Onko skitsofrenia geneettistä?

Onko niin että skitsofrenia on perinnöllistä? Onko geeneissä jotain vikaa? Vai onko syy ihan muu esim. jonkun ulkopuolisen tekijän aiheuttama?
Ilmoita


15 Vastausta

Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.


Luonnossa olevat kemikaalit voi vaikuttaa haitallisesti aivoihin, esimerkiksi lannoitteissa käytettävä kadmium joidenki tutkimuksien mukaan lisää skitsofrenian saamisen mahdollisuutta.

Eu:n aikana suomessa poistettiin kadmium rajat jotka olivat ennen eu:ta 50mg/kilo..
Eu:ssa myytävissä lannoitteissa on normaalisti 150mg/kilo.
1 VASTAUS:
Oho olin kirjoittanut raskasmetallien ja skitsofrenian yhteydestä, mutta aloitukseni oli poistettu.
Ei ihme sillä se on kiusallinen totuus eu lobbarien taholta.
+Lisää kommentti
Mikään mielikuvitussairaus ei ole geneettistä. Triviaalia.
7 VASTAUSTA:
Mutt ei se poista mahdollisuutta ettei mielen-tai käyttäytymisongelmien taustalla voisi olla geneettistäkin.
Onko mielikuvitussairaus jos kuulee ääniä, näkee harhoja ja on harhaluuloja? Jos potilas itsekin myöntää kokevan näitä asioita. Eikö silloin kyse ole mielisairaudesta? Jos väität että skitsofrenia ei ole sairaus niin voit samoin sanoa että paniikkihäiriö, keskivakava masennus ja yleinen ahdistushäiriö ovat myös mielikuvitussairauksia.
Anonyymi kirjoitti:
Mutt ei se poista mahdollisuutta ettei mielen-tai käyttäytymisongelmien taustalla voisi olla geneettistäkin.
Mielen taustalla ei voi olla geenejä, koska mieltä ei ole tieteellisesti katsoen olemassa. Se mikä on käyttäytymisen ongelma on taas subjektiivista, joten sellaisen suhteen geenejen osuudesta ei voida edes spekuloida järkevästi. Mutta myös käytöksestä yleisesti puhuttaessa, geenispekulaatio on hataralla pohjalla. Geenit eivät vaikuta ihmisen käytökseen suoraan. Suorasta vaikutuksesta ei ole mitään näyttöä.

Anonyymi
11.6.2019 12:50
Anonyymi kirjoitti:
Mutt ei se poista mahdollisuutta ettei mielen-tai käyttäytymisongelmien taustalla voisi olla geneettistäkin.
Mielen taustalla ei voi olla geenejä, koska mieltä ei ole tieteellisesti katsoen olemassa. Se mikä on käyttäytymisen ongelma on taas subjektiivista, joten sellaisen suhteen geenejen osuudesta ei voida edes spekuloida järkevästi. Mutta myös käytöksestä yleisesti puhuttaessa, geenispekulaatio on hataralla pohjalla. Geenit eivät vaikuta ihmisen käytökseen suoraan. Suorasta vaikutuksesta ei ole mitään näyttöä.

Anonyymi
11.6.2019 12:50
Anonyymi kirjoitti:
Mutt ei se poista mahdollisuutta ettei mielen-tai käyttäytymisongelmien taustalla voisi olla geneettistäkin.
Mielen taustalla ei voi olla geenejä, koska mieltä ei ole tieteellisesti katsoen olemassa. Se mikä on käyttäytymisen ongelma on taas subjektiivista, joten sellaisen suhteen geenejen osuudesta ei voida edes spekuloida järkevästi. Mutta myös käytöksestä yleisesti puhuttaessa, geenispekulaatio on hataralla pohjalla. Geenit eivät vaikuta ihmisen käytökseen suoraan. Suorasta vaikutuksesta ei ole mitään näyttöä.

