Onko kaksisuuntaista olemassa

Mindblow: kaikki sanat on kuule keksittyjä.

”Helppo muistisääntö kaikille logiikan ystäville on, että jos "se" on mielisairaus, se on mielikuvitussairaus.”

Aivot on siis elin, jossa koskaan ei voi olla sairautta. Kaikkialla muualla ruumiissa kylläkin. Erittäin fiksu perusolettama.

Anonyymi kirjoitti:

”Helppo muistisääntö kaikille logiikan ystäville on, että jos "se" on mielisairaus, se on mielikuvitussairaus.”

Aivot on siis elin, jossa koskaan ei voi olla sairautta. Kaikkialla muualla ruumiissa kylläkin. Erittäin fiksu perusolettama.

Lue lisää

Aivosairaudet ovat eri asia kuin mielisairaudet.

”Aivosairaudet ovat eri asia kuin mielisairaudet.”

Millä ihmeen perusteella? Esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön yksi tekijä on viimeisimmän tiedon mukaan nArgBP2-proteiinin virheellinen toiminta aivoissa. Miten erottelet nArgBP2-proteiinin virheellisen toiminnan ”oikeista” aivosairauksista?

Kaksisuuntainen mielialahäiriö voidaan jo jollakin tarkkuudella diagnosoida MRI-aivokuvista. fMRI-aivokuvilla unipolaari ja bipolaari masennus voidaan erottaa. Mielisairauksissa on poikkeuksetta kyse aivosairauksista.

Anonyymi kirjoitti:

”Aivosairaudet ovat eri asia kuin mielisairaudet.”

Millä ihmeen perusteella? Esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön yksi tekijä on viimeisimmän tiedon mukaan nArgBP2-proteiinin virheellinen toiminta aivoissa. Miten erottelet nArgBP2-proteiinin virheellisen toiminnan ”oikeista” aivosairauksista?

Kaksisuuntainen mielialahäiriö voidaan jo jollakin tarkkuudella diagnosoida MRI-aivokuvista. fMRI-aivokuvilla unipolaari ja bipolaari masennus voidaan erottaa. Mielisairauksissa on poikkeuksetta kyse aivosairauksista.

Lue lisää

Jos mielisairaudet ovat aivosairauksia miksei niitä kutsuta aivosairauksiksi?Miksi erotella mielisairaudet ja aivosairaudet jos ne ovat yksi ja sama asia?

Itseasiassa tutkijoiden joukossa nimenomaan aivosairaus-nimike on lisääntymässä. Kun näyttää tiedon lisääntyessä, että aivosairauksia ja mielisairauksia ei voi erotella loogisin perustein, aivosairaus-nimike tulee voittamaan. Muutos vain ottaa aikaa.

Kun aivosairaudet eli mielisairaudet aiheuttavat sairaille ja heidän omaisilleen suunnatonta kärsimystä sekä yhteiskunnalle suuria menetyksiä, ratkaisisiko tämän ongelman se, että aivosairaudet julistetaan mielikuvitus-sairauksiksi? Tätähän on toki yritetty ja yritetään edelleen erittäin huonoin seurauksin.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa tutkijoiden joukossa nimenomaan aivosairaus-nimike on lisääntymässä. Kun näyttää tiedon lisääntyessä, että aivosairauksia ja mielisairauksia ei voi erotella loogisin perustein, aivosairaus-nimike tulee voittamaan. Muutos vain ottaa aikaa.

Kun aivosairaudet eli mielisairaudet aiheuttavat sairaille ja heidän omaisilleen suunnatonta kärsimystä sekä yhteiskunnalle suuria menetyksiä, ratkaisisiko tämän ongelman se, että aivosairaudet julistetaan mielikuvitus-sairauksiksi? Tätähän on toki yritetty ja yritetään edelleen erittäin huonoin seurauksin.

Lue lisää

Aivosairaus ei ole pelkkä nimike jonka voi liittää mihin tahansa tilaan joka aiheuttaa kärsimystä.Aivosairaudet ovat fyysisiä sairauksia jotka voidaan havaita objektiivisilla tieteellisillä testeillä.Mielisairauksien aiheuttajiksi ei ole löydetty mitään poikkeamaa aivoista tai muualtakaan kehosta.

Onhan Ruotsissa löydetty joku tulehdustila jossain päin aivoja joka olisi selitys skitsofrenian synnylle.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa tutkijoiden joukossa nimenomaan aivosairaus-nimike on lisääntymässä. Kun näyttää tiedon lisääntyessä, että aivosairauksia ja mielisairauksia ei voi erotella loogisin perustein, aivosairaus-nimike tulee voittamaan. Muutos vain ottaa aikaa.

Kun aivosairaudet eli mielisairaudet aiheuttavat sairaille ja heidän omaisilleen suunnatonta kärsimystä sekä yhteiskunnalle suuria menetyksiä, ratkaisisiko tämän ongelman se, että aivosairaudet julistetaan mielikuvitus-sairauksiksi? Tätähän on toki yritetty ja yritetään edelleen erittäin huonoin seurauksin.

