Onko skeptismi epäonnistunut??!

Minusta Skepsis-yhteisöä eikä muitakaan skeptikkojärjestöjä ole oikeasti koskaan tarvittu koska niiden ajattelumalli on aina ollut hyvin vahvasti ideologinen ja monella tapaa yksipuolinen.

Skeptisyys on kyllä sinänsä aina hyvinkin tarpeellista mutta kun siihen yhdistetään umpimielisyys ja nykyisen tieteen tai lähinnä sen 1800-luvun lopun tieteen puhtaasti reduktionistis-materialistis-mekaaninen ideologia niin kyse on lähinnä melko fanaattisista tosiuskovaisista tai tosiepäsukoisista suhteessa kaikkeen mikä ei sovi siihen omaksuttuun ideologiaan.

"Edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta."

Tarvitseeko tieteestä tehdä uskonto tai ideologia? Tieteellinen metodi ei varsinkaan Popperilaisessa muodossaan oikein vastaa toimivaa tieteellistä toimintaa koska siinä oletetaan liikaa todellisuudesta ennen tutkimista ja lisäksi pyritään tuottamaan jonkinlainen idioottivarma ja mekaaninen tieteen metodi joka taas on lähinnä toiveajattelua.

Paul Feyerabendin "anything goes" on paljon realistisempi malli koska periaatteessa riittää että jos jokin tiedonhankkimistapa on todettu toimivaksi niin sitten toimii (esim. kaukonäkeminen) vaikka ei olekaan tietenkään aina 100% virheetöntä niin kuin ei mikään muukaan tiedon hankkimismetodi.

"Edistää kiisteltyjen tai erityisen poikkeuksellisten väitteiden tieteellistä tarkastelua."

Pikemminkin yritttää estää kaikkia valtavirrasta tai akateemista tiedeyhteisön "puoluelinjasta" poikkeavien asioiden tutkimista. Tämä taitaa olla skeptikkojen pääasiallinen kiinnostuksen kohde vaikka oikeitakin huijareita löytyy mutta skepojen asenne on usein niin että poikkeukselliset ilmiöt ovat aina oletusarvoisesti mahdottomia ja aiheen tutkijan ilmiön olemassaoloon uskomista pidetään aina negatiivisena asiana ja johtopäätös on aina tutkimatta sellainen että kyse on aina joko huijauksesta tai virheestä koska sellaisia ilmiöitä ei oikeasti voi olla edes olemassa heidän mukaansa.

Valtavirtatieteen kohdalla taas automaattisesti edellytetään että tutkijat eivät ala keinuttamaan venettä eli eivät saa kyseenalaistaa valtavirtatieteen käsityksiä ainakaan tieteenalan virassa olevia auktoriteettien suhteen. Pienet muutokset sallitaan ja ne tietysti onnistuvat läpäisemään vertaisarvioinnin ennakkosensuurin.

"Edistää keskustelua tieteelliseen maailmankuvaan liittyvistä tärkeistä aiheista."

Skeptikot itse saavat päättää mikä on "järkevä" ja "tieteellinen" maailmankuva ja yleensä se tarkoittaa sekä ateismia ja materialismia Dawkinsin,taikuri Randin, Daniel Dennettin yms. fanaattisten kiertävien saarnamiesten uskomuksien edistämistä joilla hyvin samantapainen ehdoton retoriikka kuin tyypillisillä fundamentalistiuskovaisilla.

Skeptikko luulee aina tietävänsä asian oikean laidan eikä ymmärrä että tieteessä on aina jatkuva itsensä korjaamisen tarve joka toteutuu käytännössä lähinnä vain tieteen auktoriteettien hautajaisten kautta ja siis äärimmäisen hitaasti ja vaivalloisesti.

"Ylläpitää tällaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa, järjestää kokouksia ja keskustelu- ja luentotilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja valistustoimintaa."

Tuo pitänee paikkansa ja esim. yhtä parapsykologiaa tutkivaa vastaan löytyy tuhansia wanna-be debunkkaajia ja ajatuspoliiseja joiden toiminta saa Orwellinkin 1984 kirjan kuvauksen näyttämään melkein positiiviselta ja lievältä. Skeptikoille tarkoitus tuntuu pyhittävän aina keinot jotka keinot ovat pääsääntöisesti huijausta ja valehtelua koska skeptikot itse uskovat että heitä jatkuvasti huijataan ja heille valehdellaan.


