Mieleen tuli että en ole koskaan ollut rakastunut tai rakastanut ketään ja tarkoitan nyt romanttista rakkautta. Ihastunut kyllä joskus olen ollut mutta juttu ei ole jatkunut sen pidemmälle. Mietin miksi asia ei ole vaivannut minua. Varmasti syynä on että en tiedä mitä olen menettänyt.
Aavistan kuitenkin että jotakin erittäin arvokasta. Syy tilanteeseeni on että olen ollut nuoresta lähtien täysin syrjäytynyt sosiaalisesta elämästä. En vain osaa olla naisen kanssa. Saati että tietäisin miten suhdetta hoidetaan. Olen toki ollut koko ajan elämässä muuten kiinni. Kuitenkin tunnen että olen jollakin tavalla vajaa ja kehittymätön. Tosin en usko että parisuhdekokemus nyt tekee kenestäkään sen parempaa ihmistä. Korkeintaan kehittyy sosiaalisia taitoja.
Olen katsonut koko ikäni ulkopuolisena kun muut ovat pariutuneet ja elävät parisuhteessa. Nyt epäilen jo onko minusta siihen. Olenko kuitenkin liian erakko. Eniten kuitenkin pelkään jos nyt onnistuisin pääsemään suhteeseen että se epäonnistuisi.
Sen verran ymmärrän että varmasti suurin osa pariutuu aikeenaan pysyä yhdessä lopun ikää. Olen nähnyt eronneita ja tiedän eron olevan kipeä asia. Pitäisi siis onnistua pariutumaan juuri oikean kanssa jotta suhde olisi varmempi.
Kun olen ollut koko aikuisiän töissä. Luonteeltani olen introvertti ja kai voi sanoa että yksinäisyys vaivaa minua harvoin. Olen oppinut täyttämään tätä tyhjiötä tekemisellä. Minulla on kiinnostuksen kohteita joihin kulutan energiaani ja aikaani.
40v eikä koskaan rakastunut!
28
112
Vastaukset
- Anonyymi
Oletko varma että olet hetero?
- Anonyymi
Et ole menettänyt oikeastaan mitään.
Oman laajan kokemukseni mukaan tuo ihana rakastuminen ei kauaa kestä ja seksi on aina huonoa ja loppuu nopeasti, jolloin parisuhde muuttuu parhaimmillaan arkea tukevaksi ystävyydeksi.
Sit jos olisit onnistunut pariutumaan niinkuin hyvän normaalin ihmisen kuuluukin, niin ei aikaakaan, kun kakarat pilaavat elämäsi. Kun katselee perheellisten elämää keskiluokkaisella pienkerrostaloalueella, niin ei käy kateeksi. Rahat menee lapsiin, raadat 24/7 etkä edes saa olla oma itsesi, ettet näytä vaimosi silmissä luuserilta.
Voit tietenkin yrittää alistaa akkasi, mut siitähän se alkaa turpoamaan ja syömään kostoksi pankkitilin tyhjäksi.
Tähän lisäksi jatkuvat riidat siivoamisesta ja rahankäytöstä.
Ehkä olet vain realisti ja siksi vaikea todella rakastua? Ihminen on ruma eläin, varsinkin sisäisesti.Täytyy sanoa, että jos se olisi aina tuollaista millaiseksi kuvailet. Tuskin kukaan haluaisi ikinä olla parisuhteessa, kerran kokeiltuaan.
Ei se nyt sentäs noin kamalaa ole. Ei oman kokemukseni pohjalta sanottuna ainakaan. On niitä raskaita päiviä ja elämänjaksojakin, jolloin joutuu pinnistelemään arjessa enemmän ja vähemmän. Eikä aina tunnu kivalta kaikki (ihmisluonne on sellainen), mutta ei ne jaksot useinkaan kauaa kestä, kun taas tuntuu paremmalle ja helpommalle.
Jokainen joskus väsyy, jos vaikka kasaantuu paljon vastuuta ja tehtävää eikä aina kykene tasavahvasti selviämään niistä. Silloin saattaa hetkellisesti tuntua, että ompa kuormaa nyt liikaa ja se latistaa fiiliksiä.
