Masennus vei kirjoittamishalut

Anonyymi

Heipä hei! Pahoittelen, jos tämä aloitukseni ei kuulu tänne. En vain meinaa löytää avoimia kirjoittamisfoorumeja, jossa keskustelua käytäisiin tarpeeksi vilkkaasti, niin siksi kokeilen nyt kirjoittaa tänne.

Ongelmani on se, että olen ollut masentunut. Oloni on kyllä helpottanut, ja olen saanut elämästäni kiinni. Masentuneena elin todella paljon oman pääni sisällä, olin hyvin paljon kiinni omissa ajatuksissani. Nyt kun haluaisin taas löytää kirjoittamisen ilon, joka joskus minulla oli, takkuaa. Kirjoittaminenhan on oikeastaan pään sisällä elämistä, aiheet ja ideat tulevat mielestä. Ja siihen olen niin tympääntynyt. Aina se "pimeä aines" nousee pinnalle, eikä jaksaisi enää käsitellä masentavia asioita. Hankalaa on myös kirjoittaa iloisia asioita, tai oikeastaan en ole uskaltanut kokeilla, kun en ole sellaisia ikinä juuri kirjoitellut.

Huomaan tekeväni nykyään enemmän käsillä kaikenlaista, siinä ei tarvitse ajatella. Ikävä on kuitenkin kirjoittamista, sillä muistan miten hieno tunne oli saada aikaan tekstiä, vaikkei se mitään laadukasta ollutkaan.

Kellään mitään ajatuksia tähän?

11

<50

Vastaukset

  • Moi, hienoa että olosi on helpottanut ja olet saanut elämästä kiinni. Masennus on viheliäinen sairaus. Kirjoittamiseen. Oliko sulla ennen masennusta jotain kirjoitusprojektia kesken, jota voisit nyt jatkaa? Ymmärrän, ettet halua käsitellä masentavia asioita, mutta olisiko siellä masennuksen taustalla kuitenkin jotain aihetta, tunnetta, tilanetta josta voisi vaikka vähän etäännyttäen kirjoittaa? Koska välttely aiheuttaa kirjoitustukoksia, kohtaaminen vapauttaa. Antaa energiaa.

    Mistä sinä haluaisit kirjoittaa? Ja kirjoita siitä!

    Itsellä jos on ollut katkos omassa tekemisessäni, niin kirjoitusoppaat ovat auttaneet minut takas raiteilleen mm. Syön aamupalaksi Eiffel-torneja : 104 kirjoitusharjoitusta ja Sata sivua : tekstintekijän harjoituskirja. Loppuun vielä vertaistueksi Anna-Leena Härkösen Valomerkki.
    Ja onko sulla suosikkikirja/lohtukirja joka antaa voimaa ja energiaa, lue se nyt.

  • Ja vielä edelliseen viestiini, onko sulla mahdollista mennä syksyllä kirjoituskurssille? Kurssit toimivat melkosina pakotteina ja sytykkeinä tekstin tuottamiselle.

  • Kiitos vinkeistä, mutta luulenpa että tässä on jotain syvempiä ongelmia, sillä kirjoitusoppaat ovat kyllä tulleet tutuiksi, mutta ei ne saa innostumaan. Kirjoituskurssille en ehdi töiden takia. En oikeastaan edes tiedä, mistä haluan kirjoittaa. Kirjoitin pari viikkoa sitten yllättävänä sykäyksenä pienen novellin raakileen, ja olin ensin tyytyväinen, että sain jotain aikaiseksi. Nyt se raakile tuntuu mitäänsanomattomalta, tylsältä.

    • Mitä jos antaisit kirjoittamisen olla. Tee käsillä sitä mitä oot nyttekin tehnyt, mene kävelyllä, tee töitä. Anna aivoillesi jotain muuta puuhaa. Jos ei oo mitään mistä haluat kirjoittaa, (ja vanhatkin tekstit tuntuu tylsältä) niin tarviiko sitä yrittää väkisin sanoa jotain. Kyllä se kirjoittamisenpalo tulee takas.


    • Moi. Olen kyllä antanut asian olla aika pitkään, mutta jostain syystä kirjoittaminen ja myös kirjailijat saavat minussa aikaan tuntemuksia, niin en osaa antaa asian olla. Hullulle se kuulostaa, nuorena minäkin halusin kovasti tulla kirjailijaksi 😂 :D

      Pitäis kai oppia olemaan vihaamatta omia ajatuksia ja sanoja joita paperille pistän.

