Ex-kiusatut: Miten kiusaaminen vaihteli ala-asteen, yläasteen ja lukion aikana?

palstalutka

Entisille kiusatuille siis kysymys. Omassa elämässäni meni niin, että ala-asteella kiusattiin lähinnä musamausta (kun kaikki muut koko luokalla kuuntelivat Apulantaa, ja minä ns. "noloa" bändiä, niin kaikenlaisia haukkumanimiä minulle väännettiin esim. ko bändin nimeen liittyen) tai tyyliin "Voi niitä parkoja kun joutuvat istumaan samaan ryhmään ton kanssa." En itse asiassa muista koko ala-asteajasta kertaakaan, jolloin ulkonäköäni olisi kommentoitu suuntaan jos toiseen.

Mutta toista se oli yläasteen alettua: viikosta toiseen se oli nimenomaan ulkonäön jatkuvaa rääpimistä. Olin kuulemma "yhtä ruma kuin koiras perse", sellainen jota "kukaan ei panisi, annan 500 euroa sille joka siihen pystyy, ja 100 euroa sille joka saa edes munan pystyyn", sekä "ei sitä osais yhtään sanoo kumpi se on, jos ei tietäis". Ja kuten mm. kaikki noiden esimerkkilauseiden sanojat, niin yleisestikin ulkonäön haukkujista isompi osa oli poikia kuin tyttöjä, mikä johti siihen että aloin teini-iässä pelätä omanikäisten poikien kohtaamisia.

Lukiossa negatiiviset kommentit olivat edelleen ulkonäköön liittyviä, mutta erona yläasteeseen oli nyt se, että lukiopojat eivät viitsineet ihan päin naamaa ko. asioita sanoa (yläasteellahan nuo jutut sanottiin aina päin naamaa ihan tarkoituksenakin tuottaa pahaa mieltä). Mutta mulla on herkkä kuulo, joten kuulin aika usein jos joku lukiolaispoika jupisi toiselle "ihan vitun ruma" yms. Tai no joo, kyllä lukiossakin kerran päin naamaa sanottiin: enkun tunnilla jaettiin kullekin parit ja itse päädyin erään pojan pariksi. Kun toinen poika kysyi tältä että "Mikset sä oo menny parisi luo?" Vastasi poika suoraan ja välittämättä yhtään että olin siinä vieressä: "No onpa "kaunis" pari!" Ja kyseinen poika ei edes ollut mikään ns. "ytm", vaan ns. "rillipäänörtti" jonka olemuksen lisäksi myös harrastukset olivat sellaisia mitä nuori ytm-mies ei harrastaisi (muistan kun äidinkielen tunnilla käytiin mm. harrastuksia läpi, niin hänen oli kuulemma agility koiran kanssa - ei mitään ytm-touhuja).

Nyt kiinnostaakin onko kuinka yleistä, että ala-asteella ja yläasteella on noinkin erilaiset "aiheet"/"syyt" (oikeastihan mikään "syy" ei kiusaamiseen oikeuta...) kiusaamiseen? Oma kokemus vaikutti vähän siltä, että ala- ja yläasteen vaihteessa teini-iän alkaessa ja hormonien hyrrätessä kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen syvenee ja samalla alkavat tulla pinnalliset kriteerit kuvioihin - kun tämä yhdistetään kypsyyteen ja typeryyteen (tyyliin joukossa tyhmyys tiivistyy tai että täytyy esittää olevansa samaa mieltä kuin muutkin, jotta "hyväksyttäisiin" porukkaan) niin myös niitä negatiivisia mielipiteitä toisten ulkonäöstä huudellaan miten sattuu. Ala-asteella taas kaikki ovat vielä ns. "lapsia" ja pahin solvaus on lähinnä luokkaa "mä saan bakteereja jos kosken tohon".

120

1054

2Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Partakaveri

      Ylä-asteella minua kiusattiin todella rankasti. Se jätti syvät arvet. Lukiossa joku yritti alkaa kiusaamaan minua. Kerran kuulin tämän kiusaajan haukkuvan minua kesken tunnin. Sanoin "Anteeksi opettaja kun keskeytän tunnin, mutta jos tuo homo ei lakkaa kiusaamasta minua, minä vedän sitä turpaan". Sen jälkeen minua ei ole kiusattu. Tajusin että väkivallalla saa asiat sujumaan.

      PS. Lyön vain puhtaasti pahoja ihmisiä. Kaikki joita olen lyönyt ovat olleet jännämiehiä.

      • Partakaveri

        Naista en voisi lyödä. Ainut milloin on ollut lähellä etten avokämmenellä huitaissut, kun joku sikaämmä melkein tönäisi sukulaisen lasta.

      • Anonyymi
        Partakaveri kirjoitti:

        Naista en voisi lyödä. Ainut milloin on ollut lähellä etten avokämmenellä huitaissut, kun joku sikaämmä melkein tönäisi sukulaisen lasta.

        Ihan samoja kokemuksia palstalutkan kanssa. Eniten haukuttiin laudaksi. Ei kyllä yksikään poika kiinnostunut, se oli kai tuskallisinta. No enpä viitsi sanoa kuinka monta poikkista on ollut sen jälkeen kuin aloin kelvata. Vuosia myöhemmin jopa kiusaajat tulivat iskemään. Eivät tunnistaneet enää. Välttelen ihmisiä, jotka voisivat sanoa pahasti. Tunnistan sellaiset helposti. Helposti myös lähden, jos joku tekee vähänkin jotain pahaa. Hyvin helposti, ei tarvitse kuin pyytää rahaa lainaksi. Ihmisiä riittää. Viimekädessä lyön, jos viesti ei mene perille. Lyön niin, ettei asiasta tarvitse enää koskaan sen jälkeen keskustella. Olen paljon puolustanut myös muita kiusattuja. Toki taustatuen pitää olla kunnossa, ettei kukaan uskalla nostaa syytettä. Olispa opettajat joskus puuttuneet tuohon kiusaamiseen. Kaikki kyllä tiesivät.

      • Anonyymi

        Joo olet varmaan tosi kova tappelija, oikea Rocky Balboa, hohhoijakkaa.

      • Partakaveri
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo olet varmaan tosi kova tappelija, oikea Rocky Balboa, hohhoijakkaa.

        Itseasiassa olen, vaikken nyt Rockylle pärjäisikään. Eikö apinanraivoni ole välittynyt palstan kautta?

      • Anonyymi
        Partakaveri kirjoitti:

        Itseasiassa olen, vaikken nyt Rockylle pärjäisikään. Eikö apinanraivoni ole välittynyt palstan kautta?

        Ätmit usein kuvittelevat että kun oikeasti suuttuvat niin raivoissaan pieksevät kaikki, mutta ei se kiukuttelu auta yhtään mitään vaan joutuvat vain nöyryytetyksi.

      • Partakaveri
        Anonyymi kirjoitti:

        Ätmit usein kuvittelevat että kun oikeasti suuttuvat niin raivoissaan pieksevät kaikki, mutta ei se kiukuttelu auta yhtään mitään vaan joutuvat vain nöyryytetyksi.

        Haha. On minulla sen verran näyttöä ettei tarvitse itselleen mitään todistaa. Kerran olen pieksenyt kolme kaveria kerralla.

        Mutta tiedätkö mikä olisi todellinen ylpeilyn aihe? Se jos olisin selvinnyt tilanteesta puhumalla. Puheenlahjani ei riittänyt siihen, joten annoin nyrkin laulaa.

      • pitkätukka-68

        Ethän sinä väkivaltaa tuossa käyttänyt. Tärkeämpi oli sun asenne ja itseluottamus.
        Kiusaajillahan on yleensä itseluottamus hukassa.

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Naista en voisi lyödä. Ainut milloin on ollut lähellä etten avokämmenellä huitaissut, kun joku sikaämmä melkein tönäisi sukulaisen lasta.

        Sulla on ns. puruesto naista kohtaan. :)

        Olet siinäkin kohtaa kuule meikäläistä edistyksellisempi. Minäkään en helpolla ketään halua satuttaa, mileummin vetäydyn pois jos pääsen...mutta jos pitää satuttaa emmä tee eroa sukupuolien välille.

        Niin kun en monessa muussakaan asiassa, ihan samalla viivalla ollaan ja ajatusmaailma ja käytös määrittää miten ihmisen koen. Jos on kyse itsepuolustuksesta ja merkit viittaat selkeesti itsensä tai läheisensä suojelemiseen, helposti hyväksyn hyökkäyksen.

        Kun taas mielivaltaisia hyökkäyksiä on vaikeeta hyväksyä mitenkään. Vaikka voikin tajuta, että hyökkääjä ei ole ihan kondiksessa ja se on sen lopputulosta koko hyökkäys...syyseuraus...

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Sulla on ns. puruesto naista kohtaan. :)

        Olet siinäkin kohtaa kuule meikäläistä edistyksellisempi. Minäkään en helpolla ketään halua satuttaa, mileummin vetäydyn pois jos pääsen...mutta jos pitää satuttaa emmä tee eroa sukupuolien välille.

        Niin kun en monessa muussakaan asiassa, ihan samalla viivalla ollaan ja ajatusmaailma ja käytös määrittää miten ihmisen koen. Jos on kyse itsepuolustuksesta ja merkit viittaat selkeesti itsensä tai läheisensä suojelemiseen, helposti hyväksyn hyökkäyksen.

        Kun taas mielivaltaisia hyökkäyksiä on vaikeeta hyväksyä mitenkään. Vaikka voikin tajuta, että hyökkääjä ei ole ihan kondiksessa ja se on sen lopputulosta koko hyökkäys...syyseuraus...

        Joo ei mielivaltaisia hyökkäyksiä. Muutenkin terve järki mukana. Lapset, vanhukset, naiset, erityisryhmät... Jos on fyysisesti vahvempi, ei ole kunniakasta satuttaa toista vaikka itse ottaisikin vähän osumaa. Enkä minä tuolla kierrä miehiäkään löylyttämässä. Mutta tiedätkö sen ihmistyypin joka oikein kerjää turpaan? Esim. nuo lasten tönijät. Tai ne jotka tulevat nakkikitskan jonossa haastamaan tappeluun. Silloin herää apinanraivo.

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Joo ei mielivaltaisia hyökkäyksiä. Muutenkin terve järki mukana. Lapset, vanhukset, naiset, erityisryhmät... Jos on fyysisesti vahvempi, ei ole kunniakasta satuttaa toista vaikka itse ottaisikin vähän osumaa. Enkä minä tuolla kierrä miehiäkään löylyttämässä. Mutta tiedätkö sen ihmistyypin joka oikein kerjää turpaan? Esim. nuo lasten tönijät. Tai ne jotka tulevat nakkikitskan jonossa haastamaan tappeluun. Silloin herää apinanraivo.

        Juu taidan tiedostaa mimmosta ryhmää tarkoitat. :)

        Öykkärit ryhmää? Pois alta mummot ja kakarat.

        Kyllä se on minusta ihan normaalia kiehahtaa, jos näkee ylimielisyyttä ja muiden satuttamista. Eri asia on sitten miten paljon voimaa siihin tarvitaan, että homma asettuu.

        Arvasin, että sulla on tuo heikompaa ei saa satuttaa periaate. :)

        nainen voi olla fyysisesti miestä heikompi, mutta myös julmempi. Ei miehenkään minusta tarvitse antaa yhdenkään naisen satuttaa itseään sen enempää, kun toisen miehenkään. Ei naisilla ole mitää eri oikeutta satuttaa miespuolista ihmistä.

        Ihminen se mieskin on ja tuntee kipua, nin fyysistä kun henkistäkin. Miehelläkin on yhtälainen oikeus koskemattomuuteen, kuin kaikilla muillakin. :)

        Minusta naisen on turhaa ratsastaa sillä, että olen nainen lällällää...saan tehä mitä haluan ja sinä miehenä et saa pistää mua ojennukseen...ei niin.

        Mun vanhemmat tuli just pihaan. Palataan taas!!! Mukavaa päivää. :)

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Juu taidan tiedostaa mimmosta ryhmää tarkoitat. :)

        Öykkärit ryhmää? Pois alta mummot ja kakarat.

        Kyllä se on minusta ihan normaalia kiehahtaa, jos näkee ylimielisyyttä ja muiden satuttamista. Eri asia on sitten miten paljon voimaa siihin tarvitaan, että homma asettuu.

        Arvasin, että sulla on tuo heikompaa ei saa satuttaa periaate. :)

        nainen voi olla fyysisesti miestä heikompi, mutta myös julmempi. Ei miehenkään minusta tarvitse antaa yhdenkään naisen satuttaa itseään sen enempää, kun toisen miehenkään. Ei naisilla ole mitää eri oikeutta satuttaa miespuolista ihmistä.

        Ihminen se mieskin on ja tuntee kipua, nin fyysistä kun henkistäkin. Miehelläkin on yhtälainen oikeus koskemattomuuteen, kuin kaikilla muillakin. :)

        Minusta naisen on turhaa ratsastaa sillä, että olen nainen lällällää...saan tehä mitä haluan ja sinä miehenä et saa pistää mua ojennukseen...ei niin.

        Mun vanhemmat tuli just pihaan. Palataan taas!!! Mukavaa päivää. :)

        Jatketaan myöhemmin. Minulla on vielä ajatuksia aikaisempaankin viestiisi liittyen, mutta kunhan pääsen koneelle näpyttelemään. Tämä puhelin on niin kömpelö nakkisormissa.

      • pitkätukka-68
        Abrakadabra kirjoitti:

        Juu taidan tiedostaa mimmosta ryhmää tarkoitat. :)

        Öykkärit ryhmää? Pois alta mummot ja kakarat.

        Kyllä se on minusta ihan normaalia kiehahtaa, jos näkee ylimielisyyttä ja muiden satuttamista. Eri asia on sitten miten paljon voimaa siihin tarvitaan, että homma asettuu.

        Arvasin, että sulla on tuo heikompaa ei saa satuttaa periaate. :)

        nainen voi olla fyysisesti miestä heikompi, mutta myös julmempi. Ei miehenkään minusta tarvitse antaa yhdenkään naisen satuttaa itseään sen enempää, kun toisen miehenkään. Ei naisilla ole mitää eri oikeutta satuttaa miespuolista ihmistä.

        Ihminen se mieskin on ja tuntee kipua, nin fyysistä kun henkistäkin. Miehelläkin on yhtälainen oikeus koskemattomuuteen, kuin kaikilla muillakin. :)

        Minusta naisen on turhaa ratsastaa sillä, että olen nainen lällällää...saan tehä mitä haluan ja sinä miehenä et saa pistää mua ojennukseen...ei niin.

        Mun vanhemmat tuli just pihaan. Palataan taas!!! Mukavaa päivää. :)

        "nainen voi olla fyysisesti miestä heikompi, mutta myös julmempi"

        Niin no. En mä miehiltä ole koskaan pahasti vammoja saanut. Kaikki naiset ei ole ihan heikkoja. Yhdeltäkään mieheltä en ole jotain nenäverenvuotoa vakavampaa saanut. Femiineiltä sit taas on tullut kuulovammaa ja kylkiluiden hajomista.

      • Partakaveri
        pitkätukka-68 kirjoitti:

        "nainen voi olla fyysisesti miestä heikompi, mutta myös julmempi"

        Niin no. En mä miehiltä ole koskaan pahasti vammoja saanut. Kaikki naiset ei ole ihan heikkoja. Yhdeltäkään mieheltä en ole jotain nenäverenvuotoa vakavampaa saanut. Femiineiltä sit taas on tullut kuulovammaa ja kylkiluiden hajomista.

        Sitten ei auta kuin juosta. Se vasta oli näky kun pingoin dementoitunutta mummoa karkuun, kun se sai päähänsä että haluan ryöstää hänen asuntonsa. Toinen mummo yritti työntää kävelykepin pinnojen väliin kun ajelin ohi pyörätiellä. Silloin kyllä menetin hermoni ja viskasin kävelykepin metsään. Osaavat sitä siis naisetkin, iästä riippumatta.

      • Abrakadabra
        pitkätukka-68 kirjoitti:

        "nainen voi olla fyysisesti miestä heikompi, mutta myös julmempi"

        Niin no. En mä miehiltä ole koskaan pahasti vammoja saanut. Kaikki naiset ei ole ihan heikkoja. Yhdeltäkään mieheltä en ole jotain nenäverenvuotoa vakavampaa saanut. Femiineiltä sit taas on tullut kuulovammaa ja kylkiluiden hajomista.

        Totta, voi ollakin vahvempi. Ja väkivaltaisempi.

      • Abrakadabra
        Abrakadabra kirjoitti:

        Totta, voi ollakin vahvempi. Ja väkivaltaisempi.

        Mutta joo, sukupuolien tulisi olla yhtä pyhät. Jos pyhitetään sukupuolia. En tiedä miksi joskus on ajateltu, että miestä voisi kohdella huonommin tai kovakouraisemmin, kun naista. Voiman vuoksi? Mutta sehän on ihan höhlä syy kohdella toista elollista huonommin, kun toista.

        Lähtökohtaisesti.

        Mun ajatusmaailmassa mies ja nainen on yhtä hyvät, yhtä arvokkaat ihmisenä. Kumpaakaan ei saa satuttaa, ei loukata, kohdella huonosti sen enempää.

