Rakkaus väärään

Itsellä samoja ajatuksia. Yritin tosissani totutella tavaroiden suukotteluun ja käsien suukotteluun, mutta en pidä siitä. Ortodoksisuudessa on paljon hienoja ajatuksia ja hienoa traditiota, mutta en saa kiinni siitä kuorrutuksesta. Mystiikka ärsyttää ja tökkii. Nyt olen kahden vaiheilla, että yritänkö vuelä, josko tämä olisi alun arastelua vai jättäydynkö vain pois. En ole koskaan uskonut mihinkään ainoaan oikeaan kirkkoon, kristinusko on mulle vain tapa ilmaista uskoa johonkin tuolla ylhäällä, josta en tiedä, kuka Hän lopunperin on. Näin on mennyt 20 vuotta ja hyväksyn keski-ikäisenä nyt, että näun tämän maailman ja uskon näen. Pappien ja uskovaisten kanssa tästä on turha puhua, koska kokevat ajatukseni hlökohtaiseksi loukkaukseksi.

Jos yritän väkisin pakottaa itseni uskomaan "oikein" päädyn lataamoon. Joten olen hiljaa ajatuksistani ja elän omannäköistä uskoani. En myöskään halua vaivata oikeita uskovaisia, koska pelkäävät tartuntaa tällaisesta ajattelusta ja näyttävät selvästi, että olen karteltava hlö ajatuksineni.

Luulen myös että vanhojen pappien kanssa on turha puhua, ovat jähmettyneet ja eivät ajattele että eletään nykyaikaa.

Mutta pappisseminaarissa voisi käsitellä näitä asioita, kun on nuoret ihmiset siellä. Saattaapi löytyä joku pappikin, voisi selvittää kansantajuisesti, että miksi mitäkin ja että miksi pitäisi suudella papin kättä. Minä en myöskään suutele papin kättä.

Voisivat järjestää seurakunnissa "teemailtoja", missä seurakuntalaiset voisivat kysellä mitä ihmettelevät ja papit sitten vastaavat. Ihan nykyajan kysymyksiä.
Voivat myös nimettöminä laittaa laatikkoon kysymyksensä, että papille jää aikaa valmistella ja miettiä asiaa ja sitten kertoa.

Kyllä on aika pappienkin uudistua.
Voisihan järjestää papeille jatkokurssin ja että katsellaan tilannetta nykyajassa.
Ja ei oo pakko pyytää kurssin vetäjäksi just piispoja, vaan ihan joku tavallinen nykyajan ihminen joka vetää kurssin.

Ei semmosta uskontoa olekkaan joka vastaa täysin jokaisen ihmisen mielipiteitä.
Entäs jos seuraavaksi käsittelet, helluntailaiset, luterilaiset, katolilaiset ja lestadiolaiset. Ei tarvitse luetella mikä niissä mielestäsi ei ole kohdallaan.

Ymmärrän mitä koet, mutta tuon oman näkemykseni synnynnäisenä ortodoksina.

Itselläni oli sama kriisi, mutta päädyin siihen että henkeni on sitä mieltä, että Jumalaa kuuluu ylistää kauniisti jolloin palvelusten kauneus alkoi tuntua oikealta.
Lisäksi ortodokseilla on yleensä erilainen tapa puhua uskosta, vaikka asiat olisivat pohjimmiltaan samoja kuin protestanteilla.
Itse asiassa olin mukana jonkin aikaa vapaiden suuntien mukana ja mielenterveys järkkyi. Mistään muusta ei saanut puhua kuin sanasta Jeesus (kaikella kunnioituksella) ja tuntui et aina pitäis olla superuskova jne.
Se oli minun mielestäni sellaista "eteisessä pyörimistä". Jeesus kyllä tunnettiin, mutta syvemmälle ei päästy.
Tulin siihen tulokseen, että ort kirkossa esim lukeminen on aivan erilaista. Meillä mennään pintaa syvemmälle uskossa.. Näin itse koen.
En enää koe, että kauneus olisi pois Jumalan kustannuksella, vaan tapa ylistää. Ei se tarkoita ettei ole uskossa jos joka toinen sana on Jeesus.
Kyllä minua jotkut maneerit oikeasti ärsyttää, mutta kun täydellistä kirkkoa ei ole.

Alla on erään athoslaisen munkin ajatelma johon kiteytyy oikeastaan koko usko. Usko ei vaadi mitään puitteita ympärilleen mutta ne saattavat siihen ilmaantua. Ihmisellä on kaipuu ja tottumus " kaunistaa " ympäristöään.


"Hän on keskuudessamme, emmekä näe Häntä. Hän näkee minut, mutta minä en näe Häntä niinkuin enkelit näkevät. Kristus ei ole piilossa, Hän on esillä, mutta minun silmäni eivät ole vielä kykenevät näkemään. Minulla on ongelmia omien erilaisten himojeni kanssa ja heikkouksieni kanssa, ja nämä usvaverhon tavoin peittävät minulta Kristuksen. Ja hengellisen elämän päämäärä on se, että eläisimme todemmin Kristuksen läsnäolon ja ehkä tulisimme joskus kykeniviksi jopa näkemään Hänet."

- Arkkimandriitta Efraim, Pyhän Andreaan skiitta

Kohtuullisuuden nimessä: - olisi aiheellista seurata nykyaikaa, ja ei aina vedota johonkin 200-tai 500- luvulla eläneen munkin mielipiteisiin.

Itseäni kiinnostaa mitä esim ort kirkko on mieltä vaikkapa IS-toiminnasta, pakolaisista, että ydinpommeja räjäytellään siellä sun täällä, ynnä muusta.

Miksi vältellään?

Olkoonpa elossa tai ei mutta
'"Itseäni kiinnostaa mitä esim ort kirkko on mieltä vaikkapa IS-toiminnasta, pakolaisista, että ydinpommeja räjäytellään siellä sun täällä, ynnä muusta.

Miksi vältellään? "

Usko on jokaisen oma asia, näin ortodoksit näkevät asian.