Myöhään heränneet!

Anonyymi

Onko täällä muita jotka vasta nelikymppisenä ovat tajunneet pitävänsä naisista? Mun ensi ihastus oli tyttö kun olin 8.v ja aina olen ihaillut naisia. Mun nuoruudessa lesboudesta ei koskaan puhuttu enkä tietänyt tai tuntenut ketään lesbonuoria. Oli kuin heitä ei olisi olemassakaan. Kaikki ystäväni pitivät pojista ja ihmettelin mitä he oikein näkivät esim jonkun poikabändin jäsenissä. En koskaan tajunnut mistä oikein on kyse. Minulla oli jonkun verran yhden illan säätöjä poikien kanssa, mutta tajuan nyt että se oli ainoastaan oman viehätysvoimani testaamista. Nuoruudessani kuitenkin ihastuin kahteen poikaan, mutta ensimmäinen johtui siitä että hän ihastui minuun ja sain ihailua ensimmäistä kertaa. Tämä ihastus haihtui nopeasti. Toinen samasta syystä mutta syventyi ystävyydeksi, kumppanuudeksi ja avioliitoksi. Liittoni ei kestänyt ja erosimme. Ihastuin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla, naiseen, ja tajusin mitä olen menettänyt ja millaisia tunteita kuuluisi olla. Nyt olen aivan pihalla itseni kanssa. En tiedä olenko lesbo vai bi, onko sillä edes väliä. Uusi maailma vähemmistön joukossa pelottaa. Silti tuntuu että on uskallettava olla oma itsensä. Onko kellään neuvoja miten eteenpäin, ajatuksia, samoja kokemuksia?

68

197

Vastaukset

  • Mä oon vasta nyt viiskymppisenä heräämässä. Ohi mennen olen joskus ehkä 15 v sitten miettinyt, että jos tykkäisin naisista tuo olisi kyllä just mun makuun. Sitten n 3 v sitten huomasin että yksi nainen sai mun kiinnostuksen heräämään. Se oli sellaista itsekseni "mitä jos" ajattelua, että jos N pyytäisi ulos, menisinkö, miltä tuntuisi jos hän suutelisi.
    Nyt oon päässyt siihen saakka, että tunnustan itselleni olevani bi ja ihastunut, järjettömän ihastunut. Sen edemmäs en oo päässyt vielä. Mullakin takana ero yli 20 v sitten ja sen jälkeen ei yhtään vakavaa suhdetta, ehkä syynä se, etten tiennyt mitä haluan. En halua mihinkään lokeroon, haluan ajatella että löydän elämääni sen minulle oikean ihmisen. En tiedä uskallanko ikinä lähestyä ihastustani, siis niin että kertoisin kiinnostukseni ja sen hämmennyksen, jonka hän on aikaan saanut. Onneksi on...

  • Tää on ihana aihe ja joskus aiemminkin täällä ollut pohdiskelussa... minä olin viidenkympin kynnyksellä kun rakastuin naiseen, ja tajusin olevani lesbo... meidän suhde kesti vuoden verran, en edes tiennyt että ihminen voi olla niin onnellinen... harmittaa miten laput silmillä olen elänyt, elämä on jo loppusuoralla ja epätodennäköistä että enää loppuelämän kumppania löytää....
    Neuvoksi sinulle sanoisin, ei ole väliä oletko bi vai lesbo, elä niin että voit nauttia joka hetkestä...pidä pilke silmäkulmassa ja kun aika on, rakasta...

    • Voi taivas, eihän viisikymppinen ole mitenkään elämänsä loppumetreillä! Siitähän se elämä vasta alkaa. Ei ole nuoruuden epävarmuutta että pitäisi olla jonkun tietyn mallin mukainen, ollaan jo taloudellisesti turvallisilla vesillä ja lapsetkin on jo kasvatettu tai ainakin isompia. Aikuinen nainen voi tässä iässä keskittyä pelkästään itseensä ja omien tarpeidensa huomioimiseen. Elämää on edessä vielä toinen mokoma. Se kannattaa käyttää niin että nauttii jokaisesta päivästä. Yrittää vaikka pakollakin lisätä jokaiseen päivään jotain uutta ja itselle mieluista tekemistä. Ja jokaiselle ihmiselle on olemassa ihan varmasti useitakin ns. sielunkumppaneita. Ei tarvitse riutua yksinään tai parisuhteessa joka ei anna sitä mitä itse tarvitsee. Rohkeasti vaan kontaktia jos tuntuu, että toinen kiinnostaa.