        Siis ei minkään sukupuolen vuoksi. Yksilönä sitten tapauskohtaisesti on joskus ojennettava jotakuta enemmän kun jotakuta toista, jos on sillain hurjapää ettei tahdo osata olla ihmisiksi. Mutta sekin pätee molempiin sukupuoliin taas sekin.

        Ihan kuin vastuunkantaminen ja ottaminenkin yhteisistä asioista.

        Jos minä kohtelen miestä huonosti, miksi miehen pitäisi se vaan sietää koska on mies? Tai toisinpäin sen enempää.

        Minunkin mies varmasti on monta kertaa vahvempi mitä minä, jos sen tarvii mua vastaan käydä se ottaa varmasti musta yliotteen fyysisiltä voimiltaan. Mutta yhtälailla jos minä häntä vaikkapa pahoinpitelisin, se häneen sattuisi...siksi en käsitä kuinka jotkut naiset sanoo , että kyllähän nyt miestä voi lyödä suutuksissaan...mutta naista ei saisi lyödä takaisin. No miksi helvetissä ei?

        Käyttäytyy sitten itekin niin, ettei tarvi vastata samalla mittaa...pitää naisenkin osata hillitä lyömisvimmansa.

      • pitkätukka-68
        Partakaveri kirjoitti:

        Sitten ei auta kuin juosta. Se vasta oli näky kun pingoin dementoitunutta mummoa karkuun, kun se sai päähänsä että haluan ryöstää hänen asuntonsa. Toinen mummo yritti työntää kävelykepin pinnojen väliin kun ajelin ohi pyörätiellä. Silloin kyllä menetin hermoni ja viskasin kävelykepin metsään. Osaavat sitä siis naisetkin, iästä riippumatta.

        Ei mummot mua kohtaan väkivaltaia ole olleet. Olen kumma kyllä mummomagneetti, vaikka mulla ois viinipullo ja rööki käsissä.

      • pitkätukka-68
        Abrakadabra kirjoitti:

        Totta, voi ollakin vahvempi. Ja väkivaltaisempi.

        On se ny vittu, jos olen baari-illan päätteeksi mennyt hiljaa himaan ja sohvalle nukkumaan, niin aamuherätys oli sellanen litsari korvaan että tinnitti kolme kuukautta. Täysin ei ole vieläkään parantunut vaikka tästä on jo parikymmentä vuotta.

        Onneks en oo tuota silloista tyttöystävääni tavannut tällä vuosituhannella, paitsi kerran kun kävin ostamassa häneltä oman pianoni.

      • Partakaveri
        pitkätukka-68 kirjoitti:

        Ei mummot mua kohtaan väkivaltaia ole olleet. Olen kumma kyllä mummomagneetti, vaikka mulla ois viinipullo ja rööki käsissä.

        Jospa ne just niitä niitä himoitsevatkin.

      • pitkätukka-68
        Abrakadabra kirjoitti:

        Mutta joo, sukupuolien tulisi olla yhtä pyhät. Jos pyhitetään sukupuolia. En tiedä miksi joskus on ajateltu, että miestä voisi kohdella huonommin tai kovakouraisemmin, kun naista. Voiman vuoksi? Mutta sehän on ihan höhlä syy kohdella toista elollista huonommin, kun toista.

        Lähtökohtaisesti.

        Mun ajatusmaailmassa mies ja nainen on yhtä hyvät, yhtä arvokkaat ihmisenä. Kumpaakaan ei saa satuttaa, ei loukata, kohdella huonosti sen enempää.

        Siis ei minkään sukupuolen vuoksi. Yksilönä sitten tapauskohtaisesti on joskus ojennettava jotakuta enemmän kun jotakuta toista, jos on sillain hurjapää ettei tahdo osata olla ihmisiksi. Mutta sekin pätee molempiin sukupuoliin taas sekin.

        Ihan kuin vastuunkantaminen ja ottaminenkin yhteisistä asioista.

        Jos minä kohtelen miestä huonosti, miksi miehen pitäisi se vaan sietää koska on mies? Tai toisinpäin sen enempää.

        Minunkin mies varmasti on monta kertaa vahvempi mitä minä, jos sen tarvii mua vastaan käydä se ottaa varmasti musta yliotteen fyysisiltä voimiltaan. Mutta yhtälailla jos minä häntä vaikkapa pahoinpitelisin, se häneen sattuisi...siksi en käsitä kuinka jotkut naiset sanoo , että kyllähän nyt miestä voi lyödä suutuksissaan...mutta naista ei saisi lyödä takaisin. No miksi helvetissä ei?

        Käyttäytyy sitten itekin niin, ettei tarvi vastata samalla mittaa...pitää naisenkin osata hillitä lyömisvimmansa.

        "Mun ajatusmaailmassa mies ja nainen on yhtä hyvät, yhtä arvokkaat ihmisenä. "

        Erilaisia, mutta yhtä arvokkaita.

      • pitkätukka-68
        Partakaveri kirjoitti:

        Jospa ne just niitä niitä himoitsevatkin.

        Tai ehkä olen (kasikymppisten mielestä) sellainen viriili nuori poika.
        Emmä tiiä, tuli vaan mieleen.

    • Abrakadabra

      No lähinnä ala-asteen 1-3 luokilla, 3 ekaa kouluvuotta opettaja aloitti kiusaamisen. Hän arvosteli minua ja osaamisiani kovaan ääneen luokan edessä, joko niin että olin opettajan pöydän vieressä ikään kuin näytillä. Tai koroittaen ääntä ja nimellä arvostellen.

      Kuitenkin aina niin, että muutkin luokassa ei voinut olla kuulematta, ikään kuin esitysluontoista kritisoimista. Sehän se oli idea, nöyryyttää...ja onnistuikin tottakai. Jos olin kipeä, ei hän päästänyt terkalle. Oksensin joskus luokassa paperiin, kun migreenissä tulee aina laatta...ja menin välkällä terkalle.

      Lasten toimesta lähinnä dissaamista, nimittelyä, tuuppimista, kamppaamista, kaatamista maahan, lyömistä ohimennen tai leikinvarjolla. Ryhmistä ulos jättämistä.

      Arvostelun kohteena oli usein mun ulkonäkö tai etten osaa jotain tai mitä ope oli ensin kailottanut, toistoa.

      Koulumatkoilla sitten sainkin joskus kuljeksia yksinäni. Jos mun kaveri oli kipee tai jonkun muun kanssa ehtinyt sopia jotain. Silloin kun kuljin yksin, jos kohdalle sattui ne pari tympeää poikaa luokalta. Ne töni ja heitteli kiviä mua päin. Välillä löi kepillä...naureskeli päälle.

      Semmosta.

      Sitten sain olla enempi rauhassa, kun sain ns. vakkari kamuja. Enkä ollut niin mielenkiintoinen kiusattava. Yksi hyvä kaveri mulla oli, toinen nössöksi nimitelty hissukka.

      Noh yläasteella jotkut koitti tylyttää, likkoja pääasiassa ja laihuudesta, oudosta naamasta jne. Jostain syystä kehtaan kumminkin laittaa sen naaman esille, jota haukuttiin.

      Olkoon ruma tai outo. Ei kiinnosta.😃

      Työpaikalla mun sairauksista vittuiltiin aina ja jatkuvasti. Onhan nuita yrittäjiä ollut...

      • Anonyymi

        Ilmankos et osaa arvostaa kauneuttasi.

      • Abrakadabra
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmankos et osaa arvostaa kauneuttasi.

        Mjaa.🙄

        En ole koskaan ajatellut sen olevan tärkeetä, olla kaunis. Peilikuva on voinut olla, kelpaa mulle mutta kaunis sana ei jotenkin tunnu luontevalle, itseäni ajatellessa.

        Mutta oon mä joskus ajatellut, että ihan nätti. Joskus tuossa kakskymppisten loppupuolella..liki kolmekymppisenä. Kun olin mielestäni ihannepainossa ja mietin kuortanikin silloin enempi. Tuli joku vaihe ja halu näyttää nätille. 😌

        Panostaa ulkonäköön hetkeksi.

      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Mjaa.🙄

        En ole koskaan ajatellut sen olevan tärkeetä, olla kaunis. Peilikuva on voinut olla, kelpaa mulle mutta kaunis sana ei jotenkin tunnu luontevalle, itseäni ajatellessa.

        Mutta oon mä joskus ajatellut, että ihan nätti. Joskus tuossa kakskymppisten loppupuolella..liki kolmekymppisenä. Kun olin mielestäni ihannepainossa ja mietin kuortanikin silloin enempi. Tuli joku vaihe ja halu näyttää nätille. 😌

        Panostaa ulkonäköön hetkeksi.

        Miksi ei tunnu? Mikä saa sinut ajattelemaan moista? Ei se kauneus tule jostain nälässä kurmottamisesta tai pakkelikerroksesta.

      • Abrakadabra
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ei tunnu? Mikä saa sinut ajattelemaan moista? Ei se kauneus tule jostain nälässä kurmottamisesta tai pakkelikerroksesta.

        Hmm, mä jotenkin koen että itsessä ollaan ihan sama minkä näköinen. Se kuori sulla on minkä olet geeneissäsi saanut ja mahdollisesti itse edesauttanut elämäntavoillasi suuntaan taikka toiseen.

        Oikeestaan niillä elämäntavoilla tehdään mikä tehtävissä on...muuhun muokkaukseen en ole tykästynyt ees ajatuksena. Luonnollisuus on mulle jonkinlainen arvo tai itseisarvo.

        Ja henkinen terveys ja hyvinvointi kaikki tärkein...johon kuuluu myös itsensä hyväksyminen sellaisena, kun on. Ja enhän minä itseäni nää muutenkaan ulkopuolelta, vain sisältäpäin katsottuna ja lähinnä peilaavan pinnan edessä.

        Ei mulle ole jotenkin luonnollisen tuntuista ihastella pintaa peilaavan edessä...vaan katsella itseäni itsestäni päin, sisältäni päin..ja muita jotka näen taas " objektina" myös kauneudelle.

        Tuntuu vaan jotenkinsa luonnottomalle möllöttää itseään ihaillen.

        Joku kokee, et oon nätti tai kaunis ja ok. Hän katselee mua objektina, kuten minäkin muita..luonnollisempaa niin. 😃

        Meikki ei oo mun juttu, ripsiväriä joskus harvoin käytän ja kulmia värjään. Huulikiiltoa huuliin..mut yleensä juhliin vaan. ☺️

        Nälkääkään en näe. Nuorena kyllä kärsin syömisongelmista, ruoka ei vaan maistunut. Kyse ei ollut peilikuvasta tms. Migreeni ja refluksitauti..ne oli ongelmallisia ja aiheutti kierteen.

      • Abrakadabra
        Abrakadabra kirjoitti:

        Hmm, mä jotenkin koen että itsessä ollaan ihan sama minkä näköinen. Se kuori sulla on minkä olet geeneissäsi saanut ja mahdollisesti itse edesauttanut elämäntavoillasi suuntaan taikka toiseen.

        Oikeestaan niillä elämäntavoilla tehdään mikä tehtävissä on...muuhun muokkaukseen en ole tykästynyt ees ajatuksena. Luonnollisuus on mulle jonkinlainen arvo tai itseisarvo.

        Ja henkinen terveys ja hyvinvointi kaikki tärkein...johon kuuluu myös itsensä hyväksyminen sellaisena, kun on. Ja enhän minä itseäni nää muutenkaan ulkopuolelta, vain sisältäpäin katsottuna ja lähinnä peilaavan pinnan edessä.

        Ei mulle ole jotenkin luonnollisen tuntuista ihastella pintaa peilaavan edessä...vaan katsella itseäni itsestäni päin, sisältäni päin..ja muita jotka näen taas " objektina" myös kauneudelle.

        Tuntuu vaan jotenkinsa luonnottomalle möllöttää itseään ihaillen.

        Joku kokee, et oon nätti tai kaunis ja ok. Hän katselee mua objektina, kuten minäkin muita..luonnollisempaa niin. 😃

        Meikki ei oo mun juttu, ripsiväriä joskus harvoin käytän ja kulmia värjään. Huulikiiltoa huuliin..mut yleensä juhliin vaan. ☺️

        Nälkääkään en näe. Nuorena kyllä kärsin syömisongelmista, ruoka ei vaan maistunut. Kyse ei ollut peilikuvasta tms. Migreeni ja refluksitauti..ne oli ongelmallisia ja aiheutti kierteen.

        Ehkä kuitenkin olen itse tykännyt, että näteintä minussa on silmät ja hammashymy.. 🤣

        Hoikkana mulla on ihan nätti ja sopusuhtainen vartalo. Pullukkanakaan en ole höttöinen, vaan enempi kiinteä. Massu kyllä on ihan oikeasti jopa ruma. Pumpsis ja raskauksien myötä nahka venynyt ja arpinen, hoikkanakin lellu.

        Plösät kertyy keskelle. Epäterveellistä...😐

        Kyllä mä itseäni arvostan..mä oon kumminkin rehellinen..mistä kohtaa pidän mistä en. Masu kun pysys kuosissa niin oon ihan jees mimmi.

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Hmm, mä jotenkin koen että itsessä ollaan ihan sama minkä näköinen. Se kuori sulla on minkä olet geeneissäsi saanut ja mahdollisesti itse edesauttanut elämäntavoillasi suuntaan taikka toiseen.

        Oikeestaan niillä elämäntavoilla tehdään mikä tehtävissä on...muuhun muokkaukseen en ole tykästynyt ees ajatuksena. Luonnollisuus on mulle jonkinlainen arvo tai itseisarvo.

        Ja henkinen terveys ja hyvinvointi kaikki tärkein...johon kuuluu myös itsensä hyväksyminen sellaisena, kun on. Ja enhän minä itseäni nää muutenkaan ulkopuolelta, vain sisältäpäin katsottuna ja lähinnä peilaavan pinnan edessä.

        Ei mulle ole jotenkin luonnollisen tuntuista ihastella pintaa peilaavan edessä...vaan katsella itseäni itsestäni päin, sisältäni päin..ja muita jotka näen taas " objektina" myös kauneudelle.

        Tuntuu vaan jotenkinsa luonnottomalle möllöttää itseään ihaillen.

        Joku kokee, et oon nätti tai kaunis ja ok. Hän katselee mua objektina, kuten minäkin muita..luonnollisempaa niin. 😃

        Meikki ei oo mun juttu, ripsiväriä joskus harvoin käytän ja kulmia värjään. Huulikiiltoa huuliin..mut yleensä juhliin vaan. ☺️

        Nälkääkään en näe. Nuorena kyllä kärsin syömisongelmista, ruoka ei vaan maistunut. Kyse ei ollut peilikuvasta tms. Migreeni ja refluksitauti..ne oli ongelmallisia ja aiheutti kierteen.

        Pidän ajattelutavastasi. Ja muutenkin, samoja ihmisiä me ollaan onpa päällä hieno iltapuku tai mukavat kotihousut. Kaunis pinta voi kätkeä paljon mustaa, tai sitten sen alta pajastuu vieläkin kirkkaampaa valoa.

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Ehkä kuitenkin olen itse tykännyt, että näteintä minussa on silmät ja hammashymy.. 🤣

        Hoikkana mulla on ihan nätti ja sopusuhtainen vartalo. Pullukkanakaan en ole höttöinen, vaan enempi kiinteä. Massu kyllä on ihan oikeasti jopa ruma. Pumpsis ja raskauksien myötä nahka venynyt ja arpinen, hoikkanakin lellu.

        Plösät kertyy keskelle. Epäterveellistä...😐

        Kyllä mä itseäni arvostan..mä oon kumminkin rehellinen..mistä kohtaa pidän mistä en. Masu kun pysys kuosissa niin oon ihan jees mimmi.

        Ja minä kun yritin kirjoittaa puskista ettei kukaan ala urputtamaan. Minusta on tullut varovainen...

        Olen samaa mieltä. Olen aina kiinnittänyt huomiota silmiisi ja hymyysi.

        Se taitaa olla suomalaisilla yleinen paikka rasvalle tuo masu. Ainakin allekirjoittaneella näin. Sitä paitsi raskaus vaan jättää jälkensä. Eikä sitä itsessään kaikesta tarvitsekkaan tykätä, kunhan on sinut asian kanssa.

      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Ehkä kuitenkin olen itse tykännyt, että näteintä minussa on silmät ja hammashymy.. 🤣

        Hoikkana mulla on ihan nätti ja sopusuhtainen vartalo. Pullukkanakaan en ole höttöinen, vaan enempi kiinteä. Massu kyllä on ihan oikeasti jopa ruma. Pumpsis ja raskauksien myötä nahka venynyt ja arpinen, hoikkanakin lellu.

        Plösät kertyy keskelle. Epäterveellistä...😐

        Kyllä mä itseäni arvostan..mä oon kumminkin rehellinen..mistä kohtaa pidän mistä en. Masu kun pysys kuosissa niin oon ihan jees mimmi.

        Tuskinpa ne tissitkään ovat enää mallia pystyt jos kaksi lastakin on ansiokkaasti saanut. Raskausarpia ja venynyttä ihoa, normaalia. Harva jaksaa heti synnytettyään pitää itseään ykkösjuttuna, jotenkin se vain lapsi tulee aina ensin?