Lue lisää

Ei ole yleistymässä rehellisten tutkijoiden keskuudessa. Niin sanottu kaksisuuntainen mielialahäiriö luokitellaan mielisairaudeksi eikä aivosairaudeksi ja syystä. Mielisairaudet ja aivosairaudet on helppo eritellä toisistaan: Aivosairauksien kohdalla puhutaan fyysisistä ja tai kemiallisista poikkeavuuksista aivoissa, kun taas mielisairauksien kohdalla mitään poikkeavaa ei ole. Mielisairaus viittaa aina ei-toivotunlaiseen käytökseen, ajatteluun ja tai tunteiluun, ei koskaan fyysiseen tai kemialliseen poikkeavuuteen.

Mikäli vika olisi fyysinen/kemiallinen, olisi kyseessä aivo- ei mielisairaus. Kaikki puheet niin sanottujen mielisairauksien fyysisistä tai kemiallisista poikkeavuuslöydöksistä ovat humpuukia. Jos poikkeavuus löytyisi, olisi kyseessä oikea sairaus (esim. aivosairaus). Kuitenkin, esimerkkinä kaksisuuntainen mielialahäiriö on nimen omaan _mielisairaus_. Virallisesti se ei ole aivosairaus (kts. ICD).

Mieli on vastaava käsite kuin sielu, abstrakti ja ihmisen luoma. Mieltä tai sielua ei ole tieteellisesti katsoen olemassa. Mielisairaus on aina metafora, kuten edellä jo tuli epäsuorasti todettua (sairauksia, siis oikeita/kirjaimellisia sairauksia, ei määritellä käytöksen, ajattelun tai tunteilun pohjalta).

Aivosairaus ja mielisairaus tulevat aina olemaan eri asioita, koska ne kuuluvat eri kategoriohin jo lähtöjään. Olet väärinymmärtänyt psykiatristen "sairauksien" luonteen ottamalla kielikuvan kirjaimellisesti. Juuri tähän virheeseen perustuu ihmisen kuvitelma siitä, että psykiatria olisi lääketiedettä, mitä se todellisuudessa ei ole eikä tule koskaan olemaan. Neurologia on (täysin) eri asia kuin psykiatria. Siinä missä neurologia on lääketieteen haara, on psykiatria lain haara.

Jos olet kiinnostunut opiskelemaan aihetta lisää, suosittelen vierailemaan sivustolla szasz com. Sivusto on edes menneen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szaszin, missä jo edellä selittämäni asiat käydään läpi huomattavasti tarkemmin (ja eittämättä paljon selkeämmin kuin minä osaan selittää).

”Ei ole yleistymässä rehellisten tutkijoiden keskuudessa. ”

Olet ihminen, jolla on erittäin kapea-alaiset, joustamattomat ja kipsittyneet aivot. Siksi en ryhdy väittelyyn kanssasi. Siltä varalta, että olisitkin oppimiskykyinen totean, että nykytutkimus tuo jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla uutta tietoa esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön biologisesta eli elimellisestä luonteesta. Pistä Googleen hakusanoiksi esimerkiksi ”bipolar disorder differences in brain images”. Suosittelen esimerkiksi USA:n hallituksen virallista tutkimussivustoa NCBI:tä.

Mieli- eli -sielu eli mielikuvitus-sairauksissa on aina ja poikkeuksetta kysymys aivosairauksista. Nykykäsityksen mukaan tähän aivosairauskokonaisuuteen saattaa myös liittyä ruuansulatuksen bakteerikanta, koska monet aivojen välittäjäaineet syntyvät siellä.

Jatkan valaisemalla hieman omaa taustaani. Itse kuulun siihen mielikuvituskategoriaan nimeltä hullut, joka on yhtä vanha kuin on ihmiskuntakin. Sairastan mielikuvitussairauksia, joiden nimet nykyisin ovat kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö.

Kun sairastuin murrosikäisenä mielikuvitukselliseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Minulla eikä läheisilläni ollut mitään aavistusta siitä, mikä minua vaivaa. Ymmärsin kuitenkin olevani sairas. Kesti yli vuosikymmenen ennen kuin mielikuvitussairaudelleni saatiin oikea mielikuvitusdiagnoosi, joka vastaa parhaiten mielikuvitusoireitani.

Tähän mennessä mielikuvitussairauteni oli aiheuttanut suunnatonta tuhoa ja kärsimystä elämässäni, ja sitä samaa se oli tehnyt läheisilleni. Vaikka olen nyt vakaampi kuin koskaan sairastumiseni jälkeen, matka ei ole ohi. Yhä edelleen mielikuvitussairaudessani mielikuvittelen tappavani itseni lähes päivittäin.

Nyt kuulen ensi kertaa, että olen mielikuvitellut koko elämäni. Olen tuhonnut itseni ja monet läheisistäni pelkästään mielikuvittelemalla. Jos en koskaan olisi murrosikäisenä ryhtynyt mielikuvittelemaan jotakin, josta en tiennyt mitään, olisin voinut elää tasapainoisen ja hyvän elämän. Sen sijaan elämäni on ollut totaalista helvettiä. Ja kaikki tämä on mielikuvittelun syytä.