    • Siis ihmistä ei pitäisi laittaa mihinkään muottiin iän, sukupuolen, oletetun seksuaalisen suuntautuneisuuden tai muunkaan perusteella. Tai useinhan ihminen laittaa itsensä muottiin ja sitten ei uskalla muutoin kuin muotin mukaan.


  • Hyvää kesäistä päivää kaikille! Samaistun jonkin verran aloittajaan. Olen viisissäkymmenissä oleva nainen. Elin puolet elämästäni aviomieheni kanssa ja erosimme kolmisen vuotta sitten. Molemmat lapseni ovat jo aikuisia ja elämä on heillä hyvällä mallilla. Rakastuin pitkän avioliittoni aikana kaksi kertaa naiseen. Kummastakaan ei seurannut mitään suhdetta, toinen eteni katseiden ja pitkien halauksien tasolle ja tunsin kokevani taivaan! Tietenkin salasin rakastumiseni mieheltäni, koska en halunnut aiheuttaa ongelmia, koska lapset asuivat vielä kotona. En olisi voinut kuvitellakaan pettäväni miestäni teoilla, vaikka tunteeni ja ajatukseni olivat naisessa, rakkauteni kohteessa. Olen mieheni kanssa edelleen hyvissä väleissä ja hänellä on jo uusi vaimokin. Minulla oli jo teini-iässä ollut ihastumisen tunteita joitakin naisia kohtaan. Poikien kanssa kävin treffeillä, koska niin kuului tehdä. Sitten tapasin mieheni ja ajattelin, että siinä on hauska, kunnollinen mies, joka ei juo itseään humalaan asti eikä ole väkivaltainen. Seksi oli sellaista kuin nyt seksi on, kiihoittuneisuutta. Kun kuulin ensimmäisen kerran naisten orgasmista, tein sellaisen itselleni. Mutta rakastunut en mieheeni ollut. Ymmärsin, mitä rakastuminen on, kun yhteisellä lomamatkallamme tutustuin kyseiseen rakkauteni kohteeseen, suomalaiseen naiseen. Kaihoiten muistelen häntä välillä vieläkin. En tiedä oliko hän lesbo, mutta suhteessa hän ei ollut, emmekä koskaan puhuneet ihmissuhteista mitään. Olen melko varma, että hän tunsi samoin minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan. Sitten hän kertoa muuttavansa pois Suomesta, enkä kuullut hänestä enää sen jälkeen. Sydämeni murtui pitkäksi aikaa, se oli aivan hirveää, koska en voinut näyttää surua kotonani. Itkin kuntopolulla ja salilla, eikä kukaan huomannut kyyneleitäni hikipisaroiden seasta. Olen viettänyt ihmissuhdeasioissa hiljaiseloa eroni jälkeen, etsinyt itseäni, kuka olen. Olenko hetero, bi vai lesbo? Olen miettinyt noita asioita pitkään ja nyt voin kaiken itsetutkiskelun jälkeen sanoa, että olen lesbo. Naista rakastava nainen. En ole koskaan ollut Pridessa, en ole uskaltautunut, olen vain haaveillut, että jonakin päivänä kävelen siellä elämäni rakkauden kanssa. Olen tutkinut, että Priden aikoihin on tapahtumia, joissa voi tutustua toisiin naisiin. Suoraan sanottuna ujostuttaa ja pelottaa lähteä mihinkään mukaan, kun kaikki on niin uutta enkä tunne ketään. Olen katsellut erilaisia dating-sivustoja ja minua eivät ne kiinnosta ollenkaan. Tunnen suorastaan suurta vastenmielisyyttä, että valikoidaan netistä ihminen kuin kaupan hyllyltä ja sitten hylätään tai hyväksytään. En usko sellaiseen. Tänä vuonna aion tulla mukaan kulkueeseen, ainakin kadun reunalle katsomaan, se olisikin jo iso askel. Kaunista juhannusta kaikille naista rakastaville naisille ja tietenkin iloista Pride-juhlaa.