Anonyymi
11.6.2019 12:50
Anonyymi kirjoitti:
Onko mielikuvitussairaus jos kuulee ääniä, näkee harhoja ja on harhaluuloja? Jos potilas itsekin myöntää kokevan näitä asioita. Eikö silloin kyse ole mielisairaudesta? Jos väität että skitsofrenia ei ole sairaus niin voit samoin sanoa että paniikkihäiriö, keskivakava masennus ja yleinen ahdistushäiriö ovat myös mielikuvitussairauksia.
Lääketiede ei tunne sellaista sairautta, jonka oireita olisivat äänten kuuleminen, harhojen näkeminen ja tai harhaluulot. Äänten kuulemista yksistään on tinnituksessa, mikä on kuulohermostovaurio, mutta et varmaankaan tarkoittanut tätä. Niin sanottu äänten kuuleminen on itsepuhelua eli ajattelua.

Harjojen näkeminen taas on mielikuvituksen tuotetta. Voimme kuvitella samaan huoneeseen esimerkiksi sinisen virtahevon ja väittää sitä oikeaksi. Epäilisin itse väitteen todesta ottavan henkilön älykkyyttä.

Harhaluuloja taas on meillä jokaisella liittyen vaikka mihin eri asioihin elämässä ja maailmassa syntymästä hautaan.

Psykiatrian dogman mukaisesti kyseessä on nimen omaan mielisairaus, ymmärtääkseni tarkemmin ottaen skitsofrenia. Ja mielisairaus on kielikuvallinen sairaus, eli mielikuvitussairaus. Kaikki mielisairaudet ovat mielikuvitussairauksia.

Anonyymi
11.6.2019 12:50
Anonyymi kirjoitti:
Mielen taustalla ei voi olla geenejä, koska mieltä ei ole tieteellisesti katsoen olemassa. Se mikä on käyttäytymisen ongelma on taas subjektiivista, joten sellaisen suhteen geenejen osuudesta ei voida edes spekuloida järkevästi. Mutta myös käytöksestä yleisesti puhuttaessa, geenispekulaatio on hataralla pohjalla. Geenit eivät vaikuta ihmisen käytökseen suoraan. Suorasta vaikutuksesta ei ole mitään näyttöä.

Anonyymi
11.6.2019 12:50
Sairauteen sairastuminen voi ollaperinnöllinen tekijä
+Lisää kommentti
https://madinfinland.org/diagnostiikka_relativismi/

Psykiatriset sairaudet perustuvat sopimuksen varaisten oireiden yhteenlaskuun, jossa potilaalla on esiinnyttävä tietty määrä oireita, jotta sairaus voitaisiin diagnosoida. Toisinaan diagnoosi tehdään pelkän lääkärin intuition perusteella, mikä tekee diagnoosista luonnollisesti vieläkin epävarmemman. Konsensukseen perustuvien diagnoosien tekeminen onkin osoittautunut odotetun vaikeaksi. Tästä klassinen esimerkki on psykologi David Rosenhanin johtaman tutkijaryhmän 70-luvulla tekemä koe.5 Rosenhanin tutkimus osoitti, että psykiatriseen hoitoon lähetettyä ihmistä tulkitaan siinä roolissa ja asiayhteydessä, missä hän sattuu olemaan. Tutkimuksessa Rosenhan ja seitsemän muuta tutkijaa hakeutuivat psykiatrisen sairaalan vastaanottoon väittäen kuulevansa ääniä. Muuten he käyttäytyivät täysin normaalisti. Kaikki tutkijat otettiin sairaalaan, missä he lopettivat väittämästä kuulevansa ääniä. Tutkijoita pidettiin kuitenkin mielisairaina, koska he olivat potilaan roolissa psykiatrisessa sairaalassa. Heitä pidettiin sairaalahoidossa keskimäärin 19 päivää ja heille määrättiin tuona aikana 2100 pilleriä psyykenlääkkeitä, jotka he kuitenkin jättivät salaa syömättä. Kaikki kotiutuivat diagnoosilla oireettomassa vaiheessa oleva skitsofrenia.

