FOX televisiokanava esitti joskus salaliittoteoriadokumentin, jossa aika paljon ratsastettiin Van Allenin vyöhykkeisiin liittyvillä asianhaaroilla, joita pidetään tärkeänä "todistusaineistona" siitä ettei kuussa olla voitu käydä.
Van Allen mainitsee kyseisestä dokumentista tällä tavalla:
Dr Van Allen:
“The recent Fox TV show, which I saw, is an ingenious & entertaining assemblage of nonsense. The claim that radiation exposure during the Apollo missions would have been fatal to the astronauts is only one example of such nonsense.”
Tässä on kuva kirjeestä, jossa asiaa tiedustellaan Van Allenilta ja hän on itse allekirjoittanut sen.
http://i149.photobucket.com/albums/s71/clavius_examples/van-allen-letter.gif
Dr. James Van Allen itse kumoaa kuusalaliittoteoriat
Anonyymi
25
78
Vastaukset
- Anonyymi
Apollot menivät tai ainakin väitetään menneen melko lujalla vauhdilla läpi säteilyvyöhykkeiden, mikä rajoitti aikaperiodia ja altistusta säteilylle.
Astronauttien väitetään nähneen kirkkaita välähdyksiä silmäkulmassaan, mikä todennäköisesti aiheutui Van Allenin varatun hiukkasen osumisesta verkkokalvon valoa aistivaan proteiiniin eli foto... olikohan dopsiiniin tai sensemmoisen nimiseen valoherkkään biomolekyyliin. Tämän molekyylin muoto muuttuu hetkellisesti valon siihen osuessa, mikä aiheuttaa näköaistimuksen välittymisen aivoihin.
Nyt olisi sitten jännä tietää aiheuttaako sama Van Allenin varattu partikkeli filmin valottumisen törmätessään filmin pintaan? Jos näin on, silloin filmimateriaalissa pitäisi näkyä sama ilmiö kun varattu partikkeli törmää suurella nopeudella eli säteilynopeudella filmin hopeabromidikiteeseen ja valottaa sen.
Olen opiskellut näitä asioita hieman Avoimessa Yliopistossa luonnontieteellisessä. Joku enemmän opiskellut pystyisi ehkä antamaan pätevän vastauksen saman tien.- Anonyymi
Kyllä, on mahdollista ottaa kuvia kosmisesta säteilystä ainakin digitaalikameroilla.
Voit laittaa kameraasi runkotulpan kiinni / peittää linssin niin että yhtään valoa ei missään tapauksessa voi päästä kameran kennolle. Sitten laitat kameran vielä johonkin pimeään, vaikka pahvilaatikkoon tms. ihan vaan varmistuksena ja laitat kameraan niin pitkän valotusajan kun mahdollista. Bulb asetus on hyvä ja teippaat vaikka laukaisunapin pohjaan.
Sitten jonkun ajan päästä menet irrottamaan teipit ja katsot millaisen kuvan olet tällä tavalla saanut.
Kuvan pitäisi olla täynnä pisteitä ja hyvällä lykyllä voit olla saanut myös muutaman viivan kuvaan, jotka ovat jonkun varautuneen hiukkasen aiheuttamia. Joku hiukkasfyysikko osaisi varmaan kertoa tarkemmin. Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, on mahdollista ottaa kuvia kosmisesta säteilystä ainakin digitaalikameroilla.
Voit laittaa kameraasi runkotulpan kiinni / peittää linssin niin että yhtään valoa ei missään tapauksessa voi päästä kameran kennolle. Sitten laitat kameran vielä johonkin pimeään, vaikka pahvilaatikkoon tms. ihan vaan varmistuksena ja laitat kameraan niin pitkän valotusajan kun mahdollista. Bulb asetus on hyvä ja teippaat vaikka laukaisunapin pohjaan.
Sitten jonkun ajan päästä menet irrottamaan teipit ja katsot millaisen kuvan olet tällä tavalla saanut.
