Skepsis kertoo toimintasa tarkoitusperiaatteiksi seuraavat kohdat:
" - Edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta.
- Edistää kiisteltyjen tai erityisen poikkeuksellisten väitteiden tieteellistä tarkastelua.
- Edistää keskustelua tieteelliseen maailmankuvaan liittyvistä tärkeistä aiheista.
- Ylläpitää tällaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa, järjestää kokouksia ja keskustelu- ja luentotilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja valistustoimintaa."
Kriittistä ajattelua tieteellisessä ja muussakin mielessä on nykyään kovin paljon. Toisaalta uskomuksia, jotka eivät perustu kriittiseen järkeen on yhä lisääntyvässä määrin. Ihminen etsii nykyään nimenomaan omaa tietoa, omia kokemuksiaan.
Mihin siis skeptismiä tarvitaan, jos kriittinen ajattelu on jo muutenkin huipussaan, ja toisaalta ihmiset haluavat etsiä yhä enemmän myöskin persoonallista ja yksilöllistä maailmankuvaa ja kokemuksia?!? Näitähän pohjustivat itse asiassa monet 1900 luvun tieteelliset aatteet, yhtenä lähtökohtana voisi pitää vaikkapa eksistentialismia.
Onko skeptismi epäonnistunut, taikka onko sillä enää oikeaa tarvetta tai käyttöä, siten että siitä olisi todellista hyötyä ihmisillä tavoitteissaan, joita nyt valistuneet ihmiset suurilta osin osaavat paljolti muutenkin nykypäivinä ylläpitää!?
Vai haluaako/pitäisikö skeptismin kaupallistua?!? Järjestää joku "epäilijöitten pridekulkua", jossa skeptikot kompisivät kodeistaan kaduilla juhlistamaan valtaisin oheikrääsän oheen, miten hienoa on vapaasti ylläpitää näitä epäilyjen periaatteita!?!
Toisaalta voisi kysyä, kuten olen joskus joillakin nettipalstoilla tehnyt aiemminkin, että miksi skeptikko iskee yleensä vain "Poikkitieteellisten" näkemysten ja maailmankuvan esittäjien nahkaan?!? Eikö vaikkapa "yleisen kaupallisuudentavavoittelun" epäileminen olisi ainakin ihmisen sivistyksen ja valistuneisuuden kannalta tuottavampaa.
Tai eikä vaikkapa netti ole pullollaan "hullunhulppeaa pintajulkisuutta", jota kritisoimalla voisi kääntää ihmisien ajattelua pois pinnallisista ilmiöistä, joihinkin vakavampiin aiheisiin taikka keskusteluihin?!
Yleensä toki skeptismi elää tiedemaailmasta, mutta eihän tiede juurikaan (kuin korkeintaan aniharvoissa tapauksissa) tarvitse lisää kriittisyyttä toimintatapoihinsa, sen sijaan maailma on täyttä pinnallisuutta, kaupallisuudetavoitteluineen jota pitäisi laittaa ihmismassat epäilemään huomattavasti nykyistä tiukemmin.
Nykysuuntauksella skeptikoille ei jää itselleen kuin kaupallistumisen vaihtoehto, tehdä skeptismistä itsestään jokin "suuri trendi", kuten aiemmin tuossa "epäilijöitten kulkueella" jo jokseenkin viittasinkin. Muutoin skeptismi jää yhä pienenevän piirin kalvakaksi kerhoksi, joka koettaa joskus tempaista, väittämällä "huuhaaksi", jotakin joka yleensä sitä jollain tasolla onkin. Tosin tällä on vain äärettömän minimaallinen vaikutus siihen, etteivätkö ihmiset yhä enenevästi kuitenkin uskoisi yhä yksilöllisempään maailmankuvaan, joka varmasti tulevina vuosina tai vuosikymmeninä synnyttää yhä enemmän "huuhaata", eli periaatteessa antaa ihmisille "hetken happea" vaikka vain kuvittelemalla olla jotakin, jota se kriittinen maailmankuva, jota kaikkialla paljon nykyään on, ei nykyään heille tarpeeksi tarjoa. Kyse on siitä, että ihmiset myös etsivät omaa yksilöllisyyttään, identiteettiään maailmassa joka on muuttuva, ja joihinkin asioihin ei tieteellinen maailmankuva anna kerta kaikkiaan vastausta.
