Mitä mieltä: toinen vanhempi muuttaa toiseen kaupunkiin

Kiitos! Olen samaa mieltä ja otan heti huomenna lastenvalvojaan yhteyttä. Menee omatkin ajatukset sekaisin, kun toinen syyttää joustamattomaksi.
Ap

Kyllä niitä huonompiakin vaihtoehtoja on kuin kotivaihto. Ei ehkä kanttaisi kommentoida tietämättä kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä. Hienoa jos jollakulla on varaa hankkia kolmas koti lapsia varten. Useimmilla vain ei taida olla....

Kolmas koti? Kyllä yksi riittää!

Ja olivatpa "asiaan vaikuttavat tekijät" mitkä tahansa, faktoja mikään ei muuta eli sitä, että lapset seilaavat kahden kodin välissä koko ajan enevässä määrin ja ilmeisesti myös käyvät kohta jo kahta koulua.

Kun tarpeeksi moni tekee jotain älytöntä tai poikkeavaa, siitä tulee ääliönormi ja sitä pidetään hyväksyttävänä jopa tavanomaisena ja yhteiskunta voi entistä huonommin.

Anonyymi kirjoitti:

Kolmas koti? Kyllä yksi riittää!

Ja olivatpa "asiaan vaikuttavat tekijät" mitkä tahansa, faktoja mikään ei muuta eli sitä, että lapset seilaavat kahden kodin välissä koko ajan enevässä määrin ja ilmeisesti myös käyvät kohta jo kahta koulua.

Kun tarpeeksi moni tekee jotain älytöntä tai poikkeavaa, siitä tulee ääliönormi ja sitä pidetään hyväksyttävänä jopa tavanomaisena ja yhteiskunta voi entistä huonommin.

Lue lisää

No suuntahan näyttää olevan se, että syntyvyys (Suomessa) laskee ja toisinaan tuntuu (kun näitä vali-vali-kirjoituksia lukee), että ehkä parempi niin. Oliskohan näin provokatiivisesti sanottuna yksi syy se, että vaikka kuinka yrittäisi kasvattaa lapsia järkevästi niin aina joku löytää valittamisen aihetta. Kaikki eivät ole superihmisiä ja elämäntilanteet ja ihmisten voimavarat ovat erilaisia. Kritisoijat voisivat myös hieman katsoa peiliin ja etsiä sitä inhimillistä puolta jos ei ole jo kokonaan menetetty. Ihmisiä ne ovat ne vanhemmatkin. Toisinaan avioero on järkevin vaihtoehto kaikkien osapuolien kannalta. Tämä kannanotto ei liity mitenkään tuohon aloittajan kirjoittamaan muuttoon ja koulumatkojen pidentymiseen. Se tuntuu kohtuuttomalta, vaikkakaan en halua tuomita kun en tiedä syitä muutolle.

Eli oliko niin, että lapset siis asuivat yhdessä asunnossa ja molemmat vanhemmat vuorotellen asuivat joka toinen viikko tässä kodissa lasten kanssa ja joka toinen viikko omissa asunnossaan? Ts. perheen käytössä olisi siis 3 asuntoa, sillä tuskinpa vanhemmat asuisivat omilla "lapsettomilla" vuoroviikoillaan yhteisasunnossa tai sitten välien pitäisi olla harvinaisen hyvät eron jälkeen. Eli kysymys kuuluu, kuinka monella vanhemmalla on varaa tällaisessa tilanteessa 3 asunnon ylläpitoon, vaikkakin kulut jaettaisiin puoliksi?

Anonyymi kirjoitti:

Eli oliko niin, että lapset siis asuivat yhdessä asunnossa ja molemmat vanhemmat vuorotellen asuivat joka toinen viikko tässä kodissa lasten kanssa ja joka toinen viikko omissa asunnossaan? Ts. perheen käytössä olisi siis 3 asuntoa, sillä tuskinpa vanhemmat asuisivat omilla "lapsettomilla" vuoroviikoillaan yhteisasunnossa tai sitten välien pitäisi olla harvinaisen hyvät eron jälkeen. Eli kysymys kuuluu, kuinka monella vanhemmalla on varaa tällaisessa tilanteessa 3 asunnon ylläpitoon, vaikkakin kulut jaettaisiin puoliksi?

Lue lisää

Ei ainakaan taviksilla, ehkä ministerit ja eduskunnan jengiltä tuo käy, ja muilta rikkailta.

Lasten koti on vanhempien luona, ei toisin päin. Paitsi silloin, kun on kyse lastenkodista eli hoitolaitoksesta. Mielestäni tuollaisessa systeemissä on perinjuuri kyse siitä, että vanhemmat vierailevat lastensa kodissa. Ovat jakaneet keskenään "hoitovuorot" ja suorittavat pestiään lastensa luona vuorovieraillen. Kylmää.

