Antisemitismistä

Minähän esitin eräitä olettamuksia siitä, miksi juutalaisia vihataan ja millaiset ihmiset niin tekevät.

Et kai sentään halunne sanoa, että juutalaisia ei olisi tuhottukaan noilla leireillä. Monet noista leireistä ovat edelleen olemassa ja siellä oleva rekvisiitta ei ole lavastusta, olen sen omin silmin nähnyt, toki jo sitä ennenkin tietäen totuuden asiasta.

Sitä kyllä minäkin ihmettelin, että miksi kyseisessä filmissä ei edes vihjattu siitä, että maailmanhistorian suurin joukkoraiskaus tapahtui neuvostoliittolaisten valloitettun Berliinin. Ei liioin näytetty Dresdenin tuhonnutta poomitusta, mikä oli vain länsimaisen mieletön kosto jo luhistuneelle Saksalle. Filmissähän pitäydyttiin teeman mukaan vain Hitlerin ja hänen valtakuntansa tuhon hetkiin tapahtumien keskipisteessä, Berliinissä, ja varmaan haluttiin vaieta e.m. asioista myös siksi, ettei ärsytettäisi venäläisiä ja länsiliittoutuneita, jotka jo nytkin ovat arvostelleet filmim Hitleriä liian ihnihimilliseksi!

K.K.Korhonen kirjoitti:

Minähän esitin eräitä olettamuksia siitä, miksi juutalaisia vihataan ja millaiset ihmiset niin tekevät.

Et kai sentään halunne sanoa, että juutalaisia ei olisi tuhottukaan noilla leireillä. Monet noista leireistä ovat edelleen olemassa ja siellä oleva rekvisiitta ei ole lavastusta, olen sen omin silmin nähnyt, toki jo sitä ennenkin tietäen totuuden asiasta.

Sitä kyllä minäkin ihmettelin, että miksi kyseisessä filmissä ei edes vihjattu siitä, että maailmanhistorian suurin joukkoraiskaus tapahtui neuvostoliittolaisten valloitettun Berliinin. Ei liioin näytetty Dresdenin tuhonnutta poomitusta, mikä oli vain länsimaisen mieletön kosto jo luhistuneelle Saksalle. Filmissähän pitäydyttiin teeman mukaan vain Hitlerin ja hänen valtakuntansa tuhon hetkiin tapahtumien keskipisteessä, Berliinissä, ja varmaan haluttiin vaieta e.m. asioista myös siksi, ettei ärsytettäisi venäläisiä ja länsiliittoutuneita, jotka jo nytkin ovat arvostelleet filmim Hitleriä liian ihnihimilliseksi!

Lue lisää

liittoutuneet syyllistyivät ehkä pahempiin ihmisoikeusrikkomuksiin kuin saksalaiset.
en ole kuullut mistään saksalaisten suorittamista joukkoraiskauksista, paitsi juutalaisten ja kommunistien teloituksista rintaman takana.

Kyllä minä varmasti pyrin puolueettomuuteen tässä asiassa (myös muissa asioissa) kuten rauhanturvaajalle kuuluu.

Olen kirjoittanut asiasta joskus aikaisemmin täälläkin näin (tässä lyhennellen):

>> Israelin ja sen naapureiden tilannetta voidaan verrata Daavidiin ja Goljatiin. Arabinaapureihinsa verrattuna sekä alueeltaan että väestöltään kääpiö Israel on käydyissä sodissa silti ollut naapureitaan vahvempi. Ollako nyt heikomman vai vahvemman puolella? Heikompihan yleensä saa sympatiat, mutta nyt tulee huomata, että nuo ”heikommat” ovat paljon suurempia ja ne ovat aloittaneet useimmat noista sodista, joissa niille on käynyt huonosti. Siitä huolimatta ne jaksavat uhota, vaikka toisaalla esittävät mielellään marttyyriä. Tuollainen pyrkii ärsyttämään tilanteen tuntevaa.

Israelilaisia on ihailtava siitä, että he ovat rakentaneet - toki muualta maailmasta paljon apua saaden - muutamissa vuosikymmenissä maan, jonka kukoistus korostuu naapureiden rinnalla. Israelin naapureitaan parempi osaaminen näkyy monessa asiassa, ei vähiten sen armeijassa, mikä on arvostettava korkealle. Usein nähty palestiinalaisten huono kohtelu ja juutalaisten peittelemätön ylemmyydentunto naapureihin nähden ei tuo pisteitä Israelille.

Joskus kuulee sanottavan, että ihmisinä arabit ovat miellyttävämpiä kuin juutalaiset - ja kuuleepa joskus päinvastaisenkin mielipiteen. Yleistäminen on yleensä tyhmää ja niin myös tässä. Kaikissa kansoissa on erilaisia yksilöitä, miellyttävämpiä ja vähemmän miellyttäviä. Ainakaan ei voida sanoa, että arabit ovat hyviä ja juutalaiset pahoja tai päinvastoin. Sama tietenkin pätee myös kreikkalaisiin ja turkkilaisiin. Ja varmaa on, etteivät nuo ikävät tapahtumat tuolla johdu ihmisten pahuudesta, vaan syyt ovat syvemmällä ja monimutkaisemmat. En puutu enää Israelin ja sen naapureiden konfliktien välittömiin syihin, vaan valottaisin hieman vanhempia asioita. Niilläkin on merkitystä myös nykytilanteessa.

Lähi-idän kaikilla kansoilla on pitkä historia. Enemmän oppia saaneet ihmiset tuntevat kansansa historian ja ovat siitä ylpeitä. Monelle israelilaiselle heidän kotimaansa on tuo Jumalan osoittama Luvattu maa, johon Mooses johdatti kansansa Egyptin orjuudesta, ja he katsovat olevansa oikeutettuja maahansa jo tällä perusteella. Jotkut kai vetoavat ns. Balfourin julistukseen. Englannin ulkoministeri jaarli Arthur Balfour lupasi vuonna 1917 juutalaisille Palestiinan ”kansallisen kodin” perustamista varten. Hänen oli helppo antaa tuo lupaus, sillä Palestiina ei kuulunut tuolloin Englannille vaan Turkille!

Monen juutalaisen mielestä vain oma maa voi suojella heitä niiltä kauheuksilta, joita he ovat joutuneet kokemaan muualla maailmassa antisemitismin vuoksi. Maailmalla on tässä syytä huonoon omatuntoon eikä juutalaisten näkemystä voida kyseenalaistaa. Juutalaisvainoihin vähiten syyllisiä lienevät ne, jotka tuon valtion perustamisen johdosta ovat joutuneet eniten kärsimään. Palestiinalaiset ovat asuneet Israelin alueella ehkä kauemmin kuin juutalaiset, joten se on kiistatta heidänkin kotimaansa.

Monessa asiassa eripuraiset arabit ovat yksimielisen ylpeitä historiastaan ja valistuneimmat myös tietoisia siitä, että heidän valtakuntansa ulottui satoja vuosia Eurooppaan ja he kantoivat kreikkalaista sivistysperinnettä pimeän keskiajan yli kehittäen tieteitä ja taiteita ennennäkemättömään kukoistukseen mm. Avicennan ja Averroeen johdolla. Arabit odottavat, että tämä muistetaan ja heidän mielipidettään alueen asioissa edelleen kuullaan ja arvostetaan. Toisaalta heille on arka paikka tietoisuus siitä, että he joutuivat myöhemmin muiden alistamiksi. Nyt monet kokevat Israelin lyövän kiilan heidän keskellensä ja noihin myöhempiin alistajiin suhtaudutaan edelleen epäluuloisesti siksi, että ne nähdään tuon karsastetun Israelin ystävinä.

Ei ole kuitenkaan olemassa mitään yhtenäistä arabikansaa. Tavalliset ihmiset kokevat olevansa ennen muuta egyptiläisiä, palestiinalaisia, syyrialaisia jne., ja arabimaiden johtajienkin pyrkimykset käyvät usein ristiin. Islam toki yhdistää, mutta toisistaan paljon poikkeavat pääsuunnat sunnalaisuus ja shiialaisuus ja lisäksi monet lahkot vaikuttavat heidän keskuudessaan. Arabimaat omaavat erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä, mutta demokratioita ne eivät juuri koskaan ole. Niissä mielellään ihaillaan vahvoja johtajia, vaikka ne usein näyttävät johtavan maitaan omien valtapyrkimystensä mukaisesti kansastaan vähät välittäen.

Länsimaisen näkemyksen mukaan on paradoksaalista, että Egyptin johtajista maansa kolmeen hävittyyn sotaan vienyt Gamal Abdel Nasser sai kuolla palvottuna sankarina ja viimeisen sodan Egyptille voitolliseen rauhaan johtanut Anwar Sadat sai maksaa siitä hengellään! Arabimaissa ilmenevä Israelin viha ei ole yhdenmukaista ja aukotonta. Egyptissä vihaa on lähinnä vain muslimifundamentalistien keskuudessa ja Jordaniassa oikeastaan vain palestiinalaispakolaisten joukossa.

Syyriassa Israelia vihataan maan alueiden valloittajana, Libanonissa maahantunkeutujana ja miehittäjänä, joskin eräät tahot siellä vihaavat Syyriaa samasta syystä ja pitävät Israelia suojelijanaan. Syyriassa vihalla yritetään peittää myös maan sisäisiä ongelmia, jotka johtuvat osin mm. siitä, että pienellä alauiittien heimolla, johon al Assadien presidenttisuku kuuluu, on suhteettoman suuri valta. Minun Golanilla ollessani ongelmat kärjistyivät sisällissodan asteelle, verilöylyksi eräissä kaupungeissa.

Arabit vakuuttavat, etteivät he vihaa juutalaisia, ja eihän historian saatossa arabimaissa ole esiintynyt antisemitismiä samassa mitassa kuin useimmissa Euroopan maissa. Jo keskiajan suuret arabioppineet työskentelivät ystävyydessä aikansa suuren juutalaisen oppineen Maimonideen kanssa. Arabit sanovat vihaavansa vain sionismia, eli tuota Itävallan juutalaisen kirjailija Theodor Herzlin 1896 perustamaa juutalaiseen valtioon tähtäävää liikettä ja sen konkreettista ilmentymää, Israelin valtiota. Kieltämättä tästä johtuen Israelin arabinaapureiden vaivoiksi on tullut valtavasti palestiinalaispakolaisia, joiden vaatimuksia omaan kotimaahan he tukevat ei niinkään veljellisestä myötätunnosta kuin voidakseen häätää nuo pakolaiset pois omasta maastaan.

Israel ei ole naapureitaan yhtenäisempi. Maassa on suuri palestiinalaisvähemmistö, johon kuuluvista monet haluaisivat vain tehdä työtä ja elää rauhassa maan valtaväestön kanssa, mutta ääriainekset ja ulkopuoliset tekevät sen mahdottomaksi. Juutalaisten suhtautuminen palestiinalaisiin ei yleisestä nuivuudesta huolimatta ole sekään yhdenmukaista. Länsirannan kysymys jakaa kansaa ja on erilaisia mielipiteitä siitä, millainen asema palestiinalaisilla tulisi olla Israelin valtiossa. Jizhak Rabin, entinen maineikas sotilas, myöhempi puolustus- ja pääministeri sekä Nobelin rauhanpalkinnon saaja tuli tapetuksi, kun hän solmi rauhansopimuksen palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa. Eräisiin naapurivaltioihin ei luoteta lainkaan ja toisiin suhtaudutaan varsin myönteisesti. Jordanian kuningas Husseinia monet Israelilaiset suorastaan rakastivat ja Egyptin presidentti Sadat koettiin Israelissa sankariksi ja suureksi valtiomieheksi.

Juutalainen kansa on muutenkin kovin heterogeeninen. Sen enemmistö on eri puolilta maailmaa tulleita ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia, jotka puhuvat monia eri kieliä - toki lähes kaikki osaavat myös hebreaa - ja omaavat erilaisia kulttuureja. Israel on demokratia ja sen väestö poliittisesti tiedostavaa. Poliittinen kenttä on pirstaloitunut lukuisiin, hyvin erilaisia arvoja tavoitteleviin ja toisiaan jyrkästi vastustaviin puolueisiin. Juutalaiset eivät enää jakaudu heimoihin raamatullisesti Jaakobin poikien mukaan, vaan diasporan, juutalaisten hajaannuksen aikaisen maantieteellisen alkuperän perusteella lähinnä sefardeiksi ja ashkenaseiksi. Sukupolvien ajan Israelissa asuneet kutsuvat itseään sabroiksi. (Sabra on kaktus, ja nuo juutalaiset pitävät itseään sen kaltaisena: päältä piikikkäänä, sisältä pehmeänä!)

Heimoilla ei ole suurta roolia Israelissa. Uskonnollisesti juutalaiset jakautuvat moniin lahkoihin, pääsuuntina ortodoksit, reformistit ja hasidit. Jyrkimmät eivät edes tunnusta Israelin valtiota, vaan odottavat Messiaan tuloa ja valtakunnan perustamista. Suuri osa väestöstä on hyvin maallistunutta. Lähes kaikille valtio on tärkeä, minkä he ovat osoittaneet puolustaessaan sitä uhrautuvasti.

Noiden taustojen lyhytkin esittely osoittaa niihin sisältyvät monet ristiriitaisuudet, mikä ei ehkä edistä monimutkaisen tilanteen parempaa ymmärtämistä. Silti ei pitäisi tulla niin kyyniseksi, kuin se amerikkalainen sotilastarkkailija, joka sanoi läksiäisissään: ”Kun vuosi sitten tulin tänne, en voinut ymmärtää, miksi nämä ihmiset eivät tule täällä toimeen keskenään. Nyt vuoden täällä oltuani en ymmärrä sitä yhtään paremmin. Yhdestä asiasta olen tullut vakuuttuneeksi: kyllä juutalaiset ja arabit ovat toisensa ansainneet”. Rauhanturvaajan on pyrittävä katsomaan asioita avoimin mielin molempien osapuolten kannalta. Silti on hyvä muistaa, että ”idän ilmiöiden arviointi länsimaisella logiikalla vie helposti vääriin johtopäätöksiin”!

Seuraan edelleen mielenkiinnolla noiden alueiden tapahtumia, mutta tiedän, että asiat eivät paikanpäällä ole aina sellaiset, miltä ne täältä katsoen saattavat näyttää. Arabialainen sananlasku sanoo, että ”hyvä valhe ehtii Bagdadista Konstantinopoliin, kun totuus etsii vielä sandaaleitaan”! Toivoa nopeista ratkaisuista varsinkaan Israelin alueella ei kuitenkaan liene; niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin piina jatkunee vielä pitkään. Silti haluan uskoa, että tulevaisuus vielä tuo ratkaisuja noihin vaikeisiin ongelmiin; on pakko - näin ei voi jatkua loputtomiin! Ja noiden kansojen itsensä on nuo ratkaisut tehtävä; muut eivät voi tehdä sitä heidän puolestaan; rauhanturvaajatkin voivat vain antaa toiminnallaan aikalisän tarvittavien ratkaisujen löytämiseksi.

