Loputon ahdistus kaikesta.

Anonyymi

Vaikka ei haluaisi niin alkoholilla on vain pakko paikata tilanne suotuisaksi.

76

241

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Sademetsä palaa, vedämpä kännit!
      Meressä on muovia, nyt vasta ryyppäänkin!

      • Anonyymi

        Poika parkaa mieli karkaa.


    • Anonyymi

      viina pahentaa ahdistusta

      Ensin lievittää ja sitten se tulee takaisin
      ja jos turrutat pitkään
      sua ahistaa enemmän
      kun olet selvä ja tunteet tulee esille.

      • Anonyymi

        Mielummin hetken helpotus kuin jatkuva ahdistus. Jokainen tekee ratkaisunsa tietenkin.


    • Anonyymi

      Alkoholi ei ole mikään lääke eikä pakotie. Tyhjennä pullo viemäristä alas ja lähde vaikka lenkille. Puhu jollekin.

      • Anonyymi

        Se on aika hyväkin lääke ahdistukseen. Yksi parhaista, kun ei muukaan auta. Kuka jaksaa täristä 24/7 kun ratkaisu on pienen matkan päässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on aika hyväkin lääke ahdistukseen. Yksi parhaista, kun ei muukaan auta. Kuka jaksaa täristä 24/7 kun ratkaisu on pienen matkan päässä.

        Voisin viedä vaikka sinut lenkille ja tarjota keskusteluapua mutta en varmaankaan ole samassa kaupungissa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisin viedä vaikka sinut lenkille ja tarjota keskusteluapua mutta en varmaankaan ole samassa kaupungissa...

        Tuskin olen eikä keskustelu edes kelpaisi. Nykypäivänä ei uskalla keskustella kenenkään kanssa. Ihan kokemuksen perusteella tämä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin olen eikä keskustelu edes kelpaisi. Nykypäivänä ei uskalla keskustella kenenkään kanssa. Ihan kokemuksen perusteella tämä.

        Se voi lievittää hätää ja antaa muita näkökulmia, kun jakaa. Kamalinta on pitää asioitaan vaan oman pään sisällä. On totta, ettei kaikkiin voi kuitenkaan luottaa. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, olipa se oma tilanne millainen tahansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se voi lievittää hätää ja antaa muita näkökulmia, kun jakaa. Kamalinta on pitää asioitaan vaan oman pään sisällä. On totta, ettei kaikkiin voi kuitenkaan luottaa. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, olipa se oma tilanne millainen tahansa.

        En usko tuohon. Kyse ei siis ole kuitenkaan uskomuksesta vaan kokemuksesta.


    • Anonyymi

      Tyhjensi muinoin exän pullon lavuaarista alas. Ei tulisi enää mieleenkään. Siksi kai on exä.

    • Olen runsaan neljäkymmentä vuotta kuivilla ollut alkoholisti. Olen edelleen hyvin ahdistunut. Olin myös ennen alkoholin käyttöä. Ahdistuneisuus ja alkoholismi korreloivat vahvasti siitä huolimatta, onko kuivilla vai ei.

      Alkoholismista ei voi parantua, koska se on geneettinen ja perinnöllinen sairaus. Ahdistuslääkkeet ovat kehnoja. Psykoterapia tehotonta tai haitallista. Neuvojia, jotka luulevat tuntevansa asian, on pilvin pimein.

      • Anonyymi

        Samaa mieltä kanssasi. Alkoholin käytön lopetus ja lääkkeiden syönti tilalle tai keskustelu eivät auta asiaan yhtään. Kaikki on täysin sisäistä geneettistä eikä siihen ole parannusta. Alkoholilla voi lieventää oireita huomattavasti ja se mitä on huomenna ei merkkaa mitään kunhan saa hetken rauhan ahdistuksesta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä kanssasi. Alkoholin käytön lopetus ja lääkkeiden syönti tilalle tai keskustelu eivät auta asiaan yhtään. Kaikki on täysin sisäistä geneettistä eikä siihen ole parannusta. Alkoholilla voi lieventää oireita huomattavasti ja se mitä on huomenna ei merkkaa mitään kunhan saa hetken rauhan ahdistuksesta.

        Eräs tapa kuvata akuuttia alkoholismia onkin itselääkitys. Alkoholi on erittäin tehokas ahdistuksen poistaja ja saatavissa jopa ilman reseptiä. Vaatii melkein mahdottomia kieltäytyä tällaisesta.

        Kuiville lienee yrittänyt ja jonkin aikaa ollut lähes jokainen alkoholisti. Meillä on kyllä käsitys siitä, mutta pitkäaikaisesti kuiville on päässyt alkoholisteista vain 1-2 %, eikä elämä silti ole siedettävä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä kanssasi. Alkoholin käytön lopetus ja lääkkeiden syönti tilalle tai keskustelu eivät auta asiaan yhtään. Kaikki on täysin sisäistä geneettistä eikä siihen ole parannusta. Alkoholilla voi lieventää oireita huomattavasti ja se mitä on huomenna ei merkkaa mitään kunhan saa hetken rauhan ahdistuksesta.

        Onko selittämätöntä ahdistusta vai osaatko itse nimetä syyn ahdistukselle? Jos osaat nimetä syyn tai syyt ahdistukselle, se on eri asia kuin selittämätön jatkuva ahdistus. Monia voi painaa elämässä jotkut tietyt asiat, jotka vaativat ratkaisua ja muutosta. Silloin on lähdettävä tekemään muutoksia, jotta elämä muuttuu ja ahdistuskin lievenee sitä mukaan. Uskottava, että se muutos tapahtuu vähitellen. Jos ahdistus on jotain, joka johtuu sellaisista syistä, joihin ei voi vaikuttaa, on osattava hyväksyä tilanne ja yrittää mennä eteenpäin.


      • Anonyymi
        Firdawsi kirjoitti:

        Eräs tapa kuvata akuuttia alkoholismia onkin itselääkitys. Alkoholi on erittäin tehokas ahdistuksen poistaja ja saatavissa jopa ilman reseptiä. Vaatii melkein mahdottomia kieltäytyä tällaisesta.

        Kuiville lienee yrittänyt ja jonkin aikaa ollut lähes jokainen alkoholisti. Meillä on kyllä käsitys siitä, mutta pitkäaikaisesti kuiville on päässyt alkoholisteista vain 1-2 %, eikä elämä silti ole siedettävä.

        Sepäs siinä onkin kun elämä ei ole muutoinkaan siedettävää tai jopa tuskallista. Kukapa ei haluaisi hetken rauhaa pahalta ololta, vuosikaupalla kun ahdistaa on pakko ottaa se helpoin ratkaisu. Olisihan se aikoja sitten lähtenyt lopettamalla tai muilla konsteilla jos olisi lähteäkseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko selittämätöntä ahdistusta vai osaatko itse nimetä syyn ahdistukselle? Jos osaat nimetä syyn tai syyt ahdistukselle, se on eri asia kuin selittämätön jatkuva ahdistus. Monia voi painaa elämässä jotkut tietyt asiat, jotka vaativat ratkaisua ja muutosta. Silloin on lähdettävä tekemään muutoksia, jotta elämä muuttuu ja ahdistuskin lievenee sitä mukaan. Uskottava, että se muutos tapahtuu vähitellen. Jos ahdistus on jotain, joka johtuu sellaisista syistä, joihin ei voi vaikuttaa, on osattava hyväksyä tilanne ja yrittää mennä eteenpäin.