        Kouluajan kiusaamisesta on kokemuksia mutta kiusaus loppui lyhyeen kun pyörittelin pahinta ja toiseksi pahinta kiusaajaa koulun pihalla. Pojilla on aika simppelit säännöt, jos on vahva sitä ei ainakaan kovin pahasti kiusata. Itse asiassa olin nössöjen puolella vahvoja vastaan. Nössöt saivat olla usein rauhassa.

        AsianVierestä

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Pidän ajattelutavastasi. Ja muutenkin, samoja ihmisiä me ollaan onpa päällä hieno iltapuku tai mukavat kotihousut. Kaunis pinta voi kätkeä paljon mustaa, tai sitten sen alta pajastuu vieläkin kirkkaampaa valoa.

        Niin, loppujen lopuksi sisin on kuitenkin se mikä me halutaan oikeasti tuntea ja josta halutaan oikeasti pitää ihmisessä.

        Kun nyt miettii riitojakin, niin yleensähän ne tulee sen sisäisen maailman yhteentörmäyksistä, ihan sama miten komea tai kaunis ihminen on.

        Mulle tärkeimmälle tuntuu kohdata ihminen, paljas ihminen. Ihan sama miten paljon koittaa olla jotain..koristeltu tms. Ei se muhun vaikutusta tee, mut mikä tekee aina niin se et ihmisen ajatusmaailma koskettaa mua. Mä pidän hurmaavana, vaikkakin en täydellisenä...mut inhimillisesti ihmismäisen ihanana ja aitona.

        Rehti törppökin osaa olla väliin enemmän jees, kun jotakin hienoa esittävä rooli- ihminen...

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Niin, loppujen lopuksi sisin on kuitenkin se mikä me halutaan oikeasti tuntea ja josta halutaan oikeasti pitää ihmisessä.

        Kun nyt miettii riitojakin, niin yleensähän ne tulee sen sisäisen maailman yhteentörmäyksistä, ihan sama miten komea tai kaunis ihminen on.

        Mulle tärkeimmälle tuntuu kohdata ihminen, paljas ihminen. Ihan sama miten paljon koittaa olla jotain..koristeltu tms. Ei se muhun vaikutusta tee, mut mikä tekee aina niin se et ihmisen ajatusmaailma koskettaa mua. Mä pidän hurmaavana, vaikkakin en täydellisenä...mut inhimillisesti ihmismäisen ihanana ja aitona.

        Rehti törppökin osaa olla väliin enemmän jees, kun jotakin hienoa esittävä rooli- ihminen...

        Kutsuitko minua juuri törpöksi? 😂

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Ja minä kun yritin kirjoittaa puskista ettei kukaan ala urputtamaan. Minusta on tullut varovainen...

        Olen samaa mieltä. Olen aina kiinnittänyt huomiota silmiisi ja hymyysi.

        Se taitaa olla suomalaisilla yleinen paikka rasvalle tuo masu. Ainakin allekirjoittaneella näin. Sitä paitsi raskaus vaan jättää jälkensä. Eikä sitä itsessään kaikesta tarvitsekkaan tykätä, kunhan on sinut asian kanssa.

        Kiitos.☺️

        Puhelin pimeni ihan tuosta vaan. Pitipä hetki kesytellä laturin päässä. Kai tää kohta mykistyy kokonaan, jatkuvasti hiipuu jotain...Huanonwei. 😉

        Niin se näyttää aika monilla rasva pakkaantuvan keskikehoon.

        Samaa mieltä, ei kaikesta tarvi tykätä itsessäänkään. Mutta hyvä, jos kuitenkin sietää ittensä.

        Itseinhoa mullei ole ollut koskaan, vieras käsite tyystin. Mutta semmonen tuskainen olo on ollut...kuin ois terve mieli sairaassa kropassa vankina. Mutta nykyään senkin kanssa jo on tehty jos nyt ei sinun kauppoja, niin sovinto.

        Et oo törppö.😃

        Mukava sä oot, nopea liikkeissäsi ja oikukas. Mutta en koe sua negatiivisena.

      • Abrakadabra
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskinpa ne tissitkään ovat enää mallia pystyt jos kaksi lastakin on ansiokkaasti saanut. Raskausarpia ja venynyttä ihoa, normaalia. Harva jaksaa heti synnytettyään pitää itseään ykkösjuttuna, jotenkin se vain lapsi tulee aina ensin?

        Kouluajan kiusaamisesta on kokemuksia mutta kiusaus loppui lyhyeen kun pyörittelin pahinta ja toiseksi pahinta kiusaajaa koulun pihalla. Pojilla on aika simppelit säännöt, jos on vahva sitä ei ainakaan kovin pahasti kiusata. Itse asiassa olin nössöjen puolella vahvoja vastaan. Nössöt saivat olla usein rauhassa.

        AsianVierestä

        No ei ole ei pystyt ja ylipaino venytti loputkin. 😅

        Juu, jotenkin äitinä mietin entistäkin vähempi itseni laittamista, kun ennen. Antaa jotenkin olla eikä mieti juuri itseään.

        Sä oot käynnyt päälle, kun on kiusattu? Mäkin olen iän myötä, aikuisena lähinnä tullut tokinaisemmaksi. Mutta kyllä mä jo teininä olin kasvanut tiettyyn jääräpäisyyteen, että käykää kimppuun miten vaan. Mä kyllä puolustaudun, jos koen tarvetta.

        Yksin on aina tarttenut puolustautua, ei ole ollut kavereita tukena tai puolustamassa koskaan. Ne on vähin äänin vaiennut tai luikkinut " en nähnyt mitään" kakeliin.

        Sitten on vaan pitänyt päättää, että perkele..pärjään mä yksinkin.😋

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Kiitos.☺️

        Puhelin pimeni ihan tuosta vaan. Pitipä hetki kesytellä laturin päässä. Kai tää kohta mykistyy kokonaan, jatkuvasti hiipuu jotain...Huanonwei. 😉

        Niin se näyttää aika monilla rasva pakkaantuvan keskikehoon.

        Samaa mieltä, ei kaikesta tarvi tykätä itsessäänkään. Mutta hyvä, jos kuitenkin sietää ittensä.

        Itseinhoa mullei ole ollut koskaan, vieras käsite tyystin. Mutta semmonen tuskainen olo on ollut...kuin ois terve mieli sairaassa kropassa vankina. Mutta nykyään senkin kanssa jo on tehty jos nyt ei sinun kauppoja, niin sovinto.

        Et oo törppö.😃

        Mukava sä oot, nopea liikkeissäsi ja oikukas. Mutta en koe sua negatiivisena.

        Tiedän tuon tunteen kun on jumissa kropassaan. Lapsena olin hyvin sairas. Gerd, astma ja allergiat heikensivät minut niin, että kärsin kroonisesta keuhkokuumeesta. En pystynyt syömään ja olin sellaisen nälkämaalapsen näköinen. Vuosivuodelta kuitenkin vahvistuin. Sairastelu oli kuitenkin jättänyt elimellisen vaivan joka sotki koko elimistöni toiminnan, mikä sotki aivotoimintaa ja aiheutti syvän masennuksen. Viimein kun sain diagnoosin ja siihen lääkkeen, elämäni alkoi. Olin tuolloin 25-vuotias. Tuohon saakka kaikki oli ollut yhtä paskassa tarpomista terveyden suhteen. Eipä olisi uskonut että minusta kasvaa suhteellisen terve iso mies. Minusta tuntuu kuin olisin ollut olemassa vasta viimeiset kuusi vuotta.

        Olen tuntenut paljon itseinhoa varsinkin menneisyydessä. Nykyään olen oppinut pitämään itsestäni, mutta minulla on pimeä puoleni josta en ole ylpeä. Ei auta kuin kasvaa ihmisenä.

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        No ei ole ei pystyt ja ylipaino venytti loputkin. 😅

        Juu, jotenkin äitinä mietin entistäkin vähempi itseni laittamista, kun ennen. Antaa jotenkin olla eikä mieti juuri itseään.

        Sä oot käynnyt päälle, kun on kiusattu? Mäkin olen iän myötä, aikuisena lähinnä tullut tokinaisemmaksi. Mutta kyllä mä jo teininä olin kasvanut tiettyyn jääräpäisyyteen, että käykää kimppuun miten vaan. Mä kyllä puolustaudun, jos koen tarvetta.

        Yksin on aina tarttenut puolustautua, ei ole ollut kavereita tukena tai puolustamassa koskaan. Ne on vähin äänin vaiennut tai luikkinut " en nähnyt mitään" kakeliin.

        Sitten on vaan pitänyt päättää, että perkele..pärjään mä yksinkin.😋

        Minusta on kumma ajatus tuo että rintojen pitäisi olla pystyt. Painovoima vetää kuitenkin alaspäin. Tässä yhtälössä on nyt jotain mitä en käsitä 🤔

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Tiedän tuon tunteen kun on jumissa kropassaan. Lapsena olin hyvin sairas. Gerd, astma ja allergiat heikensivät minut niin, että kärsin kroonisesta keuhkokuumeesta. En pystynyt syömään ja olin sellaisen nälkämaalapsen näköinen. Vuosivuodelta kuitenkin vahvistuin. Sairastelu oli kuitenkin jättänyt elimellisen vaivan joka sotki koko elimistöni toiminnan, mikä sotki aivotoimintaa ja aiheutti syvän masennuksen. Viimein kun sain diagnoosin ja siihen lääkkeen, elämäni alkoi. Olin tuolloin 25-vuotias. Tuohon saakka kaikki oli ollut yhtä paskassa tarpomista terveyden suhteen. Eipä olisi uskonut että minusta kasvaa suhteellisen terve iso mies. Minusta tuntuu kuin olisin ollut olemassa vasta viimeiset kuusi vuotta.

        Olen tuntenut paljon itseinhoa varsinkin menneisyydessä. Nykyään olen oppinut pitämään itsestäni, mutta minulla on pimeä puoleni josta en ole ylpeä. Ei auta kuin kasvaa ihmisenä.

        Huomenta. Ja ouu, siinä on sulla ollut todellisia vastoinkäymisiä terveyden kanssa. En ole paininut samojen asioiden kanssa, kuin sinä mutta ymmärrän että hyvin heikossa kunnossa oot sinäkin rämpinyt nuoruuttasi eteenpäin.

        Jostain syystä sairaudet aina käsittää ongelmineen helposti, kun on jokseenkin arkipäivää elää vajavaisena tällaisessa yhteiskunnassa, missä suoriutuminen on nostettu tärkeistä tärkeimmäksi arvoksi.

        Jos et yllä tuonne • pisteeseen, oot vähemmän vakavasti otettava vähän kaikessa. Sellainen viesti lähetetään käytöksen ja kohtelun tasolla hyvin helposti opiskeluissa, töissä ja vapaa-ajallakin. Siksikin omaehtoisesti valittu erakoituminen on ihan miellyttävä vaihtoehto...😄

        "Minusta tuntuu kuin olisin ollut olemassa vasta viimeiset kuusi vuotta."

        - Tuo on tuttu tunne myös mulle. Kun sairaudet välillä pitää pidempiäkin huilitaukoja ja itse pysyn stressipesäkkeistä pois, niin tuntee jopa elävänsä suht koht hyvää elämää. Jotakin krenaa on aina, mutta ei niin ettei mitään pystys tekemään. Ei ole ns. sairauden lamauttama mitä lapsuus ja nuoruus pruukas enimmäkseen olla.

        Sumussa kulkemista vaivasta toiseen, ne oli pääotsikko ja omat elämisenhalut ja mielihalut tehdä ja elää oli se pikku präntti jossain kulmassa. Millä ei tuntunut olevan käsikirjoituksessa mitään arvoa...se masensi. Näinkö tää menee läpi elämän...mitä mä haluan ei merkkaa mitään.

        Sairaudet on pomo ja piiskuri, mä vaan alistun niille loputtomasti. Mutta on siinä se hyväkin puoli, jos ei murru siinä paineessa ja kilpajuoksussa, tulee tietynlaista luonteen vahvuutta. Ei anna periks paineiden alla helpolla, vaan hakee ratkaisua millä luovia kohti parempaa.😃

        Hirmu halu selviytyä.

        Sulla on ajatus kasvaa ihmisenä, se on jo osa voitto tiedostaa, että parannettavaa on ja miksi on porkkana.

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Minusta on kumma ajatus tuo että rintojen pitäisi olla pystyt. Painovoima vetää kuitenkin alaspäin. Tässä yhtälössä on nyt jotain mitä en käsitä 🤔

        Heh, ehkä se on joidenkin ihanne. Ei niinkään validi.🤣

      • Abrakadabra
        Abrakadabra kirjoitti:

        Huomenta. Ja ouu, siinä on sulla ollut todellisia vastoinkäymisiä terveyden kanssa. En ole paininut samojen asioiden kanssa, kuin sinä mutta ymmärrän että hyvin heikossa kunnossa oot sinäkin rämpinyt nuoruuttasi eteenpäin.

        Jostain syystä sairaudet aina käsittää ongelmineen helposti, kun on jokseenkin arkipäivää elää vajavaisena tällaisessa yhteiskunnassa, missä suoriutuminen on nostettu tärkeistä tärkeimmäksi arvoksi.

        Jos et yllä tuonne • pisteeseen, oot vähemmän vakavasti otettava vähän kaikessa. Sellainen viesti lähetetään käytöksen ja kohtelun tasolla hyvin helposti opiskeluissa, töissä ja vapaa-ajallakin. Siksikin omaehtoisesti valittu erakoituminen on ihan miellyttävä vaihtoehto...😄

        "Minusta tuntuu kuin olisin ollut olemassa vasta viimeiset kuusi vuotta."

        - Tuo on tuttu tunne myös mulle. Kun sairaudet välillä pitää pidempiäkin huilitaukoja ja itse pysyn stressipesäkkeistä pois, niin tuntee jopa elävänsä suht koht hyvää elämää. Jotakin krenaa on aina, mutta ei niin ettei mitään pystys tekemään. Ei ole ns. sairauden lamauttama mitä lapsuus ja nuoruus pruukas enimmäkseen olla.

        Sumussa kulkemista vaivasta toiseen, ne oli pääotsikko ja omat elämisenhalut ja mielihalut tehdä ja elää oli se pikku präntti jossain kulmassa. Millä ei tuntunut olevan käsikirjoituksessa mitään arvoa...se masensi. Näinkö tää menee läpi elämän...mitä mä haluan ei merkkaa mitään.

        Sairaudet on pomo ja piiskuri, mä vaan alistun niille loputtomasti. Mutta on siinä se hyväkin puoli, jos ei murru siinä paineessa ja kilpajuoksussa, tulee tietynlaista luonteen vahvuutta. Ei anna periks paineiden alla helpolla, vaan hakee ratkaisua millä luovia kohti parempaa.😃

        Hirmu halu selviytyä.

        Sulla on ajatus kasvaa ihmisenä, se on jo osa voitto tiedostaa, että parannettavaa on ja miksi on porkkana.

        Niin ja on siinä luonneprässissä sekin hyvä puoli, että lopettaa sen kilpajuoksun ja muitten kanssa samalle kuvitteelliselle levelille pyrkimisen, tyytyy siihen mitä on ja muokkaa elämästä oman näköisen. Missä oma jaksaminen määrittää sisältöä, ei muiden asettamat kursorit ja pakkopullat..

        Siitä pitää jo lapsena oppia luopumaan, olemisesta kuten muut...on helpompaa olla kuten osaa ja kykenee.😄

        Vaikka sitten ittekseenkin.

      • Anonyymi

        Ala-asteella omaluokkalaiset aloittivat koulukiusaamisen heti ensimmäisenä koulupäivänä vasenkätisyyteni takia. Sama jatkui yläasteella, mutta isommalla joukolla. Kukaan omaluokkalaisista ei ollut koulukaverini, vaan satunnaisia juttukavereita oli rinnakkaisluokalla yläasteella.

        Sekä opistoasteen, toisen asteen että yliopiston (tutkintotavoitteinen) koulukaverit jatkoivat peruskoulun koulukiusaajien linjalla, edelleen pelkän vasenkätisyyden takia. Vain ammattikorkeakoulussa ja avoimessa yliopistossa ei ole syrjitty. Siellä sain myös ensimmäiset ja viimeiset koulukaverini.

        Koulukiusaajien motiiveina ovat heidän huono omatunto ja huono itsetunto sekä narsistinen persoonallisuushäiriö.

      • Abrakadabra
        Anonyymi kirjoitti:

        Ala-asteella omaluokkalaiset aloittivat koulukiusaamisen heti ensimmäisenä koulupäivänä vasenkätisyyteni takia. Sama jatkui yläasteella, mutta isommalla joukolla. Kukaan omaluokkalaisista ei ollut koulukaverini, vaan satunnaisia juttukavereita oli rinnakkaisluokalla yläasteella.

        Sekä opistoasteen, toisen asteen että yliopiston (tutkintotavoitteinen) koulukaverit jatkoivat peruskoulun koulukiusaajien linjalla, edelleen pelkän vasenkätisyyden takia. Vain ammattikorkeakoulussa ja avoimessa yliopistossa ei ole syrjitty. Siellä sain myös ensimmäiset ja viimeiset koulukaverini.

        Koulukiusaajien motiiveina ovat heidän huono omatunto ja huono itsetunto sekä narsistinen persoonallisuushäiriö.