Kuvan pitäisi olla täynnä pisteitä ja hyvällä lykyllä voit olla saanut myös muutaman viivan kuvaan, jotka ovat jonkun varautuneen hiukkasen aiheuttamia. Joku hiukkasfyysikko osaisi varmaan kertoa tarkemmin.Vähän kyllä eppäilen, saako digikameraansa tuolla menetelmällä jälkiä kosmisesta säteilystä. Maan magneettikenttä ja ilmakehä suodattavat aika hyvin suurempienergiaiset hiukkaset, jotka kylläkin ilmakehässä aiheuttavat sekundääristä säteilyä, eli törmäyksissä ilman molekyylien kanssa ne tuuppivat biljardipallon tavoin näistä liikkeelle uusia hiukkasia, alkuperäisten jäädessä siihen. Nämäkin sekundäärihiukkaset ovat sangen pienitehoisina läpäisykyvyltään heikkoja ja kameran ilmaisinpinta-ala niin pieni, että onnenkauppaa jos jonkun saa haaviin. Paria ehkä valottunutta pikseliä ei pysty edes huomaamaan.
Ehkä jos kameran jättää mustaan paperipussiin suljin auki muutamaksi vuodeksi pihalle naama taivaalle päin...Astronautit aistivat välähdyksiä, kyllä, ja juurikin vyöhykkeen sisäpuolella. Tästä on lentopäiväkirjoissa mainintoja. Kuumodulin uudestaan telakoituminen tehtiin sisemmän ja ulomman vyöhykkeen välialuella. Komentomoduli irroitettiin kantoraketista, käännettiin 180°, kiinnitettiin sen alapuolella kantoraketissa olleeseen kuumoduliin, yhdistelmästä irroitettiin kantoraketin loppuun poltettu kolmas vaihe ja komento- ja kuumodulin yhdistelmä käännettiin jälleen 180° siten, että komentomodulin rakettimoottori voitiin käynnistää lentoradalle kohti kuuta. Kantoraketti hylättiin siihen.
Välähdyksiä aistittiin juuri noiden käännösten aikana, jolloin ohjaamon ikkunat, jotka suojasivat huonoiten säteilyltä, pyyhkäisivät maisemaa koko ympyrän.
Niitä ei ollut monta eivätkä kaikki kolme niitä havainneet. Ne mitä ilmeisimmin olivat niitä VA-vyöhykkeillä mellastavia hiukkasia.- Anonyymi
Fat_Earth kirjoitti:
Vähän kyllä eppäilen, saako digikameraansa tuolla menetelmällä jälkiä kosmisesta säteilystä. Maan magneettikenttä ja ilmakehä suodattavat aika hyvin suurempienergiaiset hiukkaset, jotka kylläkin ilmakehässä aiheuttavat sekundääristä säteilyä, eli törmäyksissä ilman molekyylien kanssa ne tuuppivat biljardipallon tavoin näistä liikkeelle uusia hiukkasia, alkuperäisten jäädessä siihen. Nämäkin sekundäärihiukkaset ovat sangen pienitehoisina läpäisykyvyltään heikkoja ja kameran ilmaisinpinta-ala niin pieni, että onnenkauppaa jos jonkun saa haaviin. Paria ehkä valottunutta pikseliä ei pysty edes huomaamaan.
Ehkä jos kameran jättää mustaan paperipussiin suljin auki muutamaksi vuodeksi pihalle naama taivaalle päin...No, minä en tuota keskinyt, vaan URSAn eräs henkilö, jonka kanssa vaihdoin muutaman sähköpostin aiheesta.
Sen jälkeen rupesin tonkimaan asiaa vähän enemmän ja tulin siihen tulokseen että kyseessä on yleinen ja hyvin tunnettu ilmiö.
Säteilyä on kuitenkin erilaista ja osa partikkeleista saadaan blokattua hyvin heppoisilla säteilysuojilla. Käsittääkseni tällaisesta on kyse Apollo missionin säteilysuojissa.