Luin kyllä myös lehdestä joskus tuollaisen jutun. Samoin tiedän pari muuta vanhempaa, joilla tuo ratkaisu on toiminut siihen asti, kunnes perheen yhteinen asunto on saatu myytyä. Vanhemmilla ei ollut kolmea asuntoa, vaan yksi "vuorotteluasunto" ja toinen pieni asunto. Eli vanhemmilla ei ollut omaa asuntoa ollenkaan. Eikä lapsilla kotia vanhempien/vanhemman luona. Mikään tarina ei kerro, mitä tapahtuu, kun jommallakummalla tai molemmalla vanhemmalla tulee uusi kumppani kuvioon. Muuttaako hänkin lasten toisen vanhemman mukana vuoroviikoin? Ei välttämättä katastrofi, mutta suurimmalle osalle ihmisistä tällainen järjestely ei sovi jo pelkästään vanhempien persoonan vuoksi. Lisäksi jokaisella vanhemmalla on oma siperiansa, eli omat traumansa, vaikeutensa, ongelmansa jne. Siksi vanhempien vuorottelulle lasten kodissa ei myöskään tarvitse nostaa hattua, koska ihmiset ovat erilaisia. Joillekin tämä sopii, se on ok. Mutta useille ei, se on ihan yhtä ok.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ainakaan taviksilla, ehkä ministerit ja eduskunnan jengiltä tuo käy, ja muilta rikkailta.

Ei käy ministereiltäkään. Ellei sitten molempi osapuoli eronneesta parista ole ministeri. Usein ei ole...

Ihmiset, oikeasti aikuisiksi kehittyneet tyypit, jotka ovat kasvaneet omien traumojensa, vaikeuksiensa ja ongelmiensa yli ja ohi, kykenevät eroamaan sovussa ja hoitamaan yhteiset jälkeläisensä ilman katastrofeja. Heille nostan hattua korkeammalle kuin pystyn.

Se toinen osa eli ns. aikuiset, jotka eivät koskaan edes aio kasvaa ja kehittyä, pitää omia ongelmiaan niin arvokkaina, että elämän tärkeimpiä asioita, omia lapsia, ei voi hoitaa ja huolehtia rypemättä keskenkasvuisissa katastrofeissaan milloin enemmän, milloin vähemmän. Ne ovat heille elämän suola, joitten ohi ja yli mikään muu asia ei mene, ei edes lasten hyvinvointi. - Nm. Lasten koti on vanhempien suhde

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset, oikeasti aikuisiksi kehittyneet tyypit, jotka ovat kasvaneet omien traumojensa, vaikeuksiensa ja ongelmiensa yli ja ohi, kykenevät eroamaan sovussa ja hoitamaan yhteiset jälkeläisensä ilman katastrofeja. Heille nostan hattua korkeammalle kuin pystyn.

Se toinen osa eli ns. aikuiset, jotka eivät koskaan edes aio kasvaa ja kehittyä, pitää omia ongelmiaan niin arvokkaina, että elämän tärkeimpiä asioita, omia lapsia, ei voi hoitaa ja huolehtia rypemättä keskenkasvuisissa katastrofeissaan milloin enemmän, milloin vähemmän. Ne ovat heille elämän suola, joitten ohi ja yli mikään muu asia ei mene, ei edes lasten hyvinvointi. - Nm. Lasten koti on vanhempien suhde

Lue lisää

Valitettavasti useasti vanhemmista toinen kasvaa ja kehittyy aivan väärään suuntaan. Esim. käyttää alkoholia, tai muita päihteitä. Myös mielenterveysongelmat, joihin vanhempaa ei edes "huvita" hakea apua, tai hän kieltää kokonaan niiden olemassaolon, johtavat usein avioeroon. Ymmärrettävästi toiselle vanhemmalle jää vastuu lapsista kokonaan, eikä se osa ole helppo.

Jos jollekin nostan hattua, niin vanhemmalle, joka hakee yksin eroa ja kykenee hoitamaan lapset yksin, ilman minkäänlaista etävanhemman tukea ja huolenpitoa. Joskus myös etävanhemman runsaalla "negatiivisella tuella" - eli suoranaisella kiusanteolla, häirinnällä ja uhkailulla.

Lasten koti on siellä missä on yksikin häntä rakastava turvallinen vanhempi/aikuinen. Jos lasten koti olisi pelkkä vanhempien välinen suhde, niin lähes jokainen lapsi olisi koditon.

