Ajattelin nyt aloittaa kertomalla pari omaa kokemusta:
En tiedä pitäisinkö tätä "oikeana" kummitustarinana, vai laskisinko tämän mielikuvituksen piikkiin.
Olin n. 7-vuotias ja ensimmäisellä luokalla. Oli jo melko pimeä syysilta ja olin ulkona leikkimässä metsässä, joka oli melko lähellä kotiani. Olin metsän laidalla, kun jostain syystä jäin tuijottamaan pimeään metsään.
Olin aikeissa lähteä nopeasti kotiin päin, kun tunsin oloni levottomaksi ja pian olin tuntevinaani, että puiden ja pensaikon luona olisi joku/jokin. En saanut kuitenkaan itseäni liikkeelle ja pian näinkin puiden vieressä kasvot, jotka ikään kuin muodostuivat siihen (muistaakseni erittäin nopeasti).
En enään muista kunnolla minkä näköiset kasvot olivat, mutta, ne olivat melkeinpä hirviömäiset, joissa kuitenkin oli ripaus inhimmillisiä piirteitä. Muistaakseni kasvot ikään kuin virnisti tai irvisti minulle.
Aloin melkein heti kiljumaan niin kovin kuin pystyin ja käännyin juoksemaan kotiin päin. Muistan yhä kuinka juoksin täysillä pakoon ja sellaista pelkoa en ollut kokenut edes painajaisissa.
Kotona kerroin pöydän vieressä oleville vanhemmilleni "kasvoista". En muista mitä äitini sanoi, mutta hämmästyin, kuin isäni käski kuvailemaan sitä ja halusi nähdä kohtaamispaikan. No eihän siellä mitään ollut, kuin menimme sinne seuraavana päivänä.
Kaikki tuo saattoi olla vain lapsen vilkaan mielikuvituksen tuotetta, mutta painajaisia en muista nähneeni tuosta.
Tässä on toinen tapahtuma parin vuoden takaa:
Minä ja pari vuotias pikkuveljeni nukuimmne samassa huoneessa, kunnes veli herätti minut josku yöllä ja sanoi "tuolla on mörkö" ja osoitti huoneen avonaisen oven luo. Sanoin, että ei siellä mitään ole ja veli pian nukahtikin.
Itse en nukahtanut heti ja voin vannoa, että kuulin askeleet, jotka loittonivat kauemmas huoneeni ovelta, kunnes lopppuivat kokonaan.
Loppuyöstä tuli sitten nähtyä painajaisia.
Voihan tietysti olla, että äänen aiheutti joku muu perheestäni.
Suvullani on tapahtunut muitakin outoja tapahtumia ja eteenkin isäni kertoma tarina on erittäin pelottava, mutta en tiedä viitsinkö sitä kirjoittaa tänne, koska tuskin moni jaksaisi uskoa siihen.
-Orson
Pari Kummitustarinaa, olkaa hyvät!
17
3727
Vastaukset
Tahdon kuulla, en kritisoi...
Kerron nyt tälläisen tarinan, kun on vauhtiin jo päästy:
Eräs sukulaiseni asui melko nuorena vanhassa talossa. Hänellä oli oma huone talon päädystä ja hän kertoi, että usein öisin hän heräsi ja näki vanhan naisen seisovan sänkynsä vieressä ja tuijottavan häntä. Tämä hahmo seisoi ilmeettömänä ja puhumattomana ja hävisi pian hälveneten. Kuulemma häntä pian alkoi pelottaa nukkua huoneessa, joka oli ainut huone talossa, jossa tämä salaperäinen nainen vieraili, koska kukaan muu ei nähnyt mitään poikkeavaa.
Hän kertoi näkemästään muutamalle tutulle ja kuvailtuaan näkemänsä yhdelle vanhalle sukulaiselleen, niin tämä tunnisti kuvauksen sopivan täsmälleen erääsen vanhaan kuolleeseen ystäänsä, joka asui siinä talossa ja juuri siinä huoneessa, ja myöhemmin kuulemma myös kuoli siinä huoneessa.
He asuivat talossa vain sen kesän ja muuttivat sitten pois.
Olen nähnyt kyseisen talon monta kertaa.