Tai no, näin ainakin jos uskomme joitakin syväidiootteja.

Liittyen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, ei ole tutkimus tuonut mitään näyttöä mistään fyysisestä tai kemiallisesta poikkeavuudesta kehossa, eikä voi tuoda. Kyseessä on kategoriavirhe sanoa mielisairauksia oikeiksi sairauksiksi tai viitata, että mielisairauksiin liittyisi tai edes voisi liittyä jotakin fyysistä tai kemiallista poikkeamaa. Se on mahdotonta. Mikään määrä tutkimusta ei muuta sitä faktaa.

Mikäli kehosta löydettäisiin jokin fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus joiltakin henkilöiltä, joilla sanotaan olevan oletetun sairauden nimeltä kaksisuuntainen mielialahäiriö, olisi näiden henkilöiden kohdalla löydetty uusi, tai vanha, oikea sairaus ja heidät siirrettäisiin (oikeiden) lääkäreiden hoitoon. Mikäli havaittu poikkeavuus olisi aivoissa, oikea osoite olisi todennäköisesti neurologi. Jos taas poikkeavuus havaittaisiin esimerkiksi suolistossa, todennäköisesti asiaan lähtisi tutkimaan tarkemmin sisätautilääkäri. Mielisairaudet ja aivosairaudet ovat syystä eri nimillä. Mielisairaus ei ole sairaus kuin kielikuvallisesti. Tätä et ole ymmärtänyt. Ehkäpä muutama esimerkki auttaa ymmärtämään paremmin. Esimerkkejä aivosairauksista ovat muun muassa Alzheimerin tauti, aivosyöpä ja MS. Esimerkkejä mielisairauksista ovat muun muassa uhkapelaaminen, homoseksuaalisuus ja vallassaolijoiden vastustaminen.

Suosittelen szasz com -osoitetta, koska sitä paremmin asiaa ei voi selittää kuin mitä Thomas Szasz selittää. Hän on erittäin taitava kirjoittaja ja ilmaisija. Lisäksi hän on psykiatrian asiantuntija, emeritusprofessori-tasoa.

...jatkuu. Koska olen mielikuvitellut koko elämäni, ja persoonaani keskeisiltä osiltaan määrittelee mielikuvitussairaudet, olen ihmisenä pelkkää mielikuvitusta. Minua ei siis tieteellisesti ole olemassa. Joku tieteellinen syväidioottihan on näin oikein tieteellisesti todistanut. Ilmankos joskus joudunkin tilaan, jossa tunnen olevani pelkkää tyhjyyttä, enkä tiedä olenko olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkan valaisemalla hieman omaa taustaani. Itse kuulun siihen mielikuvituskategoriaan nimeltä hullut, joka on yhtä vanha kuin on ihmiskuntakin. Sairastan mielikuvitussairauksia, joiden nimet nykyisin ovat kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö.

Kun sairastuin murrosikäisenä mielikuvitukselliseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Minulla eikä läheisilläni ollut mitään aavistusta siitä, mikä minua vaivaa. Ymmärsin kuitenkin olevani sairas. Kesti yli vuosikymmenen ennen kuin mielikuvitussairaudelleni saatiin oikea mielikuvitusdiagnoosi, joka vastaa parhaiten mielikuvitusoireitani.

Tähän mennessä mielikuvitussairauteni oli aiheuttanut suunnatonta tuhoa ja kärsimystä elämässäni, ja sitä samaa se oli tehnyt läheisilleni. Vaikka olen nyt vakaampi kuin koskaan sairastumiseni jälkeen, matka ei ole ohi. Yhä edelleen mielikuvitussairaudessani mielikuvittelen tappavani itseni lähes päivittäin.

Nyt kuulen ensi kertaa, että olen mielikuvitellut koko elämäni. Olen tuhonnut itseni ja monet läheisistäni pelkästään mielikuvittelemalla. Jos en koskaan olisi murrosikäisenä ryhtynyt mielikuvittelemaan jotakin, josta en tiennyt mitään, olisin voinut elää tasapainoisen ja hyvän elämän. Sen sijaan elämäni on ollut totaalista helvettiä. Ja kaikki tämä on mielikuvittelun syytä.

Tai no, näin ainakin jos uskomme joitakin syväidiootteja.

Lue lisää

Se, että jokin asia ei ole sairaus ei tarkoita, etteikö se olisi todellista. Kärsimys ei kuulu sairauden määritelmään. Me ihmiset saatamme kärsiä elämässä suunnattomasti vaikka emme olekaan sairaita. En ymmärrä minkä takia sinun tai kenenkään muunkaan pitäisi ajatella niin, ettei ole oikeutta tai hyväksyttävää kärsiä ilman, että on jokin (oikea) sairaus. Paha mieli ja mielialavaihtelut eivät ole sairauksia, mutta hyvin todellisia! Osa ihmistä jopa päättää elämänsä, kun kokevat elämän olevan suurempaa kärsimystä kuin elossa oleminen.