        Hyvin erikoinen syy kiusata ketään. Niin kun yleensäkin, ihan älyttömiähän kaikki syyt on kiusata. Ylipäänsä kiusata, miksi pitää kiusata. Voipihan tuota suoraankin sanoa, etten oikeen tykkää susta, meillä ei nyt jutut kohtaa jne. ja olla pesäerossa, antaa olla toisen rauhassa.

        Eikä hakeutua semmosten lähellekään, jotka jotenkin karsastuttaa.

        Lapsena ymmärrän helpommin sen, että menee joukon mukana. Kun ei oikein vielä välttämättä joko tajua oikea ja väärää, taikka mitä siitä seuraa. Ei osaa samaistua toisen olotilaan tai pelkää oman asemansa puolesta. Monet varmaan kiusaa siksi, ettei tule itse ulos potkituksi porukasta? Näin olen monien entisten kiusaajien kuullut kertovan.

        Pelotti oma asema, joko kiusata tai tulla kiusatuksi? Kakarat osaa olla todella julmia, osin juuri siksi kun ei ole sitä kokemusperää mitä mistäkin voi seurata ja mihin johtaa...ei osaa asettua toisen kenkiin.


        Että ai se tuntuu niin pahalta. Subjekti ja objekti kokee usein erilailla koko kiusaamisen. On huomattu.

        Juu, ainahan taustalla on joku oma ongelma kun on pakko purkaa sitä toisesta silmätikku tekemällä. Tarttua jatkuvasti uudelleen ja veivata toista kuin taikinaa henkisesti.

      • Abrakadabra
        Abrakadabra kirjoitti:

        Hyvin erikoinen syy kiusata ketään. Niin kun yleensäkin, ihan älyttömiähän kaikki syyt on kiusata. Ylipäänsä kiusata, miksi pitää kiusata. Voipihan tuota suoraankin sanoa, etten oikeen tykkää susta, meillä ei nyt jutut kohtaa jne. ja olla pesäerossa, antaa olla toisen rauhassa.

        Eikä hakeutua semmosten lähellekään, jotka jotenkin karsastuttaa.

        Lapsena ymmärrän helpommin sen, että menee joukon mukana. Kun ei oikein vielä välttämättä joko tajua oikea ja väärää, taikka mitä siitä seuraa. Ei osaa samaistua toisen olotilaan tai pelkää oman asemansa puolesta. Monet varmaan kiusaa siksi, ettei tule itse ulos potkituksi porukasta? Näin olen monien entisten kiusaajien kuullut kertovan.

        Pelotti oma asema, joko kiusata tai tulla kiusatuksi? Kakarat osaa olla todella julmia, osin juuri siksi kun ei ole sitä kokemusperää mitä mistäkin voi seurata ja mihin johtaa...ei osaa asettua toisen kenkiin.


        Että ai se tuntuu niin pahalta. Subjekti ja objekti kokee usein erilailla koko kiusaamisen. On huomattu.

        Juu, ainahan taustalla on joku oma ongelma kun on pakko purkaa sitä toisesta silmätikku tekemällä. Tarttua jatkuvasti uudelleen ja veivata toista kuin taikinaa henkisesti.

        Yksi ärsyttävä piirre ihmisissä on, aikuisissakin ja joskus varsinkin aikuisissa. Se että yritetään muokata muista ihmisistä itsensä kaltaisia ja ohjailla toisten ajatuksia oman ajatuksen suuntaan, jopa ärsyttämällä ja jankkaamalla.

        Jos et omaksu toisen kantaa ja ajatusta omaksesi ja ohjenuoraksesi
        ( yes sir )olet oitis jotenkin " epäkelpo yksilö" ja sitten sua saakin muka sättiä, arvostella, härnätä, kohdella keljusti.

        Yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä, mutta ihmisiä voi vältellä joiden kanssa näin tietää käyvän. :)

        Aikuisena se on jo helpompaa, kun lapsena. Olet koulussa "laumassa", aina alttiina jonkun pommituksille. Aikuisena voi jo valita meneekö vai jättääkö menemättä paikkaan, missä kiusataan. Ja muitakin konsteja koittaa tehdä asiasta loppu.

        Elä ja anna muidenkin elää on aika fiksu fraasi. :)

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Huomenta. Ja ouu, siinä on sulla ollut todellisia vastoinkäymisiä terveyden kanssa. En ole paininut samojen asioiden kanssa, kuin sinä mutta ymmärrän että hyvin heikossa kunnossa oot sinäkin rämpinyt nuoruuttasi eteenpäin.

        Jostain syystä sairaudet aina käsittää ongelmineen helposti, kun on jokseenkin arkipäivää elää vajavaisena tällaisessa yhteiskunnassa, missä suoriutuminen on nostettu tärkeistä tärkeimmäksi arvoksi.

        Jos et yllä tuonne • pisteeseen, oot vähemmän vakavasti otettava vähän kaikessa. Sellainen viesti lähetetään käytöksen ja kohtelun tasolla hyvin helposti opiskeluissa, töissä ja vapaa-ajallakin. Siksikin omaehtoisesti valittu erakoituminen on ihan miellyttävä vaihtoehto...😄

        "Minusta tuntuu kuin olisin ollut olemassa vasta viimeiset kuusi vuotta."

        - Tuo on tuttu tunne myös mulle. Kun sairaudet välillä pitää pidempiäkin huilitaukoja ja itse pysyn stressipesäkkeistä pois, niin tuntee jopa elävänsä suht koht hyvää elämää. Jotakin krenaa on aina, mutta ei niin ettei mitään pystys tekemään. Ei ole ns. sairauden lamauttama mitä lapsuus ja nuoruus pruukas enimmäkseen olla.

        Sumussa kulkemista vaivasta toiseen, ne oli pääotsikko ja omat elämisenhalut ja mielihalut tehdä ja elää oli se pikku präntti jossain kulmassa. Millä ei tuntunut olevan käsikirjoituksessa mitään arvoa...se masensi. Näinkö tää menee läpi elämän...mitä mä haluan ei merkkaa mitään.

        Sairaudet on pomo ja piiskuri, mä vaan alistun niille loputtomasti. Mutta on siinä se hyväkin puoli, jos ei murru siinä paineessa ja kilpajuoksussa, tulee tietynlaista luonteen vahvuutta. Ei anna periks paineiden alla helpolla, vaan hakee ratkaisua millä luovia kohti parempaa.😃

        Hirmu halu selviytyä.

        Sulla on ajatus kasvaa ihmisenä, se on jo osa voitto tiedostaa, että parannettavaa on ja miksi on porkkana.

        Vähemmän vakavasti otettava kenen silmissä? Kenen vuoksi me tätä elämää elämme? Tästä pääsen tärkeimpään pointiin. Sinä olet saavuttanut kaiken. Sinä olet äiti. Vaikka olisit Suomen tasavallan presidentti, se ei olisi mitään tuon saavutuksen rinnalla. Miksi siis uhraamaan ajatustakaan sille mitä Hentun Liisa on mieltä jostain suoriutumisesta?

        "Sumussa kulkemista vaivasta toiseen, ne oli pääotsikko ja omat elämisenhalut ja mielihalut tehdä ja elää oli se pikku präntti jossain kulmassa. Millä ei tuntunut olevan käsikirjoituksessa mitään arvoa...se masensi. Näinkö tää menee läpi elämän...mitä mä haluan ei merkkaa mitään.

        Sairaudet on pomo ja piiskuri, mä vaan alistun niille loputtomasti. Mutta on siinä se hyväkin puoli, jos ei murru siinä paineessa ja kilpajuoksussa, tulee tietynlaista luonteen vahvuutta. Ei anna periks paineiden alla helpolla, vaan hakee ratkaisua millä luovia kohti parempaa.😃

        Hirmu halu selviytyä."

        On osaa kommentoida mitään tähän. Vastaa niin täysin omia kokemuksia. Paitsi että itse menetin elämänhalun ja kävin siellä sillalla seisoskelemassa. Mutta ei niin huonoa etteikö hyvääkin. Tietyllä tavalla siitä lähti tämä vyyhti purkaantumaan ja se vaivojen aiheuttajakin selvisi.

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Niin ja on siinä luonneprässissä sekin hyvä puoli, että lopettaa sen kilpajuoksun ja muitten kanssa samalle kuvitteelliselle levelille pyrkimisen, tyytyy siihen mitä on ja muokkaa elämästä oman näköisen. Missä oma jaksaminen määrittää sisältöä, ei muiden asettamat kursorit ja pakkopullat..

        Siitä pitää jo lapsena oppia luopumaan, olemisesta kuten muut...on helpompaa olla kuten osaa ja kykenee.😄

        Vaikka sitten ittekseenkin.

        Hallelujaa ja aamen. Tämä kertaa sata. Nokka pystyyn ja ylpeä siitä mihin pystyy kun parhaansa tekee. Itsekkään en ole koulutustani vastaavassa työssä, kun stressaannun ihmisten kanssa niin helposti. Siispä työskentelen omassa kammiossani, mutta hei, teen arvokasta työtä. Mitä väliä mitä muut ajattelevat.

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Kiitos.☺️

        Puhelin pimeni ihan tuosta vaan. Pitipä hetki kesytellä laturin päässä. Kai tää kohta mykistyy kokonaan, jatkuvasti hiipuu jotain...Huanonwei. 😉

        Niin se näyttää aika monilla rasva pakkaantuvan keskikehoon.

        Samaa mieltä, ei kaikesta tarvi tykätä itsessäänkään. Mutta hyvä, jos kuitenkin sietää ittensä.

        Itseinhoa mullei ole ollut koskaan, vieras käsite tyystin. Mutta semmonen tuskainen olo on ollut...kuin ois terve mieli sairaassa kropassa vankina. Mutta nykyään senkin kanssa jo on tehty jos nyt ei sinun kauppoja, niin sovinto.

        Et oo törppö.😃

        Mukava sä oot, nopea liikkeissäsi ja oikukas. Mutta en koe sua negatiivisena.

        Vielä tuosta itsensä kehittämisestä. Se kun olen pistänyt palstan paskaksi, on johtunut siitä etten ole osannut käsitellä torjutuksi tulemista. Siispä olen päättänyt asentaa munalukon sydämeeni ja keskittyä kasvamaan ihmisenä muilla osa-alueilla. Ei tule enää noita sekoiluja ja romahduksia, jolloin pimeä puoleni tulee esiin. Ei sellainen ole hyväksi tai reilua kellekkään. Myöskään itsellenikään.

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Vähemmän vakavasti otettava kenen silmissä? Kenen vuoksi me tätä elämää elämme? Tästä pääsen tärkeimpään pointiin. Sinä olet saavuttanut kaiken. Sinä olet äiti. Vaikka olisit Suomen tasavallan presidentti, se ei olisi mitään tuon saavutuksen rinnalla. Miksi siis uhraamaan ajatustakaan sille mitä Hentun Liisa on mieltä jostain suoriutumisesta?

        "Sumussa kulkemista vaivasta toiseen, ne oli pääotsikko ja omat elämisenhalut ja mielihalut tehdä ja elää oli se pikku präntti jossain kulmassa. Millä ei tuntunut olevan käsikirjoituksessa mitään arvoa...se masensi. Näinkö tää menee läpi elämän...mitä mä haluan ei merkkaa mitään.

        Sairaudet on pomo ja piiskuri, mä vaan alistun niille loputtomasti. Mutta on siinä se hyväkin puoli, jos ei murru siinä paineessa ja kilpajuoksussa, tulee tietynlaista luonteen vahvuutta. Ei anna periks paineiden alla helpolla, vaan hakee ratkaisua millä luovia kohti parempaa.😃

        Hirmu halu selviytyä."

        On osaa kommentoida mitään tähän. Vastaa niin täysin omia kokemuksia. Paitsi että itse menetin elämänhalun ja kävin siellä sillalla seisoskelemassa. Mutta ei niin huonoa etteikö hyvääkin. Tietyllä tavalla siitä lähti tämä vyyhti purkaantumaan ja se vaivojen aiheuttajakin selvisi.

        "Vähemmän vakavasti otettava kenen silmissä? Kenen vuoksi me tätä elämää elämme? Tästä pääsen tärkeimpään pointiin. Sinä olet saavuttanut kaiken. Sinä olet äiti. Vaikka olisit Suomen tasavallan presidentti, se ei olisi mitään tuon saavutuksen rinnalla. Miksi siis uhraamaan ajatustakaan sille mitä Hentun Liisa on mieltä jostain suoriutumisesta?"

        - Juurikin niin sen koin menevän silloin, kun olin kiusattu. Imperfektissä. Olin vähemmän vakavasti otettu niiden silmissä ja mielissä, jotka koki kiusaamiseni olevan sallittua. Ja näin sen varmaankin moni kiusattu kokee menevän.

        Ettei pidetä yhtä vakavasti otettavana, jos on jotakin kiusattavaakin kerran.

        No ehkä oot huomannut palstallakin, etten ole kovinkaan herkkä kiusaantumaan tai alistumaan kiusattavaksi tms. komentamista vastaanottamaan. :D

        Mua ei enää vuosiin ole vaivannut kenenkään vakavasti ottamiset tai jättämiset, riittää et otan itse itseni vakavasti ja ne joilla on mulle sen kannalta väliä. Kuten vaikka esimies ja perhe. :)

        Että sillain en koe olevani enää kenellekkään "alakynnessä"...en täällä enkä irl.


        "On osaa kommentoida mitään tähän. Vastaa niin täysin omia kokemuksia. Paitsi että itse menetin elämänhalun ja kävin siellä sillalla seisoskelemassa. Mutta ei niin huonoa etteikö hyvääkin. Tietyllä tavalla siitä lähti tämä vyyhti purkaantumaan ja se vaivojen aiheuttajakin selvisi."

        - Onneksi et sitten loikannut sillalta alas, niin saan jakaa tämänkin sun kanssasi. :)

        Oli mullakin ala-asteella kiusaamisvuosina tokalla ja kolmannella etenkin, kun kiusaamista oli jatkunut jo pari vuotta sellainen vaihe, kun migreenissä mietin että voi kun vaan kuolisin pois. Se kauhea särkykierre päivästä toiseen, monena päivänä viikossa ja pelko mennä kouluun ja olla nujerrettu imi henkisesti ja fyysisesti voimat. Elämänhalun.

        Vaikka kotona mua rakastettiin, silti olin ihan valmis kuolemaan pois. Ootin vaan, kun nukahdan väsymyksestäni aivoja repivän päänsärkyni kanssa, enkä enää herää...menis suoni tai joku poikki päästä. Aika kauheeta ajatella näin jälkeenpäin miten surullinen joku 8 ja 9 ikäinen voi jo olla. :(

        Että olis helpompaa kuolla, kun kantaa sitä taakkaa...

        Aamuisin kävin ekana halaamassa opettajaa, jotta hän säästäisi mut sen päivä osalta höykytykseltä ja nimittelyltä. Ja se sitten hiukan toimikin. Hän tykkäs kun halasin ja olin otteessaan...sairas akka se ope oli. Jännää, sen mies oli puukässän opettaja mullekin ja se oli aivan ihana ihminen. Kauhean lempeä ja herttainen lapsille. Neuvoi ja opetti kärsivällisesti ja rauhallisesti. Ihan vastakohta sen vaimolle...sille lasten rääkkäjälle. Joka saikin potkut lopulta, kun muidenkin perheiden lapset uskalsi kertoa mitä tämä nainen touhuaa...en ollut siis ainoa lapsi jota hän haukkui, kiusasi ja kuritti.

        Löi ja tukisti muutamaa muuta ja ne eteni eteenpäin. Onneksi sai loparit, mutta vasta vuosia liian myöhään. Ehtisi kiusaamaan monen lapsen ihan hermoheikoksi.

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Hallelujaa ja aamen. Tämä kertaa sata. Nokka pystyyn ja ylpeä siitä mihin pystyy kun parhaansa tekee. Itsekkään en ole koulutustani vastaavassa työssä, kun stressaannun ihmisten kanssa niin helposti. Siispä työskentelen omassa kammiossani, mutta hei, teen arvokasta työtä. Mitä väliä mitä muut ajattelevat.

        Näin se pitää itseään osata arvostaakin. :)

        Mulla nyt on ihmisiä ympärillä tässäkin nykyisessä työssä, mutta kumminkin erilainen työnkuva antaa myös tilaa vetää henkeä omissa oloissani, toisin kuin ennen. Siksi sairastankin paljon vähemmän, mitä ennen ja edellisessä ammatissa. Missä ei ollut sielunrauhaa, kuin vessassa istuessa, sielläkin joku jo huuteli oven takana tuu jo. :D

        Pitää olla hetki huokaista kesken päivääkin. Mulla on siivouskeskus. Sinne on hyvä mennä esivalmistelemaan moppeja tai pyyhkeitä ja ne ei pulputa eikä pälpätä, kukaan ei rassaa hermoja siellä. :D

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Vielä tuosta itsensä kehittämisestä. Se kun olen pistänyt palstan paskaksi, on johtunut siitä etten ole osannut käsitellä torjutuksi tulemista. Siispä olen päättänyt asentaa munalukon sydämeeni ja keskittyä kasvamaan ihmisenä muilla osa-alueilla. Ei tule enää noita sekoiluja ja romahduksia, jolloin pimeä puoleni tulee esiin. Ei sellainen ole hyväksi tai reilua kellekkään. Myöskään itsellenikään.