Viimeksi kun näin talon, niin sen nykyinen omistaja oli peittänyt tämän "kummitushuoneen" ikkunan.
-Orson- TheSpirit
kertomuksia, ainakin minun mielestäni.. Tiedätkö lisää samantapaisia kertomuksia?
Lapsilla saattaa olla vilkas mielikuvitus, mutta en tiedä miten suhtautua tähän, kun poikani 5 v tuli huutaen alakertaan ja sanoi nähneensä ikkunassa koiran pään ja sillä oli vihreät silmät.. Huone on yläkerrassa, mutta tosiaan saattoi olla vilkkaan mielikuvituksen tuotettakin. :-) TheSpirit kirjoitti:
kertomuksia, ainakin minun mielestäni.. Tiedätkö lisää samantapaisia kertomuksia?
Lapsilla saattaa olla vilkas mielikuvitus, mutta en tiedä miten suhtautua tähän, kun poikani 5 v tuli huutaen alakertaan ja sanoi nähneensä ikkunassa koiran pään ja sillä oli vihreät silmät.. Huone on yläkerrassa, mutta tosiaan saattoi olla vilkkaan mielikuvituksen tuotettakin. :-)näitä tarinoita on pari vielä tiedossa, mutta en nyt ainakaan jaksa kirjoittaa niitä.
Kirjoitan lisää ehkä myöhemmin illalla tai huomenissa.
Lapsillahan on vilkas mielikuvitus ja monellahan lapsella on ainakin ollut näitä ns. mielikuvitustarinoita, mutta luin yhdestä foorumilta juttua, jossa pohdittiin, että ehkäpä ei kaikki kaverit olekkaan mielikuvista, vaan ne voidivat olla jopa aaveita; lapsienhan väitetään näkevän enemmän kuin aikuisten.
-OrsonTheSpirit kirjoitti:
kertomuksia, ainakin minun mielestäni.. Tiedätkö lisää samantapaisia kertomuksia?
Lapsilla saattaa olla vilkas mielikuvitus, mutta en tiedä miten suhtautua tähän, kun poikani 5 v tuli huutaen alakertaan ja sanoi nähneensä ikkunassa koiran pään ja sillä oli vihreät silmät.. Huone on yläkerrassa, mutta tosiaan saattoi olla vilkkaan mielikuvituksen tuotettakin. :-)Paljon on tarinaa siitä kuinka lapset havaitsevat aikuisia paremmin yliluonnollisia asioita. Ei pidä tuomita kaikkea lapsen sanomaa mielikuvitukseksi... :)
- TheSpirit
Orson kirjoitti:
näitä tarinoita on pari vielä tiedossa, mutta en nyt ainakaan jaksa kirjoittaa niitä.
Kirjoitan lisää ehkä myöhemmin illalla tai huomenissa.
Lapsillahan on vilkas mielikuvitus ja monellahan lapsella on ainakin ollut näitä ns. mielikuvitustarinoita, mutta luin yhdestä foorumilta juttua, jossa pohdittiin, että ehkäpä ei kaikki kaverit olekkaan mielikuvista, vaan ne voidivat olla jopa aaveita; lapsienhan väitetään näkevän enemmän kuin aikuisten.
-Orsonsekin pisti miettimään, kun tämä poikani näkemä "olio" ei näyttäydy joka ilta pimeän tullen tai ainakaan poika ei ole sen koommin sellaista maininnut nähneensä ja sinä iltana kun hän sen sanoi nähneensä, pyysi päästä viereeni nukkumaan ja vilkuili vähän väliä ikkunaan josko siellä vielä jotain näkyisi... En väitä, ettei hän todella olisi voinut nähdä ikkunassa jotain, sanotaanhan, että lapset ovat vastaanottavaisempia tällaisissa asioissa, eli näkevät kummituksia useammin, kuin aikuiset. Olipa taas sekava selostus.. ;-D Niin, kerro ihmeessä se isäsi tarina, tahdon kuulla minäkin!