Parisuhdearki voi olla oikein hyvää, vaikka joskus on päiviä ettei toisen kanssa ole kaveria kummempi. :)
Minusta on ihan normaaliakin, että parisuhde muuttuu alkujen jatkuvasta liehittelystä ja kutkuttelusta ihan normaali arjeksi kaikkine arkisine asioineen. Eikä jatkuvasti ole vain hauskaa ja hupaisaa. En tunne yhtään ihmistä jolla olisi yksinäänkään aina mukavaa. :D
Saati sitten jonkun toisen kanssa jolla sattuu olemaan vaikka paha päivä ja sullakin sattuu just silloin olemaan. Sitten on kaksi jotka jöröttää. Mut noista kakkis fiiliksistä voi ja yleensä pääsee yli. Ei niihin tartte hirttää kii.
Minusta menee pahasti metsään, jos kuvittelee että parisuhde on alun kaltaista kukkaketo hattara humpuukia läpi elämän. Ihan huono lähtökohtakin jo olettaa, etä aina naurattaa yhdessä ja on vaan niin mukavaa, että paidasta napit sinkoo.. :)Abrakadabra kirjoitti:
Täytyy sanoa, että jos se olisi aina tuollaista millaiseksi kuvailet. Tuskin kukaan haluaisi ikinä olla parisuhteessa, kerran kokeiltuaan.
Ei se nyt sentäs noin kamalaa ole. Ei oman kokemukseni pohjalta sanottuna ainakaan. On niitä raskaita päiviä ja elämänjaksojakin, jolloin joutuu pinnistelemään arjessa enemmän ja vähemmän. Eikä aina tunnu kivalta kaikki (ihmisluonne on sellainen), mutta ei ne jaksot useinkaan kauaa kestä, kun taas tuntuu paremmalle ja helpommalle.
Jokainen joskus väsyy, jos vaikka kasaantuu paljon vastuuta ja tehtävää eikä aina kykene tasavahvasti selviämään niistä. Silloin saattaa hetkellisesti tuntua, että ompa kuormaa nyt liikaa ja se latistaa fiiliksiä.
Parisuhdearki voi olla oikein hyvää, vaikka joskus on päiviä ettei toisen kanssa ole kaveria kummempi. :)
Minusta on ihan normaaliakin, että parisuhde muuttuu alkujen jatkuvasta liehittelystä ja kutkuttelusta ihan normaali arjeksi kaikkine arkisine asioineen. Eikä jatkuvasti ole vain hauskaa ja hupaisaa. En tunne yhtään ihmistä jolla olisi yksinäänkään aina mukavaa. :D
Saati sitten jonkun toisen kanssa jolla sattuu olemaan vaikka paha päivä ja sullakin sattuu just silloin olemaan. Sitten on kaksi jotka jöröttää. Mut noista kakkis fiiliksistä voi ja yleensä pääsee yli. Ei niihin tartte hirttää kii.
Minusta menee pahasti metsään, jos kuvittelee että parisuhde on alun kaltaista kukkaketo hattara humpuukia läpi elämän. Ihan huono lähtökohtakin jo olettaa, etä aina naurattaa yhdessä ja on vaan niin mukavaa, että paidasta napit sinkoo.. :)Ja ainahan on vaikeampaa, jos on ihan vääränlaisen ihmisen valinnut kumppaniksi. Olkaa siis järkeviä, kun mietitte kumppani ehdokasta...onko siinä potentiaalia pitkässä juoksussa.
- Anonyymi
No aloittaja, katsos, heti resonoi joku perheellinen, ihailtavan rehellisesti!!
Juuri tuon perusolemuksen olen havainnut: tylsyyttä, ikuiselta tuntuvaa väsymystä, jne.
Jos olet todellakin introvertti, niin nauti omasta elämästäsi. Kuten sanoin, romanttinen parisuhde on yliarvostettu haavekuva jonka murenemiseen ei kauaa mene. Sempä takia monet pistää nopeasti kumppaninsa kiertoon, mutta ainakaan minä en tykkää sellaisesta menettelystä, mieluummin olen yksin. En halua tuottaa sydänsuruja.