K.K.Korhonen kirjoitti:

Kyllä minä varmasti pyrin puolueettomuuteen tässä asiassa (myös muissa asioissa) kuten rauhanturvaajalle kuuluu.

Olen kirjoittanut asiasta joskus aikaisemmin täälläkin näin (tässä lyhennellen):

>> Israelin ja sen naapureiden tilannetta voidaan verrata Daavidiin ja Goljatiin. Arabinaapureihinsa verrattuna sekä alueeltaan että väestöltään kääpiö Israel on käydyissä sodissa silti ollut naapureitaan vahvempi. Ollako nyt heikomman vai vahvemman puolella? Heikompihan yleensä saa sympatiat, mutta nyt tulee huomata, että nuo ”heikommat” ovat paljon suurempia ja ne ovat aloittaneet useimmat noista sodista, joissa niille on käynyt huonosti. Siitä huolimatta ne jaksavat uhota, vaikka toisaalla esittävät mielellään marttyyriä. Tuollainen pyrkii ärsyttämään tilanteen tuntevaa.

Israelilaisia on ihailtava siitä, että he ovat rakentaneet - toki muualta maailmasta paljon apua saaden - muutamissa vuosikymmenissä maan, jonka kukoistus korostuu naapureiden rinnalla. Israelin naapureitaan parempi osaaminen näkyy monessa asiassa, ei vähiten sen armeijassa, mikä on arvostettava korkealle. Usein nähty palestiinalaisten huono kohtelu ja juutalaisten peittelemätön ylemmyydentunto naapureihin nähden ei tuo pisteitä Israelille.

Joskus kuulee sanottavan, että ihmisinä arabit ovat miellyttävämpiä kuin juutalaiset - ja kuuleepa joskus päinvastaisenkin mielipiteen. Yleistäminen on yleensä tyhmää ja niin myös tässä. Kaikissa kansoissa on erilaisia yksilöitä, miellyttävämpiä ja vähemmän miellyttäviä. Ainakaan ei voida sanoa, että arabit ovat hyviä ja juutalaiset pahoja tai päinvastoin. Sama tietenkin pätee myös kreikkalaisiin ja turkkilaisiin. Ja varmaa on, etteivät nuo ikävät tapahtumat tuolla johdu ihmisten pahuudesta, vaan syyt ovat syvemmällä ja monimutkaisemmat. En puutu enää Israelin ja sen naapureiden konfliktien välittömiin syihin, vaan valottaisin hieman vanhempia asioita. Niilläkin on merkitystä myös nykytilanteessa.

Lähi-idän kaikilla kansoilla on pitkä historia. Enemmän oppia saaneet ihmiset tuntevat kansansa historian ja ovat siitä ylpeitä. Monelle israelilaiselle heidän kotimaansa on tuo Jumalan osoittama Luvattu maa, johon Mooses johdatti kansansa Egyptin orjuudesta, ja he katsovat olevansa oikeutettuja maahansa jo tällä perusteella. Jotkut kai vetoavat ns. Balfourin julistukseen. Englannin ulkoministeri jaarli Arthur Balfour lupasi vuonna 1917 juutalaisille Palestiinan ”kansallisen kodin” perustamista varten. Hänen oli helppo antaa tuo lupaus, sillä Palestiina ei kuulunut tuolloin Englannille vaan Turkille!

Monen juutalaisen mielestä vain oma maa voi suojella heitä niiltä kauheuksilta, joita he ovat joutuneet kokemaan muualla maailmassa antisemitismin vuoksi. Maailmalla on tässä syytä huonoon omatuntoon eikä juutalaisten näkemystä voida kyseenalaistaa. Juutalaisvainoihin vähiten syyllisiä lienevät ne, jotka tuon valtion perustamisen johdosta ovat joutuneet eniten kärsimään. Palestiinalaiset ovat asuneet Israelin alueella ehkä kauemmin kuin juutalaiset, joten se on kiistatta heidänkin kotimaansa.

Monessa asiassa eripuraiset arabit ovat yksimielisen ylpeitä historiastaan ja valistuneimmat myös tietoisia siitä, että heidän valtakuntansa ulottui satoja vuosia Eurooppaan ja he kantoivat kreikkalaista sivistysperinnettä pimeän keskiajan yli kehittäen tieteitä ja taiteita ennennäkemättömään kukoistukseen mm. Avicennan ja Averroeen johdolla. Arabit odottavat, että tämä muistetaan ja heidän mielipidettään alueen asioissa edelleen kuullaan ja arvostetaan. Toisaalta heille on arka paikka tietoisuus siitä, että he joutuivat myöhemmin muiden alistamiksi. Nyt monet kokevat Israelin lyövän kiilan heidän keskellensä ja noihin myöhempiin alistajiin suhtaudutaan edelleen epäluuloisesti siksi, että ne nähdään tuon karsastetun Israelin ystävinä.

Ei ole kuitenkaan olemassa mitään yhtenäistä arabikansaa. Tavalliset ihmiset kokevat olevansa ennen muuta egyptiläisiä, palestiinalaisia, syyrialaisia jne., ja arabimaiden johtajienkin pyrkimykset käyvät usein ristiin. Islam toki yhdistää, mutta toisistaan paljon poikkeavat pääsuunnat sunnalaisuus ja shiialaisuus ja lisäksi monet lahkot vaikuttavat heidän keskuudessaan. Arabimaat omaavat erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä, mutta demokratioita ne eivät juuri koskaan ole. Niissä mielellään ihaillaan vahvoja johtajia, vaikka ne usein näyttävät johtavan maitaan omien valtapyrkimystensä mukaisesti kansastaan vähät välittäen.

Länsimaisen näkemyksen mukaan on paradoksaalista, että Egyptin johtajista maansa kolmeen hävittyyn sotaan vienyt Gamal Abdel Nasser sai kuolla palvottuna sankarina ja viimeisen sodan Egyptille voitolliseen rauhaan johtanut Anwar Sadat sai maksaa siitä hengellään! Arabimaissa ilmenevä Israelin viha ei ole yhdenmukaista ja aukotonta. Egyptissä vihaa on lähinnä vain muslimifundamentalistien keskuudessa ja Jordaniassa oikeastaan vain palestiinalaispakolaisten joukossa.

Syyriassa Israelia vihataan maan alueiden valloittajana, Libanonissa maahantunkeutujana ja miehittäjänä, joskin eräät tahot siellä vihaavat Syyriaa samasta syystä ja pitävät Israelia suojelijanaan. Syyriassa vihalla yritetään peittää myös maan sisäisiä ongelmia, jotka johtuvat osin mm. siitä, että pienellä alauiittien heimolla, johon al Assadien presidenttisuku kuuluu, on suhteettoman suuri valta. Minun Golanilla ollessani ongelmat kärjistyivät sisällissodan asteelle, verilöylyksi eräissä kaupungeissa.

Arabit vakuuttavat, etteivät he vihaa juutalaisia, ja eihän historian saatossa arabimaissa ole esiintynyt antisemitismiä samassa mitassa kuin useimmissa Euroopan maissa. Jo keskiajan suuret arabioppineet työskentelivät ystävyydessä aikansa suuren juutalaisen oppineen Maimonideen kanssa. Arabit sanovat vihaavansa vain sionismia, eli tuota Itävallan juutalaisen kirjailija Theodor Herzlin 1896 perustamaa juutalaiseen valtioon tähtäävää liikettä ja sen konkreettista ilmentymää, Israelin valtiota. Kieltämättä tästä johtuen Israelin arabinaapureiden vaivoiksi on tullut valtavasti palestiinalaispakolaisia, joiden vaatimuksia omaan kotimaahan he tukevat ei niinkään veljellisestä myötätunnosta kuin voidakseen häätää nuo pakolaiset pois omasta maastaan.

Israel ei ole naapureitaan yhtenäisempi. Maassa on suuri palestiinalaisvähemmistö, johon kuuluvista monet haluaisivat vain tehdä työtä ja elää rauhassa maan valtaväestön kanssa, mutta ääriainekset ja ulkopuoliset tekevät sen mahdottomaksi. Juutalaisten suhtautuminen palestiinalaisiin ei yleisestä nuivuudesta huolimatta ole sekään yhdenmukaista. Länsirannan kysymys jakaa kansaa ja on erilaisia mielipiteitä siitä, millainen asema palestiinalaisilla tulisi olla Israelin valtiossa. Jizhak Rabin, entinen maineikas sotilas, myöhempi puolustus- ja pääministeri sekä Nobelin rauhanpalkinnon saaja tuli tapetuksi, kun hän solmi rauhansopimuksen palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa. Eräisiin naapurivaltioihin ei luoteta lainkaan ja toisiin suhtaudutaan varsin myönteisesti. Jordanian kuningas Husseinia monet Israelilaiset suorastaan rakastivat ja Egyptin presidentti Sadat koettiin Israelissa sankariksi ja suureksi valtiomieheksi.

Juutalainen kansa on muutenkin kovin heterogeeninen. Sen enemmistö on eri puolilta maailmaa tulleita ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia, jotka puhuvat monia eri kieliä - toki lähes kaikki osaavat myös hebreaa - ja omaavat erilaisia kulttuureja. Israel on demokratia ja sen väestö poliittisesti tiedostavaa. Poliittinen kenttä on pirstaloitunut lukuisiin, hyvin erilaisia arvoja tavoitteleviin ja toisiaan jyrkästi vastustaviin puolueisiin. Juutalaiset eivät enää jakaudu heimoihin raamatullisesti Jaakobin poikien mukaan, vaan diasporan, juutalaisten hajaannuksen aikaisen maantieteellisen alkuperän perusteella lähinnä sefardeiksi ja ashkenaseiksi. Sukupolvien ajan Israelissa asuneet kutsuvat itseään sabroiksi. (Sabra on kaktus, ja nuo juutalaiset pitävät itseään sen kaltaisena: päältä piikikkäänä, sisältä pehmeänä!)

Heimoilla ei ole suurta roolia Israelissa. Uskonnollisesti juutalaiset jakautuvat moniin lahkoihin, pääsuuntina ortodoksit, reformistit ja hasidit. Jyrkimmät eivät edes tunnusta Israelin valtiota, vaan odottavat Messiaan tuloa ja valtakunnan perustamista. Suuri osa väestöstä on hyvin maallistunutta. Lähes kaikille valtio on tärkeä, minkä he ovat osoittaneet puolustaessaan sitä uhrautuvasti.

Noiden taustojen lyhytkin esittely osoittaa niihin sisältyvät monet ristiriitaisuudet, mikä ei ehkä edistä monimutkaisen tilanteen parempaa ymmärtämistä. Silti ei pitäisi tulla niin kyyniseksi, kuin se amerikkalainen sotilastarkkailija, joka sanoi läksiäisissään: ”Kun vuosi sitten tulin tänne, en voinut ymmärtää, miksi nämä ihmiset eivät tule täällä toimeen keskenään. Nyt vuoden täällä oltuani en ymmärrä sitä yhtään paremmin. Yhdestä asiasta olen tullut vakuuttuneeksi: kyllä juutalaiset ja arabit ovat toisensa ansainneet”. Rauhanturvaajan on pyrittävä katsomaan asioita avoimin mielin molempien osapuolten kannalta. Silti on hyvä muistaa, että ”idän ilmiöiden arviointi länsimaisella logiikalla vie helposti vääriin johtopäätöksiin”!

Seuraan edelleen mielenkiinnolla noiden alueiden tapahtumia, mutta tiedän, että asiat eivät paikanpäällä ole aina sellaiset, miltä ne täältä katsoen saattavat näyttää. Arabialainen sananlasku sanoo, että ”hyvä valhe ehtii Bagdadista Konstantinopoliin, kun totuus etsii vielä sandaaleitaan”! Toivoa nopeista ratkaisuista varsinkaan Israelin alueella ei kuitenkaan liene; niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin piina jatkunee vielä pitkään. Silti haluan uskoa, että tulevaisuus vielä tuo ratkaisuja noihin vaikeisiin ongelmiin; on pakko - näin ei voi jatkua loputtomiin! Ja noiden kansojen itsensä on nuo ratkaisut tehtävä; muut eivät voi tehdä sitä heidän puolestaan; rauhanturvaajatkin voivat vain antaa toiminnallaan aikalisän tarvittavien ratkaisujen löytämiseksi.

Lue lisää

Eiköhän ne juutalaiset ole löytäneet suojaa muualtakin kuin luvatusta maasta. USA:n raharikkaat juutalaiset sanelevat herra Bushinkin tekemisiä hyvin pitkälti. Pelkästään New Yorkin juutalaisten tuki riittää siunaamaan USA:n ulkopolitiikan kautta kaiken mitä juutalaiset palestiinalaisille tekevät. Tätä nyt ei ainakaan voi kieltää. Ei löydy sellaista YK:n julkilausumaa, jossa yritetään israelilaisia tuomita, jota USA ei olisi veto-oikeudellaan kaatanut. Kyllä tuntemani rauhanturvaajat ovat olleet sitä mieltä, että israelilaiset ovat Hitleriltä saaneet hyvät opit, mitä tulee ihmisoikeuksiin.

K.K.Korhonen kirjoitti:

Kyllä minä varmasti pyrin puolueettomuuteen tässä asiassa (myös muissa asioissa) kuten rauhanturvaajalle kuuluu.

Olen kirjoittanut asiasta joskus aikaisemmin täälläkin näin (tässä lyhennellen):

>> Israelin ja sen naapureiden tilannetta voidaan verrata Daavidiin ja Goljatiin. Arabinaapureihinsa verrattuna sekä alueeltaan että väestöltään kääpiö Israel on käydyissä sodissa silti ollut naapureitaan vahvempi. Ollako nyt heikomman vai vahvemman puolella? Heikompihan yleensä saa sympatiat, mutta nyt tulee huomata, että nuo ”heikommat” ovat paljon suurempia ja ne ovat aloittaneet useimmat noista sodista, joissa niille on käynyt huonosti. Siitä huolimatta ne jaksavat uhota, vaikka toisaalla esittävät mielellään marttyyriä. Tuollainen pyrkii ärsyttämään tilanteen tuntevaa.

Israelilaisia on ihailtava siitä, että he ovat rakentaneet - toki muualta maailmasta paljon apua saaden - muutamissa vuosikymmenissä maan, jonka kukoistus korostuu naapureiden rinnalla. Israelin naapureitaan parempi osaaminen näkyy monessa asiassa, ei vähiten sen armeijassa, mikä on arvostettava korkealle. Usein nähty palestiinalaisten huono kohtelu ja juutalaisten peittelemätön ylemmyydentunto naapureihin nähden ei tuo pisteitä Israelille.