Mielenkiinto heräs :)
Kerro vaan isäsi kokemus...minä en ainakaan tuomitse ketään oli kokemus sitten kuinka uskomaton tahansa... :)Otan nyt sitten riskin ja kerron tarinan, jonka isäni kertoi minulle pari kesää sitten, kun kysyin onko kenellekään tuttavalle sattunut jotain yliluonnollista.
Eli kirjoitan tämän ulkomuistista ja puutteita saatta olla, kun ei ole itse kokema:
Isäni asui lapsena maatilalla, joka sijaitsi melko lähellä nykyistä kotiani. Taloon johti jotain päälle kilometrin pituinen hiekkatie, mikä meni metsän halki.
Eräänä syyspäivänä isäni ollessaan n.6-7-vuotias hän käveli hiekkatietä pitkin kodista päin (en muista minne), kunnes n. puolivälissä tietä hänen eteensä n.100 metrin päähän ilmestyi sysimusta hahmo.
Hahmo oli aikuisen kokoinen, täysin musta ja rakenteeltan muumeista tutun mörön tapainen. Jalkoja (käsistä en varma), nenää eikä suuta hahmolla näkynyt, mutta sillä oli mustat ja pyöreät silmä(aukot) harmaalla ääriviivalla kehystettynä.
Hahmo ei pitänyt mitään ääntä, tuijotti vain ja liikkui kohti, jos katsoi muualle tai liikahti.
Isä tuijotti sitä hetken kauhuissaan, kunnes säntäsi takaisin kotiin juosten. Hahmo kuulemma seurasi isääni n.hölkkävauhtia ja ikäänkuin pomppien.
Hahmo katosi näkyvistä ennen kuin isäni saapui kotipihalleen.
Isäni ei keronut tästä kenellekkään, koska ei uskonut kenenkään uskovan.
Tapahtuma ei jäänyt yhdeksi kerraksi, sillä hahmo ilmestyi usein tielle isäni kävellessä ja aina kun hahmolla oli vain n.10 metriä väliä, kunnes isäni juoksi karkuun ja hahmo katosi ennen kotipihaa.
Pian hän ei mennyt tielle jollei ollut pakko ja onnekseen koulu oli toisessa suunnassa joten isäni ei tarvitsanut käyttää tuota tietä. Hän kertoi kerran isänsä pyytäneen hakkaamaan halkoja lähelle tietä (tästä en ole varma, joka tapauksessa isäni oli halkojen lähettyvillä).
Isä kertoi kokoajan olleen peloissaan ja tähyilleen ympärilleen hakatessaan halkoja ja kertoi laskeneen katseensa vain pariksi sekunniksi ja kun hän oli nostanut katseensa, niin sama sysimusta hopea-musta silmäinen hahmo tuijotti isääni, jolloin hän heitti kirveen maahan ja juoksi kotiin niin nopeasti, kuin pystyi, eikä uskaltanut katsoa taakseen.
Isäni alkoi epäillä kuvitteleeko vain kaiken, kunnes kuuli tutun n. 1 km päässä asuvan naapurin pojan kertovan koulussa, että hän oli lähelleä kotiaan heittämässä kiviä navetan seinään, kunnes navetan kulman takaa tuli sama musta hahmo. Poika pelästyi pahasti ja heitti vaistomaisesti hahmoa kivellä, jolloin se hävisi näkyvistä.
Isäni ei kertonut hänelle mitään samastaa hahmosta, eikä tämä vielä tänäpäivänäkään tiedä, että isänikin näki oudon hahmon.
Olentoa ei näkynyt sinä syksynä, eikä talvena, vaikka isäni kertoi monta vuotta pelänneensä sillä tiellä, että hahmo ilmestyisi jälleen.
Jonkin näköisiä traumoja tämä jätti, sillä hän kertoi esim. nähneensä kirkon lähellä eräät hevosvaunut, joissa oli pari reikää kiinnitysnaruille (?), joista hänelle tuli heti mieleen hahmon silmät ja siten sai isäni pelkäämään.
Myös nähtyään ensimmäisen kerran muumimörön hänelle tuli heti mieleen se hahmo, ja isäni sanoikin että Tove Jansson todella tiesi miltä mörkö näyttää (ihmettelin tätä monta vuotta, kunnes sain kuulla tämän tarinan)
Tiedän että tarina tuntuu uskomattomalta, mutta vannon, että tarina on totta. Isälläni ei ole tapana tehdä pilaa tälläisistä asioista ja hän kertoi tämän hyvin vakuuttavasti.