Selkeästi et hyväksy vanhempien/vanhemman epätäydellisyyttä. Heidän ongelmiaan halveksit. Siitä ei ole yhdenkään vanhemman ja vielä vähemmän lapsen kannalta mitään hyötyä. Kukaan täyspäinen vanhempi ei kieltäydy hoivaamasta lapsiaan vapaaehtoisesti, huvikseen, piruuttaan, ilman mitään hyvää syytä. Moni kieltäytyy, koska ei kykene kantamaan vastuuta. Lapsen kannalta on haitallista yrittää tyrkyttää vastentahtoista huoltajaa hoitamaan heitä. Sama koskee myös esim. isovanhempia. Jos isovanhemmat sanoo "kukin hoitaa lapsensa itse" eikä edes moikkaa lasta, vaikka asuvat samassa pihapiirissä, niin tuollainen jos mikä ruokkii mielen ongelmia lapselle.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti useasti vanhemmista toinen kasvaa ja kehittyy aivan väärään suuntaan. Esim. käyttää alkoholia, tai muita päihteitä. Myös mielenterveysongelmat, joihin vanhempaa ei edes "huvita" hakea apua, tai hän kieltää kokonaan niiden olemassaolon, johtavat usein avioeroon. Ymmärrettävästi toiselle vanhemmalle jää vastuu lapsista kokonaan, eikä se osa ole helppo.

Jos jollekin nostan hattua, niin vanhemmalle, joka hakee yksin eroa ja kykenee hoitamaan lapset yksin, ilman minkäänlaista etävanhemman tukea ja huolenpitoa. Joskus myös etävanhemman runsaalla "negatiivisella tuella" - eli suoranaisella kiusanteolla, häirinnällä ja uhkailulla.

Lasten koti on siellä missä on yksikin häntä rakastava turvallinen vanhempi/aikuinen. Jos lasten koti olisi pelkkä vanhempien välinen suhde, niin lähes jokainen lapsi olisi koditon.

Selkeästi et hyväksy vanhempien/vanhemman epätäydellisyyttä. Heidän ongelmiaan halveksit. Siitä ei ole yhdenkään vanhemman ja vielä vähemmän lapsen kannalta mitään hyötyä. Kukaan täyspäinen vanhempi ei kieltäydy hoivaamasta lapsiaan vapaaehtoisesti, huvikseen, piruuttaan, ilman mitään hyvää syytä. Moni kieltäytyy, koska ei kykene kantamaan vastuuta. Lapsen kannalta on haitallista yrittää tyrkyttää vastentahtoista huoltajaa hoitamaan heitä. Sama koskee myös esim. isovanhempia. Jos isovanhemmat sanoo "kukin hoitaa lapsensa itse" eikä edes moikkaa lasta, vaikka asuvat samassa pihapiirissä, niin tuollainen jos mikä ruokkii mielen ongelmia lapselle.

Lue lisää

Jep. Jokaisella on ainoastaan oma elämä, jota voi elää. Parisuhdetta, ex-sellaistakaan ei voi elää yksin. Sopu ei ole aina edes vaihtoehto, jos toinen ei halua sopia ja tai vaatii mahdottomia.

Koskaan ei tiedä mitä toisten elämässä on tapahtunut. Kenenkään ihmisarvo ei pitäisi olla siitä kiinni onko jaksanut ja kyennyt olla läsnäoleva vanhempi. Vähän armollisuutta peliin, niin hyvä.

Hatun nostaminen tuntemattomille on turhaa, vanhemmuus ei ole suoritus. Jokainen on oman elämänsä sankari.

Aivan totta kaikki tuo, mutta en ajatellut asiaa niin, että vain toinen on aikuistunut, vaan että molemmat ovat vastuunsa kantavia vanhempia. Ne jutut ovat ihan oma lukunsa, joissa perheessä on vain yksi aikuinen ihminen ja lasten ikäisten lisäksi yksi lapsi, joka on jo aikuisen ikäinen. - Nm. Ns. aikuinen

Anonyymi kirjoitti:

Aivan totta kaikki tuo, mutta en ajatellut asiaa niin, että vain toinen on aikuistunut, vaan että molemmat ovat vastuunsa kantavia vanhempia. Ne jutut ovat ihan oma lukunsa, joissa perheessä on vain yksi aikuinen ihminen ja lasten ikäisten lisäksi yksi lapsi, joka on jo aikuisen ikäinen. - Nm. Ns. aikuinen

Lue lisää

Miksi pitää ajatella noin eikä realistisesti?

Eri perheissä vastuu lapsista (niin vanhempien liiton aikana kuin myös eron jälkeen) ja kaikesta muusta jakautuu hyvinkin eri tavoin. Ei ole mitään järkevää syytä vertailla perheitä toisiinsa eikä myöskään arvioida ja arvostella (toisen) vanhemman vastuunkantoa. Toki "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku", mutta jokaisella perheellä on omat tosiasiansa. Kuten sekin, ettei toinen kanna vastuuta lapsista, kodista, ei oikein mistään. Hyvä kun osaa jotenkin huolehtia itsestään. Aikuinen ihminen keksii syyn ratkaisun tähän, osaa järjestää asiat tarvittaessa yksin tai joku muu tukena, kun toiselta ei mitään vastuunkantoa ja osallistumista irtoa.