Tietysti on niitä värikkäitäkin yksilöitä, mutta niissäkin on sitten omat ongelmansa, kuten tiedetään. Eikä taviksen suhde outolintuun ole ihan helppo sekään. Tosiaankin kannattaa miettiä kehen sitoutuu tai haluaa sitoutua.
Kiitos rehellisestä vastauksesta, edellinen. - Anonyymi
Ei ole kauaa, kun linja-autossa pari teinityttöä jutteli keskenään että "meidän iskä muutti pois". Sinullakin voisi olla jo teini-ikäisiä lapsia, ja kun vaimo ottaa eron, lennät ulos talosta ja makselet elareita.
- Anonyymi
Olisihan silloinkin edes lapset. Elämällä olisi joku tarkoitus. Ei ole hyvä olla huonossa suhteessa. Mutta ei ole hyvä olla yksinkään kun sitä ei halua. Se on kuin vankila missä näet vuosien valuvan ohi ilman että olet elänyt ja saanut elämältä mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole kauaa, kun linja-autossa pari teinityttöä jutteli keskenään että "meidän iskä muutti pois". Sinullakin voisi olla jo teini-ikäisiä lapsia, ja kun vaimo ottaa eron, lennät ulos talosta ja makselet elareita.
YH jolla on pari teinityttöä.
Pervon miehen unelma. - Anonyymi
"Et ole menettänyt mitään" Minusta tuntuu että olen menettänyt 20v parhaita vuosia elämättä niitä:D
Anonyymi kirjoitti:
Olisihan silloinkin edes lapset. Elämällä olisi joku tarkoitus. Ei ole hyvä olla huonossa suhteessa. Mutta ei ole hyvä olla yksinkään kun sitä ei halua. Se on kuin vankila missä näet vuosien valuvan ohi ilman että olet elänyt ja saanut elämältä mitään.
Ihan samalta tuntuu. Ilman perhettä ja lapsia elämä jää elämättä. Harrastukset, oma aika, se on nähty, 20 vuotta yksin.
Kirjoita mulle jos haluut
- Anonyymi
Nautin toki elämästäni introverttina. En muuten varmasti olisikaan tässä tilanteessa jos välittäisin ihmisistä. Se on vain kun keski-ikäisenä ymmärtää ettei olekaan kuolematon kuten vielä parikymppinen. Tuntuu kauhealta ajatella elämää jossa ei olisi koskaan kokenut rakkautta ja parisuhdetta. Sellainen elämä tuntuu hirvittävän köyhältä ja hukkaan valuneelta. En toki usko että parisuhdekaan on aina ruusunpunaista.
- Anonyymi
Rumat syrjäytyy jo nuorena ja sitten 40 vuotiaana ovat vielä neitsyitä.
- Anonyymi
Et ole ainut nelikymppinen ätmi. Palstalla on niitä kymmeniä. Ulkonäkö on se syy miksi miehet syrjäytyy.
- Anonyymi
Itse epäilen että syy on kyvyttömyys aidosti kiinnostua ja välittää toisesta. Naisesta haetaan niitä pinnallisia asioita, että miellyttää silmää ja saa seksiä. Huomaa jutuista, että naisen pitäisi olla aina mukava eikä huonoja päiviä saisi olla.
- Anonyymi
Kyllä ihan normaalit miehetkin jotka on sosiaalisia ja käyvät töissä ja yrittävät iskeä naisia niin eivät saa naisia. Ulkonäkö ei vaan riitä naisille ja ovat sen takia kokemattomia 40 vuotiaana.
Ensimmäinen kysymys:
Haluaako parisuhteen parisuhteen vuoksi vai ihmissuhteen?
Ei toista voi rakastaa, jos haluaa suhteen vain itsensä vuoksi, omien tarpeidensa tyydyttäjäksi.
Jos elämää täyttää mielekkyydellään muut asiat kuin ihminen, niin silloin on ehkä hyvä pidättäytyä olla itsekseen. Ei kukaan halua olla toiselle hetken korvaava käyttöesine, joka nakataan syrjään kun mielekkämpää puuhaa sattuu kohdalle.- Anonyymi
En halua parisuhdetta koska ei ole parempaa tekemistä. Haluan parisuhteen koska tunnen kaipaavani toisen ihmisen läheisyyttä. Uskon että voin myös antaa toiselle sitä samaa. Tuntea että joku tarvitsee ja haluaa minut. On totta että olen varmaan luonteeltani lähellä erakkoa mutta mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän kaipaan toista ihmistä.
Anonyymi kirjoitti:
En halua parisuhdetta koska ei ole parempaa tekemistä. Haluan parisuhteen koska tunnen kaipaavani toisen ihmisen läheisyyttä. Uskon että voin myös antaa toiselle sitä samaa. Tuntea että joku tarvitsee ja haluaa minut. On totta että olen varmaan luonteeltani lähellä erakkoa mutta mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän kaipaan toista ihmistä.
Taisit saada vakuuttuneeksi minut. Ainakin puhut niillä sanoilla, mitä tosissaan oleva ihminen sanoisi.
Toivon todella että löytäisit kaltaisesi vierellesi.
Mun mielestä ikä ei tässä ole millään muotoa esteenä. Ihmissuhdehan voi löytyä mistä tahansa, milloin tahansa. Toisaalta siinäkin pitää hieman siirtyä enemmän oman mukavuusalueen ulkopuolelle; oltava hieman rohkea silloin kun ei edes haluaisi (tai olisi helpompaa olla olematta).
Jos saa kontaktin henkilöön, jonka kanssa viihtyy, niin tilanteesta kannattaa pitää kiinni. Ajattelematta mahdollisia esteitä tai vaikeuksia. Niillähän on tapana vain selittää itselleen, ettei tästä mitään tule.
Ihminen, jonka läheisyydessä haluaa olla, on myös todella viihdyttävä hänen kanssaan. Ei siksi, että hän kaunis tai komea, vaan siksi, että hän tuntuu hyvältä.- Anonyymi
Olen minä yrittänyt miettiä missä kohdalle osuisi parhaiten potentiaalisia kumppaneita. On mulla tietysti neljänkympinkin kriisikin mikä saa yksinäisyyden tuntumaan pahemmalta kuin koskaan. Oikeesti mä olen ihan hajalla. Mä luulen ymmärtäväni miltä niistä ikisinkuista jotka kertoivat joskus iltsikassa kokemuksistaan voisi tuntua. Tuntuu vaikealta lähteä tutustumaankaan ihmisiin kun oma mieli on sekaisin. No yritän koota itseni ja kätkeä epätoivoni.
- Anonyymi
Mies syrjäytyy koska ei juo viinaa eikä käy baareissa nuoresta lähtien. Minä aloin juomaan jo 14 vuotiaana koska muut pojat joi ja ne oli naisten seurassa ja halusin porukoihin joten hommasin porukoille kaljaa ja tytöt tykkäsi ja sain suosiota porukoissa. Sitten naapurissa asuva tyttö ihastui minuun ja oltiin yhdessä. Niin se menee että nuorena kun juo viinaa niin tapaa naisia.
T: Viinamies - Anonyymi
Tuskinpa suurin osa parisuhteessa olevista tosissaan toista rakastaa, saati sitten miettii että tuossa on se kenen kanssa olet lopun ikää. Pääasiassa ihmiset vain päätyvät yhteen, ei siinä mitään maailman suurimpia rakkauksia tunneta vaikka toki toisesta voi tykätä ja välittääkin.
- Anonyymi
Ihmiset ei uskalla elää yksin ja siksi janoavat toista vierelleen mutta eivät osaa olla sen kumppaninsa kanssa. Rakastaminen ja seurustelu on ihan eri asia eikä ihmiset osaa puhua siitä mitä haluavat kumppanilta eikä se kumppanikaan osaa olla sellaine kun toinen haluaa. Kaikista paras olisi jos kukaan ei seurustelisi niin säästyisivät monelta kyyneleeltä.
- Anonyymi
Olen 51 vuotias mies, kaksi aikuista poikaa, naisia ollut vaikka millä mitalla mutta en minä ole koskaan ollut rakastunut. Ei asia ole minua ikinä häirinnyt. Toki naisille nuorempana piti rakkaudesta tarinaa iskeä, onneksi nyt vanhempana ei kovin usein. Hyvin on siis pärjätty ilman sitä ihmeellistä "rakkautta".
- Anonyymi
Se unohtui kertoa että kerran naimisissa, kaksi kertaa avoliitossa joten nekin on kokeiltu, ei minun juttuni. Nuo nuoruuden kokeiluja.
Oma tupa, oma lupa, saa mennä ja tulla miten huvittaa eikä kukaan kyselemässä, se parasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se unohtui kertoa että kerran naimisissa, kaksi kertaa avoliitossa joten nekin on kokeiltu, ei minun juttuni. Nuo nuoruuden kokeiluja.
Oma tupa, oma lupa, saa mennä ja tulla miten huvittaa eikä kukaan kyselemässä, se parasta.Mä olen nukkunut koko ikäni romanttisesti jos asian ilmaisee kylmässä sängyssä. Se mitä eniten pelkään on että jäisin loppuiäkseni yksin. Onhan mulla toki sisarukset mutta ei se poista sitä yksinäisyyttä minkä kumppanin puute tuo. Olen kyllä onnellinen sisaruksista sillä muuten olisin kyllä todella yksin.
- Anonyymi
Totuus on että et ole menettänyt mitään. Jos sinua ahdistaa joskus sinkkuna niin parisuhteessa sen voi kertoa 10x tai 20x.
Ajattelepa tilannetta jossa kumppani lähtee lasten kanssa (erittäin yleistä) siinä murtuu kovempikin. Silloin olet kusessa eikä auttavaa kättä tarjoa kukaan!
Mutta MEIDÄT ON OPETETTU (kuka: no yhteiskunta, valtio ja muut ihmiset, historia, kulttuuri!) kaipaamaan sitä rakkautta ja parisuhdetta. Se on valitettavasti KANGASTUS! Miksi meidät on sitten opetettu siihen. En vittu todellakaan tiedä. Siteeksi siinä on tosiasiaa sen verran että jotkut ihmiset kiehtovat enemmän. Mutta se mitä kulttuuri käskee sen jälkeen tekemään on ihan päin VITTTUA ja siinä on yhteiskunnan ja massakulttuurin salatut tavoitteet aika vittumaisesti taustalla!
Kunpa emme menisi siihen yhteiskunnan valheeseen! Jotain samankailtaista on siinä, miten nuorille markkinoidaan koulutusta. Koulutushan on ihan täyttä elämästä vieraantunutta paskaa ja 99.9% leipääntyvät kouluttautumaansa ammattiin koska sen on niin syöpäistä ulostetta! Mutta yhteiskunta opettaa: hae koulutukseen johon sinulla on kiinnostusta ja kutsumusta! jeah right ja voi vittu jee jee jee! VALHETTA! Olen yli 40 vee sosiaalinen introvertti jolle yksinäisyys on vankila, josta ei vain pääse pois vaikka miten yrittää!
Harrastan liikuntaa ja terveitä elämäntapoja, mutta yksinäisyys verottaa sitäkin kun ei aina jaksa lähteä edes ulos. Haluisin asua maalla, tulen toimeen eläinten kanssa jne. mutta nyt väin kökötän isossa kaupungissa kämpässä.
En halua jäädä loppuelämäkseni tähän jamaan.
Kirjoita ap mulle ja muutkin samanlaiset miehet, jos heit om.- Anonyymi
Hei, Bambi mä en ole edes sosiaalinen vaan ujo. Toi että aina ei jaksa tehdä mitään on tuttua. Pitäisi kuitenkin pakottaa itsensä liikkeelle töiden jälkeen mutta se ei vain ole yhtä helppoa kuin kolmikymppisenä. Mulla iski vielä ensimmäisen kerran kuoleman pelko. Se täytti mielen pelolla. En pysty hyväksymään ajatusta elämän rajallisuudesta. Liittyy varmaan vanhenemiseen että se tuli nyt. Toinen on että tuon pelon taustalla on että tunnen elämän valuvan hukkaan. Ainakin tuo pelko sai aikaan sen että arvostaa taas arkielämän pieniä iloja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3413841En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831709- 431510
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan591473En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o281318Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej511302Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(581285Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka1941231Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61190- 261167