        Ymmärrän, mullakin tulee itsellekin kehno mieli kun joskus hiiltyy liikaa johonkin ihmiseen. Ja tulee auottua päätänsä sitten. Emmä haluaisi olla semmonen ja pieni tuumaustauko tekee silloin hyvää, kun alkaa mennä liian tunteisiin jonkun kanssa vääntö.

        Tai alkaa itse käyttäytymään ääliömäisesti tai liian "kovakouraisesti".

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        "Vähemmän vakavasti otettava kenen silmissä? Kenen vuoksi me tätä elämää elämme? Tästä pääsen tärkeimpään pointiin. Sinä olet saavuttanut kaiken. Sinä olet äiti. Vaikka olisit Suomen tasavallan presidentti, se ei olisi mitään tuon saavutuksen rinnalla. Miksi siis uhraamaan ajatustakaan sille mitä Hentun Liisa on mieltä jostain suoriutumisesta?"

        - Juurikin niin sen koin menevän silloin, kun olin kiusattu. Imperfektissä. Olin vähemmän vakavasti otettu niiden silmissä ja mielissä, jotka koki kiusaamiseni olevan sallittua. Ja näin sen varmaankin moni kiusattu kokee menevän.

        Ettei pidetä yhtä vakavasti otettavana, jos on jotakin kiusattavaakin kerran.

        No ehkä oot huomannut palstallakin, etten ole kovinkaan herkkä kiusaantumaan tai alistumaan kiusattavaksi tms. komentamista vastaanottamaan. :D

        Mua ei enää vuosiin ole vaivannut kenenkään vakavasti ottamiset tai jättämiset, riittää et otan itse itseni vakavasti ja ne joilla on mulle sen kannalta väliä. Kuten vaikka esimies ja perhe. :)

        Että sillain en koe olevani enää kenellekkään "alakynnessä"...en täällä enkä irl.


        "On osaa kommentoida mitään tähän. Vastaa niin täysin omia kokemuksia. Paitsi että itse menetin elämänhalun ja kävin siellä sillalla seisoskelemassa. Mutta ei niin huonoa etteikö hyvääkin. Tietyllä tavalla siitä lähti tämä vyyhti purkaantumaan ja se vaivojen aiheuttajakin selvisi."

        - Onneksi et sitten loikannut sillalta alas, niin saan jakaa tämänkin sun kanssasi. :)

        Oli mullakin ala-asteella kiusaamisvuosina tokalla ja kolmannella etenkin, kun kiusaamista oli jatkunut jo pari vuotta sellainen vaihe, kun migreenissä mietin että voi kun vaan kuolisin pois. Se kauhea särkykierre päivästä toiseen, monena päivänä viikossa ja pelko mennä kouluun ja olla nujerrettu imi henkisesti ja fyysisesti voimat. Elämänhalun.

        Vaikka kotona mua rakastettiin, silti olin ihan valmis kuolemaan pois. Ootin vaan, kun nukahdan väsymyksestäni aivoja repivän päänsärkyni kanssa, enkä enää herää...menis suoni tai joku poikki päästä. Aika kauheeta ajatella näin jälkeenpäin miten surullinen joku 8 ja 9 ikäinen voi jo olla. :(

        Että olis helpompaa kuolla, kun kantaa sitä taakkaa...

        Aamuisin kävin ekana halaamassa opettajaa, jotta hän säästäisi mut sen päivä osalta höykytykseltä ja nimittelyltä. Ja se sitten hiukan toimikin. Hän tykkäs kun halasin ja olin otteessaan...sairas akka se ope oli. Jännää, sen mies oli puukässän opettaja mullekin ja se oli aivan ihana ihminen. Kauhean lempeä ja herttainen lapsille. Neuvoi ja opetti kärsivällisesti ja rauhallisesti. Ihan vastakohta sen vaimolle...sille lasten rääkkäjälle. Joka saikin potkut lopulta, kun muidenkin perheiden lapset uskalsi kertoa mitä tämä nainen touhuaa...en ollut siis ainoa lapsi jota hän haukkui, kiusasi ja kuritti.

        Löi ja tukisti muutamaa muuta ja ne eteni eteenpäin. Onneksi sai loparit, mutta vasta vuosia liian myöhään. Ehtisi kiusaamaan monen lapsen ihan hermoheikoksi.

        Siihenhän se kiusaaminen perustuu. Murennetaan kiusatun itsetunto. Pääasia ettet koe enää niin, etkä anna muiden vaikuttaa.

        Tuo opettajan kiusaamaksi tuleminen on pahinta. Opettaja kiusasi siskoani ujoudesta. Äitini kysyi siltä että mitä pahaa ujoudessa on, niin opettaja alkoi vapisemaan raivosta ja huusi että jättää siskoni luokalle. Sisko vaihtoi sitten koulua kokonaan. Valitettavasti en voi kostaa tuolle hullulle muijalle, koska siitä voisi tulla vaikeuksia läheisilleni.

        Nuo sinun kokemuksesi kuulostavat aivan kamalalta. Lapsi johon aikuisella on auktoriteetti asema. Siinä ei ole mitään edellytyksiä puolustaa itseään. Sitä on täysin toisen armoilla.

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Näin se pitää itseään osata arvostaakin. :)

        Mulla nyt on ihmisiä ympärillä tässäkin nykyisessä työssä, mutta kumminkin erilainen työnkuva antaa myös tilaa vetää henkeä omissa oloissani, toisin kuin ennen. Siksi sairastankin paljon vähemmän, mitä ennen ja edellisessä ammatissa. Missä ei ollut sielunrauhaa, kuin vessassa istuessa, sielläkin joku jo huuteli oven takana tuu jo. :D

        Pitää olla hetki huokaista kesken päivääkin. Mulla on siivouskeskus. Sinne on hyvä mennä esivalmistelemaan moppeja tai pyyhkeitä ja ne ei pulputa eikä pälpätä, kukaan ei rassaa hermoja siellä. :D

        Joku viisas joskus sanonut että ihminen on fyysinen psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Ei varmasti terveys tykkää, jos altistuu vääränlaiselle stressille. Hyvä että on meditointi paikka.

        En minäkään kyllä työssäni ole täysin yksi. Samassa tilassa on muitakin, mutta onneksi ei tarvitse jutella hirveästi. Tykkään kun saan vaan keskittyä hommiin, eikä tarvitse seurustella.

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Siihenhän se kiusaaminen perustuu. Murennetaan kiusatun itsetunto. Pääasia ettet koe enää niin, etkä anna muiden vaikuttaa.

        Tuo opettajan kiusaamaksi tuleminen on pahinta. Opettaja kiusasi siskoani ujoudesta. Äitini kysyi siltä että mitä pahaa ujoudessa on, niin opettaja alkoi vapisemaan raivosta ja huusi että jättää siskoni luokalle. Sisko vaihtoi sitten koulua kokonaan. Valitettavasti en voi kostaa tuolle hullulle muijalle, koska siitä voisi tulla vaikeuksia läheisilleni.

        Nuo sinun kokemuksesi kuulostavat aivan kamalalta. Lapsi johon aikuisella on auktoriteetti asema. Siinä ei ole mitään edellytyksiä puolustaa itseään. Sitä on täysin toisen armoilla.

        Siihinhän se perustuu kyllä.

        Ujous ja hissukkuus, arkuus ne on aika yleisiä syitä varmaan. Tai kuuluu olevan. :/

        Mä en uskaltanut kertoa vanhemmilleni, kun vasta pitkien aikojen jälkeen mitä opettaja puuhaa ja miten se muhun vaikuttaa. Ne oli ihan autuaan tietämättömiä muutaman vuoden. Ja sitten, kun kerroin heille niin mun isä nosti mekkalan. Soitti opettajalle ja haukkui maan rakoon.

        Vielä tänäpäivänäkin se olis valmis katkomaan sen opettajan jalat siitä hyvästä mitä se mulle teki. No se ope on kuollut jokunen vuosi sitten. Näin kuolinilmoituksen lehdessä.

        Jännää, etten itse ole halunnut koskaan kostaa...jotenkin oon aatellut että se on sille jo rangaistus kun on sellainen kahjo. Oli varmaan muitakin ongelmia taakkanaan....

        Kuten se et sai potkut ja julkisesti vielä menetti arvostuksensa, kun kaikki tiesi sen touhuista. Se oli varmasti sille hirveä paikka, kun oli niin arvostettu ja hieno ihminen mielestään. :)

        Noh..toivottavasti vanhemmat nykyään on kuulolla herkästi.

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Ymmärrän, mullakin tulee itsellekin kehno mieli kun joskus hiiltyy liikaa johonkin ihmiseen. Ja tulee auottua päätänsä sitten. Emmä haluaisi olla semmonen ja pieni tuumaustauko tekee silloin hyvää, kun alkaa mennä liian tunteisiin jonkun kanssa vääntö.

        Tai alkaa itse käyttäytymään ääliömäisesti tai liian "kovakouraisesti".

        Pahinta on se kun kaduttaa omat sanomiset myöhemmin.

        Vielä kun saataisiin se yksi landepaukku linjoille. Pitää vaan lähteä ihan alusta jos meinataan kavereita olla. Pertti soopaa en ala kuuntelemaan. Olen jo tehnyt henkisiä harjoituksia, että siinä tapauksessa olen ihan hiljaa.

        En tiedä yhtään mitä Pönttis ajattelee...

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Siihinhän se perustuu kyllä.

        Ujous ja hissukkuus, arkuus ne on aika yleisiä syitä varmaan. Tai kuuluu olevan. :/

        Mä en uskaltanut kertoa vanhemmilleni, kun vasta pitkien aikojen jälkeen mitä opettaja puuhaa ja miten se muhun vaikuttaa. Ne oli ihan autuaan tietämättömiä muutaman vuoden. Ja sitten, kun kerroin heille niin mun isä nosti mekkalan. Soitti opettajalle ja haukkui maan rakoon.

        Vielä tänäpäivänäkin se olis valmis katkomaan sen opettajan jalat siitä hyvästä mitä se mulle teki. No se ope on kuollut jokunen vuosi sitten. Näin kuolinilmoituksen lehdessä.

        Jännää, etten itse ole halunnut koskaan kostaa...jotenkin oon aatellut että se on sille jo rangaistus kun on sellainen kahjo. Oli varmaan muitakin ongelmia taakkanaan....

        Kuten se et sai potkut ja julkisesti vielä menetti arvostuksensa, kun kaikki tiesi sen touhuista. Se oli varmasti sille hirveä paikka, kun oli niin arvostettu ja hieno ihminen mielestään. :)

        Noh..toivottavasti vanhemmat nykyään on kuulolla herkästi.

        Mutta mikä tekee ihmisestä niin pahan, että valitsee helpoimman uhrin? Ujo kun ei kovin todennäköisesti sano vastaan. TV ohjelmassa joku kertoi todennensa opettajalle takaisin "Huora, mä tapan sut".

        Kovin moni ei puhu kiusaamisesta. En minä ainakaan kertonut. Kai se on se häpeä. Olen teroittanut omille läheisille, että kiusaamisesta on kerrottava ja minä kyllä saan sen loppumaan. Vielä ei ole tilannetta tullut vastaan, mutta tarvittaessa kävisin vetämässä turpaan kiusaajan isää :D. Eiköhän se lopettaisi kiusaamisen.

        Mutta tosiaan. Paras rangaistus on julkinen nöyryytys. Ah miten tyydyttävää.

      • valtakunta
        Partakaveri kirjoitti:

        Mutta mikä tekee ihmisestä niin pahan, että valitsee helpoimman uhrin? Ujo kun ei kovin todennäköisesti sano vastaan. TV ohjelmassa joku kertoi todennensa opettajalle takaisin "Huora, mä tapan sut".

        Kovin moni ei puhu kiusaamisesta. En minä ainakaan kertonut. Kai se on se häpeä. Olen teroittanut omille läheisille, että kiusaamisesta on kerrottava ja minä kyllä saan sen loppumaan. Vielä ei ole tilannetta tullut vastaan, mutta tarvittaessa kävisin vetämässä turpaan kiusaajan isää :D. Eiköhän se lopettaisi kiusaamisen.

        Mutta tosiaan. Paras rangaistus on julkinen nöyryytys. Ah miten tyydyttävää.

        Oletko tosissasi?

      • Partakaveri
        valtakunta kirjoitti:

        Oletko tosissasi?

        Mistä asiasta?

      • valtakunta
        Partakaveri kirjoitti:

        Mistä asiasta?

        Kiusaajan isää vetäisit turpaan?

        Hömm..

      • Partakaveri
        valtakunta kirjoitti:

        Kiusaajan isää vetäisit turpaan?

        Hömm..

        Kun on näitä "Minun lapseni kiusaa ketä haluaa" -vanhempia. 100 varmana vetäisin.

      • valtakunta
        Partakaveri kirjoitti:

        Kun on näitä "Minun lapseni kiusaa ketä haluaa" -vanhempia. 100 varmana vetäisin.

        Onko sinulle joku sanonut noin?

      • Partakaveri
        valtakunta kirjoitti:

        Onko sinulle joku sanonut noin?

        Ei omalla kohdalla, mutta tuttujen kautta tiedän.

        Puhelimesta loppuu akku.

      • valtakunta
        Partakaveri kirjoitti:

        Ei omalla kohdalla, mutta tuttujen kautta tiedän.

        Puhelimesta loppuu akku.

        Ok.

      • Partakaveri
        valtakunta kirjoitti:

        Ok.

        Vaikka karhu hyökkäisi perheeni kimppuun, minä söisin sen. Millään muulla ei ole väliä kuin perheellä.

    • Anonyymi

      Miksipä sanoa lukio??täälläkin sorsitaan niitä jotka on käynyt amiksen. Eivät kaikki ole käyneet lukiota.

      • Anonyymi

        Amis=atm
        Lukio/korkeakoulu=ytm
        Ei kumpaakaan, hcatm nössö.

        Narumyyjä

      • pitkätukka-68
        Anonyymi kirjoitti:

        Amis=atm
        Lukio/korkeakoulu=ytm
        Ei kumpaakaan, hcatm nössö.

        Narumyyjä

        Jos käy muualla kuin suomenkielisillä sivuistoilla, ATM tarkoittaa ihan jotain muuta.

    • Anonyymi

      Lauta Goddess Ass equals ten.
      Tässä on joku pointti meille kaikille.
      Imo.

    • Anonyymi

      Häpesin vaatteitani ja ylä asteella alettiin vähän huomauttelemaan kun ei ollut ihan samanlaisia vaatteita kuin muilla. Inhosin itsekkin niitä vaatteita mitä pakotettiin käyttämään. Kamalampia olivat alusvaatteet ja kaikki urheilutunnit tuli jo lintsattua. Ei hitto voi vaan siellä näyttäytyä ihan erilaissa vermeissä mitä muilla on.

      Ei meillä olisi ollut köyhät kotiolot mutta kun äidilläni oli kalliit harrastukset. Ei hän elänyt kuin vähävarainen vaikka oli sellainen. Meidän lasten tarpeista sitten tingittiin. Mitään uutta emme saaneet koskaan vaan vanhaa kierrätettyä.

      • pitkätukka-68

        Meillä meni just toisinpäin; köyhiä oltiin (pienipalkkainen viiden lapsen yksinhuoltajamutsi) mut lasten tarpeista ei tingitty. Tosin opittiin olemaan vaatimatta paljoakaan.

    • yksinkertainen.blondi

      Tässäpä mukava aihe kesäillan ratoksi ;P

      Joo, näistä olen avautunut jo Miehen logiikassa aikoinaan, sielläkin aihe monia kiinnosti.

      Ala-aste oli aika leppoisaa aikaa. Paitsi viimeinen vuosi, jolloin paras kaverini oli sairaalassa lähes koko vuoden (anoreksia) ja jouduin selviytymään yksikseni. En edes halunnut ketään muuta kaveria, oli sellainen periaate jostain syystä. Kaksi tyttöä sitten keksi alkaa kiusata aika älyttömistä syistä. Se meni jossain vaiheessa siihen, että sain pikku kirjelappusia, jossa haukuttiin mua ja pilkattiin "ironisesti"koulumenestystä (olin joku 3. paras luokassa) ja koska mulla oli luokan ekat finnit sain myös niistä kuulla. Sitten niitä kirjelappusia alkoi tulla kotiinkin, postiluukusta. Esittävät muka jotain salaista ihailijaa ja ehdottivat treffejä, koska mulla oli niin "ihanat finnit".

      Noh, kun muutettiin, vaihdoin koulua oikein mielelläni, mutta siellä alkoi kiusaaminen heti ekasta päivästä. Taas samantapaiset syyt. Todistuksen keskiarvo oli parempi kuin luokan parhaalla (opettaja oli mainostanut ennen tuloani). Siitä pääkiusaaja (poika) sai aiheen sanoa, että "se tulee laskemaan". Noh, sehän alkoi laskea, koska meni motivaatio koko koulun käyntiin.Lisäksi kiusaajapoika ilmoitti koko luokalle, että koska muutin eräästä Turun lähiöstä, minulla on rutto. Kukaan ei siis istua viereeni, tai saa tarttuvan taudin. Tästä merkkinä oli ne finnit.