"Ihminen etsii nykyään nimenomaan omaa tietoa, omia kokemuksiaan."

Näinhän jokaisen yksilön pitäisikin tehdä eikä vain omaksua ylhäältä päin annettua virallista tietoa joka kieltää yksilöiden omien kokemusten arvon jos ne kokemukset eivät ole yhteeensopivia skeptikkojen maailmankuvan kanssa.

" toisaalta ihmiset haluavat etsiä yhä enemmän myöskin persoonallista ja yksilöllistä maailmankuvaa ja kokemuksia?!?"

Niin sehän sitten olis aivan hirveitä kun tyypillinen skeptikko on myös yleensä kontrollifriikki koska kaikki persoonalliset vapaudet johtavat heidän kaaokseen ja anarkiaan ja ainoa vaihtoehto on sitten jonkinlainen kollektiivinen fasistis-kommunistinen yhteiskunta jossa vallitsee tiukka kuri varsinkin ajattelun suhteen.

Skeptikkoyhteisöt ovat nykyajan vastine Katolisen kirkon inkvisitiojärjestelmälle vaikka keinot ovatkin vähemmän fyysistä väkivaltaa korostavia ja lähinnä keskittyvät henkisen väkivallan eri muotoihin.

"Yleensä toki skeptismi elää tiedemaailmasta, mutta eihän tiede juurikaan (kuin korkeintaan aniharvoissa tapauksissa) tarvitse lisää kriittisyyttä toimintatapoihinsa, sen sijaan maailma on täyttä pinnallisuutta, kaupallisuudetavoitteluineen jota pitäisi laittaa ihmismassat epäilemään huomattavasti nykyistä tiukemmin."

Lisää kriittisyyttä tarvitaan ns. "tieteen" suhteen!

Belisario

"Älkää nyt sentään sekottako uskovaista ja skeptikkoa."

Ääriskeptikolla ja ääriuskovaisella on kyllä monia yksityiskohtia. Ääriskeptismi on vain laittanus uskonnon paikalle tieteen ja sen traditiot, joita tahtoo puolustaa henkeen ja vereen.
Skeptikko siis näkee, että "Vanha on aina uutta voimakkampi", onko se sitten lopulta mitään kriittisyyttä, niin itseään kuin tieteellistä ajatteluakaan kohtaa.??! Missä on skeptikon kritiikki siitä, mikä on ihmisille yleensä hyödyllistä (kuten omat kokemukset, jotka on yhtäläistävässä maailmassa yhä tärkeämpia), ja mihin sitä tarvitaan?! Ja miksi skeptikoilla on yleensä tarve asettua (vanhoillisen) tiedetradition puolelle?!?

Näen, että skeptismin ansiot ovat jossain 1700 luvulla nk.valistuksen ajassa, jossa katollinen kirkko ajattiin tieteen ansioista (pitkästä aikaa ja syystäkin) ahtaalle. Sellaista uskonnollista ahdastmielisyyttä toki on syytäkin kritisoita. mutta siitä on otettu isoja aseleita viimeisinä vuosisatoina. Darwinin teoriat toivat jo 1800 luvulla lukkoja sille, että ahdasmieliseen uskovaisuuteen voisi enää luottaa. Ennen 1800 lukuahan ei edes ("kiitos" katolisen kirkon) edes uskotto siihen, että lajeja on voinut kuolla sukupuuttoon, kaiken piti siis pysyä ennallaan.

Maailma on kuitenkin jatkuvasti (ja yhä kiihtyvästikin) kehittyvä maailma. Ihmismassojenkin kuva todellisuudesta muuttuu yhä kiihtyvästi. Kysyn: miten ja mistä perusskeptikko aikoo yhä enemmän pitää kiinni, kun tosiasiat muuttavat sitä tieteellistäkin maailmaa yhä voimakkaammin, jolloin myös omista kokemuksista (joita mm."uskonnolliset kokemukset" usein ovat ... ) halutaan pitää enemmän kiinni, ja toisaalta kun se tieteellinenkin maailman kuva muuttuu yhä enenevässä määrin, jolloin vanhaa on olemassa olevan tiedon varassa yhä vaikeampaa puolustaa, kun tosiasiat puhuvat yhä enemmän "vanhaa" vastaan??!!