Funeau lainahameessa

Marakatti


Sulloin marakatin Vuittoniin ja suuntasin talosta ulos. Kuljin portaita, sillä hisseillä oli ruuhkaa. Portaikossa vastaan tuli vain naisia. Naiset kulkivat portaikossa ja miehet matkustivat hissikuiluissa. Muita sukupuolia en tuntenut, mutta niitä luultavasti oli. En tarkemmin osannut selittää itselleni, mitä tarkoitin. Aulassa oli kansainvälinen tunnelma, sillä hisseillä notkui lauma intialaisia miehiä, jotka olivat huomattavan lyhyitä ja ahkeria. Lisäksi he kaikki näyttivät toistensa sukulaisilta, joka tuskin piti paikkaansa, mutta silti. Intialaiset miehet katselevat länsimaista naista kunnioittavan uteliaina. Heidän englantinsa on korostuksellista Bollywoodia kestohymyllä. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä heidän vaimoilleen kuuluu. Jollain oudolla tasolla näin ihmisiä tungeksivat kadun, jonka varrella oli lukemattomia pikkuputiikkeja, kuin elintarvikkeita täynnä olevia autotalleja, joiden väleistä saattoi siirtyä ahtaita kujia pitkin pyykkinaruin koristelluille takapihoille. Pihalla oli lapsia ja avotuli, jonka äärellä huivipäinen hymyilevä nainen sekoitti suurella lastalla eksoottiselta tuoksuvaa ja taatusti mausteista ruokaa. Kanaa oltiin näemmä lisätty. Värikästä, ajattelin, ja ihmettelin, että kuinka he jaksavat aina hymyillä. Tervehdin rouvaa ja kyselin vointia. Hän näytti olevan raskaana.

Jätin kulkukorttini respaan, sillä en viitsinyt joka viikko hakea uutta. Minulla oli omituinen tapa kadottaa niitä jonnekin, ja tämä tarkoitti sitä, että koko hakuprosessi oli aloitettava joka jumalan viikko alusta. Onneksi valokuva oli digitaalisessa muodossa, muuten joutuisin kaiken lisäksi uudelleen kuvattavaksi uudelleen kuvaamisen jälkeen, jollaisesta en lainkaan pitänyt. Tarkemmin ajateltuna sellainen saattaisi olla hauskaa, sillä jokapäiväisen potretin kokonaissaldo seinälle aseteltuna saattaisi vaikuttaa jopa tieteellliseltä. Ihminen näkisi itsensä muutoksen ja viikottaisen kehityksen nuoruudesta eläkeikään. Naurahdin itselleni, ja vartija katsoi minua hämmentyneenä. Häneltä oli jäänyt lause kesken. Huitaisin kädellä omalle hölmöilylleni ja siivosin hetken nurkkaan, tai ainakin lattialle tiskiltä. Marakatti vikuili kassista minua. En ole keksinyt sille vielä nimeä. Sanon sitä vain kapusiiniapinaa marakatiksi, sillä mitään spesiaalia en ole sen kontolle kehitellyt; joillakin on vain sellainen naama, että siitä ei tule mitään mieleen. Jos näytti apinalta, oli apina. Kapusiiniapinani näytti marakatilta, joten se oli marakatti. Sillä sipuli. Taas vartijakunta näytti vartijakunnalta: kaikilla oli samanlainen virka-asu, mutta erilaiset kasvot. Ihmiskunnalla ol tässä vielä paljon parannettavaa, sillä ihmiset vaikuttivat toistensa sukulaisilta, mutta lukemattomin variaatioin. Yhtään täsmälleen samannäköistä ihmistä ei aulassa ollut. Minäkään en näyttänyt keneltäkään, en edes eiliseltäni itseltäni.