En ikinä kieltäisi toisten ihmisten kärsimystä vaan päinvastoin! Viestini on (toivottavasti) selkeä: Kärsimys on osa ihmisyyttä, ei sairaus. Jälleen esimerkin kautta on hyvä havainnoillistaa: Jos nainen raiskataan ja hän on itkuinen, en näe siinä mitään merkkiä tai oiretta mikä viittaisi sairauteen. Ymmärrän heti, että kyseessä on reaktio elämäntapahtumiin (tässä tapauksessa raiskatuksi tulemiseen) ja tuo reagoiminen on osa ihmisyyttä. Tuollaisessa tilanteessa tekisin parhaani auttaakseni raiskauksen uhria esimerkiksi kuuntelemalla, lohduttamalla ja auttamalla saamaan oikeutta, sen sijaan, että sanoisin "sinulla on päässä vika, mene lääkärille tasapainottamaan välittäjäaineesi." Tuo viimeisin tapa toimia vietisi kaltoinkohtelun uhrille, että pidän häntä viallisena, koska hän itkee raiskatuksi tultuaan, ja, että "terve" ihminenhän pysyisi vaan ihan iloisena niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jo ajatuksena se on niin älytön, etten usko lopulta kenenkään meistä ihmisistä olevan tässä asiassa tosissaan eri mieltä, kun vain mietimme asiaa hieman tarkemmin.

Minulle nämä asiat ovat itsestään selviä. Joskus aikoinaan uskoin psykiatrien vedätyksiä, mutta otettuani asioista selvää lukemalla ja käytettyäni hieman aikaa asioiden pohtimiseen, huomasin, että minua oli vedetetty valtio-psykiatrian toimesta. Mielisairaus _ei_ole_ sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Mielisairaus on metafora, jonka osa ihmisistä on ottanut kirjaimellisesti sairautena kiitos laajan propagandan. Tästä on seurannut välillä ihan komiikan tasolle yltävää väärinymmärrystä ja virhetulkintoja, joihin törmää sekä lehdissä, radiossa, televisiossa että internet-palstoilla.

Anonyymi kirjoitti:

...jatkuu. Koska olen mielikuvitellut koko elämäni, ja persoonaani keskeisiltä osiltaan määrittelee mielikuvitussairaudet, olen ihmisenä pelkkää mielikuvitusta. Minua ei siis tieteellisesti ole olemassa. Joku tieteellinen syväidioottihan on näin oikein tieteellisesti todistanut. Ilmankos joskus joudunkin tilaan, jossa tunnen olevani pelkkää tyhjyyttä, enkä tiedä olenko olemassa.

Lue lisää

Rauhoituhan jo. :)

En väheksy kärsimystäsi lainkaan. Olen nähnyt kärsimystä hyvin läheltä itsekin.

”Kärsimys on osa ihmisyyttä, ei sairaus.”

Olet siis viemässä meiltä hulluilta terveydenhuollon. Vain sairas tarvitsee hoitoa. Terve sitä ei tarvitse eikä myöskään saa. Jos me hullut olemme terveitä, meillä ei ole oikeutta hoitoon, eläkkeisiin eikä sosiaaliturvaan. Tätähän sinä ajat.

Anonyymi kirjoitti:

”Kärsimys on osa ihmisyyttä, ei sairaus.”

Olet siis viemässä meiltä hulluilta terveydenhuollon. Vain sairas tarvitsee hoitoa. Terve sitä ei tarvitse eikä myöskään saa. Jos me hullut olemme terveitä, meillä ei ole oikeutta hoitoon, eläkkeisiin eikä sosiaaliturvaan. Tätähän sinä ajat.

Lue lisää

Keiltä hulluilta? Tituleeraat itseäsi omasta tahdostasi hulluksi? Tästäkö tässä onkin sinun kohdallasi kysymys: Haluat huomiota, eläkkeitä sekä muita sosiaalietuuksia tekeytymällä sairaaksi?

Tietenkin eläkkeeseen on lähtökohtaisesti oikeutettu, kun on saavuttanut tietyn iän, ja sairauseläkkeen, jos on menettänyt työkykynsä. Sosiaaliturvahan ei riipu siitä onko sairas vai ei. Sosiaaliturvaa on kaikenlaista. En ymmärrä miten tällainen liittyy siihen mistä edellä keskustelimme. Kannatan lähtökohtaisesti myös ajatusta, että elämän vastoinkäymisten kohdalla voidaan järjestää jonkinlainen hetkellinen loma ja tai taloudellinen apu, jotta akuutista tilanteesta pääsee ylitse. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi läheisen vakava sairastuminen, loukkaantuminen tai kuolema. Usein ihmiset, kuten työantajat, ymmärtävät tilanteen hyvin. En vain halua kutsua sellaista sairauslomaksi tai sairaustueksi, koska mitään sairautta ei ole. Sairausloma, -päivärahat ja -eläke ovat sairaille. Entä millä perusteella mielestäsi terveille ihmisille pitäisi järjestää lääketieteellisiä hoitoja? Älä ymmärrä väärin. Minulla ei ole sitä vastaan mitään, kunhan jokainen kustantaa sellaiset hoidot omasta pussistaan.

