Nyt minä onneton

haluan masentua jo valmiiksi, ettei tule sitten niin pahaa pettymystä. Se tuntuu aina niin kurjalta! Vähintäänkin. Tännekään ei saisi kirjoitella mitä sattuu, sillä tämä on ajattelematonta, mutta en välitä, koska ei hänkään välitä - minusta. Halusin vain kertoa tämän asian. Halusin kertoa tunteistani. Kaipa joku ymmärtää. Ihan turhaa ihastumista. Tai ei ehkä sittenkään. En minä tiedä. Nyt olen väsynyt.

Putkiratio kirjoitti:

haluan masentua jo valmiiksi, ettei tule sitten niin pahaa pettymystä. Se tuntuu aina niin kurjalta! Vähintäänkin. Tännekään ei saisi kirjoitella mitä sattuu, sillä tämä on ajattelematonta, mutta en välitä, koska ei hänkään välitä - minusta. Halusin vain kertoa tämän asian. Halusin kertoa tunteistani. Kaipa joku ymmärtää. Ihan turhaa ihastumista. Tai ei ehkä sittenkään. En minä tiedä. Nyt olen väsynyt.

Lue lisää

Satunnainen ajatus: Tuolla itsetunnolla voipi tehdä heikkoa naisten parissa. Selvitä itsesi itsellesi ja sen jälkeen vasta muut.

O_o kirjoitti:

Satunnainen ajatus: Tuolla itsetunnolla voipi tehdä heikkoa naisten parissa. Selvitä itsesi itsellesi ja sen jälkeen vasta muut.

satunnainen ajatus: palautuu heti mieleen hiukan alempana käyty keskustelunpätkä deittailusta ja ikisinkkuudesta..

O_o kirjoitti:

Satunnainen ajatus: Tuolla itsetunnolla voipi tehdä heikkoa naisten parissa. Selvitä itsesi itsellesi ja sen jälkeen vasta muut.

Onko itsetuntoni mielestäsi LIIAN huono tai LIIAN hyvä? Minusta minun itsetunnossa ei ole mitään vikaa. Se ei ole minun ongelmani. Ongelmani on se, että olen taas ihastunut ihmiseen, jonka kanssa minulla ei voi olla tulevaisuutta. Tiedän sen, koska asiasta on puhuttu ennenkin. Parisuhteessa olevat voivat rakastua toisiinsa uudestaan ja uudestaan ja suhde kestää. Minä rakastun myös aina uudelleen samaan, mahdottomaan tyyppiin. Kyllä, taidan olla toivoton tapaus.

LaikaQ kirjoitti:

satunnainen ajatus: palautuu heti mieleen hiukan alempana käyty keskustelunpätkä deittailusta ja ikisinkkuudesta..

ettei minua ymmärretä tällä keskustelupalstalla, lopetan tänne kirjoittelun. En voi kirjoittaa mitään niin selvästi, että edes joku tajuaisi, mitä minä haluan kertoa. Mutta ehkäpä ne ymmärtävät paremmin, jotka eivät tänne kirjoittele. Kunpa minäkin... Minä olen yrittänyt ja koettanut olla yrittämättä ja ottaa vähän kevyemmin, mutta mikään ei auta. Olisin tarvinnut tukea tältä palstalta, mutta sitä on turha odottaa. Ennen muuta olisin kaivannut keskustelua, sillä mielestäni on tärkeätä, että asioita pystyy jakamaan. Ehkäpä olen NIIN poikkeava, ettei samointuntevia olekaan. Eihän tästä mitään kunnon keskustelua voi syntyä, kun tosiasioista ei saa eikä voi puhua. Ongelmatkin ovat tosiasioita! Jos tämän palstan vakikirjoittajien mielipide on se, ettei minusta ole mihinkään, voi voi... voin poistua. No, tulipahan todistetuksi, ettei minulla olekaan niin hyvä itsetunto. Totta sekin, etten minä tiedä mistään mitään, joten olen hiljaa.