      Finnit kyllä sitten parani, ja iho oli pian ihan hyvä, mutta siitä aiheutui se, että pidin kyllä varmuuden vuoksi aika pakkelia koulussa, peittääkseni sitä "rumuuttani". Kiusaaminen yläasteella oli päivittäistä tämän pojan toimesta. Koko yläasteen siis. Kiroilin mielessäni, kun sillä ei ollut yhtä ainoata poissaoloa monena lukukautena:( Minun vieressä saattoi olla auditoriossa tyhjä penkkirivi, kun kiusaaja kuiskutteli, että ei kai kukaan halua ruttoa. Kun vastasin tunnilla ääntäni matkittiin. Kun kävelin ohi, nimestäni väännettiin hienoja muunnoksia ja muistuteltiin rutosta. Joskus ysillä sitten alkoi homma muuttua. Yksi hiljainen, mutta koviksena pidetty tyttö ryhtyi kaverikseni ja alkoi huudella takaisin kiusaajalleni, kohta minäkin menin siihen mukaan. Yksi kiusaajan kaveri käänsi kelkkansa ja antoi ymmärtää muiden sanomana, että on ihastunut minuun. Noh, vastakaikua ei oikein tullut, kun oli ollut niin pitkään "väärässä leirissä". Sitten muutkin kiusaajapojan kaverit alkoivat lopettaa kiusaamisensa. Tai kiusaaminen oli sellaista puoliksi kehumista, liittyen tiettyihin vartalon osiin tms. Sekin tuntui vain lähinnä oudolta, ei lainkaan imartelevalta.

      Lukioon kiusaaja ei enää tullut, mutta mulla oli jo tietty etäisyys siihen kouluun ja oppilaisiin. Kaverit oli toisesta koulusta, lähinnä turkulaisia, kuten myöhemmin eka poikakaverikin. Siellä ei siis enää ollut kiusaamista, mutta pidin tiettyä etäisyyttä koko paikkakuntaan ja ajattelin vain, että joskus vielä pääsen täältä p-paikasta pois.. Ja nyt minä sitten taas asun täällä ja lapseni käyvät samoja kouluja.. Noh, heillä ei ole onneksi kiusaamista, olen ollut siitä tosi tarkkana ja kuulolla.

      Tämmöisiä muisteloita täällä:)

      • Anonyymi

        Oletko tavannut kiusaajapoikia nyt aikuisiällä?
        Joskus ulkonäöstään kiusaamisen kohteeksi joutuneesta kasvaakin se kaunein kukkanen?

        AsianVierestä

      • yksinkertainen.blondi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko tavannut kiusaajapoikia nyt aikuisiällä?
        Joskus ulkonäöstään kiusaamisen kohteeksi joutuneesta kasvaakin se kaunein kukkanen?

        AsianVierestä

        Oikeastaan vain kerran kasvotusten, luokkakokouksessa. Siellä hän oli kovin kovin ystävällinen, availi ovia, tarjosi tupakkaa (en polta). Taisin olla aika viileä 😐 Kerran näin ehkä yhdessä autossa, vierellä tympääntynyt vaimo, takana tappelevat lapset. Tuli mieleen B. Virtanen hänen olemuksestaan.. Vaikka hän ilmeisesti asuu samassa kunnassa, ei olla törmätty, tai sitten en ole vain tunnistanut. Kuulin kyllä juttua, missä on töissä. Meni ihan kylmät väreet, kun tajusin, että hän voisi työnsä puolesta edelleen tietyssä tilanteessa kiusata mua, byrokraattisessa mielessä. Että hyvä vain, ettei olla törmätty. Tosin siinä tapauksessa se asia ei jäisi siihen. Osaan nykyään puolustautua 😊

      • Anonyymi
        yksinkertainen.blondi kirjoitti:

        Oikeastaan vain kerran kasvotusten, luokkakokouksessa. Siellä hän oli kovin kovin ystävällinen, availi ovia, tarjosi tupakkaa (en polta). Taisin olla aika viileä 😐 Kerran näin ehkä yhdessä autossa, vierellä tympääntynyt vaimo, takana tappelevat lapset. Tuli mieleen B. Virtanen hänen olemuksestaan.. Vaikka hän ilmeisesti asuu samassa kunnassa, ei olla törmätty, tai sitten en ole vain tunnistanut. Kuulin kyllä juttua, missä on töissä. Meni ihan kylmät väreet, kun tajusin, että hän voisi työnsä puolesta edelleen tietyssä tilanteessa kiusata mua, byrokraattisessa mielessä. Että hyvä vain, ettei olla törmätty. Tosin siinä tapauksessa se asia ei jäisi siihen. Osaan nykyään puolustautua 😊

        Eli olet jo hankkinut itsellesi ne Everlast hanskat ja vedät tarvittaessa lättyyn:)

        AsianVierestä

      • yksinkertainen.blondi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli olet jo hankkinut itsellesi ne Everlast hanskat ja vedät tarvittaessa lättyyn:)

        AsianVierestä

        Mä luotan paremmin tuohon sanan voimaan, olen kunnostautunut siinä ajan myötä, etenkin kirjallisessa muodossa:)Se on kauaskantoisempi ja varmempi tapa puolustautua. Jos oikeasti tekisi mulle sellaista kiusaa, mitä pelkään, menettäisi nopsaan työpaikkansa, mun ansiosta. Mutta luulen, ettei se uskaltaisi. Sille on aina merkinnyt enemmän kuin mulle se, mitä muut hänestä ajattelee. Jos ei ole oikein radikaalisti muuttunut, mistä ei ole kyllä merkkejä, mitä hänestä olen kuullut. Mulle on nykypäivänä aika sama, mitä vaikka kaikki tämän paikkakunnan ihmiset musta ajattelisi. Oma maailma on vähän laajempi.

      • yksinkertainen.blondi
        yksinkertainen.blondi kirjoitti:

        Mä luotan paremmin tuohon sanan voimaan, olen kunnostautunut siinä ajan myötä, etenkin kirjallisessa muodossa:)Se on kauaskantoisempi ja varmempi tapa puolustautua. Jos oikeasti tekisi mulle sellaista kiusaa, mitä pelkään, menettäisi nopsaan työpaikkansa, mun ansiosta. Mutta luulen, ettei se uskaltaisi. Sille on aina merkinnyt enemmän kuin mulle se, mitä muut hänestä ajattelee. Jos ei ole oikein radikaalisti muuttunut, mistä ei ole kyllä merkkejä, mitä hänestä olen kuullut. Mulle on nykypäivänä aika sama, mitä vaikka kaikki tämän paikkakunnan ihmiset musta ajattelisi. Oma maailma on vähän laajempi.

        Niin ja ihan jo siksikin, etten ole koskaan *kopkop* kokenut elämässäni fyysistä väkivaltaa, en myöskään tän kiusaajan toimesta. Siksi myös henkinen puolustus henkistä väkivaltaa kohtaan on järkevää. Väkivaltainen leimataan helposti hulluksi tai muuten vaan on selkeämpi "pahis". Kyllä mä paljon mielummin olisin jonkun lyönnin ottanut sen henkisen kidutuksen sijaan. Olisi ollut edes näyttää todiste, että opettajien suosikkihymypoika ihan oikeasti kiusaa.

    • Anonyymi

      Mun olis ehkä helpompi kohdistaa sympatioita aloittajaa kohtaan, ellei hän olisi aiemmin niin selvästi osoittanut halveksuntaansa meitä alemman tason miehiä kohtaan.

      On varmasti niin, että rumakin tyttö voi iskeä entisiä kiusaajiaan hypergamialla päähän siinä vaiheessa, kun pojat/miehet tajuavat, ettei heillä ole oikeasti varaa valita seksipartnereitaan, vaan reikä kuin reikä pitää kelpuuttaa, ellei halua jäädä kokonaan ilman.

      Ilmeisesti aloittaja on myös nussituttanut egonsa kuntoon ylemmän tason miehillä, joten sen antaa aloittajalle mahdollisuuden ylläpitää illuusiota siitä, että on jotenkin parempi meihin ätmeihin verrattuna.

      Näinhän ei ole, vaan olet ihmisenä yhtä epäonnistunut kuin me rumat ätmitkin. Vaikka saatkin enemmän seksiä miesten kanssa kuin me ätmit naisten kanssa, niin luonnollinen vertailukohtasi onkin ne muut, sinua kauniimmat naiset, emme me rumat miehet.

      Sanon tämän siis miehenä, jota on kiusattu vähintään yhtä pahasti kuin aloittajaa.

      • palstalutka

        En nyt muista milloinkaan osoittaneeni suoraa halveksuntaa ketään henkilöä kohtaan, poislukien Naisasialuuseri, jonka jutut ovat toisinaan todella sairaita. Enemmänkin olen kyseenalaistanut nämä tiukasti rajatut "atm", "ktm" ja "ytm" -käsitteet.

        Minusta kenenkään ihmisarvo ei riipu siitä, onko harrastanut seksiä tiettyyn ikään mennessä vai ei,

        PS: Lukion viimeisen vuoden aikoihin yritin ymmärtää enemmänkin niitä luokan nörttipoikia, kokien että olisi suoranainen positiivinen ihme jos yksikään edes heistäkään kiinnostuisi minusta (syynä kiusaamisen vaikutus itsetuntooni), ja silloinkin "edes" seksimielessä. Ikävä vaan että lukion nörttipojistakin (ja ylipäänsä niistä pojista joita yksikään muu tyttö ei vilkaissutkaan) moni itse koki olevansa minua "ylempitasoinen".

        Suuresti niihin "atm":iin pettyneenä aloitin sitten useita vuosia myöhemmin lähes 21-vuotiaana suhteen mieheen joka oli kaikkea muuta kuin atm:t. Mutta sekin oli siis aika pitkälti juuri niiden ns. "atm"-poikien itse aikaansaamaa, kun hekään eivät olleet kelpuuttaneet, vaan nimenomaan halveksuneet.

    • pitkätukka-68

      Puhun nyt hiukas asian vierestä.

      Meidän luokalla oli niinsanottu Neljän kopla: neljä tyttöä jotka joita useimmat pelkäsivät.

      Kun vuosikymmeniä myöhemmin kävin entisessä kotikaupungissa, juttelin baarissa yhden niiden kiusaajien kanssa. Hän ihmetteli sitä miten minä osasin koulussa luovia ilman suurempaa kiusaamista. Hänelle itselleen ne muut tytöt oli tehneet selväksi, et "joko kuulut meidän joukkoon ja teet kuten käsketään, tai sit me kiusataan sua koko loppuelämän".
      Hänen oli sit pakko alkaa myös kiusaamaan.

    • Irvokas

      Hyvää huomenta. Sen huomannut, että ihmiset tekevät kaikenlaista mikä on niin sanotusti porukassa hyväksyttävää. Vaikka onkin sitten vääriä tekoja. Se sitten korostuu vielä enemmän nuorella iällä. Porukkaan on helpompi kuulua kuin olla erilainen. Miehenaluilla on tietenkin se näyttämisen ja pätemisen tarve kova. Ihminen on kuitenkin laumaeläin osittain.

      Samantapaiseen ketjuun vastasin aikaisemminkin. Lainaan vähän sieltä ja tätä kun lisää miettisin niin jatkoa sitten tuon lainauksen alapuolella.

      "Olin kiusattu Ala- ja Yläasteella sekä pari vuotta ammattikoulussa. Haukuttiin, piestiin, kuristettiin ja tavaroita pöllittiin. Vaikutti varmaankin näin myöhemmin ajatellen etten tule provosoiduksi juuri ollenkaan, on pitkät hermot ja jos joku meuhkaa niin tulee lähinnä naureskeltua vain, että mitä se riehuu. Kostamaan en lähtisi. Olihan se silloin nuorena rankkaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen oli ehkä parempi olla kiusattu kuin kiusaaja."

      Olin aika hintelä nuorena, en ole vieläkään mikään semmoinen lihaskimppu. Mielenkiinnot oli kanssa lapsena vielä semmoiset "nörttimäiset". Oli Amigaa ja D&D sun muuta ja sitten vilkas mielikuvitus ja aivotoiminta vielä siihen. Ujo ja sulkeutunutkin vielä silloin.

      Ammattikoulussa tapahtui jotain kolmannen vuoden alussa. Siellä parina ekana vuotena oli ne pahimmat kiusaamiset, osa porukasta jäi sen jälkeen pois. Kolmantena vuotena muistan elävästi kun yksi tyyppi kiusasi ja haukkui minua homoksi tunnin alussa, niin vinkkasin vain silmää ja totesin että siellä on vessa vapaa jos hän haluaa munaa perseeseensä. (Olen siis hetero) Tuli varmaankin itselle semmoinen naksahdus, että ei jaksa enää välittää. Se tapahtui melkein ihan yhdessä yössä, voisi sanoa. Sen jälkeen en ole enää ottanut itseeni ollenkaan.

      Eniten sapettaa ehkä yläasteen äidinkielen opettaja. Oli semmoinen uskonnollinen, kohta eläkkeelle jäävä täti opettajana silloin. Innoissani kirjoittelin avaruusolentojen hyökkäyksestä vieraalta planeetalta ja kuvailin kaikenlaista futurista teknologiaa silloin jo. Plasmakiväärejä esimerkiksi. (Oli 90-lukua, X-Files kulta-aikaa) Sitten kun oli kiusattu ja muutenkin silloin heikko itsetunto, niin opettaja antoi nelosen siitä aineesta. (4-10 asteikolla) Muistan vieläkin selvästi punakynätekstin "Ei tuommoisia ole olemassakaan, Näistä ei kuulu kirjoitella." Ja aihe oli vielä vapaa valintainen siihen. Se tappoi sitten kirjoittelu innon tosi pitkäksi aikaa ja semmoisten tuntemattomien pohdinnan. Tosin se opetti sitten kannustamaan muita, ettei lytätä toista vaikka olisi kuinka korkealentoinen asia. Se tappaa luovuuden ja latistaa mielikuvituksen helposti.

      Se on hyvää viikonloppua!

      • Irvokas

        Tähän vielä lisätä, ettei sitä itsekkään ihan puhdas pulmunen ollut kanssa. Oltiin niin sanottua hylkiö sakkia ja keskenään sitten kiusattiin toisiamme yläasteella. Haukuin yhtä tyyppiä välillä ja se antoi sitten "päänahka hierontaa" niskalenkissä, oltiin kuitenkin jossain määrin kavereita. Outo symbioosi oli se. :D Kai sitten haettiin, että kuka oli se vähiten hylkiö.

        Täytyy nostaa hattua yhdelle tytölle yläasteella. Hän ei ketään tietääkseni kiusannut. Oli varmaan ainoa kenet tiedän. En sitten tiedä miten otti sen kiusaamisen itse, haukkumista sai osakseen kyllä eikä kukaan missään vaiheessa ottanut häntä porukkaan. Tietääkseni sai erittäin hyviä numeroitakin. Joskus sitä miettii että miten ihmisten elämä meni koulujen jälkeen, mutta samapa tuo kaiketi.

      • Abrakadabra
        Irvokas kirjoitti:

        Tähän vielä lisätä, ettei sitä itsekkään ihan puhdas pulmunen ollut kanssa. Oltiin niin sanottua hylkiö sakkia ja keskenään sitten kiusattiin toisiamme yläasteella. Haukuin yhtä tyyppiä välillä ja se antoi sitten "päänahka hierontaa" niskalenkissä, oltiin kuitenkin jossain määrin kavereita. Outo symbioosi oli se. :D Kai sitten haettiin, että kuka oli se vähiten hylkiö.

        Täytyy nostaa hattua yhdelle tytölle yläasteella. Hän ei ketään tietääkseni kiusannut. Oli varmaan ainoa kenet tiedän. En sitten tiedä miten otti sen kiusaamisen itse, haukkumista sai osakseen kyllä eikä kukaan missään vaiheessa ottanut häntä porukkaan. Tietääkseni sai erittäin hyviä numeroitakin. Joskus sitä miettii että miten ihmisten elämä meni koulujen jälkeen, mutta samapa tuo kaiketi.

        Tuskin me kukaan ollaa silleen puhtaita pulmusia, etteikö ikinä oltas syyllistytty jonkun väheksymiseen tai arvosteluun. Johonkin mikä tuntuu toisesta keljulle tai epäreilulle. Varmasti jokainen syyllistyy sellaiseen tiedostamattakaan syyllistyneensä. Kun eihän sitä aina osaa syväluotaavasti huomata omaa käytöstään...on sokea joskus ja näkee vaan sen ärsykkeen. Eikä sitä miten vois tai pitäs menetellä. :)

        Oon itekin miettinyt samaa, kuinka ihmisten elämä meni koulujen jälkeen.

        Yhtä tyttöä nään joskus kotikaupungissa käydessä, tyttöä joka vielä viidennellä oli masentunut muiden kiusaamisesta ja kotonakin oli ongelmia. Itsetunto ongelmaa jne. Itsensä tappamisesta jutteli päivittäin...mä sit rupesin sen kaveriksi ja kyllä rehellisesti uuvuttavuudesta huolimatta yritin luoda häneen uskoa ja tahtoa mennä eteenpäin, eikä luovuttaa...

        Ettei olis yksin ja haluis haavoittaa itseään...