Vielä lisäys. Neurologialla ja psykiatrialla on yhteinen historia, josta lääketieteen haarat ovat eriytyneet. Nykyään neurologiset sairaudet ovat objektiivisesti mitattavissa olevia tautitiloja. Psykiatrian puolella diagnoosit ovat vähemmän mitattavissa, mutta se ei tee psykiatrisia diagnooseja tarpeettomiksi. Joskus mittarina toimii kyselykaavake (masennus). Joissain sairauksissa tila näkyy ulospäin (skitsofrenian harhat), joissain tapauksissa aivokuvauksissakin tai älyn ja toimintakyvyn mittauksissa näkyy jo muutoksia (pitkäaikainen skitsofrenia, pitkäaikainen masennus).

On aivan mahdollista, että (ehkä useinkin?) psykiatrisen diagnoosin alle piiloutuu normaali fyysinen sairaus, joka vain jää toteamatta (kuten aivokuppa, borrelioosi, alkava dementia, pieni aivovamma jne). Diagnoosille on kuitenkin tarve, koska ilman diagnoosia ei ole myöskään hoitoa ja kuntoutusta. Ja toisinaan myös ihminen tarvitsee suojelua itseltään ja muut ihmiset sairaalta ihmiseltä, mikä ei ilman diagnosointia onnistu.

Normaaliuden rajojen käsitteen sijaan käyttäisin hyväksyttävien rajojen käsitettä. Normaalius on huono käsite, koska se mikä on normaalia on subjektiivista, mielipideasia. Se, mikä on hyväksyttävää on taas meidän ilmiselvästi päätös. Tästähän lainsäädännössä on kysymys, päätöksistä.

Ehdotat, että luopuisimme tieteellisestä sairauden määrittelystä ja määrittelemme sairaudet jatkossa mielipiteiden mukaan, sosiaalisin kriteerein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äänestämme mikä on sairaus ja mikä ei ja unohdamme objektiiviset metodit, kuten veri- ja kudosnäytteet, röntgen-kuvat, MRI:t jne. Tai sitten sinäkin käytät sairas ja terve sanoja kielikuvallisessa merkityksessä. Lääketieteellisessä sairaus-määritelmässä, joka on ollut käytössä edistyneissä maailmassa sitten Rudolf Virchowin (1821-1902), vaaditaan fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kehossa. Määritelmään eivät kuulu kärsimys tai toimintakyky! Lääketieteen opintojen 101.

Mielisairauden käsitteen olemassaolo pohjaa oikeudellisiin tarpeisiin, ei lääketieteellisiin löydöksiin tai edistykseen muutoin, kuten moni luulee. Tästä on seurannut isoja väärinymmärryksiä kansalaisten kuin myös useiden lääkäreiden ja psykiatrien keskuudessa. Mielisairaudet ovat kielikuvallisia sairauksia, jotka esitetään kansalaisille kirjaimellisina sairauksina poliittisten tarkoitusperiä varten. Tämän vedätyksen tarkoitus on oikeuttaa henkilön perustuslaillisten oikeuksien kiertäminen ja mahdollistaa henkilön vangitseminen ja pahoinpitely auttamiseksi naamioituna. Mielisairaus oikeana sairautena on niin kutsuttu oikeusfiktio. Kyseisen oikeusfiktion hyödyntäminen tulee ihan suoraan psykiatrian historiasta! Ei mitään kummalista, ei mitään ihmeellistä, ei mitään ennen kuulumatonta.

Jos haluat saada laajemmat, paremmat vastaukset ja selitykset pohtimiisi kysymyksiin kuin tässä lyhyesti yritin avata, suosittelen lukemaan esimerkiksi Thomas Szaszin teoksen Coercion as Cure: The Critical History of Psychiatry. Thomas Szasz (1920-2012) on edesmennyt psykiatrian emeritusprofessori, joka on kirjoittanut alansa pseudotieteellisyydestä ja poliittisesta roolista yhteiskunnassa kymmeniä kirjoja aina 60-luvulta lähtien. Hänen viimeisin kirjansa ilmeistyi 2011. Hän sanoo samat asiat paremmin ja selväsanaisemmin kuin kukaan muu.

Tai ehkä normaalit terveet aivot omaavia ihmisiä ei kutsuta aivosairaiksi koska heidän aivoissaan ei ole mitään vikaa.Tulevaisuudessa sairauksien olemassa olosta todennäköisesti äänestetään.

Anonyymi kirjoitti:

Tai ehkä normaalit terveet aivot omaavia ihmisiä ei kutsuta aivosairaiksi koska heidän aivoissaan ei ole mitään vikaa.Tulevaisuudessa sairauksien olemassa olosta todennäköisesti äänestetään.

Lue lisää

Tieteen harjoittaminen yleensä, ja erityisesti lääketieteen kenttä, politisoituu kovaa vauhtia. Tieteelliset metodit ja rehellisyys jäävät jatkuvasti pienempään rooliin ja ne korvataan toimintatavoilla, jotka naamioituvat tieteellisiksi. Sitä kautta luodaan näennäisesti tieteellisiä tuloksia tukemaan jotain ennalta ajateltua _poliittista_ tarkoitusperää.