    • Hienoa että olet löytänyt todellisen itsesi...nyt askel kerrallaan eteenpäin, löydät kyllä sen mitä etsit kun osallistut tilaisuuksiin missä muitakin lesboja liikkuu... ja rohkeasti pride-marssille, siellä tuntee olevansa omien joukossa... minun eka kerta oli viime vuonna ja ehdottomasti menen taas tänä kesänä...
      Tsemppiä sinulle...


    • Vähän kuin minun tarinani, ikääkin saman verran suunnilleen. Poikkeuksena se, että itse olen seurustellut kahden naisen kanssa, mutta ei niistä tullut mitään. Deittipalstat on aika surullisia paikkoja, ne ovat kuin Supermarketin lihatiski. Pitää olla tietyn pitunen, painonen, värinen, mieluusti lapseton kuudella kissalla.
      Välillä käyn katsomassa niitä ja totean, että ehkä on vaan totuttava yksinoloon.
      Itse olen ollut katsomassa Pridea, en marssimassa.


  • Heips minunkin puolesta!
    Näin päälle viisikymppisenä koen "myöhäisheränneen" lähinnä myöhäismyöntäneeksi ☺

    Itse olen kolmikymppisestä asti ollut avoin asian kanssa, mutta ei se meidän ikäisille aina lohtua tuo. Ei meidän sukupolvi kaikesta suvaitsevaisuudesta huolimatta osaa olla niin avoin kuin nykyajan nuoret. Tästä tullaan siihen, ettei kumppanin löytäminen ole kovin helppoa jos sellaista kaipaa ja kukas ei. Ja toisekseen, eipä tässä iässä halua riekkua enää baareissakaan.
    Tavallaan on tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta sitten on niitä päiviä jolloin olisi mukava kun olisi joku jossain.
    Monella myös työt, vuoro, vaikeuttavat hakeutumista yhteisiin tapahtumiin ja ennen kaikkea kynnys lähteä yssikseen.
    Deittipalstat ovat sitten toinen juttu, pari itsepintaista takertujaa opetti kiertämään ne kaukaa.
    Tämä ei ollut vastausta varmaan mihinkään, mutta ajatuksen virtaa tähän päivään.
    Hyvää " jussia" 😎

  • Olisi kiva tietää mikä on myöhäisin ikä kun joku on tullut kaapista, tai alkanut elää omannäköistänsä elämää.
    Niitähän on varmasti paljon jotka menevät asian kanssa hautaan.

  • Onhan se miehelle kaikkein pahin paikka jos vaimo lähtee toisen naisen mukaan.
    Ymmärtää vielä jos toisen miehen mukaan mutta ei sitä jos naisen.
    Terv. miehisyys mennyttä

    • Ei siitä kannata mitenkään itseensä ottaa. Ei liity miehisyyteesi mitenkään.


  • Vinkki: ET-lehden ehkä elokuun numerossa on juttu: kaapista ulos myöhemmällä iällä.

  • Hei! Kirjoitat kuin minun tarinaani. T
    Voin vakuuttaa, että vei aikansa käsitellä asiaa. Vieläkin on ihmeissään välillä. Läheisistäni vain harva tietää aiasta, eikähän se edes kelleen kuulu. Jokaisen oma asia.
    Omissa haaveissa olisi löytää se oma ihana nainen. Mulla liene vaan liian kovat vaatimukset, (raitis ja savuton) kun en halua sellaisia jotka juovat, ekasta tyttöystävästä hieman huonot muistot, varsinkin juuri juomisesta. Itse kum en juo, en halua juomisesta tykkäävää vierellenikään.
    Nauti elämästä, anna itsellesi lupa rakastaa.

  • Helsingin pride viikon ohjelmassa olisi näköjään tapahtuma myöhään heränneille. Siellä olisi paikalla naisia, jotka ovat olleet tai ovat yhä heterosuhteissa ja myöhemmin havainneet kiinnostuvan vain tai myös naisista. Tänne olisi ehkä hiukan matalampi kynnys mennä, kun moneen muuhun tapahtumaan.