        Ahdistus johtuu sellaisista joihin en itse voi vaikuttaa, se vaan pysyy mitä tahansa sitten sen eteen yrittää. Tuskin olen ainoa jotka kokevat alkoholin olevan ainoa ratkaisu. On tämä niin surullista mutta toisaalta lohdullista että on edes jotain millä saa hetken rauhan huonosta olosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä kanssasi. Alkoholin käytön lopetus ja lääkkeiden syönti tilalle tai keskustelu eivät auta asiaan yhtään. Kaikki on täysin sisäistä geneettistä eikä siihen ole parannusta. Alkoholilla voi lieventää oireita huomattavasti ja se mitä on huomenna ei merkkaa mitään kunhan saa hetken rauhan ahdistuksesta.

        Ymmärrän, että on myös geneettistä ahdistusta, tosin sielläkin takana saattaa olla esim. henkilöhistoriassa jotkut tapahtumat, joita ei muista, tai tapahtumat, jotka voi yht'äkkiä aikuisiällä nousta tietoisuuteen tai ihan se, että elämässä on niin paljon stressitekijöitä, jotka laukaisee ahdistuksen (usein), jota ei siinä tilanteessa pysty järkeilemään. Moni ahdistuksesta kärsivä voi kuitenkin nimetä syitä, tilanteita tai kausia, joissa se ahdistus nousee pintaan enemmän. Ei kaikki ahdistuneet myöskään juo, vaan käyttävät muita keinoja ahdistuksen lieventämiseksi ja välttelevät ahdistusta tuottavia tai ahdistuskohtauksen aiheuttavia asioita. Myös erityisherkät ovat ahdistukselle alttiimpia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko selittämätöntä ahdistusta vai osaatko itse nimetä syyn ahdistukselle? Jos osaat nimetä syyn tai syyt ahdistukselle, se on eri asia kuin selittämätön jatkuva ahdistus. Monia voi painaa elämässä jotkut tietyt asiat, jotka vaativat ratkaisua ja muutosta. Silloin on lähdettävä tekemään muutoksia, jotta elämä muuttuu ja ahdistuskin lievenee sitä mukaan. Uskottava, että se muutos tapahtuu vähitellen. Jos ahdistus on jotain, joka johtuu sellaisista syistä, joihin ei voi vaikuttaa, on osattava hyväksyä tilanne ja yrittää mennä eteenpäin.

        Ja siis paradoksaalista kylläkin. Tein muutoksen omasta näkökannastani ja suuren harppauksen parempaan ja se oli laukaiseva tekijä tällä jo puolitoista vuotta kestäneelle 24/7 ahdistukselle. Mietin vain oliko sittenkin vain suuri virhe lähteä olemaan mallikansalainen kun siitä seurasi tuskainen alamäki.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onko selittämätöntä ahdistusta vai osaatko itse nimetä syyn ahdistukselle? Jos osaat nimetä syyn tai syyt ahdistukselle, se on eri asia kuin selittämätön jatkuva ahdistus. Monia voi painaa elämässä jotkut tietyt asiat, jotka vaativat ratkaisua ja muutosta. Silloin on lähdettävä tekemään muutoksia, jotta elämä muuttuu ja ahdistuskin lievenee sitä mukaan. Uskottava, että se muutos tapahtuu vähitellen. Jos ahdistus on jotain, joka johtuu sellaisista syistä, joihin ei voi vaikuttaa, on osattava hyväksyä tilanne ja yrittää mennä eteenpäin.

        Ahdistuneisuudelle ei ole kohdetta kuten jokaisen joskus tuntemassa yksityiseen asiaan kohdistuvassa ahdistuksessa. Olen ollut vahvasti ahdistunut koko ikäni, jo kahdeksatta vuosikymmentä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän, että on myös geneettistä ahdistusta, tosin sielläkin takana saattaa olla esim. henkilöhistoriassa jotkut tapahtumat, joita ei muista, tai tapahtumat, jotka voi yht'äkkiä aikuisiällä nousta tietoisuuteen tai ihan se, että elämässä on niin paljon stressitekijöitä, jotka laukaisee ahdistuksen (usein), jota ei siinä tilanteessa pysty järkeilemään. Moni ahdistuksesta kärsivä voi kuitenkin nimetä syitä, tilanteita tai kausia, joissa se ahdistus nousee pintaan enemmän. Ei kaikki ahdistuneet myöskään juo, vaan käyttävät muita keinoja ahdistuksen lieventämiseksi ja välttelevät ahdistusta tuottavia tai ahdistuskohtauksen aiheuttavia asioita. Myös erityisherkät ovat ahdistukselle alttiimpia.

        Voin helposti sanoa yrittäneeni kaiken mihin pystyn vähentääkseni ahdistusta ilman tulosta. Pikemminkin ahdistus on vain pahentunut tässä koko ajan. Se laittaa pohtimaan asioita eikä niihin koskaan löydy vastauksia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sepäs siinä onkin kun elämä ei ole muutoinkaan siedettävää tai jopa tuskallista. Kukapa ei haluaisi hetken rauhaa pahalta ololta, vuosikaupalla kun ahdistaa on pakko ottaa se helpoin ratkaisu. Olisihan se aikoja sitten lähtenyt lopettamalla tai muilla konsteilla jos olisi lähteäkseen.

        Olisin jo aikoja sitten lopettanut helvettini, jos en lopettamisellani olisi tuottanut suuria kärsimyksiä rakkaalle vaimolleni ja pojalleni. Kaikkein kamalinta onkin juuri , etten voi lopettaa itseäni ja kärsimyksiäni, vaan minun pitää elää ahdistuneena. Onneksi olen jo loppusuoralla. Odotan ahneesti vapautuksen päivää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis paradoksaalista kylläkin. Tein muutoksen omasta näkökannastani ja suuren harppauksen parempaan ja se oli laukaiseva tekijä tällä jo puolitoista vuotta kestäneelle 24/7 ahdistukselle. Mietin vain oliko sittenkin vain suuri virhe lähteä olemaan mallikansalainen kun siitä seurasi tuskainen alamäki.

        En tiedä, mitä sinulle tuo mallikansalaisuus merkitsee mutta itselleni ainoa tapa elää on olla mallikansalainen. Haluan uskoa, että se ajan myötä on sinullekin se kaikkein paras ratkaisu. En tiedä, mitä muutoksia olet elämässäsi tehnyt ja miten suuri kontrasti entisen ja nykyisen elämäsi välillä on mutta se ahdistus voi liittyä niihinkin. Jos on elämässä paljon kokenut negatiivisessa mielessä, on varmasti jollakin tavalla rikki jopa koko loppuelämänsä. Se pitää vain hyväksyä ja olla itselleen armollinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän, että on myös geneettistä ahdistusta, tosin sielläkin takana saattaa olla esim. henkilöhistoriassa jotkut tapahtumat, joita ei muista, tai tapahtumat, jotka voi yht'äkkiä aikuisiällä nousta tietoisuuteen tai ihan se, että elämässä on niin paljon stressitekijöitä, jotka laukaisee ahdistuksen (usein), jota ei siinä tilanteessa pysty järkeilemään. Moni ahdistuksesta kärsivä voi kuitenkin nimetä syitä, tilanteita tai kausia, joissa se ahdistus nousee pintaan enemmän. Ei kaikki ahdistuneet myöskään juo, vaan käyttävät muita keinoja ahdistuksen lieventämiseksi ja välttelevät ahdistusta tuottavia tai ahdistuskohtauksen aiheuttavia asioita. Myös erityisherkät ovat ahdistukselle alttiimpia.