Eli koska kaikkea säteilyä ei voi torjua (olisi liian raskaat suojat) ja samalla päästä kuuhun asti, torjutaan vaan raskaimmat(?) hiukkaset ja annetaan kaiken muun tulla läpi.
Huonosti torjumalla pahimmassa tapauksessa vaan aiheutettaisiin particle shower ilmiö LM sisälle, joka pahentaisi tilannetta ja lisäisi absorboituvien hiukkasten määrää huomattavasti.
Hylkäämällä liiallisen torjumisen annetaan suurimman osan partikkeleista vaan lentää läpi absorboitumatta, jolloin niistä ei ole haittaa.
- Anonyymi
Tässä on vaan se juju, että jos filmin kuuluisi tehdä tuo sama, silloin kaikessa Apollo filmimateriaalissa ehkä pitäisi näkyä Van Allenit tavalla taikka toisella kuvissa mukana.
Ollaan melko mielenkiintoisen asian äärellä.
Kysymys on siis - voiko Van Allen ja kuun taustasäteily aiheuttaa filmikuviin näkyviä jälkiä? Ja näkyykö näitä jälkiä Apollon ottamissa kuvissa?- Anonyymi
Ootko koskaan miettinyt, että miksi filmit vanhenee? Eihän lootassa olevan filmin pitäisi mennä pilalle, vaikka olisi siellä vuosikausia?
No, tuo kosminen säteily on käsittääkseni yksi syy miksi filmi vanhenee.
Apollo kuvissa on säteilyn jälkiä enemmän kun maan päällä otetuissa kuvissa, mutta ei niin paljoa kun vaikka zernobyl kuvissa.
En varmistanut mistään toisesta paikasta, mutta jossain sanottiin, että suurinpiirtein saman verran kun esim. 6 kuukautta vanhassa filmissä. Filmit olivat tietenkin säteilyltä suojattuina.
Sekä kameroiden runko että filmikasetti suojasivat filmimateriaalia kaikelta säteilyltä koko ajan vielä sen lisäksi, että ne olivat aluksen rungon sisäpuolella. Ei niissä voi näkyä eikä näykään mitään säteilyjälkiä.
Digitaalikameran sensorit reagoivat säteilyyn, joka jättää kuvanlaatua heikentäviä valkoisia pikseleitä. Suuri säteilymäärä tekee kuvista maitomaisia. Tätä on tutkittu ydinvoimaloiden sätilyalttiiden osien valvintakameroiden suunnittelua vartan.
https://pdfs.semanticscholar.org/3ea6/ed21d05b1e2f898c45a11f9ab652d74a9e7f.pdf
Analogisella filmimateriaalilla valottamaton filmi reagoi alfa- beta- ja gammasäteilyyn.
Kehitetyissä filmeissä tapahtuu ajan mittaan kemiallisia prosesseja, jotka vanhentavat valoherkkää kalvoa siten, että rakeisuus lisääntyy, mutta kehitetty filmi ei enää reagoi radioaktiiviseen säteilyyn. Filmejä voi stabiloida pitämällä ne kylmässä, mikä hidastaa vanhenemista.- Anonyymi
Fat_Earth kirjoitti:
Filmit olivat tietenkin säteilyltä suojattuina.
Sekä kameroiden runko että filmikasetti suojasivat filmimateriaalia kaikelta säteilyltä koko ajan vielä sen lisäksi, että ne olivat aluksen rungon sisäpuolella. Ei niissä voi näkyä eikä näykään mitään säteilyjälkiä.
Digitaalikameran sensorit reagoivat säteilyyn, joka jättää kuvanlaatua heikentäviä valkoisia pikseleitä. Suuri säteilymäärä tekee kuvista maitomaisia. Tätä on tutkittu ydinvoimaloiden sätilyalttiiden osien valvintakameroiden suunnittelua vartan.
https://pdfs.semanticscholar.org/3ea6/ed21d05b1e2f898c45a11f9ab652d74a9e7f.pdf
Analogisella filmimateriaalilla valottamaton filmi reagoi alfa- beta- ja gammasäteilyyn.