Putkiratio kirjoitti:

ettei minua ymmärretä tällä keskustelupalstalla, lopetan tänne kirjoittelun. En voi kirjoittaa mitään niin selvästi, että edes joku tajuaisi, mitä minä haluan kertoa. Mutta ehkäpä ne ymmärtävät paremmin, jotka eivät tänne kirjoittele. Kunpa minäkin... Minä olen yrittänyt ja koettanut olla yrittämättä ja ottaa vähän kevyemmin, mutta mikään ei auta. Olisin tarvinnut tukea tältä palstalta, mutta sitä on turha odottaa. Ennen muuta olisin kaivannut keskustelua, sillä mielestäni on tärkeätä, että asioita pystyy jakamaan. Ehkäpä olen NIIN poikkeava, ettei samointuntevia olekaan. Eihän tästä mitään kunnon keskustelua voi syntyä, kun tosiasioista ei saa eikä voi puhua. Ongelmatkin ovat tosiasioita! Jos tämän palstan vakikirjoittajien mielipide on se, ettei minusta ole mihinkään, voi voi... voin poistua. No, tulipahan todistetuksi, ettei minulla olekaan niin hyvä itsetunto. Totta sekin, etten minä tiedä mistään mitään, joten olen hiljaa.

Lue lisää

Ongelmat ovat tosiasioita, niinkuin niiden ratkaisutkin. Oma kokemukseni on, että ratkaisu voi löytyä hyvinkin siitä, mikä tuntuu ensikättelyssä varsin karvaalta ja ikävältä kuulla. Minulla oli monta vuotta sitten ystävä, joka laukoi itselleni mielipiteitään, jotka olivat todella kärkeviä ja minusta kovinkin ei-ymmärtäväisiä. Elämässäni oli rankka etsikkoaika silloin. Kuitenkin noita juttuja pohdiskelin, että miksi se niin sanoi ja myöhemmin tajusin, että hän oli antanut minulle siemenen uudenlaiseen ajatteluun. Monesti se, minkä jossain sisimmässään tietää todeksi tai ainakin lähes sellaiseksi, sattuu ja tuntuu kaikista inhottavimmalta kuulla.

Joten ei kannata karauttaa pakoon, jos välillä tuntuu, että tämä ei toimi. Jos minä sanon, etten usko "se on valinnut minut"-ajatukseen, sehän tarkoittaa sitä, että uskon jokaisessa - myös SINUSSA- olevan mahdollisuuden muutokseen. Minä uskon oikeasti ihmiseen, myös pieneen ja hukassa olevaan. Sen sijaan en usko siihen epämääräiseen, elämäämme ilman tahtoamme ohjailevaan kohtaloon. Ei sellaista ole. Tiedän myös miten helppoa on huijata itseään, piiloutua selvänä pitämiensä faktojen taakse.

Kuten olen aiemmin jossain keskustelussa todennut, minä kommentoin täällä vain asioita. En tiedä teistä muista mitään, enkä lähde palstan juttujen perusteella kenestäkään mitään kuvaa luomaan. Tämä ei siis ole henkilökohtaista.

Mutta tietäisitpä Putkiratio kuinka tajuttoman monta kertaa, valehtelematta taatusti kymmeniä ellen satoja tunteja, olen keskustellut näistä kirjoittamistasi asioista useiden eri ihmisten kanssa. Jotkut heistä ystäviäni. Aihe ei ole niin vieras kuin sinä ajattelet. Jos olen eri mieltä, se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi sinua. Eihän keskustelu ole vain sitä, että ollaan samaa mieltä, taputellaan selkää. Ei myöskään toisen tukeminen. Joskus suurinta välittämistä on lempeä potku takapuoleen. :)! Sellaisia minä ainakin tarvitsen yhä edelleen silloin tällöin.

Putkiratio kirjoitti:

Onko itsetuntoni mielestäsi LIIAN huono tai LIIAN hyvä? Minusta minun itsetunnossa ei ole mitään vikaa. Se ei ole minun ongelmani. Ongelmani on se, että olen taas ihastunut ihmiseen, jonka kanssa minulla ei voi olla tulevaisuutta. Tiedän sen, koska asiasta on puhuttu ennenkin. Parisuhteessa olevat voivat rakastua toisiinsa uudestaan ja uudestaan ja suhde kestää. Minä rakastun myös aina uudelleen samaan, mahdottomaan tyyppiin. Kyllä, taidan olla toivoton tapaus.

Lue lisää

Tiedän miten se sattuu kun rakastuu toiseen ihmiseen, eikä saa tunteilleen vastakaikua. Minä olen jo niin monesti peräkkäin rakastunut.
Ensin se on yhtä ilon tunnetta ja lopussa se on tuskaa ja masennusta.

Yksi ihminen johon ihastuin oli paras ystäväni. En kestänyt olla kertomatta hänelle tunteistani koska ne satuttivat kun pidin ne salassa. Kerroin siis hänelle ja sanoin etten haluakkaan muuta kuin vain olla edelleen ystävät. Hän sanoi ettei se haittaisi, ettei se muuttaisi välejämme. Se vaikutti silti väleihimme. Emmekä enää ole niin hyviä ystäviä. Monesti hän silti minulle itkee menetettyä ystävyyttämme.

Toinen ihminen johon ihastuin, oli kaverini ystävä ja minulle tuttu. Ystävystyin sitten hänen kanssaan ja aloimme liikkumaan yhdessä. Hän sai sitten kaveriltansa tietää että olin ihastunut häneen. Ensin hän kiusasi minua vähän asiasta. Istui syliini, kyseli poikakavereista, silitteli ja pyysi aina mukaansa jonnekkin. Ihmettelin käytöstä koska hän oli umpi hetero. Seuraavaksi hän rupesi kaverinsa kanssa kiusaamaan minua. Hän ajoi minut masennukseen kaikella sillä mitä teki, ja silti minä pidin hänestä. Nykyään hän vihaa minua yli kaiken eikä halua edes nähdä vilausta minusta.

Vaikka kuinka toivoisi ettei ihastuisi tai rakastuisi enää. silti niin tulee aina käymään. Sitä pitää vain oppia elämään sen kanssa ettei aina saa vastakaikua, vaikka se sattuukin.

ilohan kirjoitti:

Tiedän miten se sattuu kun rakastuu toiseen ihmiseen, eikä saa tunteilleen vastakaikua. Minä olen jo niin monesti peräkkäin rakastunut.
Ensin se on yhtä ilon tunnetta ja lopussa se on tuskaa ja masennusta.

Yksi ihminen johon ihastuin oli paras ystäväni. En kestänyt olla kertomatta hänelle tunteistani koska ne satuttivat kun pidin ne salassa. Kerroin siis hänelle ja sanoin etten haluakkaan muuta kuin vain olla edelleen ystävät. Hän sanoi ettei se haittaisi, ettei se muuttaisi välejämme. Se vaikutti silti väleihimme. Emmekä enää ole niin hyviä ystäviä. Monesti hän silti minulle itkee menetettyä ystävyyttämme.

Toinen ihminen johon ihastuin, oli kaverini ystävä ja minulle tuttu. Ystävystyin sitten hänen kanssaan ja aloimme liikkumaan yhdessä. Hän sai sitten kaveriltansa tietää että olin ihastunut häneen. Ensin hän kiusasi minua vähän asiasta. Istui syliini, kyseli poikakavereista, silitteli ja pyysi aina mukaansa jonnekkin. Ihmettelin käytöstä koska hän oli umpi hetero. Seuraavaksi hän rupesi kaverinsa kanssa kiusaamaan minua. Hän ajoi minut masennukseen kaikella sillä mitä teki, ja silti minä pidin hänestä. Nykyään hän vihaa minua yli kaiken eikä halua edes nähdä vilausta minusta.