        Alkoholi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Toisilla ahdistuksen poistava vaikutus on vähäinen tai sitä ei ole. Sekä aivokemia että -rakenne ovat geneettisesti erilaiset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä, mitä sinulle tuo mallikansalaisuus merkitsee mutta itselleni ainoa tapa elää on olla mallikansalainen. Haluan uskoa, että se ajan myötä on sinullekin se kaikkein paras ratkaisu. En tiedä, mitä muutoksia olet elämässäsi tehnyt ja miten suuri kontrasti entisen ja nykyisen elämäsi välillä on mutta se ahdistus voi liittyä niihinkin. Jos on elämässä paljon kokenut negatiivisessa mielessä, on varmasti jollakin tavalla rikki jopa koko loppuelämänsä. Se pitää vain hyväksyä ja olla itselleen armollinen.

        En usko menneisyyden ja tämän hetkisen eroavaisuuden vaikuttavan suorasti tai edes epäsuorasti tietoisuuteen liittyvissä asioissa. Koen ettei ihminen voi lokeroida tietoa pankkiin käsitelläkseen ne myöhemmin vaan kaikki tapahtuu hetkessä. Se miten sen kokee voi tuntua siltä että käsittelisi jotain muuta ajanjaksoa. Mitä malliesimerkkiin tulee en näe sen olen sitä että ihminen istuu kädet ristissä kiikkustuolissa toivoen jospa parempi hetki joskus koittaa. Jokainen tietää miten selviydytään ja sen mukaan on elettävä. Jos se itselleni on juominen niin se on sitten se ja miksi alkaa asiasta itsensä kanssa enempää vääntämään kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Siis ei ole muuta vaihtoehtoa. Tähänkin joku toinen kuka ei ole koskaan edes ollut ahdistunut voisi todeta ruokavalion ja liikunnan ja muiden poppakonstien olevan avain johonkin vähenevään, varmasti ehkä 10 vuoden päästä ja siitäkään ei ole takuita. Aina tyrkytetään lääkkeitä, mielestäni niillä ei ole minkään sortin vastetta kunnon ahdistukseen ja jos sellaisia on olemassa niin niitä ei sitten anneta mahdollisen riippuvaisuuden nojalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko menneisyyden ja tämän hetkisen eroavaisuuden vaikuttavan suorasti tai edes epäsuorasti tietoisuuteen liittyvissä asioissa. Koen ettei ihminen voi lokeroida tietoa pankkiin käsitelläkseen ne myöhemmin vaan kaikki tapahtuu hetkessä. Se miten sen kokee voi tuntua siltä että käsittelisi jotain muuta ajanjaksoa. Mitä malliesimerkkiin tulee en näe sen olen sitä että ihminen istuu kädet ristissä kiikkustuolissa toivoen jospa parempi hetki joskus koittaa. Jokainen tietää miten selviydytään ja sen mukaan on elettävä. Jos se itselleni on juominen niin se on sitten se ja miksi alkaa asiasta itsensä kanssa enempää vääntämään kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Siis ei ole muuta vaihtoehtoa. Tähänkin joku toinen kuka ei ole koskaan edes ollut ahdistunut voisi todeta ruokavalion ja liikunnan ja muiden poppakonstien olevan avain johonkin vähenevään, varmasti ehkä 10 vuoden päästä ja siitäkään ei ole takuita. Aina tyrkytetään lääkkeitä, mielestäni niillä ei ole minkään sortin vastetta kunnon ahdistukseen ja jos sellaisia on olemassa niin niitä ei sitten anneta mahdollisen riippuvaisuuden nojalla.

        Tässä on muutenkin oppinut sen että kun jatkuvasti ahdistaa ja sille ei ole syytä on helppo syyttää muita ja se on väärin mutta kun juo on helppo nostaa valkoinen lippu mastoon ja osoittaa syyttävä sormi pullon suuntaan. On ainakin sitten edes se peili mihin voi katsoa ja todeta tekevänsä kaikkensa sen eteen etteivät muut eikä pelkkä tyhjä ole syy johonkin mihin ei ole järkevää ratkaisua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En usko menneisyyden ja tämän hetkisen eroavaisuuden vaikuttavan suorasti tai edes epäsuorasti tietoisuuteen liittyvissä asioissa. Koen ettei ihminen voi lokeroida tietoa pankkiin käsitelläkseen ne myöhemmin vaan kaikki tapahtuu hetkessä. Se miten sen kokee voi tuntua siltä että käsittelisi jotain muuta ajanjaksoa. Mitä malliesimerkkiin tulee en näe sen olen sitä että ihminen istuu kädet ristissä kiikkustuolissa toivoen jospa parempi hetki joskus koittaa. Jokainen tietää miten selviydytään ja sen mukaan on elettävä. Jos se itselleni on juominen niin se on sitten se ja miksi alkaa asiasta itsensä kanssa enempää vääntämään kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Siis ei ole muuta vaihtoehtoa. Tähänkin joku toinen kuka ei ole koskaan edes ollut ahdistunut voisi todeta ruokavalion ja liikunnan ja muiden poppakonstien olevan avain johonkin vähenevään, varmasti ehkä 10 vuoden päästä ja siitäkään ei ole takuita. Aina tyrkytetään lääkkeitä, mielestäni niillä ei ole minkään sortin vastetta kunnon ahdistukseen ja jos sellaisia on olemassa niin niitä ei sitten anneta mahdollisen riippuvaisuuden nojalla.

        Kunnolla vaikuttavat ahdistuksenpoistajat ovat huumeita, kuten alkoholi. Vain alkoholia saa vapaasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko menneisyyden ja tämän hetkisen eroavaisuuden vaikuttavan suorasti tai edes epäsuorasti tietoisuuteen liittyvissä asioissa. Koen ettei ihminen voi lokeroida tietoa pankkiin käsitelläkseen ne myöhemmin vaan kaikki tapahtuu hetkessä. Se miten sen kokee voi tuntua siltä että käsittelisi jotain muuta ajanjaksoa. Mitä malliesimerkkiin tulee en näe sen olen sitä että ihminen istuu kädet ristissä kiikkustuolissa toivoen jospa parempi hetki joskus koittaa. Jokainen tietää miten selviydytään ja sen mukaan on elettävä. Jos se itselleni on juominen niin se on sitten se ja miksi alkaa asiasta itsensä kanssa enempää vääntämään kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Siis ei ole muuta vaihtoehtoa. Tähänkin joku toinen kuka ei ole koskaan edes ollut ahdistunut voisi todeta ruokavalion ja liikunnan ja muiden poppakonstien olevan avain johonkin vähenevään, varmasti ehkä 10 vuoden päästä ja siitäkään ei ole takuita. Aina tyrkytetään lääkkeitä, mielestäni niillä ei ole minkään sortin vastetta kunnon ahdistukseen ja jos sellaisia on olemassa niin niitä ei sitten anneta mahdollisen riippuvaisuuden nojalla.

        Ajattelen itsekin niin, että negatiiviset tapahtumat, tilanteet ja asiat koetaan tietysti siinä hetkessä ahdistuksen kanssa, kun ne tapahtuu tai kun niistä tulee tietoiseksi. Ajattelen kuitenkin, että ihmisen tunnemuisti varastoi asioita niin hyviä kuin huonojakin. Jos ahdistus tai pelko, joka liittyy johonkin asiaan tai tilanteeseen, on liian suurta tai jos ihmisellä ei ole siinä hetkessä tarpeeksi välineitä tai kykyä (syystä tai toisesta) käsitellä asiaa, asia voi käsittelemättömänä varastoitua tunnemuistiin ihan tietoisestikin ja odottaa siellä sitä hetkeä, kun sitä on aikaa ja mahdollisuus käsitellä. Tunnemuistin ja muistin kannalta ja ihmisen kokonaisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että käsittelee kaikki itseään vaivaavat asiat ainakin itsensä kanssa, jos kokee, että ei voi luottaa keneenkään ulkopuolisen apuun tai jos ulkopuolisen apu ei riitä tai ole oikeanlaista. Se, että jättää asiat käsittelemättä, kasaa itselleen vaan näkymätöntä, raskasta, henkistä taakkaa.