    • Itse pitkän mietinnän jälkeen päätin mennä. Omalla kotipaikalla ei mitään tuollaista ja tilaisuus kiinnosti. En ole koskaan ollut missään tuollaisissa tilaisuuksissa ja nyt rohkaistuin. Sydän hakkasi sataa kun ajelin Hämeentielle bussilla, vähän myöhässä kyllä. Ylpeänä siitä että rohkaistuin ja tapaisin muita samassa tilanteessa olevia.
      Soitin heidän summeria ja kuuntelin kun kello soi heille. Odotin ja odotin ja kuuntelin soittoa.
      Mitään ei kuulunut, eikä ovi auennut. Jäin varttumaan että tulisko joku avaamaan oven, mutta ei.
      Hetken odotin ja tajusin tuloni turhaksi. En päässyt sisään. Nyt istun kahvilassa Kampissa ja myönnän, että harmittaa ihan hirveästi. En ikinä enää mene tuollaiseen tilaisuuteen.

      Tulo-ohjeessa olisi voinut mainita saako 16.30 jälk.tulla, eikä vain ohjeita siitä, onko esteetön kulku, hissi ym.

      T. Todella pettynyt


    • Olipa ikävää. Itse en ehtinyt lainkaan. Mutta ehkä joku paikalla ollut osaa kommentoida, oliko noin tiukka linja.


    • No kyllä, harmitti kyllä, koska jos se esim.nuorille on helppoa, tai heille jotka ovat suuntautumisensa aina tienneet, niin fine, mutta itselle se ei ole helppoa ollut ja sitten kun rohkaistuu, tuntuu että tuli täystyrmäys.
      En tiedä onko myöhäisheränneille missään kokoontumisia. Koska olis kiva tavata javaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan/vien kanssa.


    • Varmasti olisi ainakin tarve myöhäisheränneiden tapaamisille, voisi samassa tilanteessa olevien kanssa pohtia asioita ja tunteita. Ne kun hämmentää eikä niistä oikein osaa ystävillekään puhua. Tulee tunne että en kuitenkaan ole kokeillut suhdetta naiseen, miten voin puhua ystäville, että ehkä haluaisin parisuhteen naisen kanssa. Että entä sitten jos lopulta en haluakaan.. Olisi tarpeen purkaa näitä tuntemuksia saman kokevien kanssa. Ja tietty myös puhua ihastuksesta, saada vinkkejä miten lähestyä häntä jne.


    • Juuri näin! Mistä päin olet?


    • Helsingistä. Mitäs muut myöhäisheränneet ovat?


    • Sama juttu 😊.
      Oletko menossa katsomaan Prideä/marssimaan? Mä meen vaan katsomaan.

      Olis kyllä kiva vaikka tutustua, niin vois vaihtaa ajatuksia. "Saman henkisiä" kavereita ei oikein ole.


    • En pääse pride, meen lauantaina hautajaisiin. Muuten saattaisin mennä katsomaan.
      Uudet ystävät, ilman mitään sen kummempia odotuksia, olisi kyllä mukavia.


    • Mulle voi laittaa meiliä myohaanherannyt ja tämän paikan lopputunnukset jos haluaa lähteä vaikka kahville tms.vaihtamaan ajatuksia.
      Ja siis ne joita aihe koskettaa jotenkin, ei millekkään feikeille, eikä miehille.


    • No ni, laita vaan jos haluat. Ajatuksiahan voi vaihtaavaikka meilitse, ellei halua tavata .😊


    • Anonyymi kirjoitti:

      No kyllä, harmitti kyllä, koska jos se esim.nuorille on helppoa, tai heille jotka ovat suuntautumisensa aina tienneet, niin fine, mutta itselle se ei ole helppoa ollut ja sitten kun rohkaistuu, tuntuu että tuli täystyrmäys.
      En tiedä onko myöhäisheränneille missään kokoontumisia. Koska olis kiva tavata javaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan/vien kanssa.

      Kun näkee joitakin parikymppisenä jo vakiintuneita lesboja niin tulee mieleen kestävätkö nuo suhteet. Jotenkin ajattelee että ehkä parikymppisenä kannattaisi elää ensin hetki ihan omillaan. Mutta tämä onkin nelikymppisen mietteitä ja nuorelle kaikki on paljon yksinkertaisempaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Helsingistä. Mitäs muut myöhäisheränneet ovat?