Kadulle oltiin parkkeerattu tuttu auto suoraan pääoven eteen. Sulloin puhelimen takaisin Vuittoniin. En voinut sietää odottelua. Olen ihminen, jolle asiat tapahtuvat nyt, ei huomenna. Avasin oven ja istahdin penkille. Tervehdykseeni ei vastattu. Emme olleet harrastaneet seksiä kahteen ja puoleen viikkoon. Viimeinen kerta oli ollut eräänlainen sipaisu tai hätäinen huitaisu, joka sekin oli punaviinin aiheuttama hetkellinen mielenhäiriö. Istahdin hajareisin päälle hetken mielijohteesta, ja sitten se oli jo siinä. Minä en ainakaan saanut sessiosta mitään. Oikeastaan asia on jossain ulottuvuudessa minulle yhdentekevä. En tiedä voiko seksistä kasvaa ulos – tuskin, mutta ainakin palava halu sellaiseen laimenee iän myötä. Täytin keväällä neljäkymmentä. Olen omasta mielestäni kuin vanhus rakennuksen käytävillä. Kummallista, mutta yhdessä huomaamattomassa hetkessä äänettömillä matoilla astelee jostain taloon livahtanutta nuorisoa, joka etsii kuka mitäkin, kuten Stiina, joka astui sisään omaan huoneeseeni.
Hetken jutustelun jälkeen minulle hahmottui selvä kuva hänestä. Tai oikeastaan ymmärisin jotain heti nähtyäni hänet. Jutustelu vain syvensi tätä ensivaikutelmaa. Jollain oudolla tavalla näin itseni hänessä. Hän taas tuntui kuin olevan minussa. Yhteisymmärrys oli hetkessä syvää, ellei pohjatonta. Oli tapahtunut jonkinlainen limitys tai mannerlaattojen äkillinen siirtymä.

Jatkuu

4

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Etsin hansikaslokerosta jotain syötävää, mutta minulta kysyttiin, että mitä minä etsin. Vastasin, että syötävää, vaikka suklaata. Minulle vastattiin, ettei autossa ollut suklaata, sillä sukslaa suli autoon kesäkuumalla. Tyhmempikin tämän ymmärsi, täsmennettiin. Olin selvästi virkamiesavioliitossa toimettomana seisoskeleva ikääntyvä nainen, joka oli kaiken lisäksi ihastunut nuorempaan toiseen. Kenties olin klassinen nainen, joka huomasi vasta liian myöhään siirtyneensä pelilaudalla väärään ruutuun. Taktinen kömmähdys, eikä katumuspilleriä ollut.

      Suojatiellä tungeksi kasoittain lastenvaunuja. Tuijotin niiden läpi. Kaupungissa ei kaupungin ääriä näkynyt. Kaikki oli piilossa talojen takana. Ajattelin vapauttaa marakatin luontoon, ehkä keskuspuistoon, mutta sitten hylkäsin idean, sillä kuvittelin aikomuksni vastuuttomaksi ja kenties jopa rikolliseksi. En ole täysin varma, joutuiko marakatin vapauttamisesta edesvastuuseen, mutta asian voisi tietenkin tarkistaa, pohdin. Kuljettaja vihasi apinaani, ja oli tehnyt selväksi suhteensa siihen. Luultavasti kuljettaja puhui minusta eikä marakatista. Kenties kuljettaja oli hänkin löytänyt jotain tuoretta itselleen, jotain virkistävää ja uudistavaa. Tiedä sitten. Seikalla ei ollut niin väliä, kunhan kulissit pysyivät pystyssä ja pihagrillissä riittää kaasua. En kuitenkaan syvimmiltäni uskonut tällaiseen mahdollisuuteen, sillä hän oli normaalin kankean epäystävällinen minulle.

      Tunsin valtavaa kaipuuta kauneuden ja elämänilon luo, mutta tämä oli jäänyt omaehtoisesti hänet nielevän protokollarakennuksen vangiksi, eikä siten voinut pelastaa tai auttaa minua. Valot vaihtuivat ja auto syöksähti liikkeelle.
      Olikohan meillä tomaatteja vielä jäljellä, tuumin, kun syöksyimme liiallista vauhtia maan alle pimeään, valtavaan parkkihalliin. Kumit vinkuivat kuin elokuvissa, ja äkkiä olimme parkkiruudussa, ja kaikki tapahtuva leikkautui poikki avaimesta. Syntyi hetkellinen tyhjiö. Olimme kaiuttomassa tilassa, jonka ympäriltä kaupunki ja sen äänet olivat kadonneet. Jäljelle jäi vain kaksi ihmistä ja virkamiesavioliitto. Katselimme hetken toisiamme, ja odotimme jotain. Ja kun tätä jotain ei tullut, astuimme ulos autosta, kuten kuka tahansa aviopari. Aviopareissa ei ole juuri eroja, tuumin. Pari mikä pari. Auton vilkut välähtivät sen lukkiutuessa. Kuljimme rinnan kohti ovia, kun hän sanoi.