      • Anonyymi
        Firdawsi kirjoitti:

        Eräs tapa kuvata akuuttia alkoholismia onkin itselääkitys. Alkoholi on erittäin tehokas ahdistuksen poistaja ja saatavissa jopa ilman reseptiä. Vaatii melkein mahdottomia kieltäytyä tällaisesta.

        Kuiville lienee yrittänyt ja jonkin aikaa ollut lähes jokainen alkoholisti. Meillä on kyllä käsitys siitä, mutta pitkäaikaisesti kuiville on päässyt alkoholisteista vain 1-2 %, eikä elämä silti ole siedettävä.

        Noinko on? Syytä onnitella itseään siten kun ilman apuja irti pääsu

        Tilanne erittäin hyvä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko menneisyyden ja tämän hetkisen eroavaisuuden vaikuttavan suorasti tai edes epäsuorasti tietoisuuteen liittyvissä asioissa. Koen ettei ihminen voi lokeroida tietoa pankkiin käsitelläkseen ne myöhemmin vaan kaikki tapahtuu hetkessä. Se miten sen kokee voi tuntua siltä että käsittelisi jotain muuta ajanjaksoa. Mitä malliesimerkkiin tulee en näe sen olen sitä että ihminen istuu kädet ristissä kiikkustuolissa toivoen jospa parempi hetki joskus koittaa. Jokainen tietää miten selviydytään ja sen mukaan on elettävä. Jos se itselleni on juominen niin se on sitten se ja miksi alkaa asiasta itsensä kanssa enempää vääntämään kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Siis ei ole muuta vaihtoehtoa. Tähänkin joku toinen kuka ei ole koskaan edes ollut ahdistunut voisi todeta ruokavalion ja liikunnan ja muiden poppakonstien olevan avain johonkin vähenevään, varmasti ehkä 10 vuoden päästä ja siitäkään ei ole takuita. Aina tyrkytetään lääkkeitä, mielestäni niillä ei ole minkään sortin vastetta kunnon ahdistukseen ja jos sellaisia on olemassa niin niitä ei sitten anneta mahdollisen riippuvaisuuden nojalla.

        Itsekin olen kokenut elämässä joitakin vakavia, ahdistusta tuottaneita asioita. Tärkeintä noissa tilanteissa tai tilanteiden jälkeen on/on ollut se, että olen itse voinut tiedollisella ja tunteellisella tasolla purkaa asiaa ainakin itseni kanssa. Luotan itseeni, omiin psyyken välineisiin ja kykyyn ratkaisukeskeisesti käsitellä asioita. Kykyni itserefletioon on korkea, sillä olen tehnyt ajatustyötä itseni kanssa vuosia ja osaan ilmaista tunteet, tapahtumat ja muut sanallisesti hyvin. Jokainen ihminen on tietysti erilainen siinä, miten osaa tai ei osaa käsitellä ja kanavoida epäoikeudenmukaisuutta, pettymyksiä ja niihin liittyviä tunteita elämässä. Tärkeintä on, että löytää itselleen oikean, rakentavan (ja ei muita eikä itseä vahingoittavan) tavan käsitellä asioita. Asioiden käsittelemättömyys ei palvele koskaan ketään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Noinko on? Syytä onnitella itseään siten kun ilman apuja irti pääsu

        Tilanne erittäin hyvä.

        Tilanne on edelleen erittäin huono, ojasta allikkoon. Ahdistus on sietämätön. Kiitos kauniista viestistä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsekin olen kokenut elämässä joitakin vakavia, ahdistusta tuottaneita asioita. Tärkeintä noissa tilanteissa tai tilanteiden jälkeen on/on ollut se, että olen itse voinut tiedollisella ja tunteellisella tasolla purkaa asiaa ainakin itseni kanssa. Luotan itseeni, omiin psyyken välineisiin ja kykyyn ratkaisukeskeisesti käsitellä asioita. Kykyni itserefletioon on korkea, sillä olen tehnyt ajatustyötä itseni kanssa vuosia ja osaan ilmaista tunteet, tapahtumat ja muut sanallisesti hyvin. Jokainen ihminen on tietysti erilainen siinä, miten osaa tai ei osaa käsitellä ja kanavoida epäoikeudenmukaisuutta, pettymyksiä ja niihin liittyviä tunteita elämässä. Tärkeintä on, että löytää itselleen oikean, rakentavan (ja ei muita eikä itseä vahingoittavan) tavan käsitellä asioita. Asioiden käsittelemättömyys ei palvele koskaan ketään.

        "Asioiden käsittely" yleensä pahentaa tuntemuksia, koska ne painuvat tiukemmin muistiin. "Kriisiavun antajiakin" kannattaa paeta henkensä edestä.


      • Anonyymi
        Firdawsi kirjoitti:

        "Asioiden käsittely" yleensä pahentaa tuntemuksia, koska ne painuvat tiukemmin muistiin. "Kriisiavun antajiakin" kannattaa paeta henkensä edestä.

        Asioiden käsittelyssä on mahdollisuus palata myös niihin tunteisiin, johon tietyt tilanteet liittyy mutta ei välttämättä tarvitse mennä liian syvälle niihin. Ei tarvitse alkaa piehtaroimaan tunteissa. Asioita voi käsitellä monella tasolla. On totta, että ammattiauttajissa on paljon huonoja ja huonoilla metodeilla toimivia. Ihminen itse tekee kuitenkin sen suurimman työn. Tietysti sellaiset tapahtumat, joihin liittyy syvä tunnehaava tai koteloitunut tunne, on vaikeampi käsitellä. Se on kuitenkin mahdollista käsitellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asioiden käsittelyssä on mahdollisuus palata myös niihin tunteisiin, johon tietyt tilanteet liittyy mutta ei välttämättä tarvitse mennä liian syvälle niihin. Ei tarvitse alkaa piehtaroimaan tunteissa. Asioita voi käsitellä monella tasolla. On totta, että ammattiauttajissa on paljon huonoja ja huonoilla metodeilla toimivia. Ihminen itse tekee kuitenkin sen suurimman työn. Tietysti sellaiset tapahtumat, joihin liittyy syvä tunnehaava tai koteloitunut tunne, on vaikeampi käsitellä. Se on kuitenkin mahdollista käsitellä.

        Ei kukaan ihminen kestä vuosia käsitellen pelkkää huonoa. Sitten kun ne asiat eivät edes välttämättä ole mitään niin isoja. Jos tälläiset pitäisivät paikkansa, silloin ihminen käsittelisi menneitä hyviäkin muistoja, miksei näin kuitenkaan ole vaan kaikki ovat ahdistavia asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kukaan ihminen kestä vuosia käsitellen pelkkää huonoa. Sitten kun ne asiat eivät edes välttämättä ole mitään niin isoja. Jos tälläiset pitäisivät paikkansa, silloin ihminen käsittelisi menneitä hyviäkin muistoja, miksei näin kuitenkaan ole vaan kaikki ovat ahdistavia asioita.