Kokeen jälkeen eräässä sairaalassa ei uskottu Rosenhanin tutkimustulosta. Rosenhan kertoi lähettävänsä kyseiseen sairaalaan seuraavan kolmen kuukauden aikana valepotilaita. Sairaala raportoikin pian tunnistaneensa 40 Rosenhanin lähettämää valepotilasta. Rosenhan vastasi, että todellisuudessa valepotilaita ei oltu lähetetty yhtäkään.

Kuten edellinen esimerkki osoittaa, psykiatrinen diagnostiikka on niin epämääräistä, että se jättää paljon tulkinnan varaa lääkärille. Esimerkkinä voidaan käyttää skitsofreniadiagnoosista tuttua määrettä: ”esiintyy suurimman osan ajasta tai jonkin aikaa useimpien päivien ajan”. Ilmiöitä, joita psykiatriassa nimitetään sairauden oireiksi, esiintyy jokaisella ihmisellä ja myös tämä seikka tekee psykiatrisesta sairausluokittelusta hyvin kyseenalaista. Tätä havainnollistaa 70-luvulla tehty tutkimus, jossa tutkijat haastattelivat 463 terveeksi luokiteltua ihmistä, ja heistä jokaiselta löytyi ajatuksia, uskomuksia, mielialoja tai fantasioita, jotka olisi voitu tulkita sopivassa asiayhteydessä tukemaan mielisairausdiagnoosia.5

Rosenhanin tutkimus osoitti, että diagnoosin asettamisen jälkeen ihminen tulkitaan diagnoosinsa kantajana ja ihminen itse tulkitsee itsensä diagnoosin mukaisen sairauden kantajaksi. Lisäksi molemmat edellä käsitellyt tutkimukset osoittavat, että diagnosointi on erittäin tulkinnanvaraista ja käytännössä mahdotonta tehdä järkiperusteisesti. Tämän vuoksi niiden käyttöä tulisi myös aina välttää. Psykiatrinen diagnoosi sosiaalisena konstruktiona onkin todellinen leimautumisen lähde sekä alistamisen oikeuttaja, ja leimautuminen sinetöidään usein elinikäisellä lääkehoidolla. Esimerkiksi ne mitä nykyään kutsutaan psykoosilääkkeiksi, otettiin 1950-luvulla käyttöön voimakkaina rauhoittajina, joilla ei ollut tarkoituskaan parantaa ketään.7 Nykyiset voimakkaat rauhoittajat paitsi tekevät käyttäjistään zombimaisia, niin lihottavat erittäin voimakkaasti ja aiheuttavat insuliiniresistenssiä sekä lähes 20 vuotta aikaistuvan kuoleman.5,7 Elinikäiseen lääkehoitoon alistaminen ei ole mahdollista ilman psykiatrista diagnoosia.
Ilmoita
Nykyään suomi24 poliisit seuraavat viestejä ja poistaa viestejä ohjaten keskustelua tiettyyn suuntaan. Aika turhauttavaa!
0 VASTAUS:
+Lisää kommentti
Skitsofrenian Käypä hoito -suosituksen mukaan skitsofreniaa voidaan ymmärtää stressi-alttiusmallin pohjalta. Mallin mukaan olisi olemassa skitsofrenialle alttiita henkilöitä, joilla “normaaliin aikuistumiseen tai parisuhteen syntyyn liittyvä kehitys- tai kuormitustekijä” tai esimerkiksi huumeiden käyttö laukaisisi biologisen sairauden, jonka ennuste on huono.

Puhdas “alttiusmalli” on kaatunut jo aiemmin siihen havaintoon, että mikään yksittäinen perintötekijä ei selitä skitsofreniadiagnoosia ja että ympäristön vaikutusta ei voida millään sulkea pois mallista. Näyttöä nykyisen stressi-alttiusmallin tueksi onkin yritetty saada kokoon geeniteknologian kehittyessä. Laajoja geeniyhdistelmiä tutkivien skitsofrenian genominlaajuisten assosiaatiotutkimusten (GWAS) on toivottu tuottavan tietoa suhteellisten yleisten geenivarianttien merkityksestä skitsofreniadiagnoosin kannalta.