      Täällä yksi myöhäisherännyt Keski-Suomesta. Istun juuri bussissa matkalla isolle kirkolle Pride-viikonlopun viettoon :)


    • Anonyymi kirjoitti:

      Varmasti olisi ainakin tarve myöhäisheränneiden tapaamisille, voisi samassa tilanteessa olevien kanssa pohtia asioita ja tunteita. Ne kun hämmentää eikä niistä oikein osaa ystävillekään puhua. Tulee tunne että en kuitenkaan ole kokeillut suhdetta naiseen, miten voin puhua ystäville, että ehkä haluaisin parisuhteen naisen kanssa. Että entä sitten jos lopulta en haluakaan.. Olisi tarpeen purkaa näitä tuntemuksia saman kokevien kanssa. Ja tietty myös puhua ihastuksesta, saada vinkkejä miten lähestyä häntä jne.

      Yksilöllisiä eroja toki on, mutta useimmat naiset pitävät etenkin aluksi kohteliaasta ei liian päällekäyvästä lähestymisestä. Hyvien tuttujen kesken toimitaan vapaammin, useimmille naisille toisen osapuolen tunteminen ja suhteen läheisyys vaikuttaa merkittävästi. Keskustelutilanteessa on hyvä ja pitääkin sanoa mielipiteensä, mutta useimpien naisten kanssa kannattaa välttää suoraa vastakkainasettelua ja riitelyä, etenkin jos toivoo lähiaikoina seksuaalista kontaktia. Tästä on poikkeuksia, mutta ei kannata ottaa riskiä ellei ole kokemusta. Naiset pitävät yleensä yksilöllisestä huomioimisesta, mutta eivät pintapuolisesta mielistelystä. Useimmat naiset eivät kerro suoraan millaista käytöstä toivovat toiselta, joten kannattaa harjoitella lukemaan rivien välejä ja nonverbaalista viestintää hyvin. Naiset eivät yleensä pidä yleistyksistä, siis tällaisista kuin tämä kommentti;)


    • Anonyymi kirjoitti:

      Yksilöllisiä eroja toki on, mutta useimmat naiset pitävät etenkin aluksi kohteliaasta ei liian päällekäyvästä lähestymisestä. Hyvien tuttujen kesken toimitaan vapaammin, useimmille naisille toisen osapuolen tunteminen ja suhteen läheisyys vaikuttaa merkittävästi. Keskustelutilanteessa on hyvä ja pitääkin sanoa mielipiteensä, mutta useimpien naisten kanssa kannattaa välttää suoraa vastakkainasettelua ja riitelyä, etenkin jos toivoo lähiaikoina seksuaalista kontaktia. Tästä on poikkeuksia, mutta ei kannata ottaa riskiä ellei ole kokemusta. Naiset pitävät yleensä yksilöllisestä huomioimisesta, mutta eivät pintapuolisesta mielistelystä. Useimmat naiset eivät kerro suoraan millaista käytöstä toivovat toiselta, joten kannattaa harjoitella lukemaan rivien välejä ja nonverbaalista viestintää hyvin. Naiset eivät yleensä pidä yleistyksistä, siis tällaisista kuin tämä kommentti;)

      Joo ja jos kiinnostuu tuntemattomasta naisesta, kannattaa yrittää ensin tutustua häneen kaverina ja siitä vähitellen edetä. Monesti naiset kiinnostuu ystävistään ja muista lähipiiriin kuuluvista, joten se ei rajaa mitään jatkoa pois. Aluksi voi ehdottaa esim yhteistä kävelyä, leffaa, kahvittelua tms. Kannattaa olla tosi aloitteellinen tapaamisten ehdottamisessa, se joka kiinnostuu ekana vie asiaa aluksi eteenpäin, muuten ei yleensä tapahdu mitään. Leikillinen lähestyminen ja huumori miellyttää monia naisia ja sitä kannattaa harrastaa jos osaa. Jos joku ei siitä tykkää, sen huomaa kyllä heti. Ja muutenkin kannattaa välttää kaikkea jankkaamista ja painostamista ja sen sijaan pitää vuorovaikutus avoimena ja silleen kevyenä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Varmasti olisi ainakin tarve myöhäisheränneiden tapaamisille, voisi samassa tilanteessa olevien kanssa pohtia asioita ja tunteita. Ne kun hämmentää eikä niistä oikein osaa ystävillekään puhua. Tulee tunne että en kuitenkaan ole kokeillut suhdetta naiseen, miten voin puhua ystäville, että ehkä haluaisin parisuhteen naisen kanssa. Että entä sitten jos lopulta en haluakaan.. Olisi tarpeen purkaa näitä tuntemuksia saman kokevien kanssa. Ja tietty myös puhua ihastuksesta, saada vinkkejä miten lähestyä häntä jne.