        Hyviä muistoja ei tarvitse käsitellä, niihin voi palata tai pikemminkin uusia hyviä muistoja tuottavia elämänsisältöjä voi yrittää hankkia. Siihen varmaan jokainen ihminen omien kykyjen ja resurssien mukaan pyrkii. Jokainenhan haluaa olla onnellinen, ainakin syvällä sisimmässään. On totta, että vuosia jatkuneet epäonnistumiset, piina, vastoinkäymiset ja kärsimys syö ketä vain ja johtaa usein alakuloon, toivottomuuteen, välinpitämättömyyteen (itseä kohtaan), henkiseen väsymykseen ja turtumiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyviä muistoja ei tarvitse käsitellä, niihin voi palata tai pikemminkin uusia hyviä muistoja tuottavia elämänsisältöjä voi yrittää hankkia. Siihen varmaan jokainen ihminen omien kykyjen ja resurssien mukaan pyrkii. Jokainenhan haluaa olla onnellinen, ainakin syvällä sisimmässään. On totta, että vuosia jatkuneet epäonnistumiset, piina, vastoinkäymiset ja kärsimys syö ketä vain ja johtaa usein alakuloon, toivottomuuteen, välinpitämättömyyteen (itseä kohtaan), henkiseen väsymykseen ja turtumiseen.

        Tietenkin täytyy käsitellä. Ne ovat vastakkaisia kokemuksia huonoille kokemuksille. Jollei ihminen käsittelisi menneitä hyviä muistoja ja nauttisi niistä, miksi olisi järkeä yrittää etsiä niitä lisää jos tunnearvo on vain pelkästään siinä hetkessä. Ei kuulosta kovin loogiselta että ainoastaan huonot kokemukset ja vastoinkäymiset olisivat käsittelemisen arvoisia asioita. Enää on turha ottaa valokuvia hyvistä hetkistä kun ei niitä kuitenkaan voi muistella hyvällä sinun logiikkasi mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyviä muistoja ei tarvitse käsitellä, niihin voi palata tai pikemminkin uusia hyviä muistoja tuottavia elämänsisältöjä voi yrittää hankkia. Siihen varmaan jokainen ihminen omien kykyjen ja resurssien mukaan pyrkii. Jokainenhan haluaa olla onnellinen, ainakin syvällä sisimmässään. On totta, että vuosia jatkuneet epäonnistumiset, piina, vastoinkäymiset ja kärsimys syö ketä vain ja johtaa usein alakuloon, toivottomuuteen, välinpitämättömyyteen (itseä kohtaan), henkiseen väsymykseen ja turtumiseen.

        Ihminen voi palata aikakauteen ja ajatella esimerkiksi mitä teki toisin silloin ja sitä kautta käsitellä mennyttä ja tämän hetkistä aikaa. Se on juuri sitä tärkeintä prosessointia mikä mielestäni on tärkeintä. Ei kukaan ruoskalla ole mitään oppinut. Onnistumiset on niitä mistä se kaikki hyvä kumpuaa. Kynä on miakkaa vahvempi, niinhän sanotaan. Näen vanhojen negatiivisten ajatuksien käymisen sotimisena itseään vastaan eikä sitä koskaan tule allekirjoitettua. Älytöntä sotia itseään vastaan vuosia, eihän kukaan sitä ole etsimässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen voi palata aikakauteen ja ajatella esimerkiksi mitä teki toisin silloin ja sitä kautta käsitellä mennyttä ja tämän hetkistä aikaa. Se on juuri sitä tärkeintä prosessointia mikä mielestäni on tärkeintä. Ei kukaan ruoskalla ole mitään oppinut. Onnistumiset on niitä mistä se kaikki hyvä kumpuaa. Kynä on miakkaa vahvempi, niinhän sanotaan. Näen vanhojen negatiivisten ajatuksien käymisen sotimisena itseään vastaan eikä sitä koskaan tule allekirjoitettua. Älytöntä sotia itseään vastaan vuosia, eihän kukaan sitä ole etsimässä.

        Eli esimerkiksi tämä juominen. Jos milloinkaan muuten ei ole hyvä olla kuin silloin kun juo niin miksi sotia itseään vastaan? Niin kuin tuossa eräs kirjoitti monta kymmentä vuotta selvin ja mikä muuttui, ei mikään. Eikä ole koskaan omalla kohdallakaan muuttunut. Eli miksi lopettaa juominen jos ei koskaan kohtaa hyviä muistoja juomattomuudesta ja palkinnon saa heti kun avaa korkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietenkin täytyy käsitellä. Ne ovat vastakkaisia kokemuksia huonoille kokemuksille. Jollei ihminen käsittelisi menneitä hyviä muistoja ja nauttisi niistä, miksi olisi järkeä yrittää etsiä niitä lisää jos tunnearvo on vain pelkästään siinä hetkessä. Ei kuulosta kovin loogiselta että ainoastaan huonot kokemukset ja vastoinkäymiset olisivat käsittelemisen arvoisia asioita. Enää on turha ottaa valokuvia hyvistä hetkistä kun ei niitä kuitenkaan voi muistella hyvällä sinun logiikkasi mukaan.

        Viittasin tuolla kommentilla erityisesti edellisen kirjoittajan kommenttiin. Lue molemmat uudestaan. Hyvät muistot tai tapahtumat eivät tarvitse sellaista työstämistä kuin negatiiviset tapahtumat, siksi käytän itse termiä "palata" hyviin muistoihin. Palata voi olla synonyymi tässä yhteydessä vaikka sanalle muistella. Silloin kuin ihminen käsittelee menneisyyttään, usein käsitellä sanassa voi olla negatiivinen kaiku ja usein sillä käsittelyllä tarkoitetaan työstämistä, jonka on tarkoitus johtaa johonkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viittasin tuolla kommentilla erityisesti edellisen kirjoittajan kommenttiin. Lue molemmat uudestaan. Hyvät muistot tai tapahtumat eivät tarvitse sellaista työstämistä kuin negatiiviset tapahtumat, siksi käytän itse termiä "palata" hyviin muistoihin. Palata voi olla synonyymi tässä yhteydessä vaikka sanalle muistella. Silloin kuin ihminen käsittelee menneisyyttään, usein käsitellä sanassa voi olla negatiivinen kaiku ja usein sillä käsittelyllä tarkoitetaan työstämistä, jonka on tarkoitus johtaa johonkin.

        En käsitä ajatusta työstämisestä huonojen asioiden suhteen. Siinä ei vain ole mitään järkeä. Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia käsitellä negatiivisia asioita ennen kuin niistä on tehty aivan liioiteltuja versioita. Sydän siinä vain kärsii jos asioita paisutellaan, ihan kuin jokainen asia olis maailmanloppu. Ehkä oma ahdiatukseni on neurologinen ongelma koska mikään asia ei ahdista mutta silti ahdistaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En käsitä ajatusta työstämisestä huonojen asioiden suhteen. Siinä ei vain ole mitään järkeä. Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia käsitellä negatiivisia asioita ennen kuin niistä on tehty aivan liioiteltuja versioita. Sydän siinä vain kärsii jos asioita paisutellaan, ihan kuin jokainen asia olis maailmanloppu. Ehkä oma ahdiatukseni on neurologinen ongelma koska mikään asia ei ahdista mutta silti ahdistaa.