Eli toistan aloituskysymyksen: Onko Skeptismi epäonnistunut?!? Olisiko sitä aika suunnata muualla kuin tieteellisen maailmankuvan edistämiseen, koska maailmankuva yleensä nykyään on (kuten jo todettua) kovinkin tiedeorientoitunutta. Tai onko aika vain ajanut ohi sen ajan, että tiedettä voisi "markkinoida" niillä keinoilla joilla skeptikot ovat sitä olemassa olonsa ajan tehneet?!?
" - Edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta.
- Edistää kiisteltyjen tai erityisen poikkeuksellisten väitteiden tieteellistä tarkastelua.
- Edistää keskustelua tieteelliseen maailmankuvaan liittyvistä tärkeistä aiheista.
- Ylläpitää tällaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa, järjestää kokouksia ja keskustelu- ja luentotilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja valistustoimintaa."
Kriittistä ajattelua tieteellisessä ja muussakin mielessä on nykyään kovin paljon. Toisaalta uskomuksia, jotka eivät perustu kriittiseen järkeen on yhä lisääntyvässä määrin. Ihminen etsii nykyään nimenomaan omaa tietoa, omia kokemuksiaan.
Mihin siis skeptismiä tarvitaan, jos kriittinen ajattelu on jo muutenkin huipussaan, ja toisaalta ihmiset haluavat etsiä yhä enemmän myöskin persoonallista ja yksilöllistä maailmankuvaa ja kokemuksia?!? Näitähän pohjustivat itse asiassa monet 1900 luvun tieteelliset aatteet, yhtenä lähtökohtana voisi pitää vaikkapa eksistentialismia.
Onko skeptismi epäonnistunut, taikka onko sillä enää oikeaa tarvetta tai käyttöä, siten että siitä olisi todellista hyötyä ihmisillä tavoitteissaan, joita nyt valistuneet ihmiset suurilta osin osaavat paljolti muutenkin nykypäivinä ylläpitää!?
Vai haluaako/pitäisikö skeptismin kaupallistua?!? Järjestää joku "epäilijöitten pridekulkua", jossa skeptikot kompisivät kodeistaan kaduilla juhlistamaan valtaisin oheikrääsän oheen, miten hienoa on vapaasti ylläpitää näitä epäilyjen periaatteita!?!
Toisaalta voisi kysyä, kuten olen joskus joillakin nettipalstoilla tehnyt aiemminkin, että miksi skeptikko iskee yleensä vain "Poikkitieteellisten" näkemysten ja maailmankuvan esittäjien nahkaan?!? Eikö vaikkapa "yleisen kaupallisuudentavavoittelun" epäileminen olisi ainakin ihmisen sivistyksen ja valistuneisuuden kannalta tuottavampaa.
Tai eikä vaikkapa netti ole pullollaan "hullunhulppeaa pintajulkisuutta", jota kritisoimalla voisi kääntää ihmisien ajattelua pois pinnallisista ilmiöistä, joihinkin vakavampiin aiheisiin taikka keskusteluihin?!
Yleensä toki skeptismi elää tiedemaailmasta, mutta eihän tiede juurikaan (kuin korkeintaan aniharvoissa tapauksissa) tarvitse lisää kriittisyyttä toimintatapoihinsa, sen sijaan maailma on täyttä pinnallisuutta, kaupallisuudetavoitteluineen jota pitäisi laittaa ihmismassat epäilemään huomattavasti nykyistä tiukemmin.
Nykysuuntauksella skeptikoille ei jää itselleen kuin kaupallistumisen vaihtoehto, tehdä skeptismistä itsestään jokin "suuri trendi", kuten aiemmin tuossa "epäilijöitten kulkueella" jo jokseenkin viittasinkin. Muutoin skeptismi jää yhä pienenevän piirin kalvakaksi kerhoksi, joka koettaa joskus tempaista, väittämällä "huuhaaksi", jotakin joka yleensä sitä jollain tasolla onkin. Tosin tällä on vain äärettömän minimaallinen vaikutus siihen, etteivätkö ihmiset yhä enenevästi kuitenkin uskoisi yhä yksilöllisempään maailmankuvaan, joka varmasti tulevina vuosina tai vuosikymmeninä synnyttää yhä enemmän "huuhaata", eli periaatteessa antaa ihmisille "hetken happea" vaikka vain kuvittelemalla olla jotakin, jota se kriittinen maailmankuva, jota kaikkialla paljon nykyään on, ei nykyään heille tarpeeksi tarjoa. Kyse on siitä, että ihmiset myös etsivät omaa yksilöllisyyttään, identiteettiään maailmassa joka on muuttuva, ja joihinkin asioihin ei tieteellinen maailmankuva anna kerta kaikkiaan vastausta.
