Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.
Olen hoitaja, ja työnkuvaan kuului aika-ajoin toimenpiteitä kuten katetrointi yms.
Jännitin niitä, ja joskus tein niitä suunnilleen paniikissa, riippuen teinkö yksin, oliko työkaveri sellainen johon luotin vaiko sellainen jota joissain asioissa pelkäsin.
Eilen jouduin mieheni pakottamana ns. miesten hommiin, jossa oli mukana yksi vieras mies. Työ oli sahalla, ja olin ollut mukana jo kerran aiemminkin. Silloin tunsin että mukana olleet kaksi vierasta miestä virnuilivat kun tein työtä varmaan vaikeimman mukaan, ja minulla oli vaikeuksia myös lautojen kantamisessa kun olivat pitkiä ja painavia. Kannoimme niitä traktorin perään yhdessä mieheni kanssa, joka on vahva ja nopea, ja minä yritin parhaani mukaan pysyä perässä.
Sen kerran jälkeen sanoin miehelleni että en halua tulla sinne enää koska en osannut olla kätevä ja mielestäni ne kaksi naureskelivat minulle.
Mies ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan vaati minua eilen samaan hommaan.
Olin sitten siellä kuin tallukas. Sahuri näytti mulle muutaman kerran jopa kädestä pitäen miten tehdään. Olin ihan kauhuissani ja itku kurkussa, ja menin aivan lukkoon.
Neuvot eivät menneet lainkaan perille.
Nyt sekin mies tajuaa minkä idiootin kanssa mieheni on naimisissa, joka ei edes neuvottuna selviä yksinkertaisista hommista.
Olen ollut tämän jälkeen itkuinen ja häpeissäni.
Taas menetin kasvoni.
Mikä on että näin käyttäydyn?
Onko jälkimaininkeja lapsuuden vastaavista kokemuksista, jolloin minulle oltiin myös vihaisia kun en heti osannut.
Lisäksi myönnän että olen epäkäytännöllinen, ja ajauduin hoitajan ammattiin toisten ihmisten sanelemana.
Voiko tämä olla jonkinnäköinen dissosiaatiohäiriö?
10
125
Vastaukset
- Anonyymi
Minkä ikäinen olet? Kuinkahan tulet selviämään todellisista mahdollisesti eteesi tulevista vaikeuksista?
- Anonyymi
Olen melkein 60v. Olen miettinyt miten olen selviytynyt isoista ongelmista. Olen selvinnyt kin niistä, kuten lähisukulaisten kuolemista, ilman kyyneltäkään. Olen selvinnyt tyttären vakavasta onnettomuudesta joka johti hänen invalidisoitumiseen.
- Anonyymi
Olen selviytynyt myös taloudellista ahdingosta. Isäni meni konkurssiin ja jouduimme pakkohuutokauppaamaan talomme.
Olen selviytynyt, miten olenkin, sitä en osaa sanoa. - Anonyymi
Outo ihminen. Selviää tosi vaikeista asioista muttei helpoista. Lataukseen mars!
- Anonyymi
Dissosiaatiohäiriö vaatii useimmiten "todellisen trauman"syntyäkseen mitä se nyt kenenkin kohdalla tarkoittaa. Se että oppi ei menny lapsena perille, kertoo enemmän persoonallisuudesta. En tarkoita että olisit vähä älyisempi vaan niinkuin sanoit epäkäytännöllinen ja tunne-herkkä.
- Anonyymi
Näin kyllä väkivaltaa pienestä pitäen, sekä henkistä että ruumiillista. Sain niistä myös osani. Isäni oli hyvin äkkinäinen. Menin usein lukkoon jos hän oli kiukkuinen ja olisi siinä samassa pitänyt osata jtn tehdä.
Olin niin arka lapsi että koulussa ensimmäisellä luokalla kävelin vain pitkin seinän vierustoja sekä jos tuli ihmisiä vastaan, väistin joko toiselle puolelle tietä tai ainakin hyvin kauas. - Anonyymi
Sahalla oleminen on tosi rankkaa huhkimista ja jos tulee tunne ettei jaksa ja pysty niin helpostihan siinä itku tulee.
Itsellä vähän samoja oireita noissa miesten töissä, paitsi polttopuiden teko jo nyt sujuu hampaita kiristellen, kun tietää urakan aina joskus loppuvan.
Ole itsellesi armollinen. Herkkyydeltä tuo kuulostaa ja siltä, että helposti syyllistät itseäsi. Samoja asioita olen nyt terapiassa purkanut ja tajunnut, että elämä on ollut taistelua kuusi vuotiaasta asti, jolloin huoleton lapsuus päättyi. - Anonyymi
Oliko eläkkeelle pääsy vaikeaa? kiitos, jos viitsisit vastata.
- Anonyymi
Jos ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuuksia pärjätä työelämässä, niin siihen päädyttiin lopulta ainakin minun kohdallani.
Olin myös kuntoutustuella kolme vuotta. Kävin psyk pkl. Erilaisissa ryhmissä, joissa joskus oli vaikeaa ja oli jätettävä kesken koska ammattikielellä voisi sanoa että stressitilanteissa hajosin psyykkisesti. Olin myös psykologin testeissä ja kävin hoitajan vastaanotoilla. Söin psyyken lääkkeitä, ja syön yhä.
Ei elämä vieläkään ole ruusuilla tanssimista, mutta on yksi iso stressin aihe pois, ja se on työ.
Menen vieläkin välillä ylikierroksilla, ja en aina pysty vieläkään nukkumaan kunnolla.
Mutta silloin väsyneenä koetan lohduttaa itseäni, että onneksi saan levätä päivällä ja että ensi yö voi mennä paljon paremmin.
Toivottavasti tästä vastauksesta oli edes jtn apua sinulle.
Jaksamista elämääsi!
- Anonyymi
Tunnekehon hoitamista suosittelen, kun on lapsuudesta asti kertynyttä traumaa. Pelkkä puhuminen ja lääkkkeet ei auta. Todelliseen itseen tutustumisesta on kyse.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5853879Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483318- 382801
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662759Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192144- 322091
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121967- 291865
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171810Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759