Sen lisäksi, että muutos johtaa tieteen aseman kaventumiseen yhteiskunnassa ja ihmisen maailman ymmärtämisen heikentymiseen, se on myös hyvin vaarallista poliittisesti. Suurin osa ihmisistä ei ole tietoinen tästä kehityksestä eivätkä siten kykene havaitsemaan ilmiötä sen kohdatessaan, mikä mahdollistaa valtion ajaa tieteeksi naamioituja asioita, joita tietoisina ihmiset eivät hyväksyisi. En ihmettelisi yhtään vaikka tulevaisuudessa lääkärien vastaanottoja pitäisivät poliitikot ja poliisit yhdessä. Vähintään vastaanotoilla olisi mukana joku virkavallan jäsen pitämässä huolta, että flunssapotilas myös ajattelee poliittisesti oikein. Kaikki psykiatriset sairaudethan äänestetään olevaisiksi. Näin voidaan tehdä, koska psykiatrinen sairaus on kielikuva, joka todellisuudessa tarkoittaa vain ei-toivotun käytöksen, ajattelun ja tai tunteilun yhdistelmiä.

Sellaista sairautta kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole tieteellisesti olemassa. Olet oikeilla jäljillä.

Tuon ensimmäisen linkin juttua en ottaisi kovin tosissaan. Se on harhaanjohtavia. Jo otsikossa annetaan ymmärtää, että kaksisuuntainen mielialahäiriö olisi oikeasti sairaus ja spekulointi käydään vain sen välillä voiko sitä olla lapsilla vai ei (mikä jo sinänsä on huvittavaa, kun verrataan oikeisiin sairauksiin).

Kolmannen linkin juttu oli todella kauheaa luettavaa. Se on hyvä esimerkki psykiatrian piittaamattomuudesta, julmuudesta ja suuruuden hulluudesta.

Nämä käytetyt psyykenlääkkeet ovat yleensä psykoosilääkkeitä/neuroleptejä harva ymmärtää kuinka vaarallisia ne oikeasti ovat.

www.madinfinland.org/psykoosilaakkeet/

Kyllä niitä määräävät tietävät tasan tarkkaan mitä aineita ne ovat. Business talks.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niitä määräävät tietävät tasan tarkkaan mitä aineita ne ovat. Business talks.

Mikäli tietävät kyse on lasten myrkyttämisestä ja pahimassa tapauksessa murhaamisesta.Nämä ihmiset toimivat Suomen valtion valtuuttamina ja viranomaisten avustuksella.

Psykiatristen aineiden antaminen lapselle ei ole lääkitsemistä vaan myrkyttämistä ihan siinä missä hopeaveden antaminenkin. Se on suuri häpeä Suomen valtiolle, että lasten pahoinpitely auttamisen nimissä sallitaan. Tietenkään sellainen ei ole sallittua pakkoa käyttäen aikuistenkaan kohdalla, mutta lasten kimppuun käyminen osoittaa erityistä julmuutta.

Kerrotko vielä, että paljonko nämä kandidaattigeenit selittävät häiriön vaihtelusta yhteensä? Itse olen lukenut, että selitysvoima on niin surkea, ettet selitä edes murto-osaa ilmiön vaihtelusta populaatiosta, mutta silti tohkeissasi sönkötät jostain periytyvästä Maanis-depressiivisllä tiloilla voi olla geneettinen komponentti myös ilman, että ne olisivat sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja ympäristötekijöistä riippumattomia aivosairauksia ja etteikö niitä voitaisin hoitaa ihan vaan puhumalla. Ei geneettinen komponentti sulje pois sitä, että reaktio ei olisi puhtaasti psyykkinen reaktio ympäristöön. Myöskään se, että löydetään jotain ryhmätason poikkeavuuksia aivojen rakenteissa, ei ole suora todiste yhtenäisestä sairaudesta. Aivojen arkkitehtuurissa on eroja eri rotujen, sukupuolten, jopa sosioekonomisten luokkien välillä. Se että mustien aivot poikkeavat keskimäärin valkoisten aivoista, ei tee esimerkiksi mustien aivoista sairaita, vai oletko samaa mieltä? Se että neurolepteillä lääkittyjen makakiapinoiden aivot poikkeavat ei-lääkittyjen makakiapinoiden aivoista, ei ole todiste siitä, että makakiapinoilla on geneettisesti periytyvä skitsofrenia-niminen aivosairaus, vaikka tällaisen käsityksen voi saada ensiluokkaisesta psyiatrian alan aivokuvantamistutkimuksesta. Oletko tosiaan koskaan kuullut käsitteestä neuroplastisiteetti?. Voisit perehtyä tutkimuksiin esimerkiksi lääkityksen ja kroonisen stressin vaikutuksista aivojen toimintaan ja rakenteeseen. Yksikään psykiatrinen häiriö ei omaa minkäänlaista yhtenäistä biologista pohjaa. Tämän ovat toistaneet mm. Thomas Szazin ohella DSM-III puheenjohtaja Thomas Spitzer, DSM-IV puheenjohtaja Allan Frances. Nämä diagnoosit eivät ole lääketieteellisiä, mutta silti niitä hoidetaan sellaisina erinäisillä usein hyvin epäsesifeillä lääkkeillä, joista osaa käytetään myös vanhusten ja lasten käytösoireiden hillintään. Tätä pidät pahoinpitelynä ihan syystä, koska näillä lääkkeillä on etenkin pitkään käytettyinä usein erittäin vakavia sivuvaikutuksia. Jos niillä taas hoidettaisiin skitsofreniaa tai maanis-depressiivisyyttä, pitäisit niiden aiheuttamia komplikaatioita toki geneettisen aivosairauden ilmentymänä, etkä huolehtisi moisesta.

