Uudet säännöt esim. pituushyppyyn?

Eikö ole vähän turhaa, että esim. pituushypyssä pitää sentilleen osua lankulle aina. Hyppääjähän nykyisistä säännöistä huolimatta hyppää lankun ylityksestä tai isosta alituksesta huolimatta juuri senpituisen hypyn minkä jaksoikin hypätä. Ja eikö ole aika epäreilua, että kun hyppääjä hyppää vaikkapa kaikki viisi hyppyään muutamilla senteillä yli ja nämä kaikki hypyt olisivat olleet Suomen tai jopa maailmanennätykset. Tai toisinpäin, hyppääjä ponnistaa 20 tai jopa 30-40 senttiä ennen lankkua ja silti hyppää lähelle voittotulosta. Jos hyppääjän koko hypyn pituus olisi mitattu, niin se olisi ollut voittotulos.

Tätä jatkuvaa hinkkaamista lankulla olemme saaneet nähdä ja katsella kyllästymiseen saakka jännittäen, osuuko lankulle vai meneekö sentillä vai puolella sentillä hyppy yli ja sis lankun päälle. Huippukunnossa oleva hyppääjä saattaa epäonnistua kokonaan tuloksissaan ja vain sentakia ettei juoksuaskeleet sopineet ja osuneet lankulle senttientarkasti.

Eikö tämä ole ihan turhaa touhua ?
______

Ehdotankin seuraavaa.
Unohdetaan koko lankuntarkka ponnistuspaikka, ja annetaan hyppääjien hypätä about jopa metrin-kahdenmetrin väliseltä ponnistuspaikalta ihan vapaasti, niin saadaan heti ja aina hyppääjiltä heidän kuntoaan vastaava ponnistustulos. Mittaus saadaan nykyään hoidettua esim. elektronisella ponnistusalustalla joka reagoi jalan kosketukseen. Siihen loppuu turhauttava pilkunviilaaminen lankunreunalla, ja kaikki hyppääjät voivat rentoutua tekemään vain hyvää ponnistus- ja hyppäystulosta.

Sama asia kolmiloikankin sääntöihin, ja tulipa muuten mieleen että korkeus- seiväshypyissäkin voidaan nykytekniikalla, esimerkiksi laser- valonsäteen avulla mitata hyppääjän oikeasti se oikean korkeuden ylittämä hyppy. Sillä eikö korkeushypyssäkin ole aika turhauttavaa, kun hyppääjä joutuu hyppäämään esim. riman ollessa 185cm:n korkeudessa selvästi 30-40cm:n korkeamman hypyn joka olisi riittänyt lopulliseen voittohyppyyn? Ja silti tätä korkeuden ylitystä ei mitata.
Näin valon- tai vastaavan laser- tms. säteen ollessa riman tilalla korkeus-ja seiväshypyissä saataisiin heti urheilijalta oikeaa kuntoa vastaava tulos. Ja rimakauhua(lankkukauhua pituus- ja kolmiloikkahypyissä) kärsivät urheilijat voisivat rentoutua tekemään vain ja ainoastaan hyvää tulosta.

Ps. Ja miksei sama juttu kuulantyöntöön, kiekko, keihäs- heittolajeihin.

Pss. Omasta mielestäni tuo pituushypyn ja kolmiloikan lankku ainakin voitaisiin korvata vaikka heti sellaisella elektronisella maa-anturamatolla tai vastaavalla, joka rekisteröi millintarkasti, mihin kohtaan hyppääjän ponnistus osuu.

Uudistuksia kehiin vaan?

Psss. Kirjoitin tämän aikaisemmin Yleisurheilu-palstalle mutta siellä ei kukaan kommentoinut asiaa, ja taitaa sopia paremmin tälle palstalle aiheen puolesta. Ottakaa kantaa, itse näkisin asian urheilijoita sekä katsojia paljon helpottavana, koska kilpailut nopeutuisi, eikä urheilijoiden tarvitsisi rehkiä turhantakia lankun ja riman kanssa oikeaa ponnistuspaikkaa hakien.