        Joillakin ihmisillä voi olla sellaisia käsittelemättömiä asioita, jotka raahaavat perässä ja jotka vaikuttavat hänen elämäänsä vielä nykyhetkessä negatiivisesti. Sellaiset asiat voivat tarvita käsittelyä vielä vuosienkin jälkeen tapahtuneesta. Sellaiset asiat voivat myös monin tavoin vaikuttaa ihmisen elämään nykyhetkessä jopa alitajuisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joillakin ihmisillä voi olla sellaisia käsittelemättömiä asioita, jotka raahaavat perässä ja jotka vaikuttavat hänen elämäänsä vielä nykyhetkessä negatiivisesti. Sellaiset asiat voivat tarvita käsittelyä vielä vuosienkin jälkeen tapahtuneesta. Sellaiset asiat voivat myös monin tavoin vaikuttaa ihmisen elämään nykyhetkessä jopa alitajuisesti.

        Voi on muutenkin kielletty sana Euroopan unionin sisällä. En olisi tätäkään päivää selvinnyt ilman juomista. Ei olisi ollut mitään mahdollisuutta. Joillakin voi ja joillakin ei voi. Miten ihminen voi rakentaa tulevaisuutta tai käydä töissä jos ainoa asia mikä mielessä on vanhojen merkityksettömien asioiden pohtiminen päivästä toiseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joillakin ihmisillä voi olla sellaisia käsittelemättömiä asioita, jotka raahaavat perässä ja jotka vaikuttavat hänen elämäänsä vielä nykyhetkessä negatiivisesti. Sellaiset asiat voivat tarvita käsittelyä vielä vuosienkin jälkeen tapahtuneesta. Sellaiset asiat voivat myös monin tavoin vaikuttaa ihmisen elämään nykyhetkessä jopa alitajuisesti.

        Käsittelemättömien ongelmien aiheuttamat vahingot ja niiden poistaminen käsittelemällä ovat psykologistien teoria, jolle ei ole pienintäkään todistusaineistoa.

        Sen sijaan tiedämme muistin salaisuuksista, että jos ikäviä kokemuksia vatkaa, ne istuvat kuin kakka rattaassa.


      • Anonyymi
        Firdawsi kirjoitti:

        Käsittelemättömien ongelmien aiheuttamat vahingot ja niiden poistaminen käsittelemällä ovat psykologistien teoria, jolle ei ole pienintäkään todistusaineistoa.

        Sen sijaan tiedämme muistin salaisuuksista, että jos ikäviä kokemuksia vatkaa, ne istuvat kuin kakka rattaassa.

        Tilanne on parempi, jos ikävät kokemukset pääsee kostamaan, mikäli joku muu on ne aiheuttanut. Tämä rentouttaa mukavasti.


      • Anonyymi
        Firdawsi kirjoitti:

        Käsittelemättömien ongelmien aiheuttamat vahingot ja niiden poistaminen käsittelemällä ovat psykologistien teoria, jolle ei ole pienintäkään todistusaineistoa.

        Sen sijaan tiedämme muistin salaisuuksista, että jos ikäviä kokemuksia vatkaa, ne istuvat kuin kakka rattaassa.

        En tiedä enää. Elämä nidottuna paskaan on kuin eläimen osa ja sillä ei ole ihmisarvoa. Siinä ei voi menestyä, parantua, tehdä töitä, olla perhe tai yksilö. Ei yhtään mitään ja kaikki ainoastaan tyhjänpäiväisten asioiden selvittämisen takia. Sitä ei ymmärretä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tilanne on parempi, jos ikävät kokemukset pääsee kostamaan, mikäli joku muu on ne aiheuttanut. Tämä rentouttaa mukavasti.

        Etukäteen tuntuu, että kostaminen rentouttaa, mutta ei se sitten rentoutakaan. Mahdollisuus, että saa vielä lähtemättömän huonon omantunnon, on suuri. Huonis tulee yleensä viipeellä, kun käsityskyky on pikkuhiljaa laajentunut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä enää. Elämä nidottuna paskaan on kuin eläimen osa ja sillä ei ole ihmisarvoa. Siinä ei voi menestyä, parantua, tehdä töitä, olla perhe tai yksilö. Ei yhtään mitään ja kaikki ainoastaan tyhjänpäiväisten asioiden selvittämisen takia. Sitä ei ymmärretä.

        "Selvittäminen" yleensä vain pahentaa asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tilanne on parempi, jos ikävät kokemukset pääsee kostamaan, mikäli joku muu on ne aiheuttanut. Tämä rentouttaa mukavasti.

        Kostaminen on sairasta ja aina väärin. Sairas ihminen saattaa lähteä kostamaan myös asiaa, johon itse asiassa itse onkin syyllinen ja aloittaja. Kosto sattuu lopulta kostajan omaan nilkkaan - enemmin tai myöhemmin. Oikeutta tulee hakea vain oikeuden ja totuuden kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä enää. Elämä nidottuna paskaan on kuin eläimen osa ja sillä ei ole ihmisarvoa. Siinä ei voi menestyä, parantua, tehdä töitä, olla perhe tai yksilö. Ei yhtään mitään ja kaikki ainoastaan tyhjänpäiväisten asioiden selvittämisen takia. Sitä ei ymmärretä.

        Keneltäkään ei saa viedä elämän edellytyksiä ja tulevaisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö lainrikkojat joutuisi vastaamaan teoistaan ja virheistään, joiden seuraukset vovati joskus joidenkin kohdalla olla vakavat. Olen silti sitä mieltä, että tulevaisuus ja toivo tulee kuulua kaikille, jotka vilpittömästi vääriä tekojaan katuvat ja jotka ne sovittavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kostaminen on sairasta ja aina väärin. Sairas ihminen saattaa lähteä kostamaan myös asiaa, johon itse asiassa itse onkin syyllinen ja aloittaja. Kosto sattuu lopulta kostajan omaan nilkkaan - enemmin tai myöhemmin. Oikeutta tulee hakea vain oikeuden ja totuuden kautta.

        Eipä todellakaan ole. Jos joku tekee rikoksen ja kosto tulee siinä samalla, kun tekee rikosilmoituksen niin se on täysin oikein. En näe miten tällainen voisi sattua omaan nilkkaan, kun laittaa asiat oikealle tolalleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä todellakaan ole. Jos joku tekee rikoksen ja kosto tulee siinä samalla, kun tekee rikosilmoituksen niin se on täysin oikein. En näe miten tällainen voisi sattua omaan nilkkaan, kun laittaa asiat oikealle tolalleen.

        Jos on joutunut rikoksen kohteeksi ja tekee rikosilmoituksen, se ei ole kostamista vaan oikeuden hakemista, edellyttäen tietenkin, että tekee sen oikeista syistä ja että rikoksen tunnusmerkistö täyttyy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on joutunut rikoksen kohteeksi ja tekee rikosilmoituksen, se ei ole kostamista vaan oikeuden hakemista, edellyttäen tietenkin, että tekee sen oikeista syistä ja että rikoksen tunnusmerkistö täyttyy.

        Kyllä se kosto tulee vaan samassa paketissa, kun kaiken tekee oikein.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se kosto tulee vaan samassa paketissa, kun kaiken tekee oikein.

        Olen silti sitä mieltä, että ajatuksena ja tekona kosto on sairasta eikä kuulu terveen ihmisen tekoihin. Oikeutta on oikeus hakea oikeusteitse tarvittaessa eikä silloin ole kyseessä kosto, jos sille on perusteet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen silti sitä mieltä, että ajatuksena ja tekona kosto on sairasta eikä kuulu terveen ihmisen tekoihin. Oikeutta on oikeus hakea oikeusteitse tarvittaessa eikä silloin ole kyseessä kosto, jos sille on perusteet.

        Meneppä siitä sairastelemaan,jaskaa jauhamaan läpä,läpä,idiootit vauhdissa taas.


      • Anonyymi
        Firdawsi kirjoitti:

        Kunnolla vaikuttavat ahdistuksenpoistajat ovat huumeita, kuten alkoholi. Vain alkoholia saa vapaasti.

        Tupakkaa vetävät ihmiset ovat luultavasti,ressaantuneita,ahdistuneita.Sen huomaa käytöksestä,jos jokin asia potuttaa,niin kyllä se sätkä jo suupielessä on.


    • Anonyymi

      Elämä o elämistä varten ei laiskaa odotusta onnetarten.

      Jep jep

    • Anonyymi

      Missä se hyvä on? Sellaista ei ole ollut ollenkaan!?

    • Anonyymi

      Odotetaan kuukausia jotain mitä ei ole.... syö vaan ja mitään ei koskaan tule... ota kalja... 15 sekuntia ongelma ratkaistu...

    • Anonyymi

      Kyllä elimistö reagoi vaikka ihminen väittää ettei tunnu missään.
      Stressin oreet tulee lopulta läpi fyysisinä oireina tai ihminen voi kokea sen jopa masennuksena tai ahistuksena.

      Sama fyysisen trauman kanssa. Elimistö voi ilmoittaa siitä kipuna, kylmät väreet, kihelmöinti, paniikkikotau, pelkotila tms.

      Todistan pienin esimerkein. 1) Moniko saa panikkikohtauksen kun makaa vasemmalla kyljellä? Tähän on syy. Sisäelimillä ei ole kipusignaalia.

      2) jos syöt vuosia särkylääkkeitä ja blokkkaat sillä normaalin kiputuntemusketjun, ja turma tai trauma pahenee, etkä tee sille mitään,
      elimistö saattaa laajentaa hälytystä aiheuttamalla paniikin tai pelkotilan.

      3) post trauma ilmiö. Ilmiötä on käsitelty yleensä vain sotilaiden traumana, mutta myös väkivaltaisessa ympäristösssä eläneet siviilit voivat kärsiä oireista KUN pääsevät tilanteesta kauemmaksi ja elimistö antaa luvan ...rentoutua.

      3.1) sama voi tulla päälle onnettomuuden jälkeen. Kestää tilanteen ja väsy tulee kun pääsee tilanteesta kauemmaksi.

    • Anonyymi

      Ja taas kerran kun katselet vierestä narkkarien iloista iltaa vailla ahdistusta ja rahaa on jumalauta vaikka muille jakaa. Itselleni tulee sellainen olo että oli maailman suurin virhe koskaaan ottaa vastuu ja olla kusetettu. Ottaa lapset vastaan, en ole koskaan saanut mitään hyvää mistään suunnalta, en koskaan!

      • Anonyymi

        Miksi ei elämässäni ole koskaan mitään hyvää?? Ei koskaan?? Kaikkeni yrittäneenä sain palkinnoksi kaiken tuhon! Miksi?


      • Anonyymi

        mitä hienoa on narkkin elämässä?
        Ilo on hetken huumaa, muuten jatkuvaa vuoristorataa, pelkäämistä ja väkivaltaa. Epätodellista.

        Onni tulee sisältä,
        sinä luot sen tunteen sydämeesi.

        Ja sitten tule rankka lause:
        onko elämäsi reagointia toisten tekemisistä,
        vai luotko oman elämäsi?

        Ei, se ei ole noin yksinkertaista koska elämme yhdessä muiden kanssa.
        Mutta sinä päätät menetkö kuvaamaan kaunista auringonlaskua vai
        narkkien sekaan.
        Sinä päätät käännytko oikealle vai vasemmalle.

        Vähän pelottava setti: ottaa lapset vastaan, ottaa vastuu vasten tahtoisesti.....ja kadehtii narkkien iloa.
        Pitäiskö hakea apua....ajoissa.

        Missä sun sisäinen rauha on?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ei elämässäni ole koskaan mitään hyvää?? Ei koskaan?? Kaikkeni yrittäneenä sain palkinnoksi kaiken tuhon! Miksi?

        <<Miksi ei elämässäni ole koskaan mitään hyvää?? Ei koskaan?? Kaikkeni yrittäneenä sain palkinnoksi kaiken tuhon! Miksi?<<

        Miksi-kysymys on väärä. Elämä on arpapeliä. Ei siinä ole mitään kohtuutta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        mitä hienoa on narkkin elämässä?
        Ilo on hetken huumaa, muuten jatkuvaa vuoristorataa, pelkäämistä ja väkivaltaa. Epätodellista.

        Onni tulee sisältä,
        sinä luot sen tunteen sydämeesi.

        Ja sitten tule rankka lause:
        onko elämäsi reagointia toisten tekemisistä,
        vai luotko oman elämäsi?

        Ei, se ei ole noin yksinkertaista koska elämme yhdessä muiden kanssa.
        Mutta sinä päätät menetkö kuvaamaan kaunista auringonlaskua vai
        narkkien sekaan.
        Sinä päätät käännytko oikealle vai vasemmalle.

        Vähän pelottava setti: ottaa lapset vastaan, ottaa vastuu vasten tahtoisesti.....ja kadehtii narkkien iloa.
        Pitäiskö hakea apua....ajoissa.

        Missä sun sisäinen rauha on?

        Ei ihminen voi valita mitään, mutta ne, joilla on sattunut menemään paremmin, kuvittelevat että se on heidän erinomaisten valintojensa tulosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        mitä hienoa on narkkin elämässä?
        Ilo on hetken huumaa, muuten jatkuvaa vuoristorataa, pelkäämistä ja väkivaltaa. Epätodellista.

        Onni tulee sisältä,
        sinä luot sen tunteen sydämeesi.

        Ja sitten tule rankka lause:
        onko elämäsi reagointia toisten tekemisistä,
        vai luotko oman elämäsi?

        Ei, se ei ole noin yksinkertaista koska elämme yhdessä muiden kanssa.
        Mutta sinä päätät menetkö kuvaamaan kaunista auringonlaskua vai
        narkkien sekaan.
        Sinä päätät käännytko oikealle vai vasemmalle.

        Vähän pelottava setti: ottaa lapset vastaan, ottaa vastuu vasten tahtoisesti.....ja kadehtii narkkien iloa.
        Pitäiskö hakea apua....ajoissa.

        Missä sun sisäinen rauha on?

        Ei ole sisäistä rauhaa. Ei hetkeäkään. Joka puolelta sysätään painetta paineen perään eikä millään ole tarkoitusta. Voin helposti sanoa olevani kateellinen kun vertaan omaan tämän hetkiseen elämääni. Näin se vain on jo pidemmällä aikavälillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        mitä hienoa on narkkin elämässä?
        Ilo on hetken huumaa, muuten jatkuvaa vuoristorataa, pelkäämistä ja väkivaltaa. Epätodellista.

        Onni tulee sisältä,
        sinä luot sen tunteen sydämeesi.

        Ja sitten tule rankka lause:
        onko elämäsi reagointia toisten tekemisistä,
        vai luotko oman elämäsi?

        Ei, se ei ole noin yksinkertaista koska elämme yhdessä muiden kanssa.
        Mutta sinä päätät menetkö kuvaamaan kaunista auringonlaskua vai
        narkkien sekaan.
        Sinä päätät käännytko oikealle vai vasemmalle.

        Vähän pelottava setti: ottaa lapset vastaan, ottaa vastuu vasten tahtoisesti.....ja kadehtii narkkien iloa.
        Pitäiskö hakea apua....ajoissa.

        Missä sun sisäinen rauha on?