Kuten totesinkin jo aiemmin: ”Olet ihminen, jolla on erittäin kapea-alaiset, joustamattomat ja kipsittyneet aivot.” Neuroplastisiteetti aivoissasi on selvästikin Alzheimer-potilaan tasolla. Kun tuollaiset aivot saavat päähänsä jotain, sitä ei käännä mikään maailman mahti.

Minä olen kyllä aivosairas, mutta tyhmä en silti ole. Siksi en jatka tästä enää. Jos jatkaisin, osoittaisin vain tyhmyyteni.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten totesinkin jo aiemmin: ”Olet ihminen, jolla on erittäin kapea-alaiset, joustamattomat ja kipsittyneet aivot.” Neuroplastisiteetti aivoissasi on selvästikin Alzheimer-potilaan tasolla. Kun tuollaiset aivot saavat päähänsä jotain, sitä ei käännä mikään maailman mahti.

Minä olen kyllä aivosairas, mutta tyhmä en silti ole. Siksi en jatka tästä enää. Jos jatkaisin, osoittaisin vain tyhmyyteni.

Lue lisää

On siis joustamatonta ajattelua, ettei sotke käsitteitä keskenään eikä sano psykiatrista häiriötä aivosairaudeksi? Missä sinulle on näin opetettu? Oletko sinä itse ikinä kuullut käsitettä "fakki-idiootti"? Fakki-idiootti on ihminen, jolla on hyvin kapea-alainen tietämys asioista. Jos mennään vähän pintaa syvemmälle, fakki-idiootti hämmentyy, koska hänen on vaikea omaksua vaikeita, monimutkaisia ja moniulotteisia ilmiöitä.

Mielestäni on erittäin normaalia ajattelua tuoda esille neuroplastisiteetti ja se, että geenitutkimusten löytämätä korrelaatit selittävät korkeintaan vain muutaman prosentin tälläkin hetkellä myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaihtelusta populaatiotasolla. Se että pysyy tässä reaalitodellisuudessa eikä tee rajuja yleistyksiä yksittäisten löydösten pohjalta, ei ole joustamattomuutta, vaan ihan normaalia järkeä. Minulla ei tosin henkilökohtaisesti mitään sitä vastaan, että maanis-depresiivisyys siirrettäisiin neurologian puolelle, mutta jostain syystä näin ei olla tehty.

Arvelen kuitenkin tietäväni syyn. Se, että tehdään aivokuvantamistutkimuksia, joissa yksittäisistä kuvista tuotetaan populaatiotason keskimääräisiä rakenteita ja verrataan niitä yleensä supernormaalin eli poikkeavan vastakkaisia rakenteita omaavaan verrokkiryhmään, ja löydetään tosiaan keskimääräisiä poikkeavuuksia, ei ole todiste aivosairaudesta. Kyse on keskimääräisistä eroista ryhmien välillä. Kun tällaisia keskimääräisiä eroja löydetään, voidaan toki pohtia, että mitkä eri tekijät voisivat niitä tuottaa. Argumenttiasi seuraten minäkin voisin väittää, että varhaislapsuuden traumakokemukset ovat aivosairauksia, koska niiden tiedetään (huom, ei arvella) vaikuttavan aivojen rakenteeseen kroonisen stressivasteen kautta.
https://www.jneurosci.org/content/26/30/7870

Samalla tavalla voidaan pitkäaikaisen neuroleptilääkityksen vaikutukset eri aivojen alueisiin tulkita poikkeamaksi, joka liittyy vahvasti tiettyihin (yllättävää kyllä, neurolepteillä lääkittyihin) häiriötiloihin, kuten osin maanis-depresiivisyyteen ja skitsofreniaan. Kärsiikö siis sinusta neurolepteillä lääkitty makakiapina aivosairaudesta nimeltä skitsofrenia, jos häneltä löydetään skitsorenialle tyypillisiä rakenteellisia poikkeamia? Logiikkasi kuulostaa yhtä hupaisalta.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2386415/