Hyvin tyypillistä normaalitilassakin (ei eroperhe) on, että lasten isovanhemmat huolehtivat lapsista enemmän kuin toinen vanhempi.

En tiedä mikä into nykyisin on puuttua kovalla kädellä toisten ihmisten perheasioihin ja väkisin jakaa vanhempien aika tiukasti puoliksi lapsille ottamatta mitään muuta huomioon.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan totta kaikki tuo, mutta en ajatellut asiaa niin, että vain toinen on aikuistunut, vaan että molemmat ovat vastuunsa kantavia vanhempia. Ne jutut ovat ihan oma lukunsa, joissa perheessä on vain yksi aikuinen ihminen ja lasten ikäisten lisäksi yksi lapsi, joka on jo aikuisen ikäinen. - Nm. Ns. aikuinen

Lue lisää

Miksi pitää ajatella noin eikä realistisesti?

Eri perheissä vastuu lapsista (niin vanhempien liiton aikana kuin myös eron jälkeen) ja kaikesta muusta jakautuu hyvinkin eri tavoin. Ei ole mitään järkevää syytä vertailla perheitä toisiinsa eikä myöskään arvioida ja arvostella (toisen) vanhemman vastuunkantoa. Toki "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku", mutta jokaisella perheellä on omat tosiasiansa. Kuten sekin, ettei toinen kanna vastuuta lapsista, kodista, ei oikein mistään. Hyvä kun osaa jotenkin huolehtia itsestään. Aikuinen ihminen keksii syyn ratkaisun tähän, osaa järjestää asiat tarvittaessa yksin tai joku muu tukena, kun toiselta ei mitään vastuunkantoa ja osallistumista irtoa.

Hyvin tyypillistä normaalitilassakin (ei eroperhe) on, että lasten isovanhemmat huolehtivat lapsista enemmän kuin toinen vanhempi.

En tiedä mikä into nykyisin on puuttua kovalla kädellä toisten ihmisten perheasioihin ja väkisin jakaa vanhempien aika tiukasti puoliksi lapsille ottamatta mitään muuta huomioon.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan totta kaikki tuo, mutta en ajatellut asiaa niin, että vain toinen on aikuistunut, vaan että molemmat ovat vastuunsa kantavia vanhempia. Ne jutut ovat ihan oma lukunsa, joissa perheessä on vain yksi aikuinen ihminen ja lasten ikäisten lisäksi yksi lapsi, joka on jo aikuisen ikäinen. - Nm. Ns. aikuinen

Lue lisää

Miksi pitää ajatella noin eikä realistisesti?

Eri perheissä vastuu lapsista (niin vanhempien liiton aikana kuin myös eron jälkeen) ja kaikesta muusta jakautuu hyvinkin eri tavoin. Ei ole mitään järkevää syytä vertailla perheitä toisiinsa eikä myöskään arvioida ja arvostella (toisen) vanhemman vastuunkantoa. Toki "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku", mutta jokaisella perheellä on omat tosiasiansa. Kuten sekin, ettei toinen kanna vastuuta lapsista, kodista, ei oikein mistään. Hyvä kun osaa jotenkin huolehtia itsestään. Aikuinen ihminen keksii syyn ratkaisun tähän, osaa järjestää asiat tarvittaessa yksin tai joku muu tukena, kun toiselta ei mitään vastuunkantoa ja osallistumista irtoa.

Hyvin tyypillistä normaalitilassakin (ei eroperhe) on, että lasten isovanhemmat huolehtivat lapsista enemmän kuin toinen vanhempi.

En tiedä mikä into nykyisin on puuttua kovalla kädellä toisten ihmisten perheasioihin ja väkisin jakaa vanhempien aika tiukasti puoliksi lapsille ottamatta mitään muuta huomioon.

Siksi että kun lapset ovat pieniä, he tarvitsevat vanhempiensa miltei kaiken ajan. Se on jaettava puoliksi, jotta kummallakin voi olla myös muuta elämää. - Nm. Se on realismia

" tokaluokkalainen kärsisi enemmän siitä, ettei näe enää jatkossa sitä muuttanutta vanhempaansa tarpeeksi usein"

Luonnekohtaista tuokin, joten ei voi tietää.

Usein vanhemmat kuvittelevat lastensa haluavan nähdä ja tavata molempia vanhempia, ja mieluummin 50/50, muuten lapset kärsivät. Todellisuus on usein juuri toisinpäin. Etenkin introverttiluonteen omaavat lapset eivät halua(isi) kulkea kahden kodin väliä jatkuvasti. Se on stressaavaa. Vanhemmat voisi miettiä olisivatko itse halunneet kulkea lapsena kahden kodin väliä.