Vaikka kuinka toivoisi ettei ihastuisi tai rakastuisi enää. silti niin tulee aina käymään. Sitä pitää vain oppia elämään sen kanssa ettei aina saa vastakaikua, vaikka se sattuukin.

Lue lisää

on se niin tuskaa kun rakastuu kaveriinsa, ystäväänsä. se on niin lähellä ja niin hemmetin kaukana silti aina. ei osaa olla hänen seurassaan normaalisti, ei voi olla ajattelematta kaikkea kaunista, ei voi olla katsomatta välillä niin pitkään ja haikeasti. se kaipuu on mieletön olipa hän kuinka lähellä tai kaukana tahansa.. mutta mitään ei voi kertoa. joskus iltaisin vain itkee tätä tilannetta. voi kun voisi lakata tuntemasta näin. ei vain voi. välillä on helpompaa ja sitten taas lankean.. haluaisin aina nähdä hänet, toivoisin niin kovasti että hän kutsuisi minut iltaisin johonkin, haluaisi tavata.. kahdestaankin. mutta turha toivo. jokainen hymy jonka häneltä saan, jokainen kosketus jonka hän minulle vahingossa antaa saa sydämen kurkkuun, jokainen sana jonka hän minulle sanoo jää mieleen soimaan tuhantena kauniina helinäkellona.. ja sitten jaksaa taas hetken. kumpa se kestäisi... aluksi rakkaus oli vain ihana tunne ja helpotti oloa, nyt se vain ahdistaa ja tuo kyyneleet silmiin melkein joka ilta.. voi vain muistella jokaista (hänen puoleltaan niin merkityksetöntä) hetkeä hänen kanssaan. *huoh*

Payla kirjoitti:

on se niin tuskaa kun rakastuu kaveriinsa, ystäväänsä. se on niin lähellä ja niin hemmetin kaukana silti aina. ei osaa olla hänen seurassaan normaalisti, ei voi olla ajattelematta kaikkea kaunista, ei voi olla katsomatta välillä niin pitkään ja haikeasti. se kaipuu on mieletön olipa hän kuinka lähellä tai kaukana tahansa.. mutta mitään ei voi kertoa. joskus iltaisin vain itkee tätä tilannetta. voi kun voisi lakata tuntemasta näin. ei vain voi. välillä on helpompaa ja sitten taas lankean.. haluaisin aina nähdä hänet, toivoisin niin kovasti että hän kutsuisi minut iltaisin johonkin, haluaisi tavata.. kahdestaankin. mutta turha toivo. jokainen hymy jonka häneltä saan, jokainen kosketus jonka hän minulle vahingossa antaa saa sydämen kurkkuun, jokainen sana jonka hän minulle sanoo jää mieleen soimaan tuhantena kauniina helinäkellona.. ja sitten jaksaa taas hetken. kumpa se kestäisi... aluksi rakkaus oli vain ihana tunne ja helpotti oloa, nyt se vain ahdistaa ja tuo kyyneleet silmiin melkein joka ilta.. voi vain muistella jokaista (hänen puoleltaan niin merkityksetöntä) hetkeä hänen kanssaan. *huoh*

Lue lisää

Sanasi ovat kuin minusta lähtöisin. JUURI tuolta tuntuu joka hetki. Voih...

Putkiratio kirjoitti:

haluan masentua jo valmiiksi, ettei tule sitten niin pahaa pettymystä. Se tuntuu aina niin kurjalta! Vähintäänkin. Tännekään ei saisi kirjoitella mitä sattuu, sillä tämä on ajattelematonta, mutta en välitä, koska ei hänkään välitä - minusta. Halusin vain kertoa tämän asian. Halusin kertoa tunteistani. Kaipa joku ymmärtää. Ihan turhaa ihastumista. Tai ei ehkä sittenkään. En minä tiedä. Nyt olen väsynyt.

Lue lisää

Olen ollut minäkin tuossa samassa tilanteessa.

Mitään ei voi tehdä asialle ja hulluksihan siinä meinaa tulla kun toivo kuitenkin elää,että entä jos sittenkin. Ja samaan aikaan tietää pettyvänsä.

Mä olen ollut tossa tilanteessa useammin kuin kerran ja mä olen oppinut että siitä olotilasta, vaikka se kuinka tuskaista onkin, kannattaa nauttia.

Musta on ihanaa kun mahassa pyörii perhosia ja sydän hypähtää kurkkuun jo pelkästä katseesta..
Vaikka se jäisikin vain siihen.

Se tekee päivistä elämisen arvoisia ja joka päivä on omalla tavallaan hieman jännittävämpi täynnä odotusta ja toivoa..

Se menee kyllä ohi..

jasitä sitten jatkaa taas sitä normaalia tavallista arkea, kunnes tulee se joku, joka taas saa mahan ja sydämen sekaisin.. :)

chippie kirjoitti:

Olen ollut minäkin tuossa samassa tilanteessa.

Mitään ei voi tehdä asialle ja hulluksihan siinä meinaa tulla kun toivo kuitenkin elää,että entä jos sittenkin. Ja samaan aikaan tietää pettyvänsä.

Mä olen ollut tossa tilanteessa useammin kuin kerran ja mä olen oppinut että siitä olotilasta, vaikka se kuinka tuskaista onkin, kannattaa nauttia.

Musta on ihanaa kun mahassa pyörii perhosia ja sydän hypähtää kurkkuun jo pelkästä katseesta..
Vaikka se jäisikin vain siihen.

Se tekee päivistä elämisen arvoisia ja joka päivä on omalla tavallaan hieman jännittävämpi täynnä odotusta ja toivoa..

Se menee kyllä ohi..

jasitä sitten jatkaa taas sitä normaalia tavallista arkea, kunnes tulee se joku, joka taas saa mahan ja sydämen sekaisin.. :)

Lue lisää

Olet ihan oikeassa! Sillehän ei voi mitään, että epätoivon hetkiä tulee väliin tämän tästä sotkemaan hienoja pilvilinnoja, mutta ihan oikein, että osaisi nauttia siitä, mitä on! Minua piristää auringonpaiste samoin kuin se, kun ajattelen sitä, milloin tapaan ihastukseni kohteen seuraavan kerran, kuka hän sitten lieneekään. Haluaisin valmistautua siihen eikä se onnistu, jos olen niin masentunut, etten jaksa innostua mistään. Minä haluan uskoa elämään ja että melkein kaikki on mahdollista, vaikkei olekaan...

Olen varma, ettei hän välitä minusta. Miksi hän ei halua katsoa minuun päinkään ja miksi hän ei vastaa viesteihini, ei soittelekaan eikä pidä lupauksiaan? Eikä hän ole ainut tätä lajia. Tiedän, että vika on minussa, ja se vika on se, että olen ihastunut vääriin ihmisiin, mutta en voi mitään... Eihän sitä voi etukäteen tietää! Kumma, etten ole jo oppinut sen vertaa. Minä vaan jaksan toivoa, että hän vielä joku päivä kiinnostuisi minusta. Ehkä se päivä tulee.

O_o kirjoitti:

Satunnainen ajatus: Tuolla itsetunnolla voipi tehdä heikkoa naisten parissa. Selvitä itsesi itsellesi ja sen jälkeen vasta muut.

ole sattunut huomaamaan, niin viimeaikoina näköjään suurin osa vakkarikirjoittajista on hävinnyt, kuin tuhka tuuleen.

Minä olen todella iloinen siitä, että Putkiratio jaksaa tänne kirjoitella pohdintojansa ja ajatuksiansa. Jos Putkiratio lopettaisi kirjoittelunsa, niin en minua ainakaan enää kiinnostaisi seurata koko palstaa.

Ja lopuksi sinulle 0_o, liian monet jatkuvat pettymykset vievät itsetunnon alas, jos jollakin ei vie, niin aika h****tin vahva ihminen täytyisi olla. Helppohan sieltä on jaella "neuvoja", "selvitä itsesi itsellesi ja sen jälkeen vasta muut", veikkaanpa, että jos sinut vaihdettaisiin Putkiration asemaan, niin voisi ajatusmaailma sinullakin hieman muuttua.

Aurinkoista kevättä sinulle joka tapauksessa!

Lumienkeli22 kirjoitti:

ole sattunut huomaamaan, niin viimeaikoina näköjään suurin osa vakkarikirjoittajista on hävinnyt, kuin tuhka tuuleen.

Minä olen todella iloinen siitä, että Putkiratio jaksaa tänne kirjoitella pohdintojansa ja ajatuksiansa. Jos Putkiratio lopettaisi kirjoittelunsa, niin en minua ainakaan enää kiinnostaisi seurata koko palstaa.

Ja lopuksi sinulle 0_o, liian monet jatkuvat pettymykset vievät itsetunnon alas, jos jollakin ei vie, niin aika h****tin vahva ihminen täytyisi olla. Helppohan sieltä on jaella "neuvoja", "selvitä itsesi itsellesi ja sen jälkeen vasta muut", veikkaanpa, että jos sinut vaihdettaisiin Putkiration asemaan, niin voisi ajatusmaailma sinullakin hieman muuttua.

Aurinkoista kevättä sinulle joka tapauksessa!

Lue lisää

on vinkua täällä kuinka elämä mättää ja ei löydä otetta. Tietysti elämä mättää kaikilla joskus, siitä on hyvä kirjoittaa ja saada se pois systeemistään. Itsetunto ja sen puute ei ole sairaus, se että elämä on ollut vaikeaa ja sellaisena pysyy ei ole maailman vika.

Helppoa on saada täältä empatiaa ja koittaa sillä nostaa jotain pisteitä itsessään mutta se miten elämä muutetaan parempaan ei saa alkuaan täältä.

chippie kirjoitti:

Olen ollut minäkin tuossa samassa tilanteessa.

Mitään ei voi tehdä asialle ja hulluksihan siinä meinaa tulla kun toivo kuitenkin elää,että entä jos sittenkin. Ja samaan aikaan tietää pettyvänsä.

Mä olen ollut tossa tilanteessa useammin kuin kerran ja mä olen oppinut että siitä olotilasta, vaikka se kuinka tuskaista onkin, kannattaa nauttia.

Musta on ihanaa kun mahassa pyörii perhosia ja sydän hypähtää kurkkuun jo pelkästä katseesta..
Vaikka se jäisikin vain siihen.

Se tekee päivistä elämisen arvoisia ja joka päivä on omalla tavallaan hieman jännittävämpi täynnä odotusta ja toivoa..

Se menee kyllä ohi..

jasitä sitten jatkaa taas sitä normaalia tavallista arkea, kunnes tulee se joku, joka taas saa mahan ja sydämen sekaisin.. :)

Lue lisää

Se on ihan normaalia ,että tunteet muuttuu..ei mikään suhde oo sellanen et aina leijuis pilvissä. Ei sun suhteet kauaa kestä jos lähdet aina sen sekopäisen tuntees perään.. Textistäs sai vähä sellasen kuvan.

kommentoida kirjoitti:

Se on ihan normaalia ,että tunteet muuttuu..ei mikään suhde oo sellanen et aina leijuis pilvissä. Ei sun suhteet kauaa kestä jos lähdet aina sen sekopäisen tuntees perään.. Textistäs sai vähä sellasen kuvan.

Lue lisää

Tietysti se on normaalia.
En mä sanonut missään vaiheessa juoksevanikaan minkään tunteen perässä..
Sanoinpahan vaan että rakastumisen tunne voi olla ihana, vaikkei siitä hommasta koskaan mitään tuliskaan.
Tietysti jos on varattu, se on sitten vähän kinkkisempi juttu, mut puhuin nyt rakastumisesta ylipäätään..