-OrsonAlko taas vaihteeksi itseänikin pelottamaan. Pelkäsin aina pienenä muumimörköä ja näin uniakin siitä että se jahtasi minua kunnes pääsin kotiin. No yleensä unessa en saanu ovea auki. Näin sitä niin monta kertaa, että tiesin sen jatkossa uneksi. Jotenkin viimesellä kerralla sillä oli isot punaset silmät missä mustat täplät ja ne kattoi kieroon. Isot hampaat ja leveä hymy, kieli ulkona. Ihan kuin jostain sarjakuvasta. Se ei enään pelottanut.
Olisi jännää kävellä itse tota hiekkatietä :)
Kumma kun isäsi ei tajunnut ottaa jotain heitettävää mukaan. No eipä olisi tullut mullakaan mieleen. Jos olisi mennyt jonkun kaverin kanssa ja nähnyt silloin tämän. Olisikohan kaverikin nähnyt sen?lammas-jr kirjoitti:
Alko taas vaihteeksi itseänikin pelottamaan. Pelkäsin aina pienenä muumimörköä ja näin uniakin siitä että se jahtasi minua kunnes pääsin kotiin. No yleensä unessa en saanu ovea auki. Näin sitä niin monta kertaa, että tiesin sen jatkossa uneksi. Jotenkin viimesellä kerralla sillä oli isot punaset silmät missä mustat täplät ja ne kattoi kieroon. Isot hampaat ja leveä hymy, kieli ulkona. Ihan kuin jostain sarjakuvasta. Se ei enään pelottanut.
Olisi jännää kävellä itse tota hiekkatietä :)
Kumma kun isäsi ei tajunnut ottaa jotain heitettävää mukaan. No eipä olisi tullut mullakaan mieleen. Jos olisi mennyt jonkun kaverin kanssa ja nähnyt silloin tämän. Olisikohan kaverikin nähnyt sen?kun pidit tarinasta :)
Ja tuo on paljon pelottavampi illalla "oikeasti" kerrottuna.
Isäni oli tuolloin 6-7 vuotias, eikä varmaankaan tullut mieleen ottaa mitään heitettävää; luuli olentoa varmaankin hirviöksi ja tuskinhan ne kivistä kuolisivat.
Siitä en tiedä olisko joku toinenkin nähnyt sen, paitsi naapurin kaverihan näki tuon myös.
Itse asiassa maailmassa on kerrottu vastaavia kokemuksia näistä olennoista, joita kutsutaan joko "shadow ghosteiksi" tai "shadow creatureiksi".
Jos haluat lisää tietoa (ja kuvia), niin laita nuo hakusanaksi.
-OrsonOrson kirjoitti:
kun pidit tarinasta :)
Ja tuo on paljon pelottavampi illalla "oikeasti" kerrottuna.
Isäni oli tuolloin 6-7 vuotias, eikä varmaankaan tullut mieleen ottaa mitään heitettävää; luuli olentoa varmaankin hirviöksi ja tuskinhan ne kivistä kuolisivat.
Siitä en tiedä olisko joku toinenkin nähnyt sen, paitsi naapurin kaverihan näki tuon myös.
Itse asiassa maailmassa on kerrottu vastaavia kokemuksia näistä olennoista, joita kutsutaan joko "shadow ghosteiksi" tai "shadow creatureiksi".
Jos haluat lisää tietoa (ja kuvia), niin laita nuo hakusanaksi.
-OrsonKuvat ei kauhean mahtavia ollut. Löysin jotain muiden kertomuksia.
Kävi vaan mielessä, että isäsi voisi piirtää näkemänsä. No ei tarvitse, mutta olisi kiva nähdä jonkin lainen kuva.lammas-jr kirjoitti:
Kuvat ei kauhean mahtavia ollut. Löysin jotain muiden kertomuksia.