      Onko näitä tapaamisia jossakin?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Onko näitä tapaamisia jossakin?

      Tuliko siitä tapaamisesta mitään josta puhutiin kesällä?


    • Olipas mielenkiintoset artikkelit. Kiitti linkkien jakamisesta 😊


  • myohaanherannyt, laitan sulle meiliä lähiaikoina. Olisi kivaa tavata muita samassa tilanteessa olevia tai vaikka vaan kirjoitella. T. AP

    • Kiva juttu, laita ihmeessä. Itse myös kaipaisin juttukaveria samassa tilanteessa olevista/vasta.
      😊


  • Hyvä jos löydätte juttukavereita samassa tilanteessa eläviltä, koska meissä aina itsensä lesboiksi tietäneissä on niin moneen junaan ihmisiä,. Jotkuthan eivät hyväksy myöhään heränneitä porukoihin lainkaan janäyttävät sen teoilla, käytöksellä ja kommentein.. Se on syvältä. Luulis että kun itse kuuluu seksuaalivähemmitöön ja tietää miten paljon shittiä saa niskaan, niin hyväksyy myös myöhään heränneet. Onnea teilla, hienoa jos tapaatte samassa tilanteessa olevia ja saatte uusia näkökulmia asioihin.

  • Naisasialiitto Unionilla on bi-naisten ryhmä, johon voi mennä juttelemaan seksuaalisuudesta kuka vaan nainen ja Sateenkaariperheillä oli kevään ajan Myöhäisheränneet, en tiedä jatkuuko syksyllä. Ovikelloa kannattaa soittaa uudelleen jos ryhmä on jo alkanut eikä kukaan tiennyt odottaa ketään. Paras vertaistuki on samassa tilanteessa olevat eli laittakaa toisillenne viestiä ja menkää kahville :)

  • Muistakaa huolehtia tietoturvasta! Esim. Fb:iin ja Messengeriin voi kuka tahansa harrastelijapsykopaattistalkkerikäärme murtautua melko helposti.

    • Tää on hyvä vinkki. Varsinkin noita stalkkerikäärmritä tuntuu olevan.


    • Juuri näin. Sama koskee sähköposteja, whats uppia jne. Ja muistakaa, että jokainen viestinne on luettavissa aina siis aina tiettyjen tahojen toimesta. On ollut pidemmänkin aikaa. Ja puhelimessa ei kannata hölistä liikaa eikä tulevista sijaintitiedoista antaa liikaa tietoa. Tulevista opiskelu&työpaikkasuunnitelmistakaan ei kannata liikaa höpistä ja muistakaa, että joka puolella on laitteita kuuntelemassa.

      Harrastelijoita kieroja ja ilkeitä on vielä sitten erikseen. Että olkaa varuillanne. Googlettakaa säännöllisin väliajoin oma nimenne. Facebook on tosi kiero, että suosittelisin yleisesti laittamaan noita bile sun muita ilmoja muualle.

      Jo vuosia on jo ollut miehiä, jotka esiintyvät naisina ja deittipalstojen ylläpitokin voi olla tosi kieroja.


  • Ihan rohkaisuna kaikille myöhään heränneille. Vaikka olen aina tiennyt mitä olen ja myöntänytkin sen, niin heteronormatiivisen käyttäytymisen ja elämän muuttaminen ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää. Ei se myöskään ollut mitenkään kammottavan vaikeaa, ainakaan omalla kohdallani, mutta vaati paljon uskallusta.

    Vielä pari vuotta sitten ihmettelin miten ikinä tutustuisin kehenkään naiseen tällä iällä ja menikö tämä juna jo. Tänään aamulla ihmettelin sitä, miten luontevaa on syödä aamiaista tuoreen avovaimoni kanssa ennen kuin molemmat lähtevät töihin. Olen rakastuneempi kuin ikinä.
    Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet yhtä tuskailua, toivoa, pettymyksiä ja nousuja. Ja kaikki on takuulla sen arvoista. On kuin olisin saanut kokonaan uuden elämän.

    p.s. Kävin viime vuonna Pridessä ensi kertaa ja oli hyvin hauskaa. Juttelin toisen myöhäisheränneen kanssa, ja pidämme yhteyttä edelleen. Ensimmäisen tyttöystävän löysin kaveripiiristä ja tämän nykyisen deittisivustolta, joten sekin on mahdollista. :)

    • Eli minkä ikäinen olet?