      - Tossa kadulla tapahtui äsken kummallinen juttu.

      - Jaa mikä niin?

      - Mä en hetkeen voinut käsittää, että me ollaan kimpassa.


      Marakatti Vuittonissa hihitti.

    • Mjoo

      Minusta on vaarallista se että arjen mekaanisuuteen ja yksitoikkoisuuteen ilmestyy tällainen särö.

      Jos tarkemmin ajatellaan "kuljettajan" viimeistä lohkaisua, niin siinä on teräviä särmiä, vaikka se on muodokkaaksi ja sileäpintaiseksi tarkoitettu. Tämä vaikeasti havaittava oman vaimon kehaisu tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä että vaimo on sivuutettu ja hän on muuttunut tuntemattomaksi. Hän on muuttunut tylsästä seksikkääksi.

      Ja miksi, no siksi että kuskilla on jotain uutta kiikarissa.

      Pamautin Vuittonia, sillä marakatti hyppi sen sisällä turhan aktiivisena. Kyllä minä itsekin ymmärsin mitä minulle oli tapahtumassa. Ei siihen mtiään apinaa tarvita, tuumin.

      (Hihitystä)

      • Mjuu

        Jos tätä kirjoittaa aina tuonne fiktiiviseen iltaan asti, niin käy niin että arjen seksiosioon ilmestyy jotain uutta ja fressiä, ja kuski tekee tähän aloitteen.

        Tämä varmentaisi asian. Löisi ikään kuin leiman papruun.

        (Hirn)


      • Funeau kirjoitti:

        Mjuu

        Jos tätä kirjoittaa aina tuonne fiktiiviseen iltaan asti, niin käy niin että arjen seksiosioon ilmestyy jotain uutta ja fressiä, ja kuski tekee tähän aloitteen.

        Tämä varmentaisi asian. Löisi ikään kuin leiman papruun.

        (Hirn)

        Hiihihi

        Keksin juuri hyvän pränkin.

        Tämä teollisuusaviopari on ihastunut samaan naiseen. Mies tietenkin haluaa vain perää ja pullistella, mutta naisen tilanne on hankalampi, sillä ihastus on osa häntä. Osa syvintä minuutta.

        (Hihitystä)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Valkeakosken murhaaja

      Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia
      Maailman menoa
      183
      11801
    2. Valkeakosken sekopää murhaaja.

      Itselläni on 3 teini ikäistä tytärtä ja tämä tapaus on herättänyt minussa tosi paljon surua ja vihaa. On käsittämättömän
      Valkeakoski
      153
      2394
    3. Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran

      Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in
      Sinkut
      249
      1506
    4. Sille yhelle vaa

      Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt
      Ikävä
      62
      1068
    5. Kiitos kun annoit värejä elämääni

      Edes pienen hetken. Sellasiakin mitä en muuten näe ;) ❤️
      Ikävä
      53
      940
    6. Hiljaista on

      Ei kuulu viestiä 😘 pallo on sinulla Mies, odotan!
      Ikävä
      61
      872
    7. Nainen, se kun olit joskus niin vakavana

      ja naama peruslukemilla, toisinaan silloinkin kun kuuntelit juttujani. Se ilme on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mitäh
      Ikävä
      42
      767
    8. Onhan sulla

      Nainen nyt varmasti kaikki hyvin.
      Ikävä
      52
      729
    9. Olen ylpeä sinusta

      nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa
      Tunteet
      29
      729
    10. Kysymys iltaan

      Kuinka kuuma kaivattusi on celsius-asteikolla?
      Ikävä
      42
      689
    Aihe