Joskus kuulee sanottavan, että ihmisinä arabit ovat miellyttävämpiä kuin juutalaiset - ja kuuleepa joskus päinvastaisenkin mielipiteen. Yleistäminen on yleensä tyhmää ja niin myös tässä. Kaikissa kansoissa on erilaisia yksilöitä, miellyttävämpiä ja vähemmän miellyttäviä. Ainakaan ei voida sanoa, että arabit ovat hyviä ja juutalaiset pahoja tai päinvastoin. Sama tietenkin pätee myös kreikkalaisiin ja turkkilaisiin. Ja varmaa on, etteivät nuo ikävät tapahtumat tuolla johdu ihmisten pahuudesta, vaan syyt ovat syvemmällä ja monimutkaisemmat. En puutu enää Israelin ja sen naapureiden konfliktien välittömiin syihin, vaan valottaisin hieman vanhempia asioita. Niilläkin on merkitystä myös nykytilanteessa.

Lähi-idän kaikilla kansoilla on pitkä historia. Enemmän oppia saaneet ihmiset tuntevat kansansa historian ja ovat siitä ylpeitä. Monelle israelilaiselle heidän kotimaansa on tuo Jumalan osoittama Luvattu maa, johon Mooses johdatti kansansa Egyptin orjuudesta, ja he katsovat olevansa oikeutettuja maahansa jo tällä perusteella. Jotkut kai vetoavat ns. Balfourin julistukseen. Englannin ulkoministeri jaarli Arthur Balfour lupasi vuonna 1917 juutalaisille Palestiinan ”kansallisen kodin” perustamista varten. Hänen oli helppo antaa tuo lupaus, sillä Palestiina ei kuulunut tuolloin Englannille vaan Turkille!

Monen juutalaisen mielestä vain oma maa voi suojella heitä niiltä kauheuksilta, joita he ovat joutuneet kokemaan muualla maailmassa antisemitismin vuoksi. Maailmalla on tässä syytä huonoon omatuntoon eikä juutalaisten näkemystä voida kyseenalaistaa. Juutalaisvainoihin vähiten syyllisiä lienevät ne, jotka tuon valtion perustamisen johdosta ovat joutuneet eniten kärsimään. Palestiinalaiset ovat asuneet Israelin alueella ehkä kauemmin kuin juutalaiset, joten se on kiistatta heidänkin kotimaansa.

Monessa asiassa eripuraiset arabit ovat yksimielisen ylpeitä historiastaan ja valistuneimmat myös tietoisia siitä, että heidän valtakuntansa ulottui satoja vuosia Eurooppaan ja he kantoivat kreikkalaista sivistysperinnettä pimeän keskiajan yli kehittäen tieteitä ja taiteita ennennäkemättömään kukoistukseen mm. Avicennan ja Averroeen johdolla. Arabit odottavat, että tämä muistetaan ja heidän mielipidettään alueen asioissa edelleen kuullaan ja arvostetaan. Toisaalta heille on arka paikka tietoisuus siitä, että he joutuivat myöhemmin muiden alistamiksi. Nyt monet kokevat Israelin lyövän kiilan heidän keskellensä ja noihin myöhempiin alistajiin suhtaudutaan edelleen epäluuloisesti siksi, että ne nähdään tuon karsastetun Israelin ystävinä.

Ei ole kuitenkaan olemassa mitään yhtenäistä arabikansaa. Tavalliset ihmiset kokevat olevansa ennen muuta egyptiläisiä, palestiinalaisia, syyrialaisia jne., ja arabimaiden johtajienkin pyrkimykset käyvät usein ristiin. Islam toki yhdistää, mutta toisistaan paljon poikkeavat pääsuunnat sunnalaisuus ja shiialaisuus ja lisäksi monet lahkot vaikuttavat heidän keskuudessaan. Arabimaat omaavat erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä, mutta demokratioita ne eivät juuri koskaan ole. Niissä mielellään ihaillaan vahvoja johtajia, vaikka ne usein näyttävät johtavan maitaan omien valtapyrkimystensä mukaisesti kansastaan vähät välittäen.

Länsimaisen näkemyksen mukaan on paradoksaalista, että Egyptin johtajista maansa kolmeen hävittyyn sotaan vienyt Gamal Abdel Nasser sai kuolla palvottuna sankarina ja viimeisen sodan Egyptille voitolliseen rauhaan johtanut Anwar Sadat sai maksaa siitä hengellään! Arabimaissa ilmenevä Israelin viha ei ole yhdenmukaista ja aukotonta. Egyptissä vihaa on lähinnä vain muslimifundamentalistien keskuudessa ja Jordaniassa oikeastaan vain palestiinalaispakolaisten joukossa.

Syyriassa Israelia vihataan maan alueiden valloittajana, Libanonissa maahantunkeutujana ja miehittäjänä, joskin eräät tahot siellä vihaavat Syyriaa samasta syystä ja pitävät Israelia suojelijanaan. Syyriassa vihalla yritetään peittää myös maan sisäisiä ongelmia, jotka johtuvat osin mm. siitä, että pienellä alauiittien heimolla, johon al Assadien presidenttisuku kuuluu, on suhteettoman suuri valta. Minun Golanilla ollessani ongelmat kärjistyivät sisällissodan asteelle, verilöylyksi eräissä kaupungeissa.

Arabit vakuuttavat, etteivät he vihaa juutalaisia, ja eihän historian saatossa arabimaissa ole esiintynyt antisemitismiä samassa mitassa kuin useimmissa Euroopan maissa. Jo keskiajan suuret arabioppineet työskentelivät ystävyydessä aikansa suuren juutalaisen oppineen Maimonideen kanssa. Arabit sanovat vihaavansa vain sionismia, eli tuota Itävallan juutalaisen kirjailija Theodor Herzlin 1896 perustamaa juutalaiseen valtioon tähtäävää liikettä ja sen konkreettista ilmentymää, Israelin valtiota. Kieltämättä tästä johtuen Israelin arabinaapureiden vaivoiksi on tullut valtavasti palestiinalaispakolaisia, joiden vaatimuksia omaan kotimaahan he tukevat ei niinkään veljellisestä myötätunnosta kuin voidakseen häätää nuo pakolaiset pois omasta maastaan.

Israel ei ole naapureitaan yhtenäisempi. Maassa on suuri palestiinalaisvähemmistö, johon kuuluvista monet haluaisivat vain tehdä työtä ja elää rauhassa maan valtaväestön kanssa, mutta ääriainekset ja ulkopuoliset tekevät sen mahdottomaksi. Juutalaisten suhtautuminen palestiinalaisiin ei yleisestä nuivuudesta huolimatta ole sekään yhdenmukaista. Länsirannan kysymys jakaa kansaa ja on erilaisia mielipiteitä siitä, millainen asema palestiinalaisilla tulisi olla Israelin valtiossa. Jizhak Rabin, entinen maineikas sotilas, myöhempi puolustus- ja pääministeri sekä Nobelin rauhanpalkinnon saaja tuli tapetuksi, kun hän solmi rauhansopimuksen palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa. Eräisiin naapurivaltioihin ei luoteta lainkaan ja toisiin suhtaudutaan varsin myönteisesti. Jordanian kuningas Husseinia monet Israelilaiset suorastaan rakastivat ja Egyptin presidentti Sadat koettiin Israelissa sankariksi ja suureksi valtiomieheksi.

Juutalainen kansa on muutenkin kovin heterogeeninen. Sen enemmistö on eri puolilta maailmaa tulleita ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia, jotka puhuvat monia eri kieliä - toki lähes kaikki osaavat myös hebreaa - ja omaavat erilaisia kulttuureja. Israel on demokratia ja sen väestö poliittisesti tiedostavaa. Poliittinen kenttä on pirstaloitunut lukuisiin, hyvin erilaisia arvoja tavoitteleviin ja toisiaan jyrkästi vastustaviin puolueisiin. Juutalaiset eivät enää jakaudu heimoihin raamatullisesti Jaakobin poikien mukaan, vaan diasporan, juutalaisten hajaannuksen aikaisen maantieteellisen alkuperän perusteella lähinnä sefardeiksi ja ashkenaseiksi. Sukupolvien ajan Israelissa asuneet kutsuvat itseään sabroiksi. (Sabra on kaktus, ja nuo juutalaiset pitävät itseään sen kaltaisena: päältä piikikkäänä, sisältä pehmeänä!)

Heimoilla ei ole suurta roolia Israelissa. Uskonnollisesti juutalaiset jakautuvat moniin lahkoihin, pääsuuntina ortodoksit, reformistit ja hasidit. Jyrkimmät eivät edes tunnusta Israelin valtiota, vaan odottavat Messiaan tuloa ja valtakunnan perustamista. Suuri osa väestöstä on hyvin maallistunutta. Lähes kaikille valtio on tärkeä, minkä he ovat osoittaneet puolustaessaan sitä uhrautuvasti.

Noiden taustojen lyhytkin esittely osoittaa niihin sisältyvät monet ristiriitaisuudet, mikä ei ehkä edistä monimutkaisen tilanteen parempaa ymmärtämistä. Silti ei pitäisi tulla niin kyyniseksi, kuin se amerikkalainen sotilastarkkailija, joka sanoi läksiäisissään: ”Kun vuosi sitten tulin tänne, en voinut ymmärtää, miksi nämä ihmiset eivät tule täällä toimeen keskenään. Nyt vuoden täällä oltuani en ymmärrä sitä yhtään paremmin. Yhdestä asiasta olen tullut vakuuttuneeksi: kyllä juutalaiset ja arabit ovat toisensa ansainneet”. Rauhanturvaajan on pyrittävä katsomaan asioita avoimin mielin molempien osapuolten kannalta. Silti on hyvä muistaa, että ”idän ilmiöiden arviointi länsimaisella logiikalla vie helposti vääriin johtopäätöksiin”!

Seuraan edelleen mielenkiinnolla noiden alueiden tapahtumia, mutta tiedän, että asiat eivät paikanpäällä ole aina sellaiset, miltä ne täältä katsoen saattavat näyttää. Arabialainen sananlasku sanoo, että ”hyvä valhe ehtii Bagdadista Konstantinopoliin, kun totuus etsii vielä sandaaleitaan”! Toivoa nopeista ratkaisuista varsinkaan Israelin alueella ei kuitenkaan liene; niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin piina jatkunee vielä pitkään. Silti haluan uskoa, että tulevaisuus vielä tuo ratkaisuja noihin vaikeisiin ongelmiin; on pakko - näin ei voi jatkua loputtomiin! Ja noiden kansojen itsensä on nuo ratkaisut tehtävä; muut eivät voi tehdä sitä heidän puolestaan; rauhanturvaajatkin voivat vain antaa toiminnallaan aikalisän tarvittavien ratkaisujen löytämiseksi.

Lue lisää

-vesi ratkaisee

-siirtokuntia ei pureta, koska se sallii
konfliktin jatkumisen, mikä sallii Israelille...

uusi maa kirjoitti:

Eiköhän ne juutalaiset ole löytäneet suojaa muualtakin kuin luvatusta maasta. USA:n raharikkaat juutalaiset sanelevat herra Bushinkin tekemisiä hyvin pitkälti. Pelkästään New Yorkin juutalaisten tuki riittää siunaamaan USA:n ulkopolitiikan kautta kaiken mitä juutalaiset palestiinalaisille tekevät. Tätä nyt ei ainakaan voi kieltää. Ei löydy sellaista YK:n julkilausumaa, jossa yritetään israelilaisia tuomita, jota USA ei olisi veto-oikeudellaan kaatanut. Kyllä tuntemani rauhanturvaajat ovat olleet sitä mieltä, että israelilaiset ovat Hitleriltä saaneet hyvät opit, mitä tulee ihmisoikeuksiin.

Lue lisää

... USA:ssa Israelin tukemista kannattaa myös kristillinen oikeisto, ainakin se osa joka ei ole antisemitistinen.

K.K.Korhonen kirjoitti:

Kyllä minä varmasti pyrin puolueettomuuteen tässä asiassa (myös muissa asioissa) kuten rauhanturvaajalle kuuluu.

Olen kirjoittanut asiasta joskus aikaisemmin täälläkin näin (tässä lyhennellen):

>> Israelin ja sen naapureiden tilannetta voidaan verrata Daavidiin ja Goljatiin. Arabinaapureihinsa verrattuna sekä alueeltaan että väestöltään kääpiö Israel on käydyissä sodissa silti ollut naapureitaan vahvempi. Ollako nyt heikomman vai vahvemman puolella? Heikompihan yleensä saa sympatiat, mutta nyt tulee huomata, että nuo ”heikommat” ovat paljon suurempia ja ne ovat aloittaneet useimmat noista sodista, joissa niille on käynyt huonosti. Siitä huolimatta ne jaksavat uhota, vaikka toisaalla esittävät mielellään marttyyriä. Tuollainen pyrkii ärsyttämään tilanteen tuntevaa.

Israelilaisia on ihailtava siitä, että he ovat rakentaneet - toki muualta maailmasta paljon apua saaden - muutamissa vuosikymmenissä maan, jonka kukoistus korostuu naapureiden rinnalla. Israelin naapureitaan parempi osaaminen näkyy monessa asiassa, ei vähiten sen armeijassa, mikä on arvostettava korkealle. Usein nähty palestiinalaisten huono kohtelu ja juutalaisten peittelemätön ylemmyydentunto naapureihin nähden ei tuo pisteitä Israelille.

Joskus kuulee sanottavan, että ihmisinä arabit ovat miellyttävämpiä kuin juutalaiset - ja kuuleepa joskus päinvastaisenkin mielipiteen. Yleistäminen on yleensä tyhmää ja niin myös tässä. Kaikissa kansoissa on erilaisia yksilöitä, miellyttävämpiä ja vähemmän miellyttäviä. Ainakaan ei voida sanoa, että arabit ovat hyviä ja juutalaiset pahoja tai päinvastoin. Sama tietenkin pätee myös kreikkalaisiin ja turkkilaisiin. Ja varmaa on, etteivät nuo ikävät tapahtumat tuolla johdu ihmisten pahuudesta, vaan syyt ovat syvemmällä ja monimutkaisemmat. En puutu enää Israelin ja sen naapureiden konfliktien välittömiin syihin, vaan valottaisin hieman vanhempia asioita. Niilläkin on merkitystä myös nykytilanteessa.

Lähi-idän kaikilla kansoilla on pitkä historia. Enemmän oppia saaneet ihmiset tuntevat kansansa historian ja ovat siitä ylpeitä. Monelle israelilaiselle heidän kotimaansa on tuo Jumalan osoittama Luvattu maa, johon Mooses johdatti kansansa Egyptin orjuudesta, ja he katsovat olevansa oikeutettuja maahansa jo tällä perusteella. Jotkut kai vetoavat ns. Balfourin julistukseen. Englannin ulkoministeri jaarli Arthur Balfour lupasi vuonna 1917 juutalaisille Palestiinan ”kansallisen kodin” perustamista varten. Hänen oli helppo antaa tuo lupaus, sillä Palestiina ei kuulunut tuolloin Englannille vaan Turkille!