    • Ihan sinänsä kai tarpeetonta jatkoa tuohon aamulla (klo 10:27) kirjoittamaani tekstiin.
      On hiukan hassua käyttää sanaa "tyttöystävä" päälle kolmevitosesta naisesta, mutta "naisystävä" on myös jotenkin koominen. En tiedä miksi. "Kumppani" on toki järkevämpi, tosin vaatii jo jonkinlaista vakiintuneisuutta. Nykyinen sukupuolineutraalli "avokki" tai suora "avovaimo" on kyllä paras. Monella tapaa. <3


    • Mitenköhän tuosta putosi pois aiempi vastaukseni? Siis olen neljäkymmentä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mitenköhän tuosta putosi pois aiempi vastaukseni? Siis olen neljäkymmentä.

      Tämä ketju on jo kesältä. Mutta kirjoitan silti.

      Itse viime viikolla tutkin kuka on profiiliani tutkinut treffi-palstalla ja siellä oli yksi nainenkin käynyt katsomassa ilmoitustani. Tuli heti tunne, että tuolle on vastattava. Kirjoitin hälle pienen viestin elämästäni ja nainen vastasi. Siitä se sitten lähti. Viestit kulkevat edelleen ja monta kertaa päivässä. Tunteita on tullut meille kummallekin. Tuntuu, että hänen kanssaan on hyvä olla.

      Tosin välillä miettii mitä oma lähipiiri tästä tykkää, että olenkin nyt yhdessä naisen kanssa. Päätynyt olen siihen, etten puhu tästä tilanteesta heille ainakaan toistaiseksi. Koska jokaisella oma elämänsä. Mitä tämä ylipäätään heille kuuluu. Noh toki tietysti lasteni kautta tämä asia voi jossain vaiheessa kantautua lähipiirille, mutta se on sitten sen ajan juttu.

      Kyllähän itsekin haluaisin kirjoitella muitten myöhäisheränneitten kanssa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tämä ketju on jo kesältä. Mutta kirjoitan silti.

      Itse viime viikolla tutkin kuka on profiiliani tutkinut treffi-palstalla ja siellä oli yksi nainenkin käynyt katsomassa ilmoitustani. Tuli heti tunne, että tuolle on vastattava. Kirjoitin hälle pienen viestin elämästäni ja nainen vastasi. Siitä se sitten lähti. Viestit kulkevat edelleen ja monta kertaa päivässä. Tunteita on tullut meille kummallekin. Tuntuu, että hänen kanssaan on hyvä olla.

      Tosin välillä miettii mitä oma lähipiiri tästä tykkää, että olenkin nyt yhdessä naisen kanssa. Päätynyt olen siihen, etten puhu tästä tilanteesta heille ainakaan toistaiseksi. Koska jokaisella oma elämänsä. Mitä tämä ylipäätään heille kuuluu. Noh toki tietysti lasteni kautta tämä asia voi jossain vaiheessa kantautua lähipiirille, mutta se on sitten sen ajan juttu.

      Kyllähän itsekin haluaisin kirjoitella muitten myöhäisheränneitten kanssa.

      Oletko ajatellut mitä toinen osapuoli on mieltä suhteen salailusta? Itse en ainakaan suostuisi mihinkään salasuhteeseen, enkä usko kovin monen muunkaan nykyaikana suostuvan.


  • Mua ei ainakaan haittaa vaikka joku on myöhään herännyt.

  • Täällä yksi lisää. Ihana lukea positiivisia kokemuksia, joissa näkyy itsensä löytäminen. Oma elämä on tällä hetkellä täynnä "ruuhkavuosia", joihin mahtuu lapset, harrastus, koti ja työ, josta haaveilen uraa. Teininä jo tiesin tykkääväni tytöistä, mutta jokin normiuskollisuus ja halu vakiintua ajoivat heterosuhteeseen. Eron jälkeen olen myöntänyt itselleni kuka olen, mutta pelkään etten pääse sitä toteuttamaan. Ei sillä, olen onnellinen näinkin, mutta silti mieltäni kaihertaa ajatus siitä, että mitä jos..?

