Masennus vei kirjoittamishalut

Moi, hienoa että olosi on helpottanut ja olet saanut elämästä kiinni. Masennus on viheliäinen sairaus. Kirjoittamiseen. Oliko sulla ennen masennusta jotain kirjoitusprojektia kesken, jota voisit nyt jatkaa? Ymmärrän, ettet halua käsitellä masentavia asioita, mutta olisiko siellä masennuksen taustalla kuitenkin jotain aihetta, tunnetta, tilanetta josta voisi vaikka vähän etäännyttäen kirjoittaa? Koska välttely aiheuttaa kirjoitustukoksia, kohtaaminen vapauttaa. Antaa energiaa.

Mistä sinä haluaisit kirjoittaa? Ja kirjoita siitä!

Itsellä jos on ollut katkos omassa tekemisessäni, niin kirjoitusoppaat ovat auttaneet minut takas raiteilleen mm. Syön aamupalaksi Eiffel-torneja : 104 kirjoitusharjoitusta ja Sata sivua : tekstintekijän harjoituskirja. Loppuun vielä vertaistueksi Anna-Leena Härkösen Valomerkki.
Ja onko sulla suosikkikirja/lohtukirja joka antaa voimaa ja energiaa, lue se nyt.

Ja vielä edelliseen viestiini, onko sulla mahdollista mennä syksyllä kirjoituskurssille? Kurssit toimivat melkosina pakotteina ja sytykkeinä tekstin tuottamiselle.

Kiitos vinkeistä, mutta luulenpa että tässä on jotain syvempiä ongelmia, sillä kirjoitusoppaat ovat kyllä tulleet tutuiksi, mutta ei ne saa innostumaan. Kirjoituskurssille en ehdi töiden takia. En oikeastaan edes tiedä, mistä haluan kirjoittaa. Kirjoitin pari viikkoa sitten yllättävänä sykäyksenä pienen novellin raakileen, ja olin ensin tyytyväinen, että sain jotain aikaiseksi. Nyt se raakile tuntuu mitäänsanomattomalta, tylsältä.

Mulla olis muutama vinkki, joille ehkä naurat!

Mene vauva.fi aihe vapaa kirjoituspalstalle ja yritä tehdä kaikenlaisia aloituksia. Ei väliä, vaikka ne eivät saa tuulta purjeisiin. Ja sitten vastaile kaikenlaista, vaikka ihan hatustasi heitettyä hömppää, niin moneen ketjuun kuin mahdollista.

Päätä osallistua johonkin kilpailuun. Esimerkiksi jollakin kustantamolla on joku Elämää 2020-luvulla. Siihen kun alat kirjoittaa nyt ja valmis pitää olla joskus maaliskuun lopulla, niin eiköhän kirjoittaminen käynnisty. Ei mitään väliä, vaikka et voittaisikaan. Älä ota liikaa paineita, mutta päätä saada joku teos valmiiksi.

Entä miten olisi joku omaelämänkerta - vaikka ihan vain itselle, kaappiin lojumaan? Entä sukulaisten elämänkerrat - mummot, vaarit yms... voisivat tykätä kovasti...

Entä miten olisi erilaiset blogipuuhat?

Hyviä kirjoitushetkiä sinulle!

Oletko kokeillut kirjoittaa aamusivuja? Joka aamu kirjoitat 3 sivua tekstiä. Aamusivut palauttaa kirjoittajan kirjoittamisen äärelle.

Kuulostaa hankalalta kirjoittaa kolme sivua, joka aamu ilman, että on mitään aihetta. Päiväkirjankin täyttäminen, jos ei tee mitään erikoista tai opiskele, ei ole aikuiselle helppo juttu. Ja noissa kolmessa sivussa pitäisi olla jotain asiaakin. Viikonloppuna sain just ja just kirjoitettua parisen sivua - monena päivänä yhteensä siis.

Jos minäkin tarjoan kymmensenttiseni tähän, vaikka itse masennuksesta ei minulla olekaan omakohtaista kokemusta. Ihan alkuun kuitenkin korjauksena se, ettei aamusivuissa ole tarkoitus olla mitään asiaa, tärkeämpää on vain kirjoittaa jotain kolmen sivun tavoitteen saamiseksi. Natalie Goldbergin ja kumppaneiden mukaan sen pitäisi avata erinäisiä lukkoja luovassa prosesissa ja näin voittaa ainakin se kuuluisa valkoisen paperin kammo. Joskus tuo toimi itselläni, mutta nykyisessä elämäntilanteessa aamuisin kirjoittaminen on aika mahdotonta, joten ymmärrän aloittajan tuskan.
Omalla kohdallani olen pitkään tuskaillut tuon "kirjoittamisen ikävän" kanssa. On todellakin hieno tunne saada joku teksti valmiiksi ja lopulta julkaistuksi johonkin pienlehteen tai antologiaan ja tätä tunnetta itsekin huomaan kaipaavani. En vain tunne mitään mielenkiintoa itse kirjoittamisprosessia kohtaan. Lihasmuistista kirjoittelen yhä kännykkääni ylös ideantynkiä, mutta en tunne mitään halua jatkokehittää niitä novelleiksi. Jopa aamusivut ovat jääneet eikä päiväkirjankaan pitäminen enää tunnu merkitykselliseltä. Kohdallani osin tässä taitaa olla pettyminen niin sanottuihin kirjallisiin piireihin ja niissä häärääviin ihmisiin. Samalla tuntuu, että maailma on jo niin täynnä lukemattomia kirjoja, että tarvitaanko niitä enää uusia? Samoin, kuten aloittaja, olen viime vuodet tuntenut vetoa muihin harrastuksiin, mutta jotenkaan en osaa päästää kirjoittamisesta irti.

Mä kirjoitin tänään tasan 10000 merkkiä kilpailuja varten. Hieno kokemus.