Kävi vaan mielessä, että isäsi voisi piirtää näkemänsä. No ei tarvitse, mutta olisi kiva nähdä jonkin lainen kuva.Tuo piirtämis-idea voisi olla ihan hyvä, mutta muistin, että kerran kun tutkiskelin noita ghoststudy:n sivuja, niin törmäsin tälläiseen kuvaan, joka muistuttaa pitkälti sitä hahmoa, jonka isäni näki.
http://ghoststudy.com/monthly/may04/mirror.htm
-OrsonOrson kirjoitti:
Tuo piirtämis-idea voisi olla ihan hyvä, mutta muistin, että kerran kun tutkiskelin noita ghoststudy:n sivuja, niin törmäsin tälläiseen kuvaan, joka muistuttaa pitkälti sitä hahmoa, jonka isäni näki.
http://ghoststudy.com/monthly/may04/mirror.htm
-OrsonVaikka tuo voikin olla tehty, niin ei kyllä tekis mieli kohdata tuommoista. Vois kyl olla mielenkiintoista, mutta juoksisin itku kurkussa, k*set housussa ja äitiä huutaen karkuun :)
- toxic.tears
Oikeen kylmät väreet hiipi selkää pitkin, kun luin tuon tarinan...
Kieltämättä tosi kauhistuttava.
Voin hyvin kuvitella, että isäsi on ollut uber paniikissa, kun tää juttu on sattunut.
Hui!!! - toxic.tears
Orson kirjoitti:
Tuo piirtämis-idea voisi olla ihan hyvä, mutta muistin, että kerran kun tutkiskelin noita ghoststudy:n sivuja, niin törmäsin tälläiseen kuvaan, joka muistuttaa pitkälti sitä hahmoa, jonka isäni näki.
http://ghoststudy.com/monthly/may04/mirror.htm
-OrsonEn saletilla pysty nukkumaan tänäyönä silmällistäkään.... Toi ukko oli kauheen näkönen... jaiks...
Voin kuvitella kasvojen ilmestyvän johonkin piemään pusikkoon. Itselleni tulee usein kotona tollanen levoton tunne. Joskus en välitä siitä ja joskus lähden pois. Aina samassa osassa meidän taloa.
Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut paitsi vessan ovi mennyt itsestään lukkoon. Katoin itseäni peilistä kun harjasin hampaita ja sivusilmällä näin oven lukon kääntyvän. Kuulin myös sen lukon äänen. Onneks en ollut yksin. Mitäköhän olisin tehnyt?
Joskus vessassa on tullut semmoinen tunne, että oven toisella puolella olisi joku.No kai se on jotain vainoharhaisuutta. Ikinä en ole nähnyt mitään henkiolentoa.
Ennen meidän perhettä talossa oli asunut joku mies. Reilu 50 vuotta sitten. Muutti muualle ja oli myöhemmin kuollut veneonnettomuudessa. Hukkunut kenties?
Joskus kesäisin yöllä (kun ikkuna on auki) olen kuullut kuin joku kävelisi meidän pihan hiekkatiellä. Tuskin kukaan perheestä painelee siellä kello 2 yöllä. Voihan se olla joku hiipparikin. En kiellä ettenkö itsekkin olisi mennyt yöllä jonkun pihalla :P
Jäin kiinni.
Ja kerran pienempänä olin veljeni ja isäni kanssa odottamassa jäätelöautoa, kun kuulimme että joku olisi kävellyt taas meidän pihalla. Oli pimeetä ja siinä kasvaa puita jonkin verran, niin oli mahdotonta nähdä mitään. Isä huusi jotain "kuka siellä?" ja sitten äänet loppuivat.Olen lisännyt näistä tarinoista muutaman henkientalo-sivustolle, jotka löytyy saman "Orson"-nimimerkin alta.
-Orson
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken murhaaja
Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia22413641Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran
Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in3132504Sille yhelle vaa
Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt891551Tuomas Sakari Matias Salminen. S.2005
Nimi on ihan julkista tietoa. Ei tarvitse poistaa. Julkaistu monilla sivuilla.221418- 551107
- 611012
Farmasia valintakoe 2024
Miten meni farmasia valintakoe teillä? Minun mielstä se oli ihan oko en voi sano, että se oli tosi vaikea.43968- 60947
Olen ylpeä sinusta
nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa35922- 55913