Tuore tutkimus kokoaa yhteen näyttöä GWAS-lähestymistavan mukaisista geenitutkimuksista. Tutkijat toteavat, että vaikka tutkimuksissa on raportoitu tilastollisesti merkitsevistä geeniyhdistelmistä skitsofreniadiagnoosin saaneilla kontrolliryhmiin verrattuna, niin kertomatta on jäänyt, että kuinka paljon raportoidut tilastollisesti merkitsevät assosiaatiot selittävät varianssia.

Analyysiin otettiin 39 yksittäistä tutkimusta, joihin osallistui 29125 ihmistä, joilla oli skitsofreniadiagnoosi ja 34836 ilman skitsofreniadiagnoosia. Tutkimuksessa selvitettiin, että paljonko erilaiset geeniyhdistelmät selittävät varianssia, kun koko genomi on tunnettu ja tutkimustulos kertoo, että hyvin vähän.

Mukana tutkimuksessa olivat usein siteeratut geeniyhdistelmät, jotka perustuivat TCF4, FMRP, MIR137 ja CHD8 -geeneille. Eniten skitsofreniadiagnoosia selitti TCF4-geeniyhdistelmä, joka joka oli 29/39 tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevä ja selitti 0,6% varianssista. Muut geeniyhdistelmät selittivät diagnoosia vähemmän vaihdellen välillä 0,2-0,43%. Lisäksi tilastollisesti merkitseviä assosiaatioita saatiin pienessä osassa tutkimuksista syöpään ja sydänsairauksiin liitetyillä geeniyhdistelmillä, jotka selittivät yhteensä 0,35% varianssista.

Kaiken kaikkiaan tilastollisesti merkitsevät geneettiset assosiaatiot selittivät erittäin vähän vaihtelua ihmisten perimässä ja tästä näkökulmasta geenitutkimus ei ole minkäänlainen ratkaisu psykoosin ymmärtämiseen.

Tutkimuksen perusteella skitsofrenia diagnoosina ja siihen liitettävä stressi-alttius-malli ansaitsevat kritiikkiä osakseen. Tilastollisesti merkitsevä geeniyhdistelmä yksittäisessä tutkimuksessa ei tarkoita sitä, että tuloksella olisi mitään merkitystä diagnoosiin johtaneiden syiden kannalta. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että biogeneettiset selitysmallit ovat yhteydessä käsityksiin potilaiden vaarallisuudesta, pelottavuudesta ja heitä kohtaan tunnettuun toiveeseen sosiaalisesta etäisyydestä. Maallikot suosivat psykososiaalista mallia ja ovat oikeassa: psykoosin taustalta löytyy ymmärrettäviä ja maalaisjärjellä tavoitettavia tekijöitä, kuten yksinäisyyttä, koulukiusaamista, raiskatuksi tulemisen kokemuksia, ja muita vaikeita elämäntapahtumia.

Geenitutkimus tuottaa potilaille haittaa tuottamalla kuvaa skitsofreniadiagnoosin saaneista kategorisesti muista poikkeavina yksilöinä. Lisäksi geenitutkimuksen tuottama biogeneeettinen sairausmalli on yhdistetty kliinikoiden tuntemaan vähäisempään empatiaan potilaita kohtaan verrattuna tilanteeseen, jossa potilaan vaikeuksia selitetään psykososiaalisilla tekijöillä.

Mainittujen tieteellisten ja eettisten kysymysten lisäksi skitsofrenian geenitutkimusta voi kritisoida myös epigenetiikan näkökulmasta. Nykyään epigenetiikasta tiedetään, että ympäristö vaikuttaa olennaisesti geeniekspressioon, mikä osaltaan kaataa biologisen, psykologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden välisiä raja-aitoja. Lisäksi, psykoosilääkkeet tavallisesti lihottavat potilaita ja aiheuttavat merkittäviä epigeneettisiä muutoksia. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että kolmen kuukauden altistus psykoosilääkkeille muutti merkittävästi 115 geenin ekspressiota niillä potilailla, joille psykoosilääkkeet aiheuttivat painon nousua. Psykoosilääkkeiden aiheuttamat ei-toivotut epigeneettiset muutokset saattavat siis heikentää skitsofreniaan liittyvän geenitutkimuksen luotettavuutta entisestään. Näyttäisi siltä, että geenitutkimus on potilaiden näkökulmasta paitsi hyödytöntä niin myös haitallista tuottaen virheellisiä mielikuvia psykoosista.