Aivosairaus on sellainen yhtenäinen, lääketieteellisesti validi häiriö, joka voidaan lopulta diagnosoida aivoista aivokuvantamistutkimuksella ja jossa systemaattisesti löydetään tiettyjä poikkeavuuksia jokaisella sairastuneella yksilöllä. Psykiatrinen häiriö on tila, joka diagnosoidaan ihmisen käytöksen, tunnereaktioiden, itseilmaisun, kontekstin ja vuorovaikutuksen perusteella. Koska kyseinen häiriö perustuu psykiatrin mielipiteeseen, sitä on erittäin vaikea myös kumota myöhemmin, vaikka potilas yllättäen "parantuisi" mielisairaudestaan. Tämä johtuu siitä, että psykiatrin, toisin kuin vaikka tk-lääkärin, tulkinta on pyhä. Jos tk-lääkäri diagnosoi sinulla närästyksen, vaikka seuraavana päivänä kuolet sydänkohtaukseen rintakivun perusteella, kuolinsyyntutkija ei kirjoita närästystä kuolinsyyksi ihan vain mielistelläkseen tk-lääkärin pyhää näkemystä potilaan tilasta. Tiedätkö miksi? Kuolinsyyntutkijan ei tarvitse kysyä tk-lääkärin mielipidettä, koska hän voi diagnosoida lääketieteellisin menetelmin objektiivisesti kuolinsyyn. Psykiatrisessa häiriössä on toisin sanoen kyse tiettyyn tulkintaan ja kontekstiin sidoksissa olevasta mielipiteestä, ei aivosairaudesta.

Jos totta puhutaan, niin minä en ole ainoa ihminen, joka on saanut päähänsä tällaisen vallankumouksellisen ajatuksen, että psykiatriset häiriöt eivät ole lääketieteellisesti valideja sairaustiloja. Myöskään Thomas Szaz ei keksinyt tätä vallankumouksellista ideaa, kuten toin esille. Se tuodaan esille myös tautiluokituksissa itsessään. Hänen kanssaan ovat samaa mieltä jopa esimerkiksi Thomas Spitzer, joka työryhmineen loi DSM-III ja "lanseerasi" enemmän näitä aivosairauksiksi määrittelemiäsi tiloja muutamassa kokouksessa kuin edeltävät työryhmät yhteensä.

Tiede ja fysiologia ei ole lähelläkään sellaisia tasoja, että mielenterveydellisiä häiriö- ja sairaustiloja voitaisiin määritellä miksikään "aivosairauksiksi". Se että näin ei voida tehdä johtuu yksinkertaisesti jo tiedon rajallisuuksista ja haasteista sekä käsitteellisistä ongelmista.

Muutenkaan vain tai lähinnä fysikaalisen tieteen pitäminen "oikeana tieteenä" (vs. "mielipiteet" tms.) ei ole mikään pätevä, tai tieteellinen katsantokanta ylipäätään.

Lainauksesi oli minun kommentistani. Sinulle on kommentoinut edellä joku toinen. Suomi24:n nimimerkkipolitiikka on typerä. Se saa aikaan suurtakin sekaannusta. Asiaan.

Mikään mielisairaus ei ole eikä voi olla perinnöllinen. Mielisairaus viittaa ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun ja tai tunteiluun, ja se mikä on ei-toivottua riippuu paikasta ja ajasta. Geenit ovat kyllä todellisia, mutta ne määräävät ainoastaan fyysisiä ominaisuuksiamme, kuten hiusten värin ja pituuden, sekä sitä sairastummeko tiettyihin sairauksiin ja toisaalta herkkyyttämme sairastua johonkin toisiin sairauksiin. Luonnollisestikaan geenit eivät ole tietoisia syntyvän henkilön yhteiskunnan tai maan kulttuurista, riidoista, poliittisesta ilmastosta, joten ne eivät vaikuta niin sanottuihin mielisairauksiin. Sama koskee kuvantamis- ja proteiinilöydöksiä sekä kaikkia muitakin mahdollisia havaintoja. Havainnot voi olla oikeita, mutta niillä ei ole eikä voi olla mitään tekemistä minkään mielisairauden kanssa jo edellä mainituista syistä.

Szaszista mainittakoot sen verran, että hänellä ja Freudilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Szasz on kirjoittanut psykiatrisen humpuukin ohella myös Freudista ja freudilaisesta sekoilusta muun muassa kirjassaan The Myth of Psychotherapy.

Kaikki tiede on mielikuvitustiedettä.

Se, että ihmiset satsaavat johonkin paljon rahaa, vaivaa ja aikaa, ja väittävät toimintansa olevan tieteellisesti, ei tee toiminnnasta tieteellistä ja saaduista tuloksista tieteellisesti totta. Hyvinä esimerkkeinä toimivat astrologia ja homeopatia, sekä psykiatria.

Ilmiöitä on olemassa vaikka mitä: tuuli, tanssimania, tulivuorenpurkaus, vaalit, onnellisuus, onnistuminen, onnittelu, virkaanastujaiset, kiusaus, suru ja niin edelleen. Se, että jokin asia on ilmiönä olemassa ei tee siitä sairautta.

Viimeinen toteamuksesi on runollinen, jopa taiteellinen, kielikuvallinen ilmaisu ilmiöstä, mikä vain korostaa sitä väitettä, että psykiatrisessa kontekstissa kyseessä on sairaus aina vain kielikuvallisessa merkityksessä. Lääketieteen puolella esimerkiksi diabeteksesta ei tarvitse puhua kielikuvallisesti, kun voimme vain todeta mikä on elinmistössä pielessä. Psykiatriassa sydämet särkyvät ja mielet murtuvat.