Uusiin naimisiin keski-iässä vai ei?

Olen avioitunut 49 vuotiaana. Nuorena solmittu 20 vuoden liitto oli päättynyt muutamaa vuotta aiemmin.
Uuteen avioliittoon johtanut suhde tuntui niin oikealta ja tuntuu edelleen. En epäröinyt hetkeäkään, ratkaisu on ollut oikea.

Riippuu ihmisistä. Itse menin naimisiin 45v .Oltu nyt reilu 5v onnellisia, mutta kaikilla ei onnistu, tuttu pari avioitui vuoden meidän jälkeen ja ovat jo eronneet, Mieti ratkaisua omalta ja puolisosi kannalta,
Onnea

Löysimme toisemme vähän alle viisikymppisenä ja kummallakin tunteena oli että tämä on juuri se oikea ja tätä on aina halunnut ja etsinyt. ikinä ei tarvitse riidellä ja rakkautta ja hellyyttä riittää joka päivä vaikka nyt ollaan naimisissakin oltu jo useampia vuosia, joka aamu yö ja päivä pussaillaan ja sanotaan rakastavamme ja tuntuu niin hyvältä edelleen käpertyä toisen viereen, eli jo se että emmit ja kyselet täällä kertoo ettet ole oikean kanssa yhdessä. Sen kyllä huomaa ja tietää kyselemättä kun ja jos se satumainen onni osuu kohdalle ja se oikea löytyy

Olen mennyt toista kertaa naimisiin rakkaudesta 47-vuotiaana, vaikka olin ensimmäisen liiton jälkeen vannonut, etten ikinä enää menisi. Yhdessä edelleen.

Kannattaa mennä naimisiin jos on perillisiä. Lennät ulos talosta jos olet pelkkä avokki. Vaikka yhdessä olette sen maksaneet. Vain aviopuolisolla on oikeus jäädä asuntoon ilman että joutuisi muuttamaan. Joten jos hankitte yhteistä omaisuutta pystyy puoliso turvaamaan toisen puolison asumisen. Muutoin muut perijät voivat vaatia esim. Talon myymisen jonka menettää. Vielä on avioliitto vahvempi kuin avoliitto. Selkeä ero näissä kahdessa.

Turha murehtia nuoruuden avioliittoja, olet kuitenkin eronnut jo kauan aikaa sitten. Eri asia olisi jos edellisestä avioliitosta olisi vaikka vasta pari vuotta aikaa. Olette olleet yhdessä pitkään ja koet että suhde tuonut paljon hyvää elämääsi. Olen sitä mieltä että sellaiset suhteet pitemmän päälle kestävät paremmin kuin roihuaviin tunteisiin perustuva liitto.
Itsekin pähkäilen samaa asiaa. On hyvä suhde, mutta ei ehkä sellaisia roihuvia tunteita kuin nuorempana kuvittelin täydellisen suhteen sisältävän. Itse en ole ollut naimisissa mutta haluaisin. Mies on ollut ja erostakaan ei kauheesti aikaa ole.

Hassua, että monet perustelevat avioliittoa rakkaudella. Ikään kuin se rakkaus vähenisi tai lisääntyisi avioliiton myötä.

Käytännön hyötyjä avioliitosta on asiat, jotka rliittyvät lähinnä toisen kuolemaan

- leskeneläke
- lesken asumisoikeus
- alhaisempi perintövero

Ulkomailla määrätyt asiat saattavat sujua avioparille helpommin. En nyt tarkoita mitään thaikkulanmatkaa, vaan esimerkiksi asumista ja työskentelyä ulkomailla.

Avioliitossa puoliso automaattisesti perii. Sitä ei tarvitse varmistaa testamentilla. Toisaalta avioliittoon mennessä voi joutua tekemään avioehdon.

Itse siis 49 ja menossa kesällä naimisiin toista kertaa. Jos asia olisi itsestä kiinni, ei varmasti häitä olisi tullut, mutta koska puoliso kokee naimisiinmenon niin tärkeäksi, niin suostun siihen minäkin.

Kivat lapsille kun uusi puoliso perii puolet ja jää vielä asumaan kotiin, jota ei saa realisoida. Onnea vaan. Pitäis lopettaa kokonaan tommoinen avioliittopelleily tykkänään.

Ainakin itse aion avioitua uudelleen. Lapset eivät käy, ei tarvitse kärkkyä perintöäkään. Eivät edes vaivaudu kiittämään joululahjastakaan.

Miksei siis perintönikin menisi aikanaan ihmiselle jolle olen rakas ja tärkeä?