        Mä oon onnellinen tänä päivänä, että silloin tein sen päätöksen olla hänen kaveri ja korvapari joka kuunteli ja oli olkapäänä. Kärsin vähän itsekin siinä, kun omat energiat hiipui toisen murheista ja omiakin murheita oli läjäpäin, mutta kyllä se kannatti. :)

        Nyt kun näkee, että hän on elossa, hymyilevä, parisuhteessa miehen kanssa joka tekee onnelliseksi. On tunne, että jotain hyvääkin olen joskus jollekin toiselle voinut itsestäni antaa. :)

      • Abrakadabra
        Abrakadabra kirjoitti:

        Tuskin me kukaan ollaa silleen puhtaita pulmusia, etteikö ikinä oltas syyllistytty jonkun väheksymiseen tai arvosteluun. Johonkin mikä tuntuu toisesta keljulle tai epäreilulle. Varmasti jokainen syyllistyy sellaiseen tiedostamattakaan syyllistyneensä. Kun eihän sitä aina osaa syväluotaavasti huomata omaa käytöstään...on sokea joskus ja näkee vaan sen ärsykkeen. Eikä sitä miten vois tai pitäs menetellä. :)

        Oon itekin miettinyt samaa, kuinka ihmisten elämä meni koulujen jälkeen.

        Yhtä tyttöä nään joskus kotikaupungissa käydessä, tyttöä joka vielä viidennellä oli masentunut muiden kiusaamisesta ja kotonakin oli ongelmia. Itsetunto ongelmaa jne. Itsensä tappamisesta jutteli päivittäin...mä sit rupesin sen kaveriksi ja kyllä rehellisesti uuvuttavuudesta huolimatta yritin luoda häneen uskoa ja tahtoa mennä eteenpäin, eikä luovuttaa...

        Ettei olis yksin ja haluis haavoittaa itseään...

        Mä oon onnellinen tänä päivänä, että silloin tein sen päätöksen olla hänen kaveri ja korvapari joka kuunteli ja oli olkapäänä. Kärsin vähän itsekin siinä, kun omat energiat hiipui toisen murheista ja omiakin murheita oli läjäpäin, mutta kyllä se kannatti. :)

        Nyt kun näkee, että hän on elossa, hymyilevä, parisuhteessa miehen kanssa joka tekee onnelliseksi. On tunne, että jotain hyvääkin olen joskus jollekin toiselle voinut itsestäni antaa. :)

        Että ei niin pahaa, etteikö jotakin hyvääkin vai kuinka se meni. :D

      • Partakaveri

        Jännä että sulla on mennyt toisin päin. Yleensä olen nallekarhu, mutta kiusaajille olen peto.

      • Irvokas
        Abrakadabra kirjoitti:

        Tuskin me kukaan ollaa silleen puhtaita pulmusia, etteikö ikinä oltas syyllistytty jonkun väheksymiseen tai arvosteluun. Johonkin mikä tuntuu toisesta keljulle tai epäreilulle. Varmasti jokainen syyllistyy sellaiseen tiedostamattakaan syyllistyneensä. Kun eihän sitä aina osaa syväluotaavasti huomata omaa käytöstään...on sokea joskus ja näkee vaan sen ärsykkeen. Eikä sitä miten vois tai pitäs menetellä. :)

        Oon itekin miettinyt samaa, kuinka ihmisten elämä meni koulujen jälkeen.

        Yhtä tyttöä nään joskus kotikaupungissa käydessä, tyttöä joka vielä viidennellä oli masentunut muiden kiusaamisesta ja kotonakin oli ongelmia. Itsetunto ongelmaa jne. Itsensä tappamisesta jutteli päivittäin...mä sit rupesin sen kaveriksi ja kyllä rehellisesti uuvuttavuudesta huolimatta yritin luoda häneen uskoa ja tahtoa mennä eteenpäin, eikä luovuttaa...

        Ettei olis yksin ja haluis haavoittaa itseään...

        Mä oon onnellinen tänä päivänä, että silloin tein sen päätöksen olla hänen kaveri ja korvapari joka kuunteli ja oli olkapäänä. Kärsin vähän itsekin siinä, kun omat energiat hiipui toisen murheista ja omiakin murheita oli läjäpäin, mutta kyllä se kannatti. :)

        Nyt kun näkee, että hän on elossa, hymyilevä, parisuhteessa miehen kanssa joka tekee onnelliseksi. On tunne, että jotain hyvääkin olen joskus jollekin toiselle voinut itsestäni antaa. :)

        Se on aika fakta, ettei kaikkien kanssa tule toimeen ja tahattomastikkin sitten aiheuttaa toiselle loukkaantumista vaikka sitä ei tarkoitakkaan.

        Tuo on kyllä tosi hyvin. Sait autettua tai kenties jopa pelastettua toisen elämän vaikka itse siitä rasituitkin. :) Nostan stetsoniani!

        Joskus ei tarvitse muuta kuin olla läsnä ja kuunnella. Sekin auttaa jo tosi paljon, että saa purkaa sitä oloaan ja joku ymmärtää.

      • Irvokas
        Partakaveri kirjoitti:

        Jännä että sulla on mennyt toisin päin. Yleensä olen nallekarhu, mutta kiusaajille olen peto.

        Siis, en kyllä kiusaamista hyväksy pätkääkään. Jos jotakuta kiusataan niin siihen sitten puutun kyllä.

        Itseäni kohtaan on se ja sama mitä toinen aukoo päätään. (Tietenkin jos menee fyysiselle asteelle niin sitten puolustaudutaan.) Ei hetkauta enää semmoiset. Sen verran sujut itseni kanssa. :) Lähinnä naurattaa vain sellaisten ihmisten mesoaminen. Kaiketi ne sillä tavalla saattaa purkaa sitä omaa pahaa oloaan. Tosin eipä sitä ole enää vastaan tullutkaan pahemmin.

      • Partakaveri
        Irvokas kirjoitti:

        Siis, en kyllä kiusaamista hyväksy pätkääkään. Jos jotakuta kiusataan niin siihen sitten puutun kyllä.

        Itseäni kohtaan on se ja sama mitä toinen aukoo päätään. (Tietenkin jos menee fyysiselle asteelle niin sitten puolustaudutaan.) Ei hetkauta enää semmoiset. Sen verran sujut itseni kanssa. :) Lähinnä naurattaa vain sellaisten ihmisten mesoaminen. Kaiketi ne sillä tavalla saattaa purkaa sitä omaa pahaa oloaan. Tosin eipä sitä ole enää vastaan tullutkaan pahemmin.

        En ymmärrä miten voit suhtautua asiaan noin? Minulla herää raivo jo pelkästä asian puhumisesta. Tekee mieli näyttää paikkansa öykkäreille.

      • Irvokas
        Partakaveri kirjoitti:

        En ymmärrä miten voit suhtautua asiaan noin? Minulla herää raivo jo pelkästä asian puhumisesta. Tekee mieli näyttää paikkansa öykkäreille.

        Kumpaan asiaan? Muiden kiusaamiseen vai itseäni kohtaan?

        Jos muita kohtaan meinasit, niin tietenkin siihen puutun. Mutta ei se turpaan vetämällä muuta asiaa aina. Siinä on sitten muut keinot. Väliin mennään ja tehdään tilanteen mukaan.

        Jos meinasit tuota itseäni kohtaan, niin ei se hetkauta minua. Olen mikä olen ja tiedän mikä olen. :) Niin siinä ei muiden mielipiteet enää paina mitään. Pätijä tekee itsensä vain naurunalaiseksi siinä hommassa.

      • Partakaveri
        Irvokas kirjoitti:

        Kumpaan asiaan? Muiden kiusaamiseen vai itseäni kohtaan?

        Jos muita kohtaan meinasit, niin tietenkin siihen puutun. Mutta ei se turpaan vetämällä muuta asiaa aina. Siinä on sitten muut keinot. Väliin mennään ja tehdään tilanteen mukaan.

        Jos meinasit tuota itseäni kohtaan, niin ei se hetkauta minua. Olen mikä olen ja tiedän mikä olen. :) Niin siinä ei muiden mielipiteet enää paina mitään. Pätijä tekee itsensä vain naurunalaiseksi siinä hommassa.

        Ylipäätään jos ketään kiusataan. Pitäisi itsekkin oppia antaa menemään yhdestä korvasta ulos ja toisesta ulos, mutta kiehahdan aika helposti :D

      • Irvokas
        Irvokas kirjoitti:

        Kumpaan asiaan? Muiden kiusaamiseen vai itseäni kohtaan?

        Jos muita kohtaan meinasit, niin tietenkin siihen puutun. Mutta ei se turpaan vetämällä muuta asiaa aina. Siinä on sitten muut keinot. Väliin mennään ja tehdään tilanteen mukaan.

        Jos meinasit tuota itseäni kohtaan, niin ei se hetkauta minua. Olen mikä olen ja tiedän mikä olen. :) Niin siinä ei muiden mielipiteet enää paina mitään. Pätijä tekee itsensä vain naurunalaiseksi siinä hommassa.

        Lisäyksenä vielä. En tunne erittäin voimakkaita tunteita enää. En tunne juurikaan koskaan vihaa tai suuttumista, en ole oikeastaan koskaan nuoruusiän jälkeen, mutta en myöskään tosi vahvaa rakkautta. Lemmikitkin ovat tärkeitä, hoivaan ja huolehdin niistä. Mutta en rakastamalla rakasta.

        Hankala selittää sitä. Olihan se koirankin menetys kova paikka kyllä, mutta se on sitä elämän kiertokulkua ja sen hyväksyy. Olen enemmänkin looginen kuin tunteellinen. Vulcan. ;)

        Harva ihminen herättää sitä tunteellista puolta, mutta niinkin on käynyt muutaman kerran. Sekin on yksi syy, minkä takia on sinkku ollut kauan. Vaatii aika erityisen ihmisen, että tunteet herää.

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Jännä että sulla on mennyt toisin päin. Yleensä olen nallekarhu, mutta kiusaajille olen peto.

        Tää tyttö oli siis kiusattu, ei kiusaaja. En sympannut kiusaajaa. Muotoilin huonosti, muiden kiusaamisesta eli meilläpäin muut kiusasi kohdettaan.

        Mun kielioppi on joskus varsin omalaatuinen. 😋

      • Partakaveri
        Abrakadabra kirjoitti:

        Tää tyttö oli siis kiusattu, ei kiusaaja. En sympannut kiusaajaa. Muotoilin huonosti, muiden kiusaamisesta eli meilläpäin muut kiusasi kohdettaan.

        Mun kielioppi on joskus varsin omalaatuinen. 😋

        Yritin vastata Irvokkaalle, mutta tämä nuhapumppu puhelin laahaa perässä niin pahasti etten ole aina varma mitä tapahtuu.

      • Abrakadabra
        Irvokas kirjoitti:

        Se on aika fakta, ettei kaikkien kanssa tule toimeen ja tahattomastikkin sitten aiheuttaa toiselle loukkaantumista vaikka sitä ei tarkoitakkaan.

        Tuo on kyllä tosi hyvin. Sait autettua tai kenties jopa pelastettua toisen elämän vaikka itse siitä rasituitkin. :) Nostan stetsoniani!

        Joskus ei tarvitse muuta kuin olla läsnä ja kuunnella. Sekin auttaa jo tosi paljon, että saa purkaa sitä oloaan ja joku ymmärtää.

        Ei tule ei, aina parhaalla tahdollakaan. Mutta kun oppis vielä pitämään terävän kielensä kurissa. :)

        Juu, sain silloin sen hymytyttö patsastelijankin siksi, kun olin kuulemma edistänyt esimerkilläni luokan ja muiden oppilaiden hyvää henkeä. Ja ollut ns. reilu kaveri kaikille. Opettajan ääni tuli tuon tytön takia, sen tiedän kun opettaja oli tietoinen näistä tämän tytön ongelmista koulussa ja kotona.

        Mä tiiän sen opettajan kannan, koska sanoi mulle ojentaessaan sen "pystin", että olet ollut ystävää tarvivalle ystävä siksi on ilo ojentaa sulle tämä.

        Toisaalta minusta semmosia asioita ei tarvis palkita. Ei se palkitseminen saisi olla se juttu, vaikka ymmärrän että ne oli vaikuttimina miksi sen sain. Mutta tärkeintä oli se hyvä mitä siitä ihmismielille seurasi, kun rakentavasti vedettiin yhtäköyttä ja puhallettiin samaan hiileen kaveria jeesien mäessä. Ne sai iloa joita autettiin ja ne sai iloa, jotka auttoi.

        Paras palkinto jo itsessään. :)

      • Abrakadabra
        Partakaveri kirjoitti:

        Yritin vastata Irvokkaalle, mutta tämä nuhapumppu puhelin laahaa perässä niin pahasti etten ole aina varma mitä tapahtuu.

        Oukei. :)

      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Ei tule ei, aina parhaalla tahdollakaan. Mutta kun oppis vielä pitämään terävän kielensä kurissa. :)

        Juu, sain silloin sen hymytyttö patsastelijankin siksi, kun olin kuulemma edistänyt esimerkilläni luokan ja muiden oppilaiden hyvää henkeä. Ja ollut ns. reilu kaveri kaikille. Opettajan ääni tuli tuon tytön takia, sen tiedän kun opettaja oli tietoinen näistä tämän tytön ongelmista koulussa ja kotona.

        Mä tiiän sen opettajan kannan, koska sanoi mulle ojentaessaan sen "pystin", että olet ollut ystävää tarvivalle ystävä siksi on ilo ojentaa sulle tämä.

        Toisaalta minusta semmosia asioita ei tarvis palkita. Ei se palkitseminen saisi olla se juttu, vaikka ymmärrän että ne oli vaikuttimina miksi sen sain. Mutta tärkeintä oli se hyvä mitä siitä ihmismielille seurasi, kun rakentavasti vedettiin yhtäköyttä ja puhallettiin samaan hiileen kaveria jeesien mäessä. Ne sai iloa joita autettiin ja ne sai iloa, jotka auttoi.

        Paras palkinto jo itsessään. :)

        No wow, olet ollut ihana ihminen ja jos olet ollut sitä tuolloin olet sitä myös nyt.

        AsianVierestä

      • Abrakadabra
        Anonyymi kirjoitti:

        No wow, olet ollut ihana ihminen ja jos olet ollut sitä tuolloin olet sitä myös nyt.

        AsianVierestä

        Lähinnä kai halusin oman kokemukseni pohjalta ( koulukiusattuna ja orpona piruna) tehdä voitavani, ettei jonkun toisen tarvis kokea samaa. Tai se ajatus siellä oli takana, tietynlainen vertaistuki mulla oli siellä vaikuttimena.

        Ihan kuten oli silloinkin, kun hain opiskelemaan Lähihoitajaksi. Arvona, että tiiän miten kenkkua voi olla, mimmosia ihmisiä ja ongelmia olen kohdannut perheessä, ihmissuhteissa ja tuttavpiirissä. ja jos voin jotenkin omalla tekemisellä vaikuttaa ees jonkun oloa ja eloa keventäen, niin oon oikeessa paikassa. :)

        Tämmönen nk. kukkahattu syndrooma kuten sen aikainen poikakaveri mun syitä sanoitti.

        https://www.youtube.com/watch?v=hvEHO_aC_XA

        Nuori idealisti ja maalimanparantaja minä... :D

        Nyt vanha kyyninen akka...

      • Irvokas
        Abrakadabra kirjoitti:

        Ei tule ei, aina parhaalla tahdollakaan. Mutta kun oppis vielä pitämään terävän kielensä kurissa. :)

        Juu, sain silloin sen hymytyttö patsastelijankin siksi, kun olin kuulemma edistänyt esimerkilläni luokan ja muiden oppilaiden hyvää henkeä. Ja ollut ns. reilu kaveri kaikille. Opettajan ääni tuli tuon tytön takia, sen tiedän kun opettaja oli tietoinen näistä tämän tytön ongelmista koulussa ja kotona.

        Mä tiiän sen opettajan kannan, koska sanoi mulle ojentaessaan sen "pystin", että olet ollut ystävää tarvivalle ystävä siksi on ilo ojentaa sulle tämä.

        Toisaalta minusta semmosia asioita ei tarvis palkita. Ei se palkitseminen saisi olla se juttu, vaikka ymmärrän että ne oli vaikuttimina miksi sen sain. Mutta tärkeintä oli se hyvä mitä siitä ihmismielille seurasi, kun rakentavasti vedettiin yhtäköyttä ja puhallettiin samaan hiileen kaveria jeesien mäessä. Ne sai iloa joita autettiin ja ne sai iloa, jotka auttoi.

        Paras palkinto jo itsessään. :)

        No juu. Maailma sinänsä mennyt hassuksi, kun teet ihan normi teon. Maksat vaikka pikkulapsen bussilipun, että pääsee kotiin. Niin siitä uutisoidaan. Onko nykyään outoa että autetaan tuntematonta. On oikein uutisen arvoinen asia. :S Mielestäni se kuuluu ihan perus asioihin.

        Samaa pohtisin ihmiskunnan tilasta. Oli aikaisemminkin täällä juttua uskollisuudesta. Kun nykyään on vaikka "Superuskollinen" parisuhteessa, ettei petä ollenkaan. Missä vaiheessa uskollinen menetti merkitystään. Onko nyky uskollinen sitten semmoinen. "Noo kävin naapuria kuksimassa kerran, mutta uskollinen olen kuitenkin." Onko se harvinaisempaa nykypäivänä olla kunnollinen ihminen...