Monen juutalaisen mielestä vain oma maa voi suojella heitä niiltä kauheuksilta, joita he ovat joutuneet kokemaan muualla maailmassa antisemitismin vuoksi. Maailmalla on tässä syytä huonoon omatuntoon eikä juutalaisten näkemystä voida kyseenalaistaa. Juutalaisvainoihin vähiten syyllisiä lienevät ne, jotka tuon valtion perustamisen johdosta ovat joutuneet eniten kärsimään. Palestiinalaiset ovat asuneet Israelin alueella ehkä kauemmin kuin juutalaiset, joten se on kiistatta heidänkin kotimaansa.

Monessa asiassa eripuraiset arabit ovat yksimielisen ylpeitä historiastaan ja valistuneimmat myös tietoisia siitä, että heidän valtakuntansa ulottui satoja vuosia Eurooppaan ja he kantoivat kreikkalaista sivistysperinnettä pimeän keskiajan yli kehittäen tieteitä ja taiteita ennennäkemättömään kukoistukseen mm. Avicennan ja Averroeen johdolla. Arabit odottavat, että tämä muistetaan ja heidän mielipidettään alueen asioissa edelleen kuullaan ja arvostetaan. Toisaalta heille on arka paikka tietoisuus siitä, että he joutuivat myöhemmin muiden alistamiksi. Nyt monet kokevat Israelin lyövän kiilan heidän keskellensä ja noihin myöhempiin alistajiin suhtaudutaan edelleen epäluuloisesti siksi, että ne nähdään tuon karsastetun Israelin ystävinä.

Ei ole kuitenkaan olemassa mitään yhtenäistä arabikansaa. Tavalliset ihmiset kokevat olevansa ennen muuta egyptiläisiä, palestiinalaisia, syyrialaisia jne., ja arabimaiden johtajienkin pyrkimykset käyvät usein ristiin. Islam toki yhdistää, mutta toisistaan paljon poikkeavat pääsuunnat sunnalaisuus ja shiialaisuus ja lisäksi monet lahkot vaikuttavat heidän keskuudessaan. Arabimaat omaavat erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä, mutta demokratioita ne eivät juuri koskaan ole. Niissä mielellään ihaillaan vahvoja johtajia, vaikka ne usein näyttävät johtavan maitaan omien valtapyrkimystensä mukaisesti kansastaan vähät välittäen.

Länsimaisen näkemyksen mukaan on paradoksaalista, että Egyptin johtajista maansa kolmeen hävittyyn sotaan vienyt Gamal Abdel Nasser sai kuolla palvottuna sankarina ja viimeisen sodan Egyptille voitolliseen rauhaan johtanut Anwar Sadat sai maksaa siitä hengellään! Arabimaissa ilmenevä Israelin viha ei ole yhdenmukaista ja aukotonta. Egyptissä vihaa on lähinnä vain muslimifundamentalistien keskuudessa ja Jordaniassa oikeastaan vain palestiinalaispakolaisten joukossa.

Syyriassa Israelia vihataan maan alueiden valloittajana, Libanonissa maahantunkeutujana ja miehittäjänä, joskin eräät tahot siellä vihaavat Syyriaa samasta syystä ja pitävät Israelia suojelijanaan. Syyriassa vihalla yritetään peittää myös maan sisäisiä ongelmia, jotka johtuvat osin mm. siitä, että pienellä alauiittien heimolla, johon al Assadien presidenttisuku kuuluu, on suhteettoman suuri valta. Minun Golanilla ollessani ongelmat kärjistyivät sisällissodan asteelle, verilöylyksi eräissä kaupungeissa.

Arabit vakuuttavat, etteivät he vihaa juutalaisia, ja eihän historian saatossa arabimaissa ole esiintynyt antisemitismiä samassa mitassa kuin useimmissa Euroopan maissa. Jo keskiajan suuret arabioppineet työskentelivät ystävyydessä aikansa suuren juutalaisen oppineen Maimonideen kanssa. Arabit sanovat vihaavansa vain sionismia, eli tuota Itävallan juutalaisen kirjailija Theodor Herzlin 1896 perustamaa juutalaiseen valtioon tähtäävää liikettä ja sen konkreettista ilmentymää, Israelin valtiota. Kieltämättä tästä johtuen Israelin arabinaapureiden vaivoiksi on tullut valtavasti palestiinalaispakolaisia, joiden vaatimuksia omaan kotimaahan he tukevat ei niinkään veljellisestä myötätunnosta kuin voidakseen häätää nuo pakolaiset pois omasta maastaan.

Israel ei ole naapureitaan yhtenäisempi. Maassa on suuri palestiinalaisvähemmistö, johon kuuluvista monet haluaisivat vain tehdä työtä ja elää rauhassa maan valtaväestön kanssa, mutta ääriainekset ja ulkopuoliset tekevät sen mahdottomaksi. Juutalaisten suhtautuminen palestiinalaisiin ei yleisestä nuivuudesta huolimatta ole sekään yhdenmukaista. Länsirannan kysymys jakaa kansaa ja on erilaisia mielipiteitä siitä, millainen asema palestiinalaisilla tulisi olla Israelin valtiossa. Jizhak Rabin, entinen maineikas sotilas, myöhempi puolustus- ja pääministeri sekä Nobelin rauhanpalkinnon saaja tuli tapetuksi, kun hän solmi rauhansopimuksen palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa. Eräisiin naapurivaltioihin ei luoteta lainkaan ja toisiin suhtaudutaan varsin myönteisesti. Jordanian kuningas Husseinia monet Israelilaiset suorastaan rakastivat ja Egyptin presidentti Sadat koettiin Israelissa sankariksi ja suureksi valtiomieheksi.

Juutalainen kansa on muutenkin kovin heterogeeninen. Sen enemmistö on eri puolilta maailmaa tulleita ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia, jotka puhuvat monia eri kieliä - toki lähes kaikki osaavat myös hebreaa - ja omaavat erilaisia kulttuureja. Israel on demokratia ja sen väestö poliittisesti tiedostavaa. Poliittinen kenttä on pirstaloitunut lukuisiin, hyvin erilaisia arvoja tavoitteleviin ja toisiaan jyrkästi vastustaviin puolueisiin. Juutalaiset eivät enää jakaudu heimoihin raamatullisesti Jaakobin poikien mukaan, vaan diasporan, juutalaisten hajaannuksen aikaisen maantieteellisen alkuperän perusteella lähinnä sefardeiksi ja ashkenaseiksi. Sukupolvien ajan Israelissa asuneet kutsuvat itseään sabroiksi. (Sabra on kaktus, ja nuo juutalaiset pitävät itseään sen kaltaisena: päältä piikikkäänä, sisältä pehmeänä!)

Heimoilla ei ole suurta roolia Israelissa. Uskonnollisesti juutalaiset jakautuvat moniin lahkoihin, pääsuuntina ortodoksit, reformistit ja hasidit. Jyrkimmät eivät edes tunnusta Israelin valtiota, vaan odottavat Messiaan tuloa ja valtakunnan perustamista. Suuri osa väestöstä on hyvin maallistunutta. Lähes kaikille valtio on tärkeä, minkä he ovat osoittaneet puolustaessaan sitä uhrautuvasti.

Noiden taustojen lyhytkin esittely osoittaa niihin sisältyvät monet ristiriitaisuudet, mikä ei ehkä edistä monimutkaisen tilanteen parempaa ymmärtämistä. Silti ei pitäisi tulla niin kyyniseksi, kuin se amerikkalainen sotilastarkkailija, joka sanoi läksiäisissään: ”Kun vuosi sitten tulin tänne, en voinut ymmärtää, miksi nämä ihmiset eivät tule täällä toimeen keskenään. Nyt vuoden täällä oltuani en ymmärrä sitä yhtään paremmin. Yhdestä asiasta olen tullut vakuuttuneeksi: kyllä juutalaiset ja arabit ovat toisensa ansainneet”. Rauhanturvaajan on pyrittävä katsomaan asioita avoimin mielin molempien osapuolten kannalta. Silti on hyvä muistaa, että ”idän ilmiöiden arviointi länsimaisella logiikalla vie helposti vääriin johtopäätöksiin”!

Seuraan edelleen mielenkiinnolla noiden alueiden tapahtumia, mutta tiedän, että asiat eivät paikanpäällä ole aina sellaiset, miltä ne täältä katsoen saattavat näyttää. Arabialainen sananlasku sanoo, että ”hyvä valhe ehtii Bagdadista Konstantinopoliin, kun totuus etsii vielä sandaaleitaan”! Toivoa nopeista ratkaisuista varsinkaan Israelin alueella ei kuitenkaan liene; niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin piina jatkunee vielä pitkään. Silti haluan uskoa, että tulevaisuus vielä tuo ratkaisuja noihin vaikeisiin ongelmiin; on pakko - näin ei voi jatkua loputtomiin! Ja noiden kansojen itsensä on nuo ratkaisut tehtävä; muut eivät voi tehdä sitä heidän puolestaan; rauhanturvaajatkin voivat vain antaa toiminnallaan aikalisän tarvittavien ratkaisujen löytämiseksi.

Lue lisää

Juuri tänään olemme saaneet lukea, miten Israelin
hallitus on salaisesti auttanut perustamaan uusia
laittomia siirtokuntia länsirannalle.

Salailu atomiaseesta kuuluu samaan käyttäytymis-
malliin.

-en pidä valehtelijoista


Tuusulan kunnan johtaja valehteli eilen illalla
valtuustolle. Hän on juristi. Raivostuin asiasta.

thinktank kirjoitti:

... USA:ssa Israelin tukemista kannattaa myös kristillinen oikeisto, ainakin se osa joka ei ole antisemitistinen.

Mielestäni tuo saata vuotta vanha ideologia,
sionismi haittaa hyvin paljon rauhan rakentamista

Jostakin syystä puhutaan antisemitismistä, mutta
"anti" tulisi kohdistaa sionismiin

raipu kirjoitti:

Mielestäni tuo saata vuotta vanha ideologia,
sionismi haittaa hyvin paljon rauhan rakentamista

Jostakin syystä puhutaan antisemitismistä, mutta
"anti" tulisi kohdistaa sionismiin

Lue lisää

Minä uskon, että antisionismi on vain juutalaisvastaisuuden peittämistä muka oikeutettuun Israelin vastustamiseen.

thinktank kirjoitti:

Minä uskon, että antisionismi on vain juutalaisvastaisuuden peittämistä muka oikeutettuun Israelin vastustamiseen.

ei kannata käyttää noin vaativaa nimimerkkiä, jos
pitää antisionismia samana kuin antisemitismiä ..

raipu kirjoitti:

ei kannata käyttää noin vaativaa nimimerkkiä, jos
pitää antisionismia samana kuin antisemitismiä ..

Luitko viestin? Tarkoitin, että usein on niin, että juutalaisvastaisuutta peitellään Israel vastaisuudella. Eli siis; oikeasti vihataan juutalaisia mutta peitetään se palestinalaisten tekojen puolustelemiseen ja Israelin ylenmääräiseen kritisoimiseen. Käytännössä antisionismi tarkoittaa koko Israelin olemassaolon vastustamista, mistä muusta se voisi johtua kuin antisemitismistä?

Tuota väitettä palestiinalaisten ajamisesta kodeistaan Israelin valtiota perustettaessa tunnutaan viljelevän yleisesti joka puolella, myös mediassa. Tuo väitehän ei pidä paikkaansa, sillä kun israelin valtiota perustettiin ja sen rajoja määritettiin juutalaiset, ensimmäisenä David ben Gurion olivat olivat ehdottamassa yhteistä elämää yhteisessä maassa. Se ei kuitenkaan palestiinan arabeille sopinut, vaan Jerusalemin muftin yllyttämänä aloittivat Transjordanian johdolla hyökkäyksen Israeliin samana päivänä kuin Israel itsenäistyi. Silloin arabit ilmoittivat ajavansa juutalaiset mereen siinä kuitenkaan onnistumatta, eivätkä taida onnistua aikeessaan vielä pitkään aikaan.

Tuon Israelin itsenäistymisen aikaan aloittamansa mielestäni aiheettoman sodan takia palestiinalaiset ovat saaneet kärsiä, ja ovat syyttäneet siitä Israelia, vaikka itseasiassa syyllisiä ovat olleet heidän omat johtajansa tuolta -40 luvun lopulta.

thinktank kirjoitti:

Luitko viestin? Tarkoitin, että usein on niin, että juutalaisvastaisuutta peitellään Israel vastaisuudella. Eli siis; oikeasti vihataan juutalaisia mutta peitetään se palestinalaisten tekojen puolustelemiseen ja Israelin ylenmääräiseen kritisoimiseen. Käytännössä antisionismi tarkoittaa koko Israelin olemassaolon vastustamista, mistä muusta se voisi johtua kuin antisemitismistä?

Lue lisää

thinktankin pitäisi palkata ryhmään - siis
tnkkin myös joku ajattelija

semitismi on ainakin 5000 vuott anha juttu

ja

sionismi n. 100 vuoota sitten keksitty idea

miksi ne voisivat olla = ?

vaihda nimimerkki hieman vaatimattomampaan tai
palkkaa joku ajattelukyinen jengiisi

raipu kirjoitti:

thinktankin pitäisi palkata ryhmään - siis
tnkkin myös joku ajattelija

semitismi on ainakin 5000 vuott anha juttu

ja

sionismi n. 100 vuoota sitten keksitty idea

miksi ne voisivat olla = ?

vaihda nimimerkki hieman vaatimattomampaan tai
palkkaa joku ajattelukyinen jengiisi

Lue lisää

Et sitten vielläkään ymmärtänyt, ei ole kyse käsite määrittelystä. Väitän, että antisionismi on julkisivu, jonka taakse kätkeytyy ihan perinteistä antisemitismiä. Varsinkin nykyään on usein niin, etteivät ihmiset natsien tekojen jälkeen kehtaa olla avoimen juutalaisvastaisia, joten he peittävät sen antisionismiin. Antisionismi on siis vain vanhalle "kunnon" antisemitismille kehitetty poliittisesti korrektimpi julkisivu. Natsien jälkeisessä maailmassa ei ole korrektia sanoa "juutalaiset ovat pahoja" mutta on korrektia sanoa "Israel on paha" Mikä näkemys tuntuu usein toimivan Israel kritiikin käyttövoimana. Tosiasiassa Israel on demokraattinen valtio, jota ympäröivät epädemokraattiset ja vihamieliset naapurit, ja joka yrittää epätoivoisesti puolustaa kansalaisiaan terroristeja vastaan.

Miten niin päättelet, että ympärileikatulta puuttuisi nautinto seksistä! Olen kuullut ympärileikattujen arvelevan juuri päinvastaista meitä "esinahan säilyttäneitä" säälitellen. Ja olen kuullut jonkun naisen sanovan, että ympärileikatun heppi tarjoaa naiselle suuremman nautinnon, kun siinä on sekä terska että vielä sen tyveä kiertävä arpi, joka kaksinkertaistaa tehon!

K.K.Korhonen kirjoitti:

Miten niin päättelet, että ympärileikatulta puuttuisi nautinto seksistä! Olen kuullut ympärileikattujen arvelevan juuri päinvastaista meitä "esinahan säilyttäneitä" säälitellen. Ja olen kuullut jonkun naisen sanovan, että ympärileikatun heppi tarjoaa naiselle suuremman nautinnon, kun siinä on sekä terska että vielä sen tyveä kiertävä arpi, joka kaksinkertaistaa tehon!

Lue lisää

häviää menee myös nautinto,
eli ei ole aina seksi mielessä vaan just nämä ihmiskuntaa kehittävät keksinnöt.

Minä en kylläkään korosta tuossa mitenkään juutalaista uskontoa, vaan puhun juutalaisesta kansasta, joka sekään ei ole enää geneettisesti "puhdas", mutta varsin homogeeninen kuitenkin ottaen huomioon kaksituhatta vuotta kestäneen hajaannuksen eli diasporan. Kai uskonto on edesauttanut homogeenisyyden säilyttämisessä.

Juutalaisuushan periytyy virallisesti äidin kautta, joten esim. juutalaisisän ja suomalaisen äidin poika Max Jakobson ei olisi sen mukaan juutalainen, mutta kun Helmi Virtanen-Jakobson otti aikanaan vastaan juutalaisen uskonnon - kuten lähes aina myös kristityt naiset tekevät avioituessaan juutalaisen miehen kanssa - niin Max on kyllä siten "täysi juutalainen".

"Suoranaista typeryyttä on myös puhua jostakin kansallisesta syyllisyydestä tai sovituksesta. Siinä ollaan ajattelussa jo samalla suttuisella ja projektiivisella tasolla kuin natsit olivat ja uusnatsit nyt ovat."

Osuvasti sanottu. Toivon, ettei historiankirjoitus syyllistyisi tähän, on kysymys sitten elokuvasta, romaanista tai tieteellisestä tutkimuksesta. Mutta sen vuoksi me olemme täällä kertoaksemme totuuden, jota ei saisi kertoa.

Minä en puhu ollenkaan juutalaisuudesta (uskonnosta) vaan juutalaisista (kansasta). Olen tuossa ylempänä selittänyt asiaa perusteellisemmin eräälle toiselle, katso sieltä, jos haluat tietää.

Muuten tuo Sinun vuodatuksesi ei anna aihetta asialliselle vastaukselle.

Kun sairaan psyyken ongelmat ratkaistaan ulkoistamalla oma pahuus, ja kun pahan projektiot nimetään, valitaan rotu, kansa tai muu ulkonaisin tunnusmerkein erottuva ryhmä vihan ja tuhoamistarpeen kohteeksi, tällaista menettelyä ei koskaan saa hyväksyä, eikä sen sairautta vähätellä.

Ja jos rotuvihasta tehdään poliittinen oppi, arvoineen, selityksineen ja "loppullisine" ratkaisuesityksineen, ja tälle opille saadaan kannatusta kiihottamalla mieliä isänmaalliseen raivoon, kuten Hitlerin Saksassa tapahtui - vielä vähemmän tällaista saa hyväksyä.

Pitäkäämme silmät auki, sillä kaikki ne inhimilliset psyykenominaisuudet, jotka tekivät natsismista mahdollisen, ovat ihmissieluissa olemassa tänäkin päivänä. Aina kun joku nostaa ääntään ja alkaa haltioituneesti esittää jotain ihmistä ja elämää suurempaa, olipa se sitten miten hyväksyttävää näennäisesti, silloin ollaan vaaravyöhykkeellä. Uusnatsismi nostaa nyt päätään, mutta myös kaikkinainen militaari-ihannointi ja suttusieluinen isänmaallisuus ovat vaarallisia aatteita, koska ne vetoavat väkivaltaisiin ja arvostelukyvyttömiin ihmisiin.

väheksyä kirjoitti:

Kun sairaan psyyken ongelmat ratkaistaan ulkoistamalla oma pahuus, ja kun pahan projektiot nimetään, valitaan rotu, kansa tai muu ulkonaisin tunnusmerkein erottuva ryhmä vihan ja tuhoamistarpeen kohteeksi, tällaista menettelyä ei koskaan saa hyväksyä, eikä sen sairautta vähätellä.

Ja jos rotuvihasta tehdään poliittinen oppi, arvoineen, selityksineen ja "loppullisine" ratkaisuesityksineen, ja tälle opille saadaan kannatusta kiihottamalla mieliä isänmaalliseen raivoon, kuten Hitlerin Saksassa tapahtui - vielä vähemmän tällaista saa hyväksyä.

Pitäkäämme silmät auki, sillä kaikki ne inhimilliset psyykenominaisuudet, jotka tekivät natsismista mahdollisen, ovat ihmissieluissa olemassa tänäkin päivänä. Aina kun joku nostaa ääntään ja alkaa haltioituneesti esittää jotain ihmistä ja elämää suurempaa, olipa se sitten miten hyväksyttävää näennäisesti, silloin ollaan vaaravyöhykkeellä. Uusnatsismi nostaa nyt päätään, mutta myös kaikkinainen militaari-ihannointi ja suttusieluinen isänmaallisuus ovat vaarallisia aatteita, koska ne vetoavat väkivaltaisiin ja arvostelukyvyttömiin ihmisiin.

Lue lisää

ja näen Itä-Suomessa nousevan sitä henkeä

Niin, ei kärsimyksiä voida mitata uhrien lukumäärällä eikä millään, mutta kyllä juutalaisten kohtalo oli aivan liian kova ja ansaitsematon.

Toisessa maailmansodassa kaikkine seuraamuksineen meni kai lähes 50 miljoonaa ihmistä, ja venäläisiä heistä oli eniten. Se ei silti oikeuttanut neuvostosotilaita niihin brutaaleihin tekoihin, joihin he voittonsa huumassa aksassa, Puolassa ja muualla syyllistyivät, useimmiten esimiestensä tieten ja joskus suorastaan kehotuksista.

Stalin lisäksi tapatti leireillään lähes 20 miljoonaa omaa kansalaistaan, joten kyllä venäläistenkin osa oli kova. Uhrien määrällä mitaten kansan kokoon suhteutettuna ei sittenkään juutalaisten uhrien mittainen, ja sympatioita venäläisille ei ainakaan tuo se, että siellä edelleen monet palvovat Stalinia ja ovat sitä mieltä, että kaikki, mitä tämä teki oli oikein. Niin Suomeen hyökkääminen kuin oman kansansa listiminenkin.

väheksyä kirjoitti:

Kun sairaan psyyken ongelmat ratkaistaan ulkoistamalla oma pahuus, ja kun pahan projektiot nimetään, valitaan rotu, kansa tai muu ulkonaisin tunnusmerkein erottuva ryhmä vihan ja tuhoamistarpeen kohteeksi, tällaista menettelyä ei koskaan saa hyväksyä, eikä sen sairautta vähätellä.

Ja jos rotuvihasta tehdään poliittinen oppi, arvoineen, selityksineen ja "loppullisine" ratkaisuesityksineen, ja tälle opille saadaan kannatusta kiihottamalla mieliä isänmaalliseen raivoon, kuten Hitlerin Saksassa tapahtui - vielä vähemmän tällaista saa hyväksyä.

Pitäkäämme silmät auki, sillä kaikki ne inhimilliset psyykenominaisuudet, jotka tekivät natsismista mahdollisen, ovat ihmissieluissa olemassa tänäkin päivänä. Aina kun joku nostaa ääntään ja alkaa haltioituneesti esittää jotain ihmistä ja elämää suurempaa, olipa se sitten miten hyväksyttävää näennäisesti, silloin ollaan vaaravyöhykkeellä. Uusnatsismi nostaa nyt päätään, mutta myös kaikkinainen militaari-ihannointi ja suttusieluinen isänmaallisuus ovat vaarallisia aatteita, koska ne vetoavat väkivaltaisiin ja arvostelukyvyttömiin ihmisiin.

Lue lisää

Juuri noin minäkin ajattelen, ja siksi yritän puhua asiasta täälläkin. Olkoon kyseessä natsismi, fasismi, kommunismi, mikä tahansa tuollainen -ismi, se on yhtä vaarallinen ja tuomittava, sillä ihminen on sen rattaissa mitätön tekijä.

Kommunismin musta kirja (Courtois, Werth ym) toteaa kuitenkin, että "Vaikka kansallissosialismin synnit ovat veriruskeat, niiden kesto, maantieteellinen ulottuvuus ja uhrien määrä jäivät paljon vähaisemmiksi kuin sosialismin toisen väkivaltaisen laidan rikosten".

Natsismi juuri rotuoppiensa vuoksi on minusta vielä "sairaampi" ideologia kuin kommunismi, mutta kommunismia ei voida puolustella sen paremmalla tarkoituksella, jos teot ovat vielä kauheammat kuin natsismin teot.

miksu kirjoitti:

ja näen Itä-Suomessa nousevan sitä henkeä

on alistua kansakuntaa heikentävän manipuloinnin uhriksi ja lakata ajattelemasta, niin että saavutamme likaisista tunteista puhdistetun yhteyden palauttamisen yhteiskunnassa.

No, ei nyt sentään - ääriliikkeitä on kuunneltava ja annettava enemmän tilaa ajattelulle.

K.K.Korhonen kirjoitti:

Juuri noin minäkin ajattelen, ja siksi yritän puhua asiasta täälläkin. Olkoon kyseessä natsismi, fasismi, kommunismi, mikä tahansa tuollainen -ismi, se on yhtä vaarallinen ja tuomittava, sillä ihminen on sen rattaissa mitätön tekijä.

Kommunismin musta kirja (Courtois, Werth ym) toteaa kuitenkin, että "Vaikka kansallissosialismin synnit ovat veriruskeat, niiden kesto, maantieteellinen ulottuvuus ja uhrien määrä jäivät paljon vähaisemmiksi kuin sosialismin toisen väkivaltaisen laidan rikosten".

Natsismi juuri rotuoppiensa vuoksi on minusta vielä "sairaampi" ideologia kuin kommunismi, mutta kommunismia ei voida puolustella sen paremmalla tarkoituksella, jos teot ovat vielä kauheammat kuin natsismin teot.

Lue lisää

Sinä muuten olet tyypillinen nationalisti, jolle kansallismieliset ja isänmaalliset aatteet ovat jotain ihmistä ja elämää suurempaa. Odotat vain sopivaa ismiä.

Nytkin asetat sairaita ismejä keskinäiseen hyväksyttävyys- ja paremmuusjärjestykseen. Ei mitenkään tunnu omassa mielessä sairaalta? Onko tätä mahdotonta itse havaita?

Eri mieltä kirjoitti:

Sinä muuten olet tyypillinen nationalisti, jolle kansallismieliset ja isänmaalliset aatteet ovat jotain ihmistä ja elämää suurempaa. Odotat vain sopivaa ismiä.

Nytkin asetat sairaita ismejä keskinäiseen hyväksyttävyys- ja paremmuusjärjestykseen. Ei mitenkään tunnu omassa mielessä sairaalta? Onko tätä mahdotonta itse havaita?

Lue lisää

Käsittääkseni Korhonen tuomitsi -ismit yleensä. Minä itse ainakin pidän kaikkia -ismejä, myös nationalismia tuomittavana aatteena. Ylipäätänsä kaikki "suuret" aatteet ovat epäilyttäviä.

thinktank kirjoitti:

Käsittääkseni Korhonen tuomitsi -ismit yleensä. Minä itse ainakin pidän kaikkia -ismejä, myös nationalismia tuomittavana aatteena. Ylipäätänsä kaikki "suuret" aatteet ovat epäilyttäviä.

Lue lisää

Mitä olet muuten mieltä nihilismistä?

Näkökulma kirjoitti:

Mitä olet muuten mieltä nihilismistä?

Täytyy myöntää, että unohdin täysin nihilismin. En kuitenkaan tarkoittanut nihilismin kaltaisia ismejä, vaan poliittisia ismejä. Esimerliksi: Kommunismi, sosialismi, konservatismi,natsismi, fasismi ja jopa liberalismi. Kyse on ideologioista ja nimenomaan ideologioita minä vastusta, vaikka meninkin tässä varhemmin ehdottamaan, että SDP:n tulisi kehittää uusi. Itselleni läheisin ideologia on liberalismi mutta pyrin olemaan sitäkin kohtaan kriittinen, ettei se muodostuisi minulle ehdottomaksi totuudeksi.

Oletko ihan itse tullut näihin ajatuksiin?

Hertha kirjoitti:

Oletko ihan itse tullut näihin ajatuksiin?

Ota argumentit argumentteina tai osoittaudu kyvyttömäksi keskusteluun.

väliä kirjoitti:

Ota argumentit argumentteina tai osoittaudu kyvyttömäksi keskusteluun.

Sinä itse osoittaudut kyvyttömäksi esittelemään meille kaikille juutalaisten historiaa ja asemaa eri yhteiskunnissa.

Hertha kirjoitti:

Sinä itse osoittaudut kyvyttömäksi esittelemään meille kaikille juutalaisten historiaa ja asemaa eri yhteiskunnissa.

Sinullehan kelpaakin vain sellainen historia, jossa tutkimuksen kohde esitetään hyvänä. Mutta älä enää kirjoita minulle, meillä ei ole mitään keskusteltavaa, koska olet aivan liian rajoittunut kyvyiltäsi.

niin... kirjoitti:

Sinullehan kelpaakin vain sellainen historia, jossa tutkimuksen kohde esitetään hyvänä. Mutta älä enää kirjoita minulle, meillä ei ole mitään keskusteltavaa, koska olet aivan liian rajoittunut kyvyiltäsi.

Lue lisää

Hahhah!

Luepa seuraavan kerran vaihteeksi maailmanhistoriaa.

Tietysti kansallissosialistinen propaganda on pikanttia luettavaa, mutta kun seuraavan kerran esität sitä keskustelupalstalla, käytä lainausmerkkejä.

Hertha kirjoitti:

Hahhah!

Luepa seuraavan kerran vaihteeksi maailmanhistoriaa.

Tietysti kansallissosialistinen propaganda on pikanttia luettavaa, mutta kun seuraavan kerran esität sitä keskustelupalstalla, käytä lainausmerkkejä.

Lue lisää

mutta jätä vihasi pois keskusteluista. Aloituksessa esitetty kysymys oli, miksi juutalaisia vihataan. Annoin vastauksia esitettyyn kysymykseen, mutta et ollut kykenevä millään tavalla puuttumaan esitettyihin perusteluihin, joten älä tuhlaa palstatilaa vihakirjoituksillasi.

rauhassa, kirjoitti:

mutta jätä vihasi pois keskusteluista. Aloituksessa esitetty kysymys oli, miksi juutalaisia vihataan. Annoin vastauksia esitettyyn kysymykseen, mutta et ollut kykenevä millään tavalla puuttumaan esitettyihin perusteluihin, joten älä tuhlaa palstatilaa vihakirjoituksillasi.

Lue lisää

Odotatitko tosiaan, että kukaan järkevä ihminen ryhtyisi juhlallisella naamalla analysoimaan esitetyn propagandapotaskan "perusteluita"?

Mainitunlaista liturgiaa löytyy netistä pilvin pimein - jotkut taitavat osata veisata sitä ihan itsekin.

Aiemmin sitä löytyi goebbelsilaisesta arsenaalista.

Hertha kirjoitti:

Odotatitko tosiaan, että kukaan järkevä ihminen ryhtyisi juhlallisella naamalla analysoimaan esitetyn propagandapotaskan "perusteluita"?

Mainitunlaista liturgiaa löytyy netistä pilvin pimein - jotkut taitavat osata veisata sitä ihan itsekin.

Aiemmin sitä löytyi goebbelsilaisesta arsenaalista.

Lue lisää

on yksi asia, josta voi olla toista mieltä. Mutta tärkein pointti on varmaankin se, että keskustelua siitä miksi juutalaisia vihataan, ei voi käydä, jos itse vihan syistä ei saa keskustella.

Ja voin sanoa, että en ole lukenut natsien propagandaa, joten se sen väitteen totuudesta!

...avauksessani puhuessani näin:

>> Onko keskuudessamme todella niin paljon antisemiittejä esim. natsisympatioittensa vuoksi vai ovatko nuo muuten historiantiedoissaan pelkkien harhaluulojen varassa olevia, täysin valistumattomia ihmisiä vai onko noissa paljon vain syystä tai toisesta alemmuuskompleksisia, joille juutalaiset ovat liian eteviä siedettäviksi? > Enkä missään tapauksessa voi yhtyä täällä esitettäviin antisemitistisiin mielipiteisiin, joiden katson kumpuavan tietämättömyydestä ja oman mitättömyyden tiedostamisesta, josta janotaan ”kostoa” siihen varmasti syyttömille juutalaisille.

pätevyys kirjoitti:

on yksi asia, josta voi olla toista mieltä. Mutta tärkein pointti on varmaankin se, että keskustelua siitä miksi juutalaisia vihataan, ei voi käydä, jos itse vihan syistä ei saa keskustella.

Ja voin sanoa, että en ole lukenut natsien propagandaa, joten se sen väitteen totuudesta!

Lue lisää

Demonisoituun suhtautumisen "perustelu" on hupaisaa - useimmiten surkuhupaisaa.

Joskus tuhoisaakin.

K.K.Korhonen kirjoitti:

...avauksessani puhuessani näin:

>> Onko keskuudessamme todella niin paljon antisemiittejä esim. natsisympatioittensa vuoksi vai ovatko nuo muuten historiantiedoissaan pelkkien harhaluulojen varassa olevia, täysin valistumattomia ihmisiä vai onko noissa paljon vain syystä tai toisesta alemmuuskompleksisia, joille juutalaiset ovat liian eteviä siedettäviksi? > Enkä missään tapauksessa voi yhtyä täällä esitettäviin antisemitistisiin mielipiteisiin, joiden katson kumpuavan tietämättömyydestä ja oman mitättömyyden tiedostamisesta, josta janotaan ”kostoa” siihen varmasti syyttömille juutalaisille.

Lue lisää

Olen siis alemmuuskompleksissa? Tai sitten skitsofreeninen? Vaikuttaisi siltä, että nyt juutalaiset ja sinä olette hyvässä valossa, kun taas minä olen kaunainen ja huono, eli paha ihminen. Hyvä kun vihassasi osoitit minun olevan paha ja itsesi hyvä. Tosin yhtään argumenttia et ole esittänyt.

Missään en ole viitannut mihinkään kostoon.

Mutta mitä sitten on järkeä tuoda omaa vihaasi tänne aivan kuin olisit halukas keskustelemaan, jos et ole halukas keskusteluun, vaan haluat vain oikeuttaa vihasi "minunlaisiani" (tässä sinulla on jonkinlainen stereotypia minusta, joka ei tosin taida olla totta, mutta sitä sinä tuskin tulet koskaan tajuamaan) kohtaan?

K.K.Korhonen kirjoitti:

...avauksessani puhuessani näin:

>> Onko keskuudessamme todella niin paljon antisemiittejä esim. natsisympatioittensa vuoksi vai ovatko nuo muuten historiantiedoissaan pelkkien harhaluulojen varassa olevia, täysin valistumattomia ihmisiä vai onko noissa paljon vain syystä tai toisesta alemmuuskompleksisia, joille juutalaiset ovat liian eteviä siedettäviksi? > Enkä missään tapauksessa voi yhtyä täällä esitettäviin antisemitistisiin mielipiteisiin, joiden katson kumpuavan tietämättömyydestä ja oman mitättömyyden tiedostamisesta, josta janotaan ”kostoa” siihen varmasti syyttömille juutalaisille.

Lue lisää

Mutta jos aiot keskustella, niin keskustele silloin, äläkä tartu klassisiin virhepäätelmiin. En muuten ole koskaan puhunut mistään kostosta, sinä taas olet.

Hertha kirjoitti:

Demonisoituun suhtautumisen "perustelu" on hupaisaa - useimmiten surkuhupaisaa.

Joskus tuhoisaakin.

on jotain muutakin sanottavaa kuin, että minä olet absoluuttisen paha tai tyhmä.

siihen olet ihan laillisest... kirjoitti:

Olen siis alemmuuskompleksissa? Tai sitten skitsofreeninen? Vaikuttaisi siltä, että nyt juutalaiset ja sinä olette hyvässä valossa, kun taas minä olen kaunainen ja huono, eli paha ihminen. Hyvä kun vihassasi osoitit minun olevan paha ja itsesi hyvä. Tosin yhtään argumenttia et ole esittänyt.

Missään en ole viitannut mihinkään kostoon.

Mutta mitä sitten on järkeä tuoda omaa vihaasi tänne aivan kuin olisit halukas keskustelemaan, jos et ole halukas keskusteluun, vaan haluat vain oikeuttaa vihasi "minunlaisiani" (tässä sinulla on jonkinlainen stereotypia minusta, joka ei tosin taida olla totta, mutta sitä sinä tuskin tulet koskaan tajuamaan) kohtaan?

Lue lisää

Minä en ole sanonut missään edellisissä vihaavani ketään. Esitäpä itse yksikin argumentti tuolle käsityksellesi.

Sinua en voisi vihata siksikään, kun en tiedä kuka olet. Tiennetkö itsekään, kun vaihtelet jatkuvasti "nimimerkkiäsi". Se kyllä saattaisi saada jonkun epäilemään, että Sinulla on alemmuuskompleksi, jonka vuoksi et uskalla esiintyä omana itsenäsi.

Keskustelisin kanssasi mielelläni, mutta reilun pelin vuoksi haluaisin toki nähdä keskustelutoverini kasvot, jollaisiksi kelpaisivat vaikkapa vain täällä vakiintunut peitenimi. Tuollaisten "puskasta ampujien" kanssa ei reilu peli onnistu.

Hertha kirjoitti:

Oletko ihan itse tullut näihin ajatuksiin?

lähtien peräkammarin kansa on omia ajatuksia viljellyt?

K.K.Korhonen kirjoitti:

Minä en ole sanonut missään edellisissä vihaavani ketään. Esitäpä itse yksikin argumentti tuolle käsityksellesi.

Sinua en voisi vihata siksikään, kun en tiedä kuka olet. Tiennetkö itsekään, kun vaihtelet jatkuvasti "nimimerkkiäsi". Se kyllä saattaisi saada jonkun epäilemään, että Sinulla on alemmuuskompleksi, jonka vuoksi et uskalla esiintyä omana itsenäsi.

Keskustelisin kanssasi mielelläni, mutta reilun pelin vuoksi haluaisin toki nähdä keskustelutoverini kasvot, jollaisiksi kelpaisivat vaikkapa vain täällä vakiintunut peitenimi. Tuollaisten "puskasta ampujien" kanssa ei reilu peli onnistu.

Lue lisää

minun kanssa voi keskustella, koska en esiinny omalla nimelläni. Tosin nimimerkki L.A.S.:in kanssa tietysti voit, vaikka hän ei ole esittänyt omaa nimeänsä. Erikoista!

Jerry_Falwell kirjoitti:

lähtien peräkammarin kansa on omia ajatuksia viljellyt?

Myös 1. maailmansodan eräs itävaltalainen sankari oli "peräkammarin kansaa".

Hän latasi tuhansia vuosia vanhan kompostin höyryäväksi. Muuttamalla kymmenien aiempien sukupolvien (ja oman sukupolvensa) ajatukset ja houreet teoiksi.

Hänet pitää suhteuttaa koko siihen antisemitismin historiaan, josta nykyään yleisesti tiedetään vain murto-osa. Silloin hänen tietynlainen pienuutensa näkyy oikeassa mitassa.

tämän pitäisi olla historiaan keskittynyttä keskustelua, niin olisi toivottavaa sinunkin aiheesta jotain opiskella.
Koska antisemitismillä on ikää vajaat 2000 vuotta, niin kautta aikojen on sinulla varsin lyhyt pätkä.

eihän sitä kirjoitti:

minun kanssa voi keskustella, koska en esiinny omalla nimelläni. Tosin nimimerkki L.A.S.:in kanssa tietysti voit, vaikka hän ei ole esittänyt omaa nimeänsä. Erikoista!

...todella pahasti. Sanoin nimenomaan, että jokin vakionimimerkkikin identifioi Sinut kuten kenet tahansa kylliksi tullakseen vakavasti otettavaksi keskustelukumppaniksi. Mutta Sinä kun et näy löytävän minkäänlaista nimeä itsellesi, niin ´"keskustelu" kanssasi olisi tuuleen huutamista.

K.K.Korhonen kirjoitti:

...todella pahasti. Sanoin nimenomaan, että jokin vakionimimerkkikin identifioi Sinut kuten kenet tahansa kylliksi tullakseen vakavasti otettavaksi keskustelukumppaniksi. Mutta Sinä kun et näy löytävän minkäänlaista nimeä itsellesi, niin ´"keskustelu" kanssasi olisi tuuleen huutamista.

Lue lisää

on vikaa. Nimittäin olet kyennyt tähän asti keskustelemaan kanssani, vaikka minulla ei ole vakionimimerkkiä. Kuitenkin olet tässäkin ketjussa keskustellut yhden samalla tavalla kirjoittavan kanssa ( http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000007169898 ), joten puhuit itsesi pussiin. Ongelma on se, että ajatukseni ovat sinusta vääriä. Toisaalta sinun kanssasi on turha keskustella, koska olet lähinnä esittänyt vain valheita minusta, joten on turha kuvitella, että tulevaisuudessakaan kykenisit mihinkään järkevään dialogiin.

Jerry_Falwell kirjoitti:

tämän pitäisi olla historiaan keskittynyttä keskustelua, niin olisi toivottavaa sinunkin aiheesta jotain opiskella.
Koska antisemitismillä on ikää vajaat 2000 vuotta, niin kautta aikojen on sinulla varsin lyhyt pätkä.

Lue lisää

löysit selityksen sille, miksi juutalaiset ovat muiden mielestä olleet ahneita, salakavalia juonittelijoita. Nimittäin kristityt ovat alkaneet vihaamaan juutalaisia sen takia, että juutalaiset syyllistettiin Jeesuksen murhasta. Eli loppuen lopuksi kaikki antisemitismi on kristittyjen syytä ja juutalaiset ovat vain ilkeän antisemitismin uhreja!

>>>Koska antisemitismillä on ikää vajaat 2000 vuotta, niin kautta aikojen on sinulla varsin lyhyt pätkä.>>>

En tosin ilmoittanut mitään aikoja.

Paljolti tuossa on perää, mutta ei se selitä kaikkea Hitlerin käyttäytymisessä. Mein Kampf taisi olla kirjoitettu jo ennen tarkoittamiasi aikoja.

Myönnän, että Hitleristä lukiessani minulla on ollut monastai hyvin ristiriitaisia tunteita. On joskus tullut mieleeni, että jospa tuo mies olisi älynnyt pysäyttää itsensä siihen, kun oli kahminut Saksaan synnyinmaansa Itävallan ja Tshekkoslovakian sudeettialueet, niin hän olisi saattanut jääsä historiaan merkittävänä miehenä, sillä nostihan hän Saksan takaisin menestykseen ja suuruuteen siitä äärimmäisestä alennustilasta, johon se oli ensimmäisen maailamsodan tuloksena liiankin kanssa ajettu, kiitos länsivaltojen lyhytnäköisesti itsekkään politiikan.

Mutta näin pohdittuani on aina tullut mieleeni kaikki se törky, joka kuului natsismin perusfilosofiaan, ne sairaat rotuopit ja niistä johtuva väärä ylemmyys ja syyttömien syyllistäminen, ja niin olen aina tullut siihen tulokseen, että muutoin ei voinut lopulta käydä, ja hyvä oli, että kävi niin kuin kävi.

Saksalaisille on annettava tunnustus siitä, että he itse ensimmäisinä ovat olleet tuomitsemassa natsismin hirmuteot, kertovat niistä kouluissa ja muualla, "jotta sama ei enää koskaan toistuisi". Ja sappeani nostaa se, että venäläiset eivät tee vieläkään samoin kommunismin hirmutekojen suhteen, vaan juhlivat voitonpäivänään muiden kansojen alistamista. Aivan erityisesti minua sapettaa se, että he saavat siinä tukea meiltä suomalaisiltakin, poliittisilla saiteilla etenkin Keskustan saitilla itseään ei-sosialistisina pitäviltä kepulaisilta ja varsinkin juuri heiltä.

... muotoilla yleisemminkin. Yhteiskunta on aina yksilölle joko isä- tai äitihahmo. Silloin kun asiat menevät huonosti, yhteiskuntaa ja sen mahdollisesti antamaa tukea tarvittaisiin erityisesti. Jos lama iskee, jos köyhyys uhkaa, jos epävarmuus kasvaa peloiksi - silloin yhteiskunnan tulisi tarjota sosiaaliapua, turvaa ja varmuutta. Jollei niin tapahdu, ihmisten sisällään pitämät tunnot etsivät ulkoisen ilmentymänsä. Silloin on olemassa pohja sille että vahvat johtajat nousevat valtaan. Heillä ei tarvitse olla muita kykyjä kuin taito vakuuttaa kuulijansa ja taito ohjata ihmisten sisällä vaikuttava pelko, aggressio, kauna ja katkeruus johonkin ulkoiseen kohteeseen.

Projektiivisen pahuuden kohteeksi joutuvat usein muukalaiset, toisenväriset ja -rotuiset, toista kieltä puhuvat, jne. Kannattaa kuitenkin kysyä miksi tällaiset ryhmät herättävät normaalioloissa ambivalentteja, kaksiarvoisia tunteita. Erityisryhmiä pelätään, torjutaan, vihataan - mutta toisaalta heitä kohtaan tunnetaan kiinnostusta, ollaan uteliaita, ihastellaan ja joskus jumaloidaankin. K K Korhosen avauskirjoitushan on tyyppiesimerkki tällaisesta ambivalenssista, siinä glorifioinnilla yritetään perustella se ettei saisi demonisoida. Kun kysytään, kuten Heartha tuolla kysyy, miksi esim. juutalaisia demonisoidaan, täytyy esille nostaa tämä ambivalenttisuus, joka kertoo mistä on kyse. Kyse on siitä että on ihmiselle ominaista suhtautua ambivalentisti erilaisuuteen. Sama asia sekä houkuttelee että sitä torjutaan. On sitten olosuhteista kiinni, mikä tunne tulee päälle.

Jos perusturvallisuus on kunnossa - ja tämä tarkoittaa sekä yksilön onnellista kasvua varhaisen lapsuutensa vuosina että yhteiskunnan sosiaalista tilaa, joka takaa yksilöille tietyn perusturvallisuuden - luulen inhimillisen uteliaisuuden voittavan erilaisuutta kohtaan tunnetut pelot. Ihminen tuntee luonnostaan vetoa erilaisuutta kohtaan - jopa seksi on osoitus tästä. (Eikä kannata mitenkään naureskella sille että kukkahattutädit rakastavat mustia miehiä.) Mutta jos ihmisen perusturvallisuus on poissa, silloin pääsevät demonit valtaan. Muukalaisvihassa on mukana rautaisannos mustasukkaisuutta siitä, että vieraat vievät sen huomion ja huolenpidon, joka oikeutetusti kuuluisi omille.

Asian voisi ilmaista ehkä toteamalla, että jokainen yhteiskunta on rasisminsa ja natsisminsa ansainnut. Jos yhteiskunta olisi pitänyt heikoimmistaan huolta, projektiivisia sieluja ei olisi. Mutta jos yhteiskunta on hyljännyt yksilöt, silloin purkautuvat pahat voimat, torjunta ja viha, mustasukkaiset tuhoamistarpeet ja aggressiot.

1900-luvun historiassa tsaarin Venäjä löi laimin köyhälistön, ja valtakunta ajautui vallankumouksen kaaokseen, jota seurasi sitten mitä hirvittävin diktatuuri. Jos syyllinen tähän haluttaisiin nimetä, sellaiseksi voitaisiin julistaa se revisionistinen työväenliike jota ei ollut tai joka toimi tehottomasti. Samoin Saksassa - sielläkin työväenliike löi laimin paitsi köyhät myös keskiluokan. On oikeastaan havukka-ahomaista jälkiviisastelua nimetä nyt historian roistoiksi pari ismiä, kommunismi ja natsismi, kun ne joka tapauksessa olivat vain vääjäämättömiä seurauksia siitä mitä yhteiskunnissa jätettiin tekemättä.

Samaten, kun uusnatsismi nyt näyttää nostavan päätään, on oikeastaan turha ja tekopyhää hyökätä sen kimppuun ikään kuin se olisi kaiken pahan alku. Sitä se nimittäin ei ole - ei ole koskaan ennenkään ollut. Sensijaan kannattaisi hyökätä esim. niiden kimppuun, jotka pettävät työväenliikkeen aatteet ja harjoittavat työväenpuolueiden nimissä politiikkaa, joka kurjistaa köyhimmän kansanosan elämää. Paavo Lipponen on oman aikamme pahin "natsi".

mahdollisesti... kirjoitti:

... muotoilla yleisemminkin. Yhteiskunta on aina yksilölle joko isä- tai äitihahmo. Silloin kun asiat menevät huonosti, yhteiskuntaa ja sen mahdollisesti antamaa tukea tarvittaisiin erityisesti. Jos lama iskee, jos köyhyys uhkaa, jos epävarmuus kasvaa peloiksi - silloin yhteiskunnan tulisi tarjota sosiaaliapua, turvaa ja varmuutta. Jollei niin tapahdu, ihmisten sisällään pitämät tunnot etsivät ulkoisen ilmentymänsä. Silloin on olemassa pohja sille että vahvat johtajat nousevat valtaan. Heillä ei tarvitse olla muita kykyjä kuin taito vakuuttaa kuulijansa ja taito ohjata ihmisten sisällä vaikuttava pelko, aggressio, kauna ja katkeruus johonkin ulkoiseen kohteeseen.

Projektiivisen pahuuden kohteeksi joutuvat usein muukalaiset, toisenväriset ja -rotuiset, toista kieltä puhuvat, jne. Kannattaa kuitenkin kysyä miksi tällaiset ryhmät herättävät normaalioloissa ambivalentteja, kaksiarvoisia tunteita. Erityisryhmiä pelätään, torjutaan, vihataan - mutta toisaalta heitä kohtaan tunnetaan kiinnostusta, ollaan uteliaita, ihastellaan ja joskus jumaloidaankin. K K Korhosen avauskirjoitushan on tyyppiesimerkki tällaisesta ambivalenssista, siinä glorifioinnilla yritetään perustella se ettei saisi demonisoida. Kun kysytään, kuten Heartha tuolla kysyy, miksi esim. juutalaisia demonisoidaan, täytyy esille nostaa tämä ambivalenttisuus, joka kertoo mistä on kyse. Kyse on siitä että on ihmiselle ominaista suhtautua ambivalentisti erilaisuuteen. Sama asia sekä houkuttelee että sitä torjutaan. On sitten olosuhteista kiinni, mikä tunne tulee päälle.

Jos perusturvallisuus on kunnossa - ja tämä tarkoittaa sekä yksilön onnellista kasvua varhaisen lapsuutensa vuosina että yhteiskunnan sosiaalista tilaa, joka takaa yksilöille tietyn perusturvallisuuden - luulen inhimillisen uteliaisuuden voittavan erilaisuutta kohtaan tunnetut pelot. Ihminen tuntee luonnostaan vetoa erilaisuutta kohtaan - jopa seksi on osoitus tästä. (Eikä kannata mitenkään naureskella sille että kukkahattutädit rakastavat mustia miehiä.) Mutta jos ihmisen perusturvallisuus on poissa, silloin pääsevät demonit valtaan. Muukalaisvihassa on mukana rautaisannos mustasukkaisuutta siitä, että vieraat vievät sen huomion ja huolenpidon, joka oikeutetusti kuuluisi omille.

Asian voisi ilmaista ehkä toteamalla, että jokainen yhteiskunta on rasisminsa ja natsisminsa ansainnut. Jos yhteiskunta olisi pitänyt heikoimmistaan huolta, projektiivisia sieluja ei olisi. Mutta jos yhteiskunta on hyljännyt yksilöt, silloin purkautuvat pahat voimat, torjunta ja viha, mustasukkaiset tuhoamistarpeet ja aggressiot.

1900-luvun historiassa tsaarin Venäjä löi laimin köyhälistön, ja valtakunta ajautui vallankumouksen kaaokseen, jota seurasi sitten mitä hirvittävin diktatuuri. Jos syyllinen tähän haluttaisiin nimetä, sellaiseksi voitaisiin julistaa se revisionistinen työväenliike jota ei ollut tai joka toimi tehottomasti. Samoin Saksassa - sielläkin työväenliike löi laimin paitsi köyhät myös keskiluokan. On oikeastaan havukka-ahomaista jälkiviisastelua nimetä nyt historian roistoiksi pari ismiä, kommunismi ja natsismi, kun ne joka tapauksessa olivat vain vääjäämättömiä seurauksia siitä mitä yhteiskunnissa jätettiin tekemättä.

Samaten, kun uusnatsismi nyt näyttää nostavan päätään, on oikeastaan turha ja tekopyhää hyökätä sen kimppuun ikään kuin se olisi kaiken pahan alku. Sitä se nimittäin ei ole - ei ole koskaan ennenkään ollut. Sensijaan kannattaisi hyökätä esim. niiden kimppuun, jotka pettävät työväenliikkeen aatteet ja harjoittavat työväenpuolueiden nimissä politiikkaa, joka kurjistaa köyhimmän kansanosan elämää. Paavo Lipponen on oman aikamme pahin "natsi".

Lue lisää

Kirjoitat hyvin ja viisaastikin osin, mutta myös hyvin tyhmästi.

Aivan väärässä olet, jos oletat minun pyrkivän juutalaisten glorifioinnilla estämään näkemästä totuutta heistä. Todella toivon, että heistä kuten muistakin kansoista nähtäisiin totuus mahdollisimman selkeästi. Juutalaisten demonisointiin mielestäni ei ole mitään historiallisia tai muita perusteita, heidän vainoojiensa demonisointiin on varmasti, mutta ei siitäkään saísi kokonaisia kansoja syyttää.

Varmaan olen kaikissa näkemyksissäni jossain määrin ambivalentti, useimmat meistä ovat sellaisia, mikä on ihan hyvä asia, sillä niin syntyy helpommin keskustelua ja voidaan päästä asioissa lähemmäs totuutta kuin yksisilmäisesti yhteen näkökantaan lukkiutumalla.

Näkemykseesi siitä, että uusnatsismin kimppuun ei kannattaisi hyökätä en liioin yhdy, vaan olen jyrkästi eri mieltä. Ja aivan käsittämättömänä, perusteettomana ja törkeänä pidän seuraavaa näkemystäsi:

>> Sensijaan kannattaisi hyökätä esim. niiden kimppuun, jotka pettävät työväenliikkeen aatteet ja harjoittavat työväenpuolueiden nimissä politiikkaa, joka kurjistaa köyhimmän kansanosan elämää. Paavo Lipponen on oman aikamme pahin "natsi".

K.K.Korhonen kirjoitti:

Kirjoitat hyvin ja viisaastikin osin, mutta myös hyvin tyhmästi.

Aivan väärässä olet, jos oletat minun pyrkivän juutalaisten glorifioinnilla estämään näkemästä totuutta heistä. Todella toivon, että heistä kuten muistakin kansoista nähtäisiin totuus mahdollisimman selkeästi. Juutalaisten demonisointiin mielestäni ei ole mitään historiallisia tai muita perusteita, heidän vainoojiensa demonisointiin on varmasti, mutta ei siitäkään saísi kokonaisia kansoja syyttää.

Varmaan olen kaikissa näkemyksissäni jossain määrin ambivalentti, useimmat meistä ovat sellaisia, mikä on ihan hyvä asia, sillä niin syntyy helpommin keskustelua ja voidaan päästä asioissa lähemmäs totuutta kuin yksisilmäisesti yhteen näkökantaan lukkiutumalla.

Näkemykseesi siitä, että uusnatsismin kimppuun ei kannattaisi hyökätä en liioin yhdy, vaan olen jyrkästi eri mieltä. Ja aivan käsittämättömänä, perusteettomana ja törkeänä pidän seuraavaa näkemystäsi:

>> Sensijaan kannattaisi hyökätä esim. niiden kimppuun, jotka pettävät työväenliikkeen aatteet ja harjoittavat työväenpuolueiden nimissä politiikkaa, joka kurjistaa köyhimmän kansanosan elämää. Paavo Lipponen on oman aikamme pahin "natsi".

Lue lisää

... ensin opetella puhumaan asioista, eikä vain hokea että minäminäminä. Sitten sen jälkeen pitäisi pystyä vielä näkemään mikä on syytä mikä seurausta.

Kukapa ei vastustaisi uusnatsismia? Mutta mitä painaa huolestuneen kansalaisen mielipide, kun paavolipposilla on enemmän valtaa kuin ymmärrystä.

K.K.Korhonen kirjoitti:

Paljolti tuossa on perää, mutta ei se selitä kaikkea Hitlerin käyttäytymisessä. Mein Kampf taisi olla kirjoitettu jo ennen tarkoittamiasi aikoja.

Myönnän, että Hitleristä lukiessani minulla on ollut monastai hyvin ristiriitaisia tunteita. On joskus tullut mieleeni, että jospa tuo mies olisi älynnyt pysäyttää itsensä siihen, kun oli kahminut Saksaan synnyinmaansa Itävallan ja Tshekkoslovakian sudeettialueet, niin hän olisi saattanut jääsä historiaan merkittävänä miehenä, sillä nostihan hän Saksan takaisin menestykseen ja suuruuteen siitä äärimmäisestä alennustilasta, johon se oli ensimmäisen maailamsodan tuloksena liiankin kanssa ajettu, kiitos länsivaltojen lyhytnäköisesti itsekkään politiikan.

Mutta näin pohdittuani on aina tullut mieleeni kaikki se törky, joka kuului natsismin perusfilosofiaan, ne sairaat rotuopit ja niistä johtuva väärä ylemmyys ja syyttömien syyllistäminen, ja niin olen aina tullut siihen tulokseen, että muutoin ei voinut lopulta käydä, ja hyvä oli, että kävi niin kuin kävi.

Saksalaisille on annettava tunnustus siitä, että he itse ensimmäisinä ovat olleet tuomitsemassa natsismin hirmuteot, kertovat niistä kouluissa ja muualla, "jotta sama ei enää koskaan toistuisi". Ja sappeani nostaa se, että venäläiset eivät tee vieläkään samoin kommunismin hirmutekojen suhteen, vaan juhlivat voitonpäivänään muiden kansojen alistamista. Aivan erityisesti minua sapettaa se, että he saavat siinä tukea meiltä suomalaisiltakin, poliittisilla saiteilla etenkin Keskustan saitilla itseään ei-sosialistisina pitäviltä kepulaisilta ja varsinkin juuri heiltä.

Lue lisää

saa mielestäsi sanoa (yleistäen) rumasti, mutta ei esim. juutalaisista. John Steinbeck muuten kannatti N:liiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939.

K.K.Korhonen kirjoitti:

Paljolti tuossa on perää, mutta ei se selitä kaikkea Hitlerin käyttäytymisessä. Mein Kampf taisi olla kirjoitettu jo ennen tarkoittamiasi aikoja.

Myönnän, että Hitleristä lukiessani minulla on ollut monastai hyvin ristiriitaisia tunteita. On joskus tullut mieleeni, että jospa tuo mies olisi älynnyt pysäyttää itsensä siihen, kun oli kahminut Saksaan synnyinmaansa Itävallan ja Tshekkoslovakian sudeettialueet, niin hän olisi saattanut jääsä historiaan merkittävänä miehenä, sillä nostihan hän Saksan takaisin menestykseen ja suuruuteen siitä äärimmäisestä alennustilasta, johon se oli ensimmäisen maailamsodan tuloksena liiankin kanssa ajettu, kiitos länsivaltojen lyhytnäköisesti itsekkään politiikan.

Mutta näin pohdittuani on aina tullut mieleeni kaikki se törky, joka kuului natsismin perusfilosofiaan, ne sairaat rotuopit ja niistä johtuva väärä ylemmyys ja syyttömien syyllistäminen, ja niin olen aina tullut siihen tulokseen, että muutoin ei voinut lopulta käydä, ja hyvä oli, että kävi niin kuin kävi.