    • Miksi ajattelet ettet pääsisi toteuttamaan, lastenko takia?


  • Minulle asia ”kirkastui” kolmekymppisenä. Mielenkintoista lukea vastaavia kokemuksia. Itselläni ei tilanne tällä hetkellä ole mitenkään helppo.

    • Minkälainen tilanne sulla on?


    • Täällä yksi, jolle se todella kirkastui nelikymppisenä. Jotenkin vaan se kuva, että aina sukupuolisen suuntauksensa tienneet lesbot eivät hyväksy meitä.
      Toinen minkä olen huomannut, niin miten tuntuu, että kaikilla lesboilla on kissa-4 kissaa, tai ketusti lapsuuden ongelmia tai päihdeongelma. Tai sitte mä oon vaan kohdannut just nuo..

      Itse kaipaisin vain kivaa tavallista, poikamaista naista, jolle parisuhde on tärkeä ja molemmat sen osapuolet.


    • Itse ollut aina tietoinen tästä ominaisuudesta itsessäni. Mutta 37 vuotiaana se kirkastui, ja olenkin enemmän lesbo, kun olin koskaan ajatellut.
      Nyt mietin miten elämäni tästä eteenpäin järjestän. Mies on ja lauma lapsia.
      Päivisin mietin vain naisia, tai yhtä.
      No joo ja iltaisin, oikeastaan koko ajan..
      Mieheltä lupa tapailla naisia, Sillain.
      Hän tahtoo pitää mut silti itsellään, mutta musta tuntuu, että oon häkissä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Itse ollut aina tietoinen tästä ominaisuudesta itsessäni. Mutta 37 vuotiaana se kirkastui, ja olenkin enemmän lesbo, kun olin koskaan ajatellut.
      Nyt mietin miten elämäni tästä eteenpäin järjestän. Mies on ja lauma lapsia.
      Päivisin mietin vain naisia, tai yhtä.
      No joo ja iltaisin, oikeastaan koko ajan..
      Mieheltä lupa tapailla naisia, Sillain.
      Hän tahtoo pitää mut silti itsellään, mutta musta tuntuu, että oon häkissä.

      Lähes samanlainen tilanne itselläni.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Lähes samanlainen tilanne itselläni.

      Mistä päin Suomea olet?
      Olis kiva keskustella.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mistä päin Suomea olet?
      Olis kiva keskustella.

      Etelä-Suomesta, en ole pk-seudulta.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Etelä-Suomesta, en ole pk-seudulta.

      Niin mäkin. Riihimäen ja Toijalan väliltä.
      Kiinnostaisiko sua keskustella enemmän?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin mäkin. Riihimäen ja Toijalan väliltä.
      Kiinnostaisiko sua keskustella enemmän?

      Keskustellaan vaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Keskustellaan vaan.

      Miten löydän sut?
      Ootko Qruiseriin kirjatunut?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Miten löydän sut?
      Ootko Qruiseriin kirjatunut?

      En oo, ei oo mun paikkoja noi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      En oo, ei oo mun paikkoja noi.

      Mistä löydän sut?


  • Oletteko täysin kaapissa? Kohtuu vaikea löytää aikuisena seuraa jos ei pysty olemaan avoin.

    • Olen pahasti samaa mieltä.


    • En täysin. Suurimmalle osalle kyllä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      En täysin. Suurimmalle osalle kyllä.

      Ootko kokeillut esim, jotain palstoja?
      Ne tutuista jotka sut tunnistaa kuvasta, ovat siellä samasta syystä, kuin sinä,joten ulos kaapista.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ootko kokeillut esim, jotain palstoja?
      Ne tutuista jotka sut tunnistaa kuvasta, ovat siellä samasta syystä, kuin sinä,joten ulos kaapista.

      Eipä oo tullu kokeiltua.


  • Kiinnostaisi onko pääkaupunkiseudulla tapaamisia myöhään heränneille?

    • Myöhäisheränneiden tapaamisia on sateenkaariperheiden tiloissa kerran kuussa ainakin tänä syksynä.


Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.