      Yhden jutun tein tänään. Lainasin Miki Liukkosen O:n. Kiinnostava persoona. Aion vähän tutkia, mitä hän on tehnyt toisin kuin normi suomalaiset kirjailijat, kuten hän on haastatteluissa sanonut.


  • Mulla olis muutama vinkki, joille ehkä naurat!

    Mene vauva.fi aihe vapaa kirjoituspalstalle ja yritä tehdä kaikenlaisia aloituksia. Ei väliä, vaikka ne eivät saa tuulta purjeisiin. Ja sitten vastaile kaikenlaista, vaikka ihan hatustasi heitettyä hömppää, niin moneen ketjuun kuin mahdollista.

    Päätä osallistua johonkin kilpailuun. Esimerkiksi jollakin kustantamolla on joku Elämää 2020-luvulla. Siihen kun alat kirjoittaa nyt ja valmis pitää olla joskus maaliskuun lopulla, niin eiköhän kirjoittaminen käynnisty. Ei mitään väliä, vaikka et voittaisikaan. Älä ota liikaa paineita, mutta päätä saada joku teos valmiiksi.

    Entä miten olisi joku omaelämänkerta - vaikka ihan vain itselle, kaappiin lojumaan? Entä sukulaisten elämänkerrat - mummot, vaarit yms... voisivat tykätä kovasti...

    Entä miten olisi erilaiset blogipuuhat?

    Hyviä kirjoitushetkiä sinulle!

    • Kiitos vinkeistä. Ei itseasiassa huonojakaan ideoita. Outoja, mutta ihan kiinnostavia!


  • Oletko kokeillut kirjoittaa aamusivuja? Joka aamu kirjoitat 3 sivua tekstiä. Aamusivut palauttaa kirjoittajan kirjoittamisen äärelle.

  • Kuulostaa hankalalta kirjoittaa kolme sivua, joka aamu ilman, että on mitään aihetta. Päiväkirjankin täyttäminen, jos ei tee mitään erikoista tai opiskele, ei ole aikuiselle helppo juttu. Ja noissa kolmessa sivussa pitäisi olla jotain asiaakin. Viikonloppuna sain just ja just kirjoitettua parisen sivua - monena päivänä yhteensä siis.

  • Jos minäkin tarjoan kymmensenttiseni tähän, vaikka itse masennuksesta ei minulla olekaan omakohtaista kokemusta. Ihan alkuun kuitenkin korjauksena se, ettei aamusivuissa ole tarkoitus olla mitään asiaa, tärkeämpää on vain kirjoittaa jotain kolmen sivun tavoitteen saamiseksi. Natalie Goldbergin ja kumppaneiden mukaan sen pitäisi avata erinäisiä lukkoja luovassa prosesissa ja näin voittaa ainakin se kuuluisa valkoisen paperin kammo. Joskus tuo toimi itselläni, mutta nykyisessä elämäntilanteessa aamuisin kirjoittaminen on aika mahdotonta, joten ymmärrän aloittajan tuskan.
    Omalla kohdallani olen pitkään tuskaillut tuon "kirjoittamisen ikävän" kanssa. On todellakin hieno tunne saada joku teksti valmiiksi ja lopulta julkaistuksi johonkin pienlehteen tai antologiaan ja tätä tunnetta itsekin huomaan kaipaavani. En vain tunne mitään mielenkiintoa itse kirjoittamisprosessia kohtaan. Lihasmuistista kirjoittelen yhä kännykkääni ylös ideantynkiä, mutta en tunne mitään halua jatkokehittää niitä novelleiksi. Jopa aamusivut ovat jääneet eikä päiväkirjankaan pitäminen enää tunnu merkitykselliseltä. Kohdallani osin tässä taitaa olla pettyminen niin sanottuihin kirjallisiin piireihin ja niissä häärääviin ihmisiin. Samalla tuntuu, että maailma on jo niin täynnä lukemattomia kirjoja, että tarvitaanko niitä enää uusia? Samoin, kuten aloittaja, olen viime vuodet tuntenut vetoa muihin harrastuksiin, mutta jotenkaan en osaa päästää kirjoittamisesta irti.

  • Mä kirjoitin tänään tasan 10000 merkkiä kilpailuja varten. Hieno kokemus.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.