Saksalaisille on annettava tunnustus siitä, että he itse ensimmäisinä ovat olleet tuomitsemassa natsismin hirmuteot, kertovat niistä kouluissa ja muualla, "jotta sama ei enää koskaan toistuisi". Ja sappeani nostaa se, että venäläiset eivät tee vieläkään samoin kommunismin hirmutekojen suhteen, vaan juhlivat voitonpäivänään muiden kansojen alistamista. Aivan erityisesti minua sapettaa se, että he saavat siinä tukea meiltä suomalaisiltakin, poliittisilla saiteilla etenkin Keskustan saitilla itseään ei-sosialistisina pitäviltä kepulaisilta ja varsinkin juuri heiltä.

Lue lisää

... olemme pahoillamme siitä, ettei natsismin puhtaus voittanut, sillä saimme kestää vielä vuosikymmeniä kommunismin törkyä, joka kumpuaa sen sairaasta perusfilosofiasta.

K.K.Korhonen kirjoitti:

Paljolti tuossa on perää, mutta ei se selitä kaikkea Hitlerin käyttäytymisessä. Mein Kampf taisi olla kirjoitettu jo ennen tarkoittamiasi aikoja.

Myönnän, että Hitleristä lukiessani minulla on ollut monastai hyvin ristiriitaisia tunteita. On joskus tullut mieleeni, että jospa tuo mies olisi älynnyt pysäyttää itsensä siihen, kun oli kahminut Saksaan synnyinmaansa Itävallan ja Tshekkoslovakian sudeettialueet, niin hän olisi saattanut jääsä historiaan merkittävänä miehenä, sillä nostihan hän Saksan takaisin menestykseen ja suuruuteen siitä äärimmäisestä alennustilasta, johon se oli ensimmäisen maailamsodan tuloksena liiankin kanssa ajettu, kiitos länsivaltojen lyhytnäköisesti itsekkään politiikan.

Mutta näin pohdittuani on aina tullut mieleeni kaikki se törky, joka kuului natsismin perusfilosofiaan, ne sairaat rotuopit ja niistä johtuva väärä ylemmyys ja syyttömien syyllistäminen, ja niin olen aina tullut siihen tulokseen, että muutoin ei voinut lopulta käydä, ja hyvä oli, että kävi niin kuin kävi.

Saksalaisille on annettava tunnustus siitä, että he itse ensimmäisinä ovat olleet tuomitsemassa natsismin hirmuteot, kertovat niistä kouluissa ja muualla, "jotta sama ei enää koskaan toistuisi". Ja sappeani nostaa se, että venäläiset eivät tee vieläkään samoin kommunismin hirmutekojen suhteen, vaan juhlivat voitonpäivänään muiden kansojen alistamista. Aivan erityisesti minua sapettaa se, että he saavat siinä tukea meiltä suomalaisiltakin, poliittisilla saiteilla etenkin Keskustan saitilla itseään ei-sosialistisina pitäviltä kepulaisilta ja varsinkin juuri heiltä.

Lue lisää

"Saksalaisille on annettava tunnustus siitä, että he itse ensimmäisinä ovat olleet tuomitsemassa natsismin hirmuteot, kertovat niistä kouluissa ja muualla, "jotta sama ei enää koskaan toistuisi". Ja sappeani nostaa se, että venäläiset eivät tee vieläkään samoin kommunismin hirmutekojen suhteen, vaan juhlivat voitonpäivänään muiden kansojen alistamista."


Myös japanilaiset ovat täysin unohtaneet tekemänsä hirmuteot ja pitävät itseään atomipommien takia sodan uhreina. Tosin viimeaikoina japanilaisetkin ovat pyydelleet anteeksi tekemisiään toisenmaailmansodan aikana. Silti Tokion keskustassa olevassa pyhätössä palvotaan tiettyjä sotasyyllisinä teloitettuja sodanaikaisia johtajia jumalina. Tapana on, että nykyJapanin johtajat käyvät säännollisesti kunnioittamassa näitä itsensä keisarin puolesta uhranneita "sankareita"

mutta eikös juutalaisuus ole islamilaisuutta ja kristinuskoa vanhempi uskonto? Tällöinhän ne yrittävät "omia" juutalaisten pyhät paikat kuten esim. temppelivuori, eikä päinvastoin.

Lähes kaikki nuo Neuvostoliiton juutalaiset nimesin jo avauksessani, ja tietysti voisin vielä täydentää Sinunkin listaasi, mutta mitäpä merkitystä sillä asialle olisi. Sinä listaat tuohon juutalaisia pyöveleitä unohtaen, että nuo pyövelit itse tulivat teloitetuiksi ei-juutalaisen "isä aurinkoisen", georgialaisen Jofif Vissarionovith Dzhugashvili-Stalinin toimesta.

Sinä halusit luetella vain "pahoja" juutalaisia, joten olipa hyvä, että minä listasin myös "hyviä", sillä heitä sittenkin lienee paljon enemmän. Ja minähän myös totesin, että totta kai juutalaisissa on ollut yksilöinä niin pahoja kuin hyviäkin, ihan kuten kaikissa kansoissa, mutta kansana juutalaisia ei voida syyllistää sellaisita hirmuteoista kuin esim. saksalaisia ja venäläisiä (neuvostoliittolaisia).

Maxim Litvinov oli tosin pitkäaikainen NL:n ulkoministeri, mutta ei enää tuossa kertomassasi vaiheessa, sillä Stalin oli Hitleriä miellyttääkseen vaihtanut juutalaisen Litvinovin isovenäläiseen Molotoviin, joka oli varsinainen suomi-syöjä.

Minua on joku tuolla ylempänä (Sinäkö?) nimitellyt sionistiksi. Sionismin historian kyllä tunnen hyvin ja arvostan aatetta siksi, että sen perusteella juutalaiset lopulta saivat valtion, jonka he hyvin ansaitsivat, mutta sionisti en ole. Olen vain juutalaistenkin suhteen puolueettomuuteen pyrkivä tavallinen suomalainen, jolla myös on siihen hieman keskivertosuomalaista paremmat edellytykset. Olen nimittäin työskennellyt yli kolme vuotta Israelissa ja sen rajoilla ja työni vuoksikin joutunut ihan paneutumaan noihin asioihin, joista monet täällä mutu-tuntumalta kovi varmoja mielipiteitä heittelevät.

Läheisin kontakti sionismiin - josta olen puhunut jonkin verran yhdessä vastineessani ylempänä - minulla lienee ollut sellainen, että asuin jonkin aikaa sionismin perustajan itävallanjuutalaisen lehtimiehen Theodor Hertzlin mukaan nimetyllä Hertzl-bulevardilla Israelin Tiberiaksessa.

Kyllä minä ainakin olen muistellut muitakin kuin natsien tekemiä joukkomurhia, kun jossakin täällä eilen kerroin "Kommunismin mustan kirjan" (Courtois, Werth ym) esipuheessa todetun: "Vaikka kansallissosialismin synnit ovat veriruskeat, niiden kesto, maantieteellinen ulottuvuus ja uhrien määrä jäivät paljon vähäisimmiksi kuin sosialismin toisen väkivaltaisen laidan rikosten". Tuohan on tietenkin ihan totta, sillä Stalin tapatti 20 miljoonaa omia kansalaisiaankin rangaistusleireillään.

Toisessa maailmansodassa kaikkine seuraamuksineen meni kai lähes 50 miljoonaa ihmistä, ja venäläisiä heistäkin oli eniten. Kansan kokoon suhteutettuna venäläistenkään uhri ei sittenkään ole juutalaisten uhrien mittainen. Ja ainakaan minun sympatioitani venäläisille ei tuo se, että siellä edelleen monet palvovat Stalinia ja ovat sitä mieltä, että kaikki, mitä tämä teki oli oikein. Niin Suomeen hyökkääminen kuin oman kansansa listiminenkin. Venäläisten kieltäytyminen tunnustamasta historiaansa tuntuu irvokkaalta sen rinnalla, miten saksalaiset ovat tuominneet oman synkän historiansa.

Minä päätän osaltani tämän ketjun. Monet ovat arvioineet sanomisiani vain avaukseni perusteella. Huomautan, että olen melkoisesti täydentänyt ja tarkentanut mielipiteitäni eräiisä vastineissani, etenkin kirjoituksessani "Lisää asiasta:"

poikkeus, kun joku tietää jotain asiasta josta kirjoittaa.
Juutalaisvastaisuus todellakin perustuu heidän maineeseen Jeesuksen tappajina.
-kirkon mukaan syyllisiä eivät olleet ainoastaan ne jotka olivat paikalla, vaan kaikki ja syyllisyys periytyi sukupolvelta toiselle.
-eivät luopuneet uskostaan. Jos olisivat luopuneet, niin heistä puhuttaisiin yhtä paljon kuin mitralaisista tai amalekilaisista.
-ei omaa valtiota joka olisi "imenyt" syyllisyyden.

Miksi juutalaiset siirtyivät kaupunkiammatteihin? Koska kirkko kielsi heiltä maanomistuksen. Jne.

Jerry_Falwell kirjoitti:

poikkeus, kun joku tietää jotain asiasta josta kirjoittaa.
Juutalaisvastaisuus todellakin perustuu heidän maineeseen Jeesuksen tappajina.
-kirkon mukaan syyllisiä eivät olleet ainoastaan ne jotka olivat paikalla, vaan kaikki ja syyllisyys periytyi sukupolvelta toiselle.
-eivät luopuneet uskostaan. Jos olisivat luopuneet, niin heistä puhuttaisiin yhtä paljon kuin mitralaisista tai amalekilaisista.
-ei omaa valtiota joka olisi "imenyt" syyllisyyden.

Miksi juutalaiset siirtyivät kaupunkiammatteihin? Koska kirkko kielsi heiltä maanomistuksen. Jne.

Lue lisää

..on omat juutalaiskorttelinsa. Kävin muutama vuosi sitten Intiassa, jopa siellä eräässä suurkaupungissa kaiken hinduismin keskellä oli juutalaiskaupunginosa. Asiaa kysyttyäni eräältä paikalliseltä kertoi juutalaisten muuttaneen 1600-1700 luvuilla euroopasta mm. Portugalista ja Hollannista pakoon pogromeja.

Mistälie sitten johtui juutalaisten halu asua lähekkäin, omissa kortteleissaan? Halusivatko he turvaa toisistaan vai halusivatko he sitä helpottaakseen oman kulttuurinsa ja uskontonsa toteuttamista?

Vai pakottiko valtaväestö heidät siihen.

Jep! Siinä taas suurta tietämystä tältä arskalta, joka alvariinsa tänne kirjoittelee! Ei ole ollut Australiassa pogromeita ei. Eli tämä aboriginaalien sorto ei ole taas mitään, vai. Pitää siis antaa ausseille rauhanpalkinto, kun eivät ole kiusanneet juutalaisia vaan aboriginaaleja, mantereen alkuperäisasukkaita. Sinnehän on nykyään tosi vaikea päästä siirtolaiseksi. Mitenköhän tarkkaan syynäävät juutalaisten paperit...ehkei sinne ole koskaan olut helppo päästä juutalaisena. Siinäpä olisi tutkimista teille kiihkosemitisteille.

yksinäinen abo kirjoitti:

Jep! Siinä taas suurta tietämystä tältä arskalta, joka alvariinsa tänne kirjoittelee! Ei ole ollut Australiassa pogromeita ei. Eli tämä aboriginaalien sorto ei ole taas mitään, vai. Pitää siis antaa ausseille rauhanpalkinto, kun eivät ole kiusanneet juutalaisia vaan aboriginaaleja, mantereen alkuperäisasukkaita. Sinnehän on nykyään tosi vaikea päästä siirtolaiseksi. Mitenköhän tarkkaan syynäävät juutalaisten paperit...ehkei sinne ole koskaan olut helppo päästä juutalaisena. Siinäpä olisi tutkimista teille kiihkosemitisteille.

Lue lisää

Juu! Uudella mantereella taas ei ole sorrettu kuin alkuperäisasukkaita vähän ja siinä sivussa mustia hiukan! Juutalaisia ei todelllllakaan ole sorrettu, vaan he rahojensa kanssa sortavat välillisesti ja USA:n ulkopolitiikan kautta välittömästi ketä haluavat ja missä haluavat. Kyllä meni arskan kiitokset taas oikeaan suuntaan. Israelin kunniakansalaisuus pitäisi miekkoselle myöntää!

Rooman valtakunnassa juutalaisuus oli religio licita, eli sallittu uskonto.

Kun kristinusko valtasi alaa ja keisarit alkoivat nähdä valtiolle tarkoituksenmukaiseksi, että kristittyjen uskonto saisi myös muodollista arvovaltaa, kristinuskon asemaa vahvistettiin 300-luvun kuluessa. Samoihin aikoihin juutalaisten oikeuksia peruutettiin ja heidän asemaansa vaikeutettiin. Tämä on jatkunut "hyvässä Euroopassamme" - perusteluiden painotuksia vaihdellen - aina meidän päiviimme saakka.

http://www.hum.utu.fi/uskontotiede/juutalaisuus/juutalaisuus3_1.htm

Suomessa juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet vasta 1918.

yksinäinen abo kirjoitti:

Jep! Siinä taas suurta tietämystä tältä arskalta, joka alvariinsa tänne kirjoittelee! Ei ole ollut Australiassa pogromeita ei. Eli tämä aboriginaalien sorto ei ole taas mitään, vai. Pitää siis antaa ausseille rauhanpalkinto, kun eivät ole kiusanneet juutalaisia vaan aboriginaaleja, mantereen alkuperäisasukkaita. Sinnehän on nykyään tosi vaikea päästä siirtolaiseksi. Mitenköhän tarkkaan syynäävät juutalaisten paperit...ehkei sinne ole koskaan olut helppo päästä juutalaisena. Siinäpä olisi tutkimista teille kiihkosemitisteille.

Lue lisää

Aloittajan teksti käsittelee antisemitismiä. Toki mikään ei estä sinua kirjoittamasta topicia joka käsittelee Australian alkuperäisasukkaisiin kohdistunutta sortoa.

yksinäinen musta intiaani kirjoitti:

Juu! Uudella mantereella taas ei ole sorrettu kuin alkuperäisasukkaita vähän ja siinä sivussa mustia hiukan! Juutalaisia ei todelllllakaan ole sorrettu, vaan he rahojensa kanssa sortavat välillisesti ja USA:n ulkopolitiikan kautta välittömästi ketä haluavat ja missä haluavat. Kyllä meni arskan kiitokset taas oikeaan suuntaan. Israelin kunniakansalaisuus pitäisi miekkoselle myöntää!

Lue lisää

Minulla riittää tämä armaan isänmaamme kansalaisuus. Ja kuten abolle tuossa sanoin, aloittajan teksti käsitteli antisemitismiä ja vastasin siihen. Mikään ei estä sinua aloittamasta uutta kirjoitusketjua joka käsittelee ameriikan alkuperäisasukkaiden ja mustaihoisten sortoa.