      • Abrakadabra
        Irvokas kirjoitti:

        No juu. Maailma sinänsä mennyt hassuksi, kun teet ihan normi teon. Maksat vaikka pikkulapsen bussilipun, että pääsee kotiin. Niin siitä uutisoidaan. Onko nykyään outoa että autetaan tuntematonta. On oikein uutisen arvoinen asia. :S Mielestäni se kuuluu ihan perus asioihin.

        Samaa pohtisin ihmiskunnan tilasta. Oli aikaisemminkin täällä juttua uskollisuudesta. Kun nykyään on vaikka "Superuskollinen" parisuhteessa, ettei petä ollenkaan. Missä vaiheessa uskollinen menetti merkitystään. Onko nyky uskollinen sitten semmoinen. "Noo kävin naapuria kuksimassa kerran, mutta uskollinen olen kuitenkin." Onko se harvinaisempaa nykypäivänä olla kunnollinen ihminen...

        Avot. Naulan kantaan. Samoija juttuja oon kans ihmetellyt. Miten moni aisa on nykyään kauhean hypetyksen aihe, kun ihan perusasia kumminkin oman järjen mukaan olisi kyseessä.

        https://youtu.be/Iu6gbFf7cLs

        Hype sopii teemaankin. :)

    • Anonyymi

      Outoudesta kiusattiin läpi koko kouluajan. Samoin siitä että olin hyvä koulussa. Olen se outo nörttityttö, lukutoukka, hikari, jolla on omat oudot jutut. Kiusaaminen oli pääasiassa sanallista, nälvimistä, porukasta erottamista. Tosin erotin itse itseni porukasta myös hyvin tehokkaasti. (ja koulukin sen teki; minut laitettiin erilliseen tilaan tekemään omia tehtäviä kun olin saanut yhteiset tehtävät nopeasti valmiiksi). Nörttiydestä huolimatta olin kuitenkin urheilullinen, se varmaan pelasti pahemmalta kiusaamiselta, sain sillä ikään kuin outouttani anteeksi.

      Yläasteella mukaan tuli mukaan fyysisyys. Kaksi tyttöä kiusasivat ulkonäöstä, haukkuivat vaatteita, hiuksia, kaikkea ulkonäössä. Laittoivat purkkaa hiuksiin, leikkasivat hiuksiani taaemmasta pulpetista, kuviksessa tuhosivat töitäni, muun muassa.

      Pojat kävivät käsiksi, esimerkiksi luokkaan mennessä hyökkäsivät oven takaa kourimaan tai käytävällä pakottivat johonkin nurkkaan tai vessaan ja siellä yrittivät kouria, pussata. Olin aika lyhyt joten fyysinen altavastaajuus oli pelottavaa. Jotenkin noista aina rimpuilin ja potkin itseni vapaaksi, mutta myöhemmin kävin myös itsepuolustuskurssin. Käytin keinoja kun seuraavan kerran käytiin päälle. Sen jälkeen sain olla rauhassa.

      -flowersreally-

      • Irvokas

        Ai samperi. Olen kuullut että tytöt osaa olla julmia kiusaajia, mutta tuo touhu pistää taas miettimään sitä saunan rakentamista isolla takapihalla.

        Tuli kanssa mieleen tuosta oma ala-aste aika vielä. Olisiko ollut siinä kuudennella. Jotkut pojat kanssa juoksivat tyttöjen perässä ja yrittivät heiltä paitoja pois välitunnilla. Opettaja onneksi puuttui siihen.

        Outous on vain mielestäni plussaa, tulee parhaimpia "out there" ideoita semmoisilta henkilöiltä. Kaverit pitää itseäni vieläkin outona. :D Hienoa tuo itsepuolustuskurssin käyminen. Itselläni oli itsetunto nolla juniorina, kaiketi annoin osittain ihmisten kävellä ylitseni silloin. Nykyään ei tosin enää horjuta oikeastaan mikään sitä.

      • Anonyymi
        Irvokas kirjoitti:

        Ai samperi. Olen kuullut että tytöt osaa olla julmia kiusaajia, mutta tuo touhu pistää taas miettimään sitä saunan rakentamista isolla takapihalla.

        Tuli kanssa mieleen tuosta oma ala-aste aika vielä. Olisiko ollut siinä kuudennella. Jotkut pojat kanssa juoksivat tyttöjen perässä ja yrittivät heiltä paitoja pois välitunnilla. Opettaja onneksi puuttui siihen.

        Outous on vain mielestäni plussaa, tulee parhaimpia "out there" ideoita semmoisilta henkilöiltä. Kaverit pitää itseäni vieläkin outona. :D Hienoa tuo itsepuolustuskurssin käyminen. Itselläni oli itsetunto nolla juniorina, kaiketi annoin osittain ihmisten kävellä ylitseni silloin. Nykyään ei tosin enää horjuta oikeastaan mikään sitä.

        Mun kiusaajat osasivat valita ne hetket kun opettajat ei olleet näkemässä.

        Outouskin on suhteellista. Tietty outous voi olla cool, toisenlainen outous ei taas ollenkaan, ja molemmat riippuu siitä keltä kysytään.

        Oman outouden kanssa olen itse aina ollut sujut, mutta normien ulkopuolella toimiminen on aina jollain lailla arveluttavaa sosiaalisesti ja siksi olenkin hyväksynyt ”ulkopuolisuuteni”.

        -flowers-

      • Irvokas
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kiusaajat osasivat valita ne hetket kun opettajat ei olleet näkemässä.

        Outouskin on suhteellista. Tietty outous voi olla cool, toisenlainen outous ei taas ollenkaan, ja molemmat riippuu siitä keltä kysytään.

        Oman outouden kanssa olen itse aina ollut sujut, mutta normien ulkopuolella toimiminen on aina jollain lailla arveluttavaa sosiaalisesti ja siksi olenkin hyväksynyt ”ulkopuolisuuteni”.

        -flowers-

        No juu, onhan se suhteellista. Onko vaikka creepysti outo vai sitten semmottiin "hyvällä tavalla" outo.

        Se on tärkeintä että itsensä kanssa on sujut. :) Ajatelkoot muut mitä lystää.

        Meitä on niin paljon erilaisia ihmisiä ja kaikilla on ne omat jutut ja ominaisuudet. Ollut kanssa joskus dysfasia ja autisti lapsien kanssa tekemisissä, niin ei reagoi "outouksiin". Sitä kun ei koskaan tiedä myöskään mikä siellä taustalla on. Tekijöinä voi olla sata ja yksi eri asiaa. Menneisyys, tauti, perimä, vamma, sokerit ym ym...

    • Anonyymi

      Onko palstalla ketään jota EI ole kiusattu koulussa? Tuntuu että kaikkia on.

      • Anonyymi

        Epäilen, että täällä on myös jokunen kiusaaja.
        -flowersreally-

    • Anonyymi

      Yläasteella haukuttiin enimmäkseen hyvistä arvosanoista. Joskus kuulin pari kommenttia ulkonäöstä, lähinnä vaatteista. Lukiossa jotkut vaihtoivat merkitseviä katseita, jos vaikka istahdin samaan pöytään, "mitä tuo tuohon tulee". Selän takana puhumista ja minulle naureskelua. Mutta kukaan ei ole ihan suoraan päin näköä uskaltanut v*ttuilla, kommentit olen kuullut vahingossa.

    • Anonyymi

      Hmm...kaikesta huolimatta se totuus jossa väkivalta lopettaa vittuilun on totta.

      Yksikään ihminen maailmassa(tiettyä1 % lukuun ottamatta)ei halua kohdata itseään kohdistuvaa väkivaltaa. Jos mietin menneisyyttäni niin se että olen ollut aina se jotenkin pelottava toisille ihmisille on pelastanut minut kiusaamisilta. Joskus maine kiiri edelle jopa värittäen sitä polkua jossa kukaan ei astuisi poikkiteloin polulle. Toki tuo toi mukanaan myös muutamia mukavia tappeluja ja murtuneita poskipäitä. Aamuja jolloin ei oikein nähnyt itseään peilistä turvonneiden silmäluomien takaa. Se kyllä on outoa jos saa kunnolla nenäänsä niin siinä mustuu ne molemmat silmät. Ei se kivalle tunnu mutta jos ajattelee miten kävi vastapuolelle niin se helpottaa jo kovasti:)
      Tasapäisiä vääntöjä, väkivaltaa joka jälkeenpäin jopa naurattaa...
      Ei se lyönti kipeää tee jos sen ottaa vastaan oikealla asenteella. Voi sitten antaa vähän kovemman läsärin takaisin jos joku tuntee tarvitsevansa sellaisen. Vaikka vuorotellen, kyllä jompikumpi lopettaa jos liian kipeää tekee tai kyllästyy.

      AsianVierestä

      • Anonyymi

        No loppuuhan se silloinkin kun itkupotkuraivoilija heitetään vaikka sillalta alas. Se että kiukkuaa ja on valmis väkivaltaan ei mitenkään merkitse että siinä olisi mitenkään hyvä.

        Tai sitten se että joku "tappelija" alkaa öyhöttämään ja siinä ohessa saa kymmenen puukon pistoa maksaan ja munuaisiin, niin loppuu se öyhötys sillä laillakin.

        Tollaset selittäjät väkivallasta, iskujen vastaanottamisesta ja tappeluista ovat yleensä pelkkiä paskanjauhajia, ehkä jossain on nujakoitu ja saatu nenä poskelle mutta se on vielä aika kaukana oikeasta väkivallasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No loppuuhan se silloinkin kun itkupotkuraivoilija heitetään vaikka sillalta alas. Se että kiukkuaa ja on valmis väkivaltaan ei mitenkään merkitse että siinä olisi mitenkään hyvä.

        Tai sitten se että joku "tappelija" alkaa öyhöttämään ja siinä ohessa saa kymmenen puukon pistoa maksaan ja munuaisiin, niin loppuu se öyhötys sillä laillakin.

        Tollaset selittäjät väkivallasta, iskujen vastaanottamisesta ja tappeluista ovat yleensä pelkkiä paskanjauhajia, ehkä jossain on nujakoitu ja saatu nenä poskelle mutta se on vielä aika kaukana oikeasta väkivallasta.

        Miten tuon ottaa. Itse olen kasvanut väkivallan käyttämiseen sanojen tulkkina joten kipu ei ole vieras asia. Se ei ollut sitä 6 vuotiaana eikä se ole sitä nyt.

        AsianVierestä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten tuon ottaa. Itse olen kasvanut väkivallan käyttämiseen sanojen tulkkina joten kipu ei ole vieras asia. Se ei ollut sitä 6 vuotiaana eikä se ole sitä nyt.

        AsianVierestä

        Katos kun se kipukynnys ei merkitse mitään, eikä tee kenestäkään ns. kovaa jätkää. Sitten samat jannut itkee kun puhkoo jotain hormonifinnejä.

        Ammattiottelijoitakin menee kanveesiin laakista, ja kuka tahansa tippuu kun vuotaa kuiviin tai on luut paskana. Ei siinä ole asenteella paskankaan merkitystä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Katos kun se kipukynnys ei merkitse mitään, eikä tee kenestäkään ns. kovaa jätkää. Sitten samat jannut itkee kun puhkoo jotain hormonifinnejä.

        Ammattiottelijoitakin menee kanveesiin laakista, ja kuka tahansa tippuu kun vuotaa kuiviin tai on luut paskana. Ei siinä ole asenteella paskankaan merkitystä.

        On siinä merkitystä. Jos vittuilet niin joku voisi odottaa olohuoneesi sohvalla kun tulet kotiin? Ihan vain muikkarina siitä että seinät ovat ohuet:)
        Tuo ei olisi kivaa, eihän? Sinullahan voisi olla vaikka vaimo ja lapsia?

        AsianVierestä

    • Anonyymi

      Ala-asteella mua yritettiin kiusata mutta tein selväksi ettei se kannata ja hakkasin parikin tyyppiä verille ja joutusin reksin puhutteluun. Sanoin sille että halua käydä koulun rauhassa ja jos se ei sovi niin lätty lätisee uudestaan. Ylä-asteellakin pari tyyppiä kiusasi ja vähän aikaa sitä katselin ja varoitin monta kertaa ettei mulle kannata vittuilla. Tyyppi vaan jatkoi ja sitten suutuin ja työnsin sen rappusia alas ja tyyppi halvaantui eikä kävele vielä tänäänkään vaikka siitä on 25 vuotta aikaa. Toinen tyyppi puhkoi neulalla mun renkaan fillarin ja lopulta suutuin siitä ja se lähti ensin karkuun mutta juoksin kiinni ja hakkasin sen keskellä tietä. Sitten tuli sen vanhemmat koululle ja uhkailin niitäkin että teillä on vittumainen kakara joka saa uudestaan turpaan.

      • Anonyymi

        Kiusaamieen pätee vain yksi sääntö. Se ei lopu ennen kun hakkaat ne kiusaajat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiusaamieen pätee vain yksi sääntö. Se ei lopu ennen kun hakkaat ne kiusaajat.

        Totta.

    • Anonyymi

      Ja...puukkoja kantaa mukanaan vain munattomat idiootit tai aineiden käyttäjät.
      Normaalit ihmiset eivät puukkoa kodin ulkopuolella tarvitse muuten kuin kalastaessa, retkellä tai raksalla. Olen muuten riisunut yhden huumehörhön puukoista, ihmetyttää miten väkivaltaan taipuvaisia ovat huumeiden suurkäyttäjät. Heillä pitää olla puukko taskussa jotta uskaltaa mennä lähikauppaan:)

      AsianVierestä

      • Anonyymi

        Se että sanoo että puukkoja ym. muuta kantaa mukanaan munattomat idiootit ei myöskään merkitse paskaakaan koska niin vain sattuu olemaan. Luuletkos että joku puukottaja miettii että nyt on munaton, ei todellakaan vaan ainoastaan että tikkaa sinut reikiä täyteen. Taidat olla pelkkä elvisteljä kuka saa jonkinlaisen tyydytyksen yrittämällä esittämällä kovaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se että sanoo että puukkoja ym. muuta kantaa mukanaan munattomat idiootit ei myöskään merkitse paskaakaan koska niin vain sattuu olemaan. Luuletkos että joku puukottaja miettii että nyt on munaton, ei todellakaan vaan ainoastaan että tikkaa sinut reikiä täyteen. Taidat olla pelkkä elvisteljä kuka saa jonkinlaisen tyydytyksen yrittämällä esittämällä kovaa.

        Ahaa, palstalla on joku jolla on tarvetta mutta ei saa tarpeelleen vastakaikua?
        Joku puukkoa mukanaan kantava kukkakeppi? No, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
        https://www.youtube.com/watch?v=p4au2kNfRvo

        AsianVierestä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa, palstalla on joku jolla on tarvetta mutta ei saa tarpeelleen vastakaikua?
        Joku puukkoa mukanaan kantava kukkakeppi? No, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
        https://www.youtube.com/watch?v=p4au2kNfRvo

        AsianVierestä

        Tosta ylimielisyydestäsi huomaa ettei sulla ole rahkeita jos oikeasti alkaa sataa paskaa. Ihmisen koko ei merkitse vaan isokin sälli tippuu yhteen filetin pistoon jos niin sattuu käymään.

    • KonnaKettu

      Aina on kiusattu...

      Ja aina oon kiusannu takas.

      Pieksitty on ja pieksäntää on annettu.


      Elämässä on kauheampiakin asioita kuin joku koulupiha nahinointi. :D

    • Anonyymi

      Yläasteella kiusattiin nimittelemällä, tönimällä, heittämällä esineitä kohti yms. Lukiossa kovinkaan moni ei sitten puhunut minulle mitään. Tässä nyt on sitten tullut pitkään kehitettyä omaa itsetuntoa pohjamudista "kohtuulliseen" 15 vuoden ajan. Tavalliseen tasoon en tule pääsemään enää koskaan. Mutta töitä olen tehnyt ja on omistuksia ja sijoituksia yms.

    • Anonyymi

      Lukiessa viisastuu, elämässä on tullut turpaan mutta nyt kaikki on ok kun on omistuksia ja sijoituksia. Ne ovat niitä kylmiä pyyhkeitä joita painetaan vissiin iskun saaneen silmän alle. Mutta mitä merkitystä elämässä on jos ajat 50 000 euron halvalla parivuotta vanhalla BMW maasturilla ja asut omakotitalossa ja mietit mitä pitäisi korjata seuraavaksi. Miten tuo eheyttää osin sirpaloitua hengellistä kokonaisuutta. Uskooko ihminen etteivät muut voisi elää onnellisina ilman vanhaa maasturia tai ok-taloa?

    • Anonyymi

      Yläasteella löin opettajaa ja kävin sen kimppuun koska se puolusti kiusaajaa. Potkaisin myös opea mahaan. Eihän kiusattua kukaan usko joten siinä on sitten kaikki kiusattua vastassa ja mitäs sitten teet.

    • Anonyymi

      Kiusattu on lähes koko peruskoulun ajan. Olin syrjäänvetäytyjä luonteeltani, joten muiden seurasta vetäytyminen ja tapetiksi muuttuminen oli aivan liian helppoa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      91
      1485

    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      156
      1159

    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      104
      1050

    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      15
      917

    5. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      82
      860

    6. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      65
      773

    7. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      40
      757

    8. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      289
      733

    9. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      728

    10. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      44
      702
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt