jossain ei, koska kaikilla on asioita missä ne on varmoja ja selkeitä, ja sitten on asioita missä he ei ole valmiita tai ettii itteään tai niitä ei kiinnosta se. Ihmiset harvoin on epäluotettavia koska ne on pahoja. Siksi kannattaa arvostaa ihmisissä niitä asioita mitä voi. Ja jos ei ole varma voiko luottaa vai ei, niin sillon kannattaa luottaa, kunnes näkee toisin. Minun mielestäni. :3
Kannattaa jutella ihmisille. Suutu ja itke ja vuodata ja keskustele ja intä. Sillä lailla saat selkoa siitä millanen sinä olet, mitä sinä ajattelet ja tunnet ja mitä haluat. Se on tärkeetä, nii löytää omaa paikkaansa tästä! ^.^
Minäkin ajattelin itsemurhaa melkeen kymmenen vuotta, mutta aina oli JOKU JUTTU miksi en voinu kuolla sillon. Joku ihminen jolle olin liian tärkeä, joku asia kesken... jotain. Ja lopulta pääsin tähän asti, että ei ole enää masennusta. Mutta se oli kymmenen vuoden taival. En vieläkään tajua miten oon hengissä. Mutta! Toivoa on! Masennuksesta voi toipua minun mielestä kuka tahansa joka on hyväsydäminen, tai älykäs. Ja varmasti vielä muitakin~
Maailmassa on paljon isoja ja sairaita asioita, mutta on vieeeeelä enemmän pieniä ihania hyviä juttuja! Tää on mahtavaa, että oot kirjottanu tänne ja pyytäny apua, sen sijaan että pidät kaiken sisällä! Ja minä kans laitoin aikaa ja vaivaa ihan vaan siihen että jos minusta jotain apua olis! Tällasia asioita tapahtuu, ja tää on pelkkää ihmisten rakkautta ja kunnioitusta toisilleen, vaikka ventovieraille. Ja niin kauan kuin tällasta vuorovaikutusta on, maailmassa on paljon hyvääkin! ^.^
Loppuunpalamisesta toipuu sillä lailla että... no.. rentoutuu. Se ei tarkota sitä, ettei tee mitään, tai kattoo vaan telkkaria. Vaan se tarkottaa sitä että tekee jotain mikä tuntuu itsestä mielekkäältä tai oikealta. Suunnitele ja mieti, mitä sinä osaat ja haluat tehdä ajallas, ja sitte tee! :>
Jos miehesti on sinulle tärkeä ja et halua elää ilman sitä.... no.. ööh.. senkin tunteen vastaan meneminen olisi epätervettä. Moni on eri mieltä varmasti, mutta itse en ole koskaan ollut valmis heittämään ihmisiä menemään elämästäni, vaikka he kohtelis mua ikävästikin. Oon vaan pyrkiny korjaamaan asiat niin, ettei he enää kohtele mua ikävästi. (usein se on tosin johtanu siihen että he sitten heittää minut menemään, mutta ei todellakaan aina, ja sillonkin jos niin kävi, se oli loppujen lopuksi parempi niin).
Kotona oleminen todellakin ahdistaa helposti joissain elämäntilanteissa. Ei kantti olla jos se ahdistaa. Keksi mitä tahansa muuta missä käydä ja mitä tehdä.
Ja puhu ihmisille! :3
Minulle saa puhua jos vaan haluat, niin paljo ko haluat! ^.^
Mutta parempi toki vielä, jos löydät jonkun oikeasta elämästä jonka olkapäätä vasten voi itkeä. Ota se tavoitteeksi ainaki! Se on elämässä tärkeetä! :D
Pidä toivoa yllä! Se helpottaa tuskaa niiiiiin sairaan paljon!!- Anonyymi
Moikka! Kiitos paljon ihanasta viestistäsi.
Oon oikeasti ihan häkeltyny ja mielettömän kiitollinen siitä kun mun sekavaan aloitusviestiin on vastattu niin kauniisti.
Ihana kuulla että sä oot pystynyt toipumaan masennuksesta! ❤️ Uskon, että kyllä mullakin vielä toivoa on.
Huomasin, että omalla kohdallani on myös se sama juttu, että aina on joku syy miksei voi lopettaa elämistä. Mutta sitten on myös monta syytä miksei kannattaisi enää jatkaa.
Tällä hetkellä mun vointi on jo vähän parempi kun olen alkanut liikkumaan ja maalaamaan. Eli siis tekemään just niitä kivoja juttuja mistä ennen pidin.
Hyvää kesää sinulle ja kiitos vielä niin paljon viestistäsi. Siitä todella oli paljon apua!
T. N27 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Moikka! Kiitos paljon ihanasta viestistäsi.
Oon oikeasti ihan häkeltyny ja mielettömän kiitollinen siitä kun mun sekavaan aloitusviestiin on vastattu niin kauniisti.
Ihana kuulla että sä oot pystynyt toipumaan masennuksesta! ❤️ Uskon, että kyllä mullakin vielä toivoa on.
Huomasin, että omalla kohdallani on myös se sama juttu, että aina on joku syy miksei voi lopettaa elämistä. Mutta sitten on myös monta syytä miksei kannattaisi enää jatkaa.
Tällä hetkellä mun vointi on jo vähän parempi kun olen alkanut liikkumaan ja maalaamaan. Eli siis tekemään just niitä kivoja juttuja mistä ennen pidin.
Hyvää kesää sinulle ja kiitos vielä niin paljon viestistäsi. Siitä todella oli paljon apua!
T. N27Kiitos N27, olen tuo edellä kirjoittanut kissasta ja tyttärestäni voimaa saanut ja saava naiseläjä. Hyvä kun olet edennyt pienin askelin. Ei tarvita aluksi kuin jotain pientä joka tuottaa hyvää mieltä. Se alkaa kertautua ja kasvaa. Ja kissa ymmärtää ja lohduttaa, eläimet yleensäkin vaistoaa ja jakaa asioita ihmisten kanssa. Minun kissani tulee aina kehräämään kainaloon ja laittaa tassun poskelleni, kun sanon sitä kauniiksi. Minä en ole uskaltanut kertoa kellekään masennuksesta, vasta jälkeen päin olen kertonut ystävilleni, että olisin saanut masennusdiagnoosin jos olisin uskaltanut kertoa lääkärille. En jaksanut ketään tavata siinä vaiheessa kun olin pohjalla. Eikä kukaan halunnut hakeutua seuraani, jotenkin kaikki näki ettei minusta ole seuraksi. Ihmiset pelkää masentunutta, koska eivät tiedä mitä sanoa ja masentunut saa muut tuntemaan itsensä alakuloiseksi. Mieliala tarttuu. Pelkäsin, että heti määrätään jotain lääkettä, joka lihottaa ja tekee zombieksi, joten en uskaltanut puhua mitään.
Tyttäreni sai kyllä kokea osan uupumuksestani, mutta jotenkin romahdin täysin vasta sitten kun hän muutti pois kotoa omaan elämään. Siihen saakka sinnittelin kasassa. Makasin sängyssä varmaan pari vuotta ja tein vain pakolliset asiat, esim. työttömyyttä koskevat ilmoitukset ja talousasiat jne. Olin niin pohjattoman väsynyt. En kertonut tyttärelle, sillä koin että minun pitää tukea häntä eikä hänen minua. Olen korkeasti koulutettu, ja sitä suuremmalla syyllä tunsin itseni epäonnistuneeksi, kun vaatimukset itseä kohtaan oli suuret sekä sisältä että ulkoa päin. Saatoin syyttää työttömyyttä, vaikka oikeasti en ollut edes työkykyinen. Mitenkä olisin kun oli saavutus kun pystyi viemään roskat? Olisiko pitänyt jaksaa vielä mennä töihinkin ja saada jotain aikaan? Häpesin sitä että väsyin ja uuvuin.
Tavallaan podin masennuksen yksin sänkyni pohjalla miettien elämän suuria asioita että mikä tässä elämässä oikein on tarkoituksena, ja mikä minun tehtäväni maapallolla on. Mietin että jos tarkoitus on se, että ihminen pannaan pimeyteen, hän näkisi ne valot, joita ei muuten näkisi. Oli silläkin masennuksella sitten joku hyvä tarkoitus. Olen sen pimeän ajanjakson jälkeen saanut kokea monta ihanaa asiaa, joita en olisi uskonut saavani kokea, enkä tietenkään olisi niitä kokenut jos olisin lopettanut elämäni.