        Kaunista kasvamista, ei sellaista ole kuin niillä joiden päälle ei kaadeta lokaa niskaan tuutin täydeltä. Ja ne kenen päälle kaadetaan sanotaan vain ettet ole uhri vaan ja näin elämä menee. Tarkoituksellista vaiko ei? Mielestäni on mutta ilman positiivista päämäärää. Siksi ehkä jokainen joka yrittää siinä onnistumatta on kateellinen niille vaikka sitten narkki olisikin- heidänkään päälle ei sentään sysätä turhanpäiväistä painetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole sisäistä rauhaa. Ei hetkeäkään. Joka puolelta sysätään painetta paineen perään eikä millään ole tarkoitusta. Voin helposti sanoa olevani kateellinen kun vertaan omaan tämän hetkiseen elämääni. Näin se vain on jo pidemmällä aikavälillä.

        Miten sinä ajattelet, että voisit saavuttaa sen sisäisen rauhan? On tärkeä tiedostaa itse, mitkä asiat sitä sisäistä rauhaa estää tai haittaa ja edelleen mihin voi vaikuttaa ja mihin ei voi vaikuttaa. Ihminen ei voi hallita kaikkea ympärillä. Ei varsinkaan toisia ihmisiä. Joskus irti päästäminen tuo sen sisäisen rauhan. Voisiko maisemanvaihdos ym. auttaa? Mikä voisi olla se keino muuttaa tilannetta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sinä ajattelet, että voisit saavuttaa sen sisäisen rauhan? On tärkeä tiedostaa itse, mitkä asiat sitä sisäistä rauhaa estää tai haittaa ja edelleen mihin voi vaikuttaa ja mihin ei voi vaikuttaa. Ihminen ei voi hallita kaikkea ympärillä. Ei varsinkaan toisia ihmisiä. Joskus irti päästäminen tuo sen sisäisen rauhan. Voisiko maisemanvaihdos ym. auttaa? Mikä voisi olla se keino muuttaa tilannetta?

        En usko saavani Suomessa koskaan sellaista tilaa jossa voisin olla hyvillä mielin. Olen yrittänyt kaiken mahdollisen täällä sen eteen eikä mikään ole koskaan vaikuttanut asiaan. Paha olo ja ahdistus on jatkuvaa tärinää tunnista tuntiin. Siihen ei auta lääkkeet, liikunta tai muu vastaava. Alkoholi auttaa sen pienen hetken ja siksi välillä otan sen ihanan hetken itselleni kun ei tarvitse täristä ja ajatella tuhansia asioita ja ihmisiä jotka eivät edes liity elämääni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko saavani Suomessa koskaan sellaista tilaa jossa voisin olla hyvillä mielin. Olen yrittänyt kaiken mahdollisen täällä sen eteen eikä mikään ole koskaan vaikuttanut asiaan. Paha olo ja ahdistus on jatkuvaa tärinää tunnista tuntiin. Siihen ei auta lääkkeet, liikunta tai muu vastaava. Alkoholi auttaa sen pienen hetken ja siksi välillä otan sen ihanan hetken itselleni kun ei tarvitse täristä ja ajatella tuhansia asioita ja ihmisiä jotka eivät edes liity elämääni.

        Ehkä se on sitten se kun olen aina halunnut muuttaa johonkin toiseen maahan enkä ole siinä onnistunut, rahallisesti ja suunnitelemaan asiaa loppuun asti. Koen sen varmasti epäonnistumisena kun se kuitenkin on yksi isoista haaveistani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä se on sitten se kun olen aina halunnut muuttaa johonkin toiseen maahan enkä ole siinä onnistunut, rahallisesti ja suunnitelemaan asiaa loppuun asti. Koen sen varmasti epäonnistumisena kun se kuitenkin on yksi isoista haaveistani.

        Tuntuu etten vaan saa täällä henkistä rauhaa sekuntiakaan, mitä ja mistä sitten onkin. Olen ajatellut asian niin että jos haluan olla ilman ahdistusta niin juon. Koska en todellakaan osaa kohdistaa ahdistustani mihinkään asiaan tai keneenkään ihmiseen. Ehkä se on vain jokin neurologinen häiriö johon ei voi vaikuttaa tai sellaista ei ainakaan ole koskaan havaittu tai todettu.


    • Anonyymi

      Suomessa saat bensalitran halvemmalla, kuin litran olutta.

      Jokin on hyvin, hyvin pielessä.

    • on ollut paha ja ahdistunut olotila, aikoinaan mutta olot oli sellaiset jo itsessään ettei mieli tehnyt tarttua pulloon, tai mennä baariin ja tilailla drinksuja joilla sekoittaa polla.. elin ahdistukset läpi, tosin yksin ei se asia auttanut vaatii ammattilaisten apua ja aikaa.. sekä tahtoa hakea hyvää oloa tunteita muustakin kuin pään sekoittamisella.

      • Jos olisit ollut geeneiltäsi alkoholisti, olisit varmuudella ratkaissut ongelmaasi juomalla. Et ollut.


    • Anonyymi

      Näyttäisi tämäkin päivä olevan vain yksi muiden joukossa ahdistuksen sekaisista tunneista. Pakko se on yksinkertaisesti avattava pullo taas kerran. Onneksi on olemassa edes tämä hyvä ystävä joka ei petä koskaan ja saa rahoille vastinetta.

      • Anonyymi

        Keksikää nyt hyväihme jotain piristävämpää keskustelua.Meillä on 1 elämä, aika vähän jos sen jälkeen ei ole mitään?En kyllä usko itse, että jotain olisi .


      • Anonyymi

        Itse vastaan,meillä suomessa on,kevät, kesä,keskikesä ,siis heinäkuu,alkusyksy elokuu,syksy,lokakuu,marraskuu,joulukuu juhlan aikaa.Olisi outoa asua maassa, jossa olisi ainainen kesä.Meillä ei ole suuria luonnotuhoja,kuin muualla mailmassa mykyisin.Terroristi ja sen tapaiset toiminnat,kuitenkin vähäisiä.Toivottavasti ei koskaan lisääntyisikään.Paljon hyvääkin......


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Simula, rakkaus, Aittakumpu

      Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww
      Perussuomalaiset
      138
      3419
    2. Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan

      anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html
      Maailman menoa
      274
      2940
    3. Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin

      että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html
      Maailman menoa
      227
      1854
    4. Millaista naista ikävöit

      Ulkonäkö/persoona
      Ikävä
      65
      1792
    5. Pormestari käräjille?

      Ei mene Puolangalla häpösesti, rinnekeskus&hotelli suljettuna ja käräjäasiana, naudat tapetaan nälkään, poliisi tutkii j
      Puolanka
      64
      1778
    6. Minkälainen naama

      kaivatullasi on? 🫠
      Ikävä
      64
      1521
    7. Norjan tilaama koruton raportti mitä NATO-jäsenyys aiheuttaa Suomelle

      Iltasanomat: "Miksi vaikenemme? Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä Nato-jäsenyydestä seuraa
      Maailman menoa
      89
      1323
    8. Susta ei saisi nättiä vaikka miten paljon

      meikkaisit. 😁 anna siis sen miehen olla rauhassa! Sivusta tutulta mieheltä
      Ikävä
      78
      1262
    9. Purra esiintyi epäasiallisesti

      Eduskunnassa keskustellaan vaihtoehtobudjeteista. Niistä voi olla monta mieltä ja myönnän niiden olevan osin heikkoja. M
      Pyhäjärvi
      329
      1191
    10. Voisimmeko seuraavan kerran kun

      Nähdään tehdä toisille selväksi että kiinnostaa enemmän kuin kaveri mielessä. Jos keksit vielä keinon niin napakymppi
      Ikävä
      39
      1072
    Aihe