Eli toistan aloituskysymyksen: Onko Skeptismi epäonnistunut?!? Olisiko sitä aika suunnata muualla kuin tieteellisen maailmankuvan edistämiseen, koska maailmankuva yleensä nykyään on (kuten jo todettua) kovinkin tiedeorientoitunutta. Tai onko aika vain ajanut ohi sen ajan, että tiedettä voisi "markkinoida" niillä keinoilla joilla skeptikot ovat sitä olemassa olonsa ajan tehneet?!?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta+Skepsis-yhteisöä+eikä+muitakaan+skeptikkojärjestöjä+ole+oikeasti+koskaan+tarvittu+koska+niiden+ajattelumalli+on+aina+ollut++hyvin+vahvasti+ideologinen+ja+monella+tapaa+yksipuolinen.+
Kylläpä voittekin olla pahasti metsässä. Skeptikko ei todellakaan luule tietävänsä asioita joita hän ei tiedä. Älkää nyt sentään sekottako uskovaista ja skeptikkoa. Kyllä teidän täytyy osata edes se ero tehdä, kun osaatte noin pitkään kirjoittaakin. Olen kyllä melko skeptinen tämänkin asian suhteen.
"Älkää nyt sentään sekottako uskovaista ja skeptikkoa."
Ääriskeptikolla ja ääriuskovaisella on kyllä monia yksityiskohtia. Ääriskeptismi on vain laittanus uskonnon paikalle tieteen ja sen traditiot, joita tahtoo puolustaa henkeen ja vereen.
Skeptikko siis näkee, että "Vanha on aina uutta voimakkampi", onko se sitten lopulta mitään kriittisyyttä, niin itseään kuin tieteellistä ajatteluakaan kohtaa.??! Missä on skeptikon kritiikki siitä, mikä on ihmisille yleensä hyödyllistä (kuten omat kokemukset, jotka on yhtäläistävässä maailmassa yhä tärkeämpia), ja mihin sitä tarvitaan?! Ja miksi skeptikoilla on yleensä tarve asettua (vanhoillisen) tiedetradition puolelle?!?
Näen, että skeptismin ansiot ovat jossain 1700 luvulla nk.valistuksen ajassa, jossa katollinen kirkko ajattiin tieteen ansioista (pitkästä aikaa ja syystäkin) ahtaalle. Sellaista uskonnollista ahdastmielisyyttä toki on syytäkin kritisoita. mutta siitä on otettu isoja aseleita viimeisinä vuosisatoina. Darwinin teoriat toivat jo 1800 luvulla lukkoja sille, että ahdasmieliseen uskovaisuuteen voisi enää luottaa. Ennen 1800 lukuahan ei edes ("kiitos" katolisen kirkon) edes uskotto siihen, että lajeja on voinut kuolla sukupuuttoon, kaiken piti siis pysyä ennallaan.
Maailma on kuitenkin jatkuvasti (ja yhä kiihtyvästikin) kehittyvä maailma. Ihmismassojenkin kuva todellisuudesta muuttuu yhä kiihtyvästi. Kysyn: miten ja mistä perusskeptikko aikoo yhä enemmän pitää kiinni, kun tosiasiat muuttavat sitä tieteellistäkin maailmaa yhä voimakkaammin, jolloin myös omista kokemuksista (joita mm."uskonnolliset kokemukset" usein ovat ... ) halutaan pitää enemmän kiinni, ja toisaalta kun se tieteellinenkin maailman kuva muuttuu yhä enenevässä määrin, jolloin vanhaa on olemassa olevan tiedon varassa yhä vaikeampaa puolustaa, kun tosiasiat puhuvat yhä enemmän "vanhaa" vastaan??!!