Muokkaus: blogista jäi huomioimatta, että täysin satunnaisesti luodut geneettiset ja ei-geneettiset yhdistelmät DNA:sta selittivät yhteensä 0,4% varianssista ja molemmat konstruktiot tuottivat tilastollisesti merkitsevää “selitystä” skitsofrenialle 4/39 tutkimuksessa. Tämä kuvastaa geenitutkimuksiin liittyvän datanlouhinnan ongelmallisuutta: tilastollisia korrelaatioita saadaan satunnaisesti sielläkin missä niitä ei oikeasti ole.
Ilmoita
Vastaavaa geneettinen alttius-ympäristövaikutus-mallia käytetään myös muiden mielenterveysongelmien kuin skitsofrenian selittämisessä, vaikka tieteellisiä perusteita ei ole. Esim. depressio. Näin ei tarvitse kiinnittää huomiota elämänoloihin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Ja jos joku romahtaa koska saa vakavan trauman, tai on elänyt muuten hyvin vaikean elämän, niin hänestä voi sanoa että näin kävi koska hänellä on "synnynnäinen alttius", on siten siis jotenkin erilainen ja heikompi kuin muut.
1 VASTAUS:
Huolestuttavaa on että kyseinen malli perustuu eugeniikkaan.

Monet poliitikot ovat huolissaan suomalaisten syntyvyyden laskusta ja huoltosuhteen heikkenemisestä. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne jopa puolivahingossa lanseerasi termin "synnytystalkoot". Vuonna 1935 maamme hallituksella oli eri ääni kellossa. Silloin säädettiin laki, jonka nojalla 35 vuoden aikana yli 4000 suomalaista sterilisoitiin ilman heidän suostumustaan. Se oli eugeniikan eli rodunjalostusopin kulta-aikaa.

Eugeniikka sai alkunsa kansan keskuudessa levinneestä pelosta ihmisrodun rappeutumisesta. Esimerkiksi alkoholismia, prostituutiota, mielenterveysongelmia ja rikollisuutta pidettiin merkkeinä lajimme tuhoisasta tulevaisuudesta. Vuonna 1883 eugeniikan käsitteen keksinyt Sir Francis Galton uskoi aatteen lisäävän väestössä "objektiivisen hyviä" ominaisuuksia, kuten terveyttä, tarmokkuutta, miehekkyyttä ja kohteliaisuutta. Eugeniikan kannattajille kelpasi vain paras. Viis yksilöistä!

Suomessa pakkosteriloitiin 70-luvulle saakka "tylsä- ja vähämielisiä sekä mielisairaita". Muun muassa kulkevaa, epäsosiaalista elämäntapaa ja prostituutiota voitiin käyttää lisäperusteina operaatiolle. Radikaaleimmat eugeniikan kannattajat toivoivat sterilointia jopa 40 prosentille suomalaisista. Natsi-Saksassa eugeniikka johti holokaustiin.

Sain tietää Suomessa toteutetun rodunjalostuksen laajuudesta vasta katsottuani Ylen uuden dokumenttisarjan Hyvissä aikeissa ensimmäisen jakson. Olen opiskellut historiaa viidenneltä luokalta lähtien, enkä ole nähnyt yhdessäkään koulukirjassa mainintaa maassamme jyllänneestä eugeniikasta. En voi kuin ihmetellä: miksi tästä ei puhuta? Historia toistaa itseään. Eikö siitä salailun sijaan kannattaisi ottaa opiksi?
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Onko skitsofrenia geneettistä?

Onko niin että skitsofrenia on perinnöllistä? Onko geeneissä jotain vikaa? Vai onko syy ihan muu esim. jonkun ulkopuolisen tekijän aiheuttama?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta