Syön Abilifya, Risperidonia ja Levomepromazinea. Koen oloni hyväksi ja tasaiseksi. Mietinkin nyt, että onko kohdallani tehty väärä diagnoosi vai olenko saanut niin hyvät lääkkeet, että olen remissiossa?
Oloni parani huomattavasti, kun sain vakituisen työpaikan ja ylimääräinen stressi hävisi elämästä ja olen alkanut epäillä koko diagnoosia.
Miten saan tarvittaessa diagnoosin purettua? Olenko vain uusimatta reseptiä?
Oloni parani huomattavasti, kun sain vakituisen työpaikan ja ylimääräinen stressi hävisi elämästä ja olen alkanut epäillä koko diagnoosia.
Miten saan tarvittaessa diagnoosin purettua? Olenko vain uusimatta reseptiä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Syöt siis lääkkeitä diagnoosin perusteella, jota epäilet näin ollen vääräksi? Onko minulla sitten oikea diagnoosi, kun olen kyennyt töihin vuosikausia ilman lääkkeitä? En usko, että psykiatriset diagnoosit ovat koskaan oikeita. Ne ovat enemmän tai vähemmän vääriä, eikä lääkkeiden vaikutus suoraan kerro diagnoosin osuvuudesta vaan siitä, miten ihminen yksilönä reagoi lääkkeisiin ja miten hän tulkitsee lääkkeiden vaikutukset. Joten lääkityksesi perusteella ei voi sanoa juuta eikä jaata diagnoosisi oikeellisuudesta. Tosin jos omaa logiikkasi sovelletaan, niin onhan se vähän hämärä.
Totta joka sana psykiatreista.
Minäkin loukkasin itseni töissä.
Kaaduin raskaan taakan alle.
Selkä meni mutkalle enkä sen jälkeen ole käynyt töissä. Olin silloin 35v.
Liikkuvuus yläraajassa oli huono, jäykkä.
Hyks tutkittiin ja lähetettiin psykiatriseen sairaalaan Lapin...
Lääkitys vei lihat luidenpäältä.
Ymmärsin tse, että jossain on mätää. Lopetin lääkityksen.
Kolme v. Meni väärällä diaknosilla.
Lattovat eläkkeelle.
Pää alkoi toimia. En enää mennyt lääkäriin.
Kävin kuntosalilla ja juosin ja hiihdon.
10v. Päästä diaknosista lihakset oli palautunut. Painan nyt 86kg. kun .
Monen diaknosi on huuhaata.
Tutkimuspotilaista on pulaa.
Psyykkisiä sairauksiakin on, mulla skitsoaffektiivinen häiriö ja ääniharhoja, kun ei ole ääniharhoja teen töitä tai oikein mania päällä, kun ei saa rauhoittamaan itseänsä (ei ADHD) Teen kevennettyä työaikaa. Oikeesti epäilijöille, antaisin tän sairauden viikoksi ja jokainen hajoais sinä viikon aikana. Kaikki siitä, että lapseni kuoli 13 vuotta sitten ja en toivu siitä koskaan.
Vain+psykiatri+voi+purkaa+diagnoosin.
Mitähän väliä sillä diagnoosilla on, kun on lääkitys löydetty kyseisen diagnoosin avulla ja saatu henkilö työkykyiseksi ja oireettomaksi?
Ap mietti onko hänelle tehty väärä diagnoosi hän myös sanoi olonsa parantuneen vakituisen työpaikan saannin ja stressin vähentymisen myötä.Jos luet yllä linkitetyn artikkelin kokonaan sieltä löytyy mm. tämmöinen kohta :
"Psykiatrisessa hoidossa lähtökohtana on se, että jokaiselle psykiatrin vastaanotolle saapuvalle kaivetaan joku diagnoosi ja “diagnoosispesifi” lääkitys psykososiaalisen tuen ollessa toissijaista. Ongelmaksi tietysti muodostuu mainittu diagnostiikan epätieteellisyys sekä se, että mitään “diagnoosispesifejä lääkkeitä” ei psykiatriassa ole olemassa."
Eikös tämän henkilön kohdalla asiat ole menneet aivan oikein, kun apu on löydetty ja henkilö saatu yhteiskuntakelpoiseksi? Nyt sitten hän haluaa diagnoosin pois papereistaan, vaikka juurikin sen ansiosta on oikea hoito löydetty.
Olen kyllä ollut yhteiskuntakelpoinen koko ajan ja käynyt töissä ja maksanut laskuni. Diagnoosista on vain haittaa elämässä ja sen takia haluaisin sen pois.
Millä lailla siitä on ollut haittaa? Ettei vaan ole niin, että' tunnet itsesi leimatuksi diagnoosisi takia. Kaikilla sairauksilla on oma nimikkeensä, ja kohdallasihan ovat asiat hyvin, kun koet itsesi terveeksi lääkityksesi ansiosta.
En esim. saa vakuutusyhtiöstä sairausvakuutusta, kun on tämä diagnoosi pohjalla.
Enkä todellakaan ole kertonut diagnoosista kuin kymmenelle ihmiselle tässä elämässä, jos niinkään monelle. Salaan asian niin pitkään ja hyvin kuin vain voin. Eli en koe leimautumista.
Mutta voit olla oikeassa, ehkä pitää vaan jatkaa lääkkeiden syöntiä vaikka paino on noussut niiden aloittamisen jälkeen jo jonkun 30 kg. Veriarvot ovat ihan pielessä. Mutta ehkä tasainen vointi on tärkeämpi kuin terve keho. Kumpaakin en taida saada nykyisellä menolla.
Monella eri sairauden lääkkeellä on sivuvaikutuksena painon nousu. Ymmärrän, että se kiusallista. Outoa kuitenkin tuo veriarvojen huonous. Olisiko se selvitettävä mistä oikein johtuu. Uskoisitko, että tasainen vointi ja elämisen sujuminen ilman näitä lääkkeitäsi onnistuisi?
Maksa-arvot ovat kaikki yläkanttiin reilusti. Mielialahäiriöpoliklinikalla sanoi lääkäri, että suurella todennäköisyydellä johtuu lääkkeistä. Käski mennä terveyskeskukseen puhumaan asiasta ja hankkimaan lääkitys siihenkin. Aion kyllä mennä selvittämään asiaa. Menisin muuten työterveyden, mutta olen salannut kaksisuuntaisen kokonaan, joten en voi mennä sitä kautta tutkimuksiin.
Uskoisin pärjääväni ilman lääkkeitä, kunhan ei mitään mullistavaa vain tapahdu ja joka saa mielialat heittelehtimään.
Kuka ei tuntisi itseään leimatuksi diagnoosin takia, jos joutuu miettimään diagnoosiaan ammatinvalintaa tehdessään, vakuutuksen ottamista harkitessaan ja työtä hakiessaan? Vaikka olisi vuosikausia ollut vailla minkäänlaista hoitokontaktia tai lääkitystä, tuo lääkärin subjektiivinen arvio "perussairaudestasi" säilyy lopun ikääsi. Ja jos mieleesi pälkähtää käydä luovuttamassa verta hyväntahtoisuuttasi, muistat äkkiä kymmenen vuotta sitten saamasi psykiatrisen diagnoosin ja tajuat, että et voi mennä luovuttamaan verta, koska voisit mennä tästä huimasta stressitilasta suorastaan psykoosiin. Ajatus jonka idioottimaisuus herättää niin suurta hysteeristä huvitusta, että se toden totta voisi olla itsenäinen psykoosin uusiutumisriskiä aiheuttava tekijä. Leimatuksi tuleminen voi itsessään olla niin sanottuja mielisairauksia kroonistava tekijä, ainakin monta kertaa stressaavampi tuo tekijä on kuin verenluovutus kerran vuodessa.
Tästä kommentista näyttää olevan jo aikaa.
Olisi kiva tietää, onko tämä henkilö saanut jonkun lääkkeen kohonneisiin maksa-arvoihin ?
Kun tietääkseni kohonneita maksa-arvoja ei hoideta millään lääkkeillä.
Huomaa taas, kuinka lääkekeskeisiä jotkut psykiatrit ovat, kun kehotettu menemään lääkettä hankkimaan jopa kohonneiden maksa-arvojen takia.
Ehkä olisi ollut parempi tarkastella, voisiko joku psyykelääke olla syyllinen niihin maksa-arvojen nousuun.
Kyllä minua kiinnostaa enemmän se sosiaaliporno, että pysyykö kaksisuuntainen piilossa työpaikalla ilman lääkkeitä...
Psykoosikääkkeiden kuten risperidon ja abilify lopettaminen voi olla vaarallista eikä sitä pidä tehdä omin päin.
https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/
Kaikkia psykoosilääkkeiden aiheuttamia haittoja ei vielä edes tunneta, ja ne aiheuttavat pikäaikaiskäytössä ennenaikaisen kuoleman. Kuitenkin psykoosilääkkeet aiheuttavat usein myös hyvin vakavan riippuvuuden, koska aivot sopeutuvat lääkitykseen rakenteellisilla muutoksilla ja lääkitystä tilasta tulee aivojen uusi normaalitila. Mahdollisuus lopettaa psykoosilääkitys riippuu käytetyn lääkkeen annoksesta sekä käytön ajallisesta kestosta, käyttäjän yksilöllisistä ominaisuuksista, motivaatiosta sekä sosiaalisen verkoston laajuudesta ja laadusta. Vieroitusoireet saattavat muodostua hengenvaarallisiksi, joten vieroitusasioissa on suotavaa hankkia tukea esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä toimivista vieroitusryhmistä. Lopulta jokainen on itse vastuussa vieroituksestaan, mutta hallitusti toteutettuna vieroitus voi olla hyvin palkitseva prosessi, jonka jälkeen ihminen voi kokea saaneensa elämänsä takaisin. Ennen kaikkea toivoisin psykiatreille viisautta, kriittisyyttä ja varovaisuutta psykoosilääkkeiden määräämisen suhteen. Psykiatrien olisi hyvä kysyä itseltään: jos psykoosilääkkeet ovat niin erinomaisia, niin miksi niillä hoidetut potilaat ovat kroonisesti sairaita. Ongelmana on tällä hetkellä psykiatrinen akuuttihoito, jossa potilaat saavat tavallisesti elinikäiseksi jäävän ja kuolemaan johtavan psykoosilääkityksen.
https://madinfinland.org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/
Diagnoosin poisto on vaikeaa siitäkin huolimatta että mielenterveysdiagnoosit ovat lähinnä mielipiteitä niistä pidetään tiukasti kiinni.Yleensä psykiatrit eivät ole halukkaita puuttumaan toisen psykiatrin tekemiin diagnooseihin joten aluksi olisi paras olla yhteydessä diagnoosin tehneeseen psykiatriin.Kanta palvelussa pystyy salaamaan tiedot mutta se ei toimi sen piirin sisällä jossa merkinnät on tehty joissain kunnissa tk ja sairaalat ovat erillisiä.Yksityisellä pystyy salaamaan kaikki käynnit jolloin merkinnät ovat vain merkinnät tehneen lääkärin nähtävissä.
Kiitos tästä tiedosta. Taidan mennä yksityiselle uusimaan reseptit tästä lähin, jos koen, että haluan vielä syödä lääkkeitä.
Muistutan kuten edellinenkin, että nykyään psykiatriset potilastiedot ja diagnoosit eivät ole salattuja. Julkisella sektorilla ne näkyvät koko sairaanhoitopiirin sisällä kaikille potilasta hoitaville: lääkäreille, terveydenhoitajille, neuvolahenkilökunnalle, fysioterapeuteille, hammaslääkäreille jne. Joissakin paikoissa psykiatriset tiedot saattavat jopa olla samalla lehdellä yleislääketieteen kanssa, jolloin lääkäri ei voi välttyä näkemästä niitä vaikka haluaisikin. Esim. YTHS:ssä on niin, ja joissakin terveyskeskuksissa.
Omakannan kiellot eivät siis toimi oman sairaanhoitopiirin sisällä, ainoastaan muihin sh-piireihin ja yksityisille päin.
Joissain isommissa sh-piireissä voi vielä toistaiseksi estää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tietojen näkyvyyden toisilleen. Mutta jos psyk.poli on hallinnollisesti perusterveydenhuoltoa (jossain on, en tiedä onko kaikissa) niin sen kirjaukset näkyvät terkkariin ja muihin perusterveydenhuollon toimipisteisiin. Erikoissairaanhoidon tiedot myös näkyvät aina koko erikoissairaanhoitoon eli kaikkiin sairaaloihin jne.
Kun sote (kuitenkin) tulee, ottavat maakunnat vastuun terveydenhuollosta. Silloin, niin ainakin on uutisoitu alustavasti, sh-piirien ja kuntien rajat poistuvat ja potilastiedot näkyvät koko maakunnan alueella. Mahdollisuus rajata perus- ja erikoissairaanhoidon tietoja Omakannassa todennäköisesti poistuu, koska rajauksen voi tehdä nykyään siksi että kunta on vielä toistaiseksi oma erillinen terveydenhuollon yksikkönsä (vähän hankalaa byrokratiaa nämä määrittelyt...) Tämä on ainakin lääkärikunnan toive, kun he ovat monesti julkisuudessakin valitelleet, että potilaat "piilottavat" tietojaan Omakannassa.
Omakannassa kantsii ruksata myös lääkereseptit, joiden et halua näkyvän kaikille lääkäreille. PKV-lääkkeet kuten psyykenlääkkeet näkyvät kiellosta huolimatta lääkärille silloin kun hän on kyseisen ryhmän lääkkeitä määräämässä,
Arvokasta tietoa, kiitos!
"Monella eri sairauden lääkkeellä on sivuvaikutuksena painon nousu. Ymmärrän, että se kiusallista. Outoa kuitenkin tuo veriarvojen huonous."
Aloittajan puolesta arvelisin, että 30 kg painonnousu ja "pielessä" olevat veriarvot ovat vähän pahempaa kuin vain "kiusallista"...
Voisiko terapia olla pitemmän päälle parempi ratkaisu. Psyykenlääkkeet ovat vaarallisia reseptihuumeita.
Anonyymi
18.7.2019 16:59
Kävin terapiassa kaksi vuotta Kelan tukemana. Siitä oli apua ja koenkin nyt, että en tarvitse enää terapiaa. Ymmärrän nyt paremmin, että ehkä en tarvitse muuta kuin tasaisen elämän ilman ylä- ja alamäkiä.
Diaknosin voi poistaa vain lääkäri.
Jos tunnet itsesi terveeksi, niin elä terveenä, mutta diaknosi pysyy omakannassa kaiketi ikuisesti.
Lääkäri voi poistaa diagnoosin jos ei ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Itse yritin poistaa tai vaihtaa diagnoosin siihen mikä mulla oli aikasemmin. Mulla on väärä diagnoosi mutta sitä ei voi vaihtaa todenmukaiseen diagnoosiin saatika poistaa. Jos diagnoosi vaihdetaan tai poistetaan multa niin mä olen siitä hetkestä alkaen työkykyinen. Kun multa kysytään onko mulla diagnoosia niin vastaan ahdistuneisuushäiriö koska se mulla on. Väärän diagnoosin lääkäri heitti lennosta näkemättä mua. Eli diagnoosi vaihtui parissa kuukaudessa toiseen ilman että lääkäri tai muu terveydenhuollon henkilö näki minua. Olin yllättynyt että näin voi toimia. Lisäksi minulla on kestänyt masennus 24 vuotta. Siitäkään ei näemmä voi parantua. Lääkitystä ei ole kuin unettomuuteen. Myöskään hoitosuhdetta ei ole mihinkään.Se loppui sinä päivänä kun lääkäri kirjoitti lausunnon kelaan. Jos kerta olen psykiatrian puolelta sairas niin miksi hoitosuhde loppui seinään ja mitään päivälääkitystä ei määrätty vaikka sain uuden diagnoosin joka on vakavampaa sorttia kuin ahdistuneisuushäiriö. Minulle ei ole ehdotettu mitään osastojaksoa psykiatrian puolella.
Ei kyllä ole mitään järkeä syödä 2-3 antipsykoottia samaan aikaan. Itse lopettaisin Risperdonin ja jättäisin pelkän Abilifyn käyttöön (tai vaihtaisin Abilifyn Rxultiin jos tulee liikaa levottomuutta). Kannattaisi myös kokeilla jos voisi vaihtaa sen Levomepromazinen pois (esim. Doksepiiniin 6 mg annoksella tai edes Ketipinoriin 50-100mg annoksella). Tämä siksi että koska Levomepromazine on todella kova lääke ja sillä on karmeat sivuvaikutukset (olen yllättynyt jos siedät niitä).
Et voi olla töissä noilla lääkityksillä.