Kehitetyissä filmeissä tapahtuu ajan mittaan kemiallisia prosesseja, jotka vanhentavat valoherkkää kalvoa siten, että rakeisuus lisääntyy, mutta kehitetty filmi ei enää reagoi radioaktiiviseen säteilyyn. Filmejä voi stabiloida pitämällä ne kylmässä, mikä hidastaa vanhenemista.Esimerkiksi tässä kuvassa kraaterissa on tuo viiva, joka käsittääkseni on jonkun partikkelin aiheuttama.
https://i.stack.imgur.com/j3Z5f.jpg Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi tässä kuvassa kraaterissa on tuo viiva, joka käsittääkseni on jonkun partikkelin aiheuttama.
https://i.stack.imgur.com/j3Z5f.jpgMielnkiintoinen piirto. Otin kuvan omalle koneelle ja tutkin sitä. Näyttää, että se jatkuu suuntaa hieman muuttaen yläosastaan tuohon täysvarjon sisään lähes yhtän pitkälle. Se voisi olla myös putoavan hiekanjyväsen aiheuttama. Auringon lämpö laajentaa ja kutistaa pintamaata, kuoppien reunoista voi hyvin itsekseen jatkuvasti irtoilla kiviä, jotka putoavat tai vierivät alas. Myös filmiä kehittäessä ja digitaaliseksi skannatessa voi kuvaan tulla epäpuhtauksia tai pikselivirheitä. Muistetaan se kohu, jonka salkkarit nostivat yhden kiven pintaan muka maalatusta C-kirjaimesta, joka oli skannatessa kuvaan tarttunut käyrä pölykarva; kuvasta oli aikaisemmin julkaistu vedos, jossa sitä ei ollut.
Kosmisen säteilyn hiukkanen ei käsittääkseni voisi tehdä tuollaista pitkää mutkaista pyyhkäisyä filmille, vaan pikemminkin pistoreiän kaltaisen pisteen.- Anonyymi
Fat_Earth kirjoitti:
Mielnkiintoinen piirto. Otin kuvan omalle koneelle ja tutkin sitä. Näyttää, että se jatkuu suuntaa hieman muuttaen yläosastaan tuohon täysvarjon sisään lähes yhtän pitkälle. Se voisi olla myös putoavan hiekanjyväsen aiheuttama. Auringon lämpö laajentaa ja kutistaa pintamaata, kuoppien reunoista voi hyvin itsekseen jatkuvasti irtoilla kiviä, jotka putoavat tai vierivät alas. Myös filmiä kehittäessä ja digitaaliseksi skannatessa voi kuvaan tulla epäpuhtauksia tai pikselivirheitä. Muistetaan se kohu, jonka salkkarit nostivat yhden kiven pintaan muka maalatusta C-kirjaimesta, joka oli skannatessa kuvaan tarttunut käyrä pölykarva; kuvasta oli aikaisemmin julkaistu vedos, jossa sitä ei ollut.
Kosmisen säteilyn hiukkanen ei käsittääkseni voisi tehdä tuollaista pitkää mutkaista pyyhkäisyä filmille, vaan pikemminkin pistoreiän kaltaisen pisteen.Luulen sen kuitenkin oleva jonkun hiukkasen aiheuttama. Kävin tämän keskustelun läpi erään itse ottamani kuvan kanssa metabunk.org foorumilla, jossa tiedustelin kuvaan piirtynyttä viivaa tyypeiltä, jotka ymmärtävät minua enemmän asioita. Tulivat lopulta siihen tulokseen, että kyseessä partikkeli.
https://www.metabunk.org/is-this-a-cosmic-ray.t10886/
Esimerkiksi myonit voivat mennä käytännössä minkä tahansa esteen läpi. Gizan pyramidia tutkittaessa tätä tietoa onkin käytetty hyväksi ja havaittu myoneja eri tekniikoilla käytännössä vähän samalla tavalla kun röntgen-säteilyä. Areenalta löytyy dokumentti aiheesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luulen sen kuitenkin oleva jonkun hiukkasen aiheuttama. Kävin tämän keskustelun läpi erään itse ottamani kuvan kanssa metabunk.org foorumilla, jossa tiedustelin kuvaan piirtynyttä viivaa tyypeiltä, jotka ymmärtävät minua enemmän asioita. Tulivat lopulta siihen tulokseen, että kyseessä partikkeli.
https://www.metabunk.org/is-this-a-cosmic-ray.t10886/
Esimerkiksi myonit voivat mennä käytännössä minkä tahansa esteen läpi. Gizan pyramidia tutkittaessa tätä tietoa onkin käytetty hyväksi ja havaittu myoneja eri tekniikoilla käytännössä vähän samalla tavalla kun röntgen-säteilyä. Areenalta löytyy dokumentti aiheesta.Tässä vielä se dokumentti, jossa pyramideja tutkittiin kosmisen säteilyn avulla:
https://areena.yle.fi/1-4293242 Anonyymi kirjoitti:
Luulen sen kuitenkin oleva jonkun hiukkasen aiheuttama. Kävin tämän keskustelun läpi erään itse ottamani kuvan kanssa metabunk.org foorumilla, jossa tiedustelin kuvaan piirtynyttä viivaa tyypeiltä, jotka ymmärtävät minua enemmän asioita. Tulivat lopulta siihen tulokseen, että kyseessä partikkeli.
https://www.metabunk.org/is-this-a-cosmic-ray.t10886/
Esimerkiksi myonit voivat mennä käytännössä minkä tahansa esteen läpi. Gizan pyramidia tutkittaessa tätä tietoa onkin käytetty hyväksi ja havaittu myoneja eri tekniikoilla käytännössä vähän samalla tavalla kun röntgen-säteilyä. Areenalta löytyy dokumentti aiheesta.Selvennän vielä, että en ole kyennyt muodostamaan yhtä selkeästi erottuvaa selitystä linkkaamasi kuvan viivalle. Etsin vain kaikkia mahdollisia selityksiä.
Käsittääkseni myoneja syntyy vain ilmakehässä eli ne olisivat sekundääristä kosmista säteilyä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Myoni - eli myoneja ei olisi kuussa?
Tutkin tuota metabunkin sivua pitkään ja luin kaiken useaan kertaan. Mielestäni sielläkään ei päästy yksimielisyyteen, vaikka säteilyä ei voitu täysin sulkea poiskaan. Siellä viiva on ällistyttävän pitkä ja suora ollakseen hiukkasen pyyhkäisy, sillä sen olisi pitänyt olla käytännössä täysin yhdensuuntainen sensorin pinnan kanssa - ja silti herää kysymys, mikä hiukkasen suuntaa lopulta käänsi niin paljon, että se kuitenkin irtosi sensorin pinnasta ja jälki hupeni pois? Sensorin pinnan minimaalinen kaarevuus?
En malta tässä kohtaa olla viiittaamatta ketjun otsikkoon. Yksikään salkkari ei ole puhunut eikä pukahtanut tähän. Olen vähän pettynyt, olisin sentään odottanut pontevaa väitettä kirjeen ja allekirjoituksen väärentämisestä...- Anonyymi
Fat_Earth kirjoitti:
Selvennän vielä, että en ole kyennyt muodostamaan yhtä selkeästi erottuvaa selitystä linkkaamasi kuvan viivalle. Etsin vain kaikkia mahdollisia selityksiä.
Käsittääkseni myoneja syntyy vain ilmakehässä eli ne olisivat sekundääristä kosmista säteilyä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Myoni - eli myoneja ei olisi kuussa?
Tutkin tuota metabunkin sivua pitkään ja luin kaiken useaan kertaan. Mielestäni sielläkään ei päästy yksimielisyyteen, vaikka säteilyä ei voitu täysin sulkea poiskaan. Siellä viiva on ällistyttävän pitkä ja suora ollakseen hiukkasen pyyhkäisy, sillä sen olisi pitänyt olla käytännössä täysin yhdensuuntainen sensorin pinnan kanssa - ja silti herää kysymys, mikä hiukkasen suuntaa lopulta käänsi niin paljon, että se kuitenkin irtosi sensorin pinnasta ja jälki hupeni pois? Sensorin pinnan minimaalinen kaarevuus?
En malta tässä kohtaa olla viiittaamatta ketjun otsikkoon. Yksikään salkkari ei ole puhunut eikä pukahtanut tähän. Olen vähän pettynyt, olisin sentään odottanut pontevaa väitettä kirjeen ja allekirjoituksen väärentämisestä...Joo, tuo oli aika mystinen kuva kieltämättä. Olen itse tällä hetkellä lähes vakuuttunut siitä, että viiva oli nimenomaan myonin aiheuttama.
Miksi se ilmeni kuvaan juuri tuolla tavalla? Ehkä se eteni kennon läpi loivassa kulmassa ja lopulta ei enää osunut niihin elementteihin jotka pystyisivät sitä rekisteröimään.
Ja joo, myonit tosiaan ovat sekundääristä säteilyä. Säteilyä on kuitenkin monenlaista ja useimmiten valokuvissa näkyy juuri tuon "madon" kaltaisia kaarevia viivoja. Olen itsekin ainakin yhteen pitkän valotusajan kuvaan sellaisen lyhyen saanut, eikä se voi käsittääkseni mitenkään olla pölyn aiheuttama, sillä käytän digitaalista kameraa. Kennolla oleva pöly näkyy selvästi vain pientä aukkoa käytettäessä.
Tässä on klassinen cloud chamber testi, millä voidaan visualisoida kosmista säteilyä:
https://www.youtube.com/watch?v=SnKvtazt5So& - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi tässä kuvassa kraaterissa on tuo viiva, joka käsittääkseni on jonkun partikkelin aiheuttama.
https://i.stack.imgur.com/j3Z5f.jpgRoska,pöly , naarmu tai ihokarva valokuvan pinnalla kun kuvista on tehty digitaaliset versiot
- Anonyymi
> Filmit olivat tietenkin säteilyltä suojattuina.
Millähän tavoin? Kun kaiken painosta oli säästettävä ja kinaamista siitä mitä mikäkin osa saa painaa, tuskinpa sinne mitään lyijyä ole alukseen laitettu.Fat_Earth kirjoitti:
Alumiinilla.
https://airandspace.si.edu/collection-objects/camera-hasselblad-70mm-apollo-11Katso makasiinin seinämän paksuutta
https://airandspace.si.edu/collection-objects/film-magazine-hasselblad-70mm-apollo-11-lunar-surface-0
- Anonyymi
> Filmit olivat tietenkin säteilyltä suojattuina.
Millähän tavoin? Kun kaiken painosta oli säästettävä ja kinaamista siitä mitä mikäkin osa saa painaa, tuskinpa sinne mitään lyijyä ole alukseen laitettu. - Anonyymi
> Esimerkiksi tässä kuvassa kraaterissa on tuo viiva, joka käsittääkseni on jonkun
> partikkelin aiheuttama.
Katsoppa myös kuvan mustaa taivasta, siellä on muutama kirkkaampi piste. Pölyä ehkä on mutta voisi olla myös pari säteilyn aiheuttamaa.
Skannatusta filmistä on paha mennä sanomaan. Pitäisi saada tarkastella alkuperäistä filmiä, joka ei varmastikaan ole mahdollista minkään alkuperäisen "avaruusfilmin" osalta.
Jos alkuperäisessä filmissä näkyy nuö samat jäljet, voisi melkein sanoa filmin olleen avaruudessa.Voisi olla. Mutta mikä puhuu sitä vastaan, että taivaalla on pari kolme erittäin kirkasta tähteä tai planeettaa kuitenkin valottunut mukaan?
- Anonyymi
Fat_Earth kirjoitti:
Voisi olla. Mutta mikä puhuu sitä vastaan, että taivaalla on pari kolme erittäin kirkasta tähteä tai planeettaa kuitenkin valottunut mukaan?
Valotusaika. Tuolla kirkkaudella ja aukolla f8 ja ASA200 filmillä valotusaika on ollut 1/250s tai 1/500s.
Kohtuullisen helppo tehtävä olisi laskeskella tuntien tähtien ja planeettojen kirkkaus, että valottaako filmin noilla arvoilla. Jollekin fysiikan tai astronomian perusopiskelijalle sopiva tehtävä ja vieläpä erittäin käytännöllinen. Anonyymi kirjoitti:
Valotusaika. Tuolla kirkkaudella ja aukolla f8 ja ASA200 filmillä valotusaika on ollut 1/250s tai 1/500s.
Kohtuullisen helppo tehtävä olisi laskeskella tuntien tähtien ja planeettojen kirkkaus, että valottaako filmin noilla arvoilla. Jollekin fysiikan tai astronomian perusopiskelijalle sopiva tehtävä ja vieläpä erittäin käytännöllinen.Löysitkö jostain kuvan Exif-datan? Filmimateriaalihan sitä ei ole alunperin tallentanut.
Terävin alue lienee noin 5-8 metriä kamerasta, mikä minusta voisi viitata ehkä hieman suurempaan aukkoon; äärettömälle etäisyyttä ei ole astettu.
Tähtien puolesta minusta puhuisi se, että taivaalta löytyy peräti kymmenkunta vaaleampaa, kirkkaudeltaan voimakkaasti toisistaan poikkeavaa epäterävää pistettä, kaikki hyvin eri kokoisia. Eikö luulisi että säteilyn jättämät pisteet olisivat hyvinkin toistensa kaltaisia ja kaikki suunnilleen yhtä voimakkaita?
Sitäkin pitää miettiä, että yleensähän näissä kuvissa ei taivasta vasten näe tuollaisia pilkkuja, joita voisi tulkita säteilyjäljiksi tai tähdiksi. Ainahan sitä on maristu, ettei tähtiä näy kuvissa. Kumpi todennäköisesti vaihtelee enemmän, kameran asetukset vai niistä riippumattomien säteilyjälkien todennäköisyys?
- Anonyymi
> Löysitkö jostain kuvan Exif-datan? Filmimateriaalihan sitä ei ole alunperin
> tallentanut.
Eipä tarvitse. Sunny16.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sunny_16_ruleSitä arvelin, mutta ehdotit F8 eikä 16.
Huono tv-ohjelma, katselin mieluummin tuota kuvaa lähemmin ja löysin jopa 26 eri vahvuista valopistettä taivaalta. https://uppaa.fi/image/eZH
Muissa vastaavissa kuvissa en löytänyt yhtään.
Apollo 11 Hasselbladien mustavalkoisten kasettien filmi näyttäisi olevan hidasta, vain ASA/ISO 80.
"Thus, we can conclude that the magazines were loaded with the special-designed film NASA contracted Kodak to develop. For black and white they used 70mm perforated Kodak Panatomic-X ‘fine-grained’ film with an ASA rating of 80. "
Lähde: https://petapixel.com/2014/07/29/a-detailed-look-at-the-camera-tech-behind-the-historical-apollo-11-moon-landing/
Houkutteleva selitys olisi tämän otoksen pienempi aukko, pitkä valotus ja siksi tähdet. Säteily kai tekisi muihinkin samalla kameralla otettuihin kuviin samanlaisia jälkiä, nehän ei riipu kameran asetuksista.
Mitä tuumit?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1706824
- 594582
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s353853- 673135
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161925Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271656- 171640
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401553- 341419
- 1431197