Jopa rakkauttakin olen saanut, olen rehellisempi, nöyrempi ja ystävällisempi kuin ennen niin jotenkin se vetää puoleensa samaa. Ystävyyttä ja hyvyyttä. Olen törmännyt moniin hyviin ihmisiin nyt, ja olen saanut voimaa ymmärtää muita ja myös tukea muita asioissa joita hallitsen ja joissa muilla on jotain puutteita. Esim. Kelan kanssa tappelu on mulla niin verissä, että olen alkanut auttaa muita, iäkkäitä, jotka ei jaksa tapella ja jotka tämä systeemi on nujertanut. Olen tällä hetkellä voimissani ja kiitollinen.
Elämä ei ole mun mielestä mitään jatkuvaa onnea, vaikka ihmiset niin luulee että elämän pitäisi olla sellaista ja sitä tavoitellaan...vaan kuin raidallinen matto, missä vaihtelevat eri sävyt. Jos ei ole harmaata ja mustaa, ei ne värikkäätkään raidat erotu. Olen vaan taipuvainen olemaan sillä kannalla, että moni aivojen epätasapainotila johtuu ravinnon tehotuotetusta köyhyydestä, ympäristön myrkyttymisestä, torjunta-aineista, lisäaineista jne mitä ruoassa on. Kannattaa syödä aina mahdollisimman myrkytöntä ja käsittelemätöntä ruokaa, mahdollisimman vähän jalostettua ja katsoa että saa kaiken tärkeän ravinnosta.
Jos ei enää mistään muusta voi olla kiitollinen, niin siitä, että voi kävellä omin jaloin vielä. Tai että näkee ja kuulee. Tai ettei ole parantumattomasti sairas. Kun näkee nuoria ihmisiä ympärillä, joilla vakava sairaus joka invalidisoi tai vammauttaa pahoin tai että oikeasti on vain hetki aikaa elää ja joutuu jättämään kaikki rakkaat täällä maailmassa, vaikkei haluaisi. Mitä iloa on jostain hienosta autosta jos ei näe ajaa? Tai mitä iloa on rahakasoista, jos ei niillä saa terveyttä takaisin tai saa rakkautta? Tärkeimmät asiat on ilmaisia, tai sellaisia mitä rahalla ei voi ostaa ja joita me pidetään itsestään selvyytenä. Varmasti joku kroisos luopuisi rahoistaan, jos saisi uuden sydämen tai maksan tai saisi jonkun joka oikeasti välittää.
Toivon että sinäkin vietät ihanan juhannuksen ja nautit kesästä. Tämä on vuoden parasta aikaa, tartutaan tähän hetkeen.
Samoin kaikille muillekin toivotan hyvää mieltä. Valo, vesi, aurinko, luonto lääkitsee masentunutta. Metsä on paras paikka tervehtymiseen. Ihanaa Juhannusjuhlaa!
- Anonyymi
Elämme maassa jossa on diktaattorihallitus joka on nimitetty äänestystuloksen vastaisesti. Nyt sitten alkaa sipilätason-jatko kurjuuden aiheuttavien päätösten tekeminen. Itsemurha tai kuolema muuten tämän hulluuden keskeltä on paras mitä voi tapahtua. Pienet ilon aiheet kuten nykyisen hallituksen pääministerin vakava sairastuminen tai jopa kuolema. Joita voi juhlia jos diktaattori kukistuu käy se sitten tavalla tai toisella. Eivät isossa kuvassa auta tilannetta.
- Anonyymi
Kyllä on toimittu ihan demokraattisesti. Jos ei oma ehdokas ole päässyt eduskuntaan niin turhaan kiukkuat. Sitä paitsi usko huvikses, mitä toivot toiselle sitä saat itselleskin. Kannattaa olla varovainen toivomisisissaan, instat karma toimii. Politiikkafoorumit on toisaalla. Esim. minä en hyväksy lainkaan kristillistdemokraatteja enkä persuja, mutta sen silti toivo kenellekään henkilökohtaisesti pahaa. Elämä opettaa jokaista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191265Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71262- 51186
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21174Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11153Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11151Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421147Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21144Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31129Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21120